ALKUTUNNELMA.
Reading edition
I.
Majan pienen porraspuulla istun monta iltaa. Luokseni käy unten immet sinerväistä siltaa.
Leiniköt ja sinikellot mulle nyökkii päitään. Keltaperhot riemuitsee ja hyppelevät häitään.
Käki kukkuu kaihojansa, hohtaa ilman pieli. Poskilleni rusko nousee, herkkyy hellä mieli.
On kuin suru suistuisi, ja murenisi murhe. Unhoittuisi ikävä ja elon tyhjä turhe.
II.
Oi pihlaja, mun pihlajain sä valkokukkainen. Sä laulun puu ja unelmain ja suvimuistojen.
Mä nään sun kukkas hohtavat ja latvas lahean. Ja kuulen sadat soitelmat ja lehväis huojunnan.
Oi pihlaja, mun pihlajain Sun lemmin varjoas. Mä tahdon luonas olla ain’ ja kuulla kuiskeitas.
III.
Etsin elämästä sovun suurta rauhaa, vaivain viihtymystä, sulomieltä lauhaa. Etsin päivästä ja yöstä, etsin levosta ja työstä.
Uurastin ja raastin, vaikka koski rintaa. Elämä se nosti kärsimyksen hintaa, kunnes ratkes suru silloin, itkin yöni, itkin illoin.
Vihdoin kanteloisen polvelleni nostin. Helkynnällä soitin kohtaloni kostin. — Ja mun soittaissani saavat hoivaa rinnan verihaavat.