PÄÄSIÄISAATTO ANTREASSA V. 1918.
Reading edition
Pääsiäisaatto Antreassa! Kevät jo keijunsa näyttää. Tykkien jyske Seitsolassa Taivahan rannat täyttää! — Sota! Sota! Sota!
Zebaoth, maailman ruhtinas suuri, Karjalan kansaa auta! Murtaos murhaajan musta muuri, Siunaa urhojen hauta! — Sota!
Veriruusuja hanget hohtaa, Kenpä ne kaikki poimii? Sankarin suuren siellä nyt kohtaa, Missä pienikin toimii. — Sota! Sota! Sota!
Kattojen räystäiltä pisarat tippuu, Linnut jo metsissä ääntää! Suomen kohtalo riveistä riippuu, Karjala aatraansa kääntää. — Sota!
Rinnassa riutuva kaiho Sankari taistohon kulkee. Nousneeko koskaan lempensä laiho? Joka mies nyt sydämen sulkee. — Sota! Sota! Sota!
Yksin harhaan ja irrallansa Mun sivilisieluni entää. Mut' tykkien pauke on voimassansa Ja kuularuiskusta lentää! — Sota!
Pian päivä jo päättyvi hämärään. Kas pääsiäisyökin koittaa. Mies vaipuvi untuva-unelmiinsa, Mut' kuoleman harput ne soittaa. — Sota!
Jos olisit tässä mun armahain, Jumal' tietää mit toimisimme? Käsi kädessä rientäen rinnallain Punaruusuja poimisimme! — Sota! Sota! Sota!