ILTASOINTUJA.
Reading edition
Maan puoleen ilta kallistuu, käy heinäin huokaus, ja rintehellä raueten soi neidon loilotus.
Hän arpaheinää solmii vaan, hän solmii, punoo paulaa, mut ei vain kuulu kultaistaan, kun nuori neito laulaa.
Ruisrääkkä säistää sängestä nyt lähtölauluaan, pian häipyy taivaan tarhain taa ja illan ruusumaan.
Niin kaukana ne häämöittää, oi, ken vois päästä sinne, kun rinta riutuu ikävään, pois kaiun kantaa rinne!
Ruisrääkän virsi vaikenee, ja kaiku katkeaa kuin aika hetkeks seisahtuis, jo varjoon vaipuu maa.
Ja kaikki kaihot katoaa, käy huokaus ja haipuu, mut yhä yksitoikkoinen soi loilotus ja kaipuu…