MUISTO.
Reading edition
On muistoja, joit' ei aika ja vuodet viedä ei voi. On muistoja, joiden taika on, että ne aina soi.
On muistoja kalman kauhun ja muistoja murheiden, on tyynen ja myrskyn pauhun ja lemmen ja lapsuuden.
Yks muisto on kylmä ja jäinen yks kevättä kuiskailee, yks muisto on syksysäinen, yks päivänä hymyilee.
Ja vaikka ne hetkeks heittää ja jättävät ihmisen, niin kohta ne taasen peittää utuvaipoin verhoten sen.
Sulo-muisto on myöskin mulla on muisto, mi haihdu ei. — Sanos tyttöni, onko se sulla vai joko sen vuodet vei?
Se on muisto, mi synkän hetken ihan taivahan riemuks luo. On muisto, jok' aatosretken sinitaivaan siintohon tuo.
Ja vaikka se joskus kantaa mun tuskihin Tuonen maan, niin riemuja myöskin se antaa, Jumal-onnen siltä mä saan.
Ja rakas se mulle on siksi! Yli yön sekä murheiden se on kuni päivyt. Miksi, kuin unhoittaisin mä sen?