PROLOGI.

Tapaus Troiassa on. Vihan vimmass' On Kreikan saarist' ylväät ruhtinaat Ateenan lahteen laivans' ohjanneet, Kamalan sodan virkaajia täynnä Ja aseita. Kuuskymment'yhdeksän Kuningaskruunun kantajaa Ateenast' On mennyt Phrygiaan; on vannoneet he Hävittää Troian, jonka linnass' uinuu Helena, Menelauksen puoliso, Ja Paris, ryöstäjänsä. Siitä sota. Tulevat Tenedokseen, johon laivat Syvästä ruumastansa tyhjentävät Sotaisan lastin. Troian tantereelle Ravakat, raittiit Kreikan miehet nostaa Upeat telttansa. Kuus porttia On Priamuksen kaupungissa — Chetan, Dardanian, Thymbrian, Troian, Heliaan Ja Antenorin — joiden vahvat pönkät Ja kireät ja tiukat telkimet Salpaavat Troian pojat kaupunkiinsa. Odotus, kiihkomieltä kutkutellen Niin Kreikan niinkuin Troian leirissä, Jo panee kaikki vaaraan. — Prologina Aseissa tulen,[1] en siks, että turvaan Tekijän kynään, näyttelijän ääneen, Vaan aineen laadun mukaan ollakseni, Ja kerron teille vain, ett' esitys Sivuuttaa sodan alkutapaukset Ja keskelt' alkaa, käyden käsiks siihen, Mik' edullisinta on näytelmälle. Kehukaa, moittikaa: on ehto vapaa; Hyvin tai pahoin: se on sodan tapaa.