REESSÄ.

Hei hepo! astele taajempaa; huilata saathan kohta. Katsohan! Tuolta jo kauvempaa kaupunki-valkeet hohtaa. Taipale lopussa kohta jo lie. Astele, astele sie!

Tiuvut ne soittavat tahdissaan vanhassa, lystikkäässä. Hauska on miettiä matkallaan lauhassa talvisäässä; kavion kopsetta kuunnella; sydäntä lepohon laulella.

Syömeni! Heitähän huolet pois taikka ne tyystin peitä! Etköhän mun sinä hetken sois kulkevan rauhan teitä? Anna mun levätä hiukan vaan, että mä voimaa saan.

Voimia vain minä tarvitsen, voimia tehdä työtä. Työni ma tunnen ja vapisen, voima kun ei ole myötä. Paljo en kestä, heikko kun oon elämän suurehen taisteloon.

Lennä mun varsani vinhaan vaan määrämme päähän saakka. Sullehan paljo ei painakaan huolteni raskas taakka. Niiden et painoa tunne sä, heinien, kaurojen ystävä.

Soittavat tiukuset. Kiirehtää heponi kulkuansa. Taipale taakseni taittuu, jää. Kaupunki pauhullansa katkovi säikeitä mietteiden. Seis hepo! — Luon' olen ystävien.