Front matter (continued 2)

Sitte kuulusteltiin väliajan-saarnaajaa hänen kiertokoulunopettajaa Hasselinia vastaan tekemänsä syytöksen johdosta ja kysyttiin häneltä, oliko Hasselin vielä jatkanut irstaisuuttaan, jonka Renqvist nytkin vakuutti ja väitti olevan irstaisen, eikä parantuneen, sekä sangen harvoin käyvän pitäjällä opettamassa kansan lapsia; ja lupasi väliajan-saarnaaja ottaa toimeksensa todistaa sen.

Väliajan-saarnaajalle luettiin nyt h:ra provasti Peranderin sisään jättämä selitys, joka koski Kontiolahdelle tehtyä sairasmatkaa, ja kysyttiin väliajan-saarnaajalta, oliko hän vielä vakuutettu provastin siinä loukanneen? Tähän lausui useinmainittu väliajan-saarnaaja, että h:ra provastin selitys ei pitänyt yhtä asian todellisuuden kanssa, ja väitti Renqvist tapauksen olevan siten, kuten hän oli siitä kirjoittanut; hän ei sanonut kuitenkaan tahtovansa, että provasti tulisi siitä kärsimään. Kun väliajan-saarnaajalta vielä kysyttiin, tiesikö hän miten lähellä sairasta h:ra provasti oli ollut, mikä oli sairaan nimi, oliko hän nainut, sekä milloin sairaan luokse pyydettiin? Vastasi Renqvist h:ra provastin, hänen ajatuksensa mukaan, olleen puolen peninkulman päässä sairaasta, sairaan vaimon nimen olleen Anna Nupponen, hänen olleen naimisessa Pentti Sinkkosen kanssa, sekä tämän seikan tapahtuneen talvella. Muuten sanoi Renqvist tahtovansa näyttää tämän kaiken toteen, jos sitä häneltä vaadittaisiin.

Koska väliajan-saarnaaja oli syyksi sanonut, ettei hän saanut vapautta puolustaa ja selittää asiaansa h:ra kontrahti-provasti Kiljander'in Liperissä toimittamassa provastitarkastuksessa, kuulusteltiin häntä tässäkin asiassa, ja pysyi Renqvist nytkin väitöksessään, että hän tarkastuksessa kyllä olisi antanut selityksensä kaikista seikoista, mutta ettei hän saanut sitä tehdä, jonka vuoksi hänen täytyi kirjallisesti selittää asiansa.

Sen jälestä kysyttiin väliajan-saarnaajalta, oliko hän, niinkuin h:ra provasti Perander sanoi, estänyt Liperissä henkilöitä ehtoollisella käymästä ja miksi hän oli sitä tehnyt? Renqvist myönsi estäneensä henkilöitä ehtoolliselta ja sanoi sen tapahtuneen, kun hän oli huomannut jonkun tehneen itsensä siihen syylliseksi. Ja sanotaan väliajan-saarnaajan myöskin määränneen tarkastusmiehiä kuhunkin kylään, joitten tuli kaitsea kunkin siveyttä tahi siveellistä käytöstä y.m. Näiden tarkastusmiesten tuli myös joka lauantai olla läsnä ehtoollisvieraita kirjoitettaessa p.m. uskottujen henkilöitten kanssa ilmoittamassa, löytyikö kylässä joku semmoinen, joka olisi suljettava ehtoolliselta, tahi todistamassa, josko joku ehtoolliselta suljettu oli itsensä parantanut, harrastanut kristillisyyttä ja elänyt sovinnossa kanssa-ihmistensä keskuudessa.

Jatkeeksi ja koska h:ra provasti Perander oli sanonut Renqvistin saarnoissaan käyttäneen sopimattomia lauselmia, kuulustettiin häntä tässäkin seikassa, ja myönsi hän sanoneensa silloin, kun muutamat saarnan ajalla menivät ulos kirkosta: helvettiinkös te menette, koska etten kirkossa pysy? jolla hän tahtoi muistuttaa heille, miten sopimattomasti he käyttäytyivät, kun eivät tahtoneet kirkossa pysyä.

Mitä tulee syytökseen, että Renqvist lukukinkerillä ruoski erästä poikaa, sanoi hän pojan varastaneen parin kenkiä, jota ei tunnustanut. Saadaksensa tietää totuuden, oli mainittu Renqvist vielä luullut olevansa oikeutettu, kouluissa käytetyn tavan mukaan, vitsalla pakoittamaan saada poikaa totuuteen, joka väliajan-saarnaajan sanojen mukaan oli ennenkin tunnettu näpistelemisestä. Kysyttyä vieläkö ne vanhemmat henkilöt ovat seurakunnassa, jotka, hänen konsistorioon tekemänsä ilmoituksen mukaan, eivät olleet käyneet Herran pyhällä ehtoollisella ja joista h:ra provasti ei ollut voinut saada selvää, koska Renqvist ei ollut merkinnyt, mistä kylistä he ovat ja millä sivuilla kirkonkirjoissa he ovat kirjoitetut, ei Renqvist voinut antaa mitään selitystä. Kuulustettua h:ra provasti Peranderin selityksen johdosta, joka koski useampia miehiä ja naisia, jotka Renqvistin syytöksen mukaan olisivat Liperin seurakunnassa eläneet yhdessä luvattomassa yhteydessä säännöllisesti yhteen vihkimättöminä; vastasi väliajan saarnaaja ettei hän voinut hyväksyä h:ra provastin siitä tekemää selitystä, maan pysyi ennen antamassa lauseessaan; hän ei kuitenkaan saattanut kieltää provasti Peranderin petosta asian ilmi tultua kokeneen saada semmoisia vihityksi, ja sen johdosta väittäneen väliajan-saarnaajan ilmoituksen siitä olleen perättömän. Useinmainittu Renqvist myönsi myöskin h:ra provastin joskus vetäneen oikeuteen semmoisia henkilöitä, mutta ne yhtä kaikki sitte taas olivat eläneet yhdessä; ja olisi h:ra provastin välttämätön velvollisuus ollut uudestaan saattaa heidät kanteenalaisiksi; mutta koska h:ra provasti kaikkea tätä oli pitänyt sivuasiana, ei väliajan-saarnaaja mitenkään voinut luopua lauseestaan. Provasti Peranderin konsistorioon antama selitys, koskeva useampia säätyhenkilöitä Liperissä, jotka eivät olleet useaan vuoteen käyneet Herran pyhällä ehtoollisella, luettiin nyt väliajan-saarnaajalle, ja sen johdosta sanoi Renqvist, että pitäjän säätyhenkilöt, mikäli hän tiesi, eivät ole olleet niin pitkillä matkoilla, että ne olisivat estäneet heitä ehtoolliselle tulemasta. Mitä h:ra provasti oli itsestänsä ilmoittanut ehtoollisella käymisen suhteen, ei väliajan-saarnaaja myöskään voinut hyväksyä; muutoin lausui väliajan-saarnaaja, ettei hän saattanut tietää h:ra provastin mietteitä, ajatuksia ja aikomuksia, vaan pysyi ainoastaan siinä, mitä hänellä itsellään oli ollut tilaisuus huomata, että h:ra provasti nimittäin useaan vuoteen ei ollut käynyt ehtoollisella. Ja sanoi väliajansaarnaaja kansankin, joka oli sitä ihmetellyt, voivan sen todistaa. — Mitä Renqvistin rippisanoihin tulee, ei väliajan-saarnaaja myöntänyt niittenkään olleen niin pitkät ja semmoiset kuin h:ra provasti niitä kuvaa, eikä kestäneen kolmea neljännestiimaa kauemmin. Niistä rukousharjoituksista, joita väliajan-saarnaajan sanotaan pitäneen eri tilaisuuksissa aina puoliyöhön saakka ja joita sanotaan pidetyn, ei ainoastaan Liperin kirkon luo sitä varten erittäin rakennetussa huoneessa, vaan myös monessa muussa kohden sanotussa seurakunnassa, antoi väliajansaarnaaja sen lausunnon, että kysymyksessä oleva pirtti kirkon luona oli rakennettu seurakunnan yhteisillä avuilla ja on käytettävä seurakunnan kirkkomajaksi, eikä olisi moitittava, jos siinä rukouksiakin pidettäisiin. Rukoushetket eivät myöskään ole olleet niin pitkät, kuin h:ra provasti niistä kertoo. Mitään varsinaisia niin sanottuja pyörtymisiä ei ole tapahtunut rukoushetkinä, ja jos jolloinkin semmoista on tapahtunut, moitti väliajansaarnaaja niitten tapahtuneen muutamista luonnollisista syistä. Ei myöskään muita syleilemisiä ole ollut, kuin mitä naisväki tavallisesti käyttää miehiä tervehtiessään. — Väliajan-saarnaaja ei kieltänyt, että hän hartaushetken loputtua aina oli heittäytynyt vuoteelle, mutta sitä ei hän ole koskaan tehnyt rikoksellisessa tarkoituksessa. Että muka vuoroin rukoilemista olisi harjoitettu samassa huoneessa, moitti väliajan-saarnaaja olevan vastoin totuutta, vaan että väliajan-saarnaaja toisinaan on ollut kuuliana, kun joku toinen piti rukouksen, myönsi väliajan-saarnaaja todeksi. Rukoukset näissä tilaisuuksissa omat pidetyt tavallisesti ulkomuistista, enimmiten omilta sanoilla; sillä silloin ovat ne virkistäväisemmät. Viimeksi kysyttiin väliajan-saarnaaja Renqvist'iltä, oliko hän talollisen Tuhkusen syytöksen mukaan alttarilta pois käskenyt mainitun talollisen, sanoen: sinä olet mahdoton ehtoollisvieras, vaikka hänet kappalais-vainaa Kekoni oli ripille kirjoittanut ja kumpi pappi silloin tarjosi kalkkia sekä tapahtuiko tämä talollisen poiskäskeminen ennen ehtoollista tahi sitä jaettaessa? Väliajan-saarnaaja lausui tosiaankin pois käskeneensä Tuhkusen, koska hän ei tietänyt, että Tuhkunen oli ehtoollisvieraaksi kirjoitettu; mutta tapahtuiko Tuhkusen pois käskeminen ehtoollisen edellä tahi sitä jaettaessa, ei väliajan-saarnaaja, joka sanoi tarjonneensa kalkkia, voinut muistaa.

Sittekun kaikki tämä oli merkitty, sai Renqvist astua ulos: ja on konsistorio vast'edes ryhtyvä tässä asiassa vielä tuleviin toimiin. Vuosi ja päivä edelläkirjoitetut.

Pöytäkirjan laatinut: C. M. Kjellman, konsistorion vara notario.

10. Renqvistin puolustuskirja.

Kosta luulen Liperin pitäjän kihlakunnan oikeuden lähettäneen Teidän armollisen oikeutenne käsiteltäväksi tutkintonsa niistä sen toimeksi jätetyistä asianhaaroista, jotka koskevat provasti Peranderin ja minun kesken, valitettavasti, syntynyttä riitaa, katson minä velvollisuudekseni sen johdosta syvimmässä nöyryydessä esiin tuoda seuraavaa:

Pöytäkirjan neljää seikkaa vastaan tahdon tässä muistuttaa, seuraten sen järjestystä, kuin myös sittemmin siihen yhdistettyyn kysymykseen Kaarlo Kolehmaisen ripityksen laiminlyömisestä hänen kuolinvuoteellansa.

l:ksi Uskallan luulla ja vakuuttaa, etten ole rikkonut ilmoittaessani pitäjän kiertokouluopettaja Antti Hasselin'in osoittamaa renttumaisuutta: sillä vastoin kaikkea lain hyväntekeväisyyttä (beneficia juris), joka hänelle oikeutta käydessä annettiin, näkyy kuitenkin selvästi monen vierasmiehen todistuksesta, joita tutkittaessa kuulusteltiin, että häntä ei ainoastaan kerran, vaan useasti, ei ainoastaan ennen, mutta myös viime aikoinakin on tavattu juoppoudessa ja väkeväin juomain ylellisessä nautinnossa.

Minä heitän siksensä Hasselinin renttumaisuuden, joka ei ehkä vastakaan lakkaa ja jonka kaikki koko seudun puolueettomat henkilöt tunsivat, eikä siis h:ra provasti Peranderin pispantarkastuksessa olisi pitänyt häntä puolustaa ja kaunistella. Minä en ole ilmoittanut tätä saadakseni Hasselinin pientä virkaa, niinkuin yleisön mieliosoitus on väärin luullut; sillä paitsi sitä, että minun apulais-palkkani oli paljo suurempi Hasselinin palkkaa ja minun tulevaisuustoiveeni avasi minulle suuremman ja vaikuttavamman palvelusuran, niin tunsin hyvin, että jos hän olisikin saanut eron, ei minun papillista palvelustani olisi käynyt yhdistäminen hänen kouluttajatoimeensa. Ei Jumalan tähden, vaikka muutamat talolliset yksinkertaisuudessaan ja hyväntahtoisuudessaan toivoivat minulle mainittua palvelusta, en milloinkaan olisi sitä ottanut. Minä olen tahtonut huomauttaa Teitä tästä kasvavan nuorison asiasta; jos tätä luetaan viaksi, niin täytyy minun puhtaan ja vakaisen uutteruuteni hyvässä asiassa puolustaa minua. Muutoin en tahdo Hasselinin häviöä, vaan se on Teidän vallassanne katsoa asiaa miltä kannalta hyvänsä.

2:ksi Minä tosiaankin iloitsen, että h:ra provasti Perander, vaikka jätti talollisen Sinkkosen vaimon ripittämättä kuolemaan, pääsi rankaisematta. Koska minä kärsin hänen vääryyksistään, olivatpa ne todellisia tai minun semmoisiksi luulemiani, uskalsin, ehkä myöskin hartaan uskon innon yllyttämänä, ilmoittaa tämän asian. Kaksi vuotinen lainkäyttöaika rikoksen kanteelliseksi saattamiseksi, joka ei ole sakolla pääsemätön, armahti h:ra provastin. Vaikka minä monen muun kanssa kaikessa tapauksessa katsoin tämän h:ra provastin laiminlyömisen jumalattomaksi ja siveydettömäksi, sillä pyhä velvollisuus käskee pappismiestä, palkkansa keräyksestä huolimatta, antamaan kuolevalle lohdutusta, jota saapi kalliin Vapahtajamme ruumiin ja veren jakamisella, niin oli kuitenkin paha ajatus kaukana minusta. Minun pitäisi seurata Vapahtajan esimerkkiä ja korkeaa oppia, joka ei milloinkaan toivonut kenellekään pahaa, kaikkein vähimmän vihollisillensa. Elköön h:ra provasti vasta hairahtuko näin tärkeässä asiassa, kuin tämä, on ja on oleva minun sydämellinen ja hyvää tarkoittava toivoni.

3:ksi Niinkuin tuomio osoittaa, on minua syytetty vitsomalla koettaneen saada erästä poikaa tunnustamaan näpistelemistään — ja sentähden määrätty vankeuteen. Sum judicatus, Deus de omnibus supremo die judicet (Minä olen tuomittu, Jumala tuomitkoon kaikista viimeisenä päivänä). Ei koskaan ole minun tarkoitukseni siinä ollut tehdä semmoista julmuutta, joka ansaitsisi valtiovalan rikoksen nimen; ei minun luonnollinen taipumukseni eikä siveellinen ja uskonnollinen mielialani sallisi semmoista tehdäkseni. Asianhaarat, todistukset, minun yksinkertaiset ja koukkuilemattomat selitykseni antakoot asialle minkä muodon tahansa. Mutta minun nuoren ja muuten kokemattoman tuomarini tuomio, jota tehtäessä on ehkä kiukkuisesta mielestä seurattu enemmän lain kuollutta kirjainta, kuin rikoksen todellista määrää ja laatua, huomattanee ylioikeuksien tarkemmissa tutkinnoissa, joihin minä olen vedonnut. Mutta jos kohtalonani olisikin marttyrin kruunu, kärsin todellisen viattomuuden ja minun sydämellisen uskonnon harrastukseni, hyveiden ja hyväin tapain uhrin, ja tahdon iloisesti antautua kohtalooni, vaikka olisinkin vakuutettu h:ra provasti Peranderin keksimillänsä ja vastoin asianomaisten tahtoa tekemillänsä kanteilla koreasti kostaneen niitä pieniä vikoja, joita olen tehnyt hänelle puhtaasta hyväntahtoisuudesta Jumalan seurakunnan iankaikkiseksi autuudeksi. Monta helläsydämistä ja hyvänsuopaa ihmistä on ainakin säälivä minua ja minun onnetonta perhettäni, jossa on rakastettu vaimo ja neljä pientä ja turvatonta lasta. Sillä välillä ja siksi, kun asia on asianomaisella seudulla ennätetty ajaa, olen minä parhaastaan elänyt yksityisten hyväin ihmisten välityksellä.

4:ksi H:ra provasti Peranderin oma myötäseuraava todistus osoittaa talollisen Heikki Tuhkusen, joka yleisesti tunnettiin korkeimmassa määrässä renttumaiseksi ja hillitsemättömäksi elämässänsä ei ainoastaan kotona, vaan monessa yleisessä tilaisuudessa, niinkuin lukukinkerillä y.m., olleen tavoin tai toisin suljettuna Herran ehtoolliselta. Semmoisesta syystä ja tietämättäni varapastori Kekoni-vainaan tietämättömyydessään, Tuhkusen ehtoolliselta sulkemisesta, kirjoittaneen hänet ehtoollisvierasten joukkoon, ilmoitin minä hänelle merkillä ja matalalla äänellä, ett'ei hän valituksessa olleessa tilaisuudessa tulisi ehtoollisen nautintoon. Minä sanoin: rakkaani, ei ole sinulle luvallista tulla Jumalan pöytään, jota kieltoa Tuhkunen myös totteli. Tutkinnot setvittävät koko asian luotettavaisesti. Ei mitään julkista kirkkorauhattomuutta, niinkuin parjaajani tahtovat väittää, ole täten tehty. Minä olen ainoastaan suurimmassa hyväntahtoisuudessani tahtonut johdattaa syntistä parannuksen tielle.

Viimeseksi saan minä Kaarlo Kolehmaisen ehtoollisetta kuolemisen johdosta puolustuksekseni luetella, mitä minä jo niin hyvin pispantarkastuksessa kuin kihlakunnan oikeudessakin olen vakuuttanut, että hänen järkensä käyttäminen oli niin heikkoutunut äkkipikaisilla hourauksen puuskauksilla, jotten katsonut soveliaaksi jakaa hänelle ehtoollista. Hän oli polvillansa, pyysi vettä muiden kaivoista, sanoi itsellänsä oleman viinanassakan, joka painoi hänen kylkeänsä y.m., joita tutkistelemispöytäkirjoissa, minä en ymmärrä mistä syystä, vaikka vierasmiehet todistivat, ei ole mainittu. Yhtähyvin on osa todistajista kirjoitettuna, jotka ovat kertoneet hänen hourailemisestansa. Minä olin kummallisessa asemassa. Jos minä olisin hänet ripittänyt, niin vastustajieni olisi sopinut katsoa tätä anteeksi antamattomaksi viaksi, kun olisin hullulle ja sekaantuneelle tuhlannut ja siten väärinkäyttänyt kalliita armokeinoja. Nyt en sitä tehnyt — on kuitenkin vika vielä suurempi. O ambae Pharisaeorum leges! (molemmat Farisealaisten lait). Mielelläni matkustin tälle ripitysretkelle ja mielelläni olisin tahtonut ripittää tätä sairasta, niinkuin siellä viivyinkin ja nuotikkailla jumalisten virsien laulannalla koetin saada heikkoa sekaannuksesta tointumaan (sillä minä useilla ja melkein yksinään tässä pitäjässä toimittamillani ripitysretkillä kokemuksesta usein havaitsin tämän onnistuneen, samoin kuin Davidille, kun hän harpullaan sai Saulin tuntoihinsa). Niinmuodoin ei Kolehmainen jäänyt laiskuudesta, pahantahtoisuudesta eikä huolimattomuudesta ripittämättä. Jos olen yksinkertaisuudessani rikkonut, niin kärsin sen rangaistuksen, jonka hyvä tahtoni hänen autuudestaan on ansainnut.

Lopuksi en saata olla muistuttamatta, että yleinen mieli on parhaastaan tehnyt minun onnettomuuteni. Enemmän innokkaana, kuin pahana, enemmän yksinkertaisena, kuin kavalana, olen minä opettanut Jumalan seurakunnalle meidän kalliin oppimme pyhiä ohjeita. Minä uskon jokaiselle puolueettomalle saattavani puolustaa oppini ja tarkoituksieni puhtautta. Vakaasti saatan vakuuttaa aikomuksenani olleen, niin hyvin sanankuulioitteni siveellisen sivistyksen, kuin myös suuremman tiedon Jumalan sanassa. Jos olen rikkonut seuratessani aikamme evangeliumiseurain, joissa on kunnianarvoisia miehiä, yleisiä opetuksia, ja siten saavuttanut maailmanmielisten vihan, halveksimisen ja pahansuonnin, niin toivon suurimmassa nöyryydessä valistuneitten esimiesteni antavan minulle suosionsa, kun minulla on oikein, ja samalla lempeällä sääliväisyydellä oikaisevan minua, kun minä rikon. Tosi on, että minä enemmän liiallisesta hartaudesta hyvään asiaan, kuin uppiniskaisuudesta ja vastusteluhalusta, olen loukannut esimiestäni h:ra provasti Peranderia, jonka (älköön tästä pahastuko) minä tunnossani näin kovin kylmäksi ja haluttomaksi pyhän kutsumisensa toimittamisessa. Mutta kun ei ole minun asiani oikaista häntä, niin rukoilen Teidän kauttanne h:ra provastilta, jota olen loukannut, sääliväistä anteeksi antamusta. Vaikka ne monet ihmiset, jotka viimisessä pispantarkastuksessa osittain sentähden, kun minä heitä jonkun kerran rikoksistansa nuhtelin, osittain kevytmielisyydestä, seuraten joukkoa, joka huusi: ristiin naulitse! ristiin naulitse! ehkä myöskin muutamien pahansuopain kehoittamina valittivat suullisesti ja antoivat minusta perättömiä herjauskirjoja ja niissä luettelivat tapauksia, jotka eivät milloinkaan ole tapahtuneet, eivätkä koskaan ole aikoneet, koettaneet, uskaltaneet tai saattaneet todistaa niitä, jätän minä kuitenkin siksensä. Onni, etteivät ne, jotka pitävät minun rukousten-pitämistäni salaisina uskonnon menoina (eleysin mysterioina) ole syyttäneet minua itseäni karkeimmasta pahanteosta. Moite on yhtäkaikki moite ja tarvitsee laillista todistusta ennen, kun sitä saattaa uskoa. Kuitenkin on tämä piristynyt liitto saattanut herättää Teissä ja pispan-tarkastuksessa olleissa kunnioitettavissa esimiehissä nurjaa mieltä minua kohtaan. Iloisesti halusin niinmuodoin kunnioitettavalla käskyllä saapuvani, mitä välemmin sitä parempi, virantoimitukseen Porvoosen, jossa minä toivoin saada oikeuttaa suhdettani, saavuttamalla esimiesten hyvää ajatusta, ja etenkin päästäkseni siltä seudulta, jossa olen kärsinyt kovimmat vainot, vaikka ehkä moni vainoojistani on Pietarin tavalla katunut. Mutta tämänkin toiveeni ovat seuraukset kihlakunnan oikeuden kovasta ja onnettomasta päätöksestä toistaiseksi minulta riistäneet. Onnettomuuteni tunne voittaa kaiken ymmärrykseni; mutta vakuutettuna, että, oikein eroittaen törkeät rikokset pienemmistä ja todet valheista, annatte minulle semmoisen turvan, jota ihmiselliset ja valistuneet esimiehet ovat velvolliset osoittamaan sorretulle alammaiselle ja kansalaiselle, lopetan minä tämän puolustuskirjani syvimmällä nöyryydellä.

H. Renqvist.

11. Pispalle tohtori Juhana Molander'ille elokuun 2 pv. 1823.

Hänen Keisarilliselle Majesteetillensa olen nähnyt velvollisuudekseni alammaisuudessa ilmoittaa, mitä h:ra tohtori ja pispa on tahtonut antaa minulle tietää niistä eri pitäjissä Savossa ja Karjalassa, mutta etenkin Iisalmen ja Liperin pitäjissä pidetyistä kokouksista, joissa suuri joukko ihmisiä heränneitten nimellä antautui hartausharjoituksiin, jotka tunnettuna monin puolin poikkeavaisiksi totisen kristillisyyden käskyistä ja evangelis-Lutherilaisen kirkon tavoista, ynnä sopimattomasta vaikutuksesta kokouksessa olleitten mielialaan, elämään ja käytökseen, niin hyvin tämän suhteen kuin myös aikain, jolloin kokouksia pidettiin sekä mitä niissä ja niiden yhteydessä tapahtui, havaittiin oleman mietittävää laatua, jottei niitä pitäisi jättää huomaamatta.

Kun asian Hänen Keisarilliselle Majesteetillensa esittelin, oli Hänen Majesteettinsa tutkiessansa siinä ilmoitettua, nähnyt sen olevan huolestuttavan, että hänen alamaisensa edellä sanotulla seudulla olivat pitäneet uskontoharjoituksia, jotka, eroten muun seurakunnan jumalanpalveluksesta ja ollen kovin poikkeavaiset siitä, tuottivat semmoisen eripuraisuuden hallitsevassa kirkossa, jotta siitä on myöskin pelättävä epäjärjestystä yhteiskunnallisessa keskuudessa; mutta kun Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on nähnyt suuren varovaisuuden olevan alussa tarpeellisen eksyneitten oikaisemisessa, niin on Hänen Majesteettinsa armossa tahtonut, että hallituksen huoli tässä asiassa on rajoitettava ainoastaan auttamaan seudun papistoa tilaisuuteen häiritsemättä toimittamaan kutsumustansa ja opettamaan eksyneitä Lutherilaisen kirkon uskontunnustuksessa niin, ettei, kuten on tapahtunut, siinä mikään määrän opin harrastaja, saatuansa suurenlaisen luottamuksen, häiritsisi sitä vaikutuksellansa.

Ja koska armovuoden-saarnaaja Henrik Renqvist on vaikuttanut eräässä osassa Liperin pitäjäläisiä mielenhaluttomuutta pitäjän papistolle ja heidän opettamillensa kristinopin tiedoille, sekä ne hänen eri kokoushuoneessa määräämänsä jumalisuusharjoitukset ovat synnyttäneet omituisen seurakunnan, jota hän on koettanut kaikella ahkeruudella aina enemmin ja enemmin laajentaa; niin on Hänen Keisarillinen Majesteettinsa armossa tahtonut käskeä h:ra tohtoria ja pispaa sekä kunnioitettavaa Porvoon konsistorioa peräyttämään Renqvistin määräystä armovuoden-saarnaajaksi Liperiin, heti eroittamaan hänet sieltä, sekä antamaan hänelle toisen viran, jonka Hänen Keisarillinen Majesteettinsa tahtoo määrätä Porvoon kaupunkiin, jotta h:ra tohtori ja pispa sekä konsistorio olisi tilaisuudessa tarkkaavaisuudella katsoa tämän pappismiehen käytöstä ja tekoja, sekä alussa soveliaalla tavalla saattaa oikaista, jos siinä joskus huomattaisiin ajattelemattomuutta ja rikosta. Jos nykyään Porvoossa ei olisi avoinna semmoista palkallista virkaa, johonka Renqvistin saattaisi määrätä tai asettaa, on hänen Keisarillinen Majesteettinsa armollinen tahto, että siksi, kun semmoinen virka jääpi avonaiseksi, joku papillinen toimi Porvoossa hänelle katsottaisiin sopivalla palkalla, jonka h:ra tohtori ja pispa sekä konsistorio saapi määrätä ja joka Hänen Keisarillisen Majesteettinsa omassa käytännössä olevasta vararahastosta on maksettava. Muutoin tahtoo Hänen Keisarillinen Majesteettinsa h:ra tohtorin ja pispan vakaisesti nuhtelemaan pappismies Renqvistiä heti hänen Porvooseen tultuansa kysymyksessä olemasta virkavelvollisuutta vastaan sotivasta menettelemisestä, kuin myös sen ohessa muistuttamaan häntä vasta välttämään semmoisia vikoja, jos tahtoo päästä laillisesta rangaistuksesta. Samoin käsketään armossa h:ra tohtoria ja pispaa sekä konsistorioa papistolla niissä pitäjissä, joissa on kysymyksessä olevia jumalisuusharjoituksia kuultu, varoituttaa sopivilla kuvauksilla Jumalan sanasta ja kaikella helleydellä eksytettyjä tästä lähtien paremmin huomaamaan niitä opetuksia, joita papisto jakaa, pysymään ainoastaan oikeassa uskonopissa ja yhteisissä maassa säädetyissä uskonnon-harjoituksissa, sekä hiljaisessa ja totiselle kristitylle arvollisessa vaelluksessa.

Jos ehkä saattaisi tapahtua, että edeltä sanotut kokoukset ja erinäiset hartausharjoitukset kaikesta tästä huolimatta, sen sijassa, kun pitäisivät vähentymän ja lakkaaman, ilmaantuisivat, jotta hänen keisarillinen majesteettinsa täytyisi jättää rikkovaiset vakaisempaan kohteluun, ja kun hänen majesteettinsa on tahtonut lujentaa vakuutuksensa, mitä semmoisessa suhteessa oikeammin pitäisi tehdä, jos niin surkuteltavasti olisi, että jossakussa Suomen hiippakunnassa semmoinen epäjärjestys seurakunnissa ilmaantuisi, niin on hänen keisarillinen majesteettinsa tahtonut käskeä h:ra tohtoria ja pispaa, kuin myös Porvoon tuomioprovastia, professori, ritari ja tohtori Mauno Alopaeusta kokoontumaan Turussa h:ra arkkipispan ja sikäläisen tuomioprovastin kanssa tästä asiasta neuvottelemaan, ja sitte ilmoittamaan hänen keisarilliselle majesteetillensa tässä kokouksessa asiasta ilmaantuneet mielipiteet ja alamaisen lausunnon niistä toimista, joihin olisi ryhtyminen, jos edellä mainitut suhteet valtaan pääsisivät. [Kirjoittaja ei ole saanut mainitun kokouksen keskusteluja ilmoittaaksensa kirkon arvokkaimpain miesten lausumia ajatuksia ja neuvoja pietismin hävittämiseksi maasta. Kirjoittajan muistutus.] Ja on hänen keisarillisen majesteettinsa sallinut h:ra tohtorin ja pispan sopia ajasta kysymyksessä olevalle kokoukselle arkkipispan, tohtori Tengström'in kanssa. Tästä hänen keisarillisen majesteettinsa määräyksestä, joka nyt myöskin annetaan h:ra arkkipispalle ja hän määrätköön h:ra tuomioprovastin Gadolin'in, saan minä armollisimmalla käskyllä pyytää teitä, h:ra tohtori ja pispa, hyväntahtoisesti ilmoittamaan h:ra tuomioprovastille, tohtori Alopaeus'elle; kuin myös saan ilmoittaa v:n 1807 reklementissä määrätyn kyyti- ja päivärahan maksettavan teille, h:ra tohtori ja pispa, sekä h:ra tuomioprovasti, tohtori Alopaeus'elle, matkalla äsken mainitussa tarkoituksessa Turkuun edellä sanotusta, hänen keisarillisen majesteettinsa erinäisestä vararahastosta.

Lopuksi on hänen keisarillinen majesteettinsa tässä asiassa armollisesti julistanut, että papistoa niissä seurakunnissa, joissa muistutetuilla harhaopeilla on ollut puolustajia, pitäisi varoittaa hyvin vaarinottamaan seutunsa uskonnollisesta tilasta, sekä samalla määrätä, että jos edellä valitettu paha leviäisi ja kasvaisi tai myös tuottaisi rikoksia seurakunnan järjestyksessä, silloin siitä heti ilmoittamaan h:ra tohtorille ja pispalle, jonka pitää asiasta hänen keisarilliselle majesteetillensa alammaisuudessa tarkasti ilmoittamaan.

Täydellä kunnioituksella Pietarissa elok. 2 pv. 1823.

Rob. H. Rehbinder.

Oikein kirjoitetuksi täkäläisen konsistorion arkistossa säilytetystä alkukirjoituksesta todistaa, Porvoon tuomiokapitoliossa elok. 17 pv. 1825.

Käskystä: Adolf Boman. Konsit. Notario.

12. Kappalaisen Lauri Tallgren'in muistikirja tammik. 23 päivältä v. 1826.

Useoita kertoja kysyttyäni Lovisan postikonttorissa, sain viimeinkin 17 p. tätä kuuta korkeasti kunnioitettavan konsistorion virkakirjeen 15 päivältä elokuuta viime vuonna virkaatoimittavan (pedagogi-) koulurehtorin H. Renqvistin olosta luonani viime kuluneena heinäkuuna. Tosi on, että minä eräässä kirjeessäni pojalleni Augustille käskin hänen sanoa terveisiä Renqvistille ja rukoilla häntä, jos se hänelle soveltuisi, heti lukukauden loputtua tulemaan joksikuksi ajaksi luokseni, sillä minä toivoin saavani häneltä apua virantoimituksissani, kun leini sinä aikana vaivasi oikeaa kättäni, ja toivoin, koska ei mitään apua ollut Pernosta saatavana, vähintäin viikon vapautta, saattaakseni pitää hauteita kipeällä paikalla. Minä en tiennyt, ettei Renqvist saisi edes lupa-asioinakaan lähteä Porvoon kaupungista. Ei hän saapunutkaan luokseni ennen, kun heinäkuun lopulla, jolloin minun käsivarteni jo parani. Sekin on myös totta, että hän täällä ollessansa piti rukouksia parina kolmena iltana luonani, kerran majuri ja ritari Gripenberg'in tyttärinensä, sekä maamittari Forsman-vainaan lesken, kuin myös minun muutamien palvelioitteni läsnä ollessa. Sen teki hän kehoittamattani ja sillä tavalla, että, sitte kun pieni seuramme oli puhellut yhtä ja toista uskonnollisista asioista ja Renqvist oli lukenut muutamia kauniita paikkoja Arndt'in Totisesta Kristillisyydestä, ehdotti hän lopettamaan keskustelumme Jumalaa rukoilemalla, jota ei kukaan meistä tahtonut kieltää; sillä me uskomme vielä olevamme velvolliset Jumalaa avuksi huutamaan yksinäisyydessä ja muitten kristillismielisten henkilöitten parissa, sekä Kristuksen lupauksensa mukaan oleman vieläkin niitten seassa, jotka Hänen nimessään kokoontuvat. Sunnuntaina, 24 p. heinäk. toimitti hän minun pyynnöstäni alttaritoimet kirkossa, jossa ei kuitenkaan ehtoollista sinä päivänä jaettu. Jumalanpalveluksen päätettyä läksin minä heti kirkosta ripitysretkelle 6/4 penikulman matkalle, jolla aikaa Renqvist pitäjän tuvassa piti lyhyen puheen sille kirkkoväelle, joka sinne jäi, ja lopetti kokouksen rukouksella.

Sanotun majorin luona Liljendalin kartanossa oleskeli Renqvist täällä ollessansa kaksi tai kolme päivää, ja lienee sielläkin tapansa mukaan pitänyt uskonnollisia keskusteluja ja rukoushetkiä; mutta ketä ja kuinka monta henkilöä siellä on ollut läsnä, en ole tahtonut tiedustella, koska minä mieluisemmin toivon pidettävän semmoisia harjoituksia, kuin muita turhia ja lihallisia ajanviettoja. Muita kokouksia ei Renqvist tietääkseni ole täällä pitänyt, eikä myöskään kutsunut ketään edellä sanottuihin. Hänen tapansa näkyy oleman, että jos hän missä löytää yhden tai useamman, tunnettuja tai tuntemattomia ihmisiä, tahtoo hän mieluimmin puhella heidän kanssansa hengellisistä aineista; tapa, jota meidän valistuneella ajalla hylkivät kaikki seurat, joka ilmoittaa varsin selvästi hengellistä elottomuutta meidän aikaisissa ihmisissä.

Liljendalissa 23 p. tammik. 1826.

Lauri Tallgren.

13. Renqvistin valituskirja Turun hovioikeuteen.

Syvimmässä nöyryydessä uskallan täten rukoilla kumoamaan korkeasti kunnioitetun Porvoon tuomiokapitulin päätöstä 15 p:ltä elokuuta tänä vuonna, jolla minua on kielletty toimittamasta papillista palvelusta siksi, kun minua vastaan nostetut jutut lopullisesti päätettäisiin. Aina siitä asti, kun minua Jumalan armolla kutsuttiin ja meidän evangelisen seurakuntamme kirkon tavan mukaan laillisesti määrättiin saarnavirkaan, on ollut sisällisin haluni ja uskollisin toimeni Jumalan pyhän Sanan julistamisella, semmoisena, kuin se pyhässä Raamatussa puhtaasti ja selvästi opetetaan, koettaa edistää Jesuksen valtakuntaa maassa. Millä tavalla tässä olen onnistunut, ei ole minun arvosteltavana; kuitenkin iloitsen, koska tiedän työskennelleeni parhaan tietoni ja voimani mukaan, ollen vakuutettuna, ettei istuttaja ja kastelija, vaan Jumala kasvun antaa. Semmoisessa säädyssä, jossa jokainen ahkera työskentelijä on alttiina monellaisille kiusauksille, en ole odottanut häiritsemätöntä menestystä, mutta koska elän kristillisessä seurakunnassa ja kun minulla on valistunut ja lempeä hallitus, joka helleydellä puolustaa jokaisen alammaisensa oikeutta, uskallan minä kuitenkin pyytää Teidän korkeasuosioista tointanne kärsimiseni vähentämiseksi. Eksyneitten ihmisten toimesta ovat minun hyvät ajatukseni pahasti vääristeltyinä, minun ehkä varomattomat, mutta kuitenkin hyvää tarkoittavat toimeni kovasti kanneltuina ja tuomittuina saattaneet minut pitkälliseen käräjöimiseen, joka on monessa suhteessa katkeroittanut elämäni ja on myös ollut syynä siihen kovaan onneen, mikä nyt korkeasuosiollisen tuomiokapitulin päätöksellä näkyy kohtaavan minua. Minä en mitenkään ymmärrä olevani keisarillisen majestetin armollisella käskykirjalla 2 p:ltä elok. v. 1823 määrätty, etten, paitsi julkista jumalanpalvelusta, muitten ihmisten seurassa saisi rukoilla ja kiittää Jumalaa sekä yhteiseksi hengen vahvistukseksi lukea ja tutkistella Jumalan pyhää Sanaa; mutta jos semmoista olisi käsketty edellä sanotussa armollisessa käskykirjassa, niin en ole vastoin parasta tahtoani saattanut olla rikkomatta sitä vastaan. Sillä minun olisi pitänyt saada, paremmaksi ohjeekseni, ote edellä sanotusta armollisesta käskykirjasta, vaan se ainoastaan luettiin minulle kerran hätäisesti, niin etten minä mitenkään saattanut sitä oikein käsittää ja muistaa sen sisältöä; ja kun se olisi ollut enemmän yhtä pitävä hänen keisarillisen majesteettinsa armollisen tahdon lempeyden kanssa, että minua ensimmäisestä rikoksesta armollista käskykirjaa vastaan olisi hellästi ja vakaisesti muistutettu paremmin noudattamaan sitä, joten minä olisin saanut oikean tiedon sen sisällöstä, on minua ensimäisestä rikoksesta niin kovasti rangaistu, jotta minut saatettiin mitä vaikeimpaan tilaan. Minua ei ainoastaan ole estetty ansaitsemasta jokapäiväistä leipääni, mutta myös ehkä koko elinajakseni eroitettu toimittamasta sitä virkaa, joka on ollut koko onnellisuuteni ja jossa olen saattanut edistää kansalaisteni menestystä. Sillä minulta alkaa mennä kaikki toivo, ettei nuo minua vastaan nostetut käräjöimiset koko minun elinaikanani lopu. Minä en saata enkä uskalla arvostella kuinka oikein korkeasti kunnioitettu h:ra tohtori, piispa ja ritari on eräitten pahansuopain panetteliain todistamattomista ja laillisesti tutkimattomista kertomuksista minua suoraan ja välittämättömästi häväistyt korkean hallitsijan luona, — joka on ollut syynä edellä sanottuun armolliseen käskykirjaan; mutta että tämän korkean käskykirjan isällinen ja lempeä tarkoitus on kovasti selitetty ja sovitettu tässä minulle onnettomalle miehelle, joksi itseni varsin hyvin tunnen — tämmöinen menettely on aivan odottamatonta meidän aikana, jolloin valistuksen kynttilän pitäisi poistaa kärsimättömyyden pimeää pilveä ja jolloin ei omantunnon rauhan pitäisi olla uskonnollisten riitojen ja vainoamisten esineenä. Turvaa, sääliväisyyttä ja ainakin armeliaisuutta toivoin minä olevan esimiehissäni ja kanssatyöskenteliöissäni Kristuksen viinimäessä, kun minä vakaasti uskallan luottaa siihen, ettei minua koskaan saateta syyttää harhaopista tai pyhästä Raamatusta ja meidän yleisiksi valtuutetuista oppikirjoistamme poikkeamisesta, joka pitäisi helposti huomattaman konsistorion kovasta tarkastamisesta koetus-ajallani Porvoossa. — Minä olen seurannut ja uskonut pitäväni seurata meidän evangelisen seuran monen kunnioitettaman miehen esimerkkiä, ahkerasti ja uskollisesti edistäen Jumalan pyhää ja totista Sanaa — ja tätä ei pitäisi koskaan katsottaman viaksi tämmöisellä ajalla, jolloin meidän korkea hallituksemme on antanut esteettömän suostumuksensa siihen. Näillä perusteilla rukoilen minä sentähden syvimmässä nöyryydessä kumoamaan useasti sanottua korkea-arvoisen tuomiokapitulin päätöstä, syvimmällä kunnioituksella

H. Renqvist.

14. Juh. Paterson'nin kirje helmik. 3 (15) p:ltä v. 1821.

Minun rakas ystäväni! Kaikki teidän kirjeenne ovat oikein tulleet käsiini, ja minä olisin jo kauan sitte niihin vastannut, mutta osaksi sairaus ja osaksi paljot toimet ovat minua siitä estäneet. Ensiksi ottakaa vastaan minun kiitokseni niistä huvittavaisista kertomuksista, joita te olette minulle antaneet Karjalan uskonnollisesta tilasta. Minä iloitsen varsinkin niistä herätyksistä useissa pitäjissä, joista kerrotte, ja saatan niitä pitää ainoastaan Jumalan työnä. Minä kiitän aina Jumalaa, kun kuulen ihmisten heräävän synti-unestaan, ja, hyläten kapakoissa ja muissa irstaisuuksissa aikansa vietännän, tuleman yhteen lukemaan Raamattua ja muita jumalisia kirjoja ja laulamaan Jumalalle kiitosta ja rukoilemaan. Ja kun minä kuulen, että heidän elämänsä muutenkin on heidän oppinsa mukainen, uskon heissä Jumalan hengen vaikuttuvan. Minä toivon, ystäväni, että Jumala on teidän lähettänyt tuohon kaukaiseen seutuun edistämään hänen työtänsä. Mutta, ystäväni, muistakaa teidän tehtävänne olevan vaikean ja että teidän on oltava hyvin varovainen, mitä sanotte ja mitä teette, jotteivät vihollisenne saisi mitään syytä vastustaa teitä tai Jumalan suuria töitä.

Katsokaa aina, etteivät heränneet laiminlyö käydä uutterasti kirkossa ja osoittaa sitä kunniaa heidän opettajillensa, kuin heidän pitää. Heidän on jättäminen heräämättömätkin opettajat tuomitsematta tai puhumatta heistä halveksimalla. Paljon parempi on, että he yhdistyvät rukoilemaan laupiasta Jumalaa avaamaan heidänkin silmänsä, ja saattamaan heidät oikealle tielle. Eipä meillä ole muuta odotettavanakaan, kuin vihollisia. Se on niin ollut alusta, ja Vapahtaja on sanonut, että samoin on oleva maailman loppuun asti. Meillä on samallainen herätys täällä Inkerinmaassa, ja useita satoja on heräytynyt unestansa Herraa etsimään. Heitä alussa paljon vainosivat, etenkin heidän opettajansa, joiden velvollisuus olisi ollut kehoittaa heitä heidän hartaudessansa. He haukkuivat niitä saarnatuolista ja myöskin ruumiillisesti rankaisivat: mutta kun sitä rumettiin tuntemaan, olivat he vaarassa menettää kappansa ja kauluksensa laittomasta menettelystään. Kun se tuli hallituksen tietoon, oli pispa Cygnaeus'en toimena tutkia asiata, jonka hän teki hartaan kristityn tavalla, ja iloitsi löytäessään niin paljon hyvää noissa vainotuissa ihmisissä. Hän kävi heidän rukoushetkissään, rukoili heidän kanssansa ja neuvoi heitä hylkäämään, mitä heillä oli väärää. Hän on juuri tänä iltana ollut luonani, neuvottelemassa minun kanssani, mitä olisi tekeminen tuolle hyvälle kansalle. Hän on hankkinut Ropsan keisarillisessa huvilinnassa rukoussalin ja lähettänyt heille nuoren heränneen papin, koska kirkkoherra on heidän vihollisensa. Voi sitä, joka nyt kokisi vainota heitä! Mutta heränneet eivät laiminlyö kirkonkäyntiä, eivätkä käyttäydy sopimattomasti pappia kohtaan. Koetetaan sävyisyydellä ja lempeydellä poistaa heistä kaikenlaiset huikentelevaisuudet ja kehoitetaan hartaasti rukoilemaan, laulamaan ja lukemaan Jumalan sanaa ja muita jumalisia kirjoja. Kunkin seudun heränneistä kokeneimmat valitaan ja pannaan johdattamaan hartautta joka kylässä ja katsomaan, että heränneet vaeltavat kelvollisesti, antamatta syytä moitteihin.

Menkää Jumalan nimessä siivosti ja Raamatun mukaisesti julistamaan Herran evangeliumia ja kehoittamaan heränneitä etsimään Herraa ja vaeltamaan hänen kunniaksensa. Viholliset kohta uupuvat, varsinkin huomatessaan kaikki koetuksensa Herran asian estämiseksi olevan turhat. Ja jos he menettelevät vastoin lakia, saattavat he itsellensä rangaistuksen, minkä lain rikos ansaitsee.

Minä olen lähettänyt talollisella, joka toi viimisen kirjeen, 40 Raamattua ja 25 Uutta Testamenttiä, jotka minä kokonansa jätän, ystäväni, teidän haltuunne jaettaviksi maksutta heränneille Liperissä ja sen läheisissä pitäjissä, tarvitsematta kenellekään ihmiselle tehdä näistä tiliä. Kirjoita minulle usein ja ilmoita miten Herran asia on edistynyt, ja ole vakuutettu minun avustani. Teidän rehellinen ystävänne

Juho Paterson.

P.S. Minä olen melkein kokonaan unhottanut ruotsini.

15. Rahmnilta, [Pastori Kornelius Rahmn, joka pari vuotta palveli Pietarissa, pääsi v. 1825 ruotsin pastoriksi Lontoosen, missä hän vielä v. 1838 oli. Hän harrasti suuresti lähetystyötä, niinkuin nähdään hänen kirjeestään, josta on ote painettuna Sanomia hengellisissä aineissa ("Tidningar i andeliga ämnen") v. 1838.] Pietarista maalisk. 20 p. 1824.

Minun rakas veljeni! Sinun kirjeesi viime helmikuun 25 p:ltä tuli minulle aivan oikein ja siitä sydämellisesti kiitän. Tervehdykset saatoin perille. Tohtori Paterson oli jo ennen saanut sinulta kirjeen, jonka hän ilmoitti minulle. Sittemmin sai h:ra Boudon kirjeen ja on nyt jo saanut toisen, vastauksena hänen myöhäisemmälle kirjeellensä. Kaikista näistä kirjeistä olemme yhtä suurella ilolla huomanneet sinun voivan hyvin ja olevan terveen sisällisessä ihmisessä, kuin ikävälläkin nähneet ulkonaisen asemasi vielä olevan huolestuttavaisen. Se kalkki, jonka sinä olet saanut juodaksesi, on tosin karvas, kuitenkin on Vapahtajan itsensä täytynyt sama juoda, vaikka hänen juomisensa siitä oli paljoa runsaampi, kuin sinä tahi kukaan ihminen voipi sietää. "Minun kalkkini pitää teidän juoman ja teitä pitää kastettaman sillä kasteella, jolla minua kastetaan", tämän sanoi hän jo Johannekselle ja Jaakobille. Kuitenkin kuuluu se myöskin: jos kärsimme, niin myös ynnä hallitsemme, 2 Tim. 2: 12. Ja minä tiedän sinunkin, veljeni, ilolla näkemäsi sinulle käytettävän Johanneksen sanoja Ilmest. 1: 9 minä, teidän veljenne ja osallinen vaivassa ja valtakunnassa ja kärsivällisyydessä, Jesuksessa Kristuksessa. Murhe auttaa pääsemään valtakuntaan, ja kärsivällisyys, Jesuksen Kristuksen kärsivällisyys pidättää siellä.

Tällä ajalla ei Herra ole kuitenkaan antanut olla sinun kehoituksetta, jonka huomaan kirjeestäsi, nimittäin sillä tavalla, että hän on sallinut sinun löytää sieltä täällä yhtämielisiä virkaveljiä ja ystäviä, jotka ainakin ovat osaa ottavaiset ja sääliväiset. Tämäkin on hänen Davidin suusta puhutun armollisen sanansa täyttämys: Herra panee kuorman päällemme, mutta hän myös auttaa meitä, Ps. 68: 20. Vieläkin rukoilen sinua hakemaan voimaa näistä sanoista: Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi; sillä minä olen sinun Jumalasi minä vahvistan sinua, ja autan sinua, ja tuen myös sinua minun vanhurskauteni oikealla kädellä. Es. 41: 10. Anna evangeliumin vihollisten riehua niin paljon kuin he tahtovat; se ei tee mitään. He eivät vihaa H. Renqvistiä, vaan Jesusta Kristusta, jonka asialle he ovat nurjat ja jonka valtikkaa he eivät tahdo hallitsiaksensa. Lukekoot ja miettikööt kuitenkin 2:sta psalmia, etenkin 12:ta värsyä! He kyllä luulevat voivansa tehdä suuria asioita ja ottavat turvaksensa maallisten asiain ajajain juonet, kätkeissänsä ja kaunistellessansa sydämensä pahuutta evangeliumille, jota he mittaavat porvarillisen säännön ja ihmisellisten lakien uutteran pyhityksen muodossa. Mutta Herra on ajallansa riisuva heiltä peitteen ja asettava heitä esiin alastomina, jolloin, niinkuin profeta Esaias Herran nimessä sanoo: Herra tekee tuomion ojennusnuoraksi ja vanhurskauden mitaksi, niin pitää rakeet karkoittaman pois väärän turvan, ja veden pitää viemän tulen pois, Ef. 28: 17. Ei päästäsi, veljeni, ole hiuskarvaakaan putoava maahan Herran tahdotta.

Asiasta, josta tiedät meillä olleen tekemistä, kun olit täällä, ei ole mitään kuulunut. Asianhaarat eivät liene vielä myöntäneet mitään enempää tointa. Asia on semmoista laatua, että täytyy olla kärsivällisyyttä ja odottaa, mitä Herra sallii tapahtua ja katsoa, milloin hänen aikansa tulee. Ei mitään saada tässä pakoittamalla aikaan. Jumala on ohjaava ihmisten sydämet ja antava tilaisuuden. Minä en vielä mitään tiedä.

Paitsi mitä luutnanti Boudon on kerännyt, olen minäkin ystävieni kesken saanut vähän kokoon sinulle, vaan en tahdo niitä nyt lähettää, kun en varmuudella tiedä, jos vielä olet Porvoossa tai muualla. Sentähden toivoisin, että sinä saattaisit ilmoittaa olostasi minulle sekä sanoa kenelle tai millä osoitteella minä vasta saattaisin lähettää ne. Jos et vielä ole lähtenyt Porvoosta, vaan ihka nyt olet lähtemäisilläsi Turkuun, niinkuin olet sanonut, niin rukoilen sinua mennessäsi käymään tohtorien Rancken'in ja Ignatius'en luona ja sanomaan heille terveisiä minulta ja rakkaalta vaimoltani.

Lähinnä sinua on minun paha mieleni rakkaasta vaimostasi ja lapsistasi. He saavat aikasin oppia kantamaan Kristuksen ristiä. Herra vahvistakoon ja auttakoon heitä! Minä luulen, että sinä, jos se on mahdollista, koettaisit saada tavata rouva Lesréniä Hatanpäässä. Minä olen vakuutettu, että hän, jos mahdollista on, auttaa sinua myöskin käännöksiesi painattamisessa. Jos häntä saat nähdä, niin sano hänelle meiltä sydämmellisiä terveisiä. — Täällä liikkuu nyt paljon tautia. Tohtori Paterson ei ole oikein terve. Meidän pastori Richard Knill on muutaman viikon ollut sairas. — Kaikki ystävät käskevät sanomaan sinulle sydämellisiä terveisiä! Toivoo

Kornelius Rahmn.

16. Samalta, (päivän määrättä).

Minun rakas veljeni! Viime maaliskuun 26 p. kirjoitin sinulle Porvooseen kaupunginsaarnaaja Hirnin kirjeessä, ja kahta päivää myöhemmin oli viimeinen kirjeesi Hatanpäässä kirjoitettu. Siis et ollut Porvoossa ja, niinkuin viime kirjeessäsi sanot, et Hatanpäässäkään sinä aikana, kun sanottu kirjeeni tuli pastori Hirnille Porvooseen. Minä kuitenkin uskon, pastori Hirnin lähettäneen sen sinulle Liperiin ja siis sinun tuntevan sen sisällön.

Viimeisestä kirjeestäsi huomaan sinun Lesrénin talossa voineesi oikein hyvin. Minä iloitsen, että sinä matkamiehenä olet saanut virvoitusta vaivaloisella tielläsi. Sanottua Gerh. Tersteegen'in puhetta en ole muistaakseni lukenut, mutta päättäen sen miehen muista viisaista kirjoista, saatan tietää sinun löytäneesi rasvaa, ydintä ja viiniä siitä, missä ei rupaa ole. Sillä etenkin semmoisista aineista, kuin Kristuksen rakkaus, oli hän mestari puhumaan ja kirjoittamaan. Tersteegen'in kirjoista, joita alkuperäiselläkin kielellä, saksaksi, on varsin vähän, ei ole, paitsi sanottua puhetta ja ehkä vielä jotakuta pientä esitelmää, mitään ruotsinnettu.

Tohtori Paterson kertoi minulle hänelle kirjoittamasi kirjeen sisällön. Se ihastutti minua sanomattomasti ja kehoitti minua Jumalaa kiittämään hänen uskollisuudestansa ja isällisestä hyvyydestänsä, kun hän on herättänyt sinun parhaaksesi ihmisiä ilahuttamaan ja neuvomaan sinua. Meidän ei pidä luottamaan ihmisiin tai uskomaan sentähden itseämme varmaksi ja vaarattomaksi, jos meillä on joku kanssa-vaeltaja, pääasiassa yhtä heikko kuin mekin, iankaikkisuuteen. Kuitenkin pitää meidän kiittämän Jumalaa, joka ei välikappaleetta tee mitään, kun hän näkee hyväksi antaa meille kehoitusta, apua ja virvoitusta. — — —

Niin paljon me kaikista näemme, niinkuin kerrot, ettei sinulla ole mitään pelättävää, että Herra riisuu vihollisiltansa aseet ja että tarvitset vaan yksinkertaisesti vaeltaa tietäsi ja luottaa häneen, etkä ole toivossasi häpeään joutuva. Kaikkia täkäläisiä Jesuksen ystäviä virvoittaa ja kehoittaa hyvin Herran hyvyys kohtaasi lujuuteen, järkähtämättömyyteen ja alati kestäväisyyteen Herran työssä, tietäen, ettei työmme ole jääpä hedelmittä Herrassa.

Bernierin kirjasta: "Kätketty elämä" j.n.e. olen tahtosi mukaan puhunut pastori Gosner'ille, joka hyvin sydämellisesti ottaa osaa kaikessa, mikä koskee sinua. Hän on jo Saksanmaalla ollessansa kirjoittanut otteen sanotusta teoksesta, joka ensin oli painettu Nyrnberg'issä ja sitte monessa muussa paikassa. Tämä ote on pieni ja sisältää teoksen ytimen ihka sen, minkä Gosner näki sinä aikana lukioillensa sopivimmaksi. Hän sanoi olevan hänelle mahdottoman sanoa, mitä hän on pois heittänyt, tai mitä sinun pitäisi heittää tai ottaa, kun suuren saksalaisen alkuteoksen ja ruotsinnoksen välillä jo oli suuri ero. Paitsi sitä, jos tahdot painattaa semmoisen otteen Bernierin kirjan ruotsinnoksesta, niin pitää sinun hänen tavallaan katsoa lukiain tarvetta, tajua ja muita semmoisia seikkoja, sekä rukoillen Jumalaa, koettaa ottaa sitä, joka parhaiten hyödyttää ja vahvistaa yksinkertaisia Jumalaa rakastavia sieluja. Lyhykäisesti, mitä sydämesi näkee enimmän lämmittäväksi ja mikä on Raamatun puhtaan sanan ja totisen yhdenvertaisuuden mukaan, sen saatat ottaa, jos haluat. — Tämä kysymys ja tämä toimi on herättänyt minussa ajatuksen, että saksasta ruotsintaa sanottu Gosner'in ote. — — —

Jumalan työ keskessämme näyttää edistyvän, seurakunta lisääntyy ja minä toivon, ettei työ jää hedelmättömäksi. — Vaimoni ja pikku Hanna, tohtori Paterson, tohtori Henderson, pastori Gosner, luutnantti Boudon, Kjellström, Holmström'in perhe käskevät kaikki sanoa sinulle sydämellisiä terveisiä. Sano terveisiä Pekka Mustiselle ja kaikille, jotka hänen kanssansa Herraa Jesusta Kristusta hurskasmielisesti rakkaana pitävät.

Kornelius Rahmn.

P.S. Minä lähetän sinulle tässä täkäläisten kristillisten ystäväin, jotka ovat useaa kansallisuutta, kuitenkin enimmät ruotsalaisten ja suomalaisten keräämät 175 ruplaa. Se on vähän, mutta minä lähetän sen Jesuksen rakkauden uhrina. Anna minun tietää, jos olet ne saanut ja kirjoita minulle kohta Helmholts'iin.

17. Samalta, Pietarissa 18 p. syysk. 1824.

Minun rakkain veljeni! Toissa päivänä sain viimisen kirjeesi 11 p:ltä syyskuuta, josta näen kärsimisesi vielä jatkuvan. Ihmiset menevät yhdestä julmuudesta toiseen ja tekevät elämäsi katkeraksi. Näemmehän tässä kaikessa kuitenkin Herran käden? Tapahtuuko jotakin pahaa kaupungissa, jota ei Herra tee? kysyy profeetta Amos 3: 6. Se kuuluu ihmiselliseen heikkouteemme ja nurjuuteemme, että kaikissa tilaisuuksissamme, onnellisissa ja onnettomissa, katsomme välikappaleihin; ja useasti unhotamme hänet, jonka uskomme pitävän meitä kädessänsä, joka kääntää kaikkein ihmisten sydämet mihin tahtoo, ja hänen sallimattansa ja tietämättänsä ei hiuskarvakaan päästämme putoa. Herra viepi sinua aina taisteluun ja kärsimisiin puhdistaaksensa sillä uskoasi, koetellaksensa pysyväisyyttäsi ja rakkauttasi; vieläpä luodaksensa sinulle taivaallisen mielen ja tehdäksensä sinua semmoiseksi, että täydellisesti saatat kuolla tästä maailmasta ja elää toivon ja uskon kautta tulevaisessa. Se on varma asia; sillä minä huomaan kirjeestäsi, että Herra samassa suhteessa, kuin hän sallii sinulle ulkonaista kärsimistä, virvoittaa sieluasi sanomattomalla rakkaudellansa ja Pyhän Henkensä sisällisellä turvalla, niin että sinua ravitaan joka päivä sillä leivällä, joka on taivaasta alas tullut ja joka antaa maailmalle elämän ja virvoitetaan sillä elämän vedellä, jonka Jesuksemme antaa kaikille niille, jotka häneen uskovat. Onpa sinulla syytä Davidin kanssa sanoa: Herra: Sinä valmistat minulle pöydän, vihollistesi kohdalle: sinä voitelet pääni öljyllä, ja maljani on ylivuotavainen. Hyvyys ja laupeus noudattavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa iankaikkisesti. Ps. 23: 5, 6.

Niin kauan kun Porvoon konsistorio ei Jumalaa pelkää, et saata tuolta hengelliseltä tuomio-istuimelta odottaa muuta, kuin mitä nyt koet, joka on hyvin selvä, että kun semmoista on jo tapahtunut sinun ja konsistorion kesken, ei sillä ole ystävällistä ajatusta sinusta, eikä luottamusta sinuun. Laillisesti et saata konsistoriolle mitään tehdä, sillä laki ja asetukset ovat sillä puolellansa ja se tietää kyllä menestyksellä antaa oikean valon vieläpä tärkeydenkin, ainakin sinne, kunnes eivät oikein käsitä ja ymmärrä tätä: Laupiutta minä tahdon ja en uhria Hos. 6: 6. Asianomaiset suoraan sanoen pitävät sinua papiston apulaisena, jolle he saattavat tehdä mieltänsä myöten ja lähettää sinne minne näkevät tarpeelliseksi. Tähän on laki. Mutta jos he tutkimatta ja seuraamatta Jumalan sanaa tahtovat myös kuunnella vanhoja tuomari-sääntöjämme, joissa sanotaan: "ei mikään ole tuomarille niin tärkeä kuin hyväntahtoisuus", niin varmaankaan eivät he lain määräyksellä tahtoisi tappaa ja hävittää lähimmäistänsä. Ei maksa vaivaa laveasti puhua tästä; sillä asiaa ei voida muuttaa. Tänäkin päivänä on se sellainen, kuin kohta 6000 vuotta on ollut: vihollisuus vaimon siemenen ja käärmeen siemenen kesken. Tämä on pääperustus kaikkeen kärsimiseesi, ja kuitenkin olet sinä onnellisempi vastustajiasi; sillä sinä nautit Jesuksen rauhaa ja hyvää toivoa armosta tässä ja tulevaisessa elämässä.

Onpa kurja ja inhoittava maailmallinen korkeus, kun se nousee Kristusta vastaan. Hänen asiansa ja Hänen kansansa! Arvonimet ja arvomerkit eivät voi peittää hengellistä köyhyyttä, heikkoutta ja kurjuutta. Ne tekevät sen vieläkin enemmän näkyväksi ja silmään pistäväksi. Paljon odotetaan aina suurilta miehiltä ja kohtuullisesti vaaditaan heissä olevankin hyviä ihmisiä; mutta kun huomataan päin vastoin, niin saavat he oikein ajattelevain inhon, ja närkästyksellä käännetään heille selkä, koska on havaittu heissä erehdytyn.

Ei sovi asiasta korkeimmille asianomaisille sanoa mitään. Pimeys, jonka läpi emme voi tunkeutua, peittää kaikki. Ei nyky aikaan ole kovin syvälle ryhdyttävä tähän aineesen, etenkin siitä kysymään. En siis parhaalla tahdollanikaan saata tästä antaa sinulle luotettavaa neuvoa. En tiedä tästä sanoa mitään enempää, eikä muutkaan täkäläiset. Saamme nähdä, mitä kaikkein kuningasten Kuningas ja herrain Herra on tekevä, kun hän hyväksi näkee.

Syytettäessä puolustaida maan lakien mukaan ja käyttää kansalaisetuja semmoisissa suhteissa, ei saata koskaan olla väärin. Tähän on meillä monta apostoli Paavalin esimerkkiä, joita ei liene varsin turhaan meidän tiedoksemme kirjoitettu pyhään Raamattuun.

Jos sinulla on tilaa kouluhuoneessa, niin saatat sunnuntaisin iltapuolella pitää pyhäkoulua lapsille. Ja jos siinä vähitellen annetaan olla lasten vanhempain, ystävien ja tuttavien läsnä, niin saat kohta tilaisuuden vanhemmillekin julistaa Jumalan sanaa. Pyhäkoulut eivät ole kielletyt; ne eivät ole semmoisia kokouksia, joita laki estää. Ne ovat vaan koetuksia kasvavan su'un hyödyksi, jotka aina ja kaikkialla ovat luvallisia. Annetaan lasten oppia ulkoa muutamia värssyjä Uudesta Testamentista ja kysellään siitä; saattaa myöskin kertailla katekismoa ja vaihtelun vuoksi opettaa jotakin virsikirjasta, jotka elämään sovittamalla mieleen teroitetaan, ja siinä saapi aina tekstiä yltäkyllin. Rukous ja laulu ovat semmoisissa harjoituksissa aivan paikallansa.

Minä toivon, ettet sinä maltittomuudessa kirjoita neiti Nilsson'ille jyrkästi. Me mielellämme tahdoimme kuulla enemmän ja laveammin hänestä ja kaikkein mieluimmin häneltä itseltänsä, ennen kun hän päättää tänne tulla. Me emme saata vakuuttaa häntä mistään suurista ehdoista eikä pitkällisestä luonamme olemisesta; sillä emme itsekään tiedä kuinka kauan täällä tulemme olemaan. Raskaampaan työhön on meillä venäläinen tyttö palveluksessamme; mutta vaimoni tahtoo kuitenkin ruoan laittajaksi, vaatteitten silittäjäksi, ompeliaksi ja m. semmoiseksi jonkun, joka on taitava näissä toimissa ja jolla on taipuva ja hyvä luonto mielellään auttamaan missä tarvitsee. Nyt kun sinä matkustat Liperiin, puhu siis hänelle ja pyydä häntä kirjoittamaan meille ajatuksiansa ja mitä hän pitää tarjoamistamme ehdoista. Sano hänelle, ettei hän luulisi Pietarin oloja kovin loistaviksi, ja älköön jättäkö kotiseutuansa, jollei hän selvään tunne sen olevan Herran tahdon.

Pieni Hannamme on ollut toisen kerran sairaana, mutta alkaa jo Herran hyvyydestä parantua. Pastori Juh. Gosner on kirjoittanut meille ja kysynyt kuinka on laitasi. Hän sanoo sinulle terveisiä. Sinä tietänet, että hän keväällä lähetettiin rajan yli ja on nyt Altonassa. Tohtori Paterson ja kaikki ystävät, joiden joukossa vaimoni ja Hanna sanovat sinulle sydämellisiä terveisiä. Jumala vahvistakoon ja holhotkoon sinua ja perhettäsi, joille täkäläiset lähettämät sydämellisiä terveisiä.

Kornelius Rahmn.

18. Samalta 29 p. maalisk. 1825.

Sydämellisesti rakastettu veljeni Kristuksessa Jesuksessa! Viime syksystä asti, jolloin Porvoosta läksit Liperiin, en ole vähintäkään kuullut sinusta. Sinä kirjoitit minulle vähää ennen lähtöäsi ja se onkin viimeinen sinulta saamani kirje. Se on herättänyt rauhattomuutta ja surua sinusta niin hyvin minussa, kuin monessa täkäläisessä ystävässäsi ja Jumalan lapsissa. Ja tietomme tilastasi ja matkasi tarkoituksesta vaikutti meihin; vaikka tiesimme ja toivoimme sinun perheenesi olevan Herran kädessä. Nyt muutamia päiviä sitte saapui tänne Sortavalasta eräs tuttu ja kristillinen ystävä, kauppias Boehm, jolta kysyin, josko hän tiesi tai oli kuullut sinusta? Hän sanoi, ettei hän tosin ollut tuttu kanssasi, vaan oli kuitenkin kuullut sinun olleen pahasti sairaana ja, että vieläkin olisit sekä ettei olisi paljon toivoa paranemisestasi. Se koski meihin kovin syvälle. Nyt huomasin, mikä oli ollut syynä, etten niin pitkään aikaan kuullut sinusta. Nyt, veljeni, jos vielä kykenet antamaan minulle tietoa itsestäsi, niin kirjoita kohta kaiken mokomin, niin, heti, jos mahdollista, osoitteella Helmholtsiin, Raamattuhuoneesen. Elä viivyttele, sillä se on tietämätön, jos minä jään kauemmaksi Pietariin. Myötäseuraavat ovat ystäväin kokoomat sinulle. Kun saan varman tiedon, mihin kirjeet sinulle ovat lähetettävät, niin saat vielä enemmän, jota kristillinen rakkaus on Herralle uhrannut. Mutta minä toivoisin saada lähettää ne omiin käsiisi, ettei vihollisesi saisi nielasta niitä. Kirjoita heti, jos elät, ja sano minulle, missä olet ja kuinka on laitasi, ja mihin on kirjeesi lähetettävät, että sinä ne saisit.

Herra Jesus, jota palvelet, johon uskot ja jota rakastat, hän varjelkoon sinua ja antakoon sinulle lohdutusta siipeinsä varjossa. Vaimoni, t:ri Paterson, Boudon ja muut ystävät pyytävät sanoa sinulle sydämellisiä terveisiä minun kauttani, ollen kuoloon asti uskollinen ystäväsi.

Kornelius Rahmn.

19. Samalta 26 p. heinäk. 1825.

Kaikkein rakkahin veli! Kirjeesi 7 p:ltä heinäkuuta olen oikein saanut. Tieto semmoisestaki terveydestäsi ihastutti meitä kaikkia, kun ei se sinua estä työskentelemästä ja vaikuttamasta Herran työssä mahdollisten asianhaarain mukaan. Kirjeesi niille kahdelle ystävälle, joille sinä useasti sanotusta kirjasta kirjoitit, ovat myöskin tulleet perille ja hekin käskevät sanoa sinulle hyvin rakkaita terveisiä. Muutamat syyt ovat estäneet heitä antamasta siitä kirjasta sinulle selkeää vastausta. Ja, sinulla ei ole enää odotettavana kirjaa eikä vastausta. Älä koskaan enää kirjoita siitä asiasta. Se painos, joka siitä tehtiin muutamia vuosia sitte erään yksityisen kustannuksella, on nyt aivan loppuun mennyt, eikä sitä enää koskaan uudisteta. Eräällä toisella yksityisellä henkilöllä, joka asui Raamattuhuoneessa, oli niitä omasta puolestansa kaupaksi, ja koko asialla ei ollut mitään yhteyttä Raamattupuodin kanssa, niinkuin sinä sitä kutsut. Siinä ei koskaan ole ollut muuta, kuin Raamatuita ja Uusia Testamenttia kaupaksi; kaikki muut eivät kuulu laitoksen tarkoitukseen, eikä niitä siis saata sieltä odottaa, eikä pidä etsiä.

Kirjeestäsi näen, ettei asia kihlakunnan oikeudessa ole vielä päättynyt. Se on ihmisellisesti tuomiten ja puhuen ikävä seikka. Me emme kuitenkaan uskalla napista siitä, vaikka me yhtä hyvin, kuin luultavasti sinäkin, mielellämme näkisimme asian jo hyvin päätetyksi. Sillä ken saattaa tietää, minkä tähden Herra on hyväksi nähnyt antaa sinulle tätä kärsimistä. Epäilemättä se ei ole ollut hyödyttä sisälliselle ihmisellesi. Ja kun kaikki se hyöty on voitettu, mitä sillä on voitettava, niin pääsetkin sinä varmaan vapaaksi tämmöisestä vaikeasta kärsimisestä. Kuitenkin on eräs pyytänyt minua kysymään: jos sinulla on mitään toivoa saada asia pian päätetyksi? — — —

Se on vaikuttanut suuren mielihyvän kaikissa täkäläisissä Jumalaa rakastavissa sieluissa, jotka ovat saaneet kuulla siitä, että sinä pian saatat antaa neljä ilmoittamaasi korkea-aatteista kirjaa ilmestyä päivän valoon ja tulla yhteisen kansan käsiin. Antakoon Herra tähän siunauksensa ja sanansa taivaan kasteena pehmittää ihmisten sydämet ja valmistaa niitä vastaan ottamaan pyhästä Raamatusta elämän sanaa, mikä on elävä siemen, joka yksin voipi tehdä meidät osallisiksi Jumalan luonnosta, jolloin me pakenemme maailman katoavaisia himoja! Todistukseksi siitä osan otosta, jota täällä vilpittömimmät sydämet osoittavat tämmöiselle hankkeelle, olen saanut toimekseni tässä lähettää sinulle 200 ruplaa pankkoseteliä painokustannusten suorittamiseksi, jottet sinä tarvitse käyttää omia väljiä tulojasi, etkä joutua suurenlaiseen velkaan. Tämä on uusi todistus taivaallisen Isän ja Herramme Jesuksen sydäntä taivuttavasta voimasta, jonka minäkin tiedän antavan uskollesi uutta voimaa ja kehoitusta pysyväisyyteen ja hyvää kulkuasi jatkamaan loppuun asti.

Minä nyt otan puheeksi sen tärkeän pykälän kirjeessäsi, joka minua kaikkein enimmän huvittaa. Sinä puhut ajattelevasi itsesi ja maailman kieltämistä ja valppautta päästäksesi sen likempään yhteyteen, joka sieluasi rakastaa ja rakkauden yhteyteen hänen kanssansa täydellisemmin, kuin ennen. Sinä valitat hitauttasi ja sanot jättäneesi terveysveden juonnan, ettei mielettömäin ihmisten seura kokonaan estäisi sinua aikeestasi. Yhtä täydellisesti kuin hyväksyn päätöksesi, yhtä sydämellisesti toivon onnea sinun aikeellesi tunkeutua taivaan valtakuntaan ja vaikka itsessäsi aina heikkona, kuitenkin Kristuksen armosta väkevänä ja voimakkaana saartaa sitä luoksesi. Mietiskellessäni ja ajatellessani lausuntoasi, syttyy minussa sydämellinen halu päästäkseni sellaiseksi, kuin minun pitäisi olla. Minä kyllä jotenkin tiedän kuinka laitani pitäisi olla — mutta mikä minä olen? Kun toisinaan ajattelen useasti kurittaneeni, muistuttaneeni, opettaneeni ja kehoittaneeni muita ja katson itseäni, niin vapisen; sillä minä muistan sanat: kenelle paljo on annettu, häneltä paljo vaaditaankin. Ihmeellistä kuitenkin, että minä olen havainnut omat muille lausutut sanani ja puheeni olevan salaman säteinä omassa sielussani ja pakottajana heittämään sitä, mitä muissa soimasin, mutta samalta huomasin olevani siihen voimaton. Ei mikään paremmin ja pontevammin vakuuta meitä sydämemme synkeästä turmeluksesta, kuin hitaus rakkautta rakastamaan. Se on jotakin aivan luonnotonta, ettei rakasteta. Täällä ei ole ketään ihmistä, joka ei rakasta ja tahdo itseänsä rakastettavan. Mutta minkätähden ei tahdota rakastaa Jesusta, joka ensin on meitä rakastanut? Minkätähden ainoasti tämä käypi hitaasti, kun muutoin rakkaus vanhempiin, lapsiin, vaimoon, ystäviin, hyväntekiöihin y.m. on helppo asia, joka sujuu itsestänsä. Oi, kuinka syvälle olemme vajonneet Aatamin lankeamisella! Ja olemmepa sittemmin varsin syvälle itsemme vajottaneet lihallisuutemme tyydyttämisellä! — Kuitenkin olkoon Jumalalle ylistys hänen sanomattomista lahjoistansa! Armon, avun, pelastuksen, elämän, valon, ojennuksen, voiman olemme saaneet Jesuksen Kristuksen ansiolla. Sentähden saattoikin apostoli antaa tämän kehoituksen: iloitkaat aina Herrassa; ja taas minä sanon: iloitkaat! Fil. 4: 4.

Maailma ja maailman omaisuudet ovat petolliset, ja mitä paremmin opimme tuntemaan niitten tyhjyyttä ja arvottomuutta, sitä paremmin ja helpommin käy myöskin niitten kieltäminen, etenkin kun jo olemme saaneet maistaa Herraa, kuinka makea ja suloinen hän on. Alinomainen rukouksissa seurusteleminen Herran kanssa ja pyhän ehtoollisen ahkera nauttiminen ovat kaksi arvokasta välikappaletta maun saamiseksi hänestä. Raamatun lukeminen tutkimalla, ikäänkuin Herran silmäin edessä, antaa ihmeellisen voiman ja heräyksen. Parin värsynkin hyvästi ajatteleminen, kun niitten annetaan olla leipäpalana taskussa syötäväksi päivän pitkään, olen havainnut kelvolliseksi välikappaleeksi pitämään oikeassa mielialassa. Silloin saattaa tehdä paljon vähällä vaivalla. Tämä on suuri taito ja syvä salaisuus, jota useammat eivät käsitä. Tässäkin saamme kuitenkin havaita, ettei saatana anna asian edistyä häiritsemättä. Hän antaa meidän pelästykseksemme kuulla ärjymistänsä. Kuitenkin pelastaa Herra jumaliset kiusauksista. Pelastukoot sinä, minä ja meidän omaisemme ja kaikki lähellä ja kaukana pahasta!

Kornelius Rahmn.

20. Samalta 16 p. elokuuta 1825.

Sydämestä rakastettu veljeni Kristuksessa! Sinun viimisen tervetulleen kirjeesi 3 p:ltä tätä kuuta olen oikein saanut ja siitä sinua sydämellisesti kiitän. Sen sisältö saattoi minun hyvin iloiseksi, kun minä siitä huomasin lähetetyt rahat tulleen sinulle ja Jumalan työn Suomalaisten sieluissa edistymän ja meidän Herramme Jesuksen valtakunnan ja lunastettujen piirin levenemisen olevan odotettavana sinun maanmiesten kesken. Mitä sinä neiti Gripenberg'istä kirjoitat, nimittäin, että hän on oikealla evangelisella tiellä, mutta samalla hyvin tunnokas, näyttää osoittavan, että sinä katsot paljoa tunnokkaisuutta semmoiseksi, joka ei aina ole olemassa evangelisella tiellä, eikä siihen kuulu. Se ei koskaan saata olla tarkoituksesi, vaan pikemmin ajatuksiesi väärin ilmoittaminen. Sillä mitä evangelisemmaksi sielu käy, veliseni, sitä tunnokkaammaksikin se käy. Se kuuluukin Fil. 2: 12 laittakaat pelvolla ja vapistuksella, että autuaiksi tulisitte. Autuaaksi tekevä, elävä ja vaikuttava usko Herraan Jesukseen, palava rakkaus häneen ja Hengen pantti pelastuspäiväksi ovat suuria ja kalliita armolahjoja; ja kyllä semmoinen sielu on hyvin siunattu, ja se onkin alkanut iankaikkisen elämän täällä alhaalla, ken on saanut osan näistä lahjoista. Mutta mitä arvollisempi kalleus on, sitä enemmän pelätään vahingoittaa tai hävittää sitä. Mitä autuaammalta tuntuu rakkauden yhteydessä ja osallisuudessa oleminen, sitä enemmän peloittaa sen katkeaminen ja vahingoittuminen. Katso, tästä pelosta ja vapistuksesta tulee tunnokkaisuus, joka ei koskaan käy liian suureksi. Kristillisyys ilman tunnokkaisuutta on epäiltävä. Minä tiedän täällä olevan erään kristityiden lajin, joka kovin paljon vastustaa, mitä he kutsuvat lailliseksi olemukseksi. Tämä onkin jotakin varsin toista, kuin tunnokkaisuus, joka kuuluu evangeliseen olemukseen. Se, joka uskoo Herraan Jesukseen ja palaa rakkaudesta häneen, on jo uskon vanhurskauttama, ja niin ei ole nyt yhtään kadotusta niissä, jotka ovat Jesuksessa Kristuksessa, eikä vaella lihan, vaan Hengen jälkeen. Rom. 8: l. He ovat vapautetut lain uhkauksesta, rangaistuksesta ja tuomiosta, mutta eivät sen pitämisestä ja siitä huolimisesta. Sillä heitä on kutsuttu vaeltamaan Jesuksen jälkiä, niinkuin hän vaelsi? Mutta kuinka hän vaelsi? Hän täytti lain. Sinun tahtosi, Jumalani, teen minä mielelläni; ja sinun lakisi on sydämessäni, Ps. 40: 9. Tämä oli hänen sanansa: Koko lain pääsumma on rakkaus, ja Jesuksen elämä on kuva sen rakkauden täytättämisestä. Kristuksen rakkaus pakottaa niitä, jotka häntä rakastavat. Kaikki tämä todistaa tunnokkaisuutemme välttämättömästi kasvavan samassa suhteessa suuremmaksi, mitä enemmän täydymme Jesuksen rakkaudella. Laillinen olemus on orjallinen ja kuolettava olemus, jota vastoin evangelinen tunnokkaisuus on todistuksena sisällisesti uudessa ihmisessä olevan elämää ja voimaa.

Nyt, veliseni, saan kertoa sinulle seurani kutsuneen minua lähtemään Englantiin. Ehkä 14 päivässä, jos Jumala tahtoo, ennätän meritse täältä Lontoosen. Minun täytyy jouduttautua myöhäisen vuoden ajan vuoksi. Rukoile sydämellisesti Jumalaa minun ja omaisieni puolesta, että matka olisi onnellinen ja Jumala veisi meidät kunniaksensa sinne, missä parhaiten taidamme häntä palvella. Minä eroan katkeruudella ystävistäni, joiden keskellä Herra on antanut minun nauttia sanomatonta siunausta ja missä olen nyt saanut 2 vuotta työskennellä sanassa ja opissa. Sinuakaan en voi enää suoraan palvella. Sinä saat nyt kirjoittaa t:ri Paterson'ille. Ne 200 ruplaa, jotka eräs täkäläinen hyvä ystävä on vuosittain sinulle luvannut, olet saapa Paterson'in kautta. Uuden vuoden aikana ne saanet; minä olen puuhaava siitä. Kun sinä Paterson'ille ilmoitat, missä sinä aikana oleskelet, niin lähetetään rahat sinulle. Asuinpaikkani, jos Herra minut hyvin Lontoosen auttaa, ilmoitan vastedes, jos sinä tahtoisit kirjoittaa minulle. Kuitenkin uskon, että Paterson'kin lähettänee kirjeet minulle, vaikka niitä en saane kaualle käsiini. Kiitoksia nyt, rakas veljeni, kaikesta ystävyydestäsi ja uskollisuudestasi. Näyttää siitä, kuin emme enää koskaan tässä elämässä saisi persoonallisesti tavata toisiamme. Mutta olkaamme Herramme Jesuksen rakkaudessa aina sidottuna yhtehen. Minä toivon Herran vievän meidät yhteen kirkkaudessa. Nyt, Herra siunatkoon sinua, vaimoasi ja lapsiasi, ja tehköön sinut Herrasi palveluksessa uskolliseksi ja edistyväiseksi! Paterson, Boudon, Kjellström, rouva Holmström ja kaikki muut rakkaat ystävät sanovat sinulle terveisiä. Jesus olkoon sinun, omaisiesi ja kaikkein meidän kanssamme! Toivoo

Kornelius Rahmn.

21. Porvoon tuomiokapitulin päätös 15 päivältä marrask. 1826.

Porvoon tuomiokapitulin päätös niistä syytöksistä, joita konsistorioon on esiintuonut sekä Liperin kirkkoherra, provasti Niilo Juhana Perander v. 1820 silloisen apulaisensa, nykyisen virkaatoimittavan vankihuoneen saarnaajan Svartholman linnassa Henrik Renqvist'in muka tottelemattomuudesta ja ynseydestä h:ra provastille ynnä muista, niin hyvin virantoimissa, kuin muuallakin tehdyistä rikoksista, että myöskin Renqvist h:ra provasti Perander'in huolimattomasta kirkkokurista sekä muista laittomuuksista, kuin myös sikäläisen kiertokoulu-opettajan Antti Hasselinin laiminlyödystä lasten opetuksesta sekä irstaisuudesta ja tappelusta; joista tutkintoa pidettiin toimitetuissa provastin- ja pispan-tarkastuksissa, kuin myös sanotun pitäjän arvoisassa kihlakunnan oikeudessa, missä jutussa olivat (toimittajina) Kaavin kirkkoherra, kontrahtiprovasti Samuel Kiljander ja Porvoon seurakunnan virkaatoimittava pastori, lehtori maj. Kaarlo Elias Alopaeus. Annettu Porvoossa 15 p. marrask. 1826.

Tämän jutun asiapapereista tullaan tietämään seuraavaa: eräässä 8 päivänä marraskuuta tehdyssä kirjoituksessa on Liperin kirkkoherra h:ra provasti Niilo Juhana Perander valittanut sen aikaisen apulaisensa Henrik Renqvistin ylenpalttisista parannus- ja hartausharjoituksista myöhään iltasilla ja öillä sekä tuhmasta, innostelevasta uutteruudesta, joka on puhjennut sopimattomiksi lauseiksi yksin saarnatuolistakin, minkä ohessa h:ra provasti väitti Renqvistin tahtovan tunkeutua h:ra provastin virkaan, järjestää, säätää ja asettaa seurakunnassa h:ra provastilta kuulustamatta sekä muutoin puheissa ja kirjoituksissa osoittaa h:ra provastille ynseyttä ja muuta solvaisevaa kohtelua; jonka vuoksi h:ra provasti monen esiintuodun syyn johdosta on pyytänyt muuttamaan Renqvistiä pois sieltä sekä lykännyt konsistorion tutkittavaksi, mihinkä rangaistukseen Renqvist tekeysi syylliseksi hänen esimiehelleen h:ra provastille osoitetusta ynseydestä.

Tämän ilmoituksen johdosta on konsistorio määrännyt asianomaisen provasti-tarkastuksen, saadaksensa kaikesta tästä täydellisemmän tiedon, kuin myös josko Renqvist Liperissä ollessaan on osoittanut jotakin eriskummaisuutta opissa ja elämässä, sekä mistä ja minkälaisesta syystä. Ja tämän toimituksen on Pohjois-Karjalan provastikunnan kontrahtiprovasti, Kaavin kirkkoherra h:ra Samuel Kiljander pitänyt 3, 4 ja 5 p. maaliskuuta v. 1821; jossa tutkittaessa saatiin tietää, että sanotun seurakunnan jäsenet sekä vanhat että nuoret jotenkin ovat edistyneet niin hyvin sisä- kuin ulkolu'ussakin, sekä kristillisyytemme pääkappaleitten käsityksessä, kuin myös papit ja seurakunta molemmin puolin todistivat, ettei mitään erityisiä paheita seurakunnassa ollut olemassa. Muutoin tarkastuspöytäkirja selittää: moni talollinen valitti sikäläisen kiertokoulun opettajan Antti Hasselinin huolimattomuutta virassansa, jota toiset taas vastustivat; usea seurakunnan säätyhenkilö ja kansalainen ilmaisi toiveensa, että Renqvist muutettaisiin pois muuanne, jota vastoin toiset pyysivät, että hän saisi jäädä paikallensa; mainittu Renqvist 16 p. heinäkuuta samana vuonna käski pois talollisen Heikki Tuhkusen, kotoisin Liperisalon kylästä, Herran ehtoolliselta, vaikka kappalaisvainaa, varapastori Kekoni oli hänet edellisenä päivänä ehtoolliselle kirjoittanut ja hän myöskin oli rippisaarnassa ollut, jonka Renqvistkin silloin myönsi, ilmoittaen sen tapahtuneen Tuhkusen irstaisuuden vuoksi; Renqvist asetti provastilta kuulustamatta joka kylään viisikin tarkastusmiestä, maikka semmoisia oli jo provasti ennen asettanut ainakin yhden joka kylään, ja tästä Renqvistin toimesta olisi rettelöitä ja epäluotettavia ilmoituksia syntynyt; Renqvist saarnoissansa olisi käyttänyt tuimia, kovia ja sopimattomia lausetapoja; hän vielä eräässä saarnassansa oli sanonut, ettei Vapahtaja etsinyt herrojen ystävyyttä, eikä ottanut osaa heidän huveihinsa, jolla lauseella h:ra provasti luuli Renqvistin tahtoneen panetella säätyhenkilöitä ja siten herättää nurjuutta heidän ja alhaisemman kansaluokan välillä; sama Renqvist muutamassa lukukinkerissä Liperisalon kylässä antoi rangaista vitsalla erästä 15 vuotista poikaa kenkäparin varkaudesta; Renqvist olisi eräälle osalle seurakunnan jäsenistä ilmoittanut semmoisen ajatuksen kristillisyyden harjoittamisesta, että kaikellainen maallinen työ olisi laiminlyötävä, jota vastoin heidän ainoastaan olisi luettava, rukoiltava ja laulettava, ja Renqvist kanteli h:ra provasti Perander'in huolimattomuudesta kirkkokurissa.

Herra kontrahtiprovasti Kiljander'ilta vaaditussa ja edellä sanotun tarkastuspöytäkirjan kanssa konsistorioon lähetetyssä virallisessa lausunnossa asiasta, on h:ra kontrahtiprovasti ilmoittanut huomanneensa Renqvistin vastauksissaan sekavaksi ja horjuvaksi, mutta kuitenkin aivan ahkeraksi ja väsymättömäksi; jonka ohessa h:ra kontrahtiprovasti lausui, että Renqvist niin väkirikkaassa seurakunnassa, kuin Liperi, ehkä saattaisi aikaan saada haaveksivaisuutta, koska yksinkertainen kansa helposti saattaisi väärin ymmärtää hänen intonsa, joten pahennusta syntyisi, jonka vuoksi h:ra kontrahtiprovasti katsoi Renqvistin pois muuttamisen tarpeelliseksi, sekä luuli vankihuoneen saarnaajan viran hänelle sopivimmaksi. Tämän lausunnon kanssa on h:ra kontrahtiprovasti lähettänyt otteen eräästä piirilääkäri Juhana Modin'in 9 p. lokakuuta v. 1819 tekemästä todistuksesta, joka osoittaa provasti Perander'in silloin olleen kovin sairaana n.s. syyskuumeessa, jota hän oli pitänyt oman kertomuksensa mukaan 11 viikkoa, sekä seuraavana vuonna 6 viikkoa horkassa, paitsi monta muuta sairautta; oli myöskin h:ra kontrahtiprovasti ilmoittanut provasti Perander'in selittäneen, että jos joku viime aikoina hänen virkavelvollisuuasiastansa ehkä olisi laiminlyöty, niin se ei ole verkkaisuudesta eikä huolimattomuudesta tapahtunut, vaan syynä on siihen ollut pitkittyvä sairaus, jonka ohessa on ollut monta rasitusta, mitkä omat häntä vähän väliä vaivanneet.

Kun edellä nimitetyt asiapaperit tulivat 4 p. huhtik. 1826, esille otettiin konsistoriossa saman kuun 11 p. eräs saman Renqvistin allekirjoittama konsistorioon jätetty valituskirja, jossa Renqvist syyttää provasti Perander'ia ei ainoastaan kirkkokurin laiminlyönnistä, sanoen, että Liperin seurakunta olisi, kuin erämaa, jossa taitamattomuus ja suurimmat paheet olisivat valloillansa, vaikka h:ra provasti Perander oli tarkastuksessa sen kieltänyt; vaan myöskin että: h:ra provasti on jättänyt lasten opetuksen seurakunnassa irstaisimman ihmisen käsiin, semmoisen kuin Hasselin oli; provasti Perander aivan harvoin saarnasi, ja kun hän semmoista teki, hän ei saarnaisi parannuksesta, kääntymisestä, uudestisyntymisestä, eikä yleisiä paheita vastaan, jotka olivat tavalliset seurakunnassa; h:ra provasti on osoittanut ahneutta ja häpeällistä voittoa; hänellä ei ollut tapana pitää rukoushetkiä, ei edes silloinkaan, kun provasti oli pitäjällä; hän kieltäysi v. 1818 toimittamasta talollisen vaimon Anna Nupposen, Lehmonahon kylästä, Kontiolahden kappelista, ripitystä, jonka luokse h:ra provasti ylöskantomatkallansa oli saanut kaksi kutsumusta ja joka oli kuollut saamatta Herran pyhää ehtoollista, ennen kun pappi sanotusta kappelista, jonne h:ra provasti hakiaa käski, ennätti saapua; h:ra provasti, samalla kun kunniallisellekin ihmiselle, antoi ehtoollista eräälle seurakunnasta vastaiseksi suljetulle talolliselle Juhana Puhakalle, Oravisalon kylästä. Tämän ohessa vaati Renqvist pitämään parempaa tarkastusta, kuin h:ra kontrahtiprovasti Kiljander'in toimittama, sanoen mainitun tarkastajan törkeästi erhettyneen tässä tärkeässä toimessa, jottei Renqvist, eikä kukaan rehellinen mies saattanut siihen tyytyä, koska ei h:ra kontrahtiprovasti noudattanut semmoista tarkkuuta, kun kirkkolaissa käsketään, joten kävi, ettei tarkastaja lasten kirkossa löytänyt osaamattomia ja Herran ehtoolliselle päästämättömiä, ja ei myöskään kirkkokirjain muistutuksista ole hankkinut tietoja asujanten tavoista, eikä koetellut seurakunnan kristillisyyden tietoa, joka siellä olisi huonolla kannalla; jota paitsi Renqvist ilmoitti, ettei hän pidetyssä tarkastuksessa saanut vapautta puolustautua ja selvittäytyä siitä, mitä hänestä oli kanneltu, jonka vuoksi hän nyt oli pakoitettu puolustautumaan tarkastuksessa tehtyjä kanteita vastaan, joista yhdestätoista puolustusseikasta kuuluu kymmenes näin: "Että minä eräässä lukukinkerissä annoin vitsalla rangaista erästä 15 vuotista poikaa, sitä käskin tehdä sentähden, kun ei poika osannut lukea vaan sitä vastoin tehdä pahaa, jota hän kuitenkaan ei tunnustanut, johon minä tahdoin häntä vitsalla pakoittaa, jotenka lukkarivirantoimittaja Helenius, minun käskystäni antoi hänelle muutamia rapsauksia ainoastaan paidan päälle." Paitsi tätä on Renqvist myötä liittänyt luettelon 111 henkilöstä, jotka eivät olleet päästetyt Herran pyhälle ehtoolliselle, vaikka niistä nuorimmat olivat syntyneet v. 1793, ja toisen luettelon 46 parista, jotka luvattomasti olivat yhdessä eläneet ja siittäneet lapsia, sekä kolmannen luettelon 8 säätyhenkilöstä, niitten joukossa h:ra provasti Perander, jotka monena vuonna olivat laiminlyöneet käydä Herran pyhällä ehtoollisella.

Näistä kuulusteltua, ovat herrat kontrahtiprovasti Kiljander ja provasti Perander antaneet kirjalliset selityksensä. Edellinen heistä sanoi, ettei hän katsonut tarpeelliseksi ryhtyä niin suureen vaivaan jotta lukea läpi Liperin pitäjän kirkkokirjat, koska ei seurakunta, eikä papistokaan kirkossa kysyttäessä antanut siihen aihetta; ei myöskään h:ra kontrahtiprovasti katsonut tarvittavan huolia niistä epävarmoista muistutuksista, joilla Renqvist oli muka täyttänyt sanotun seurakunnan kirkkokirjat, melkein kaikki ne, jotka eivät käyneet hänen hartausharjoituksissansa ja jotka eivät ostaneet häneltä kirjoja, ovat muka saaneet aina jonkun muistutuksen. Herra kontrahtiprovasti, vetäen todistukseksi, jottei hänen tarkastuspöytäkirjansa ollut itsestänsä todistajana, Pielisen kirkkoherra h:ra majisteri Abraham Strömmerin ja Kuopion alkeiskoulun rehtorin h:ra majisteri Aaron Wenell'in, jotka auttoivat h:ra kontrahtiprovastia koko toimituksessa, ilmoitti h:ra kontrahtiprovasti muutoin, ettei Renqvist tahtonut antaa h:ra provastin tutkia asiata, kun joku muistutus tehtiin, vaan heti ensimmäisten sanojen lausuttua on hän sekaantunut siihen varsin korkealla ja räikeällä äänellä; jonka tähden h:ra kontrahtiprovasti oli pakoitettu käskemään häntä vaikenemaan, kunnes häneltä vastausta vaadittaisiin, ja kun sitä häneltä vaadittiin, ei Renqvist ote muka muuta sanonut, kuin mitä tarkastuspöytäkirjassa on; jonka vuoksi h:ra kontrahtiprovasti lopuksi vaati Renqvistille laillista vastuuta hänen perättömistä ja sopimattomista väitteistänsä.

Herra provasti Perander on antamassansa selityksessä ilmoittanut, että jos Renqvist on huomannut seurakunnan asukkaat osaamattomiksi, niin luuli h:ra provasti vian oikeastaan olevan Renqvistin tutkimistavassa, joka ei aina ollut selvin ja ystävällisin; h:ra provasti on laillisessa järjestyksessä ruununpalvelioilla oikeudessa käytättänyt ne rikokset ja paheet, jotka h:ra provasti tunsi, eli jotka ovat selkeästi ilmaistut, mutta hän ei saattanut huolia kulkupuheista ja perättömistä huhuista; eikä kovin monta kirkkokuntaa liene, joissa seurakunta käyttäikse niin hiljaisesti ja säädyllisesti, kuin Liperissä; ei koko h:ra provastin siellä olo-aikana muuta, kuin yksi ainoa talollinen, ja sekin jo kauan aikaa sitte, kanteli h:ra provastille Hasselinin jonkun kerran olleen päissänsä, jolloin h:ra provasti myöskin vakaisesti käski Hasselinin välttämään semmoista. Kyllä oli Renqvist muka vuonna 1820 syyttänyt Hasselinia, mutta kun h:ra provasti vaati kantelioita h:ra provastille ilmoittamaan, ja kun he eivät sitä tehneet, on h:ra provasti epäillyt Renqvistin muka luottamattomista kaipauksista kuuluttaaksensa kirkonkokousta tästä, etenkin kun Hasselin tämän tähden kuulusteltua vakuutti olevansa aivan viaton, jonka myöskin moni yhteisestä kansasta, joilta h:ra provasti hänestä kyseli, muka todisti. Kaikkina suurina juhla- ja rukouspäivinä, sekä monena sunnuntainakin on h:ra provasti muka saarnannut emäkirkossa, ja kappelissa, niin usein kun h:ra provastin pastoraalitoimet sitä sallivat; ettei h:ra provasti saarnannut parannuksesta y.m. ja yleisiä paheita vastaan, ovat muka hävittömiä valheita, samoin kuin kaipaus h:ra provastin ahneudesta; toimituksensa pitäjällä ilmoittaa h:ra provasti aina alottaneensa ja lopettaneensa rukouksella, jonka koko seurakunta saattaa todistaa. Ja mitä talollisen Puhakan ripitykseen tulee, on häntä muka aina päästetty ehtoolliselle yksinänsä sakastissa, niin kauan kun hän jaksoi tulla kirkkoon, mutta sitte, kun Puhakka tuli vanhaksi ja voimattomaksi, on sitä toimitettu sanotun talollisen kotona jolloin hän myöskin on muka ollut tavallisesti yksinänsä, mutta muutamia vuosia ennen kysymyksessä olevaa aikaa, on h:ra provasti ollessaan Puhakan luona, joka silloin muutamain muitten vanhusten kanssa ilmoittihe ripitettäväksi, antanut heille ehtoollista yhdessä, kun tilaisuus ei muutoin sopinut, sekä ne toisetkaan eivät muka kieltäytyneet Puhakan kanssa ruveta ehtoolliselle, jota ei h:ra provasti katsonut laittomaksi, koska eivät asetukset muka säätäneet, kuinka salaripille pantuja henkilöitä kotona ripitettäisiin, jolloin rippi ja ehtoollinen, kun yleistä jumalanpalvelusta ei pidetä, katsottaisiin enemmän yksityiseksi; minkä ohessa h:ra provasti ilmoittaa, ettei hänellä muta ollut sanomista Puhakalle, joka 30 vuotta sitte ensikerran lainkäynnin perästä nautti autuuden välikappaleita muuta, kuin mitä toisillekaan. Myötäliitetyistä luetteloista ei h:ra provasti ensimäistä saattanut verrata kirkkokirjoihin, koska Renqvist ei ole merkinnyt sivua, jossa kysymyksessä olevat henkilöt lienevät kirjoitettuina. Paitsi tätä oleskelee muka moni sanotuissa luetteloissa nimitetyistä henkilöistä seurakunnan ulkopuolella, ja yksi osa ei tullut kutsuttaissa; h:ra provasti ei sanonut tietävänsä, josko Renqvist h:ra provastin käskystä tai muutoin huoleksi saadaksensa osaamattomia asianmukaisesti opetetuiksi; ilmoittaen sen ohessa, että jos Renqvist olisi käyttänyt sen ajan, jonka hän kulutti kaikenlaiseen muuhun, heidän luonansa käymiseen ja opettamiseen, niin hän olisi, h:ra provastin ajatuksen mukaan, ei ainoastaan luetteloissa kirjoitetulta, maan myös kymmenen kertaa useammankin saattanut opettaa ja päästää Herran ehtoolliselle. Samoin on muka suurin osa toisessa luettelossa olemista parista h:ra provastin toimesta, osaksi vihityt, osaksi oikeuteen vedetyt ja syytetyt, osaksi on heidät ainakin ruununpalvelioille ilmoitettu, paitsi niitä, jotka ovat estetyt avioliittoon menemästä, kun heillä ei ole papin- eikä laillista pesänjakokirjaa; jota paitsi h:ra provasti ilmoitti muutamien kysymyksessä olevien henkilöitten osaksi olevan seurakunnan ulkopuolella, osaksi jo kuolleen ja osaksi vasta äsken tulleen h:ra provastin tietoon, joten et vielä ole ennätetty heitä lakiin vetää; kun myös useaa ainoastaan kulkupuheista, ilman kohtuullista syytä ei saatettu ilmoittaa lailliseen vastuusen. Tämän ollessa on h:ra provasti myös koettanut kumota ilmoitusta Herran ehtoollisen laiminlyömisestä: luetellen muun muassa puolustamiseksensa, että hän, osaksi sairauden tähden ei saattanut, osaksi odottaessa toisen pappismiehen tuloa seurakuntaan Renqvistin sijaan jonka kanssa hän oli riidassa, ei tahtonut mennä ehtoollisen nautintoon, ja että h:ra provastilla niinmuodoin oli kirkkolain myöntämä syy; puolustautuen myöskin syytökseen Anna Nupposen ripittämisen laiminlyömisestä.

Kun konsistorio sittemmin 24 p. lokakuuta 1821 esille otti tämän asian, päätti konsistorio suullisesti kuulustella Renqvistiltä muutamia hänen kirjoissaan olevia seikkoja; jonka tähden Renqvistiä kutsuttiin konsistorioon, jonne hän muutaman ajan kuluttua saapui 14 p. elokuuta 1822, ja häntä kuulusteltiin, niinkuin pöytäkirja osoittaa. Sen jälestä näki konsistorio selvityksen asianomaisissa oikeuksissa olevan tarpeen seuraavista seikoista: 1:ksi josko kiertokoulu-opettaja Hasselin niinkuin Renqvist ilmoittaa, on alinomaa juovuksissa ja tappelee kylissä; 2:ksi kieltäysikö h:ra provasti Perander, kun häntä v. 1818 kahdesti kutsuttiin antamaan ehtoollista eräälle sairaalle, Anna Nupposelle, Lehmonahon kylästä, Kontiolahden kappelista, sanottua tointa tekemästä, ja miten se tapahtui, sekä kuinka kaukana mainittu kylä on siitä paikasta, jossa h:ra provasti silloin oli saatavillansa, ja kuinka pitkä matka Kontiolahden kappalaisen puustellista olisi sairaan silloiselle asumaseudulle; 3:ksi josko pappismies Renqvist lukukinkerillä koetteli pakoittaa erästä 15 vuotista poikaa tunnustamaan näpistämistään, ja 4:ksi josko Renqvistin ehtoollispöydästä pois käskemä talollinen Heikki Tuhkunen oli pyhälle sakramentille kirjoitettu ja rippisaarnassa ollut sekä kuinka häntä oikeastaan ajettiin, ja kuinka oli laita Tuhkusen juoppouden kanssa.

Sillä välillä ja ennenkun tämä tutkinto saatiin loppuun, on h:ra tohtori, pispa ja ritari Juhana Molander 23, 24, 25 26 ja 27 p. helmik. 1823 toimittanut säännöllisen pispantarkastuksen sanotussa pitäjässä. Siinä havaittiin seurakunnan vanhimpain jäsenten, niin paljo kuin saatettiin koettaa, omaavan selvän käsityksen uskonoppimme päätotuuksista ja välttävän taidon sisä- ja ulkolu'ussa, sekä että nuoremmat yleisesti ovat osanneet tavata, selvästi lukea kirjasta ja ulkoa Lutherin pienen katekismon, silloin myös seurakunta antoi kunnioittavan todistuksen h:ra provasti Perander'in virantoimituksesta ja ansiollisesta käytöksestä; jonka ohessa usein sanottu h:ra provasti vakuutti totisen Jumalan palveluksen olevan yleisen useammassa seurakunnan jäsenessä, mutta valitti semmoisiakin löytyvän, jotka tarvitsevat muistutuksia ja laillista kuritusta. Sanotussa tilaisuudessa on myöskin selvinnyt, että kirkkokirjat olivat täytetyt muistutuksilla, joita Renqvist on tehnyt ja jotka sisälsivät suuremmaksi osaksi perättömiä kanteita. Usein sanotussa tarkastuksessa on h:ra tohtori, pispa ja ritari esiin tulleesta syystä muistuttanut Renqvistiä kirjoittamaan saarnojansa, sekä vaadittaessa antamaan h:ra provasti Perander'ille kirjoituksensa tarkastettavaksi. Muutoin oli talollinen Rautiainen ilmoittanut, että pappismies Renqvist haettaessa oli kyllä tullut ripittämään Kaarlo Kaarlonp. Kolehmaista, Kaatamon kylästä, joka oli sairaana, sekä että sairas Renqvistin rukouksia pidettyä ja kolme virttä laulettua, jolla ajalla sairas oli polvillansa, oli pyytänyt Renqvistiä antamaan itsellensä ehtoollista, mutta että Renqvist kielsi, käskien häntä odottamaan seuraavaan päivään, jota ennen sairas oli yöllä kuollut; tämän ilmoituksen Renqvist tunnusti, vaan samalla sanoi sairaan olleen äkkipikaisessa hourauksessa, jonka vuoksi Renqvist näki täytyvän kieltää häneltä ehtoollisen, josta seikasta konsistorio 26 p. maalisk. 1823 on myöskin pyytänyt arvoisan kihlakunnan oikeuden tutkimusta. Tämän jälkeen, ja alammaisuudessa seuraten hänen keisarillisen majesteettinsa armollista käskyä, jonka on antanut hänen ylhäisyytensä ministeri-valtiosihteeri, salaneuvos ja ritari kreivi Rehbinder kirjoituksessa 2 p. elok. 1823, on Renqvist eroitettu Liperistä ja määrätty varasaarnaajaksi Porvoon kaupunkiin, sekä sen jälkeen virkaatoimittavaksi rehtoriksi sanotun kaupungin alkeiskouluun (pedagogi). Sen jälestä oli arvoisa kihlakunnanoikeus lopullisella päätöksellä 7 p:ltä lokak. 1823 lopettanut tutkimuksensa ja määrännyt Renqvistin valtiovalan (edföre) rikkojana vankeuteen, kunnes konsistorio, jonne sanottu oikeus on lähettänyt asiakirjat, Renqvist'istä tarkemmin määräisi. Tämmöisenä lykkäsi konsistorio asian korkea-arvoisen keisarillisen Waasan hovioikeuden valistuneesti päätettäväksi, josko arvoisa kihlakunnan oikeus on tässä asiassa tehnyt oikein lain mukaisesti; jonka jälestä yllämainittu oikeus on määrännyt Renqvistin vapautettavaksi, ja, asianomaisia kuulusteltua ja heiltä selityksen saatua, päätöksellä 14 p:ltä heinäk. 1824 käskenyt kihlakunnan oikeuden uudestaan ottaa asia likemmin tutkiaksensa ja käytelläksensä sekä saattaa se lopulliseen päätökseen. Sen perästä sanottu oikeus päätöksellänsä 24 p. tammik. tänä vuonna on lopettanut sanotun tutkimuksen, sekä lähettänyt pöytäkirjat, kuin myös edellisen juttukirjan tänne, mitkä kaikki asiakirjat konsistoriossa julkaistiin 15 p. viime kulunutta maaliskuuta.

Tällä välin oli Renqvist'istä varapastori Kaarlo Augusti Molander Ilomantsista 16 p. marrask. 1824 konsistorioon tehdyssä kirjassansa ilmoittanut, että hän matkoillansa Porvoosta Liperin pitäjän kihlakunnan oikeuteen, on pitänyt luvattomia kokouksia jumalisuusharjoitusten toimittamiseksi kaukaisissa kylissä sanotussa Ilomantsin seurakunnassa josta Renqvistiä on kuulusteltu ja hän vastauksensa antanut, sekä varapastori Molander vastauksinensa sisään tullut. Tällä ajalla oli myöskin hänen ylhäisyytensä Suonten kenraalikuvernööri ja ritari monessa ritarikunnassa, korkeasti-vapaasukuinen h:ra Arsenij Zakrevskij kirjoituksessansa 29 p. heinäk. (10 p. elok.) 1825 tuomiokapituliin ilmoittanut, kuinka hänen ylhäisyytensä 2 p. sanotussa kuussa virkamatkallansa Porvoon kaupungissa on saanut tietää, että eri-uskoisesta haaveksimisesta konsistorion katsantoon ja silmälläpitoon pantu ja sikäläiseen alkeiskouluun opettajaksi asetettu pappismies Renqvist olisi, niinkuin hänen ylhäisyydelleen ilmoitettiin, vielä jatkanut sekä kaupungissa että ympäristössä olevissa maaseurakunnissa, joissa hän toisinaan käypi, salaisien kokousten pitämistä; jonkatähden hänen ylhäisyytensä toivoi, että tuomiokapituli antaisi tästä ensi tilassa hänen ylhäisyydellensä tarkan kertomuksen. Tämän johdosta kuulusteltiin Renqvistiä konsistoriossa suullisesti ja hänen siinä antamansa selityksen johdosta vaadittiin selvitystä Liljentaalin kappalaiselta, varapastori Lauri Tallqrenilta, joka sen on antanut.

Tämän jälestä kunink. kirjeen Turun tuomiokapitulille 29 p. maalisk. 1751 ja kunink. julistuksen johdosta 24 p. tammik. 1781 koskeva uskonnonvapautta, on konsistorio lykännyt korkea-arvoisen keisarillisen Waasan hovioikeuden tutkittavaksi, kuinka Renqvistiä vastaan ilmoitettujen uskonnollisten juttujen kanssa on meneteltävä, ja on keisarillinen hovioikeus tämän johdosta arvoisalla kirjoituksellansa 2 p. viime kulunutta toukokuuta antanut tuomiokapitulille tietää, ettei keisarillinen hovioikeus nähnyt tämän asian olevan sitä laatua, jotta keisarillisen hovioikeuden tarvitsisi välittömästi puuttua siihen.

Ylläsanotun kuulustelemisen johdosta pantiin Renqvist vastaiseksi myöskin päätöksellä 15 p:ltä elok. 1825 tottelemattomuudestansa Porvoossa ollessa väliaikaisesti virattomaksi, jonka hankkeen Turun arvoisa keisarillinen hovioikeus päätöksellänsä 19 p. huhtik. tänä vuonna, Renqvistin tekemän valituksen johdosta ja asiassa erittäin esiintulleitten seikkojen perustuksella on hyväksi nähnyt kumota. Tätä seuraten asetti konsistorio Renqvistin taas papinvirkaa toimittamaan, ja kun hän nähtiin sopimattomaksi edellä sanottuun opettajan virkaan alkeiskoulussa, määrättiin hänet ylimääräiseksi tuomiokapitulin apulaiseksi täällä auttamaan toimitettavien puhtaaksi kirjoittamisessa, sekä samalla toimittamaan papinvirkaa Porvoon kaupungissa pastorin silmälläpidolla.

Sen jälkeen on Porvoon seurakunnan virkaatoimittava pastori, h:ra lehtori maisteri Kaarlo Elias Alopaeus 22 p. viime kesäkuuta konsistorioon tehdyssä kirjoituksessa valittanut Renqvistin osoittaneen tottelemattomuutta ja halveksimista niille käskyille, joita h:ra lehtori oli hänelle virkansa puolesta antanut. Tämän tähden Renqvist, jonka konsistorio alammaisesti totellen hänen keisarillisen majesteettinsa kaikkein armollisinta käskyä, armollisessa kirjoituksessa 16 p:ltä kesäk. tänä vuonna, on määrännyt virkaatoimittavaksi vankihuoneen saarnaajaksi Svartholman linnaan, mistä hänellä ei ollut oikeutta muualla käydä, on selityksensä antanut, sekä h:ra lehtori Alopaeus'en vastaus siitä sisään tullut, vaatimuksella Renqvist'ille rangaistusta hänen ynseästä kirjoitustavastansa.

Mitä täten on asiassa tapahtunut sekä asian juttukirjat muutoin sisältävät, on konsistorio, niissä osissa, jotka konsistorion ratkaistavaksi saattavat kuulua, lopulliseen tutkintoon ottanut. Ja mitä nykyään virkaatoimittavaa vankihuoneen saarnaajaa Renqvistiä vastaan nostettuihin kanteisiin tulee, on konsistorio kyllä nähnyt selkeäksi, että sanottu pappismies on jättänyt talollisen Kaarlo Kaarlonp. Kolehmaisen ripittämättä, vaikka hän, muutamain todistajain kertomuksen mukaan, oli Renqvistin tultua aivan selvässä tunnossansa; mutta kun Renqvist itse väitti ja monen muun vierasmiehen todistuksilla vahvisti sairaan olleen äkkipikaisessa hourauksessa, ja kun pappismiestä semmoisessa tilaisuudessa ei saata pakoittaa sakramenttiä jakamaan; ei konsistorio saata siis sentähden päättää Renqvistiä lailliseen syyhyn, vaikka konsistorio katsoo hänen, joka hyvin kauan tässä tilaisuudessa on vaivannut sairasta, käyttäytyneen typerästi ja sopimattomasti; samoin ei konsistorio saata jättää Renqvistille viaksi lukematta, että hän ehtoollista jakaessa on pois ajanut ehtoollispöydästä talollisen Tuhkusen, jota hän jälestäpäin olisi saattanut nuhdella, jos hänellä siihen olisi laillista syytä; hän on v. 1820 syksyltä muutamassa lukukinkerissä talollisella Niilo Mertosella Liperisalon kylässä virassansa väärin käyttäytynyt, kun hän ei ole ainoastaan sallinut, vaan omassa antamassaan selityksessä on maininnut, ja tuomiokapitulissa suullisissa tutkinnossa, jossa häntä siellä pidettiin, myöntänyt antaneensa lyödä mökkiläisen poikaa Ihalaista, tahtoessaan saada häntä tunnustamaan kenkäparin varastamista, jonka Renqvistin erhetyksen on myöskin kuulusteltu vierasmies, aprakkakirjuri Alopaeus valalla vahvistanut, vaikka Renqvist sitte kihlakunnan oikeudessa 1 p. huhtikuuta v. 1825 väitti tämän oman ilmoituksensa muka olevan valheellisen ja sen tapahtuneen, kun hän ei luullut semmoisen käytöksen oleman rikoksen; ja kun konsistorio muutoin on nähnyt selväksi, että Renqvist vastoin kirkkolain 19 lu'un 19 §:n sääntöä on vaeltanut ympäri ja pitänyt hartausharjoituksia seurakunnissa, joihin häntä ei ollut valtuutettu papinvirkaa toimittamaan, sekä että hän on osoittanut tottelemattomuutta ja ylenkatsetta esimiehensä käskyille, sekä malttamattomilla, perättömillä ja todistamattomilla muistutuksilla täyttänyt Liperin pitäjän kirkkokirjat, kuin myös saarnoissansa on käyttänyt sopimattomia lauseita ja selityksissänsä puhunut kahdannepäin, niin katsoo konsistorio kohtuulliseksi, että Renqvistin pitää kaikesta tästä saada tuomiokapitulissa vakaisia nuhteita muistutuksella, että hän semmoisia ja muita erhetyksiä tästä tähtien välttäisi, jos hän tahtoo pysyä papinvirassa. Ja kun useasti mainittu pappismies muutoin on osoittanut silloiselle likimälle esimiehellensä h:ra provasti Perander'ille ynseyttä ja loukkaavalla tavalla kohdellut häntä, sekä h:ra kontrahtiprovasti Kiljander'ista esiin-tuonut perättömiä syytöksiä hänen toimittamansa provastitarkastuksen johdosta, joiden valheellisuus on pispantarkastuksessa selville saatu; kuin myös hän on käyttänyt h:ra lehtori Alopaeus'esta sopimatonta kirjoitustapaa; sentähden näkee konsistorio oikeaksi määrätä Renqvistiä tuomiokapitulissa julkisesti anteeksi pyytämään jokaiselta, h:ra provasti Perander'ilta, h:ra kontrahtiprovasti Kiljander'ilta ja h:ra lehtori Alopaeus'elta.

Mitä taas niihin syytöksiin tulee, joita nykyinen vankihuoneen saarnaaja Renqvist on ilmoittanut h:ra provasti Perander'ista, niin ei konsistorio näe sanottua provastia saatettavan syylliseksi tehdä laiminlyödystä kirkkokurista tahi siitä, että hän on ripittänyt salaripille määrätyn talollisen Juhana Puhakan yhdessä muitten, hänen kotonansa olevain henkilöitten kanssa; ja Oikeudenkäynti Kaaren 17 lu'un 32 § nojalla, vertailtu kuninkaalliseen asetukseen 20 p:ltä tammik. 1779, monen paikat; muuttamisesta yleisen lain säännöissä, ei konsistorio myöskään näe saatettaman määrätä h:ra provastia laissa säädettyyn vastuuseen Anna Nupposen ripittämisen laiminlyömisestä, koska tämä h:ra provastin rikos on tapahtunut enemmän kuin kaksi vuotta ennen sen ilmiantamista; mutta konsistorio ei saata jättää h:ra provastia ystävällisesti virkakirjeellä muistuttamatta, että vasta-edes ankaramman vastuun välttämiseksi paremmalla ahkeruudella hankkisi tiedon sairaitten tilasta, joitten luo häntä kutsutaan, ja heidän kaukaisuudestansa hänestä tai muista pappismiehistä, ennen kun hän luoksensa lähetettyjä hakijoita neuvoo muuanne menemään, samoin myös muistutetaan opettajan velvollisuudesta, ettei hän vastaisesti jättämällä ehtoollisella käyntiänsä anna aihetta uskomaan hänen halveksivan kalliitten armonvälikappaleitten nautitsemista.

Mitä Renqvistin kiertokoulu-opettajan Hasselin'in viran laiminlyömisestä, juoppoudesta ja tappelusta tekemiin kanteisin tulee, niin ei konsistorio katso hänestä toteen näytetyksi semmoisia virkavirheitä, joiden vuoksi häntä konsistorio saattaisi välittömästi vastuusen määrätä; se kun onkin seurakunnan pastorin katsottava, että kiertokoulun-opettaja virkansa säännöllisesti hoitaa ja muussa tapauksessa hänen kanssansa laillisesti meneteltävä.

Ja mitä lopuksi lainkäyntikulunkeista tehtyihin anomuksiin tulee, niin ovat h:ra provasti Perander sekä virkaatoimittava vankihuoneen saarnaaja Renqvist puolekkain kumpikin maksavat sen, kantajalle, taloudenjohtaja h:ra Juhana Heikki Gustafsson'illa kihlakunnan oikeuden tuomitseman palkinnon, sanotun taloudenjohtajan tässä jutussa saamista juttukulunkeista, yhteensä neljäkuudetta ruplaa kuusiseitsemättä kaksikolmattaosaa kopekkaa hopeassa; jota paitsi Renqvist velvoitetaan maksamaan lunastus niistä tämän päätöksen kappaleista, jotka annetaan h:ra kontrahtiprovasti Kiljander'ille ja h:ra lehtori Alopaeus'elle, heille kummallekin kolme ruplaa neljäkolmatta kopekkaa samaa rahaa; mutta talollisen Heikki Tuhkusen sekä virkaatoimittavan vankihuoneensaarnajan Renqvistin molemmin puolin tehdyt anomukset lainkäyntikulunkien palkitsemisesta katsoo tuomiokapituli asian laadun suhteen kohtuullisiksi kumota.

Kuninkaallisen kirjeen 7 p:ltä jouluk. 1787 § 5:n johdosta lykätään tämä päätös nöyryydessä korkea-arvoisen keisarillisen Waasan hovioikeuden tarkempaan, hyvin oikeaan tutkintoon, sekä siinä tarkoituksessa lähetetään armossa määrätyssä ajassa keisarilliseen hovioikeuteen tämän päiväisen tuomiokirjan sisältö, arvoisan kihlakunnan oikeuden tutkintopöytäkirja ja päätös sekä muut tähän juttuun kuuluvat asiapaperit. Sen ohessa konsistorion lähetettävässä kirjeessä on nöyryydessä ilmoitettava, että konsistorio antaa h:ra lehtori Alopaeus'elle kappaleen tätä päätöstä, sekä erittäin toimitetaan kuusi kappaletta niistä, nimittäin yksi hänen keisarillisen majesteettinsa käskynhaltialle Kyminkartanon läänissä, annettavaksi virkaatoimittavalle vankihuoneensaarnaajalle Henrik Renqvistille, sekä viisi hänen keisarillisen majesteettinsa käskynhaltialle Savon ja Karjalan läänissä, annettavaksi h:ra kontrahtiprovasti Kiljander'ille, h:ra provasti Perander'ille, kiertokoulun-opettaja Hasselin'ille, talolliselle Heikki Tuhkuselle ja asian kantajalle taloudenjohtaja ja ruununnimismies Gustafsson'ille, jokaiselle kappaleensa, joista heidän on antaminen saantikuitit, mitkä konsistorio sitte, niitten tänne tultua, lähettää sanottuun keisarilliseen hovioikeuteen.

Tähän päätökseen tyytymätön saapi 8 §:n ylempänä mainitun 1787 vuoden kuninkaallisen kirjeen mukaan antaa valituksensa arvoisaan keisarilliseen Waasan hovioikeuteen joko itse tahi hänen laillinen asianajajansa kolmenkymmenen (30) päivän kuluessa tästä osan saatuansa, ja samalla näyttää todistuksen päivästä, jolloin se hänelle annettiin; tyytymätön asianomainen on myös velvollinen keisarillisen Waasan hovioikeuden yleisten säännösten 6 p:ltä toukok. ja 10 p:ltä jouluk. 1819 ja Oikeudenkäynti Kaaren 15 lu'un 4 ja 10 §§:n mukaan virheettömästi laillisen vastuun ja seurauksen uhalla varustamaan sanottu asianajajansa laillisella valtuuskirjalla jutun valvomiseksi keisarillisessa hovioikeudessa, sekä sen ohessa jättämään kaikki tästä asiasta konsistoriossa näyttämänsä asiakirjat ja todistukset, kuin myös konsistorion tässä asiassa antamat pöytäkirjat ja päätökset, samalla myös ne asiapaperit, jotka sanotuissa kirjoissa ovat hänen puhevaltansa perusteeksi mainitut; ja jos syyttävä asianomainen, joka ei laillisessa määrä-ajassa lain ja asetuksien mukaan korkea-arvoiseen keisarilliseen hovioikeuteen anna aikomaansa muutoksen anomusta valitetun päätöksen kanssa ja muine siihen kuuluvine lisäyksineen, mutta ynnä, jättäen epäyskirjan, sanoo syynä olleen erinäisiä ja välttämättömiä esteitä, ettei hän saattanut sitä kaikin puolin täyttää, on hänen ilmoittamansa este, hänen keisarillisen majesteettinsa armollisen asetuksen 4 p:ltä kesäk. 1817 mukaan, asianomaisen tuomarin, julkisen notarion, papin, ruununpalvelian tahi muiden seudulla olevien uskottavain henkilöitten kirjallisella todistuksella vahvistettava, minkä jälestä on korkea-arvoisen keisarillisen hovioikeuden tutkittava tämmöisen todistuksen arvo ja onko tyytymättömän asianomaisen puhevalta siinä katsottava säilytettäväksi taikka ei. Vuosi ja päivä edellä kirjoitettu.

Juh. Borgström. G. H. Forsius. Kaarlo Gust. Ottelin. Henr. Juh. Lindström, C. M. Kjellman.

22. Waasan hovioikeuden päätös 11 p:ltä jouluk. v. 1827.

Keisarillisen Waasan hovioikeuden, Suuriruhtinanmaan Suomessa, päätös kihlakunnanoikeudessa Liperin pitäjässä ja Kuopion läänissä tutkitusta sekä saman oikeuden ynnä Porvoon tuomiokapitulin tuomitsemasta jutusta, jossa sanotun pitäjän kirkkoherra, provasti N. J. Perander ja talollinen Olli Rautiainen ovat kantaneet nykyisestä virkaatoimittavasta vankihuoneen saarnaajasta Svartholman linnassa Henrik Renqvist'istä, kuin myös siitä kanteesta, jonka Renqvist on nostanut provasti ja kirkkoherra Perander'ista erinäisten rikosten ja erhetysten vuoksi pappisviran toimittamisessa, ja tämän kanssa yhteydessä tehdystä Renqvist'ille vastuun vaatimuksesta, kun hän lukukinkerissä v. 1820 syksyllä on muka antanut kurittaa alaikäistä mökkiläisen poikaa Juhana Antinpoika Ihalaista, saadaksensa Ihalaista tunnustamaan hänestä silloin ilmoitettua näpistysrikosta ja sen kautta valtio-valan rikkonut; missä asiassa kihlakunnan oikeus ja tuomiokapituli ovat lausuneet mietteensä, niinkuin alempana tarkemmin ilmoitetaan, sekä tuomiokapituli on lähettänyt päätöksensä keisarillisen hovioikeuden tarkastettavaksi; jonka jälestä niin hyvin provasti Perander kuin virkaatoimittava vankihuoneen saarnaaja Renqvist'kin ovat lähettäneet asiasta muistutuksensa. Waasassa 11 p. jouluk. 1827.

Tutkinnot ja juttuun kuutuvat asiapaperit osoittavat: että provasti ja kirkkoherra Perander eräässä tuomiokapituliin 8 p. marraskuuta v. 1820 antamassaan kirjoituksessa valittaa muun muassa Renqvistin, joka sinä aikana oli apulaisena provasti Perander'illa Liperissä, osoittaneen provastille ynseyttä ja halveksivaisesti kohdelleen häntä ja kieltäytyneen toimittamasta hänen antamiaan käskyjä; jonka johdosta tuomiokapituli on määrännyt provasti-tarkastuksen, joka on pidetty 3, 4, ja 5 p. maalisk. v. 1821, missä Renqvististä taas on kanneltu, että hän 16 p. heinäk. v. 1820 Herran ehtoollista jakaessa Liperin pitäjän emäkirkossa on pois käskenyt ehtoollispöydästä talollisen Heikki Tuhkusen, vaikka tämä varapastori Kekoni-vainaan ehtoollisvieraaksi kirjoittamana oli ollut rippisaarnassa; että Renqvist saarnoissansa on käyttänyt sopimattomia ja loukkaavia lauseita, sekä että Renqvist syksyllä v. 1820 pidetyssä lukukinkerissä talollisella Niilo Mertosella Liperinsalon kylässä joukon läsnä ollessa edellä sanotulla tavalla on koettanut saada alaikäistä Juhana Antinpoika Ihalaista tunnustamaan talollisen Juhana Kuren hänestä silloin ilmoittamaa näpistelyä; jota paitsi ei ainoastaan talollinen Olli Rautiainen Liperin pitäjässä v. 1823 pidetyssä pispantarkastuksessa ole ilmoittanut Renqvistin, vaikka häntä 25 p. helmik. samana vuonna oli kutsuttu ripittämään talollista Kaarlo Kolehmaista, joka makasi heikkona sairaana, hartausharjoituksilla kuluttaneen ajan ja lykänneen toimituksen niin pitkälle, että Kolehmainen on kuollut, saamatta armonvälikappaleita, vaan myöskin ilmoitettiin sanotussa pispantarkastuksessa Renqvistin kirkonkirjoihin kirjoittaneen perättömiä muistutuksia ja kanteita; tämän ollessa on kontrahtiprovasti ja kirkkoherra Samuel Kiljander vaatinut tuomitsemaan Renqvistiä vastuusen siitä, kun hän erittäin syytti provastin tehneen virheitä edellä sanotussa provastitarkastuksessa; jonka jälestä ja sitte kun Renqvist tuomiokapituliin valitti provasti Perander'in pitävän kiertokoulunopettajana Liperin pitäjässä erästä henkilöä, Antti Hasselinia, joka, ollen juomari ja muutoin elämältään siveydetön, ei olisi sovelias lasten opettamiseen; ja että provasti, vaikka hän 11 p. helmik. v.1812 oli saanut 2 eri kutsumusta ripittämään talollista Pentti Sinkkosen vaimoa Anna Nupposta, on yhtä kaikki kieltäytynyt sitä tekemästä, joten on käynyt niin, että Anna Nupponen on kuollut saamatta pyhää ehtoollista; ettei provasti Perander jakaessansa armonvälikappaleita talolliselle Juhana Puhakalle, joka törkeistä rikoksista oli määrätty salaripille, noudattanut siinä määrättyä sääntöä, ja että provasti itse oli laiminlyönyt saman aikaa käydä Herran ehtoollisella sekä muutoin tuntuvasti laiminlyönyt kirkkokurin seurakunnassa; niin on määrätyn kantajan Kaavin pitäjän nimismiehen, talouden johtajan Juhana Heikki Gustafsson'in ja konsistorion valitseman asiamiehen, varapastori Martti Kiljander'in läsnä ollessa tutkintoa Liperin pitäjän kihlakunnan oikeudessa tästä asiasta pidetty, sekä on sanottu oikeus 7 p. lokak. v. 1823 päättänyt asian lopullisen tuomitsemisen tuomiokapitulin tehtäväksi; jonka jälestä keisarillinen hovioikeus konsistorion 12 p. marraskuuta mainittuna vuonna tekemän ilmoituksen sekä niiden Renqvistin antamien muistutusten johdosta, joita hän teki kihlakunnan oikeuden 14 p. heinäk. v. 1824 toimittamasta päätöksestä, pyytäen kumoamaan sanotun oikeuden ei ainoastaan edeltä sanottuna päivänä annettua lopullista lausetta Renqvistin asiasta, vaan myöskin samana vuonna 17 p. maalisk. ja 18 p. huhtikuuta tehtyjä päätöksiä, lykkäsi esiin tulleista syistä asian taas kihlakunnan oikeuteen, jonka uudestaan on pidettävä tutkinto ja estämättä entisiltä toimiltansa lausuttava mielipiteensä asiassa.

Sitte kun tällä tavalla käsketty tarkempi tutkinto oli pidetty, on kihlakunnan oikeus päätöksellä 24 p:ltä tammik. viime vuonna hyvin nähnyt Renqvistiä tuntuvasti vaivatun kanteella, että hän on antanut kurittaa Juhana Antinpoika Ihalaista saattaaksensa häntä tunnustamaan hänestä kannettua näpistely-rikosta; kun Renqvist kielsi hänen aikomuksensa olleen siten pakottaa Juhana Ihalaista tunnustamaan, ei häntä saatettu, niinkuin kanneltiin, syyttää valtiovalan rikkomisesta, jonka tähden Juhana Ihalaisen isän ja holhoojan mökkiläisen Antti Ihalaisen vaatimaa lainkäyntikulunkien palkkioa ei myöskään saatettu päättää; tämän ohessa talollisesta Heikki Tuhkusesta tehty syytös, että hän on silloin ollut juovuksissa, kun Renqvist häntä ehtoollispöydästä pois käski, kun laillista todistusta ei tästä ole saatettu näyttää, on Tuhkunen vastuusta vapaaksi päästetty; joten kihlakunnan oikeus on Renqvistin määrännyt kantajalle nimismies ja taloudenjohtaja Gustafssonille maksamaan, ei ainoastaan kaksi kolmannesta hänen kyydistänsä ja ruokarahastansa edellisessä käräjässä ollessa yhdeksällä-toista ruplalla yhdeksälläkymmenellä kahdeksalla kahdella-kolmasosa kopekalla, vaan myöskin viimisestä tutkinnosta lasketut kulungit, neljälläneljättä ruplalla ja kahdeksalla-seitsemättä kopekalla, kaikki hopeassa; ja on Porvoon konsistorion määrättävä niistä kulungeista, joita on tehty tutkittaessa provasti Perander'ista ja vankihuoneen saarnaaja Renqvististä ilmoitettuja virkavirheittä: josko Perander'ia katsottiin velvolliseksi osaa ottamaan niitten maksamisessa, sekä samalla ilmoittakoon mielipiteensä niitten lainkäynti-kulunkien maksamisesta, joita Renqvist ja Heikki Tuhkunen asiassansa vaativat.

Sillä välillä ja ennen asian joutumista konsistorion tutkittavaksi, on siellä kanneltu Renqvististä, että hän Ilomantsin seurakunnassa v. 1824, sekä seuraavana vuonna Porvoon kaupungissa ja Liljentaalin seurakunnassa on pitänyt luvattomia kokouksia hartausharjoitusten toimittamiseksi; kuin myös virkaatoimittava pastori Porvoon seurakunnassa, lukion lehtori Kaarto Elias Alopaeus on vaatinut Renqvistiä vastuusen, ei ainoastaan siitä, kun hän ollessaan v. 1825 ylimääräisenä saarnaajana Porvoon kaupungissa on muka osoittanut tottelemattomuutta ja ylenkatsetta niille käskyille, joita lehtori Alopaeus hänelle viran puolesta antoi, vaan myöskin siitä, kun Renqvist on lehtori Alopaeus'esta muka käyttänyt loukkaavaa kirjoitustapaa; joista tuomiokapituli 15 p. marrask. viime vuonna on ilmaissut mielipiteensä jutussa: sekä kyllin selväksi nähnyt Renqvistin jättäneen talollisen Kaarlo Kolehmaisen ripittämättä, vaikka hän muutamain todistajain puheen mukaan Renqvistin tultua on ollut täydellisesti tunnossansa, mutta kun Renqvist on sanonut syyksi ja monta vierasmiestä myöskin todistanut, että Kolehmainen, Renqvistin ollessa hänen luona, on ollut äkkipikaisessa hourauksessa, ja kun ei ole sopinut määrätä pappismiestä semmoisessa tilassa jakamaan sakramenttia, niin ei saatettu syyttää Renqvistiä siitä; kuitenkin Renqvist on käyttäytynyt sopimattomasti siinä, että hän tavallista kauemmin on vaivannut sairasta hartausharjoituksilla, samoin jäi myös sekin Renqvistin syyksi, että hän ylempänä mainitussa tilaisuudessa pyhää ehtoollista jakaessa syyttömästi Heikki Tuhkusen ehtoollispöydästä pois käski; syksyllä v. 1820 Renqvist talollisen Niilo Mertosen luona pidetyssä lukukinkerissä, jossa hän oli virkansa toimituksessa, sattuneesta syystä laittomasti on antanut rangaista mökkiläisen poikaa Juhana Antinpoika Ihalaista hänestä ilmoitetusta erhetyksestä; ja vastoin kirkkolain 19 lu'un 19 §:n sääntöä on Renqvist pitänyt hartausharjoituksia seurakunnissa, joissa hänellä ei ollut valtaa papin virkaa toimittaa; Renqvist on osoittanut tottelemattomuutta ja ylenkatsetta esimiestensä käskyille, sekä hätäisillä, laittomilla ja todistamattomilla muistutuksilla henkilöistä on täyttänyt Liperin pitäjän kirkkokirjat; kuin myös saarnoissansa on hän käyttänyt sopimattomia lauseita; joiden johdosta konsistorio on katsonut Renqvistin pitävän saada tuomiokapitulissa vakaisen nuhteen, muistuttamalla vastedes välttämään semmoisia ja muita virheitä, jos hän toivoi pysyä papin virassa; ja kun Renqvist muutoin on osoittanut silloiselle esimiehelleen provasti Perander'ille ynseyttä ja sopimattomalla tavalla kohdellut häntä, sekä kontrahtiprovasti Kiljander'ista tehnyt perättömiä syytöksiä hänen tarkastuksensa johdosta, jotka pispantarkastus on osoittanut valheiksi ja sen ohessa käyttänyt sopimatonta kirjoitustapaa lehtori Alopaeus'esta, niin oli Renqvist sentähden tuomiokapitulissa julkisesti anteeksi pyytävä. — Mitä provasti Perander'ista ilmoitettuihin rikoksiin tulee, niin konsistorio ei ole nähnyt saatettavan häntä vastuun alaiseksi määrätä, ei kirkkokurin laiminlyömisestä Liperin seurakunnassa eikä siitäkään, kun provasti oli ripittänyt salaripille määrätyn talollisen Juhana Puhakan muitten hänen kotiseudullansa olevain henkilöitten kanssa; jonka ohessa, ja kun kahden vuoden ajalla ei ole kanneltuna provasti Perander'in laiminlyöneen Anna Nupposen ripittämistä, ei konsistorio ole lainkäyntikaaren 17 lu'un 32 §:n ja kunink. asetuksen 20 p:ltä tammik. v. 1779 mukaan nähnyt myöskään saattaa provastia vastuusen niistä; kuitenkin muistuttaisi konsistorio provastia ystävällisesti vasta paremmalla uutteruudella ottamaan selvää, ei ainoastaan sairaitten tilasta, joiden luo häntä kutsutaan, vaan myöskin heidän etäisyydestänsä hänestä tai muista pappismiehistä ennen, kun hän neuvoo luoksensa tullutta hakiaa muuanne, niin myös muistutetaan (häntä) opettajan velvollisuudesta, ettei hän toistaiseksi lykkäämällä ehtoollisella käyntiänsä antaisi syytä uskoa hänen halveksivan kalliitten armonvälikappaleitten käyttämistä; ja kun kiertokouluopettaja Hasselinista ei saatettu toteen näyttää semmoista virkarikosta, josta häntä konsistorio saattaisi välittömästi tuomita, ja kun se on seurakunnan pastorin katsottava, että kiertokouluopettaja virkansa säännöllisesti hoitaa ja muutoin hänen kanssansa laillisesti menetellä, niin on se sikseen jätettävä. Muutoin on provasti Perander ja vankihuoneen saarnaaja Renqvist määrätty puolekkain kumpainenkin maksamaan kantajalle, kruununnimismies, taloudenjohtaja Gustafsson'ille kihlakunnan oikeuden tuomitsema palkinto Gustafsson'in kulungeista asiassa, yhteensä neljäkuudetta ruplaa kuusiseitsemättä ja kaksikolmatta osaa kopekkaa hopeassa; jota paitsi Renqvistin pitää maksaa lunastus niistä konsistorion päätöksen kappaleista, jotka annetaan kontrahtiprovasti Kiljander'ille ja lehtori Alopaeus'elle, kumpainenkin näistä maksaa kolme ruplaa neljäkolmatta kopekkaa sanottua rahaa; mutta Renqvistin ja Heikki Tuhkusen vaatimat lainkäynti palkinnot on konsistorio kumonnut.

Kun juttu sittemmin keisarilliseen hovioikeuteen tuli, ja koska Renqvististä on kanneltu ja tuomiokapituli, miten jo mainittiin, tuomitsi hänet vastuusen Porvoon kaupungissa ja Liljendalin seurakunnassa Turun hovioikeuspiirissä hartausharjoitusten nimellä pidetyistä luvattomista kokouksista ja esimiehelleen lehtori Alopaeus'elle osoittamasta tottelemattomuudesta ja penseydestä, sekä siitä, kun Renqvist siinä on käyttänyt lehtori Alopaeus'sesta sopimatonta kirjoitustapaa, määrännyt Renqvistin lehtorilta julkisesti anteeksi pyytämään, on keisarillinen hovioikeus kirjoituksessaan 18 päivänä viime heinäkunta lykännyt asian keisarilliseen Turun hovioikeuteen, joka siihen yhtyisi lain ja asianhaarain mukaan; tämän johdosta on mainittu keisarillinen hovioikeus päätöksellä 9 p:ltä seuraavaa elokuuta hyväksynyt tuomiokapitulin lausunnon siitä vastuusta, johon Renqvist edellä sanotuista Porvoon kaupungissa ja Liljendalin seurakunnassa tekemistä rikoksistaan on tuomittu, sekä kun Renqvist oli syytettynä monesta virkavirheestä, joita on tehty tämän keisarillisen hovioikeuden piirissä, mitkä siis olivat täällä tutkittavat, on lykännyt jutun tämän keisarillisen hovioikeuden lopullisesti käyteltäväksi.

Mitä sillä tavoin oli tapahtunut, on keisarillinen hovioikeus ottanut tutkiaksensa; ja katsoo kohtuulliseksi hyväksyä sekä kihlakunnan oikeuden julistaman päätöksen talollisesta Heikki Tuhkusesta että tuomiokapitulin lausunnon kiertokouluopettajasta Hasselinista; samoin hyväksytään myös tuomiokapitulin päätös provasti Perander'in vapauttamisessakin syytöksistä, että hän seurakunnassaan oli muka laiminlyönyt kirkkokuria, sekä jaksaessaan pyhää ehtoollista talolliselle Juhana Puhakalle, joka oli rikoksesta vastaiseksi salaripille määrätty, ei ollut seurannut siitä säädettyä järjestystä; mitä taas provastista tehtyyn ilmoitukseen tulee, että hän olisi laiminlyönyt tärkeän ripitysretken talollisen vaimon Anna Nupposen luokse, minkä virkarikoksen tutkimisesta konsistoriolla ei ole ollut laillista syytä luopua sillä perusteella, että kannetta siitä ei oltu tehty kuninkaallisessa asetuksessa 20 p:ltä tammikuuta 1779 määrätyssä ajassa, niin on tutkimalla selvinnyt provasti Perander'illa sinä päivänä, jolloin häntä kutsuttiin ripitysretkelle, olleen osa Liperiläisiä kokoon kutsuttuna aprakoitansa maksamaan, missä toimessa hän samana päivänä olikin ollut, sekä että provasti siitä syystä, ja kun hakia ei hänelle kertonut sairaan olleen niin heikon, ettei pyydetty retki sietänyt mitään viivytystä, oli käskenyt hakijan kutsumaan kappalaista Forstén'ia, joka oli ollut virkaatoimittavana pappina Kontiolahden kappelissa, mihin seurakuntaan sairaskin kuului ja jolta sitä paitsi, mikäli provasti tiesi, silloin ei ollut esteitä muista virkatoimista; mihin nähden keisarillinen hovioikeus, muuttamalla tuomiokapitulin päätöksen, ei katso saatettavan provasti Perander'ia, joka kerrotulla tavalla oli pitänyt huolta siitä, ettei sairaalta puuttunut pyydettyä papillista apua, tässä osassa määrätä mihinkään vastuusen; kuitenkin jättää keisarillinen hovioikeus muuttamatta konsistorion lausunnon muistutuksesta, mitä provasti Perander'in katsottiin pitävän saada sekä ripitysretkistä yleensä että uskonnon opettajan velvollisuudesta itse asianmukaisesti armonvälikappaleita seurakunnassa käyttää.

Saarnaaja Renqvististä kannellusta asiasta, ja ensinkin hänen menettelemisestänsä Juhana Antinpoika Ihalaisen kanssa näyttää, että Renqvist tuomiokapitulissa kuin myös kihlakunnan oikeudessa on tunnustanut ilmoitetussa lukukinkerissä talollisella Niilo Mertosella syksyllä v. 1820 antaneensa kepillä rangaista Juhana Ihalaista saattaaksensa siten häntä tunnuslamaan sitä näpistysrikosta, jota hänestä ilmoitettiin; yhtä kaikki ja kun Renqvist tutkittaessa on tämän tekonsa selittänyt, ettei hän siihen ryhtymisellä tarkoittanut pakoittaa Juhana Ihalaista tunnustamaan, vaan ainoastaan kurittaa häntä rikoksesta, jonka Renqvist on nähnyt todeksi Ihalaisesta, sekä kun laillista todistusta muusta suhteesta valalla kuulusteltujen vierasmiesten kertomuksella ei saatettu vahvistaa; niin ei katsonut keisarillinen hovioikeus saatettavan tuomita Renqvistiä valtiovallan rikkomisesta; mutta kun se on tunnustettu ja todistettu, että Renqvist sanotussa tilaisuudessa ainoastaan yksityisesti hänelle ilmoitettua Juhana Ihalaisen rikoksesta, ja vaikka tämä lakkaamatta puolusti viattomuuttaan, on omavaltaisesti ryhtynyt silloin kokoutuneen joukon läsnäollessa julkisesti kurittamaan Juhana Ihalaista, ja sittemmin, yhtä yksinkertaisesti tuin tarpeettomastikin, kirkonkirjoihin merkinnyt Ihalaisen näpistelleen ja varastelleen, ja sentähden sanotulla tavalla kärsineen rangaistuksen; niin luetaan tämmöinen rikoksellinen käytös Renqvistille virkansa toimituksessa viaksi; ja kun valalla kuulusteltujen vierasmiesten todistus on ilmoittanut, että talollinen Kaarlo Kolehmainen Renqvistin tultua häntä ripittämään ja suuremman osan siitä pitkästä ajasta, jonka Renqvist viipyi hänen luonansa, vaikka vuoteen omana ja heikkona sairaana, oli kuitenkin selvässä tunnossansa, mutta että Renqvist, kun hänen olisi pitänyt oikein täyttää kutsumuksensa, silloin pitäen laveita hartausharjoituksia, joissa sairaskin oli osallisena, on kuluttanut ajan, jolloin sairaan voimat aina enemmän ja enemmän heikkonivat, sekä lopuksi lykännyt ehtoollisen antamisen seuraavaan päivään, jolla ajalla Kolehmainen oli kuollut; sentähden katsoo keisarillinen hovioikeus Renqvistin pitävän myöskin tämän sopimattoman käytöksensä laillisesti palkita.

Talollisen Heikki Tuhkusen Renqvististä nostamasta kanteesta on nähty, että Renqvist edellä sanotulla ajalla, kun Tuhkunen muitten ehtoollisvieraitten kanssa kirkossa oli tullut alttarille saadaksensa armovälikappaleita, oli julkisesti pois käskenyt hänet kelvottomana, vaikka Heikki Tuhkunen ei elinpäivänänsä ollut pastorilta saanut muistutusta, ettei hän saisi niitä käyttää tai että hän jollakin tavalla seurakunnan yhteydestä olisi eroitettu, vaan oli kappalainen hänen rippisaarnassa oltuansa tavallisuuden mukaan ehtoollisen nautintoon päästänyt; minkä vuoksi Renqvist myös tästä rikoksestansa papinviran toimituksessa on vastaava; samalla katsoo keisarillinen hovioikeus samoin kuin tuomiokapitulikin Renqvistin siinä menetelleen lakia vastaan, kun hän on pitänyt hartausharjoituksia Ilomantsin seurakunnassa, johon hän ei ollut valtuutettu saarna-virkaa toimittamaan; keisarillinen hovioikeus myöskin havaitsee Renqvistin rikkoneen osoittamallansa tottelemattomuudella ja ylenkatsomalla niitä käskyjä, joita provasti Perander virassa hänelle antoi, sekä että Renqvist on saarnoissansa käyttänyt loukkaavia ja sopimattomia lauseita.

Määrättäessä vastuuta, mihin Renqvist näissä on itsensä saattanut, katsoo keisarillinen hovioikeus kohtuulliseksi, muuttaen tuomiokapitulin lausunnon, yhdeksi vuodeksi eroittaa Renqvistin papinvirkaa toimittamasta, johon luetaan keisarillisen Turun hovioikeudenkin edellä mainitun päätöksen mukaan syyksi otetut rikokset kuninkaallisen kirkkolain 19 lukua ja 19 § vastaan. Ja kun Renqvist on sen ohessa tuomiokapituliin ilmoittanut provasti Perander'ista törkeänlaatuisia virkavirheitä, sekä myöskin tehnyt monta perätöntä syytöstä erhetyksistä siinä provastitarkastuksessa, jonka provasti Kiljander toimitti maaliskuussa v. 1821 Liperin seurakunnassa, ja ei ole näitä ilmoituksiansa sen perästä epuuttanut, vaan sitä vastoin kiihkeästi jatkanut niitä myöskin keisarilliseen hovioikeuteen, sekä niitä, jotka koskemat provasti Perander'ia, on koettanut osaksi toteen saattaa, vaan se on turhaksi mennyt; sentähden, ja kun keisarillinen hovioikeus ei havaitse kuitenkaan valitusten ja ilmoitusten provasti Perander'ista lähteneen vihasta ja pahansuopuudesta, katsoo keisarillinen hovioikeus Renqvistin ansainneen näistä perättömistä ilmoituksistansa Rikoskaaren 60 luvun 2 §:n mukaan sakkoa kolmekymmentä taaleria tai neljätoista ruplaa neljäkymmentä kopekkaa hopeassa, sekä tuomiokapitulissa julkisesti pyytää anteeksi provasteilta Perander'ilta ja Kiljander'ilta; sanotut sakot, jotka jaetaan valtion, kihlakunnan ja asianomaisten riitamiesten kesken, on Renqvist varain puutteessa sovittava kahdentoista päivän vankeudella vedellä ja leivällä. Mitä paitsi Renqvist on keisarillisen Turun hovioikeuden päätöksen mukaan lehtori Alopaeus'ta vastaan tekemät rikoksensa sovittava. Muutoin velvoitetaan Renqvist yksinään vastaamaan juttuun määrätylle taloudenjohtaja ja kruununnimismies Gustafsson'ille määrätystä palkinnosta, sekä sen johdosta Gustafsson'ille maksamaan hänen kihlakunnanoikeuteen antamansa rätingin mukaan yhteensä neljäseittemättä ruplaa kuusiseitsemättä kopekkaa hopeassa, jossa kihlakunnanoikeuden ja tuomiokapitulin lausunto täten oikaistaan; jota vastoin sanotun oikeuden ja tuomiokapitulin päätöksessä se kohta, joka koskee Antti Ihalaisen, Renqvistin ja Heikki Tuhkusen vaatimia lainkäynti-kulunkien palkinnoita sekä Renqvistin velvollisuutta riitamiehillensä maksaa lunastus tuomiokapitulin päätöksestä, on pitävä paikkansa; asiain näin ollessa se lainkäynti-kulungin palkinto, jota Renqvist keisarillisessa hovioikeudessa pyysi, ei ole maksettava.

Sisässä olevasta palkastansa ei Renqvist, kun hän on sopimattomasti nostanut kanteita tässä asiassa, saa tiliä konsistoriolta.

Oikein kirjoitetuksi keisarillisen hovioikeuden päätöksestä todistaa keisarillisen Waasan hovioikeuden arkistonhoitaja 12 p. maalisk. v. 1828.

toimittajan sijainen: C. J. Boy.

23. H. B. Nilsson'in kirjoitus, v. 1826.

Vaikka minulla ei ole onnea olla tuttu teidän ylhäisyytenne kanssa, toivon kuitenkin vanhana rehellisenä miehenä saavuttavani suosiotanne, kun minä nyt uskallan valittaa teidän ylhäisyytenne yleisesti tunnetulle oikeudellisesti jalolle mielialalle ja ihmisrakkaudelle siitä, kun Porvoon pispa ja konsistorio ovat julmimmalla tavalla vainonneet pappismies H. Renqvistiä.

Minä monen hurskasmielisen ja kristillisen ihmisen kanssa, tunnen hänen erityisesti. Päin vastoin, mitä pispa on hänestä valittanut, saatan minä teidän kanssansa vakuuttaa Renqvistillä olevan totisen Jumalan pelon ja nuhteettoman elämän, hän on oikeuden, hengen mies sekä hänellä on lempeä ja sävyisä luonne, ja tosiaankin vapaa kaikesta kiihkosta, innosta ja väärästä opista, joilla pispa ja konsistorio ovat merkinneet hänen hartausharjoituksensa, joita he — ainoastaan he — ovat kutsuneet luvattomiksi. Renqvistin valituskirjasta ja konsistorion viimeisestä päätöksestä sekä muista sisään lähetetyistä asiakirjoista näkee teidän ylhäisyytenne varman totuuden, josta minä nyt otan vapauden nöyrimmästi jutella.

Renqvistiä on vainottu siitä kun hän on uskaltanut nuhdella silloista pastoriansa Liperissä h:ra provasti Perander'ia monesta virkarikoksesta ja seurakunnassa valloillaan olevista suurista epäjärjestyksistä, muun muassa senkin, ettei provasti itse 3 vuoden ajalla ollut käynyt Herran korkealla ehtoollisella, eikä ollut kirkossa muuta, kuin 3 tai 4 kertaa vuodessa, vaikka kirkko on ainoastaan 3 à 400 askeleen päässä pappilasta. Tämä Renqvistin toimi, seurauksena oikeasta uutteruudesta Jumalan kunniaksi saattaa Perander'ia ajattelemaan ja oikaisemaan sitä mitä piti oikaista, vaikutti sellaisen närkästyksen hänessä Renqvistiä kohtaan, ettei hän ainoastaan ilmoittanut sitä konsistorioon julkisena ynseytenä, vaan myös nosti jutun Renqvistiä vastaan kihlakunnan oikeudessa, joka hänen tuomitsi valtiovalan rikkomisesta vankeuteen. Keisarillinen Waasan hovioikeus vapautti hänet kuitenkin hyvin oikeudellisesti vankeudesta ja lykkäsi jutun uuteen tutkintoon, minkä perästä kihlakunnan oikeus vapautti hänen kaikesta vastuusta.

Sillä välillä oli pispa yksipuolisesti ja ilman täydellistä syytä valittanut hänen Majesteetillensa, Keisarille valheellisesti Renqvistin kiihkosta ja väärästä opista y.m. ja saanut armollisen käskyn paroni R. H. Rehbinderin kautta, että Renqvist asetettaisiin Porvoon kaupunkiin papilliseen virkaan konsistorion katsottavaksi, sekä että hän saisi siitä palkan. Mutta sen sijaan määrättiin hän rehtorin virkaan Porvoon koulussa ja sittemmin kiellettiin määrä-ajaksi papinvirkaa toimittamasta osoitetun tottelemattomuuden tähden. Tämän viralta poispanon kumosi kuitenkin keisarill. Turun hovioikeus v. 1826 ja käski konsistorion taas asettamaan Renqvistin papilliseen toimeen. Sen perästä sai hän kerran toisen saarnata sekä otettiin ylimääräiseksi tuomiokapitulin apulaiseksi.

Sittemmin kehoitti pispa h:ra kenraalikuvernöriä asettamaan Renqvistin Svartholman linnaan vankien saarnaajaksi, jossa hän sai pankkoruplan päivältä palkkaa ja kiellon, ettei hän askeltakaan liikkuisi linnasta. Hän oli niinmuodoin pantu sivili vankeuteen.

Ja kun konsistorio Renqvistin, Perander'in ja monen muun välillä teki jutussa päätöksen, vapautettiin Renqvist muusta vastuusta, kuin saada käytöksestänsä muistutus konsistoriolta sekä anteeksi pyytää provasteilta Perander'ilta, Kiljander'ilta ja Alopaeus'elta. Koko tältä ajalta 2 vuodelta ja 5 kuukaudelta, jotka Renqvist käskystä Porvoon kaupungissa palveli, ei hän saanut muuta kuin 80 pankkoruplaa palkkaa.

Minä olen vaivannut teidän ylhäisyyttänne kertomalla sitä kovaa, epäkristillistä ja ansaitsematonta kohtelua, jota Renqvist jo 5 vuotta on saanut kärsiä ja jolla ajalla hän vaimonsa ja neljän lapsen kanssa on ollut hädässä ja kärsimyksessä ainoastaan sentähden, että hän papin valansa mukaan ja hellän omantuntonsa kehoituksesta on koettanut poistaa epäjärjestystä ja muistuttaa pastoriansa viran laiminlyömisestä, tätä miestä, jota pispa silminnähtävästi ja julkisesti on ottanut puolustaaksensa ja mahdillansa varjellut.

Muutamia sanoja uskallan lopuksi nöyrimmästi lisätä Renqvistin hartausharjoituksista, joita konsistorio laittomasti kutsuu luvattomiksi. Missä ovat Suomen lait ja asetukset, jotka kieltävät pappismiestä kotonansa tai muualla muitten ihmisten kanssa pitämästä yhdessä rukouksia? Päinvastoin tulee hänen, kirkkolain 12 luvun 1 §:n mukaan, "kehoittaa kansaa, joka päivä rukoilemaan Jumalaa niin hyvin kotona, kuin yhteisesti ja erittäin seurakunnassa." Ja kun pispa on uskaltanut valittaa Renqvistin kiihkosta ja väärästä opista itse Keisarillisen istuimen edessä. olisi ainakin ollut toivottava, että hän olisi todistanut valituksensa oikeuden jollakin konsistoriossa pidetyn tutkinnon pöytäkirjalla. Mutta kun ei ole mihinkään toimeen siinä ryhdytty, ei varmaankaan pispa eikä konsistorio ole katsonut Renqvistin olevan vääräoppisen. Mitä paitsi, kuinka se sopisi määrätä vääräoppiseksi arveltua miestä vangeille saarnaajaksi? Eikö heidän sielujansa pidetä yhtä kalliisti lunastettuina, kuin kaikkien muitten ihmisten, kun heille tahdotaan antaa ainoastaan väärä-oppinen sielunpaimen? Koko menettely Renqvistin kanssa näyttää todistavan, ettei tarkoitus ollut muuta, kuin pahentaa viatonta miestä hallitsialle ja yleisölle ja tehdä hänet ikipäiviksensä onnettomaksi. Se todistaa, mitä Renqvist itse selittäessään provasti Alopaeus'en kannetta syystä valittaa, että semmoinen kohtelu osoittaa yksityistä vainoa ja jumalatonta aatetta.

24. Kirje provasti, tohtori Rancken'ille 25 p. toukok. v. 1827.

Täten saan minä nöyrimmästi lausua velvollisen kiitokseni ei ainoastaan teidän, h:ra tohtori, arvoisasta ja lohduttavasta kirjoituksestanne vaan myöskin niistä rahoista, jotka minä olen saanut. Kuinka ihastuttavaa eikö se ole minulle täällä Patmoksessani, että joka Jumalan ja kristillisyyden ystävä minua ainakin kirjeellisesti muistaa! Aina 16 päivästä viime elokuuta olen minä Porvoon konsistorion vainon johdosta ollut herrasvankeudessa tällä saarella. Sillä määräys linnan päällikölle sisältää, etten minä millään tekosyyllä saa tilaisuutta käydä muualla minun palveluspaikastani tai linnasta. Viime talvena koettelin nöyrillä kirjoituksilla niin hyvin h:ra valtiosihteri kreivi Rehhinder'ille kuin h:ra kenraalikuvernörille saada vapautta vankeudestani; mutta sain vastaukseksi konsistorion kautta maan toria ja nuhteita Sopimattomasta menettelystä, etten minä konsistorion kautta kirjoittanut rukouskirjaani näille herroille, vaan olen uskaltanut tehdä sen välittömästi sekä että minä olen esiintuonut perättömän ilmoituksen, kun olen sanonut minua pidettävän vankeudessa palveluspaikassani ja rukoillut vapahdusta siitä. Kuitenkin minä olen valittanut konsistorion viimisestä päätöksestä keisarilliseen Waasan hovioikeuteen ja uskallan tästä valituskirjasta lähettää otteen h:ra tohtorille, joka, ollen hellä Jumalan asiasta ja viattomain ihmisten kärsimisestä, mielellään tahtoo saada tarkemman selvän siitä pitkällisestä vainosta, jonka tämän ajan korkeasti oppineet ovat sytyttäneet minua vastaan, tai siitä vääryydestä, jota konsistorio ja provasti P. niin monena vuonna ovat minulle tehneet. Kirjoitus on tosin kovin pitkä, mutta minä en ole saattanut tehdä sitä lyhemmin, kun olen katsonut olevan tarpeellisen antaa hovioikeudelle tarkan kertomuksen kaikesta ja sitä paitsi olen tottumaton kirjoittamaan lyhyesti ja kuitenkin ymmärrettävästi.

Patmos, 25 p. toukok. 1827.

Henr. Renqvist.

25. Jakob Ewel'in lähetyskirja 9 p. helmikuuta 1835.

Minun rakas entinen opettajani ja opetus-isäni! Voikaat hyvin ja Jumalan armo olkoon teidän ja vaimonne ja lapsenne kanssa!

Koska me saamme vielä sen armon Jumalalta, että puhutella toisiamme kirjallisesti, niin minä nyt lähestyn teitä pitkän ajan perästä sangen suurella kiitoksella kaiken teidän hyvyytenne edestä minua kohtaan. Syy, minkätähden en ole ennen vastannut teidän kirjaanne 6 p. syyskuuta 1834, on se, että minulla oli se ajatus, että niitä kirjoja toivoin tulevan tänne Waasan markkinoille, niinkuin niitä tuliki jo syys-markkinoille, nimittäin Salattu elämä, Huutavan ääni, Armellan elämäkerta ja Johan Arndtin Totisesta kristillisyydestä ensimäinen kirja, niin että Waasan pukpintarilla on nytki niitä kolmia edellä mainituita. Minun rakas opetus-isäni, te mainitsitte kirjassanne, että minä tulisin sinne, johonka minä olisin kyllä mieluinen, mutta nyt tältä erältä se taitaa jäädä muutamien syitten tähden. Te myöski sanotte saaneenne sen rahan, jonka minä teillen lähetin; ja minä olen saanut kaikki ne lukukirjat, jotka te sanotte lähettäneenne, sekä Salattu elämä kirjan, että Marttyrein kirjan, ja Käsikirjan ja muutamia Rukouksen tarpeellisuudesta, jotka kaikki olen rehellisesti käteeni saanut. Kuin te nyt tästä edes minulle kirjoitatte, niin lähettäkäät kirja samoin kuin ennenki herra rovasti Sakarias Forsmannin tykö, niin minä sen vissisti saan käteeni.

Te neuvotte eli varoitatte minua kirjassanne pysyväisyyteen jumalisuudessani, jonka neuvon minä aivan hyvällä mielellä vastaan otin, ja olen Jumalan armon ja voiman kautta teidän neuvoja hyväkseni käyttänyt ja harjoittanut. Mutta suurella murheella täytyy minun valittaa, että en näe vielä mitään hedelmätä työstäni. Sillä kaikki sukulaiseni elävät suruttomuuden tilassa; paitsi minun isä-vainajani sisarta on vaan yksi, joka harjoittaa oikiaa Herran pelkoa. Mutta Jumalalle ja Karitsalle olkoon kiitos ja ylimmäinen ylistys sen edestä, että tässä vähäisessä seurakunnassa on lähemmäksi kaksikymmentä sielua, jotka harjoittavat sisällistä jumalisuutta. Mutta niitä väärä-uskolaisia on täällä paljo, jotta sanovat, että helvetistä pääsee pois, kuin sieltä jonkun ajan on ollut. He ottavat vielä Raamatusta todistuksia puhettensa päälle ja selittävät väärin päin Jumalan pyhän sanan. Ne Raamatun paikat, jotka he ottavat, ovat 1 Kor. 3: 13, että meidän tekomme tuli koettelee, ja Vapahtajan puheet velan maksamisesta ja viimeisestä ropoista, Matth. 5: 26, ja että pitää tuleman yksi lammashuone ja yksi paimen. He sanovat myöskin, että kuolleitten edestä pitää rukoileman ja ovat minulta kysyneet, jos te olette siitä mitään minulle puhuneet eli mitä se on, kuin 2 Makkaberein kirjassa 12 luvussa ja viimeisissä värssyissä puhutaan. Kuin te minulle kirjoitatte, niin antakaat näistä jollakulla radilla selitystä avuksi näitä minun vihollisiani vastaan. Et ole tästäkään miesrievusta tällä haavalla vielä mitään, eikä hänen jumalisuudestansa, jonka myötä tämän kirjan lähetän. Hänen nimensä on Jakob Akkola, ja hän on meidän pitäjästä. Sen minä itsestäni sanon, että Jumalan armosta olen se, kuin minä olen, ja ettei Jumalan henki ole minua vielä lakannut nuhtelemasta ja vetämästä puoleensa.

Ei nyt mitään muuta tällä erällä, vaan tuhansia terveysiä teillen kaikille, mutta erinomattain teille, minun rakas opetus-isäni. Sanokaat terveysiä minun puolestani kaikille uskonveljille ja -sisarille, mutta erinomattain Norlunnille, Pakille, Kirvoimäelle, Pylkkäselle, Klatelle (?), Jusolalle, Nyperille. Minä annan teidät kaikki Kolme-yhteisen Jumalan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen haltuun ja huomaan. Toivotan kaikkea hyvää! — Wähästä Kyröstä 9 p. helmikuussa 1835.

Jakob Eweli.

26. Lähetyskirja samalta, 28 p. lokakuuta 1837.

Minun rakas opettajani ja opetusisäni! Voikaat hyvin ja Herran armo ja rauha olkoon teidän ja lastenne kanssa!

Koska minä nyt näin pitkän ajan perästä vastaan teidän rakasta ja ystävällistä kirjanne 25 päivästä heinäkuussa, jossa te pyydätte minulta tietoa sieluni asiasta eli tilasta, niin nyt nöyryydessä sen tunnustan, että kylmäkiskoisuus ja penseys tahtoo voittaa sekä rukouksessa että Jumalan sanan lukemisessa, ja sitä vastaan hallita hempeys puheissa ja halullisuus maailmaan ja rakkauteen. Kuitenkaan ei ole Herran armo minussa ollut vaikuttamaton, sillä minä en kuitenkaan ole ehdollisiin synteihin langennut, eikä hänen Henkensä ole lakannut minua alati muistuttamasta ja Jesuksen tykö vetämästä. Sentähden Kiitetty olkoon Jesuksen nimi Ja hyvin lausuttu aina, Sillä se on satama ja niemi, Joka meille rauhan lainaa j.n.e. Minä olen ollut terveenä ruumiin puolesta ja sekä vaimoni että lapseni ovat terveenä… Malmberg, josta te mainitsette, oli täällä kesäkuussa ja otti minulta kirjoja 8 Itse koettelemusta, 10 Ystävällistä varoitusta, 5 Huutavan ääntä. Kyllä hän niistä lähettää teille rahan ja tiedon. Se vaimoihminen Isosta Kyröstä kotosin, josta te kirjassanne mainitsette, on vielä pysynyt jumalisuudessansa. Teidän käskynne jälkeen annoin minä kahden riksin edestä kirjoja hänen köyhyytensä avuksi.