IV. Muutto Illinoisiin ja itsensä kasvatusta valtiomieheksi jatketaan

Tuomas Lincoln, Aappon muuttohaluinen isä alkoi mieliä taaskin lännemmäksi niille kiitetyille tasangoille jotka aukeavat Ohiovirran länsipuolella, ja jonne siihen [s. 22]aikaan uudisasukkaita virtasi. Maaliskuussa 1830 lähti Lincolnin perhe matkalle. Se oli nyt kasvanut 12-henkiseksi joukoksi, vanhimpien tytärten mentyä naimisiin. Parinviikkoisen hitaanpuoleisen matkan perästä saavuttiin Sagamonin virran rannalle, lähellä Degaturia, Illinoisin valtiossa, jonne asetuttiin.

Abraham Lincoln oli silloin yhdenkolmatta vuotias, kuutta jalkaa ja neljätuumaa pitkä nuorukainen, sekä väkevä kuin metsolan mesikämmen. Hänellä näyttää olleen aije pyrkiä itsenäisesti eteenpäin, koska hän ei varsinaisesti ollut osallisena ei paremmin muuttoneuvotteluissa, kun uuden tilan otossakaan. Mutta huolimatta siitä, hän auttoi isäänsä uuden tuvan teossa, oli muassa, kun auaistiin maata viljelykselle, ja hakkasi tavattoman lyhyessä ajassa sisarensa miehen kanssa aitatarpeet kymmenen eekeriin vainioon, joka kylvettiin ja aidattiin. Tämäpä työnsä tuottikin hänelle tuonnempana poliittisilta vastustajiltaan liiannimen ja muutamat vastustajansa koittivat kömpelösti kyllä nimitellä kansan suosiossa nousevaa Lincolnia aidasten kiskojaksi.

Kun uusi koti saatiin jommoiseenkin kuntoon, tavataan Aappo kauppapalveliana kylän ainoassa liikehuoneessa, jonka omistaja itse asui Springfieldissa. Kaupanhoitajan asema pienessä kylässä merkitsee paljon, sillä kauppapuoti on usein jonkinlaisena tapaamispaikkana ja ennen kaikkea saa tilaisuuden tutustua erilaisiin ihmisiin. Tämä toimi oli siis jonkinlaisena kouluna vastaisen elämänsä suurempiin tehtäviin, sillä varsinaiseksi kauppamieheksi ei Aaposta ollut. Väkeä hän kyllä sai puotiin. Uteliaisuudestakin tultiin katsomaan tuota suurikokoista, leikkisää kaupanhoitajaa, jolla riitti juttuja iltakausiksi. Mutta tottapa antelias, ihmisiä [s. 23]miellyttävä ja kaikille mieliksi tekevä luontonsa aiheutti senkin, että punnitessa antoi hän aina runsaasti, mittasi ehkä liian paljokin, ja niin se kauppa pikemmin alkoi kulkea perikatoaan kohden, kun sen olisi pitänyt paisua ja varttua. Lincoln huomasi itsekin, ettei tästä toimesta ole hänen elämäntehtäväksi ja mietiskeli sopivalla tavalla erota koko kauppahommasta.

Sattui siihen aikaan puhkeamaan eräs noita niin usein sattuva Indiaani kahakoita, jotka toisinaan olivat hyvinkin vaarallisia, paisuen raskaaksi sodaksikin. Eräs Indiaani heimo, “mustan haukan” johdolla hyökkäsi hävittämään Illinoisia ja Wisconsinin valtiota, ja tämä hyökkäys uhkasi tulla vaaralliseksi. Abraham Lincoln innostui, niinkuin nuorena innostuu, ja ollen paikkakuntansa huomatuimpia, kokoaa vapaaehtoisen joukon, jonka oli määrä, vähän aikaa harjoiteltuaan yhtyä varsinaiseen armeijaan. Joukko kokoontuu, ja kysymys syntyi johtajasta. Useat esittivät joukon kokoojaa Lincolnia, mutta siellä oli toinenkin, jonkinverran temppuja taitava ja sotaväessä palvellut Kirkpatrick, joka kaikin tavoin koitti päästä joukon johtajaksi eli kapteeniksi, niinkuin se sotilaskielellä kuuluu. Kun siinä nyt oltiin kahta mieltä, niin sukkelapäinen Aappo esitti valintaa: ne jotka haluavat Kirkpatrickia asettukoon riviin maantien toiselle puolelle ja ne jotka tahtovat häntä järjestyköön tälle puolelle. Tuumasta toimeen. Rivit järjestettiin, mitattiin, ja havaittiin, että Lincolnin rivi oli puolta pitempi. Hänestä tehtiin johtaja, seikka joka tuonnempana häntä itseään usein huvitti ja nauratti. Indiaani kahakka saatiin tukahutetuksi ennenkuin uusi joukko ehti pääarmeijaankaan.

Abraham Lincoln alkoi lukemaan nyt lakitiedettä [s. 24]päättäen valmistautua asianajajaksi ja käytännölliseksi lakimieheksi. Lähiseudun lakimiehiltä lainaili hän oppikirjoja, jotka mielelläänkin auttoivat eteenpäin pyrkivää ja hupaiseksi toveriksi tunnettua kaskujen kertojaa. Lukujensa ohella hoiti hän pienen kauppalan postimestarin virkaa, kuletti kirjeitä toisinaan lakissaankin, kun milloin pikainen asia sattui jonnekki sivukylään tai kaukaiseen uudistaloon.

Ollessaan postimestari vähäisessä New Salemissa, ja autellessaan välitöikseen maanmittareitakin, samalla lukien lakitiedettä, kohtasi hän Anna Rutledgen, erään maanmittarin tyttösen, jonka välille ajanoloon kasvoi lempi niin kauniina ja niin puhtaana kun nuoruuden rakkaus koskaan voi puhjeta ja kukoistaa. Yhä ahkerammin ahertaa Aappo kirjojensa ääressä voidakseen suorittaa oikeustutkinnon, ja sitte perustaa kodin, jossa vallitsee rakkaus, onni ja rauha. Ihminen päättää, mutta Jumala säätää. Surullinen, sanoisin draamallinen välikohtaus mursi Anna neidon hennon terveyden, ja pikemmin kun olisi kukaan voinut odottaakaan, joutui hän mullan morsiameksi, ja niin surullisen lopun sai Lincolnin nuoruuden lempi.

Abraham Lincoln oli ollut parikin kertaa ehdokkaana Illinoisin valtion lainlaatiahuoneeseen edustaakseen piirikuntaansa, mutta joutunut häviölle voimakkaamman demokraati puolueen tähden. Mutta nyt, ollen juuri täyttämäisillään viisikolmatta vuotta, ja jatkaen yhä lukujaan, valittiin hänet edusmieheksi valtionsa lainsäätävään kokoukseen. Tämä oli ensimmäinen huomattava valtiollinen ennätyksensä. Ensimmäisen istuntokauden päätettyä viimeisteli hän lainopillisia lukujaan ja ryhtyi suorittelemaan tutkinnoita, jotka suo[s. 25]riutuivatkin kunnialla ja Lincoln sai asianajajan lupakirjan, avaisten hänelle arvaamattoman pyrkimyksen alan, ja edistymisen mahdollisuuden.

Vuonna 1837 muutti Abraham Lincoln Illinoisin valtion pääkaupunkiin Springfieldiin, jossa vastainen kotinsa pysyi aina siihen asti kun sai kutsun johtamaan Liittovaltain hallitusta vaikeina sotavuosina. Täällä Springfieldissa tunnettiin hänet todellisena, lämminsydämisenä kansalaisena, joka kohteli hellyydellä kaikkia, koitti auttaa turvattomia ja antaa oikeutta vääryyttä kärsiville. Springfieldissä puuhasi hän myöskin monien muitten ihmiskunnan hyvää tarkoittavien ja aatteiden ohessa, raittiuspuhujanakin, niinkuin ennen on jo mainittu.

Mutta varsinaisen toimensa oli käytännöllisen lakimiehen monipuolinen virka, ajaa asioita virastoissa ja oikeuksissa. Lincolnia alettiin tuntea oikeuksissa eteväksi puolustajaksi, sillä suurella varovaisuudella otti hän puolustaakseen sellaisten asiaa, jotka olivat joutuneet kärsimään vääryyttä. Eräs tällainen huomiota herättävä oikeusasia tapahtui hetimiten muutettuaan uuteen paikkaansa. Erästä lesken poikaa alettiin syyttämään murhasta, joka oli tapahtunut eräässä yöllisessä tappelussa. Tämän lesken poika tosin tunnettiin viinaan meneväksi, ja juopotteli usein, mutta muuten perin rauhallinen, eikä ollenkaan tappeliaksi tunnettu. Eräät, jotka nähtävästi aiheuttivat kuoleman, koittivat sysätä syytä vähävaraisen nuorukaisen hartioille. Lincoln otti puolustaakseen satimeen joutunutta nuorukaista, ja havaitsi hänet aivan viattomaksi. Todistajana oli eräs, nähtävästi itse pahasti syyllinen joka väitti että hän näki selvästi kuun valossa, että juuri tämä nuori[s. 26]mies käytti asetta. Murha tapahtui illalla. Lincoln näytti toteen, että sinä yönä nousi kuu vasta aamupuoleen yötä, jotenka todistuspätevyys luhistui lyttyyn, ja viaton sai vapautensa.

Abraham Lincolnin maine asianajajana, puhujana, ja terävä-älyisenä politikoitsijana nousemistaan nousi. Kaksi kertaa hänet valittiin Illinoisin valtion lainlaatiakuntaan. Mielipiteeltään oli hän tasavaltalainen, ja rohkeasti hän puhui orjuutta vastaan, ollen tunnetuimpia sen suunnan miehiä, jotka puuhasivat orjien vapauttamista, tietysti aatteellisesti täytyi kansa kasvattaa tähän historialliseen ennätykseen.

Springfieldissä tutustuu hän tohtori Toddiin, jonka kaunis tytär seitsentoista vuotias Maria tuli mielitietykseen. Merkillistä kyllä, että valtiollinen kilpailijansa, kaunopuheinen valtiomies, Douglas myöskin yritti tuota “etelän kaunotarta”, jolla nimellä Toddin tytär tunnettiin Illinoisin pääkaupungissa. Lincoln kumminkin voitti, tuskinpa ulkonaisella kauneudellaan, jonka puolesta ei hän koskaan saattanut ylpeillä, vaan pikemminkin sydämensä lämmöllä, ja tuolla miehuullisuudellaan, jolla aina on ollut ja tulee olemaan suuri vaikutus naisiin. Häät pidettiin marrask. 4 p. 1842. Muuten puolisojen erilaiset luonteet ja kasvatus olivat omiaan täydentämään toisiaan. Yhdeltä puolen oli eduksikin että ylpeän, hienon kasvatuksen saanut ja korkealle tähtäävä rouva vähä niinkuin vaatimallakin sai tuon alhaisen, vaatimattoman Lincolnin esiintymään arvonsa ja asemansa mukaisesti. Mutta vaikutti kai Lincolnin vaatimattomuudella jonkun verran hillitsevästi liian ylpeätuntoiseen, jospa tosin kauniiseen rouvaansa. Viisas rouva huomasi selvästi mitkä edut [s. 27]miehellään on tarjottavana valtiomies-uralla, ja viittaili varmasti pyrkimään Washingtoniin, joka toivo lienee Aapollakin kytenyt vuosikausia.

Ollen nyt Illinoisin valtion huomatuin tasavaltalainen, puheenjohtaja puoluejärjestössä ja valtionsa tasavaltalaisten yhteiskokouksissa asetettiin hänet valtiopäivämies ehdokkaaksi, edustamaan Sangarum ja Springfieldin piiriä Yhdysvaltain kongressiin Washingtoniin. Hän tulikin valituksi v. 1846. Tämä oli taas ennätys sellainen, joka aukaili hänelle uudet olot ajamaan orjien vapauden asiaa.

Liittovaltain kongressissa, tuolla hienosti sivistyneessä Washingtonin kaupungissa herätti Lincoln, kuten odottaa voikin, huomiota. Hänen kookas, korkea ulkoasunsa, hänen kaskuilla höystetyt puheensa, selvä, ihmiskunnan parasta tähtäävät aatteensa ansaitsivat kunnioitusta jota harvoin saa osakseen äsken valittu valtiopäivämies.

Kaksivuotisen virkakauden päätettyä palasi Abraham Lincoln Springfieldiin. Hän oli päättänyt täydentää vielä tietopuolista kasvatustaan. Hän huomasi olevansa monessa kohden jälessä niitä Idän kuuluisia kaunopuhujia, jotka olivat saaneet lapsesta saakka opiskella suotuisimmissa oloissa ja saavuttaneet akatemiallisia arvoja, ja ennen kaikkia oppineitten hienon esitystavan ja kauniin kehittyneen kielen. Lincoln päätti tässäkin suhteessa päästä yliopistossa olleitten rinnalle ja alkoi uudestaan lukemaan sillä tarmolla ja ahkeruudella, jolla hän oli elämänsä entiset ennätykset ansainnut.

Tähän kiinteään luku- ja kehityspuuhaan kului liki kymmenen vuotta, tietysti niin ymmärrettynä, että hän harjoitti käytännöllistä lakimiehen tointa, ja oli [s. 28]muassa politiikassakin. Arvaamattoman tärkeää olikin Abraham Lincolnille tämäkin itsensä kasvattaminen perinpohjaisten tietojen hankkimisessa niillä aloilla, joita yleiseen sivistykseen kuuluvat. Häntä odotti suuret valtiolliset ja yhteiskunnalliset tehtävät, joissa tarvittiin niinhyvin tietopuolista, kun kokemukseenkin perustuvaa tietoa.