SOTA JA RAKKAUS.
Reading edition
(Nuotti Jääkärin valituksesta: Elon mainingit korkeina käyvät.)
Nyt armaani yksin mä heitän, En viipyä vierellä saa, Surun synkimmän sydämmeeni peitän, Koska kutsuvi mua isänmaa.
Sotatorvi on sorjasti soinut, Sävel outo ja ihmeellinen. Pyhän lempeni tuskissa voinut Minä vastustaa kutsua en!
Sun viimeinen kuiskeesi, kulta, Konsa tempasin laukkuni mie: Se mun lietsoi rintani tulta, Siitä erkani kohtalon tie.
Jäit yksin sä itkemään sinne, Sydän parkaani kouristi niin. Mun edessäni nous elon rinne, Sepä vei minut korkeuksiin!
Lemmen lastamme muistelen aina, Sinisilmäistä prinssiämme, Hälle hengessä suukon ma painan Sodan soidessa vierellämme.
Sodan arpahan nöyrästi taivun: Elon armon vai päästönkö saan? Pyhän rukouksen hehkussa vaivun Minä helmahan syntymämaan.
Olis ainoa toivomus mulla Elon erhelmäin ihanteiss': Sais välillemme juopa ei tulla, Vaikka kuolema miehenkin veis!
Että rakkaus äidin ei sammuis Lemmen lapseemme milloinkaan! Että sydämmes ei tuonesta tummuis, Mutta kirkastuis yhä vaan!
Ei maailman juoru ja saasta Tätä rakkautta raiskata voi! Unet uljaimmat urhojen maasta Meidän sielumme valkeiksi loi!
Vaasa—Antrea keväällä 1918.