OULULAISET LÄHTEVÄT.
Reading edition
He lähtevät nyt sotaan: Pojat meidän puolen. Silmissä kimmel kiiluu: Jäänkö eloon vai kuolen?
Koko kaupunki heitä saattaa. Joku puhuu. Joku hurraa. Naiset itkee. Liinat liehuu. Juna lähtee. Surraa…
Arki-ihmiset kotiinsa kulkee. He kantavat kaihoa — suotta. Sodan jylinä kaukana kiirii. Suomen leijona harppaansa vuottaa.
Mitäs siitä, jos lähtivät, veikot? Se olihan pyhä velvollisuus. Toki urhoks' ei tultane ennen Kuin nähty on — urhoollisuus.
On ihmiskurjan luonteessa Kaikota, karttaa kuolemaa. Mut Sankarin sieluss' on salaisuus Käy tuskatonna Tuonelaan!
Paras rukous puolesta Poikain Sodan päivinä näinä on tämä: He tehtävänsä täyttäkööt! Se on enempi kuin itse elämä!