SISÄLLYS: (continued 4)

[375] Georgi, II, s. 848; vrt. Andrievskij s. 537.

[376] Jakovlevin mukaan (s. 35, 37) pitää uhrieläimen sydämestä, keuhkoista, maksasta, kielestä, turvasta, korvista, silmämunista sekä sorkista itsekustakin palanen pantaman maljaan, joka sitten tyhjennetään tuleen.

[377] Suomal.-ugril. seuran aikakausk. III, s. 116-8.

[378] S. 12-8.

[379] Vielä pitempi ja komeampi on Genetzin (VII, s. 148-157) julkaisema rukous, joka täyttää kokonaista kahdeksan sivua.

[380] Severnyi Arhiv 1827, s. 220-9.

[381] S. 105-111.

[382] Kts. Smirnov, s. 194.

[383] W. Shestakov, s. 101.

[384] 1886, s. 44.

[385] I. s. 9.

[386] S. 14.

[387] II, s. 858.

[388] IX. s. 243-258; 1873. 245-253.

[389] Epäselväksi Melnikovin kertomuksessa jaa, heitettiinkö nahat paikalle riippumaan vai myötiinkö ne, niinkuin hän sanoo nykyisin tehtävän.

[390] IX, s. 238: 1873 s. 184.

[391] S. 402.

[392] Lehti 20.

[393] Aus Sibirien, Leipzig 1884, II, s. 25-6.

[394] S. 51.

[395] Jakovlev, s. 35.

[396] Bogaevskij, IV, s. 134. Lisättäköön, että Unkarilaisetkin nykyiseen maahan tullessaan olivat oppineet syömään hevoslihaa ja siis arvattavasti myös uhraamaan hevosia, vaikka kristin-usko sen tavan täällä pian poisti.

[397] Melnikov, X, s. 413; 1875, s. 131.

[398] Suomal.-ugril. seuran aikakausk. VIII. s. 142.

[399] S. 145.

[400] Jurtov ja Kobaev, II, s. 297-8. Buinskin piirikunnasta Simbirskin lääniä. Th. Strjelkovin muistiinpanema.

[401] S. 46-53, 67.

[402] S. 195.

[403] Kok. III, n:o 228.

[404] L. 17.

[405] S. 192.

[406] Kts. Düben, s. 260-1.

[407] S. 466-7.

[408] S. 114.

[409] Jessen, s. 22: Tornaeus, s. 19-20.

[410] Kts. Högström, s. 52; vrt. myös Castrén, I, s. 60.

[411] Kok. III, nro 223.

[412] 1878. s. 375.

[413] Varsinainen uhri tulelle se tuskin lienee. Tornaeus (s. 14) nimenomaan vakuuttaa, ett'eivät Lappalaiset palvelleet tulta itämaalaisten kansojen tavalla. Kildal (s. 467) ei sano nähneensä uhrilavoilla muuta poltettua lihaa kuin aivan vähäisiä palasia veistettyjen keppien päässä. Näröläisessä käsikirjoituksessa pitäisi olla mainittuna (Friis, s. 81-2), että polttouhria toimitettiin ainoasti auringolle, "tämän helteen ja tulen kuvaamiseksi", erityisellä pyhällä kivellä: senkin suhteen on huomattava, että Lappalaisten kehittynyttä auringonpalvelusta, joka on läheisessä yhteydessä skandinavilaisen Juhannuksen vieton kanssa, ei tavata muilla suomensukuisilla kansoilla.

[414] Kts. s. 28.

[415] Friis, s. 143-4.

[416] Akiander, s. 174-5.

[417] Valvoja 1804. s. 300-2 sekä vielä julkaisemattomasta matkakertomuksesta.

[418] Tämä männikkö lienee pyhän paikan jäännös; ainakaan ei siltä saa ottaa puuta puikkoakaan, ei edes havuneulasta, vaan kaikki saa mädätä paikoillaan.

[419] I. 1, s. 127.

[420] S. 647.

[421] Suomen Kuvalehti 1894. n:o 10.

[422] Suometar 1858. n:o 33; Maiden ja Merien takaa 1865. n:o 20 (Genetz) = Uusi Suometar 1878. n:o 21; Genetz, I, s. 97; Forsström, 1886. s. 502-3 ja Suomen Kuvalehti 1894. n:o 10; M. Sylvin, muinaistiet. kertomus Salmin kihlakunnasta 1892, käsik.

[423] Kts. s. 33.

[424] Ainoasti viimeisessä kertomuksessa vuodelta 1892 sanotaan, että lihojen tähteet myötiin samoin kuin nahka.

[425] Aikaisemman porouhrin muuttumisen härkäuhriksi ja liittymisen pyhän Iljan päivän viettoon olemme edellä tavanneet Permjakeilla (kts. s. 144-5). Tarkemmitta tutkimuksitta on kuitenkin vaikea päättää, missä määrin tämä yhtäläisyys perustuu alkuperäiseen yhteyteen, missä määrin yhteiseen venäläiseen vaikutukseen. Smirnov (s. 253) sanoo etupäässä niissä piirikunnissa, joissa Permjakit ja Syrjänit ovat enimmän venäläistyneet, vietävän uhriantimia rukoushuoneista.

[426] Yksityisiä tiedon-antoja.

[427] Käytetty myös J. Länkelän kok. P. IV. n:o 22 ja Porkan kok. I, n:o 438.

[428] Kts. s. 44.

[429] S. 416.

[430] S. 14-15.

[431] Kts. s. 124.

[432] L. XV, 3.

[433] L. XVI, 4.

[434] S. 209-11, 362-4.

[435] EAG, s. 87, 93; MMI, s. 14-18.

[436] I. 2. s. 38-40.

[437] Kts. 31. m. Siinä on Porthanin selityksen mukaan vähemmän tarkasti puhuttu useammasta puusta.

[438] Esim. A. Grékin kok. n:o 8. Walkealasta.

[439] Kts. s. 39 ja 44.

[440] Åbo Tidningar 1891, n:o 17. Tieto koskee Kuopion, Iisalmen ja Pielisen pitäjiä.

[441] Neoviusen kokoelmista.

[442] G. Pr. Aurenius, Praesagia tempestatum, praes. C. Fr. Mennander, 1751, s. 13-4, Lencqvist (Porthan, IV. s. 80) sanoo monessa paikoin Mihkalin päivää melkein samoilla menoilla vietettävän.

[443] Er. Castrén, Historisk ooh oeconomisk beskrifning öfver Cajaneborgs län, praes. P. Kalm, 1754, s, 75-7.

[444] S. 87-8.

[445] Lauseopillinen tutkimus Suomi, XVI. s. 226.

[446]. S. 130-1.

[447] Psaltarin esipuherunossa.

[448] I, s. 52-8.

[449] Inland 1896, palata 611-3. Siinä ei kuitenkaan nimen omaan mainita tuliuhria, vaan sanotaan, että muutamat teurastavat kukon ja uhraavat ainoasti veret, luut ja höyhenet, toiset taas hautaavat kukon elävältä maahan.

[450] EAG, s. 13, 86-7.

[451] S. 27.