NELJÄS NÄYTÖS.

Ensimmäinen kohtaus.

Venetia. Keräjäsali. (Dogi, Senaattorit, Antonio, Bassanio, Gratiano, Salarino, Solanio ja muita tulee.) DOGI. No, onko Antonio täällä? ANTONIO. On, herra dogi; mitä käskette? DOGI. Sua surkuttelen: vastustaja sulla Kov' on kuin kivi, peto luonnoton, Säälille kuuro, tunnon kipinää ei Povessa hällä. ANTONIO. Paljon vaivaa teillä On ollut, kuulen ma, hänt' estääksenne Julmuudestaan. Mut kosk' on paatunut hän, Ja hänen juonistaan lain keinot mitkään Ei pelastaa mua voi, niin vimmaa vastaan Asetan kärsimyksen, tyynin mielin Varustettuna olen kestämään Pahinta kostoa ja hirmuisuutta. DOGI. Oikeuteen juutalainen käskekää. SOLANIO. Hän ovell' oottaa. Hän jo tulee. (Shylock tulee.) DOGI. Tilaa! Asettukoon hän etenemme. — Shylock, Maailma arvelee, ja niin myös minä, Ett' ilkeyttä teeskelet sa vainen Siks, kunnes tosi tulee; silloin, luullaan, Meit' ihmetytät laupeudellasi Enemmän kuin nyt teko-julmuudellas. Sen sijaan että sakkosi nyt kiskot, Köyhästä kauppiaasta naulan lihaa, Et silloin yksin velkomustas heitä, Vaan ihmisyydestä ja rakkaudesta Myös pääomasta puolet anteeks annat, Näin luoden säälin katseen vahinkoihin, Joit' on hän saanut kantaakseen ja jotka Masentaa voivat kaupparuhtinaankin Ja hänen tilaans' säälimähän saada Piikovat sydämet ja vaskirinnat, Tataarit, Turkit raa'at, joiss' ei koskaan Hellempi tunto ole voimaan päässyt. Jaloa vastaust' odotamme kaikki. SHYLOCK. Ma ilmaissut jo olen aikeheni, Ja pyhään sabbattiimme vannonut, Ett' tahdon sakon, johon mull' on oikeus. Jos kiellätten sen, silloin vaarass' ompi Venetian etuudet ja vapaus. Te kysytten, miks ennen naulan haaskaa Kuin kolmetuhat dukaattia otan? En siihen vastaa mitään, sanon vaan: Mua huvittaa se; riittääkö se vastaus? Kuin? Kodissa jos häiritsee mua hiiri Ja kolmetuhat dukaattia käytän Sen myrkytykseen? Riittääkö jo vastaus? Ei kaikki kärsi sikaa, joka röhkii; Käy moni hulluks nähdessänsä kissan; Ja toiset taas ei pidättää voi vettään, Kun säkkipilli uikuttaa; näet, luonto Himojen herra, ohjaa niitä sinne, Kuin halu on tai inho. Siinä vastaus. Niin kuin ei järkevää voi syytä antaa, Miks tuo ei röhkivätä sikaa kärsi, Tuo viatonta, hyödyllistä kissaa, Tuo säkkipilli-pahaa, joutumatta Niin häpeillensä välttämättömästi, Ett', itse vaivattuna, muita vaivaa; Niin min' en myös syyt' antaa voi, en tahdo, Muut' en kuin sala-vihan, vissin inhon, Miks Antoniota kohtaan jutun nostan, Joss' itse tappaan. Riittääkö nyt vastaus? BASSANIO. Mies tunnoton, ei riitä vastaukses Puolustamahan julmaa menetystäs. SHYLOCK. Sun mielikseskö vastata mun tulis? BASSANIO. Pitääkö tappaa, jot' ei rakasta? SHYLOCK. Ken sit' ei tappaa tahdo, jota vihaa? BASSANIO. Ei vihaa ole joka loukkaus. SHYLOCK. Kuin? Kahdestiko annat käärmeen pistää? ANTONIO. Te puhutte nyt juutalaisen kanssa. Niin hyvin voitte tuonne rantaan mennä Ja meren ärjyt lepoon käskeä; Tilille yhtä hyvin suden viedä, Kun uuhen vuonan määkyä se antaa; Evätä yhtä hyvin vuoren hongat Humisemasta, päätään puistamasta, Kun taivaan myrskyt niitä järkäyttää; Niin, mitä kovint' yhtä hyvin tehdä Kuin pehmittää (mit' onkaan kovempaa?) Sydäntä juutalaisen. — Siis, ma pyydän, Ei mitään tarjoust', ei koitost' enää, Vaan lyhykäisesti, mun tuomioni Ja juutalaisen tahtons' saada suokaa. BASSANIO. Kolmesta tuhannesta kuusi saat. SHYLOCK. Vaikk' ois jokainen kuusituhantinen Kuus-osainen, ja dukaatti jok' osa, En niistä huolis; sakkoni ma tahdon. DOGI. Kuin toivot armoa, kun sit' et anna? SHYLOCK. Min laki mulle voi, kun en tee väärin? Teill' ompi täällä monta osto-orjaa, Joit' aasin, koiran, muulin tavalla Alhaisiin orjantöihin käytätten te, Kosk' olette ne ostaneet. Jos sanon: Vapauttakaa ne, vävyiksenne tehkää! Miks he kuin juhdat hikoo? vuode hieno, Kuin teill' on, suokaa heille, samat herkut Suun virkistykseks. Orjat, vastaatten te, On meidän omat. — Samoin vastaan minä: Se lihanaula, jonka vaadin hältä, On kalliist' ostettu, on mun, sen tahdon. Jos kiellätte te sen, hyi lakianne! Venetian oikeudell' ei mitään voimaa. Odotan tuomiota; saanko? mitä? DOGI. Istunnon lykkäämiseen mull' on valta. Jos eräs opintohtori Bellario, Jot' olen välimieheks haettanna, Ei tänne saavu. SALARINO. Herra dogi, ulkon' On airut, äsken Paduasta tullut, Hänellä kirjeitä on tohtorilta. DOGI. Tuo tänne kirjeet, käske sisään airut. BASSANIO. Antonio, rohkeutt'! ole iloinen! Lihani, vereni ja luuni, kaikki Saa juutalainen, ennen kuin mun tähten' Sinusta verta tilkkaakaan saa vuotaa. ANTONIO. Ma saastutettu oinas karjass' olen. Sopivin teuraaks. Heikoin hedelmä Puust' ensin maahan putoo, niin myös minä. Bassanio, parasta on sinun elää Ja piirtää mulle hautakirjoitus. (Nerissa tulee, puettuna asianajajan kirjuriksi.) DOGI. Bellarion luota, Paduasta? NERISSA. Niin, Kummastakin. Bellarion tervehdys. (Antaa kirjeen.) BASSANIO. Miks hiot veistäsi niin ahkerasti? SHYLOCK. Häverikistä tuosta sakon leikkaan. GRATIANO. Teroita henkees veistäs, älä kenkääs, Pakana tunnoton: ei mikään rauta, Ei mestaajankaan kirves ole puoleks Niin pureva kuin sinun tuima kiukkus. Sinuhun eikö rukouskaan pysty? SHYLOCK. Ei mikään, minkä sinun älys keksis. GRATIANO. O, kirottu sa sydämetön koira! Kirottu oikeus, kun sun elää antaa! — Sa melkein horjumaan saat uskoni Ja saatat minut Pythagoraan luuloon, Ett' ihmisiin eläinten sielut muuttaa. Sun koiransielus sudessa on ollut, Jok', ihmismurhan tähden hirtettynä, Henkensä julman hirsipuusta ryösti, Ja kun sa häijyn emäs kohduss' olit, Lähetti sinuun sen: niin susimaiset, Veriset, ahnaat, nälkäiset on himos. SHYLOCK. Jos et vie kirjastani sinettiä, Niin keuhkosi vaan pilaat kirkunallas. Paranna järkes, hyvä laps, se muuten Rapistuu aivan. Oikeutta vaadin! DOGI. Bellario tässä suosittelee meille Erästä nuorta opintohtoria. — Miss' on hän? NERISSA. Tässä ihan vieressä Hän vartoo lupaa, saako sisään tulla. DOGI. Mielisti aivan. — Pari, kolme teistä Saatelkoon häntä kohteliaasti tänne. Bellarion kirjettä sill'aikaa kuulkaa. (Eräs kirjuri lukee:)

"Korkea-arvoinen herra, täten teen teille tiettäväksi, että saadessani kirjeenne olin kovin sairas. Mutta samalla hetkellä, jolloin sanansaattajanne tuli, oli ystävällisillä tervehdyksillä luonani eräs nuori tohtori Roomasta, Balthasar niminen. Minä tein hänelle selvän juutalaisen ja kauppias Antonion välisestä riitajutusta. Selailimme yhdessä monta kirjaa. Hän tuntee minun mielipiteeni, jonka hän, omalla opillansa korjattuna, (jonka laajuutta en saata tarpeeksi kiittää,) kehoituksestani nyt tuo mukanansa, täyttäen näin minun sijassani teidän arvoisan pyyntönne. Pyydän, ettei puuttuvaisuus hänen ijässänsä olisi esteenä puuttuvaiseen kunnioitukseen, sillä en koskaan ole nähnyt niin nuoressa ruumiissa niin vanhaa päätä. Suljen hänet teidän arvoisaan suosioonne; koetuksenne parhaan kiitoslauseen hänestä antaa."

DOGI. Kuulette oppineen Bellarion sanat; Ja tuossa, luulen, tulee tohtor' itse. (Portia tulee; puettuna lakitohtoriksi.) Kätenne! Vanhan Bellarion luota? PORTIA. Niin, herra. DOGI. Tervetullut! Täss' on sija. Te tunnetten kai riidan, joka tässä Nyt oikeuden ratkaistavan' on. PORTIA. Ma koko jutun perinpohjin tunnen. — Ken täss' on kauppias, ken juutalainen? DOGI. Antonio! vanha Shylock! esiin tulkaa. PORTIA. Nimenne Shylock? SHYLOCK. Shylock nimeni. PORTIA. On kummallinen juttunne, mut sentään Niin kohdallaan, ett'ei Venetian laki Voi teidän menetyksellenne mitään. (Antoniolle.) Ja tekö hänen vallassansa, niinkö? ANTONIO. Niin sanoo hän. PORTIA. Ja velan myönnätte? ANTONIO. Niin. PORTIA. Siis laupeutua juutalaisen täytyy. SHYLOCK. Vai täytyy? Mikä pakoittaapi? mikä? PORTIA. Pakoittaa ei voi laupeutta lainkaan; Kuin vieno sade taivaast' alas maahan Se tiukkuu, kaksin kerroin siunattuna: Se siunaa antajan ja ottajan; Se voimakkaiss' on voimakkain, se kaunilmp' Omaisuus hallitsijall' on kuin kruunu. Valtikka ajalliseen valtaan viittaa, Se arvon on ja mahtavuuden merkki, Mi pelon, kammon kuninkaille tuo. Mut valtikkata korkeamp' on laupeus; Sen istuin sydämiss' on kuningasten; Se itse jumaluuden merkki on; Ja jumalaisin maallinen on valta, Kun armo höystää lain. Siis, juutalainen, Lain oikeutta vaadit, mutta muista, Ett' ei lain jälkeen autuaaks meist' ykskään Voi tulla; armoa me rukoilemme, Ja sama rukous se meitä käskee Myös armon töihin. Tällä vaatimustas Lieventää koitan; vaan jos pysyt siinä, Venetian kovan oikeuden täytyy Julistaa päätös kauppiasta vastaan. SHYLOCK. Tekoni omaan päähän! Täyden vaadin: Lain jälkeen sakot, velan-ehdot kaikki. PORTIA. Häll' eikö ole varaa maksaa? BBASSANIO. Kyllä. Täss' oikeuden nähden ma sen tarjoon, Kaks kertaa määrän; ja jos se ei riitä, Sitoun maksamaan sen kymmenesti, Sydämen, pään ja kädet pantiks pannen. Ja jos ei riitä se, on ilmeist' että Totuutta sortaa ilkeys. Polkekaa, Ma pyydän, laki arvollanne kerran; Oikeuden suuren vuoksi pieni vääryys, Ja murtakaa tuon julman pirun tahto. PORTIA. Ei käy se. Venetiass' ei mikään valta Lakia vahvistettua voi muuttaa. Sit' esimerkkin' oiti käytettäisi, Ja moni selkkaus sen nojalla Vois syöstä valtioon. Ei käy se päinsä. SHYLOCK. Nyt Daniel tuomitsee! niin, toinen Daniel! Sua kunnioitan, nuori viisas tuomar'. PORTIA. Ma pyydän, näyttäkäätte velkakirja. SHYLOCK. Täss', armollisin tohtor', on se. PORTIA. Shylock, Sa rahas kolmin kerroin saat, ma kuulen. SHYLOCK. Mut vala, vala! vala taivaass' on! Sen rikkoisinko, tuskaks sielulleni? En, Venetiast' en. PORTIA. Maksettav' on sakko: Lain mukaan juutalainen naulan lihaa Siis saapi, kauppiaasta leikattavaks Sydämen luota aivan. — Armahda! Pois ota rahat! revinkö ma kirjan? SHYLOCK. Kun maksettu se on ja sanain jälkeen. — Oletten, nään mä, kelvollinen tuomar'; Lain tunnette ja selvityksenne On tarkka aivan. Lain nimessä vaadin, Jonk' ansiokas patsas oletten te: Tehkäätte päätös. Sieluhuni vannon, Ett' ei voi mikään ihmiskieli muuttaa Mun mieltäni. Ma vaadin sakkoni. ANTONIO. Sydämestäni oikeutta pyydän Päätöstä tekemään. PORTIA. No, näin se kuuluu: Povenne valmistakaa leikattavaks. SHYLOCK. Sa jalo tuomar'! uljas nuorukainen! PORTIA. Lain sanat ja sen mieli sopusuhteess' On täydelleen sen sakon kanssa, jonka Tää velkakirja maksettavaks määrää. SHYLOCK. Niin oikein; jalo, viisas tuomari! Liet paljon vanhempi, kuin miltä näytät! PORTIA. Siis paljastakaa rintanne. SHYLOCK. Niin, rinta! Niin kirjass' on — niin, tuomar', eikö niin? Sydämen luota: niinhän sanat kuuluu. PORTIA. Niin. Onko täällä vaakaa, jolla lihaa Sais punnita? SHYLOCK. On tässä. PORTIA. Maksuhunne. Myös hankkikaatte haavur', joka haavat Sitoopi, ett'ei veri kuiviin juokse. SHYLOCK. Se velkakirjass' onko mainittu? PORTIA. Ei ihan selvästi, mut mitä siitä? Sen rakkaudesta voisitten te tehdä. SHYLOCK. En sitä löydä; kirjass' ei se ole. PORTIA. No, kauppias, teill' eikö sanomista? ANTONIO. Ei juuri. Valmis olen, varustettu. — Kätenne, Bassanio; hyvästi! Jos kärsin teidän vuoks, sit' älkää surko, Sill' onnetar on tässä lempeämpi Kuin tapans' on; se kurjan muuten antaa Varainsa lopun nähdä, kuoppasilmin Ja kurtuss' otsa surkeata vanhuutt' Odottaa; moisen pitkällisen tuskan Kurjuudesta se minut ottaa pois. Terveiset kunnon vaimollenne! Hälle Antonion loppu kertokaa, ja kuinka Hän teitä lempi; hyvää kuollehesta. Ja kerrottuanne hän tuomitkoon, Bassaniot' onko koskaan rakastettu. Katoa ystävänne älkää surko, Niin hänkään velan maksamist' ei sure; Jos vaan, näät, tuo mies tarpeeks syvään leikkaa, Sen sydämestän' ihan oiti maksan. BASSANIO. Antonio, on vaimo mulla, joka Niin kallis mulle on kuin oma henki; Mut henki, vaimo, maailma ja kaikki On tyhjän arvoista sun henkes suhteen: Kaikk' antaisin ma pois, kaikk' uhraisin ma Pirulle tuolle, jos sun vapaaks saisin. PORTIA. Vaimonne tuost' ei suurin kiittäis teitä, Jos olis kuulemassa tarjoanne. GRATIANO. Mull' eukko on, jot' oikein totta lemmin; Jos taivaass' olis hän, ett' enkeleitä Rukoilis muuttamaan tuon koiran mieltä! NERISSA. Hyv' että seljän takana sen teette; Tuo toivo muuten kotirauhan rikkois. SHYLOCK. Haa! miehet kristityt te! Tytär mull' on; Mut ennen Barrabaankin jälkeläinen Hänelle mieheksi kuin kristitty! — Vaan aika kuluu; pyydän, tehkää päätös. PORTIA. Sun naula on tuon kauppamiehen lihaa: Niin päättää oikeus ja laki säätää. SHYLOCK. Oi, mikä tunnollinen tuomari! PORTIA. Ja rinnast' on se liha leikattava; Niin päättää oikeus ja laki säätää. SHYLOCK. Oi, viisas tuomari! — Kas niin vaan! — Tulkaa! PORTIA. Ei, varro vähän! Viel' on muuan seikka. — Tää kirja tilkkaakaan ei verta myönnä; On sanat siinä selvät: naula lihaa. Siis ota sakkos, ota naula lihaa; Mut leikatessas tilkankin jos hukkaat Vaan kristittyä verta, joutuu oiti Lain mukaan Venetian valtiolle Kaikk' omaisuutes. GRATIANO. Jalo tuomari! — Kah, Juutas! — mikä viisas tuomari! SHYLOCK. Se onko laki? PORTIA. Säännön näytän sulle. Kosk' oikeutta vaadit, niin sa myöskin Saat oikeutta, enemmän kuin toivot. GRATIANO. Kah, Juutas! — viisas, viisas tuomari! SHYLOCK. Tuo rahat sitte: kolmin kerroin velka, Ja kristitty saa jäädä. GRATIANO. Täss' on rahat. PORTIA. Seis! — Täysi oikeus juutalaiselle! Seis! kiirett' ei! — Hän muut' ei saa kuin sakon. GRATIANO. Oi Juutas! mikä viisas, jalo tuoman! PORTIA. Siis hankitse nyt lihas leikkaamaan. Mut vert' ei lain; ei päälle eikä vaille, Vaan naula tasan. Jos sa otat päälle Tai vaille tasan naulan, vaikk' ei muuta Kuin vaan sen verran, että paino nousee Tai laskee kahdenkymmenennen osan Skrupeli-pahasesta, niin, jos vaaka Hiuskarvankin vaan kallistuu, niin kuolet Ja omaisuutes kaikki pannaan kiinni. GRATIANO. Oi, Daniel! toinen Daniel! huomaa, Juutas! Nyt onkeen tartuit, vääräuskolainen. PORTIA. No, mitä viivyttelet? ota sakkos. SHYLOCK. Pääoma tänne, ja mun suokaa mennä. BASSANIO. Se täss' on sulle valmihina; ota! PORTIA. Lain edess' on hän kieltänyt sen julki; Hän oikeutta saapi vaan ja sakon. GRATIANO. Oi, Daniel! vielä sanon; toinen Daniel! Sanasta tuosta kiitos sulle, Juutas. SHYLOCK. Ma enkö edes pääomaani saa? PORTIA. Et, juutalainen, muut' et saa kuin sakon, Ja sen saat omall' uhallasi ottaa. SHYLOCK. No, piru sitten siunatkoon sen hälle! Tiliä täss' en enää tee. PORTIA. Ei, varro! Viel' yksi mutka oikeudess' on. Venetian lakiloiss' on säätty, että Jos muukalaisesta voi toteen näyttää, Ett' ilmijuonilla tai salaisesti Hän väijyy kansalaisen henkeä, Hält' ahdistettu puoli silloin riistää Saa puolet omaisuutta; toinen puoli Jää valtakunnan yksityiseen kassaan, Ja syyn-alaisen henki riippuu dogin Armosta yksin, muita kysymättä. Samassa tilass' olet, sanon, sinä, Sill' asioiden koko meno näyttää, Ett' ilmijuonilla ja salaa olet Sa vastapuoles hengen päälle käynyt Ja itsesi näin siihen vaaraan syössyt, Jost' äsken kerroin. Polvilles siis maahan, Ja rukoele dogilt' armoa! GRATIANO. Rukoile lupaa saada hirttää itses. Vaan tavaras kun valtion on omaa, Ja sull' ei köyden hintaa, hirtettävä Kai valtakunnan kustannuksell' olet. DOGI. Ett' eroitus miel'alassamme näkyis, Suon henkes anteeks, ennenkuin sit' anot. Sun tavarastas puolet on Antonion, Ja toinen puoli valtakunnan omaa, Mut tämän sakoiks lieventää voi nöyryys. PORTIA. Niin, valtion, mut ei Antonion osaa. SHYLOCK. Ei, viekää henki, kaikk', en mitään pyydä. Te viette huoneeni, kun viette pylvään, Mi huonettani tukee; hengen viette, Kun viette multa hengenpidon keinot. PORTIA. Mink' armotyön, Antonio, teette hälle! GRATIANO. Lahjaksi köys'; ei muuta, herran tähden. ANTONIO. Jos koko oikeus ja dogi suopi Hänelle anteeks puolet sakoista, Niin tyydyn, jos hän käytettäväks mulle Suo toisen puolen, hänen kuoltuansa Jätettäväks sen ylimyksen käteen, Jok' äsken hänen tyttärensä ryösti. Kaks seikkaa lisäks ehdotan: ett' oiti Täst' armosta hän tulee kristityksi; Ja toiseksi, lain pöytäkirjaan lahjan Tekeepi kaikest' omaisuudestansa Vävynsä sekä tyttärensä hyväks. DOGI. Se täytyy hänen, muuten peräytän Sen armon, jonka julistin ma äsken. PORTIA. Tyydytkö, juutalainen? Mitä sanot? SHYLOCK. Ma pyydän, suokaa minun mennä täältä; Voin pahoin. Kirja lähettäkää jälkeen, Sen alle kirjoitan. DOGI. Pois siis, mut tee se. GRATIANO. Kaks kummia saat kasteessas. Jos tuomar' Min' oisin, lisäks kymmenen sa saisit,[4] Ei seuraks ristinmaljalle, vaan hirteen. (Shylock lähtee.) DOGI. Teit' atrioimaan luokseni ma pyydän. PORTIA. Arvoisa herra, nöyrimmästi anteeks: Palata Paduaan mun tänään täytyy, Ja pakko lähteä on matkaan oiti. DOGI. Sepä ikävää, ett' aikanne ei salli. Antonio, kiittäkäätte tuota herraa: Velassa suuress' oletten te hälle. (Dogi ja senaattorit lähtevät seurueineen.) BASSANIO. Arvoisa herra, viisautenne minut Ja ystäväni pelastanut hirveist' On tuskista; siis, juutalaisen rahat, Nuo kolmetuhat dukaattia, mielist' Annamme hyvänsuovan vaivan palkaks. ANTONIO. Ja lisäks ikuisehen rakkauden Ja palveluksen velkaan teille jäämme. PORTIA. Se hyvin maksettu, ken hyvillään on; Ja hyvilläni minä, kun teit' autoin, Ja sen jo katson hyväks palkinnoksi: En ole palkan-ahne ollut koskaan. Mua tavattaissa tuntekaa, ma pyydän; Nyt herran haltuun vaan ja rauha teille. BASSANIO. Teit' yhä vielä kiusaan, hyvä herra: Meilt' ottakaatte joku muisto lahjaks, Ei palkinnoks. Ma kahta pyydän teiltä: Ett' ette kiellä ja ett' anteeks suotte. PORTIA. Kovasti kiusaatten, ja senvuoks myönnyn. Tuon hansikan ma pyydän teiltä muistoks, Ja rakkauden merkiks sormuksenne. Pois älkää kättä viekö; muut' en tahdo; Sit' ette kiellä, jos mua rakastatte. BASSANIO. Tään sormuksenko? — ah, se halpa on; Sit' itse tarjota ma häpeäisin. PORTIA. En mitään muuta pyydä kuin vaan tuon; Ja nyt saan oikein halun siihen, huomaan. BASSANIO. Enemmän siitä riippuu kuin sen arvo. Kalleimman sormuksen Venetiass' annan Ja kuulutuksen kautta teille hankin; Vaan tätä en voi antaa — suokaa anteeks. PORTIA. Oletten aulis tarjomahan, näen ma: Teilt' ensin opin kerjäämään; nyt opin Mit' ompi vastattava kerjääjälle. BASSANIO. Tään sormuksen sain vaimoltani, herra, Kun hän sen antoi, hän mult' otti valan, Sit' ett'en möis, pois antais, hukkais koskaan. PORTIA. Se syy saa monet lahjat säästymään. Jos vaimonne ei ole hupsu aivan, Ja tietää että ansainnut sen olen, Hän siit' ei ijäks teille vihaa kanna, Jos mulle suotte sen. No, herran haltuun! (Portia ja Nerissa lähtevät.) ANTONIO. Bassanio, sormus hälle antakaa; Sen miehen ansiot ja rakkauteni Jotakin maksaa vaimon käskyn suhteen. BASSANIO. Gratiano, juokse, tapaa hänet kiinni, Hänelle sormus vie ja tuo, jos voit, Antonion luokse hänet. Joutuun, riennä! (Gratiano lähtee.) Pois tulkaa; heti lähdemme nyt teille; Ja varhain aamusella lennätämme Yhdessä Belmontiin. Antonio, tulkaa. (Lähtevät.)

Toinen kohtaus.

Katu. (Portia ja Nerissa tulevat.) PORTIA. Tiedusta juutalaista; tuo vie hälle, Ja vaadi hänen allekirjoitustaan. Tän' yönä heti matkaan, ollaksemme Kotona päivää ennen miehiämme. Tuo mieleinen on kirja Lorenzolle. (Gratiano tulee.) GRATIANO. Hyv' että kohtasin ma teidät, herra. Likemmin mietittyään Don Bassanio Lähettää teille sormuksen, ja pyytää Teit' atrioimaan kanssaan. PORTIA. Sit' en voi ma! Mut sormuksen ma otan kiitoksella, Niin sanokaa. Hyv' olkaa, näyttäkäätte Pojalleni, miss' asuu vanha Shylock. GRATIANO. Sen teen ma. NERISSA (Portialle). Herra, sananen! — (hiljaa) Saas nähdä, Ma saanko mieheltäni sormuksen, Jot' ijäks säilyttävänsä hän vannoi! PORTIA. Saat varmaan. Sittenkös he vasta vannoo, Ett' ovat miehille ne lahjoittanna; Mut soditaan ja vannotahan vastaan. He, riennä, joudu! Tiedät missä varron. NERISSA. No, herra, näyttäkää, miss' on se talo. (Lähtevät.)