I (continued 2)

Kasanin läänissä matkusti sulhanen tahi hänen isänsä kolme päivää kihlauksen jälkeen morsiamen kotiin pundzhal puash määräaikaa asettamaan. Tällöin sovittiin häiden ajasta ja niistä lahjoista, joita morsiamen sulhasen suvulle oli annettava. Arbanskin volostissa, jossa kihlauksen ja häiden väliaikaa oli viikosta yhteen kuukauteen, tehtiin käynti päivää tahi kahta ennen häitä, Prof. Wichmannin mukaan käydään parin kolmen päivän perästä kihlajaisista morsiustalossa sopimassa myötäjäisistä, nuodejoukon määrästä ja häiden ajasta. Rush-rodassa saavutaan pari kolme päivää kihlajaisten jälkeen morsiamen kotiin sopimaan yksityiskohtaisesti lunnasrahan ja myötäjäisten suhteesta toisiinsa. Lunnasraha suoritetaan tavallisesti tässä tilaisuudessa. Osa siitä saattaa toisinaan jäädä hääpäivänä suoritettavaksi. Käyntiä nimitetään pundzhal puash 'määräajan asettaminen'. Vjatkan läänin Urzhumiu piirissä kävi sulhasen isä viikon perästä kihlauksesta sopimassa häiden ajasta y.m. seikoista. Staryj Torjalissa ja Lastikissa tapahtuu pundzhal puash-matka samassa tarkoituksessa ja samalla tavoin kuin edellisten kuvausten mukaan. Ensinmainitussa kylässä saatetaan käynti uudistaa, niin että morsiamen kotona voidaan käydä viisikin kertaa. Ufan läänissä muodostuu Mendiarovin mukaan kihlauksen ja häiden välinen aika pitemmäksi ajanjaksoksi, jona sukujen väliset selvitykset, ensi sijassa lunnasrahan suoritus, tapahtuvat. Lunnasraha voidaan maksaa määrättyinä ja määräajoin suoritettavina osina. Kuuden tahi seitsemän kuukauden jälkeen kihlauksesta on morsiamen kotona juhla, jossa sulhanen maksaa loput lunnasrahaa ja suorittaa muut morsiamelle annettavat tavarat. Birskin piirissä tapahtuu lunnasrahan suorituskäynti edellisestä eroavalla tavalla. Täällä lähtevät morsiamen vahemmat sulhasen kotiin, jossa määrätyksi päiväksi on varustettu lunnaat (rahat, turkit j.n.e.). Vieraiden saapuessa sulhanen piilottautuu naapurin luo tahi eri huoneeseen. Sulhasta vaaditaan nähtäväksi. Morsiamen luo, hänen väliaikaiseen olinpaikkaansa lähetetään lähettiläs kysymään, onko hän suostumuksesta mennyt naimisiin ja antaako hän vanhemmilleen luvan ottaa itsestään lunnasrahaa. Luvan saatua, käydään yksityiskohtaisesti sopimaan lunnaista. Jollei päästä sovintoon, matkustavat morsiamen puolelaiset kotia ja sulhasen on isineen käytävä morsiamen kotona maksamassa lunnaat. Morsiamen puolelaisia nimitettiin tällä matkalla pokten tolshavlak 'takaa-ajajat', mikä selvästi osottaa näiden tapojen kehittyneen naisen ryöstöstä, johon koko tällä paikkakunnalla noudatettu kosintamenettelykin viittaa. Morsiamia ryöstettäessähän, kuten aikaisemmin olemme nähneet, morsiamen sukulaiset ajoivat ryöstäjiä takaa, tahi saapuivat morsiamen sukulaiset ryöstäjien luo tilinteolle, jolloin usein syntyi sovinto lunnasrahan pohjalla.

Häät.

Sulhastalossa ennen nuodematkaa tapahtuvista häävalmistuksista ja toimituksista puhuttaessa kerrotaan useimmissa kuvauksissa nuodejoukon valitsemisesta, jonka tavallisesti sulhanen vanhempiensa johdolla ja osotusten mukaan toimittaa. Kuten mordvalaisissa ja venäläisissä häissä, tavataan tsheremisseilläkin vanhempi virkahenkilö, häiden kunniajohtaja (süan-vui 'häiden pää', kart, süan-kart). Varsinaisia toimivia johtajia ovat taasen kugu ja izi vena 'iso ja pieni vävy' sekä saus (sagus, savus). Näitä paitsi tavataan kiamatlak l. kiamat-atsha ja -ava, pariskunta, joilla häissä ja koko avioliiton toimeenpanon aikana on jonkunmoisen suojeluspatronan asema naimisiinjoutuvaan pariskuntaan nähden. He auttavat häiden aiheuttamien kulunkien suorituksessa ja heitä nimittää naimisiinjontuva pariskunta koko elämänsä ijän isäksi ja äidiksi. Joskus nimitetään heitä vui pultsaza-atsha ja -ava 'pään pukija isä' ja 'äiti', ja kuuluu tällöin viimemainitun tehtäviin pukea morsiamen päähän naineen naisen päähine. Vielä kuuluu nuodejoukkoon eräitä toimihenkilöitä, joilla on joku erikoistehtävä (esim. morsiamen seuraneito ondzats-koshsha, viralliset tanssijat kushtaza) sekä säännöllisesti häämusiikista huolta pitävät süvarza, rakkopillinsoittaja ja tümarza, rummunlyöjä.

Tshuvassien huomatuimmat häiden virkahenkilöt ovat toj-boze 'häiden pää', mun kerü 'iso vävy' sekä kisen kerü, 'pieni vävy'. Näillä on samanlainen tehtävä kuin vastaavilla tsheremissiläisillä, saus on luultavasti turkkilais-tatarilainen lainasana.

Tshuvassien avioliittotavoissa tunnetaan myös samanlainen suojelija- ja kunniapariskunta, jommoinen tsheremissien kiamatlak- l. kiamat-atsha ja -ava sekä vui-pultsaza-pariskunta ovat. Kasanin läänin Jadrinskin ja Kozmodemjanskin piirien tshuvasseilla ovat häiden arvokkaimpia virkahenkilöitä hyjmatlyk-pariskunta. He joutuvat aviopariin lähes samanlaiseen asemaan kuin vanhemmat, ja heitä nimitetään isäksi ja äidiksi. Prokopevin mukaan toimii hajmatlyk avustajana morsiamen ryöstön ohella noudatettavissa avioliittomenoissa. Prof. Paasonen mainitsee tshuvasseilla olevan tapana valita apen ja anopin sijainen ("stellvertretender schwiegervater" ja "stellvertretende schwiegermutter"), joita sittemmin puhutellaan hejmatlek-apeksi ja -anopiksi tahi h.-isäksi ja -äidiksi: viimeksimainitut taas nimittävät avioparia vävyksi ja miniäksi. Tatarit nimittävät morsianta saattavaa kaasoa (svaha) kiamatlyk l. kiamatshe.

Eakkopillinsoittaja ja rummunlyöjä ovat kaikkialla ja säännöllisesti esiintyviä tsheremissien häiden toimihenkilöitä. He kulkevat nuodejoukon ja morsiussaattueen etunenässä ja ovat mukana aina kun hääjoukkue liikkuu menojen eri kohdissa sekä säestävät häätansseja ja lauluja. Tshuvassien häissä tavataan rakkopillinsoittaja ja rummunlyöjä yhtä välttämättöminä ja yleisinä toimimiehinä. Ne kuuluvat myöskin tatarien häiden virkahenkilökuntaan. Turkkilaisissa häissä pidetään hääsoitosta huolta rummulla (davul) ja huilulla (surna).

Hääaattopäivän valmistuksiin sulhastalossa kuuluu myös n.s. shilak (l. shelak) -laitoksen valmistaminen. Shilakiksi nimitetään majaa, joka syntyy niin, että pihamaalle asetetaan laudoista valmistettuja penkkejä tahi lautoja siten, että niiden keskelle muodostuu neliskulmainen ala. Tämän sisäpuolelle asetetaan tavallisesti kaksi pöytää kestitysaineineen ja pöytien viereen levitetään huopamattoja. Shilak valmistetaan myöskin morsiustalossa, jossa tapahtuvien menojen aikana se on sulhasjoukon tyyssijana.

Samanlainen häämaja on yleinen tshuvasseilla, jotka niinikään aitaavat sulhastalon ja morsiustalon pihoille laudoista laadituilla penkeillä neliskulmaisen alan, jonka sisäpuolelle juhlapöydät pystytetään. Sen nimenä on täällä shylyk.

Nuodejoukkoa käyvät sulhaspojat ratsain, nagaikat kädessä kutsumassa nuodematkalle lähtemään. Kussakin talossa pitävät he seremoniallisen kutsumapuheen. Häihin kutsuminen tapahtuu tshuvasseilla samalla tavalla.

Ennen nuodejoukon lähtöä tapahtuu sulhastalossa rukous- tahi siunausmenoja, joissa pyydetään korkeiden voimien apua ja suojelusta. Niittytsheremisseillä piti kart nuodejoukon kokoonnuttua rukouksen, pyytäen jumalilta terveyttä, onnea ja rikkautta sekä suojelusta noidilta, pilaukselta, pedoilta j.n.e. Rukouksen jälkeen kart kestitsi kutakin vierasta pöydän ääressä oluella. Ufan läänissä lukee saus ennen lähtöä rukouksen, jossa kääntyy jumalan, profetan sekä ilman, veden, maan, meren ja pakkasen äitien puoleen, pyytäen näiltä onnea nuorelle parille. Rukouksen aikana seistään.

Paikotellen rukousmenot kohdistuvat erikoisesti sulhaseen, esiintyen viimemainitun siunaamisena. S. Mihailovin mukaan siunasivat vanhemmat shilakissä huopapeitolla istuvaa sulhasta morsiamen noudantaan lähtemään. Lastikissa ja Birskin piirissä, tapahtuu sulhasen siunaaminen seremoniallisen kestittämisen (tshaza kutshash 'maljan piteleminen') yhteydessä. Edellisessä paikassa panee sulhasen isä leivälle, jota sulhanen pitelee, ruplan rahan, lausuen samalla siunauksensa. Jälkimäisessä tarjoo sulhanen kugo venan ja sausin avustamana leipää ja olutta ensiksi vanhemmilleen, sitten muille heidän sijallensa asettuneille. Vanhemmat panevat maljaan rahan, lausuen samalla siunauksensa. Sernurissa siunaa sulhasen isä poikaansa ja nuodeväkeä pyhäinkuvalla, jonka sitten antaa pääjohtajalle. Staryj Torjalissa asettuvat sulhasen vanhemmat shilakissä huopapeitolle istumaan ja antavat neuvoja ja ohjeita lähtijöille. Arbanskin volostissa asettuu sulhanen jonkun sukulaisneitosen kanssa seisomaan pirttiin ja kumartuu polvilleen maahan levitetylle huiville vanhempiensa edessä. Nämä sekä vieraat antavat sulhaselle neuvoja tulevan elämän varalta; vierellä seisoo ristiäiti suolaa ja leipää pidellen.

Sulhasen siunaamisessa on huomattava morsiamen sijaisen esiintyminen, josta viimemainitussa kuvauksessa kerrotaan. Tämä näyttäisi olevan siirtynyt tähän häämenojen kohtaan myöhemmin seuraavista menoista, joissa tällaiset siunaukset ovat tavallisia. Puheenalaisessa kuvauksessa esiintyvä suolan-leivän käyttö siunattaessa samaten kuin Sernurissa tapahtuva pyhäinkuvalla siunaaminen ja sen luovuttaminen nuodejoukon johtajalle viittaavat venäläisiin tapoihin.

Ufan läänin menoissa havaitaan vielä ennen matkalle lähtöä nuodejoukon kolminkertainen pöydän ympäri kulkeminen soiton soidessa. Yleensä osottavat tähän häämenojen kohtaan kuuluvat tavat ja menot läheistä yhtäläisyyttä vastaavien tshuvassilaisten kanssa. Rukousmenot, seremonialliset kestitsemiset, siunaukset ja tanssimiset soitantoineen ovat viimeksimainitulla kansalla yhtä yleisiä ja tapahtuvat yleensä samalla tapaa kuin tsheremisseillä.

Nuodematka.

Nuodematkalle lähdetään usein myöhään iltasella tahi yöllä, niin että morsiustaloon saavutaan aamuyöstä tahi aikaisin aamulla, Matka tapahtuu lauluja laulaen, rummun ja rakkopillin soidessa. Paikotellen pysähdytään puolitiessä ja juodaan mukaanotettua olutta. Naiset ovat ajoneuvoissa matkan aikana seisoallaan, tahi nousevat he perille saavuttaessa seisoalleen ja laulavat lauluja, heilutellen molemmin käsin edessään levällään kirjavia liinoja.

Morsiamen kotikylässä poikkeaa nuodejoukko puhemiehen taloon, jossa kart joskus pitää rukouksen. Tällä aikaa käydään morsiamen kotona suorittamassa mahdollisesti maksamatta oleva osa lunnasrahaa. Ennen sen suoritusta eivät morsiamen vanhemmat anna nuodejoukolle lupaa tulla kotiinsa. Jos näissä asioissa syntyy erimielisyyksiä, on nuodejoukon koko aika viivyttävä "edelläkulkijan" talossa, kunnes kaikki on selviytynyt. Tällä aikaa viettää nuodejoukko juhlaa edelläkävijän talossa, johon sitä varten on varattu kestitystarpeita.

Muutamat näiden tapojen kohdat osottavat yhtäläisyyttä vastaavien tshuvassilaisten sekä eräiden muiden turkkilais-tatarilaisten kansojen tapojen kanssa. Tshuvassit juhlivat samaten puhemiehen talossa, jolla aikaa nuodejoukon johtaja käy morsiustalossa ottamassa selvää, onko kaikki naimasopimuksen kohdat täytetty ja suoritettu. Myöskin kirgisit juhlivat ensiksi bulush-ujn, s.o., sen morsiamen naapurin talossa, joka esiintyi avustajana kosinnassa ja jonka välityksellä sulhasen käynnit morsiamen luona kihlauksen ja häiden väliaikana tapahtuivat.

Samoin ajavat tshuvassilaisenkin nuodejoukon naiset ajoneuvoissa seisoallaan, kirjailtuja liinoja edessään heilutellen. Matka tapahtuu lauluja laulaen, rummun ja rakkopillin soidessa. Kisilin tatareilla kulkee hääsaattueen edessä laulajia, jotka pitelevät levällään kirjailtuja liinoja. Muulloinkin heiluttelevat häälaulujen laulajat tatarien häissä käsissään kirjavia liinoja.

Morsiustalossa.

Nuodejoukon vastaanotossa noudatetuista tavoista puhuttaessa mainitaan parissa kuvauksessa portin sulkemisesta joukon lähestyessä ja lunnaiden maksamisesta portin aukaisemisesta. Yleisempää leviämistä ei tällä tavalla näytä olevan.

Useissa kuvauksissa kerrotaan erilaisista ympärikulkemisista nuodejoukon morsiustaloon saavuttua. Vuoritsheremisseillä ajoi nuodejoukko pihamaalla kolmasti shilakin ympäri. Jakovlevin mukaan ajoivat nuodemiehet kolmasti myötäpäivään pihan ympäri. Sulhasen ohiajaessa astui morsian, olutlasi kädessä, joka kerran vankkurien jäljelle. Rush-rodassa ajetaan kolmasti shilakin ympäri ja morsian "tallaa sulhasen jäljen", polkemalla jalallaan vankkurin jälkeä. Samoin tapahtuu Staryj Torjalissa. Parissa kuvauksessa puhutaan ruokatavaroiden esilletuonnista ja Arbanskin volostissa tapahtuu vastaanotossa sulhasen ja morsiamen välinen yhteinen juonti.

Näissä menoissa esiintyvä kolminkertainen häämajalaitteen ympäri kulkeminen on yleinen vastaavassa tshuvassien häämenojen kohdassa. Morsiamen osanotto vastaanottomenoihin on sen sijaan tsheremissiläinen erikoispiirre, joka ainakaan yleisempänä ei esiinny heidän lähimpien naapuriensa tavoissa.

Nuodejoukon vastaanoton jälkeen noudatettavien menojen suhteen on huomattava, että ne yleisesti, ja varsinkin niiden alkuosa, tapahtuvat kahdessa leirissä. Vastaanoton jälkeen asettuu nuodejoukko shilakiin ja alkaa viettää juhlaa kestityksineen ja tansseineen siinä, samalla kun morsian joukkueineen juhlii pirtissä. Menot tapahtuvat tällä tavoin kahdessa leirissä lähdön edellä suoritettaviin toimituksiin saakka.

Tällainen oli S. Mihailovin mukaan vuoritsheremissien tapa. Morsian ei näyttäytynytkään nuodejoukkolaisille. Vasta loppupuolella lähetti morsian kutsumaan vanhempiansa pirttiin, siunaamaan häntä lähtöön. Samalla hän kutsutti sisälle nuodejoukon naiset ottamaan osaa kestitykseen.

Samanlaista tapaa noudattavat G. Jakovlevin kuvauksen mukaan niittytsheremissit. Morsian on täällä kyllä nuodejoukkoa vastassa, mutta juhlii joukkueineen erikseen pirtissä. Sulhasen joukkueeseen kuuluvia ei pirtissä tapahtuvassa juhlassa ollut ketään läsnä, lukuunottamatta eräitä nuodejoukon virkahenkilöltä. — Tämä piirre havaitaan myös Rush-rodan ja Staryj Torjalin tavoissa. Morsian pysyttelee lähdön edellä tapahtuviin toimituksiin saakka pirtissä, jossa muutamat menot erillään shilakissä tapahtuvista suoritetaan.

Mendiarovin Ufan lääniä koskevasta kuvauksesta käy niinikään selville, että häämenot morsiustalossa tapahtuivat kahdessa osassa, miesten ja naisten viettäessä niitä erikseen. Nuodeväen saapuessa oli morsiamen seurueineen oleskeltava erillään joko toisessa pirtissä tahi aitassa. Hän oli tällöin myös hunnutettuna. Paasosen kuvauksen mukaan viedään morsian siitä talosta, jossa hän kihlauksesta saakka on oleskellut, nuodeväen saapuessa johonkin naapuritaloon, jonne nuorisoa keräytyy juhlimaan. Täällä käy nuodeväki kolmasti morsianta tervehtimässä. Vasta kolmannella kerralla viedään morsian juhlasaatossa häätaloon. Yhteyttä nuodejoukkolaisten ja morsiamen puolen etenkin miespuolisten häävieraiden kanssa on kuitenkin huomattavissa jo vastaanotosta alkaen. Shilakissä istuu nuodejoukon saapuessa pari vanhempaa morsiamen puolen miestä ja nuodejoukon kanssa juhlivat siinä tavallisesti myös morsiamen vanhemmat.

Yhteyttä pirtissä juhlivan morsiamen seurueen ja shilakissä oleskelevan joukkueen välillä pitävät joskus yllä erikoiset lähettiläät. Morsiamen seurueella ovat omat soittajansa, rummunlyöjä ja rakkopillinsoittaja.

Lastikissa on tämä morsiamen eristäytyminen vähemmin huomattava. Täällä esiintyy morsian shilakissä, muun juhlaväen joukossa. Puheenalainen piirre muistuttaa huomattavasti vastaavia tshuvassien, tatarien ja kirgisien häätapoja. Ensinmainituilla on morsian nuodejoukon saapuessa useimmiten naapurin luona. Kotiin tultuaan asettuu hän toiseen pirttiin kuin missä hääväki on. Jos taas pirttejä on vain yksi, menee hääväki siitä ulos, ja se jaetaan esiripulla kahteen osaan, joista morsian joukkueineen asettuu toiseen. Tatarien ja kirgisien häät tapahtuvat kahdessa leirissä. Sulhasta ja hänen joukkuettaan varten pystytetään joko erityinen teltta tahi oleskelevat sulhasen jä morsiamen joukkueet eri huoneissa, toisinaan eri taloissakin. Yhteys eri puolten välillä tapahtuu lähettiläiden välityksellä. Vihittäessäkin joskus tiedustetaan morsiamen suostumusta välittäjän kautta. Morsiamen ja naisten joukkueella ovat omat laulajansa ja soittajansa.

Vastaanottoa seuraavat tässä häämenojen kohdassa lähinnä rukousmenot.

Niihin liittyy monesti häävieraiden keskinen yhteinen syönti tahi juonti ja muistuttavat ne konaisuudessaan tsheremissien uhrirukouksia, joissa ruoan ja juoman seremoniallinen nauttiminen rukouksen ohella on tavallista. Tshuvassien vastaavassa kohdassa noudattamat rukousmenot osottavat läheistä yhtäläisyyttä tarkasteltujen tsheremissien menojen kanssa.

Seuraava yleinen meno on "maljanpitely" eli seremoniallinen kestittäminen. Rush-rodassa toimittaa sen morsian "edelläkävijäneidon" avustamana, kunnioittaen kutakin nuodemiestä tarjoamalla maljan viinaa, samalla kun edelläkävijäneito ojentaa/maljan, jossa on leipä.

Rush-rodassa seuraa seremoniallista kestittämistä "ohukaisten ulostuonti" (melnä lukma), "piiras-tynnyrin avaaminen" (püras-petska poslana) ja "sulhasen syöttäminen" (katsam pukshama). Lastikissa tapahtuu shilakissä sulhasen ja morsiamen välinen yhteinen syönti heidän istuessaan liinakankaalla päällystetyllä penkillä.

Lähdön edellä tapahtuviin menoihin kuuluu jonkun miehen pukeutuminen morsiamen vaatteisiin. Jakovlevin mukaan vietiin morsiuspirtissä morsiamen vaatteisiin puettu nuorukainen siihen pirttiin, missä muu hääjoukko juhli, ja kuljetettiin kolmasti pöydän ympäri. Rush-rodassa tapahtuu morsiuspirtissä üdar tshiktama 'morsiameksi pukeminen'. Pirttiin saapuu jo hääaattona määrätty nuorukainen (tshavan tshiza mari 'kauhtanaan pukeutuja') sekä muutamia muita omankyläläisiä nuoria miehiä. Nuorukaisen päälle puetaan morsiamen verkakauhtana ja häähuntu (vürgentsak), jonka jälkeen tanssitaan. Lopuksi puetaan morsian itse kauhtanaan ja revonnahkalakkiin (ravazh-upsha) ja tuodaan häähumuilla peitettynä shilakiin. Urzhumin piirissä kuljetetaan morsiamen pukuun pukeutunutta mieshenkilöä pirtissä kolmasti pöydän ympäri. Paitsi valemorsiamen esiintymisessä tavattavaa pöydän ympäri kulkemista, havaitaan Rirskin piirin menoissa pöydän ympäri kulkeminen sellaisessa muodossa, että sulhanen, "suuri vävy" ja saus kulkevat kolmasti pöydän ympäri, jonka takana morsian istuu. Kolmannella kerralla sulhanen tempaa morsianta kolmasti jalasta, jonka jälkeen lähdetään liikkeelle.

Lähdön edellä toimittaa morsian vielä lahjojen jaon vanhemmilleen ja sukulaisille. Paikotellen käy morsian vielä häähunnulla peitettynä hyvästeillä sukulais- ja naapuritaloissa.

Itse matkalle lähtöön liittyy eräitä tapoja, joita seuraavassa tarkastamme. Parissa kuvauksessa puhutaan morsiamen kantamisesta tahi kädestä taluttamisesta matkalle lähdettäessä. Yleinen on tapa, ettei morsian ajoneuvoihin asettuessaan astu niihin suoraan, vaan peräytyy kolmasti. Tämän yhteydessä morsianta lyödään ruoskalla. Jakovlevin mukaan löi süan-savus morsianta kolmasti ruoskalla selkään, jonka jälkeen tämä istuutui ajoneuvoihin. Rush-rodassa lyö sulhanen morsianta piiskallaan. Urzhumin piirissä löi sulhanen morsianta kolmasti hiljalleen ruoskalla, lausuen: "Elä kutsu mukaasi keremetiä!"

Kozmodemjanskin piirissä ajettiin ennen matkallelähtöä kolmasti shilakin ympäri.

Kolminkertainen peräytyminen tahi istumaan painaminen ja ruoskallalyönti tavataan matkallelähdössä tshuvasseilla, jota paitsi ruoskallalyönti tunnetaan myöskin venäläisten tavoista.

Morsusmatka ja vastaanotto sulhastalossa.

Lähtövalmistusten ja morsiusmatkan aikana on morsiamen pää häähunnulla (vürgentsak) peitettynä. — Niittytsheremissit pistivät ensimäisen pellonveräjän pieleen neulan ja lausuivat: "Jääköön tähän noituus ja kaikki raskaus!" Sulhasen kotiporttiin pisti savus taas neulan, sanoen: "Tulkoon tähän rautainen portti, jotteivät pahat ihmiset ja noidat voisi sisälle tulla." Rush-rodassa vetää morsian lähdettäessä neulalla toisesta portinpielestä toiseen. Urzhumin piirissä tehtiin neulatemppu sulhastalon portilla.

Rirskin piirissä pysähdytään puolitiessä ja toimitetaan kindam tshoklash, leivän kanssa rukoileminen. Lastikissa pysähdytään sulhasen kotikylän rajalla, noustaan ajoneuvoista ja syödään tuara-kakkuja. Ufan läänissä ajoi morsiussaattue kolmasti sulhastalon pihan ympäri.

Yleinen on tapa, ettei morsian laskeudu alas ajoneuvoista, ennenkuin sulhasen isä on luvannut lahjaksi miniällensä jonkun pään karjasta tahi määrännyt perintöosuuden uudelle perheelle. Analoginen tapa esiintyy vastaavassa tshuvassien häämenojen kohdassa. Lahjansaajana on nuorikko, jolle lahjoitettu lehmä Milkovitshin mukaan talutettiin esille. Kasanin läänin tshuvassit tuovat vastaanotossa esille vanhempien sulhaselle lupaaman hevosen.

Ruokatavaroiden tahi oluen esilletuominen vastaanotossa on verrattain yleistä. Vuoritsheremisseillä olivat morsiussaattuetta vastassa sulhasen vanhemmat rasvaisten vehnäkakkujen kanssa. Jakovlev mainitsee, että morsiussaattuetta oltiin portilla vastassa vehnäkakun, juustopiirakan tahi voin kanssa. Arbanskin volostissa ottivat vanhemmat vastaan suolalla ja leivällä. Rush-rodassa syö morsiuspari ajoneuvoissa sulhastalon portilla leipää ja juustopiirakkaa.

Yleiseksi vastaanoton piirteeksi on katsottava sitä, että morsian laskeutuu ajoneuvoista huopamatolle tahi muulle vaatekappaleelle. Tälle on toisinaan asetettu raha tahi sormus. Rahan päällä pyörähtää morsian kolmasti ympäri ja heittää sen joskus katolle tahi katon yli.

Pirttiin meno tapahtuu paikotellen siten, että morsiussaattueen jäsenet pitävät kiinni kukin edelläkulkevan vaatteen liepeestä. Birskin piirissä knlkee saus ensimäisenä ja lakaisee tietä luudalla.

Sulhastalossa vastaanoton jälkeen.

Sulhastalossa vastaanoton jälkeen tapahtuvien menojen suhteen huomataan paikotellen, joskaan ei yleisenä, sama ilmiö, mikä morsiustalossa noudatettavissa tavoissa oli havaittavissa, nimittäin morsiamen eristäminen muusta hääjoukosta. Kasanin läänin vuoritsheremissien hääjoukon tyyssijana oli sulhastalossakin pihalle rakennettu shilak, mutta morsian vietiin aluksi pirttiin, jolloinka kaikkien vanhempien mieshenkilöiden oli siitä poistuttava. Niittytsheremissit vievät paikotellen morsiamen vastaanoton jälkeen aittaan, jossa tapahtuu hiuslaitteen ja päähineen muutto. Vasta tämän jälkeen ottaa morsian osaa alkavaan häämenojen sarjaan.

Varsinaisista tähän häämenojen kohtaan kuuluvista menoista mainittakoon ensiksi morsiamen tutustuminen sulhasen vanhempiin. Se tapahtuu kestitsemisen ja lahjojen jakamisen muodossa. Lahjoja saavat paitsi vanhemmat, usein muutkin sukulaiset. Paikotellen tapahtuvat lahjojen jakaminen ja kestitseminen myöhemmin erillisinä toimituksina tahi muiden menojen yhteydessä. Moniaiden kuvausten mukaan on avioparin välinen yhteinen syönti ensimäisiä sulhastalossa tapahtuvista menoista. Vuoritsheremisseillä tapahtui se samalla lusikalla, niittytsheremissit nauttivat samaa kakkua. Sekä vuori- että niittytsheremissit toimittavat sen yhteydessä morsiushunnut poiston, itäisillä tsheremisseillä yhtyy siihen rukousmenoja. Sen yhteydessä noudatetaan seremoniallista kolminkertaisuutta.

Häähunnun poisto tapahtuu jonkun välittävän esineen avulla. Vuoritsheremissit poistavat hunnun piiskanvarrella. Ufan läänissä toimitetaan se kepillä, morsiamen ja sulhasen seistessä pirtin keskellä. Arbanskin volostissa poistetaan huntu piirakalla.

Rukousmenoihin liittyy täällä, kuten yleensä muissakin häämenojen kohdissa, yhteisiä syönti- ja juontimenoja. Niitä on paitsi avioparin välisiä, myöskin laajentuneita, vanhempien, sukulaisten ja avioparin välillä tapahtuvia. Rukouksen saattaa toimittaa sulhasen isä, mutta myöskin erikoinen hengellisten menojen suorittaja. Rukoiltaessa pyydetään tavallisesti ennen kaikkea onnea (terveyttä, tyyntä elämää, lapsia: 9 poikaa, 7 tytärtä, karjan lisäytymistä, leivän lisäytymistä j.n.e.) vastanaineille.

Sernurissa tapahtuu vastaava uskonnollinen toimitus vanhempien toimittamana siunausmenona, joka osottaa selviä venäläisiä piirteitä. Orenburgin läänissä toimittaa rukouksen mollah, joka samalla kysyy naimisiinmenevien vanhemmilta, ovatko nämä suostuvaiset naittamaan lapsensa ja onko kadym maksettu. Samanlainen kysely (naimisiinjoutuvien isien ja heidän omasta suostumuksestansa, sekä kadymin suorituksesta) kuuluu tatarien ja kirgisien vihkimätoimitukseen.

Päähineen ja hiuslaitteen muutto tapahtuu Rush-rodassa aitassa lahjojen jaon jälkeen. Staryj Torjalissa viedään aviopari yhteisen syöntimenon jälkeen hääsoiton soidessa aittaan, jossa vui pütarza vata pukee morsiamen päähän naineen naisen päähineen. Sernurissa tapahtuu päähineen muutto tanssien ja juhla-aterian jälkeen. "Päänpunoja" ja "edessäseisoja" vievät morsiamen tätä varten soiton soidessa aittaan. Lastikissa tapahtuu päähineen muutto niinikään hääaterian ja tanssien jälkeen aitassa. Jakovlevin kuvauksen mukaan suoritetaan päähineen muutto aitassa yhteisen syönnin jälkeen, ennen vedelläkäyntiä.

Viimeisiä tähän häämenojen kohtaan kuuluvista toimituksista ovat vedelläkäynti ja liemen keittäminen. Ne saattavat tapahtua joko ensimäisenä hääpäivänä tahi sitä seuraavana päivänä. Niihin kuuluvat menot yhtyvät siten toisiinsa, että morsian valmistaa vesipaikalta tuodusta vedestä laska-lientä tahi salma-kokkareita, joilla kestitsee sukulaisia ja häävieraita.

Vedelläkäynnissä on yleistä, että vesipaikkaan heitetään raha tahi helmi, ja että vettä heitetään neljälle ilmansuunnalle tahi kolme ämpärillistä kolmelle suunnalle. Rush-rodassa morsian lausuu heittäessään rahan: "Milloin tahansa luoksesi tulen, myöhään illalla tahi puoliyön aikana, elä säikähdytä minua!" Lastikissa taasen: "Veden emonen! Aamullako vai illalla vedelle tullen, elä kiellä vettäsi."

Urzhumin piirin tavoissa on huomattava vielä puimatantereelle vienti. Shestakov mainitsee nuorikon viedyn päähineen ja hiuslaitteen muuton jälkeen puimatantereelle, jossa hän asettui polvilleen ja saattomiehet kulkivat kolmasti hänen ympärinsä. Staryj Torjalissa vietiin morsian vanhempaan aikaan vastaanoton jälkeen karja-aitaukseen (toshkem), jossa ensiksi sulhanen astui morsiamen jalalle, sitten morsian sulhasen (3 kertaa).

Birskin piirissä kulkee koko saattue heti juhlahuoneeseen sisälle tultuansa kolme kertaa pöydän ympäri.

Paitsi morsiamen vastaanoton jälkeen toimittamaa vanhempien ja joskus sukulaisten lahjomista, jakaa morsian häämenojen lopulla lahjoja sulhasen sukulaisille ja häiden virkahenkilöille, jonka ohella vielä saattaa tapahtua yleinen seremoniallinen kestittäminen.

Aviovuoteelle asettaminen. Makuuhuoneeseen vienti tapahtuu seremoniallisessa saattueessa, hääsoiton soidessa. Saattueen edellä kannetaan olutastiaa ja avioparia kestitetään makuuhuoneessa oluella. Morsian painetaan kolmasti vuoteelle, hänen yrittäessään yhtä monta kertaa nousta ylös. Morsianta tahi sekä sulhasta että morsianta lyödään vuoteelle asetettaessa ruoskalla. Birskin piirissä saattajat pitelevät toisistaan kiinni samalla tavoin kuin morsiustaloon sisälle tultaessa, saus kulkee kolmasti morsiamen ympäri ennen vuoteelle painamista ja lyö ruoskalla. Lastikissa asettuu vuoteelle ennen avioparia eräs häiden virkahenkilö ja paikka on lunastettava häneltä rahalla.

Tarkastelunalaiseen häämenojen kohtaan kuuluvat vielä käynnit sulhasen sukulaisten luona. Ne tapahtuvat seuraavana tahi jonakin hääpäivää lähinnä seuraavista päivistä. Vuoritsheremisseillä jakelee nuorikko kussakin talossa voikakkuja ja hänen miehensä tarjoilee olutta. Tätäpaitsi annetaan isäntäväelle rahoja.

Kokonaisuudessaan osottavat tämän häämenojen kohdan tavat, sen lisäksi mitä jo edellä tässä suhteessa on käynyt selville, huomattavaa yhtäläisyyttä vastaavien tshuvassien tapojen kanssa. Nämäkin vievät morsiamen aluksi aittaan tahi erityiseen pirttiin. Nuorikon ensimäinen esiintyminen tapahtuu hänen tutustuessaan appivanhempiin jakaessaan näille lahjat. Hääjoukon paikoilleen asetuttua rukoillaan olutkauhoja ja leipäviipaleita käsissä pidellen. Muutamien kuvausten mukaan toimittaa rukouksen uhripappi jomsa. Edelleen tapahtuvat avioparin väliset yhteiset syönti- ja juontimenot tshuvasseilla vastaavassa tämän ryhmän menojen kohdissa. Vedelläkäyntimeno siihen liittyvine tapoineen osottaa lähintä yhtäläisyyttä vastaavien tshuvassien tapojen kanssa. Tuodusta vedestä keittää nuorikko laska-lientä tahi salma-keittoa.

Votjakit.

Morsiamen hankkiminen.

Votjakkien avioliittotavoista ovat muutamat kahdeksannentoista vuosisadan etnografit antaneet tietoja. Puhuessaan votjakkien monivaimoisuudesta ja naisesta maksettavasta lunnasrahasta, mainitsee G.F. Müller, ettei morsiamia kuitenkaan aina hankittu lunnasrahalla. "Ne, joilla ei ole varaa maksaa lunnasrahaa, hankkivat morsiamia väkivallalla. Tätä varten he sopivat muutamien ystäviensä kanssa, pyytäen näitä avustamaan yrityksessä, tunkeutuvat väkivallalla morsiamen asuntoon ja vievät hänet pois. Tämän ohella votjakit, tehdäkseen yrityksen vaarattomaksi sekä saaliin varmemmaksi, todistajien läsnäollessa ryhtyvät sukupuoliyhteyteen tytön kanssa."

Georgi puhuu samaten monivaimoisuudesta ja naisen ostosta. "Vaimoja he ostavat, ja vaikka heille pakanallisessa taikauskossa pysyneinä ei olekaan kiellettyä pitää niin monta kuin saattavat elättää, niin kuitenkin on harvalla niitä kaksi tahi enemmän. Morsiamesta maksettava lunnasraha, jota he nimittävät jyrdun ja siitä sopimista jeroshu [?], nousee tavallisesti viidestä viiteenkymmeneen ruplaan, ja on morsiamen myötäjäisten määrä suhteessa siihen. Avioliitossa he ottavat huomioon vain taloudellisen puolen — — —".

Morsianten hankkiminen lunnasrahalla on votjakkien avioliittotavoissa kiinnittänyt myös N. Rytshkovin huomiota. Hän asettaa kuitenkin kysymyksenalaiseksi, onko tämä votjakkien tapa alkuperäinen vai ovatko he ehkä lainanneet sen tatareilta. Neljäskin huomiontekijä, J.P. Falk, puhuu naisen ostosta. Näin hankkivat vaimonsa ei ainoastaan pakanalliset, vaan myöskin kristityt votjakit. Mutta naisia hankittiin myöskin ryöstämällä, ja tällöin ei tyttö aina tehnyt neitseenä matkaa sulhasen kotiin.

Myöhemmät votjakkien avioliittotapojen kuvaukset kertovat kauttaaltaan saman suuntaisesti kuin vanhempien etnografien tiedot kahdenlaisesta avioliiton solmimismuodosta: kosintaan perustuvasta avioliitosta, jonka yhteydessä morsiamesta suoritetaan lunnasraha, sekä naisen ryöstöistä.

Kuten mordvalaisten ja tsheremissien, tapahtuivat votjakkienkin naisenryöstöt eri olosuhteiden vallitessa. V. Behterev väittää votjakkien neljättäkymmentä vuotta sitten yleisesti hankkineen morsiamia ryöstämällä. Naisia ryöstettiin sekä väkivaltaisesti, ilman ryöstettävän suostumusta, että jälkimäisen salaisen suostumuksen nojalla. Kasanin läänin votjakkien mainitaan vielä verrattain hiljan ryöstäneen morsiamia väkivaltaisesti. Ryöstäjä otti avukseen pari toveriansa ja anasti mukaansa neidon metsästä tahi pellolta. Sulhasen kotona teljettiin tyttö aittaan. Hän kieltäytyi usein nauttimasta ruokaa, ollen syömättä kolmekin päivää, Tavallisesti meni ryöstäjä sovinnoille tytön isän luo ja maksoi tälle lunnasrahaa. Eräässä Vjatkan lääniä koskevassa kuvauksessa sanotaan naisenryöstön olleen ennen votjakeilla yleisimmin levinneen tavan. Yritystä varten kokosivat votjakit 10-15 henkeen nousevan joukon, joka yöllä tunkeutui uhrinsa asuntoon. Tytön huudot herättivät kotiväen ja naapurit, ja tällöin sai taistelu ratkaista asian. Loukkausta kärsineet eivät milloinkaan kääntyneet tuomioistuinten puoleen valituksillaan. Ryöstöjä seurasi kuitenkin rauhallinen sopimus ja lunnasrahan suoritus. Samanlaisissa olosuhteissa tapahtuivat naisenryöstöt myös Malmyzin piirissä. Ryöstäjät kokoontuivat yhteen varustautuneina seipäillä ja ruoskilla ja tunkeutuivat yöllä majaan, jossa tyttö nukkui. Jolleivät sukulaiset voineet saada ryöstäjiä peräytymään, ottivat nämä uhrinsa ja veivät vankkureissa mukanaan. Tytön vanhemmat tulivat ryöstäjien luo, jolloinka aikansa riideltyä sovittiin lunnasrahasta, joka maksettiin morsiamen isälle. Glazovin piirissä varastivat morsiamia köyhät, joilla ei ollut varaa maksaa lunnasrahaa. Isät valloittivat ankaran taistelun jälkeen joskus takaisin tyttärensä. Sama tyttö saatettiin näin ryöstää kolmeenkin kertaan. Toisen tiedon mukaan ryöstettiin morsian joko väkivaltaisesti tahi hänen suostumuksellaan, jollei kosittaessa voitu päästä yksimielisyyteen tytön vanhempien kanssa. Väkivaltaisesti ryöstettäessä sitoivat ryöstäjät tytön kotiväen kiinni ja veivät neidon vieraaseen kylään. Irti päästyään saapui morsiamen isä pyytämään tyttärestään lunnaita.

Muutamat tiedot osottavat votjakeilla aivan viime aikoina tapahtuneen naisenryöstöjä, joissa epäilemättä on käytetty ilmeistä väkivaltaa. Vjatkan läänin Elabugan piiristä kerrotaan, ettei ryöstettävä neito useinkaan tiedä, kenen luo häntä viedään, vaan saa vasta perillä selvän kohtalostansa. Jottei hän karkaisi, suljetaan hänet aluksi kesällä aittaan, talvella pirttiin. Jos ryöstetty karkaa, ryöstetään hänet uudelleen. Kaiken tämän ohella tapahtuu "ryöstöjä" myös naimisiinmenijöiden keskinäisen sopimuksen perustalla.

Monet naisenryöstökertomukset tekevät eron väkivaltaisten ja ryöstettävän suostumuksella tapahtuvien ryöstöjen välillä. Useimmat nykyaikaisista naisenryöstöistä ovatkin luettavat viimeksimainittuihin. Tähän viittaavat suoranaisten tietojen ohella tiedonannot ryöstöjen syistä sellaisissa kuvauksissa, joissa niiden laadusta ei ole tehty selkoa. Sosnovin votjakeilla mainitaan "ryöstöjen" syyksi vanhempien asettamat esteet naimisiinjoutuvien itsensä suunnittelemalle avioliitolle sekä halu välttää hääkustannuksia. Ensiksimainittu syy sekä liian korkea lunnasraha olivat M. Buchin mielestä naisenryöstöjen aiheena. Gondyrin seudun votjakeilla ryöstivät morsiamia köyhät, joilla ei ollut varaa pitää hääkemuja; samoin meneteltiin silloin, kun morsiamen vanhempien puolelta oli odotettavissa vastustusta. Elabugan piirissä "ryöstivät" votjakit neitoja sopimuksellisesti, välttääkseen hääkustannuksia.

Ryöstökeinoon, niinhyvin väkivaltaiseen kuin sopimukselliseen, turvauduttiin usein erikoistapauksissa, silloin kun avioliittoa rauhallisella kosinnalla ja lunnasrahalla ei voitu aikaansaada. Tällaiseksi syyksi mainitaan usein varattomuus ja vaikeudet lunnasrahan suorituksessa. Morsiamia ryöstettiin väkivaltaisesti edelleen sellaisissa tapauksissa, jolloinka leskimies kosinnan kautta ei voinut saada morsianta. Myöskin pitkä kihlausaika saattoi olla syynä ryöstöön ilman morsiamen suostumusta.

Suurimmalle osalle naisenryöstökuvauksia, niillekin, joiden mukaan ryöstössä käytettiin selvää väkivaltaa, on ominaista se, että morsiamesta jälkeenpäin maksettiin lunnasrahaa. Toiselta puolen mainitaan liian korkea lunnasraha monesti ryöstön syyksi. Nämä seikat puhuvat toisesta samalla aikaa vallinneesta morsiamen hankkimismuodosta, jota vanhemmat votjakkien avioliittotapojen kuvaajat ovat pitäneet luonteenomaisena heidän tavoilleen, nimittäin naisen hankkimisesta lunnasrahalla. Tämän kanssa ovat läheisesti yhteydessä paitsi muutamat äsken tarkastellut naisen ryöstön seikat, useat muut votjakkien avioliittotapojen ilmiöt.

Lunnasrahan (jyrdun, kalym, kulym) suorittaminen on viime aikoihin saakka ollut votjakkien sopimuksellisen avioliiton tärkeimpänä ehtona. Sen määrästä antavat jo eräät vanhemmat kertojat tietoja. G.F. Müller sanoo maksetun sitä 5-15 ruplaan. Georgin mukaan nousi jyrdun 5-50 ruplaan, ollen suhteessa myötäjäisiin. J.P. Falk mainitsee neidosta maksetun, siihen nähden miten arvossapidettyä ja varakasta sukua hän oli, 5-60 ruplaan, osaksi rahana, osaksi karjana.

Myöhäisempien tiedonantojen mukaan nousee lunnasraha paljoa huomattavampiin summiin. Rahana saatetaan morsiamen suvulle suorittaa sataviisikymmentäkin ruplaa, jotapaitsi annetaan karjaa ja siipikarjaa. Lunnaiden suuruus riippuu morsiamen mukana annettavista myötäjäisistä, hänen ijästänsä, kauneudestansa, arvokkaisuudestansa ja vanhempien varallisuudesta.

Myötäjäisten ja lunnasrahan välisestä suhteesta on olemassa tietoja, jotka ovat osaksi ristiriitaisia. Myötäjäisillä mainitaan usein nimenomaan olevan morsiamen yksityisomaisuuden luonne, jotenka niitä ei voida pitää sulhasen suvulle lunnasrahasta tulevana vastaavana korvauksena.

Ikäsuhteista.

Votjakkien avioliittojen ikäsuhteet ovat kiinnittäneet lukuisien sekä vanhempien että nykyaikaisempien heidän tapojensa kuvaajien huomiota. G.F. Müllerin mukaan eivät votjakit ennen kahdettatoista ikävuotta naittaneet poikiaan. Georgi taasen mainitsee, etteivät he milloinkaan naita poikia ennen kymmentä ja tyttöjä ennen viidettätoista ikävuotta.

Viimeksi esitetyssä tiedossa on jo havaittavissa se suhde, mikä myöhäisempien tiedonantojen mukaan esiintyy paljoa silmiinpistävämpänä, nimittäin että naimisiinjoutuva nainen on miestä tuntuvasti vanhempi. Otetaanpa joskus alaikäiselle poikalapselle täysikasvuinen nainen vaimoksi. Aikaisemmin on tämä erotus ollut suurempi, niin että miehen naimaikä oli alhaisempi kuin mitä fyysillisessä suhteessa voidaan pitää normalisena. Viime aikoinakin on tässä suhteessa vallinnut pyrkimys naittaa pojat heti, kun lain määräämät vuodet sen sallivat, kun sen sijaan neitoja annetaan miehelään myöhemmällä ijällä.

Tämän ilmiön syyksi ilmoitetaan tarve saada perheeseen työvoimia. M. Buch mainitsee, ettei tyttäriä mielellään naitettu nuorina, sillä ei tahdottu menettää liian aikaisin työvoimaa perheestä; nuorukainen naitettiin 18 v. nuorempana silloin, kun perheessä ei ole miehistä isäntää, jotta taloon saataisiin emäntäkin. D. Ostrovskij mainitsee syyksi naisen korkeampaan naimaikään sen, että isät tahtovat pitää tyttärensä työjuhtina luonansa. N. Pervuhin sanoo morsiamen parhaana ominaisuutena pidettävän hänen työkuntoisuuttaan. Siksi otetaan mielellään vaimoiksi 25—26-vuotiaita naisia, joilla usein jo on aviottomia lapsia.

Valintavapaudesta ja aloteoikeudesta.

Joukko sekä miehen että naisen naimaoikeudellista asemaa koskevia tietoja puhuu vanhempien ja suvun vallankäytöstä avioliittoasioissa. Permin läänin votjakkien keskuudessa mainitaan vielä hiljakkoin vallinneen tavan kihlata alaikäisiä, jolloin naimisiinjoutuvien tahdosta ei pidetty lukua. Pojan tultua naimaikään, alkaa isä etsiä hänelle morsianta. Tässä tarkoituksessa hän saattaa kääntyä tiedusteluilla sukulaisten ja tuttavien puoleen. Morsianta etsimässä käy isä joskus useissa kylissä. Tällöin ei kiinnitetä huomiota siihen, miellyttääkö valittu sulhasta, joka mahdollisesti ei lainkaan tunne morsianta tahi ei ole häntä nähnytkään. Toisinaan käsitetään morsiamen valinta suvun asiaksi ja siitä neuvotellaan suvun päämiehen kanssa.

Toisten tietojen mukaan pidetään naimisiinjoutuvan omaa suostumusta tarpeellisena. Permin läänin votjakkien avioliittojen mainitaan useimmiten tapahtuvan nuorten molemminpuolisesta suostumuksesta. Kasanin läänin kristityt votjakit katsoivat 1880-luvulla avioliittoa varten tarvittavan naimisiinjoutuvien suostumusta. Kosinnan toimitti kuitenkin sulhasen isä jonkun sukulaisen avustamana. S. Baginin mukaan menevät votjakkilaisnuorukaiset naimisiin omasta tahdostansa. Samalla käyttivät joskus myös vanhemmat naitto-oikeuttaan. He toimittivat myös morsiamen valinnan, mutta hankkivat tätä varten sulhasen itsensä suostumuksen. Kosinnan alkuunpano tapahtuu heidän toimestaan. V. Shestakov mainitsee alotteenteon ja morsiamen valinnan Glazovin piirissä viime vuosisadan keskipalkoilla kuuluneen nuorukaiselle itselleen.

Naisen suhteen osottavat eräät kosintatapojen piirteet ensiksi esitetyn käsityskannan yleisesti olevan vallalla. Naimaesitys tehdään vanhemmille ja heidän suostumuksensa hankkiminen on ensimäinen askel avioliiton aikaansaamisessa. Tämän ohella ei käsitys naimisiinjoutuvan naisen omasta määräysvallasta ole kumminkaan vieras, ainakaan siihen määrin, että hänen suostumustansa kosittaessa kysytään. Mamadyshin piirissä kysytään kosinnassa, sen jälkeen kun vanhempien suostumus on saatu, itsensä neidon mieltä. Jos hän jyrkästi kieltää, eivät vanhemmat anna lopullista suostumustansa. Glazovin piirissä voivat vanhemmat kosittaessa viitata tyttärensä tahtoon (afsyz nyl todoz 'itse neito tietää'), jolloin kosijat kysyvät itsensä neidon suostumusta.

Kosinta.

Jo pari vanhinta kuvausta viittaa kosintaan erikoisena toimituksena votjakkien avioliittotavoissa. Niinpä mainitsee G.F. Müller votjakkien samoin kuin tsheremissienkin alottaneen avioliiton kosinnalla, jonka sivullinen henkilö sulhasen isän toimesta suoritti. Pääasiana oli kosinnassa lunnasrahasta ja myötäjäisistä sopiminen. Georgin kuvauksessa taasen mainitaan nähtävästi erikoiseksi toimitukseksi käsitettävä lunnasrahasta sopiminen, jota nimitettiin jeroshu. Sopimuksellinen avioliitto alotetaankin kosintamenettelyllä, jonka oleellisena osana viime aikoihin saakka on ollut sopiminen lunnasrahasta ja sen yhteydessä olevista seikoista.

Myöhempien kuvausten nojalla on votjakkien kosinnan yleispiirteistä merkillepantava ensiksikin se, että sen alottaa ja useimmiten myöskin suorittaa loppuun sulhasen isä jonkun sukulaisen avustamana. Naimatarjous tehdään siten, että kosijat valitsevat morsiamen kotikylässä asuvan henkilön välittäjäksi eli puhemieheksi (az-murt 'esimies', az-vetlis 'edellä kulkeva', dentsi, demtsi, dimtsi). Kosintamatkalla pysähdytään ensiksi hänen luoksensa ja morsiamen kotona tapahtuvat kosintatoimet suoritetaan hänen asunnostansa käsin. Tämä välittäjä tekee usein myös naimatarjouksen morsiamen vanhemmille ja toimii varsinaisten kosintamenojen aikana avustajana ja välittäjänä.

Ennen kosintamatkalle lähtöä toimitetaan sulhasen kotona rukous. Mukaan otetaan kestitysaineita tahi ruokatavaroita (tupakkaa, nuuskaa, kumyshkaa; leipää ja hunajaa, leipää ja viinaa). Kestitysaineiden nauttiminen tahi hylkääminen osottaa usein morsiamen vanhempien suhtautumista naimaesitykseen.

Varsinainen kosinta ja kihlaus tapahtuvat useimmiten välittömästi heti sen jälkeen, kun naimaesitykseen morsiamen puolelta on periaatteessa suostuttu tahi annettu viittauksia tässä suhteessa olevista mahdollisuuksista. Kaikesta sovitaan tällöin morsiamen isän kanssa. Ensimäiseksi ratkaistaan kysymys lunnasrahasta. Tätä seuraa tavallisesti joku kihlauksen vahvistusmeno. V. Behterevin kuvauksen mukaan täytetään sen jälkeen, kun lunnasrahakysymys on tullut ratkaistuksi, kaksi maljaa kumyshkalla, ja naimisiinjoutuvien isät juovat ne puolilleen. Loput kaadetaan yhteen ja tästä juo morsian. Yleisemmin kerrotaan molempien puolten välillä tapahtuvasta yhteisestä syöntimenosta sekä lahjojen vaihtamisesta. Sulhaselle ja sulhasen isälle morsiamen puolesta annettavilla lahjoilla näyttää erikoisesti olevan kihlauksen vahvistuksen luonne.

Lahjojen antamisessa ja vastaanottamisessa noudatetaan seremoniaa, joka muistuttaa yhteisissä syönti- ja juontimenoissa tavattavaa. Kasanin piirissä on lahjalla kihlaukseen nähden sitova merkitys: sen vastaanottajat eivät enää voi kieltäytyä morsiamesta. Arvaz Pelgissä kantaa dentsi kihlausmatkalta tultaessa lahjaesinettä vyössänsä merkkinä kihlauksen tapahtumisesta. Karlyganissa on kihlaus saanut nimityksensä lahjojen vastaanottamisesta (arberi baston 'esineitten ottaminen').

Yhteisen syöntimenon ohella toimitetaan toisinaan rukous. Glazovin läänissä rukoilija hattu päässä kääntyy vorshudien ja jumalan puoleen, pyytäen onnea yhdistyville.

Useampien kuvausten mukaan ei morsian ainakaan kihlausmenojen alkuosan aikana ole läsnä, vaan on poissa tahi istuu ystävättärineen aitassa.

Votjakkien kihlaus saattaa tapahtua ensimäisellä matkalla, heti sen jälkeen, kun kosijat "edelläkuikijan" välityksellä ovat saaneet morsiamen vanhempien periaatteellisen suostumuksen tahi luvan saapua morsiamen kotiin kosintakeskusteluja jatkamaan. Paikotellen vaatii kuitenkin tapa, etteivät morsiamen vanhemmat ensi kerralla anna lopullista suostumustaan; Karlyganissa sanotaan: vyi kudolen valez köi luoz 'uuden kudon ( = sulhasen isän) hevonen on lihava', jolla tahdotaan viitata, että kosiomiesten on tultava uudelleen. Arvaz Pelgissä ei tavallisesti lopullista vastausta naimatarjoukseen anneta, ennenkuin kolmannella kerralla. Karlyganissa nimitetään ensimäistä käyntiä nyi inan 'neidon tiedustaminen' ja vasta toista (arberi baston) pidetään varsinaisena kihlausmatkana. V. Behterevin mukaan seuraa ensimäistä kosintayhtymystä, jossa kihlaus todellisuudessa jo on tapahtunut, n.s. "suuri kosinta", johon ottaa osaa koko morsiamen suku. Tällöin saattaa lunnasraha, josta edellisellä kerralla on sovittu, vielä olla yksityiskohtaisen keskustelun alaisena. Samanlainen uudistettu yhtymys havaitaan Glazovin piirin tavoissa.

Kihlaus jd avioliiton toimeenpano.

Kihlauksen jälkeen havaitaan votjakkien avioliittotavoissa kaksi suuntaa. Georgi ja Rytshkov kertovat morsiamen, sen jälkeen kun lunnasrahasta oli sovittu tahi se oli suoritettu, suuremmitta menoitta viedyn sulhasen kotiin. Samanlaisesta tavasta puhuvat muutamat myöhäisemmätkin tiedot. Sarapulin piirissä vietiin morsian kihlajaisten jälkeen sulhasen kotiin. Sen talon isännän, johon sulhasen isä kosintamatkalla pysähtyi, oli tällöin saatettava morsianta, jonka mukana vietiin tavallisesti osa myötäjäisiä. M. Buchin mukaan seurasi morsian, jos kosintatilaisuudessa päästiin yksimielisyyteen, heti sulhasen kotiin. Vjatkan läänin kastamattomat votjakit veivät lunnasrahan suoritettuaan morsiamen heti luoksensa. Kasanin läänin kastamattomat votjakit ottivat kihlauksessa tapahtuneen lunnasrahan suorituksen jälkeen morsiamen enemmittä menoitta sulhasen kotiin.

Avioliittomenot eivät useimpien kuvausten mukaan tällaisissa tapauksissa loppuneet kuitenkaan tähän. Lyhyemmän tahi pitemmän sulhasen kotona oleskelun jälkeen palasi nuorikko takaisin synnyinkotiinsa, josta hänet erikoisia menoja noudattamalla jonkun ajan kuluttua, uudelleen ja lopullisesti noudettiin miehensä kotiin.

Useiden muiden kuvausten mukaan ei morsianta kihlauksen tapahduttua viedä sulhasen kotiin, vaan on kihlauksen ja avioliiton toimeenpanon välillä pitempi tahi lyhyempi väliaika. Tämä väliaika saattaa joskus muodostua huomattavan pitkäksi. Erään Vjatkan lääniä koskevan tiedon mukaan toimeenpantiin avioliitto vasta 2-3 vuotta kihlauksen jälkeen. Permin läänin votjakit vievät morsiamen sulhasen kotiin joskus puolen vuoden perästä kihlauksen jälkeen, mutta toisinaan kuluu tällä välin vuosi, pari, jopa kymmenenkin vuotta.

Tällä väliajalla saattaa sulhanen käydä tervehtimässä morsianta. Avioliiton toimeenpanon ajan lähestyessä käydään sulhasen puolelta morsiamen kotona häiden vieton ajasta sopimassa. Karlyganissa on käynnin nimenä buzou ponon 'määräajan asettaminen', s.o. morsiamen tuontipäivästä sopiminen.

Jarashon ja suan.

Votjakkien avioliittotapojen huomattavimpia ilmiöitä on se jo aikaisemmin mainittu tapa, että morsian ensimäisen sulhasen kotiin tuonnin jälkeen palaa synnyinkotiinsa, josta jonkun ajan kuluttua uudelleen ja lopullisesti noudetaan miehelään. Tällaista tapaa noudatetaan ei ainoastaan silloin, kun morsian heti kihlauksen ja lunnasrahan suorituksen tapahduttua viedään sulhasen kotiin, vaan silloinkin, kun kihlauksen ja häiden välillä on olemassa väliaika. Näihin suhteisiin on meidän ennen kaikkea koetettava etsiä valaistusta.

Georgi kertoo nuoren parin luo morsiamen sulhasen kotiin tuonnin jälkeen saapuneen morsiamen isän ja tuoneen lisän myötäjäisiin. Lähtiessään otti hän tyttärensä mukaansa muutamiksi kuukausiksi, jopa koko vuodeksikin. Takaisin tuotaessa ja nukkumaan asetettaessa teki nuorikko vastarintaa, kuten näidenkin aikana. Sulhastalossa pidettiin tällöin juhla, jossa huviteltiin ja pidettiin kestejä vielä enemmän kuin häiden aikana.

Morsiamen ensimäisestä tuonnista puhuu Georgi siis häiden merkityksessä. Useiden myöhäisempien kuvausten nojalla onkin morsiamen ensimäiseen tuontiin katsottava liittyvän häämenojen toimituksia, ja monet kertojat antavatkin ensimäiselle morsiamen tuonnille häiden merkityksen. Kun morsiamen toisen tuonnin ohella aina noudatetaan yleisiä häämenoja, saattaa votjakeilla näin ollen tapahtua kahdenkertaiset häätoimitukset.

Näistä ensimäiseen tuontiin liittyviä nimitetään tavallisesti jarashoniksi, toiseen suaniksi.

Morsiamen synnyinkotiin palaamista vietetään paikotellen erikoisilla morsiamen kotona tapahtuvilla juhlallisuuksilla. M. Buch nimittää ensimaiseen morsiamen tuontiin liittyviä menoja kokonaisuudessaan nimityksellä, joka on syntynyt morsiamen takaisin palauksesta ("borys vetlys").

Sarapulin piirissä eroavat parin kuvauksen mukaan votjakkien tavat siinä suhteessa huomattavasti niiden edellä esitetystä yleiskulusta, että nuorikko palaa kahdesti syntymäkotiinsa.

Seuraavassa tarkastelemme, missä olosuhteissa ja mitä menoja noudattaen cnsimäinen morsiitmen tuonti tapahtuu.

Kuten mainittu, tavataan useissa ensimäistä morsiamen tuontia (jarashonia,) koskevissa kuvauksissa varsinaisiin häämenoihin kuuluvia tapoja ja seremonioita. Ennen morsiustaloon lähtöä toimitetaan sulhasen kotona rukous. Morsiamen kotikylässä poiketaan ensiksi puhemiehen taloon, jossa paikotellen pidetään rukous. Morsiustalossa tapahtuvina menoina huomataan rukousmenot yhteisine syönteineen, juhla-ateriat kiitosmenoineen, kestitysmenot ja lahjojen jakaminen. Morsian esiintyy hunnutettuna, ja ennen matkalle lähtöä kuljetetaan häntä joskus kolmasti lähtövalmiiden ajoneuvojen ympäri. Matkan yhteydessä noudatetaan tavallisia morsiusmatkan menoja. Sulhasen kotona tapahtuvista mainittakoon vastaanottomenot, rukousmenot, aviovuoteelle asettaminen siihen liittyvine menoineen sekä askaroittamismenot (vedelläkäynti, sherbet-juoman valmistaminen ja lattian lakaiseminen).

Morsiamen heti kihlauksen tapahduttua seuratessa sulhasen kotiin, ei morsiustalossa nähtävästi tapahtunut suurempia menoja kuin mitä kosintajuhlissa on tavallista. Morsianta viemässä ei myöskään ollut erikoista nuodejoukkoa, vaan ottivat kosinnan toimittajat hänet muitta mutkitta mukaansa.

Ensimäiselle morsiamen tuonnille onkin luonteenomaista se, ettei morsianta ole hakemassa nuodejoukko virkahenkilöineen, vaan muutama henki sulhasen lähimpiä sukulaisia.

Muutamien kuvausten mukaan tapahtui ensimäinen morsiamen tuonti nimenomaan ilman erikoisia menoja, tahikka lopulliseen tuontiin verrattuna pienempiä tahi vähäpätöisiä menoja noudattaen. J.P. Falk antaa jälkimäiselle tuonnille häiden merkityksen. Sarapulin piirissä ei Gr. Vereshtshaginin mukaan jarashonia varten tehty erikoisia valmistuksia, eikä sillä ollut häiden merkitystä. Morsiamen kotona ei tapahtunut mitään erikoisia menoja. Sosnovin votjakeista kertoo sama kirjoittaja, että morsian vietiin sulhasen kotiin ennen häitä. Vihkimisen jälkeen palasivat sekä mies että vaimo kumpikin kotiinsa, eikä tätä vielä pidetty häinä. Erään samaa piiriä koskevan tiedon mukaan saapuivat sulhasen lähimmät sukulaiset morsiamen kotiin ja vierailtuaan siellä pari päivää, veivät lunnasrahan suoritettuaan morsiamen nähtävästi ilman erikoisia menoja sulhasen kotiin, jossa morsian viipyi vihkimiseen saakka. A. Fuchs mainitsee, etteivät votjakit nimitä morsiamen ensimäistä tuontia häiksi sen vuoksi, etteivät niiden yhteydessä pidä pitkiä pitoja. J. Vasilevin mukaan on jarashon häämenojen ensi osa, suan varsinaiset häät.

Toiselle morsiamen tuonnille on ominaista morsiamen nouto varsinaisella nuodejoukolla, jossa on erikoisia virkahenkilöltä. Samanlaisina esiintyvät häätavat niissä avioliittomenojen kuvauksissa, joissa puhutaan ainoastaan yhdestä morsiamen tuonnista. Suurimmassa osassa votjakkien häätapojen kuvauksia osottavat suanin aikana noudatetut menot suurempaa rikkautta ja vaihtelevaisuutta kuin jarashonsssa esiintyvät.

Vaikkakin siis jarashoniin liittyvät tavat saattavat sisältää tavallisia ja yleisiä häämenojen toimituksia, näyttää mainittu avioliittomenojen osa toiseen morsiamen tuontiin verrattuna erikoispiirteitä, jotka oikeuttavat vertaamaan sitä kihlauksen yhteydessä noudatettaviin.

Vielä on erikoisesti huomioonotettava ensimäisen morsiamen tuonnin nimityksen merkitys ja etymologia. Munkácsilla tavataan jarashon kihlauksen ja kosinnan (verlobung, freierei) sekä ensimäisten häiden merkityksessä, jarash- 'sich verloben; freien; die erste hochzeit feiern'. Wiedemannin mukaan (Syrj.-deutsch. Wörterb.) on jarashon Friede, Eintracht', jarashtyny 'versöhnen', jarashyny 'verloben, verbinden', jarashyskyny 'sich verloben'. Paitsi sitä, että jarashon siis esiintyy sekä kihlauksen että häiden merkityksessä, näyttää se johtuneen merkitykseltään saman laatuisesta sanasta kuin venäläisten ja mordvalaisten kosinta- ja kihlajaisjuhlien nimitykset (vrt. lad'amo, lady, ladynki, zgovor j.n.e.).

Kun tämän lisäksi tunnemme, että morsian muutamien tietojen mukaan heti kihlajaisjuhlien jälkeen tuotiin sulhasen kotiin, ei liene epäilyksen alaista, etteikö ensimäinen morsiamen tuonti juuri kihlajaismenoista ole kehittynyt erikoiseksi ja itsenäiseksi häämenojen osaksi. Morsiamen oli tässäkin tapauksessa tehtävä tuo tärkeä matka synnyinkodista sulhasen kotiin, ja koko tapahtuma muistutti niin paljon varsinaista avioliiton toimeenpanoa, että sen yhteydessä alettiin yhä enemmän noudattaa varsinaisten häämenojen toimituksia.

Ajasta, jona morsian oleskelee sulhasen kotona ensimäisen tuonnin jälkeen, käyvät tiedot kahtaalle. Toisten mukaan näyttää morsian viipyneen sulhasen kotona verrattain pitkän aikaa. Sarapulin piirissä oleskeli morsian appivanhempien luona epämääräisen ajan, joskus muutaman kuukauden, jopa vuoden tahi parikin. Elabugan piirissä tapahtui synnyinkotiin palaaminen kolmen, joskus kuuden kuukauden kuluttua tuonnin jälkeen. Mamadyshin piirissä viipyi morsian sulhasen kotona muutamia viikkoja. Kasanin läänissä kesti kysymyksessä oleva oleskelu Pietarin päivästä viljankorjuuseen saakka.

Useat tiedot osottavat sen sijaan morsiamen viipyneen sulhasen kotona verrattain lyhyen aikaa. Rytshkov mainitsee morsiamen oleskelleen sulhasen kotona vain viikon ajan. Georgin ja J.P. Falkin kuvausten mukaan ei tämä oleskelu myöskään näytä muodostuneen pitkäaikaiseksi. Vjatkan läänissä muutti morsian isänsä luo heti häiden jälkeen, ja saman käsityksen saa S. Maksimovin kuvauksesta. Sarapulin ja Kasanin piireissä tapahtui nuorikon palaus muutamia päiviä jarashonin jälkeen. Malmyzhin piirissä palasi morsian joko heti tahi muutaman päivän kuluttua, Glazovin piirissä kolmantena päivänä tuonnin jälkeen.

Nuorikon vanhempiensa kotona oleskelu palaamisen jälkeen kestää useampien tietojen mukaan verrattain pitkän aikaa. Monet sekä vanhemmat että nykyaikaisemmat votjakkien avioliittotapojen kuvaajat asettavat tämän oleskelun lunnasrahan suorituksen yhteyteen. J.P. Falk kertoo, että kun puolet lunnasrahasta oli suoritettu, vietiin morsian appivanhempiensa luo, ja vasta sitten, kun loput oli saatu suoritetuksi, vietettiin juhlalliset häät. Tällä välin piti morsianta hänen isänsä kihlattuna kotonaan. N. Rytshkovin mukaan suoritti sulhanen kwymyksessä olevana synnyinkodissa oleskelun aikana, joka kesti kokonaisen vuoden, lunnasrahan. Georgi mainitsee nuorikon viipyneen synnyinkodissaan muutamia kuukausia, joskus koko vuodenkin.

Samanlaisista suhteista puhuvat useat myöhemmät tiedot. V. Behterev kertoo, että nuorikko pian ensimäisen tuonnin jälkeen lasketaan takaisin isänsä luo, jossa hän viipyy koko talven tahi siihen saakka, kunnes sulhanen on maksanut lunnasrahan. Samoin mainitsee S. Maksimov sulhasen koettavan selviytyä lunnasrahasta sillä aikaa, kun morsian oleskelee synnyinkodissaan sinne palanneena. Glazovin piirissä päästettiin morsian häiden jälkeen takaisin isän kotiin, jossa hän viipyi pitkän aikaa. Tällä välin rakensi mies itselleen uuden pirtin ja maksoi vähissä erin lunnasrahan. Kasanin piirin votjakit maksoivat loppuosan lunnasrahasta vasta toista kertaa nuorikkoa hakemaan tultaessa. M. Buchin mukaan viipyi nuorikko isänkodissaan siksi, kunnes sulhanen oli maksanut lunnasrahan.

Useampien tietojen mukaan muodostuu morsiamen synnyinkodissa oleskelu noin puolen vuoden pituiseksi. Jos jarashon on vietetty Pietarin päivän aikana, tapahtuu suan laskiaisen tienoilla tahi päinvastoin.

Georgi mainitsee morsiamen isän, tullessaan hakemaan tytärtänsä takaisin, tuoneen lisän myötäjäisiin. Sarapulin piirissä annettiin morsianta ensimäistä kertaa tuotaessa tavallisesti osa myötäjäisiä. Koska myötäjäisten määrä tavallisesti riippuu lunnasrahan suuruudesta, tuntuukin luonnolliselta, että niiden suoritus tapahtui vastaavassa suhteessa jälkimäisen maksamiseen.

Nuorikon synnyinkodissa oleskelusta mainittakoon vielä, että hän koko tämän ajan käyttää neidon pukua. Georgi mainitsee hänen tänä aikana työskennelleen osaksi omaksi, osaksi vanhempiensa hyväksi. Joskus mainitaan nuorikon synnyinkotiin palauksen tarkoituksena olevan hänen osanottonsa syksyiseen viljankorjuuseen tahi peltotöihin keväällä, jos jarashon on ollut talvella. J. Vasilev sanoo nuorikon tuodun takaisin suorittamaan keskenjääneitä töitä. Kokonaan maataloudellisten seikkojen yhteyteen asettaa myöskin M. Haruzin kysymyksessä olevat nuorikon olinpaikan muuttelemiset. Ensimäisen tuonnin tapahduttua laskiaisen tienoilla, palaa nuorikko pian isänsä kotiin, jossa viipyy Pietarin päivään saakka eli varsinaisen maanviljelystyöajan alkuun. Sulhasen kotia palanneena viipyy nuorikko siellä peltotöiden loppuun saakka. Palattuaan syksyllä uudelleen synnyinkotiin, ottaa nuorikko siellä osaa töihin, kunnes hänet marraskuun 24 p. lopullisesti viedään miehensä kotiin.

Sulhasen kotona oleskelun tarkoitukselle antavat Kasanin piirin votjakkien tavat lisävalaistusta. Täällä saapuvat morsiamen vanhemmat jarashonin jälkeen sulhasen kotiin. Tällöin tapahtuu sulhasen ja morsiamen sukulaisten kesken seremoniallinen väittely morsiamen ominaisuuksista. Sulhasen puolelta esitetään morsiamen huonoja avuja ja väitetään, että talossa kaikki on alkanut käydä onnettomasti nuorikon tuonnin jälkeen. "Otettuamme tyttärenne on onnemme mennyt taapäin ja karja alkanut vähentyä. Tyttärenne näyttää tuottavan onnettomuutta ja olevan laiska; juuri hänen tulonsa jälkeen olemme köyhtyneet." Morsiamen sukulaisten puolelta taasen vastaväitteitä tehden kuvataan hänen ahkeruuttaan ja työteliäisyyttään kotona ollessa. Tällainen kiistely jatkuu seremoniallisen vuoropuhelun muodossa pitkän aikaa. — M. Buch käsittää morsiamen sulhastalossa oleskelun jonkunmoiseksi kojeavioliitoksi ("eine Ehe auf Probe"). Samanlainen merkitys (probeehe) on sillä Munkácsin votjakin kielen sanakirjan mukaan.

Häidenvieton aika.

Häidenviettokausia on votjakeilla kaksi: toinen kesällä heti Pietarin päivän jälkeen, toinen laskiaisen aikaan, jarashonin tapahtuessa laskiaisen tienoissa, pidetään suan Pietarin päivän jälkeen. Joskus saattavat jarashon ja suan tapahtua päinvastaisessa järjestyksessä.

Näistä molemmista kausista näyttää kesäinen olevan etusijalla, suan varsinaisten häiden merkityksessä vietetään useimmiten kesän aikaan. Tätäpaitsi mainitaan joskus erikoisesti kesä varsinaisena häidenviettoaikana.

Käsitys kesästä häidenvietolle sopivana vuodenaikana tavataan näin ollen votjakeillakin. Venäläiset kirkolliset suhteet ovat silminnähtävästi aikaansaaneet sen, että heidänkin tavoissaan kesäinen häidenviettokausi alkaa Pietarin päivästä ja talvinen sattuu laskiaisen tienoille.

Häämenot.

Edellä olemme jo kosketelleet joitakuita varsinaisiin häidenvietossa noudatettuihin tapoihin kuuluvia menoja. Ottaessamme ne seuraavassa lähemmän tarkastelun alaiseksi, käsittelemme molempien morsiamen tuontien yhteydessä noudatettavia tapoja ja menoja yhdessä, sikäli kuin ne laadultaan ja merkitykseltään ovat yhteenkuuluvia eivätkä häämenojen molempien jaksojen selvittelyn kannalta vaadi erittelyä.

Sulhastalossa ennen nuodematkalle lähtöä tapahtuvista menoista ovat huomattavimmat rukousmenot. Ne ovat ylipäätänsä saman laatuisia kuin kosintamatkalle lähdettäessä noudatettavat. Huomattavaa niissä on vainajien puoleen kääntyminen. Mamadyshin piirissä ottaa rukoukseen osaa sulhasen sukulaisia. Rukouksen jälkeen heitetään leivänpaloja uunin luo asetettuun astiaan ja lausutaan: "Vanhukset, elkää koskeko! Sallikaa hyvin sinne saapua ja hyvin palata!"

Nuodematka.

Aikaisemmin olemme tehneet selkoa siitä erotuksesta, mikä nuodematkan suhteen vallitsee jarashonin ja suanin välillä. Kuten mainittu, noudetaan morsian lopullisesti miehelään nuodejoukon kanssa, johon kuuluu erinäisiä virkahenkilöltä. Näiden joukossa havaitaan vanhempi kunniajohtaja kudo, l. bydzym kudo 'suuri kudo'. Vastaava naispuolinen toimihenkilö on tuklatshi. M. Buchin mukaan ovat nämä sukulaisia. J. Vasilevilla tavataan häämenojen johtajana ja järjestäjänä töre 'Vorsitzender'. jarashonin aikana on sinä morsiamen serkku, suanin aikana sulhasen.

Näitä paitsi johtaa nuodejoukkoa kaksi nuorempaa toimimiestä, joiden asema ja tehtävät muistuttavat venäläisillä, tsheremisseillä ja tshuvasseilla tavattavien kaksoisnuodemiesten (drushkain, "suuren ja pienen vävyn") asemaa häämenoissa. Heitä nimitetään bydzym kazak ja poktshi kazak ('iso ja pieni k.') tahi nyl vaisjos ('neidon tuojat') ja ovat he votjakeillakin nuorempia miespuolisia sukulaisia. Lisäksi saattaa häiden aikana toimia virkahenkilönä kosinnassa esiintynyt az-vetlis 'edelläkulkija' tahi az-vorttis 'edelläajaja'. Naispuolisista virkahenkilöistä on vielä mainittava morsiamen seuralais- ja avustajaneito nyl-biztis l. biztis-nyl tahi kazak-nyl.

Prof. Wichmann esittää kudo- ja tuklatshi-sanat tshuvassilaisina lainasanoina, edellisen merkityksessä brautwerber, freiwerber, vater des schwiegersohnes od. der schwiegertochter. Muotonsa puolesta katsoo hän kudo-sanan voivan yhtä hyvin olla lainatun tatarista kuin tshuvassista, mutta merkitykseensä nähden on se lähempänä tshuvassilaista.

Kudo-sanan merkityksen suhteen viittaamme siihen, mitä mordvalaisista puhuttaessa on mainittu sen merkityksestä mordvassa ja tshuvassissa. Mahdotonta ei olisi, että sana votjakin kielessäkin olisi saanut naimisiinjoutuvien isien merkityksen venäläisestä vaikutuksesta.

Muutamat kuvaukset puhuvat sulhasen osanotosta morsiamen noudantaan etenkin suanin aikana.

Lukuisien toisten tietojen mukaan ei sulhanen sitävastoin ole mukana morsianta noudettaessa, jarashonin aikana hän useimmissa tapauksissa jää pois nuodematkalta, ja suanissakin hänen usein nimenomaan mainitaan jäävän pois. Toisten kuvausten mukaan hän ei ylipäätänsä esiinny näissä menoissa.

Tämän seikan yhteydessä tarkastelemme sulhasen asemaa ja esiintymistä votjakkien avioliittomenoissa yleensä.

Aikaisemmasta on sulhasen syrjäinen ja passivinen asema kosinnassa meille tunnettua. Häämenoissa ei niinikään useimpia kuvauksia seuratessa tämä saata olla kiinnittämättä huomiota. Vielä sulhastalossakin tapahtuvien menojen aikana pysyttelee sulhanen syrjässä. Muutamien tietojen mukaan hän pakenee nimenomaan pois kotoa morsianta tuotaessa. Eräässä Kasanhi lääniä koskevassa kuvauksessa mainitaan, että sulhasen läsnäolo on avioliittomenoissa tarpeellinen vain vihittäessä, milloin häiden yhteydessä on tapana vihittäytyä. Eräässä kylässä sulhanen työskenteli metsässä nuodematkan aikana, makasi lavitsalla toisessa pirtissä sillä aikaa, kun hänen kotonansa pidettiin häitä. Sosnovissa pysyttelihe sulhanen morsiamen tuonnin jälkeen piilossa seuraavan päivän iltaan saakka. Arvaz Pelgissä on sulhasen häämenojen alkuosan aikana oleskeltava kotoa poissa, naapurin luona. Hän saapuu salaisin puolin häätaloon vasta vähää ennen aviovuoteelle asettamista, suoraan makuuaittaan.

Niiden kuvausten suhteen, jotka puhuvat sulhasen osanotosta nuodematkaan, on huomattavaa, että useimmat niistä koskevat Glazovin piiriä (Shestakov, Gavrilov, Mahaev, Luppov), jonka häätavoissa yleensä näkyy selvä venäläinen vaikutus, niin että ne esim. siinä poikkeavat votjakkien häämenojen yleisestä kulusta, ettei morsian palaa takaisin synnyinkotiin. Sulhasen osanottoa nuodematkaan saatettaneen näin ollen pitää myöhäsyntyisenä tapana.

Parin tiedon mukaan tulee nuodematkalle lähtijöitä olla epätasalukuinen joukko. Karlyganissa lähdetään matkalle myöhään illalla tahi puolenyön aikana. Kuten kosintamatkalla, pysähdytään hääretkelläkin morsiamen kotikylässä välittäjän taloon, jossa juhlitaan ja pidetään joskus rukous.

Morsiustalossa.

Käytettävinämme olevista kuvauksista puhuvat vain harvat jonkunmoisista seremonioista nuodejoukon vastaanotossa, mutta yleensä ei vastaanotto votjakeilla näytä muodostuneen säännöllisiä ja yhtenäisiä tapoja sisältäväksi häämenojen osaksi.

Muutamissa kuvauksissa kerrotaan kuitenkin ruokatavaroilla vastaanotosta. Glazovin piirissä ottaa vanhin morsiamen perheestä ruokatavaroita (leivän, munakeittoa, juustokakkuja, voita ja suolaa) sisältävän, karttuunihuivilla peitetyn maljan, hänen vaimonsa ja muut naiset olutta ja kumyshkaa, ja tulee pihamaalle nuodejoukkoa vastaan, pyytäen siihen kuuluvia nauttimaan kestityksestä. Pyyntöä noudattavat ensiksi sulhanen, sitten muut nuodejoukkolaiset. Sarapulin piirissä otettiin nuodejoukko vastaan pihalla, johon oli asetettu pöytä leipineen, suoloineen, kumyshkoineen ja oluineen. Zavalovin volostissa oli vastaanotossa käytännössä ruokatavaroita. Kasanin piirissä saapuu morsiamen isä az-vetlisin taloon mukanaan olutta, jolla kestitsee nuodemiehiä, pyytäen heitä luokseen. Vieraita ei morsiustalossa kuitenkaan aluksi päästetä sisälle, jonka vuoksi he tekevät pihalle suuren nuotion. Sisälle astuttuaan he eivät saa mennä katon jakohirttä kauemmaksi, vaan on heidän siinä odotettava lupaa saada yhtyä morsiamen puolen vieraisiin.

Yleisenä votjakkilaisena tapana on pidettävä morsiamen piilottautumista tahi kotoa poistumista nuodejoukon saapumisen ajaksi. Se esiintyy sekä jarashonissa, että suanissa. Mamadyshin ja Glazovin piireissä hakee nuodejoukko morsiamen piilokortteerista, mukanaan ruokatavaroita. Edellisessä pidetään piilokortteerissa rukous, jälkimäisessä tapahtuu morsiamen seremoniallinen ruokkiminen. Tätäpaitsi morsian Glazovin piirissä kesken morsiustalossa tapahtuvien menojen piilottautuu ystävättärineen ruispeltoon, josta nuodejoukko käy hänet etsimässä.

Edelleen huomataan näissä tavoissa sellainen piirre, että morsian muutamien kuvausten mukaan oleskelee erillään varsinaisesta hääjoukkueesta aina lähdön edellä tapahtuviin menoihin saakka. Tämän tavan vaikutuksesta tapahtuu esim. lahjojen jakaminen joskus sukulaisen välityksellä. Esille tuotaessa on morsian huivilla tahi morsiushunnulla (byrkentshik, shobyret) verhottuna. Karlyganissa oleskelee morsian naispuolisten vieraittensa ympäröimänä kenosissa, jossa hänen on lauluilla ja kanteleen soitolla huvitettava vieraitansa. Tämän aikaisemmin tsheremissien tavoissa esiintyneen piirteen yhtäläisyydestä eräiden turkkilais-tatarilaisten kansojen tapojen kanssa olemme edellä puhuneet.

Nuodejoukon saapumisen jälkeen tapahtuvista menoista ovat yleisimpiä rukousmenot, joihin liittyy yhteinen (nuodeväen ja morsiamen sukulaisten välinen) syönti. Sarapulin piirissä yhtyy rukoukseen kolminkertainen kynttilän ympäri kulkeminen. Karlyganissa on sen aikana käytännössä nuodeväen tuoma lahjaleipä (salam). Arvaz Pelgissä toimittaa rukouksen morsiamen isä puurovatia kädessään pidellen.

Rukousmenoja seuraa usein yleinen juhla-ateria. Sen perästä tahi välillä tapahtuneen lahjojen jaon jälkeen seuraavat n.s. kiitosseremoniat, joille on ominaista se, että kunkin nuodejoukkolaisen on polvistuneena runomuotoisesti tahi laululla lausuttava kiitoksensa morsiamen vanhemmille, joskus jokaiselle morsiamen sukulaiselle erikseen. Karlyganissa tapahtuu meno sellaisessa järjestyksessä, että isäntäväki kiittää nuodemiehiä lahjaleivästä, laulaen kunkin edessä polvillaan kiitoslaulun. Tämän tapaisia menoja on turkkilais-tatarilaisten kansojen häätavoissa.

Glazovin piirin menoissa tavataan jo aikaisemmin puheenaolleen sulhasen osanoton ohella sulhasen ja morsiamen välinen yhteinen syönti. Erikoisesti huomioonotettavaa on tässä tapahtuva avioparin asettuminen vaatealustalle, mikä samassa häämenojen kohdassa on osottautunut olevan yleistä venäläisissä tavoissa. V. Behterevin kuvauksessa tavataan ruoskallalyöntimeno, jonka toimittajana on sulhanen; kuvaus koskee siis sellaisia häitä, joissa sulhanen on nuodematkalla mukana.

Edelleen huomataan valemorsiamen esiintyminen Glazovin piirissä. Samaten havaitaan sikäläisissä menoissa pöydän ympäri kulkeminen, josta muissa votjakkien häätapojen kuvauksissa yleensä ei puhuta, mutta joka varsinkin mordvalaisissa ja venäläisissä tavoissa vastaavassa kohdassa ei ole harvinainen.

Kestitsemismenot ja lahjojen jakaminen tapahtuvat milloin aikaisemmin, milloin lähdön edellä suoritettavina toimituksina.

Ennen matkalle lähtöä tapahtuvina toimituksina tavataan morsiamen kuljettaminen synnyinkodin eri paikoissa (pirtissä, aitassa, vajassa, navetassa j.n.e.) ja niiden hyvästeleminen. Ennen lähtöä itkee morsian eroitkuja vanhemmilleen ja sukulaisilleen tahi hyvästelee muutoin heitä. A. Fuchsin mukaan alkaa morsian itkeä jo silloin, kun nuodeväki ympäröi hänet. Kun myötäjäisiä aletaan asettaa vankkureihin, ulvoo morsian ääneensä ja jatkaa tätä, kunnes hänet on kannettu ulos pirtistä ja asetettu vankkureihin.

Matkallelähdössä tapahtuu vielä ympärikulkemisia ja ympärikuljettamisia. Yleisintä on morsiamen kuljettaminen lähtövalmiiden ajoneuvojen ympäri. Karlyganissa kuljetetaan morsianta kolmasti hääsaattueen ympäri. Glazovin ja Sarapulin piireissä tapahtuu koko hääsaattueen ympärikulkeminen, ympärikulkijana joku häiden virkahenkilö. Viimeksimainitussa piirissä vedetään tällöin morsiussaattueen ympärille kirveellä viiva. Morsiamen on huudahdellen hypättävä alas ajoneuvoista, ikäänkuin häntä vietäisiin väkisin. Vasta kolmannella kerralla hän jää niihin istumaan. Kasariin piirissä morsian istuuduttuaan nousee ylös ja istuutuu uudelleen (3 kertaa). Karlyganissa hän kolmasti kohottautuu ylös, ikäänkuin pois noustakseen.

Morsiusmatka.

Useissa kuvauksissa mainitaan morsiamen matkalla sulhasen kotiin itkevän ja valittavan. Mamadyshin piirissä vietiin morsian ratsun selässä kylän ulkopuolelle. Noin sata syltä kylän reunasta edennyttyä tehtiin saattajien ja hääjoukon välille veitsellä viiva ja asetettiin morsian ajoneuvoihin, joissa hän jatkoi matkaansa. Sarapulin piirissä heitettiin jokaisella pellonveräjällä vainajille leipää ja pyydettiin niitä varjelemaan taudeilta. Glazovin piirissä oli morsiamen välttämättömästi kylän ulkorajalla hypättävä pois ajoneuvoista ja karattava takaisin kotiinsa. Kasanin läänissä hyppäsi morsian A. Fuchsin kuvauksen mukaan kolmasti pois ajoneuvoista. Kasanin piirissä hän kylvöpellon ohi ajettaessa nousee oman kylvöosuutensa kohdalla ajoneuvoista ja kulkee sen poikki, jotta sukulaiset viljankorjuun aikana näkisivät hänen jälkensä ja muistaisivat häntä.

Sulhastalossa.

Sulhastalossa morsiamen noudon jälkeen noudatetuista menoista antaa Georgi eräitä yksityiskohtaisia tietoja. Morsian tuotiin sulhasen kotiin hunnutettuna. Pukeuduttuaan eri huoneessa naineen naisen pukuun, astui morsian juhlavieraiden joukkoon ja asettui oven luo levitetylle verkapeitolle. Tällä aikaa uhrasi uskonnollistenmenojen toimittaja ("Tor Kart") lasin olutta ja kääntyi rukouksin jumalien puoleen, anoen vastanaineille onnea elatuksen ja rikkauden hankkimisessa sekä lasten synnyttämisessä. Tämän jälkeen tarjoili joku morsiamen puolelaisiin kuuluva neitonen häävieraille mettä tahi olutta, jolloinka morsian asettui kunkin eteen polvilleen, jääden siihen asentoon, kunnes malja oli tyhjennetty.

Myöhemmissä kuvauksissa, jotka yksityiskohtaisemmin koskettelevat tätä häämenojen kohtaa, puhutaan erikoisista menoista morsiamen ja hääsaattueen vastaanottamisessa. Niiden yleisimmäksi piirteeksi on katsottava ruokatavaroiden tahi kestitysaineiden esilletuonti pihalle tahi portaiden eteen. Vastaanottajina ovat sulhasen vanhemmat. Myöskin toimitetaan tällöin usein rukous ja nautitaan yhteisesti esilletuotuja ruokia tahi juomia. Eräillä paikkakunnilla (Malmyzhin ja Kasanin piirikunnat) esiintyy vastaanotossa myöskin sulhanen, jolloinka tapahtuu avioparin välinen yhteinen syönti. Lukuunottamalla sen, mitä aikaisemmin on käynyt selville sulhasen osanotosta häämenoihin yleensä, sekä millaiseksi useimmat kuvaukset sen esittävät morsiamen tuonnin ja vastaanoton aikana sekä sitä lähinnä seuraavien toimitusten suhteen, on sulhasen esiintymistä vastaanotossa pidettävä sen votjakeilla aikaisemmin vallinneen ja paikotellen vieläkin vallitsevan kannan vastaisena, jonka mukaan sulhanen morsianta tuotaessa ei ole esillä eikä usein kotonakaan. Puheenalaisissa kuvauksissa tavattava samalle alustalle asettautuminen on samoilla edellytyksillä mahdollinen. Nämä toimitukset lienevätkin tässä häämenojen kohdassa myöhäsyntyisiä.

Mordvalaisten ja venäläisten tavoissa yleinen leivällä ja suolalla vastaanottaminen tavataan, paitsi Sosnovin votjakeilla, myös Glazovin ja Kasanin piireissä. Näistä ovat kahden ensinmainitun paikkakunnan tavat useissa suhteissa osottaneet erikoista venäläispiirteisyyttä.

Arvaz Pelgissä kuljettaa anoppi morsianta tämän ajoneuvoista laskeuduttua kolmasti niiden ympäri, ja Kasanin piirissä kulkee morsian niinikään kolmasti vankkurien ympäri. Vastaanoton jälkeen viedään morsian tavallisesti aittaan.

Kuten muutamien kuvausten mukaan morsiustalossa tapahtuvien menojen aikana, huomataan tarkastelunalaisessa häämenojen kohdassa eräänlainen morsiamen eristäytyminen niiden alkupuolella. Vastaanoton jälkeen aittaan mentyään tulee morsian esille toimittamaan kestitysmenoa tahi lahjojen jakoa, mutta poistuu näiden jälkeen joskus uudelleen aittaan. Arvaz Pelgissä oleskelee morsian aitassa, jossa hän kanteleen soitolla säestää luoksensa kokoontuneitten nuorten tanssia. Tämä erilleen leiriytyminen on kuitenkin paljoa huomattavampana ja selvempänä esiintynyt tsheremissien tavoissa.

Vastaanoton jälkeen sulhastalossa tapahtuvat menot osottavat eri kuvausten mukaan sangen suurta vaihtelevaisuutta. Paitsi sitä, että tavat todella eri seuduilla vaihtelevat, on näiden suhteen, kuten usein muulloinkin, eri huomiontekijöiden käsitys tapojen ja menojen laadusta ja kulusta vaikuttanut heidän kuvauksiinsa.

Lähimpänä jatkona vastaanottomenoille on varmaankin pidettävä M. Buchin kuvaamaa tulisijan ympäri kulkemista. Vaikkakaan sitä tämän muotoisena ja tähän häämenojen kohtaan kuuluvana ei tavata muissa kuvauksissa, on sille annettava yleisempi merkitys siksi, että morsiustalossa tapahtuvana yleisemmin esiintyvä kynttilän ympäri kulkeminen on sille läheisenä analogiana. Paitsi sitä, että ympärikulkeminen kumpaisessakin tapauksessa esiintyy tulen ympäri kulkemisena, on sekä kynttilän että tulisijan ympäri kulkemiselle yhteistä se, että meno tapahtuu rukouslauluja laulaen ja että joka kerta pysähdytään pyhäinkuvien edessä. Morsiustalossa on menon johtajana uskonnollisten menojen toimittaja, sulhastalossa juohdemies.

Vaikkakin tulisijaan kohdistuvat menot ovat yleisimpiä eri kansojen häämenoissa tavattavista seremonioista, sisältävät kysymyksessä olevat votjakkien menot piirteitä, jotka viittaavat siihen, että kirkolliset vihkimämenot ovat mahdollisesti niihin vaikuttaneet. Kreikkalais-katoliseen vihkimäseremoniaan kuuluu papin ja avioparin kolminkertainen kulku vihkimäalttarin (analoj) ympäri. Votjakkien tavoissa esiintyvät puheenalaiset ympärikulkemiset kynttilän ja tulisijan, siis tulen ympäri kulkemisena, jota ne kirkollisessa vihkimäseremoniassa eivät ole. Mutta mahdotonta ei ole, että votjakkien tapoihin vanhastaan kuulunut tulen ympäri kulkeminen kirkollisesta vaikutuksesta on muodostunut tällaiseksi uskonnollista laatua olevaksi menoksi.

Georgi puhuu kuvauksessaan avioparin istuttamisesta yhteiselle alustalle. Siihen liittyi rukouksia ja siunatun oluen yhteinen nauttiminen. Tälle menolle antaa Georgi varsinaisen avioliiton vahvistusmenon merkityksen. A. Fuchs kuvaa menoa, joka muuten yksityiskohtaisesti vastaa Georgin esittämää, paitsi että siinä vielä kysyttiin naimisiinmenijöiden suostumusta ja mainittiin heitä nimeltä.

J.P. Falkilla tavataan niinikään kuvaus votjakkilaisesta "vihkimäseremoniasta". Sen mukaan antoi hengellisten menojen toimittaja avioparin maistaa siunattua leipää ja suolaa sekä olutta, lausuen samalla rukouksen.

Näissä kuvauksissa on keskinäisen vertailun kannalta havaittavissa siksi paljon yhteisiä piirteitä, että niiden on katsottava koskevan pääasiassa saman muotoista menoa.

Kuten äsken puheenaolleille ympärikulkemismenoille, on tälle menolle ominaista se, että sen suorittaa hengellisten menojen toimittaja. Edelleen liittyy siihen rukouksia ja siunatun juoman tahi suolan-leivän ja juoman nauttiminen. Juoman ja ruoan yhteinen nauttiminen on kyllä yleisimpiä eri kansojen avioliittotapojen seremonioita ja tavataan useissa eri kohdissa votjakkien avioliittotavoissa yksinkertaisessa muodossaan. Se saattaa semmoisenaan näin ollen olla vanha vötjakkilainen tapa. Tässä kuvatussa menossa, sitä kokonaisuudessaan tarkasteltaessa havaitaan kuitenkin helposti yhtäläisyyksiä kreikkalais-katolisen vihkimäseremonian kanssa. Ensiksikin esiintyy se ennen kaikkea uskonnollisluonteisena toimituksena, jommoista merkitystä yhteisellä syönnillä tahi juonnilla yleisenä avioliiton vahvistusmenona tavallisesti ei ole. Tunnettua on, että kreikkalais-katoliseen vihkimäseremoniaan liittyy kolminkertainen avioparin välinen siunatulla vedellä sekoitetun viinin nauttiminen. Tsheremisseistä puhuessamme olemme naimisiinmenijöiden suostumuksen kysynnän, josta A. Fuchs votjakkien tavoissa puhuu, havainneet yleisenä kuuluvan muhamettilaiseen vihkimätoimitukseen. Myöskin kreikkalais-katolisessa vihkimisessä kysytään, menevätkö naimisiin joutuvat omasta tahdostaan avioliittoon. Siihen kuuluu myöskin sulhasen ja morsiamen nimeltä mainitseminen, josta A. Fuchs tarkastelunalaisessa votjakkiiaisessa menossa puhuu. Georgin ja Fuchsin mainitsemalla yhteiselle alustalle asettamisella, joka sekin muuten saattaa kuulua yleisiin n.s. istuttamismenoihin, on vastaavaisuutensa kreikkalais-katolisessa vihkimisessä.

Votjakkien "vihkimäseremonia" näyttää siis muodostuneen uskonnollista laatua olevaksi juhlalliseksi avioliiton vahvistusmenoksi kirkollisesta vaikutuksesta. Tämä ei kuitenkaan sisällä sitä, että siinä esiintyvät yhteinen syönti ja juonti sekä yhteiselle alustalle asettuminen olisivat votjakkien tavoissa täältä peräisin. Etempänä näemme niillä niinkin hyvin tutkimuksemme alaisten kansojen tavoissa kuin avioliittotavoissa yleensä olevan paljoa laajemman merkityksen.

Muista tännekuuluvista tavoista on huomattava valemorsiamen esiintyminen, joka tapahtuu sillä aikaa, kun morsiamen päähän aitassa puetaan naineen naisen tahi nuorikon päähine. Valemorsiamena esiintyy morsiamen vaatteisiin pukeutunut nainen, joka käy näyttäytymässä hääväelle.

Erittäin runsaasti tavataan tässä häämenojen kohdassa rukousmenoja. Paitsi aikaisemmin vastaanottoon, ympärikulkemismenoihin ja "vihkimäseremoniaan" liittyviä rukouksia, pidetään usein pian vastaanoton jälkeen erikoinen rukous pirtissä tahi kualassa; tätäpaitsi yhtyy aviovuoteelle asettamiseen ja vedelläkäyntimenoon rukousmenoja. Ruokatavaroiden (puuron, leivän, voin j.n.e.) käsissä piteleminen rukousten aikana on yleistä. Glazovin piirissä tavataan niiden sijalla siunausmenoja, joissa sulhasen ristivanhemmatkin esiintyvät. Tässä suhteessa yhtyvät mainitun paikkakunnan votjakkien tavat mordvalais-venäläisiin.

Kestitysmenot saattavat votjakeilla tapahtua erillisinä toimituksina eri kohdissa puheenaolevaa häämenojen sarjaa, tavallisimmin kuitenkin ensimäisen hääpäivän loppupuolella, joskus seuraavana päivänä askaroittamisseremonioiden yhteydessä. Kestitysmenoon yhtyy joskus morsiamen toimittama lahjojen jakaminen sulhasen sukulaisille. Molemminpuolinen tahi yksipuolinen lahjoittaminen tapahtuu usein kestitsemisen yhteydessä, joskus pian vastaanoton jälkeen tahi häämenojen lopulla.

Askaroittamismenojen yhteydessä tapahtuvassa kestitsemisessä tarjoilee morsian valmistamaansa Sherbet-nimistä mesijuomaa, josta koko meno on saanut nimityksensä (sherbet juon). Juoman nimitys on saatu turkkilais-tatarilaiselta taholta, sherbet tavataan nimenomaan hääjuomana esim. tatareilla, osmaneilla ja persialaisilla.

Askaroittamismenoista on ensi sijassa mainittava vedelläkäynti, joka suoritetaan tuontipäivän menojen loppupuolella, seuraavana päivänä tahi joskus kolmantena päivänä. Useissa paikoissa jätetään veteen erilaisia uhriantimia, jotka osotetaan veden haltijalle (vu-murt). Glazovin piirissä kaadetaan vesipaikkaan olutta ja kumyshkaa veden haltijalle sekä heitetään veteen rahoja. Bessermaninuorikko lausuu, heittäessään vesipaikkaan kuparirahan: "Elköön vesi minua säikyttäkö vaan pesköön, elköönkä vu-murt minuun koskeko!" Wichmannin mukaan vievät bessermanit vedelle sekä sulhasen että morsiamen, antaakseen heidän "astua veteen". Morsian heittää veteen leivänkannikan ja voita lausuen: "Elköön vesi-äiti peljästyttäkö karjaamme. Suojelkoon hän hyvin (karjaa)!"

Ärvaz Pelgissä saa morsian lähteen reunalle pannun rahan, Karlyganissa tyttönen, joka on tullut vesipaikkaa neuvomaan. Sarapulin piirissä viedään vesipaikalle yksi leivistä, joka rukoiltaessa oli pöydällä; vesiämpäriin pannaan raha.

V. Koshurnikovin mukaan pestiin morsian vesimatkalla joen rannalla olevassa saunassa. Tuomallaan vedellä kestitsi morsian häävieraita. Sarapulin piirissä otti sulhasen äiti vastaan vesipaikalla mukana olleen leivän ja tuodun veden sekä antoi ne törelle, joka ripotteli vedellä kaikkia läsnäolevia; tuodusta vedestä keitettiin myös puuroa. Elabugan piirissä heittelevät vesimatkalla olevat nuoret vettä toistensa päälle ja Arvaz Pelgissä koettaa morsian kastella ammentamallansa vedellä mukanaolijoita, jotka puolestaan valavat vettä kauhasta morsiamen päälle.

Vedelläkäyntiä seuraavat eräät muut askaroittamiset, joista edellisestä tunnetaan sherbet-juoman ja puuron valmistaminen tuodusta vedestä. Glazovin piirissä on morsiamen valmistettava puuroa tuodusta vedestä sekä paistettava ohukaisia. Bessermanilainen morsian paistaa ohukaisia. Elabugan piirissä sekä bessermaneilla on morsiamen laastava lattiaa.

Kasanin ja Glazovin piirien tavoissa on huomioonotettava edellä puheenaolleen kylpemisen yhteydessä tapahtuva "neidon elämän kadottamisen" itkeminen ja neidon päähineen poisanto, jotka tunnemme yleisiksi venäläisissä neitoiltamenoissa noudatettaviksi seremonioiksi. Morsiamen kylpeminen näyttää tästä päättäen tulleen votjakkien tapoihin venäläiseltä taholta.

Arvaz Pelgissä viedään morsian hääpäivän iltana vedelläkäynnin jälkeen ruispellolle. Täällä piilotetaan nuorikon päähine (ashjan) rukiiseen, josta hänen on se apulaisneitosen avulla löydettävä.

Aviovuoteelle asettamiseen liittyy rukousmenoja ja usein avioparin välinen yhteinen syönti. Glazovin piirissä riisuu morsian sulhasen jalkineet ja saa siitä häneltä rahan. Tämä on yleinen venäläinen tapa aviovuoteelle asettamisessa.

Muista tämän yhteydessä olevista tavoista mainittakoon vielä, että Glazovin piirissä makuuvuoteen yli levitetään suojuspeitto (polog) ja että morsian Sarapulin piirissä vietiin makuuaittaan kantamalla.