KOLMAS OSA (continued 2)
Reading edition
Hän piti kädessään Libertin hyvästelysepitelmää ja aukaisi hetken kuluttua paperin. Siinä oli vanha hoku:
Neiti Itse se se
Niin, se oli niin Libertin kaltaista. Ja tuohon rakkaaseen, tuhmaan vanhaan tekstiin hän oli sepittänyt kokonaisen pikku-concerton, monin eri instrumentein, tosiaan sangen merkillisen instrumenttauksen. Pieni viulunvinguttaja oli ulkona etsimässä tietänsä omin päinsä — myöskin hän.
Tilda suuteli paperia. Sitten hän suoristi ryhtiänsä ja istui odottelemassa saattajaansa kyynelettömin silmin ja vakavana kuin viisitoistavuotias suuri tyttö ainakin.