TOINEN NÄYTÖS.

Paikka Svenssonin asuinrakennuksen edustalla. Vasemmalla näkyy rakennuksesta yksi seinä akkunoineen ja sisäänkäytävineen. — Perällä kulkee lakkolaisten kokouspaikalle johtava tie. — Taampana häämöittää muita rakennuksia.

Kaksi lakkolaista keskustelussa.

1:nen lakkolainen: Minua jo melkein rupeaa kaduttamaan, että koko puuhaan ryhdyin. Muutamia päiviä on jo kulunut… Tuskan ja taistelun päiviä ovat ne olleet: melkein nälkää kärsien olemme eläneet… Ja vielä emme ole mitään saavuttaneet.

2:nen lakkolainen: Vielä emme tosin ole mitään saavuttaneet…

1:nen lakkolainen: Emmekä milloinkaan saavutakaan.

2:nen lakkolainen: Saadaanpa nähdä.

1:nen lakkolainen: Se on varma se, että turhaa on taistelumme. Me olemme alkaneet vaarallisen leikin, joka on meille turmioksi koituva.

2:nen lakkolainen: Joka on tuova hyötyä, ainoastaan hyötyä.

1:nen lakkolainen: Niin sanot sinä, joka et asiaa ymmärrä.

2:nen lakkolainen: Ymmärrän sen niin hyvin kuin sinäkin.

1:nen lakkolainen: Ei ainakaan siltä näytä. Katsohan nyt, hyvä veli: eihän patruunan tarvitse meitä rukoilla ellemme hyvällä taivu; miehiä saa hän muualtakin…

2:nen lakkolainen: Ei niitä vaan niin oteta.

1:nen lakkolainen: Taitaapa ollakin jo muutamia kymmeniä odottamassa. Iikkalan Iisakki kuuluu kierrelleen lähipaikkakunnilla työväkeä värväilemässä… Saat olla varma, ett'ei se mies tyhjin käsin takaisin tule. Kyllä hän väkeä saa.

2:nen lakkolainen: Lienee juttua kaikki.

1:nen lakkolainen: Ei ole juttua, sen saat jo piankin nähdä. — Sitäpaitsi on lakkolaisistakin parikymmentä päättänyt olla jatkamatta lakkoa. Milloin vaan patruuna tahtoo, ryhtyvät he työskentelemään.

2:nen lakkolainen (Pilkallisesti): Sinä tietysti kuulut myös rikkurien komppaniaan.

1:nen lakkolainen: En vielä, mutta tänäpäivänä siihen liityn. En tahdo enää vetää yhtä köyttä lakkolaisten kanssa, sillä minulla on järkeä, minulla. Minä ajattelen aina asioita pitemmälle.

2:nen lakkolainen: Hyvä on. Onneksi olkoon! Muuta en taida sanoa. — Kehottaisin kumminkin sinua, veljenä ja ystävänä, tätä kaikkea tarkemmin harkitsemaan.

1:nen lakkolainen: Samaa sanon sinulle.

2:nen lakkolainen: Ajattele mikä suuri rikos: ruveta toverien taistellessa petturiksi ja liittyä isännistön puolelle. Minä melkein säälin sinua…

1:nen lakkolainen: Tiedän itse mitä teen.

2:nen lakkolainen: Minä sekä säälin että surkuttelen sinua.

1:nen lakkolainen: Sanon sinulle: pidä suusi kiinni!

2:nen lakkolainen: Haluatko tappelua?

1:nen lakkolainen: Sinähän sitä haluat.

2:nen lakkolainen: Äläs luule, poika! Pidän siksi paljon kunniastani, ett'en kaikenlaisten retkujen kanssa rupea painiskelemaan.

1:nen lakkolainen: Kas miten pöyhistelet! Kuohuupa vereni hieman. Mutta ole rauhassa, sinuun en koske. — Saadaanpa nähdä, kuinka paljon lakosta hyödytte…

2:nen lakkolainen: Hyödymme tai häviämme — sama se. Kunniallisesti kumminkin loppuun asti taistelemme; emme sanaakaan perää. Parempi vaikka nälkään kuolla, kun tehdä itsensä kunniattomaksi. Hyvästi jää! (Pois.)

1:nen lakkolainen: Tehdä itsensä kunniattomaksi! Tiedä, mies, ett'en ole kunniaani myönyt. Omaa etuani minä katson, en muuta.

2:nen lakkolainen (Huutaa edempää): Tiedä siis sinä, että kaikkien etu on oman edun yläpuolella.

Iikkala (Ja muita miehiä tulee): Hei miehet, mitä kiistelette?

1:nen lakkolainen: Tässä oli vaan kysymys työlakon pitkittämisestä.

Iikkala: No mitä sinä arvelet? Onko mielestäsi parempi pitää lakkoa vireillä kuin se kokonaan lopettaa?

1:nen lakkolainen: Parempi on tarttua työhön kiinni — se on minun mielipiteeni. Lakon jatkamisesta ei kumminkaan ole mitään hyötyä.

Iikkala: Vielä hyötyä! Ei rahtuakaan. Työttömiksi joudumme kokonaan, ellemme pian tee patruunan tahdon mukaan…

1:nen mies: Mutta sitä eivät muutamat ymmärrä.

2:nen mies: Uskovat vaan varmasti lopulliseen voittoon…

3:s mies:§… ja sanovat toisinajattelevia pettureiksi.

1:nen lakkolainen: Sen nimen sain minäkin äsken.

Iikkala: Älkäämme välittäkö heistä! He ovat ymmärtämättömiä, lapsellisia intoilijoita, ja he haluavat meidän jokaisen turmiota. Turhaa on heille selittää ja puhua… saa pian korvilleen, ellei osaa kylliksi sanojansa punnita. Olen koettanut panna parhaani saadakseni asiat oikealle tolalle… en ole onnistunut… Tuo sosialistisaarnaaja heidät villitsee. Parasta olisi, kun koko mies potkittaisiin pois paikkakunnalta.

1:nen mies: Sen työn teemme, ellei hän pian täältä lähde. Tartumme korvista kiinni… Varokoon silloin itseänsä!

1:nen mies: Varokoot itseänsä kaikki, jotka lakkoa puolustavat! Tämä tällainen elämä panee mielen vimmastumaan: saa melkein nälkään kuolla.

Iikkala: Senpätähden onkin jokaisen pantava kaikki voimansa liikkeelle, että työt saataisiin alkuun. Tänäpäivänä on lakkolaisilla kokous kello kolme… Kuinkas paljon kello nyt on?

1:nen lakkolainen: Puoli kolme.

Iikkala: Jo niin paljon! Kas miten aika kuluu! Lentää kuin siivillä. Luulin, että oltaisiin vasta siinä puolenpäivän tienoissa. — Mutta olkoon kuinka paljon tahansa! — Tuossa kokouksessa on meidän mitä tarmokkaimmin kannatettava lakon lopettamista… Eikös niin, pojat?

Useat: Se tehdään.

Iikkala: Ja saattepa silloin nähdä, ett'ei aivan harvalukuinen ole meidänkään joukkomme. Vaikkapa nyt muutamat panisivatkin vastaan, niin mitäs se tekee. Muualta — muilta paikkakunnilta nimittäin — saadaan kyllä heidän tilallensa työskentelijöitä.

1:nen lakkolainen: Sitäpaitsi voidaan työt helposti panna alkuun, vaikka ei työläismäärä olekaan täydellinen.

Iikkala: Aivan mainiosti. — Siis ei muuta, kun puuhataan vaan! Tämä työ on meidän kaikkien yhteiseksi eduksemme. Olkaamme innokkaita ja uskaliaita! Näyttäkäämme, että meilläkin on asiassa jonkunverran sanottavaa. — Minun täytyy nyt kävästä patruunan pakinoilla… on hieman tärkeätä juteltavaa… Näkemiin asti! (Menee Svenssonin asuntoon).

1:nen mies: Näkemiin asti! — Tuo Iikkala on innokas mies…

3:s mies: Laskee puhettakin kuin paras pappi, ja aina saa puolellensa enemmän ja enemmän…

2:nen mies: Kyllä tästä pian hyvää tulee! Odottakaamme vaan hetkinen.

1:nen lakkolainen: Hyvää tulee, se on varma. Melkeinpä saamme kuvitella olevamme parin päivän kuluttua tehtaan pyöriä pyörittämässä.

2:nen mies: Jaa — kuka tietää. Asiamme edistyy pohjatuulen nopeudella.. Mutta eikös lähdetä tästä muitakin katsomaan? Tuo kokouskin kohta alkaa…

1:nen mies: Lähdetään vaan… Mitäpä me tässä… (Lähtevät keskustellen).

Iikkala (Tulee Svenssonin asunnosta): Ei ollut ukko kotosalla… Minnehän lienee mennyt? Olisipa minulla ollut kerrottavana hänelle sangen mieluisia uutisia, sangen mieluisia ja hauskoja asioita… Hei vaan! Kaikki luistaa kuin rasva… Eilispäivän harhailin lähipaikkakunnilla työläisiä keräilemässä… Kaikki mainiosti onnistuu… useampia kymmeniä miehiä ja naisia lupautui heti lähteä työhön, kun vaan tarve vaatii… Sitäpäitsi olen lakkolaisista saanut puolelleni suurehkon lauman…

Hauskaa on tämä värväystoimi! Rahaa tulee miehelle kuin roskaa… en minä palkatonta työtä tee. Runsaat hopeakasat taskuihini uppoavat… Patruuna on kunnon mies… perin ystävällinen ukko, joka tuntee työmiehen vaivat… Ja viisas mies hän myöskin on: tietää hyvin, ettei kovin pitkä-aikainen seisaus ole tehtaalle eduksi… varoja nielee se armottomasti… voipa viedä taloudelliseen perikatoonkin… Senpätähden tarvitsee työväkeä haalia, ottaa mistä tahansa… Mutta eipä suostu äijä ylentämään lakkolaisten palkkoja vaikka se olisi hänelle itselleen eduksi: siten säästyisivät monenmoiset kulungit… Eipä suostu hän siihen, sillä hänessä on ylpeyttä myöskin… Ei tahdo taipua työmiesten vaatimuksiin… kärsii ennemmin. Mielii pää pystyssä käydä… haluaa olla oma herransa… on tottunut käskemään ja määräämään…

Parasta se onkin! Niin minäkin tekisin. (Kävelee ja ajattelee). Peijakas! missä se näin kauan… Kas, tuollahan tulee ukko! En huomannutkaan. Kunpa nyt osaisin oikein kunnollisesti esiintyä! (Patruuna tulee). Hyvää päivää, herra patruuna!

Patruuna (iloisesti): Päivää! Olen juuri ollut teitä etsimässä.

Iikkala: Ja minä kävin äsken teidän luonanne. Olemme siis kumpikin hakeneet toisiamme, heh, heh, heh!

Patruuna: Miten olette onnistuneet?

Iikkala: Toimessaniko?

Patruuna: Niin.

Iikkala: Hyvin tietysti, herra patruuna, hyvin tietysti… Voimia kyllä minun ammattini kysyy, mutta mitäs siitä…

Patruuna: Saattehan te palkkanne…

Iikkala: Aivan oikein, saanhan minä palkan. Siksipä panenkin liikkeelle tahtoni ja tarmoni… siksipä kantaakin minun ahertamiseni runsaita hedelmiä: ainakin sata työntekijää on varmasti lupautunut…

Patruuna: Todellako?

Iikkala: Ainakin sata työntekijää on varmasti lupautunut… Sitäpaitsi on suuri joukko lakkolaisia muuttanut mielensä.

Patruuna: Vai niin. Sepä hauskaa! Pianhan tässä sitten alkuun päästäänkin…

Iikkala: Tuossa tuokiossa… Ei tarvitse enää pitkiä aikoja odottaa.

Patruuna: Tekee oikein hyvää, kun saa kuulla tuollaisia uutisia. Te olette kunnon mies ja perin ymmärtäväinen mies…

Iikkala: No, no… eihän tämä nyt mitään…

Patruuna: Ja minä olenkin päättänyt antaa teille paremman paikan. Työmieheksi olette liian hyvä. Kun jälleen aletaan työt tehtaassa, saatte te ruveta toimimaan alikerroksen työnjohtajana.

Iikkala: Mutta, herra patruuna… En todellakaan tiedä, miten osaisin kiittää teitä…

Patruuna: Otatte siis toimen vastaan?

Iikkala: Kieltäytyisinkö siitä! Herra patruuna, olen onnellinen saadessani palvella teitä. Ja varma saatte olla, että kunnollisesti olen toimeni tekevä… milloinkaan ette ole tavanneet kuuliaisempaa palvelijaa.

Patruuna: Aivan hyvin sen uskon. Tähänastiset toimenne ovat siitä todistuksena… (Tekee lähtöä). No niin… toimikaa nyt vaan edelleenkin ripeästi ja reippaasti… Mikäli työnne edistyy, sikäli palkkionne suurenee.

Iikkala (Lakki kourassa): Voitte luottaa minuun…

Perttilä (Tulee kiireisesti): Lakkolaiset aikovat pitää kokouksen ja toimeenpanna kulkueen… Sitä ei tietysti tulla sallimaan?

Patruuna: Ei mitään kokouksia eikä kulkueita! Se on sanani. Sanokaa heille niin.

Perttilä: Minä luulen ett'ei pelkkä käsky tee tarkoitettua vaikutusta…

Patruuna: Eivätkö tottelisi?

Perttilä: Olettehan nähneet sen ennenkin…

Patruuna: Totta kyllä…

Iikkala: He tahtovat olla omia herrojansa, omia käskijöitänsä, heh, heh, heh!

Perttilä: Eiköhän olisi parasta kutsua sotaväkeä?

Iikkala: Se auttaisi. Sillä enpä luule että enää rehenneltäisi, kun paljaat sapelit…

Patruuna (Keskeyttää Iikkalan): Te olette oikeassa… Sitä on paikkakunnalla yllin kyllin… Näyttäkäämme kerrankin, kuka on todellinen käskijä ja määrääjä. Menkää nyt heti ja antakaa nimismiehelle tieto…

Perttilä: Hyvä!

Patruuna: Ja ellei hyvällä sanalla hajaannuta, on paras käydä kalpoihin käsiksi… Kyllä minä vastaan seurauksista.

Perttilä: Käyn heti toimeen… (Lähtee.)

Patruuna (Pidättää häntä): Kuulkaahan! Minulla on teille vähän muutakin puhuttavaa. Tulkaa tänne sisälle… (Nyökkää Iikkalalle) Näkemiin!

Iikkala (Kumartaa lakki kädessä): Jumalan haltuun, herra patruuna!

(Perttilä ja Patruuna menevät asuinrakennukseen).

Iikkala: Kunnon mies tuo Svensson! Sanon ma sen vieläkin kerran… Osaa pitää palvelijoitansa arvossa… En minä nyt sentään olisi tällaista uskonut: heti ylensi työnjohtajaksi… Heh! Kannattaapa todellakin, kannattaapa todellakin minun täst'alkaen hieman pää pystyssä käydä! Tahdonpa niskaani suoristaa… Eiköhän olekin sinne yksi nikama kasvanut lisää! (Kävelee ja hymyilee.) Jaa-a! Nyt olen herrasmies, herrasmies kiireestä kantapäähän… Kyllä sitä sentään onnestaa, kun osaa itseänsä kunnollisesti käyttää… Kun on älyä päässä… Olivat nuo tehtaalaiset sentään koko hölmöjä tuohon seisaukseen ryhtyessään! Menettävät pian kaikki, mitä heillä ennen oli… En ole minä milloinkaan sellaisia tekosia tehnyt… Ajattelen aina asiaa, ajattelen ja harkitsen… Mutta mitäs se minuun kuuluu! Ei ensinkään! Minä olen nyt herrasmies minä!

(Alasinen ja Naulanen tulevat).

Alasinen: Täälläpä olet sinäkin. Olen oikein iloinen sinut tavatessani.

Iikkala: Sepä hauskaa.

Alasinen: On nimittäin jonkun verran juteltavaa kanssasi.

Naulanen: Niin… meillä on juteltavaa kanssasi.

Iikkala: No, antakaa tulla!

Alasinen: Ystävällisesti kehoitamme sinua jättämään sikseen lähipaikkakunnilla ja lakkolaisten keskuudessa harjoittamasi afäärit — ymmärtänet kai mitä tarkoitamme.

Iikkala: Puhutte arvoituksia.

Alasinen: Et näy olevan tietävinäsi koko asiasta…

Iikkala: Mistäs minä kaiken maailman asiat tietäisin!

Alasinen: Vai niin. No, voimmehan puhua suorempaakin kieltä. Olemme kuulleet, että sinä veikkosemme, olet värväystointa harjoittanut…

Iikkala: Mitä hiton värväystointa?

Alasinen: Näemme, että tahdot konstailla kanssamme… asian kyllä ymmärrät sangen hyvin… sen paremmin ei sitä kukaan muukaan ymmärrä. Mutta sinä olet koiranleuka, aika koiranleuka!

Naulanen: Ja me tahdomme sanoa sinulle, että jätä toimenpiteet, joihin olet ruvennut… jätä ne sikseen oman turvallisuutesi tähden!

Iikkala: Luulenpa, että saan kuulla uhkauksia. Niitä en kumminkaan pelkää. — Ellei teillä ole muuta asiaa, saanen kai sanoa hyvästi… Siis: Jumalan huomaan, veikkoseni! Minä en rupea kenellekään tekemään töistäni tiliä. (Pois).

Naulanen (Huutaa hänen peräänsä): Mies, sinä röyhkeilet liiaksi!

Alasinen: Muista, että paikalla heität alhaisen ammattisi! (Laulua alkaa kuulua). Hänellä on liian suuri suu.

Naulanen: Kyllä se aikanaan tukitaan… Mutta käykäämme toimeen, joka on meille annettu.

Alasinen: Tuolla jo kulkue tuleekin. Koko komealta se näyttää: tahdissa ja laulun soidessa marssitaan… Punainen lippu liehuu etunenässä… Mutta puheet sikseen! Mennään nyt!

(Menevät Patruunan asuinrakennukseen. — Laulu lähenee).

Mars eespäin, eespäin, veikkoset, tää aik' on meidän aikaa! Oi kuulkaa, kuulkaa, muualla jo taistotorvet raikaa! Nyt noustahan, nyt vaaditaan, käy myrskytuulet kautta maan, ja aika laulaa lauluaan:

Mars eespäin, eespäin, kärsineet! Pois tieltä esteet, salvat, pois tieltä orjuusaattehet ja kahleraudat halvat! Ne vapaata ei painaa saa, ei painaa saa, ei rasittaa! Eespäin! Päin vaikka kuolemaa!

(Lakkolaisten kulkue tulee laulun soidessa; etunenässä kannetaan punaista, sopivalla kirjoituksella varustettua lippua, — m.m. nähdään joukossa Puhuja, Karhunen, y.m. lakkoon osaaottaneita).

Puhuja (Pysäyttää joukon): Pysähtykää!

Karhunen: Pysähtykää!

Puhuja: Kuten äsken pitämässämme kokouksessa päätimme, odotamme tässä niin kauan kun toverimme tulevat isännöitsijän puheilta. He nimittäin ovat keskustelemassa yhteisestä asiastamme. Sitten jatkamme matkaa entiselle kokouspaikalle, jossa lauletaan, keskustellaan ja pidetään puheita. — Kauan ei meidän luullakseni tarvitse odottaa…

Eräs mies: He tulevat jo.

(Asuinrakennuksen ovi avataan ja Perttilän voimakas käsi näkyy työntävän ulos vastaanpanevia lakkolaisia: Naulasta ja Alasista).

Perttilä: Mars, hyvät herrat! Silloin kun tullaan isännöitsijän puheille, silloin käyttäydytään ihmisten tavoin… ei ylvästellä eikä rehennellä, sillä siitä voi pian olla — kuten tässäkin tapauksessa — vahingolliset seuraukset…

Naulanen: Tämä on hävitöntä, tämä! — Toverit! Tuskin olimme ehtineet alkaa keskustelun, kun saimme käskyn käydä ulos. "Minä en enää rupea kanssanne tätä asiaa punnitsemaan — sanoi Svensson — ellette hyvällä tartu työhön kiinni yhden vuorokauden kuluessa, teen minä teidät kokonaan työttömiksi. Hankin muualta miehiä…"

Alasinen: Ja kun sitten vielä rohkenimme tehdä pienen huomautuksen, tarttui (viittaa Perttilää) tämä herrasmies…

Karhunen (Keskeyttäen): Isäntänsä uskollinen palvelija!

Alasinen: … meidän kaulukseemme ja työnsi meidät ulos. Eikö tämä todellakin ole hävitöntä…

Karhunen: Suoraan sanoen: sikamaista! Meitä kohdellaan kuin eläimiä, kuin koiria, ja vieläkin huonommin!

(Suurta paheksumista väkijoukossa).

Perttilä: Mutta te käyttäydytte myös kuin koirat.

Karhunen: Kuka sen on sanonut?

Perttilä: Itse sen näin. Kun teidän lähettiläänne — tai miksi heitä sanoisin — tulivat isännöitsijän luokse keskustelemaan, eivät he ensinnäkään suvainneet tervehtiä astuessaan sisään…

Naulanen: Sangen vähäpätöinen seikka!

Perttilä (Välittämättä hänestä): Ylpeinä, pää pystyssä tallustivat he huoneen perälle asti…

Karhunen: Ainoastaan kerjäläiset seisahtuvat ovensuuhun.

Perttilä: … käyttivät sangen pontevia sanoja, joten sivultakatsojasta näytti hieman siltä kuin he tässä määrääjinä esiintyisivätkin.

Karhunen: Tiedä, mies, ett'emme milloinkaan kulje madellen tietämme. Se tapa voi kyllä kuulua sinulle, mutta…

Perttilä (Äkisti): Mitä sanot?

Karhunen: Ei enää mitään.

Puhuja: Toverit! Minä pyydän rauhallisuutta. — Näyttää edelleenkin siltä kuin vaatimuksemme tyhjiin raukeaisivat… Yhä kohdellaan meitä ylvästellen isännistön puolelta; yhä ei ymmärretä meidän voimaamme ja mahtiamme… Mutta aika tulee, ja tulee se sangen pian, jolloin saamme nähdä, että olemme taistelusta voittajina suoriutuneet…

Perttilä (Naureskelee syrjemmällä; erikseen): Aika tulee, jolloin koko komplotti on maantiellä ilman työtä ja suojaa.

Puhuja: Älkäämme sentähden uupuko ja väsykö! Vankkumatta seisokaamme. Jännittäkäämme joustamme yhä kireämmälle ja kireämmälle… Lupaammehan sen kaikki?

Kaikki: Lupaamme, lupaamme.

Puhuja: Lupaammeko jokainen olla pettämättä taistelutovereitamme?

Kaikki: Lupaamme.

Puhuja: Mutta jos sittenkin joitakuita pettureita ilmaantuisi koettaen järjestöämme rikkoa ja hajottaa…

Karhunen: Niin varokoot he liikkumasta meidän keskuudessamme!

Kansa: Hyvä, hyvä!

Puhuja: Kohottakaamme siis eläköönhuuto, huikea ja valtava eläköönhuuto yksimielisyydelle ja jatkuvalle työlakolle! Kohottakaamme se tällä paikalla, että isännistömmekin sen kuulisi! Eläköön!

Kansa: Eläköön!

Puhuja: Ja nyt marssikaamme järjestyneissä riveissä entiselle kokouspaikallemme. Laulu soimaan pojat!

Perttilä: Odottakaa! Ensin tahdon minä lausua muutaman sanan. Kaikki kokoukset ja kulkueet ovat jo ennen ankarasti kielletyt; te ette näy kielloista huolivan. Senpätähden tahdon teille patruunan käskystä ilmoittaa, että täst'edes tullaan tarttumaan aseelliseen vastarintaan…

Karhunen: Se on meille jo ennen sanottu.

Perttilä: Ja kiellän minä näin ollen tämänkin kokoontumisen… Ellette kieltoa tottele, saatte itse vastata seurauksista.

Puhuja: Me vastaamme niistä. (Kansalle). Puheensa on siksi pieniarvoista laatua, ett' ei se kannata kuuntelemista. Järjestykäämme riveihin! (Järjestyvät).

Patruuna (Aukasee asuntonsa akkunan ja viittaa Perttilää luokseen. Keskustelevat).

Perttilä (Kansalle): Patruunalla, herra Svenssonilla on teille jotakin sanottavaa.

Puhuja (Rauhoittaa kansaa): Hiljaa! Kuunnelkaamme!

Patruuna (Puhuu akkunasta): Hyvät työläiseni! Ett'ette missään tapauksessa erehtyisi minun todellisista aikeistani, tahdon itse teille ilmoittaa, että ellei yhden vuorokauden kuluessa — pankaat tämä tarkasti mieleenne — tartuta työhön kiinni, hankin minä uusia työntekijöitä. Ja jokainen, joka ei tahtoani noudata, menettää ainaiseksi työpaikkansa tällä tehtaalla. Sitäpaitsi kaikki tehtaan rakennuksissa asuvat häädetään asunnoistaan. Tämä on aikomukseni. Siis vielä kerran: ajatelkaa asiaa!

Puhuja: Voin teille heti antaa vastauksen, koska täydellisesti tunnen koko tämän joukon mielipiteen. He eivät myöskään tahdo mieltänsä muuttaa. Te ette tee myönnytyksiä; niitä emme tee mekään. Se tietäkää.

Patruuna: Siinä tapauksessa: Kiitos kaikesta! Olemme eroitetut toisiltamme… (Vetäytyy pois, mutta tulee heti takaisin). Vielä on kumminkin jokaisella tilaisuus vuorokauden aika tätä asiaa ajatella — mutta sen kuluttua en halua siitä sanaakaan kuulla. Ilmoitan myös, että vuorokauden sisällä on jokaisen, joka ei tahdo työhön ryhtyä, poistuttava tehtaan alueelta. — Tämä on asia, josta halusin teille puhua. (Vetäytyy ikkunanverhojen taakse).

Karhunen: Me ymmärrämme teitä. Oppikaa te myöskin ymmärtämään meitä. Milloinkaan ette saa ylpeillä siitä, että saitte meidät tahtonne alle alistumaan — ette milloinkaan. Joku heikkoluontoinen kyllä voi taipua, mutta enemmistö seisoo murtumattomana kuin muuri… Me tahdomme kulkea kohotetuin otsin… vapaina, kahleita vailla, sillä vapaata heimoa me olemme… Tosin isämme te kahleisiin kytkitte, mutta meitä ette te enää niihin kytke.

Eläköön, veljet, vapaus! Eläköön yksimielisyys meidän keskellämme! Eläköön!

Kansa: Eläköön!

Karhunen: Eteenpäin mars!

(Joukko lähtee liikkeelle. Laulu alkaa helkkyä. Se kuuluu aina näytöksen loppuun asti).

Patruuna (Tulee asunnostaan heidän poistuttuansa): Rohkeutta heillä kyllä näyttää olevan… en ollenkaan epäile ainakaan muutamien uskallusta… Pelkureita on kumminkin aina joukossa… Saapas nähdä, eikö usea tuostakin innokkaasta joukosta ole huomenna valmis raha-ansioon rupeamaan.

Perttilä: Aivan varmasti…

Patruuna: Hm… (Äänettömyys). Mutta jättäkäämme sivuseikat. He eivät näy edelleenkään minun käskyjäni tottelevan: jatkavat yhäti kokouksiansa. Menkää nyt heti nimismiehen luokse ja pyytäkää häntä tulemaan valvomaan järjestystä… Ei tiedä, mitä voi tapahtua…

Perttilä: Paikalla lähden. On kumma, ellei heitä saada taltutetuiksi… (Pois).

Patruuna (Kuuntelee kaukaa kuuluvaa laulua): Juhlallista kyllä ja kaunista — mutta naurettavaa, perin naurettavaa ja lapsellista…

(Poistuu asuntoonsa).

(Esirippu)