III. Vapaaharjoituksia ilman sauvaa.

1. Käsiliikkeitä.

Kättenkoukistus. Liikunto tapahtuu pääasiallisesti kyynärniveleessä, mutta myöskin rannenivel ja ensimmäiset sorminiveleet ovat samassa koukistettavat. Oikean muodon saamista varten ovat kädet ensin hieman nostettavat ja samassa käsivarret voimakkaasti kierrettävät ulospäin (katso kuv. 17), jonka jälkeen kyynärniveleet koukistetaan kunnes sormenpäät koskettelevat olkapäitä (kuv. 18).

Kuva 17.

Kuva 18.

Kättenkoukistusta seuraa

Kättenojennus. Käsivarsia saattaa ojentaa eteenpäin (kuv. 19), ulospäin (kuv. 20), ylös (kuv. 21), alas ja alastaaksepäin. Kämmenet pidetään käännettyinä toisiansa vastaan kaikissa näissä suunnissa, paitse ulospäin-suunnassa, jossa sekä käsivarret että kämmenet ovat vaakasuorassa tasossa. Pää on pidettävä täydesti pystyssä etenkin silloin, kun kädet ovat ylöspäin ojennettuina. Tässä viimemainitussa asennossa on huomio erityisesti luotava käsien asentoon syystä, että kämmenet siinä helposti kääntyvät eteenpäin. Mitä itse ojentamiseen tulee, on se aina tehtävä voimakkaasti ja perinpohjaisesti, mutta vartalon vakaa ja horjumaton ryhti on kuitenkin aina säilytettävä. Rinta ei saa painua sisään, kun kädet eteenpäin ojennetaan, eikä selkä saa koukistua, kun kädet ovat pystyssä.

Kuva 19.

Kuva 20.

Kuva 21.

Kättennosto. Täydesti ojennetut käsivarret, suorine ja suljettuine sormineen, nostetaan eteenpäin, ulospäin ja ylöspäin samoihin alkuasentoihin, joihin ne ojennetaankin. Jos kädet ensin viedään eteenpäin ja sitten samaa vauhtia ylös, niin sanotaan liikettä »kättennostoksi etutietä ylöspäin». Kädet viedään »ulkotietä ylöspäin», kun ne ensin nostetaan ulospäin ja sitten ylös.

Kättenkiertoa. Kaikissa niissä asennoissa, joihin käsivarret ojennetaan, saattaa niitä kiertää pituusakseliensa ympäri vuorotellen ulos- ja sisäänpäin. Liikettä voipi myöskin harjoittaa käsivarsia pyörittäessä (katso »kättenpyöritys»).

Kättennostoa seuraa

Kättenlaskeminen, jota ylöspäin olevasta suunnasta saattaa tehdä sekä »etutietä» että »ulkotietä». Käsivarret ovat tässäkin harjoituksessa pidettävät vallan suorina. Sekä kättennostossa että kättenlaskemisessa ulkotietä on kiertäminen tehtävä vaakasuorassa tasossa.

Kättenheitoksi sanotaan sellaista kättennostoa (tavallisesti etutietä) ylöspäin, joka toimitetaan hyvin voimakkaasti ja nopeasti. Käsiä takaisin perusasentoon vietäessä ovat ne, kuten edellisessäkin liikkeessä, pidettävät jäykkinä ja suorina.

Kättenpyöritys. Jos käsivarret ensin nostetaan etutietä ylös ja sitten samaa vahtia lasketaan ulkotietä alaspäin, niin sanotaan liikettä kättenpyöritykseksi. Harjoitus on tehtävä tasaisesti jatkuvalla nopeudella nelijakoisessa tahdissa. Sitä käytetään useimmiten hengitysharjoituksena. Tässä liikkeessä sekä yleensä kättenlaskemisessa ulkotietä käännetään kämmenet alaspäin siinä silmänräpäyksessä, jolloin käsivarret ovat vaakasuorassa tasossa.

Kättenheilutus. Hyvää ryhtiä säilyttämällä heitetään käsivarret etutietä ylöspäin ja viedään sitten heti uudestaan samaa tietä alas, jonka jälkeen harjoitusta tahdissa jatketaan, kunnes »seis» komennetaan.

Kättenlyönti. Kun käsivarret lyöntiä varten ovat nostettavat alkuasentoon, niin ne hieman kohotetaan ja samassa koukistetaan rinnalle siten, että sormenpäät tulevat vastatusten, koskematta kuitenkaan toisiaan. Kämmenet ovat alaspäin käännettyinä ja peukalot koskevat rintaan. Kyynärpäät taaksepäin (kuv. 22). Kättenlyönti tehtään kyynärniveleitä voimakkaasti ojentamalla.

Kättentyöntö. Alkuasento (»kädet työntöön») on muodoltaan melkein samanlainen kuin kättenkoukistus; se eroaa viimemainitusta ainoastaan siinä suhteessa, että kädet pidetään nyrkitettyinä sekä alkuasennossa (kuv. 23) että työntöä tehtäessä. Ranneniveleet, jotka alkuasennossa pidetään taivutettuina, ojennetaan työntäessä suoriksi.

Kuva 22.

Kuva 23.

Kädet sahausasennossa. Jos sahaaminen on toimitettava ainoastaan toisella kädellä joku määrä kertoja, niin alkuasento on senkaltainen, kuin kuv. 24 osoittaa. Käsi, jonka ajatellaan pitävän sahaa, ojennetaan vartaloa kierrettäessä voimakkaasti alaspäin, jonka jälkeen se uudestaan viedään edelliseen asentoonsa voidakseen sahausta heti jatkaa. Liikettä saattaa harjoittaa silläkin tavoin, että kummankin käden ajatellaan vievän omaa sahaansa. Tällaista harjoitusta varten asetetaan toinen jalka ulospäin, vartalo taivutetaan eteenpäin ja kierretään samassa vähän esim. oikeaan, jolloin oikea käsivarsi, kyynärniveleestään koukistettuna, viedään taaksepäin ja vasen käsi ojennetaan alaspäin. Kädet nyrkitettyinä (kuv. 25). Sahatessa kierretään ruumis voimakkaasti vuorotellen vasempaan ja oikeaan. Sahaaminen on tahtiharjoitus.

Kuva 24.

Kuva 25.

Kädet hakkausasennossa. Vieressä oleva kuva näyttää kysymyksessä olevan liikkeen alkuasennon. Hakatessa viedään nyrkit alas ja taaksepäin, niin että ne tulevat alaraajojen väliin. Harjoitusta saattaa tehdä sekä tahdissa että luvun mukaan.

Kädet niittöasennossa. Käsivarret heilutetaan sivullepäin siten, että oikeaanpäin mennessään oikea käsivarsi pysyy ojennettuna, mutta vasen koukistetaan rinnan eteen sillä tavalla kuin vieressä oleva kuva osoittaa (kuv. 27). Toinen jalka asetetaan ulospäin alkuasentoon mennessä. Itse niittäminen tapahtuu siten, että alkuasennosta mennään vastakkaiseen asentoon käsiä heiluttamalla ja vartaloa kiertämällä, jota paitse niittäessä selkä vuorotellen kumarretaan ja ojennetaan.

Kädet lanteilla. Peukalot taaksepäin, muut sormet suljettuina ja suorina eteenpäin. Kyynärpäät taaksepäin, ranteet ojennettuina (kuv. 28).

Kuva 26.

Kuva 27.

Kuva 28.

Kädet niskaan. Sormien viimeiset nivelkappaleet niskaa vasten. Sorminiveleet ja ranteet ojennettuina. Keskisormien päät yhteen. Pää pystyssä. Kyynärpäät taaksepäin. Selkä suorana, vatsa sisään (kuvat 29 ja 30).

Kättenojennusta erisivuisesti. Koukistusasennosta käsivarret ojennetaan eri suuntiin, esim. oikea ulospäin, vasen ylös (kuv. 31). Kolmannessa tempussa käsivarret uudestaan koukistetaan, jonka jälkeen ne neljännessä tempussa ojennetaan päinvastoin. Näin jatketaan, kunnes jossakin määrätyssä tempussa, esim. kymmenennessä, molemmat kädet yht’aikaa ojennetaan alaspäin. Erisivuisesti ojennetaan käsiä esim. ulos- ja eteenpäin, eteen- ja ylöspäin, alas- ja ylöspäin.

Kuva 29.

Kuva 30.

Kuva 31.

2. Sääriliikkeitä ja erilaisia asentoja.

Jalkainsulkeminen ja jalkainavaaminen. Jos jalat perusasennossa olevasta suorakulmaisesta asennostaan viedään vastatusten siten, että niiden sisäpuoliset reunat yhtyvät, niin sanotaan jalkain olevan suljettuina ja itse liikettä sanotaan jalkainsulkemiseksi. Jalat avataan sillä tavalla, että ne viedään alkuperäiseen suorakulmaiseen perusasentoonsa.

Jalannosto ja jalanheitto. Jalannostossa tulee ainoastaan taaksepäin-suunta kysymykseen. Liike tehdään siten, että alaraaja nostetaan vaakasuoraan tasoon, jolloin polvi ei saa sanottavasti liikkua eteenpäin (kuv. 32). Nilkkanivel ojennetaan. Liikettä sanotaan jalanheitoksi, kun jalka nostetaan nopeasti ja niin voimakkaasti, että kantapää koskee perälihaksiin. Polvenheittoa harjoitettaessa jalka heti uudestaan lasketaan alas.

Jalka-asento. Toinen jalka siirretään johonkuhun ennen mainitusta seitsemästä suunnasta ja lasketaan maahan sillä tavoin, että ruumiinpaino tasan jakautuu kummallekin jalalle (kuv. 33). Niitten välin tulee olla noin kahden jalanmitan suuruisen. Uudessa asennossaan pitää jalan aina olla yhdensuuntainen alkuperäisen, perusasennossa olevan suuntansa kanssa. Jos jalka asetetaan suoraan sivullepäin eli ulospäin, niin asentoa sanotaan haara-asennoksi (kuv. 34). Kun vuorotellen vasen ja oikea jalka, kerran kumpikin, asetetaan jokaiseen suuntaan, alusta loppuun saakka, niin täten syntyvää liikuntosarjaa sanotaan jalka-asentosarjaksi.

Kuva 32.

Kuva 33.

Kuva 34.

Varpaillenousua voipi eri liikkeenä harjoittaa sekä perusasennossa että jalka-asennoissa. Ojentamalla nilkkaniveleitä kohotetaan kantapäät maasta ylös niin korkealle kuin mahdollista. Jos liikettä tehdään perusasennossa, niin reidet ovat voimakkaasti puserrettavat yhteen.

Käyntiasento. Toinen jalka asetetaan noin jalanmitan verran sisäviistoon, eteenpäin, etuviistoon, ulospäin tahi ulkoviistoon ja ruumiinpaino lasketaan kokonaan asetetulle jalalle sillä tavoin, että lantio työnnetään mainitun jalan suuntaan (kuv. 35). Molemmat polviniveleet pidetään täydesti ojennettuina, mutta paikallensa jääneen jalan kantapää kohotetaan ylös maasta. Jos käyntiasento tehdään etuviistoon tahi ulkoviistoon, niin pää tavallisesti käännetään samannepäin.

Varvasasento. Ojennettuine polvi- ja nilkkaniveleineen nostetaan toinen sääri johonkuhun suuntaan ja lasketaan varpaineen lattiaan noin jalanmitan päähän toisesta jalasta (kuv. 36). Ruumiinpaino tulee siis kokonaan paikallaan pysyvälle jalalle. Muodoltaan on varvasasento kokonaan polviasennon näköinen, mutta näihin asentoihin mennän vallan eri tavalla ja siten tulee niitten vaikutuskin olemaan erilainen.

Kuva 35.

Kuva 36.

Säärennosto ja säärenheitto. Kun sääri täydesti ojennettuine polvi- ja nilkkaniveleineen nostetaan eri suuntiin, niin vartaloa ei saa kallistaa vastakkaiseen suuntaan enempää kuin mitä tasapainon säilyttämiseksi välttämätöntä on (kuvat 37 ja 38). Kun nosto toimitetaan nopeasti ja sääri heti uudestaan lasketaan alas, niin liikettä sanotaan säärenheitoksi. Nilkkanivel on näitä liikkeitä harjoitettaessa aina pidettävä täydesti ojennettuna.

Kuva 37.

Kuva 38.

Säärenpyöritys. Kaikista niveleistään perinpohjaisesti ojennettu sääri nostetaan ensin eteenpäin, sitten se, yhä korkealle nostettuna, viedään ulos- ja taaksepäin, jonka jälkeen se lasketaan alkuasentoonsa. Samalla tavalla oikea jalka. Jos sama sääri on useampia kertoja perätysten pyöritettävä, niin se taaksepäin nostetusta suunnastaan on vietävä seisovan säären sivutse suoraan eteenpäin maahan koskematta. Selkä ja etenkin seisova sääri ovat pidettävät vallan suorina.

Säärenheilutus. Eteenpäin nostettu ja täydesti ojennettu sääri heilutetaan pendelin kaltaisesti tasaisessa tahdissa vuorotellen eteen- ja taaksepäin. Seisovan säären polviniveltä ei saa notkistaa ja ruumiin ryhti pysyköön yhä hyvänä. Heilutusta saattaa tehdä myöskin ulos- ja sisäänpäin, toisen jalan etupuolella.

Säärenkoukistus ja säärenojennus. Säärtä koukistaessa polvi nostetaan korkealle ylös, alaraaja viedään taaksepäin ja jalkaterä ylöspäin (kuv. 39). Koukistus on siis tapahtuva säären kaikissa niveleissä, ja se tehdään aina samalla tavalla, huolimatta siitä, mihin suuntaan sääri on ojennettava tahi mihin se on ojennettu (kuv. 40). Itse ojentaminen on aina tehtävä voimakkaasti ja perinpohjaisesti. Seisovan säären polviniveltä ei saa notkistaa. Ryhti aina hyvä. Säärtä ojennetaan tavallisesti ainoastaan pääsuuntiin eteen-, ulos- ja taaksepäin.

Polvennosto ja polvenheitto. Polvennosto eroaa polvenkoukistuksesta siinä suhteessa, että edellisessä on reisi pidettävä vaakasuorana ja varpaat alaspäin (kuv. 41), jota vastoin polvenkoukistuksessa lonkka-, polvi- ja nilkkaniveleissä kulmat ovat terävät. Jos polvennosto tehdään nopeasti ja niin voimakkaasti, että reisi koskee vatsanpohjaan, niin liikettä sanotaan polvenheitoksi. Seisovaa säärtä ei saa notkistaa, ryhtiä ei muuttaa.

Kuva 39.

Kuva 40.

Kuva 41.

Polviennotkistus ja kyykkyasento. Kun varpaille noustua molemmat polvet notkistetaan suoran kulman muotoisiksi, niin sanotaan liikettä polviennotkistukseksi (kuv. 42), mutta kun notkistus tehdään niin syvään, että reisien takaosat koskevat pohkeihin, niin asentoa sanotaan kyykkyasennoksi (kuv. 43). Ruumiin paino jaetaan tasan kummallekin jalalle; selkä pidetään suorana ja polvet ulospäin vietyinä. Perusasentoon menemistä sanotaan polvienojennukseksi.

Jalka-asennoista ja polviennotkistuksista muodostetaan n. s. polviennotkistussarjoja, jotka tavallisesti tehdään neljässä tahi kuudessa tempussa. Ensin asetetaan esim. vasen jalka suoraan eteenpäin, toisessa tempussa noustaan varpaille ja samassa tempussa polvet notkistetaan suoraan kulmaan saakka, selkä yhä suorana pysyen; kolmannessa tempussa polvet ojennetaan, jolloin kantapäät laskeutuvat maahan, ja neljännessä tempussa jalka siirretään takaisin perusasentoon. Sittenkuin samat temput on tehty oikealla jalalla, asetetaan vasen jalka etuviistoon ja harjoitus uudistetaan, j. n. e. Jos taas varpaillenousu tapahtuu eri tempussa, niin sarja tulee tehtäväksi kuudessa tempussa. Sen voipi tehdä kahdessakin tempussa siten, että ensimainitun, nelijakoisen sarjan ensimmäinen ja toinen temppu sekä kolmas ja neljäs temppu yhdistetään.

Polviasento ja polvenvaihto. Toinen jalka siirretään puolikolmatta jalanmittaa johonkuhun suuntaan (ei taaksepäin eikä takaviistoon) ja samassa sen polvinivel notkistetaan, jonka ohessa lantio ja siis koko ruumiinpaino viedään asetetun jalan ja notkistetun polven suuntaan niin kauas kuin mahdollista (kuv. 44). Kantapäitä ei saa kohottaa maasta ylös eikä ruumista kallistaa liikkeen suuntaan.

Kuva 42.

Kuva 43.

Kuva 44.

Jos polviasennossa notkistettu sääri ojennetaan ja samassa ojennettu sääri notkistetaan, joten siis ruumiinpaino toiselta jalalta tulee toiselle, niin liikettä sanotaan polvenvaihdoksi. Tätä harjoitusta saattaa tehdä varpaille nousu -asennossakin.

Sääriasento. Toinen sääri ojennetaan ulospäin, ulkoviistoon, taaksepäin tahi takaviistoon ja lasketaan koko jalkapohjineen lattiaan noin puolenkolmatta jalanmitan etäisyydelle paikallaan pysyvästä jalasta, jonka polvinivel jotenkin syvään notkistetaan, niin että ruumiinpaino kokonaan tulee sen jalalle (kuv. 45). Ruumiin painopisteen tulee laskeutua alaspäin, mutta se ei saa nähtävästi siirtyä sivullepäin. Vasen sääriasento esim. ulkoviistoon on siis muodoltaan vallan samanlainen kuin oikea polviasento etuviistoon, mutta näihin asentoihin mennään eri tavalla, ja ruumiinpaino tulee niissä olemaan eri paikkojen kohdalla, jos nimittäin molempien alkuasento on sama.

Kuva 45.

Syöksyasento. Toinen jalka siirretään noin kolme jalanmittaa suoraan eteenpäin, sen polvinivel notkistetaan syvään ja samassa ruumis kallistetaan eteenpäin sen verran, että selkä tulee toisen, täydesti ojennetun ja voimakkaasti jännitetyn säären suuntaan. Pää pidetään pystyssä ja jalkapohjat kiinni lattiassa (kuv. 46 ja 47). Syöksyasentoon saattaa mennä suoraan sivullekinpäin. Jos liike tehdään etuviistoon ja ruumis samassa kierretään, kuten kuvasta nähdään, sanotaan sitä

Hyökkäykseksi (kuv. 48). Näissä viimemainituissa asennoissa pidetään kädet lanteilla, niskaan vietyinä tahi ylöspäin ojennettuina.

Kuva 46.

Kuva 47.

Kuva 48.

3. Kaula- ja vartaloliikkeitä.

Pääntaivutus. Taivutus on aina tehtävä hitaasti ja ilman nykäyksiä, mutta samassa perinpohjaisesti; ruumiin ryhtiä ei saa muuttaa.

Päänkierto. Pituusakselinsa ympäri kierretään pää voimakkaasti vasempaan ja oikeaan. Hartijoitten asento pysyköön muuttumattomana.

Vartalontaivutus. Jos ruumis on kumarrettava eteenpäin niin syvään, että selkä tulee vaakasuoraan tasoon, niin taivutus tapahtuu ainoastaan lonkkaniveleissä (katso kuv. 49). Kumarrus eteen-alaspäin käy mahdolliseksi sen kautta, että selkäniveleitäkin taivutetaan (katso kuv. 50). Taaksepäin on taivutus aina tehtävä jotenkin varovasti eikä erittäin syvään (kuv. 51). Kaulaa ei erityisesti taivuteta eikä kierretä selkää taivuttaessa. Kun kysymyksessä olevaa liikettä tehdään eteen- eli taaksepäin perus-, jalka-, varvas- tahi käyntiasennosta, niin polviniveleitä ei saa ensinkään notkistaa. Lisäksi on huomioon otettava, että tasaista hengittämistä ei saa liikkeitä tehtäessä keskeyttää.

Kuva 49.

Kuva 50.

Sivutaivutus eli taivutus sivullepäin. Tätä liikettä tehtäessä ruumista ei ensinkään saa kiertää eikä eteenpäin kumartaa (kuv. 52). Pään asento hartijoihin verraten pysyköön yhä muuttumattomana. Liikettä tulee aina tehdä syvään ja perinpohjaisesti, mutta hitaasti ja samassa hieman varovasti.

Vartalonkierto. Erilaisissa alkuasennoissa kierretään ruumis pituusakselinsa ympäri hitaasti, mutta kuitenkin perinpohjaisesti vuorotellen vasempaan ja oikeaan. Jalat pysykööt paikoillaan liikahtamatta. Kädet ulospäin nostettuina, lanteille tahi niskaan vietyinä (kuv. 53).

Kuva 51.

Kuva 52.

Kuva 53.

Kiertotaivutus. Ensin asetetaan toinen jalka ulospäin, kädet viedään niskaan, lanteille tahi ylöspäin ja ruumis kierretään esim. vasempaanpäin. Sitten tästä alkuasennosta ruumis taivutetaan eteenpäin ja pyöritetään etutietä oikeaan, jonka jälkeen selkä ojennetaan, niin että ruumis tulee kiertoasentoon oikealle. Päinvastoin kun vasempaanpäin mennään. Ennenkuin uusi kiertotaivutus tehdään, saattaa selkää kiertoasennossa hieman taaksepäin taivuttaa.

Vartalonpyöritys. Alkuasentona kysymyksessä olevaan harjoitukseen käytetään tavallisesti haara-asentoa, kädet lanteille vietyinä. Vartalo taivutetaan ensin eteenpäin, viedään siitä taivutusasentoon vasemmalle, sitten taivutusasentoon taaksepäin, vihdoin oikealle ja uudestaan eteenpäin j. n. e. Pyörittäessä vartaloa ei kierretä pituusakselinsa ympäri. Pää ja vartalo muodostavat tätä harjoitusta tehtäessä suppilonmuotoisen liikkeen. Sääret suorina; pää hartijoihin verraten liikkumattomana.

4. Hyppäys- ja hyppyharjoituksia.

Jokaista hyppäystä tehtäessä noustaan varpaille samassa kun polvi- ja nilkkaniveleet koukistetaan; seuraavassa silmänräpäyksessä mainitut niveleet uudestaan niin voimakkaasti ojennetaan, että koko ruumis lentää ylös. Maahan takaisin tullessa ovat polvi- ja nilkkaniveleet taaskin notkistettavat, mutta sitten ne levollisesti ojennetaan, niin että vakavasti tullaan perusasentoon. Kaikenlaisia laskuhyppäyksiä tehtäessä älköön milloinkaan tultako alas kantapäille, vaan aina varpaille.

Hyppäyksen saattaa tehdä sekä paikalla että paikalta siirtymällä. Jos edellisessä tapauksessa sääret, täydesti ojennettuina, heitetään suoraan sivullepäin, mutta ne uudestaan yhdistetään ennenkuin maahan tullaan, niin harjoitusta sanotaan hyppäykseksi sääriä hajoittamalla.

Kun hyppäys tehdään haara-asennosta, niin sääriä saattaa nopeasti yhdistää ja sitten taas heti uudestaan hajoittaa, joten tullaan takaisin haara-asentoon. Silloin on tehty hyppäys sääriä yhdistämällä.

Hyppäystä saattaa viimemainitusta alkuasennosta tehdä silläkin tavoin, että sääret hypätessä pikimmältään viedään ristiin, toinen toisen etupuolelle, mutta siinä tapauksessa ne ovat nopeasti uudestaan hajoitettavat alkuasentoon menemistä varten. Sellaista hyppyharjoitusta sanotaan hyppäykseksi sääriä ristiin viemällä.

Hyppäys jalanheitolla taakse- ylöspäin tehdään siten, että hypätessä molemmat jalat koskettamiseen saakka heitetään taaksepäin.

Hyppäys polvenheitolla toimitetaan sillä tavoin, että polvet hypätessä nostetaan rintaa kohti.

Hyppäyksellä ja hypätessä voipi jostakin alkuasennosta mennä toiseen. Siten saattaa esim. perusasennosta mennä haara-asentoon, käyntiasentoon, polviasentoon, kyykkyyn, j. n. e. sekä päinvastoin. Hyppykäännökseksi sanotaan sellaista hyppäystä, johon yhdistetään puoli- tahi täysikäännös.

Yksityisten hyppäyksien sarjaa sanotaan hypyksi. Hyppyharjoitus on siis aina tahtiharjoitus. Kuten hyppäyksissäkin saattaa hyppyharjoituksissa mennä toisesta alkuasennosta toiseen. Käyntihyppyä harjoitetaan sillä tavalla, että ensi hyppäyksessä viedään toinen jalka taaksepäin, toinen eteenpäin käyntiasentoon; seuraavalla hyppäyksellä jalat päinvastoin, j. n. e.

Hyppyä vuorotellen haara- ja perusasentoon harjoitetaan siten, että ensimmäisellä hyppäyksellä sääret hajoitetaan, niin että tullaan haara-asentoon, sitten hypätään heti uudestaan perusasentoon, taas haara-asentoon j. n. e.

Hyppyä vuorotellen haara- ja ristiasentoon tehdään siten, että haara-asennosta viedään sääret hyppäyksellä ristiin, ensi kerralla vasen jalka etupuolelle; sitten hypätään takaisin haara-asentoon ja uudestaan ristiasentoon, tällä kertaa oikea jalka etupuolelle, j. n. e.

Hyppyä harjoitetaan usein ainoastaan toisella jalalla. Silloin toinen sääri, suorine polvi- ja nilkkaniveleineen, tavallisesti pidetään eteenpäin nostettuna. Viimemainittua säärtä saattaa hypätessä myöskin heiluttaa eteenpäin ja taaksepäin tahi ulos- ja sisäänpäin.