LOPPUSANAT.
Reading edition
Me etsimme elämän liljaa tältä puolelta tuonelan veen ja niitämme kyynelviljaa ja kaihoja sydämeen.
Tää elämän kukkaissilta ei liljoja kannakaan. Sen kurjilta kunnahilta vilukukkaset puhkee vaan.
Mut etsijän katse kantaa yli tuonelan virran suun kohin lepojen nurmirantaa ja ruskoja valjun kuun. —
Soi tuonelan vetten tenho. Kukat solmitaan köynnökseen, kunis saapuvi kaihottu venho, vie etsijän aarteineen.