VALKEILLE KIRSIKAN KUKILLE.
Reading edition
Vielä linnut laulaa voi. Vielä metsän laulut soi Poskuselle omenan. Kangas kasvaa kanervan. Kylvetään, Niitetään, Lauletaan ja leikitään. Koski kuohuu ainiaan. Ei sen aarre lopu vaan.
Poika kumartaa nyt vain — Ennen istui polvellain; Neitinen on venynyt, Suuta mull' ei suikkaa nyt. Laveat Opinnat Elon on ja laulelmat. Kirsikka ei oksallaan Valkokukkaa muistakkaan.
Keväällä taas runko tää Uudet umput synnyttää; Niillä yhtä valkoiset Kukat on kuin entiset, Viaton. Suruton Kukin suku kerran on; Taikavärein vuoret, maa Ruusun punaa kimaltaa.
Ah, jos aamukastehen Silloin saisi vilpoisen Nämä valkolehtiset, Saisi puhtaat pisaret; Vapahan Sointuman, Ydinsateen räikkähän, Silkkipukuist' totuutta Ynnä päivänpaistetta!
Älä kevään rintaan tuo Hallaa, minkä syksy luo! Älä kevään lehdintään Kuihtumusta kylväkkään! Anoa Valoa Taivaan voit ja hoitoa. Kylvä siemen juurtumaan Kristuksessa Jumalaan!
Onneton, ken eksyttää Lasta, taivaan perijää! Herra, suojaa lasta, oi, Paremmin kuin vanhin voi! Kirsikkain Riemuisain Valkokukille suo vain Voima marjoiks muuttumaan Iloks taivahan ja maan!