SISÄLLYS: (continued 4)

NAHKASUKKA

Urhoollisen päällikön sielu on kuolematon samoinkuin hänen sotakirveensä ja piippunsa.

RABBI MAIMONIDES

Kirjoitettu on: »Paha tulee hävitetyksi, ja hänestä ei jää mitään jäljelle.»

PYHÄ AUGUSTINUS

Sinä erehdyt, rabbi Maimonides. Kirjoitettu on: »Kirotut joutuvat iankaikkiseen tuleen.»

ORIGENES

Niin, Maimonides erehtyy. Paha ei tule hävitetyksi, vaan vähennetyksi; hän muuttuu aivan pieneksi, jopa huomaamattomaksikin. Niin on ymmärrettävä kadotettujen osa. Mutta pyhät sielut uppoavat Jumalaan.

DUNS SCOTUS

Kuolema saa olennot palaamaan Jumalaan, niinkuin ääni häipyy ilmaan.

BOSSUET

Origenes ja Duns Scotus pitävät tässä puheita, joista tihkuu alinomaa erehdyksen myrkky. Se, mitä pyhissä kirjoissa on sanottu helvetin tuskista, on ymmärrettävä sananmukaisesti. Kadotetut elävät aina ja kuolevat aina ovat kuolemattomat tuskiansa varten, liian lujat kuollakseen, liian heikot kestääkseen, ja huokailevat iäisesti liekkivuoteillaan tuimien ja auttamattomien vaivojen uuvuttamina.

PYHÄ AUGUSTINUS

Niin, nämä totuudet tulee ymmärtää sananmukaisesti. Kadotettujen todellinen liha se kärsii ajoista aikoihin. Lapset, jotka kuolevat heti synnyttyään tai äitinsä kohtuun, eivät suinkaan vältä näitä kärsimyksiä. Sellainen on jumalallisen oikeuden tahto. Jos ihmisen on vaikea uskoa, etteivät tuleen heitetyt ruumiit siinä milloinkaan pala loppuun, niin se johtuu pelkästä tietämättömyydestä ja siitä, ettei hän tiedä olevan olemassa lihaa, joka säilyy tulessa. Sellaista on esimerkiksi fasaanin liha. Minä tulin sen huomaamaan Hippossa, missä kokkini valmisti ateriaa varten fasaanipaistin ja asetti ateriakseni puolikkaan. Kahden viikon kuluttua minä vaadin toisen puolikkaan ja havaitsin sen vielä täysin kelvolliseksi. Siitä nähdään, että tuli oli sen säilyttänyt samoinkuin se säilyttää kadotettujen ruumiit.

SUMANGALA

Kaikki, mitä olen kuullut, on länsimaisen pimeyden peittämää. Totuus on, että sielut siirtyvät ruumiista toiseen, kunnes ehtivät autuaaseen nirvanaan, joka lopettaa olemisen kaikki vaivat. Gautama koki viisisataaviisikymmentä inkarnatiota, ennenkuin tuli Buddhaksi; hän oli kuningas, orja, apina, norsu, korppi, sammakko, plataani ja niin edespäin.

SAARNAAJA

Ihmiset kuolevat samoinkuin eläimet, ja heidän kohtalonsa on sama. Niinkuin kuolee ihminen, kuolevat eläimetkin. Molemmissa on sama henki, ja ihmisessä ei ole mitään enempää kuin eläimessä.

TACITUS

Tuo puhe sopii juutalaiselle, joka on luotu orjuuteen. Minä puolestani puhun roomalaisena: Suurten kansalaisten sielu ei ole katoavainen. Niin sopii uskoa. Mutta se otaksuma, että jumalat suovat kuolemattomuuden orjien ja vapautettujen sieluille, loukkaa jumalten majesteettia.

CICERO

Ah, poikani, kaikki, mitä manaloista kerrotaan, on pelkkää valheitten kudelmaa. Minä kysyn itseltäni, olenko kuolematon minäkään muuten kuin konsulaattini muiston nojalla, joka säilyy iäti.

SOKRATES

Minä puolestani uskon sielun kuolemattomuuteen. Se on kaunis uhkayritys, toivo, jolla tulee itseänsä hurmata.

VICTOR COUSIN

Parahin Sokrates, sielun kuolemattomuus, jonka minä olen kaunopuheisesti todistanut, on lähinnä moraalinen välttämättömyys. Hyve näet on kaunis retorinen aihe, ja ellei sielu ole kuolematon, ei hyve tule palkituksi. Ja Jumala ei olisi Jumala, ellei hän huolehtisi minun ranskalaisten esitysteni aiheista.

SENECA

Ovatko nuo viisaan periaatteita? Ota huomioon, sinä Gallian filosofi, että hyvien tekojen palkkana on niiden tekeminen ja ettei hyveen ulkopuolelta löydy mitään sen arvoista korvausta.

PLATON

On kumminkin olemassa jumalallisia rangaistuksia ja palkintoja. Kuoleman jälkeen siirtyy pahan ihmisen sielu alemman olennon, hevosen, virtahevon tai naisen ruumiiseen. Viisaan sielu yhtyy jumalten kuoroon.

PAPINIANUS

Platon väittää, että jumalten oikeus korjaa tulevassa elämässä ihmisten oikeutta. On päinvastoin hyvää ja hyödyllistä, jos ihminen, kärsittyään maan päällä rangaistuksen, jota ei ole ansainnut ja jonka hänelle määrää erehdykselle altis, mutta laillinen ja täysin pätevästi tuomitseva esivalta, jatkaa rangaistuksensa kärsimistä kadotuksessa; tämä on inhimillisen oikeuden harrastusten mukaista, ja merkitsisi sen heikontamista, jos väitettäisiin jumalallisen viisauden voivan kumota sen tuomioita.

ERÄS ESKIMO

Jumala on kovin hyvä rikkaille ja kovin paha köyhille. Hän siis rakastaa rikkaita eikä rakasta köyhiä. Ja koska hän rakastaa rikkaita, ottaa hän heidät taivaaseen, ja koska hän ei rakasta köyhiä, panee hän heidät helvettiin.

KIINALAINEN BUDDHALAINEN

Tietäkää, että jokaisessa ihmisessä on kaksi sielua, toinen hyvä, joka yhtyy Jumalaan, toinen paha, joka joutuu kärsimään.

TARENTON VANHUS

Oi viisaat, vastatkaa vanhukselle, puutarhojen ystävälle: onko eläimillä sielu?

DESCARTES ja MALEBRANCHE

Ei ole. Ne ovat koneita.

ARISTOTELES

Ne ovat eläimiä, ja niillä on sielu samoinkuin meilläkin. Tämä sielu on yhteydessä heidän elintensä kanssa.

EPIKUROS

Oi, Aristoteles, heidän sielunsa on onneksi samanlainen kuin meidän, häviävä ja kuoleman alainen. Rakkaat varjot, odottakaa kärsivällisesti näissä puutarhoissa aikaa, jolloin teistä lopullisesti katoo elämisen julma tahto ja sen keralla itse elämä onnettomuuksineen. Levätkää jo ennakolta rauhassa, jota ei mikään häiritse.

PYRRHON

Mitä on elämä?

CLAUDE BERNARD

Elämä on kuolemaa.

— Mitä on kuolema? kysyi vielä Pyrrhon.

Kukaan ei hänelle vastannut, ja varjojen joukko poistui äänettömästi, niinkuin pilvi tuulen ajamana.

Minä luulin jääneeni yksin asphodelos-niitylle, mutta samassa ilmaantui näkyviini Menippos, jonka tunsin hänen kyynillisen hilpeästä ilmeestään.

— Kuinka on mahdollista, oi Menippos, kysyin minä häneltä, että nämä vainajat puhuvat kuolemasta ikäänkuin eivät sitä tuntisi, ja minkätähden näyttävät inhimilliset kohtalot olevan heille yhtä hämärät kuin heidän vielä maan päällä eläessään?

Seikka johtuu varmaan siitä, vastasi minulle Menippos, että he ovat säilyneet yhä jollakin tavoin inhimillisinä ja kuolevaisina. Ehdittyään kuolemattomuuteen he eivät enää puhu eivätkä ajattele. He muuttuvat jumalten kaltaisiksi.