III (continued 2)
Reading edition
Kirkonkellot alkoivat soida. Oliko se niiden ääni, vai oliko se luonnon hiljainen hartaus, joka toi Kaarinalle vastauksen?
"Minun voimani on heikoissa väkevä!" Nämä sanat juolahtivat hänen mieleensä. Niin, "Jumalan avulla", nuo usein toistetut, melkein soinnuttomiksi käyneet sanat, ne saivat hänelle nyt sisällystä. Hän teki nopean päätöksen, nousi ja astui kaupunkiin päin mennäkseen kirkkoon. Sisällinen tarve ajoi hänet siihen. Hänellä oli ollut jonkunlainen vastenmielisyys kotikaupunkinsa kirkkoon menemistä vastaan, aina siitä saakka kun hän lapsena oli kerran luullut huomanneensa kirkonkäynnin johtuvan ulkonaisesta tavasta. Tämä vastenmielisyys oli kokonaan poissa, kun hän hetkisen jälkeen astui Herran huoneeseen. Kaikesta, virsistä, joita veisattiin, yksinkertaisista rukouksista, tekstistä ja saarnasta sai hän aina aihetta sovelluttaa ajatuksia itseensä, ja sitä myöten kuin hän itseään tutkiessaan tunsi heikontuvansa, ymmärsi hän yhä selvemmin, että on voima, joka voi ja tahtoo olla hänessä väkevä. Siihen voimaan hän tahtoisi luottaa, sen avulla hän voisi täyttää tarkoituksensa tässä elämässä!