Front matter

Koonnut

Elias Lönnrot

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia. 4 Osa.

Helsingissä, 1842. Prätätty J. Simeliuksen Lesken tykönä.

Imprimatur: Frans Ludw. Schauman.

Alkulause

Itsekussaki työssä ja toimessa tulee ennen kaikkia kysyä, mikä arwo ja hyödytys niillä on; sillä työ, millä ei hyödytystä ole, on parempi tekemätönnä, kun tehtynä. Näitä sanalaskuja sillä kysymyksellä arwatessamme olemma luulleet niiden kyllä kolmessaki kohden Suomen yhteisyyttä hyödyttäwän. Ensiksi on niissä monta meillenki hyödyllistä esiwanhempaimme tietoa, oppia ja neuoa säilytetty. Toiseksi sopiwat osaawasti käytettynä kaunistamaan ja usein wahwistamaan kaikenlaista puhetta yhteisessä elämässä. Kolmanneksi antawat tiedottelewille joita kuita johdatuksia Suomen kieltä ja kansan elämätä tutkiessansa.

Yhteisinä neuoina ja muistutuksina elämässä sopii hywästi pitää melkein kaikki, mikä ei sodi Kristillisyyttä wastaan; waan jos semmoisia löytyisi, jotka ei hywäsesti yhteen sowi kristillisten oppien kanssa, niin pidettäköön niitä ei muuna, kun esimerkkinä luonnollisen järjen erehdymisestä, ja niiden kohtien osottajina, missä sama erehdys kewiämmästi tapahtuu. Myös tulee muistaa, että useammilla sanalaskuilla on toinen mieli, toinen kieli, eli että niillä ajatellaan peräti toista, kuin mitä niillä sanotaan. Niin taitaisi joku luulla sanalaskussa: kaksi kowaa kokee; meidän poika ja Jumala, ihmistä kyllä sopimattomasti Jumalaan werrattawaksi, waikka sitä kuitenki nyky aikoina ei käytetä paljo muulla mielellä, kun raamatun lausetta: työläs on potkia tutkainta wastaan. Samalla tawalla sanotaan: leikki se on leiwän loppu, se tuska tupakan loppu, pilkalla toisin, kun ajatellaan. Niin monta muutaki. — Tästä lienee ymmärrettäwä syy siihenki, että muutamat sanalaskut owat peräti wastahakasia keskenään, waikka, ei kaikki wastahakasuus sanalaskuissa kuitenkaan ole siitä syystä, waan muuten ihmisten mielten erilaadusta.

Ajatteiimma ensittäin karsia pois kaikki wähäpätösemmät sanalaskut tästä kokouksesta, mutta sepä karsinta ei ollut niin huokiasti tehty, kun ajateltu. Kuka tiesi kunki mielen, kenpä kenenki sydämen — moni meistä wähäpätönen taittaisi toisilta kylläki kalliiksi ja kauniiksi arwata. Niin luulimma paremmaksi antaa yhdessä koossa ilmitulla kaikkien, mitä suomalainen kansa sanalaskuiksi nimittää, paitsi mitkä oliwat itsestänsä mielettömiä wertauksia, eli muuten riettasanasia, riwoja, joillen ei ole taittu siaa antaa.

Muutamia sanalaskuja löytyy, jotka ehkä lienewät ruotsista kotoperää, toisia, jotka owat hywinki raamatun sukua; mutta olkoot waikka mistä, kun kerran owat suomalaisiksi sanalaskuiksi kääntyneet, niin niitä ei enää sowi toisten joukosta eroittaa. Sitä koiraki kodiksi, kuss' on ollut yötä kolme. Usiampia myös tawataan wanhoissa runoissa, wirsissä ja liiatenki lauluissa; mutta niitäki emme ole tainneet pois jättää, koska enemmin näyttäwät olewansa alkuperäsiä sanalaskuja, kun runoista, wirsistä eli lauluista saatuja.

Kaiken sanalaskuin rajottamisen sananparsihin, sananpolwihin, sananmutkihin, wertauksihin, j.n.e. luulemma soweliaaksi työksi sillen, jolla muuta työtä ei ole. Se ainoasti olisi tainnut olla sopiwa ja myös helposti täytetty, eroittaa runolliset sanalaskut lauseellisista, waikka seki on tekemättä jäänyt tässä kokouksessa. Paljo hyödyllisempi, kun kaikki semmoinen rajotus, olisi ollut saada itsekunki sanalaskun alla merkityksi kaikki muut sen kanssa yksimieliset sanalaskut, ja jollain erimerkillä wasta hakaset, jos semmoisia löytyisi, jonka ohessa myös olisi tarwinnut laittaa jonkunlainen reisteri eli niiden ainetten nimitys, joita sanalaskuissa tawataan, ja paikalla merkitä, missä miki löytyy. Hywä, jos joku suomalaisten sanalaskuin hywäiliä ottaisi nämät toimitukset tehdäksensä. Toisintojen kanssa, joita löytyy paljon, sopisiwat jälkeenpäinki painettaa, jossa tilassa myös käyttäisi uusia lisäyksiä ilmi antaa, kun waan sitä ennen tulisiwat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle Helsingissä lähetetyksi. Juuri näitä toiwottawasti saatawia yhtäpitäwäisyyden ja wastahakasuuden merkitsemisiä, kun myöski aine-reisteriä ja toisintoja warten, olemma läpeensä nämät sanalaskut kymmenittein numeroinneet.

Sanalaskuin järjestämisestä olemma muussa tilassa (Suomi 1841, IV Häftet) sanottawamme sanoneet, kuin myöski, minkä tähden wiimein puutuimma järjestämisen perusteeksi tässä kokouksessa alkusanan panemaan. Jolla ei ole semmoinen järjestys mielenmukanen, elköön tätä sanalaskutoimitusta pitäkökään muuna, kun onki — korjaamattomana kokouksena, jonka itse mielensä mukaan paremmin korjatkoon ja suoritelkoon. Siitä, että alkusana on perusteeksi pantu, tuli muutamia sanalaskuja kahteen paikkaan otetuksi, kun alkoiwat erilailla.

Ensimäisen kokouksen suomalaisista sanalaskuista ilmi antoi Paimion kirkkoherra, maisteri Henr. Florinus kirjassansa: Wanhain Suomalaisten tawaliset ja suloiset Sananlascut, mahdollisuden jälken monilda cootut ja nyt wastudest ahkerudella enätyt, präntätty Turussa w. 1702. Muita warsinaisia kokouksia ei sitte ole tullut, paitsi Jak. Juteinin Walittuja Suomalaisten Sananlaskuja, Wiipurissa w. 1818 ja C.A. Gottlundin ensimäinen laitos kirjassansa: Dissert. de Proverbiis Fennicis, Upsalassa w. 1818, ja toinen suurempi kokous kirjassa: Otawa eli Suomalaisia Huwituksia, 1 Osa. Tukhulmissa w. 1831, joka jälkimäinen kirja käsittää paljo muitaki suomalaisia aineita. Kaikki nämät, kun myös mitä wähin muissaki nyt nimittämättä jääwissä kirjoissa löytyy, olemma tähän kokoukseen ottaneet, taikka tulewat ne wasta toisinnoissa otettawiksi, missä mielestämme oliwat kehnompia, kun mitä itse kansan suusta kuulleet olemma eli saaneet muilta kirjotettuna. Näistä kaotettuna saaduista kokouksista owat edellä muiden nimitettäwä se, jonka entinen Kansliaraati, professori Henr. Gabr. Porthaani moniwuotisella uutteruudella toimitti, ja toinen nykyisen howioikeusraadin Carl Henr. Aspin samanlaisella uutteruudella laittama. Jälkeen nimitettyä tulee wielä erittäin kiittää siitä, että antoi tähän kokoukseen niin omat kootut sanalaskunsa, kun Porthaaninki, joista sitä ennen ei tietty, jos enää missään löytyisiwätkään säilytettynä. Suomalaisen Kirjallisuuden seuralta olemma myös saaneet ne sanalaskukokoukset, joka Kuninkaan kirjaston hoitaja, maisteri A.J. Arwidssoni, Tuusilan kappalainen Carl Aspegreini, Lappajärwen kirkkoherra J. Fellmanni wainaja lehtori C.R. Keckmanni owat toimittaneet, ja Akatemian kirjastosta Helsingissä erään nimittämättömältä tehdyn kokouksen. Myös owat Inarin kappalainen J. Durkmanni, Muonioniskan kirkoherran sianen J.Fr. Liljebladi ja studenti J.Fr. Kajaani tähän sanalaskuja lähettäneet.

Ensin päätimmä merkitä kunki kokoomat sanalaskut erittäin; mutta kun yksiä on usiammilta koottu, niin katsoimma sopiwammaksi sitä ei tehdä. Wähäpä tuosta, ken heidät kokosi; se paras, että owat kootut. Ne owat Suomen kansan yhteinen, ei kokoiliain erityinen tawara.

Kajaanista 23 päiwä Lokakuussa 1841.

Elias Lönnrot.

Suomen Kansan Sanalaskuja.

Aamu on iltaa wiisaampi.

Aamun Jesus anna tulla, aamulla somat sanomat.

Aamusta päiwä pisin on.

Aamusta päiwää jatkauu, ei illasta.

Aasta aidan tynkenäki, wuosi wuotakenkänäki.

Aatoksessa arwon neuo, puutoksessa köyhän kauppa.

Aatto juhlaa korkiampi.

Aatto juhloa jalompi, iltapuoli laskiaista.

Ah entinen aikani, nykyinen mieleni.

Ah kultaista kotia, 10 armasta asunsioa.

Ah kulta kodon elanto: jos on waikia watsalle, niin on helppo hartioille.

Ah sitä kultaista kotoa: jos on ruokaa niukemmalta, niin on unta wiljemmältä.

Ahdashenkinen rykiä, pahasilmäinen sokia.

Ahkeruus kowan onnen woittaa, ahkeruus unenki estää.

Ahneus kunnian pettää.

Ahneus wiisaanki willitsee.

Ahtaimpaan paikkaan tautiki tungeksen.

Ahwen armas tuorehelta, särki säästöstä parempi.

Ahwen itki aikojansa, hauki onnensa kowuutta: talonpoika tarkkasilmä werkon silmän solmeapi.

Ahwen itki aikojansa, 20 kalat kaikki päiwiänsä: "kunne kudulle menemmä, kunnes muolle, kun rantaselle."

Ahwen kudun alottaa, ahwen kudun lopettaa.

Aika alkaissa menepi, sonnustellessa sulapi.

Aika ansoja punoa, tehdä teiren kielekkeitä, kun on hanhet soitimella.

Aika hiiren haukotella, kun on kissan kiirahissa.

Aika kultainen kulupi, päiwä kaunis karkelepi, ilman lintujen ilossa, warwuisten wisertämissä.

Aika menee arwellessa, päiwä päätä käännellessä.

Aika muuttupi moneksi, ihminen ajan keralla.

Aika muuttuu ja mies muuttuu ajassa.

Aika on paras arkiona kiwenpuusta kihlaella, riihiwartasta walita.

Aika on sillon joutawassa, 30 kun on pappi soutamassa.

Aika on tulla, toinen mennä, kolmas warsin ilman olla.

Aika sataa, koska heinät ladossa.

Aika se on hywä aika: heinät saattapi latohon.

Aika tawarat saapi, aika tawarat kaappii.

Aika tulla, toinen mennä, kolmas orwon ajatella.

Aika tuopi tyynen meren, aika wuotawan wenehen.

Aika wanhin, awaruus suurin.

Aika wanhin wanhimmista, ilma suurin suurimmista.

Aikaisin kirkkoon, myöhän keräjään.

Aikanansa kirkkoon, hiljan 40 kapakkaan.

Aikanansa mies aikoo, mutta lopussa kiitos seisoo.

Aikawat herrain kiireet.

Aikoihin Ahdin elätti, päiwisin Pätösen pojan.

Aikuinen orjan aita, pojan polwipäiwyinen.

Aina antapi Jumala, lupaapi armo luoja, arkena anelialle, pyhänäki pyytäjälle.

Aina auttapi Jumala, ajan kunki katkasepi; ei ole wielä welkonunna, eikä tahtonna takasin.

Aina kala wedessä, ehk'ei aina apajalla.

Aina kuluu kulkewalta, pitäjältä pirskahtapi; se kuluu, jos kukkoinaki, menee mämmiruokinaki.

Aina lähtewätä — Lähtewätä.

Aina muita halataan, 50 ei minua milloinkaan; tahi jos jolloin joudutaan, ei siiwolla silloinkaan.

Aina on aika wiriällä, kiiret laiskalla kotona.

Aina on hywä pahoa pakossa, häjyä hätäwarana.

Aina onni saanehella, ei aina ansainnehella.

Aina siihen korsi jää, kuhun kuorma kaatuu.

Aina tauti tiinehessä, yskä heikkohenkisessä, waiwa wanhassa akassa.

Aina syötäwä kulupi, pidettäwä pehmiäpi.

Aina uusi hempiämpi, ehkä entinen parempi.

Aina uutta, harwoin hywää.

Aina waiwainen walittaa.

Ainaki kala wedessä, 60 apajoilla aioin yksin.

Ainoallansa köyhä koreilee.

Aitasta sika sukusin, hywä tyttö kellarista.

Aiwotellessa — Ajatellessa.

Aja hiljalleen hewoista: hiljalleen perille pääset.

Aja hiljan ahtehessa: paremmin reki pitäpi.

Aja mennyttä hepoa, säästä nuorta hääwaralla.

Aja päälle, lyö hepoa; ruokoa Jumalan huoli, miehen huoli waattehia.

Ajakseen orja aidan panee, poika polwipäiwäksehen.

Ajaksen orja aitoapi, oljilla witsastelepi.

Ajallansa aidan pano, 70 hetkellänsä heinän teko.

Ajallansa työn teentö, hetkellänsä heinän lyöntö.

Ajallansa työn teko, hetkellänsä ilon pito.

Ajan wientö marjan syöntö.

Ajanwietto marjan syöttö.

Ajastaika aitanaki, wuosi aidan witsanaki.

Ajatellen toimella tehdään.

Ajatellessa aika menee, sonnustellessa hetki sulaa.

Ajatukset ajan wiewät, pidätykset pitkät päiwät.

Ajatuksissa — Aatoksessa.

Ajatus on orwon neuo, 80 puutos kauppa köyhän miehen.

Akat koissa arwelewat: miehet wiinoa wetäwät; usein urot lumessa, miesparat pahassa säässä.

Akka autuas kotona, ukko kurja kulkemassa.

Akka ei luotu lukkariksi, eikä ukko kuppariksi.

Akka koissa pahatapanen: rengillensä reiloapi, miehelle mitä sanopi.

Akka kulkee aseettaan, mies ei kirweskuokattaan.

Akka mies asehetonna.

Akka mies asetta paitsi.

Akka tieltä pyörteleksen, ei uros pahanenkana.

Akka tuopi tyynyn, taljan, akka wuotawan wenehen.

Akka wanha oluen juopi 90 puu laho weden wetäpi.

Akoilla on aina juttu, paimenilla paha nuttu.

Alahalla allin mieli uidessa wilua wettä, alempana armottoman käydessä kylän wäliä.

Alahana on allin mieli uidessa wilua wettä, sukkeloidessa suloa, jään alaista järkyttäissä.

Alahana on allin mieli, uidessa wilujokea, alempana miehen mieli kainun naisen naituansa.

Alaisin raudan, juoma miehen koettelee.

Alaisin raudan kokee, juoma miehen näkee.

Alas katsoo maattu piika, ylös punaposkinen.

Alas outo katselepi, ylemmä ajattelepi.

Alas wieras katsoo, ylemmä näkee.

Alaspäin pidetty piika. 100

Alastonta nauratahan, ei kaunihin kantajata.

Alku työn kaunistaa, lopussa kiitos seisoo.

Alla kana kaunisnaki, päällä kukko kurjanaki.

Alle katsoo pidetty piika, aholle hepo ajettu.

Alta kuoren leipä kypsi, luun luota liha makia.

Anna ahneelle niinkauan, kun pyytää, koiralle niinkauan, kun katselee.

Anna ainaki Jumala kyllin syödä, kyllin juoda, kyllin antoa kylälle.

Anna armias Jumala sitä mieltä miehen päähän, ettei huomena katuisi töitä tämänpäiwäisiä.

Anna Herra aamun tulla, aamulla hywät sanomat.

Anna Herra illan tulla, 110 illan ilman mainioitta.

Anna Herra ohrawuotta, Jumala jywäkeseä: saisi orjatki olutta, kasakatki kaljawettä.

Anna huolia hewosen, murehtia mustan ruunan: hewosell' on pää parempi, pää parempi, luu lujempi.

Anna Jumala ajan kulua, päiwän tulla, toisen mennä, iän saada illallehen.

Anna Jumala ajat mennä, päiwät kultaiset kulua.

Anna Jumala antamista, käden kahden kantamista.

Anna Jumala hywä päiwä, hywän päiwän sanomia.

Anna Jumala kuninkaan kuulua, waan ei näkyä.

Anna juosta jouhihännän, kipata kowakapion, rautasorkan sorkutella.

Anna katille kaikkia, mitä naukuu; katso kaikkia, mitä koira haukkuu.

Anna Kiesus ajan tulla, 120 ajan tulla, toisen mennä, iän kultaisen kulua.

Anna Kiesus antajalle, tunge tuhlarin kätehen; wie Juutas winkujalta, paha henki parkujalta.

Anna koiralle lihaa, saat luuta takasin.

Anna koiran, kunnes katsoo, mustalaisen, kunnes mankuu.

Anna kynäsi kylähän, sohi itse sormellasi.

Anna kättä kämpyrälle, hongan oksalle ojenna.

Anna kättä käywän miehen, suuta ulkowan urohon.

Anna kättä köyhän miehen, köyhällä on lämmin koura.

Anna luoja anteheksi, laske lainaksi Jumala.

Anna luoja luokosäätä, herra heinän kuiwautta.

Anna luoja, suo Jumala, 130 anna rauniot rahaksi, kiwet pienet penningiksi.

Anna maata matkamiehen, anna wierahan lewätä.

Anna mennä mennyn ruunan, juosta jolkkosen hewosen.

Anna mennä männikköhön, kyllä männikkö wetäpi.

Anna mennä mötkettää: susi lampahan selässä.

Anna mustalaiselle, kunnes pyytää, koiralle, kunnes katselee.

Anna olla olleheksi, sika salmen uineheksi.

Anna pahalle paljo waltaa, paha wallan tarwitsee.

Anna pahalle paljo waltaa, paljo waltaa, wähä kunniaa.

Anna rullan ruikutella, kehräwarren keikutella.

Anna taikinan hapata, 140 leiwän juuren junnoitella.

Anna warjoin wenyä, ajan armahan kulua, päiwäkunnat poikin mennä.

Anna wastaki Jumala sitä mieltä miehen päähän, ettei huomena katuisi, päiwän päästä pelkeäisi.

Anna wastaki Jumala, toisteki totinen luoja, pikarit pinossa wiertä, tuopit röykyssä rowita.

Anna'pas kesä tulepi, taas minua tarwitahan.

Annettihin aikoinani juoda juossehen hewosen, appaa ajetun ruunan, syödä waimon jauhanehen.

Annettu luwattu lahja, ennensaatu toiwotettu.

Annettu wala on niin hywä, kun tehty.

Annetusta annetahan, waan ei tieltä löydetystä.

Anoin: ei annettu; otin: ei toruttu.

Anojalle annetahan. 150

Ansaittu anottu ruoka, syöty leikattu palanen.

Antaa hywä wähästänsä, paha ei paljostansakahan.

Antaa matoki makaawalle rauhan.

Antaa menewän mennä, kyllä jääpä neuonsa pitää.

Antaa Ruotsi ruokarauhan, Wenäläinen weron wallan.

Antaa saita harwoinki, ei syöläs silloinkaan.

Antaa saitaki harwoin, ei syötä sinä ikänä.

Antti aisoilla ajapi, Simo siltoja tekepi.

Apin on silta astumatta, syömättä anopin leipä, käymättä kylän keräjät.

Appi on karhu kartanolla, 160 anoppi susi supussa.

Apu hiirellä pojasta: jywän syöpi, kaksi jättää.

Apu hiiren pojastaan: jos ei saamaan, niin syömään.

Apu lapsesta: kalan perkkaa, kaksi syöpi.

Apua hiirestäki on, jos ei muualle, niin syömään.

Apua hyttisenki apu.

Apua lapsestaki on: jos ei saa kalaa, niin syö.

Apua ahonki kyntö, lisänä mahonki maito.

Arat työttömän kätöset, rakko laiskan kämmenessä.

Arat työttömän kätöset, rupi laiskan lantehessa.

Arka henkensä pitää. 170

Arka henkensä säilyttää, pakenewa pahan päänsä.

Arka häntä peljätköhön, elköhön jalo paetko.

Arka lyöty, hellä purtu.

Arka metsään, jalo kotia.

Arka nahkansa kantaa.

Arka purtu, hellä lyöty.

Arka päänsä säilyttää, jalo saapi nahkahansa.

Arka tuota peljätköhön, elköhöt jalot urohot: wiittä kuutta hallawuotta, seitsentä wesikeseä.

Arki aamulla tulepi, talo työhön tarwitahan.

Armahampi aitowieri, 180 kun on lesken kylkipuoli; leppiämpi lehtowieri, kun on lesken wuodetwieri.

Armahampi alla tuulen, kun sisaren armon alla.

Armahda Jumala joulun päälle, kun ei woita pöydän päällä.

Armu elää, yrmy kuolee.

Armu kuoli, yrmy elää.

Arwa'a oma tilasi, anna arwo toisellenki.

Arwa'awat akkojansa, luulewat lutuksiansa, pelkkeäwät piikojansa.

Asehella työn teentö, ajallansa pellon kyntö.

Asehessa työn te'entö, urohossa pellon kyntö.

Asettansa kuki korjaa.

Asia kylään mennessä, waan 190 mikä palatessa.

Asia niinkun ajetaan, laki niinkun luetaan.

Asia niinkun ajetaan, työ niinkun tehdään.

Asia riidelkään, elkäät miehet riidelkö.

Asia uron kylähän, toinen tullessa kotihin.

Asia waatii ymmärrystä, tanssiminen rallatusta.

Asiahan mies pitäpi, puipi puita pöllömpiki.

Asialla mies kylässä, waikka ilman istukahan.

Asialle mies kylähän, waimo warten syömistänsä.

Asialle mies menepi, puipi riihtä pöllömpiki.

Asiassa miestä tarwitaan, 200 hakkaa puita pöllömpiki.

Asiasta on äiä työtä, pakinassa kaksi päätä.

Asiat on aidan päässä, sanat seiwästen nenissä.

Asiat on aidan päässä, säkki seipähän nenässä.

Asiata mies kylähän, waimo wasten syömisiä.

Asioissa mieltä tarwitaan, kyllä hulluki halkoja hakkaa.

Asuessa — Ajatellessa.

Aura arpoja parahin, kirnun mäntä tarpoimia.

Auta ainoa Jumala, päästä päiwistä pahoista.

Auta Kiesus köyhää miestä; rikas riidoinki eläpi.

Auta miestä mäessä, ele mä- 210 en alla.

Auta miestä mäessä, nosta lasta kynnyksessä.

Auta minua aitan päälle, kyllä itse maahan pääsen.

Auta onni aitan päälle, alas pääsen auttamatta.

Auta sitä, joka awun tuntee.

Auttakate armotonta, ken tinalla, ken tilalla, kenpä kengän nauhaisilla.

Autto muinen mutkat miestä, mutkat muinen, juonet ennen, ei sillen sinä ikänä.

Autto muinen onni miestä, sai ojasta allikkohon.

Autuaalla tallissa akan kuoliat kopajaa.

Autuaalta woi putosi, waiwaiselta maito kaatu.

Autuahan akka kuoli, 220 waiwaisen hewoinen waipui.

Autuahan woi putoaa, waiwaisen suolat kaatuu.

Autuas anopin saapi, waiwainen kälyn nimii.

Autuas awain piika: käy tupahan, käy kotahan, keikuttapi kellarihin.

Autuas emännän lanko: pöydän päähän pöykähtäpi; waiwainen isännän lanko: owen suuhun sutkehtaa.

Autuas emännän wieras: pöydän päähän pyörähtää; waiwainen isännän wieras: owen suuhun seisahtaa.

Autuas käen ampuu, waiwainen pesän löytää.

Autuas toisen wahingosta wiisastuu, waiwainen omastaan.

Autuasta hywään aikaan siunataan, waiwaista pahaan aikaan kirotaan.

Autuasta takaa, waiwaista otsaan onni potkii.

Awa säkkisi koska porsasta 230 taritaan, jos se tarwitaan.

Awannolla antiaiset, lähtehellä lähtiäiset.

Awoin hiki hewoisen nuoren miehen kunnia.

Awoin portti herrain tullessa, mutta kiinni lähtiessä.

Awun wanha, sauan wanha, ei wanha toraa kärsi.

Edes käydä käsketähän, edes käydä, ei paeta.

Edes eilinen päiwä on.

Edesmennyt eilispäiwä, tämä on päiwä tähän asti.

Edespäin kauppa käypi.

Edessä emoton lapsi emintimän leipoessa.

Edessä pitkä kanto koskessa. 240

Edestä kengässä, takaa raudassa.

Edestä syömätön löytyy.

Edestä syöty köyhän pelto.

Edestä täysi köyhän aitta.

Edestänsä säästänyt löytää, mitä taakseen panee.

Ehdon walta ahwenella: ottaa onkeen, jos tahtoo.

Ehtoo eräisen miehen, hämy wierahan tulewan.

Ehtoo eräisen saanto, hämy wierahan tulento.

Ehtoo karjan kokoaa, yö pahan perehen.

Ehtoolla laiska wiriäksi tulee. 250

Ehtoona erän perä nähdään.

Ehtoona itku, aamulla ilo.

Ei aika miestä odota, ellei mies aikaa.

Ei aikaa ajan mentyä, wuotta lehden langettua.

Ei aina häisiä päiwiä pidetä.

Ei aina ole — Ei ole aina.

Ei ajettu tie ruohoitu.

Ei alastonta koirakaan hauku.

Ei anna aika maata, waara waikia lewätä.

Ei anna mammona maata, 260 eikä lekkeri lewätä.

Ei anneta hullulle miekkaa, eikä kyykärmeelle silmiä.

Ei anneta hullun wyölle miekkaa, eikä puskewalle härjälle sarwia.

Ei anneta sianpäätä waiwaisen kaaliin.

Ei anoppi armaskana wedä wertoa emolle; eikä mielewin miniä ole oman tytön tapainen.

Ei astuwa waihda itsiänsä istuwaan.

Ei aurinko aina yhdeltä puolelta paista.

Ei aurinkokaan kauan yhdeltä puolen paista.

Ei auta ampuminen, kun ei ole nuolen noutajata.

Ei auta laulamahan, koska ei kuulla kumminkahan.

Ei auta linnun lentäminen, 270 kun on siiwet leikattuna.

Ei auta wuohen määkiminen, kosk'ei kaurihit kajoa.

Ei auta äitin armot, eikä muorin moimotukset.

Ei autuaankaan aitta aina muassa ole.

Ei elä kissa kiitoksella, koira pään silityksellä.

Ei emä tiedä, kun ei lapset itke.

Ei emäntä — Ei eukko.

Ei ennen minun emoni käynyt kynsiä kylästä, tointa toisesta talosta, pirran piitä naapurista.

Ei ennen minun emoni mieltä mierolta kysynyt, oppia ojan takoa.

Ei ennen minun emoni wienyt willoja kylähän, kuljetellut kuontaloita; niinkun nyt nykyiset muorit wiewät willansa kylähän, kuljettawat kuontalonsa.

Ei ennen pidä hyppäämän, 280 kun oja tulee.

Ei ennen saadulla kauan eletä, jos ei Jumala wastaista anna.

Ei ensimäistä hywää hywästyminen, eikä pahaa pahastuminen.

Ei epäluulo ole tiedon wäärti.

Ei estä kirja helwetistä, paperi pahasta työstä.

Ei eukko eriä tiedä, kussa uro uhon näkepi, poika waimon waiwapäiwät.

Ei halla haosta lähde, eikä kastet kalwehesta, päiwän Perttulin perästä.

Ei halla haosta lähde, kastet warjosta warise, päiwän Perttulin perästä.

Ei halla piikoja pane, eikä ruoste ruopottele.

Ei halli — Ei koira.

Ei haukku haawaa tee, 290 jos ei puulla päähän lyödä.

Ei haukku loukkua tee, sana ei reikeä repäise, kieli korwoa kos'eta.

Ei haukkuwa koira jänistä saa.

Ei haukkuwa koira pure.

Ei heitä itä tuulemasta, ennenkun sataa, eikä akka torumasta, ennenkun itkee.

Ei helwetti ikänänsä täyteen tule.

Ei helwetti täydy.

Ei hemme heiniä saa, kauni kaskia rowitse.

Ei henki syömättä elä.

Ei henno hewoisiahan, sure ei sukkajalkojahan.

Ei hepo häitä — Ei hewoinen. 300

Ei hepo kuowista kuole, eikä lehmä leiwoisesta, lammas rantaraukkoisesta.

Ei herkeä — Ei heitä.

Ei herkkua mahan täyttä syödä.

Ei herkun paljoudesta ole.

Ei herraa merellä.

Ei herrain kanssa ole marjalle menemistä; wiewät marjat ja tuohisen.

Ei herrain kiireistä.

Ei herrat paljoa kärsi; tikulla silmään pistää, niin suuttuwat.

Ei herruus konttia kanna.

Ei newoinen häitä kiitä, 310 jouhihäntä juominkia.

Ei hewoista päiwältä saada.

Ei hiiri heinäkuorman alle kuole.

Ei hiiri hewoisen werta, paha lapsi miehen werta.

Ei hiiri kekoon kuole.

Ei hinta hewoista korota, jos ei hewoinen hintaa.

Ei hoppu hywäksi liene, eikä kiiret kunniaksi.

Ei hoppu hywälle tule.

Ei hopussa sataa ajastaikaa eletä.

Ei housut lainassa parane.

Ei hullu hyweä tunne, 320 sika suolaista kaloa.

Ei hullu hyweä tunne, sika suoloja suatse.

Ei hulluja kynnetä, eikä kylwetä, itsestään niitä kaswaa.

Ei hullulle ole miekkaa uskomista.

Ei hullun wäliä ole.

Ei hulluus häwiämästä kiellä.

Ei hulluus kiellä kuolemasta, pahuus kauan elämästä.

Ei huoli — Ei henno.

Ei huoli hewotoin poika, pidä ei piiskasta lukua, kanna ei huolta kannuksista.

Ei huolta häwinnehellä, työtä maansa myönehellä.

Ei huolta häwyttömällä, 330 mieltä mielen mennehellä.

Ei huora häwystä tiedä, eikä suukko suosiosta.

Ei huoralla häpyä ole.

Ei huuto hädästä päästä, poru päiwistä pahoista.

Ei hyry hywää tiedä.

Ei hyttyisen ääni taiwaasen ulotu.

Ei hywin syöden säästetä, säästäen hywin eletä.

Ei hywyys estä kuolemasta, pahuus kauan elämästä.

Ei hywä hauki suolassa pahene.

Ei hywä hyljyksi jouda, kultapenninki kuluksi.

Ei hywä hyljyksi jouda, 340 kuluksi Jumalan kulta.

Ei hywä pahaa tee.

Ei hywä sana haawoita.

Ei hywä sana woidetta tarwitse.

Ei hywäkään lääkäri joka reikää lääkitse.

Ei hywän sanan woimaa ole.

Ei hywät hylkynä, kultakengät kulkuna.

Ei hywääkään hewoista saa ajaa enempätä, kun aisat kantaa.

Ei hywääkään hewoista saa yliwoimansa ajaa.

Ei hywääkään pahantekoa tarwita.

Ei hädällä kauas keritä. 350

Ei hädässä mässätä.

Ei hädässä — Ei hopussa.

Ei häissä surulla syödä, ei eletä huolen kanssa.

Ei häistä käräjiin mennä.

Ei häjy häwetä taida, waikka häntä heilukaan.

Ei häjy häwystä tiedä, eikä koira kunniasta.

Ei häjyllä häpyä ole.

Ei häjyä häihin wiedä, kylän kurjoa kutsuta.

Ei häpiä peittoon pääse.

Ei härkä häitä kiitä, 360 hepo pitkiä pitoja.

Ei härkää ennen kaiwata, kun tehdas tyhjäksi tulee.

Ei hästi häitä kiitä, hepo pitkiä pyhiä.

Ei hästi hävetä tunne, hewon kaima kainustella.

Ei hätä häwetä käske, kiiret kauan kiinnitellä.

Ei hätä lakia lue.

Ei hätäyneellä puolta ole.

Ei hätää hengen lähtiessä.

Ei ikä mieltä anna, jos ei Jumala.

Ei ikää elettyähän, wuotta lehden langettua

Ei iso sisältänsä kaada. 370

Ei isän warasta hirtetä.

Ei isättömän ilosta, emottoman ensinkänä.

Ei itku hädästä päästä, kowat päiwät kuolemasta.

Ei itku hädästä päästä, parku päiwistä pahoista.

Ei jaksa jalka käydä, polwi polkea kykene.

Ei jalon jalat palene, hywän kynnet kynnistele.

Ei joka kuusessa orawaa ole.

Ei jouda hywä hylyksi, jutuksi Jumalan wilja.

Ei jouda hywät hylyksi, kultakenkäset kuluksi.

Ei jouda jouten olla, 380 jonk' on mieli miestä saada.

Ei Jumala kiirettä luonut, paha mailma sen on suonut.

Ei juopuneen laulusta.

Ei juosten jauheta, eikä kannuksin kynnetä.

Ei juosten matkaa tehdä.

Ei jäänyttä jätetä, langenutta langeteta.

Ei kaada wara wenettä, tuki ei suowoa tuhoa.

Ei kaakko kauan tuule.

Ei kaakko lakkaa, ennenkun sataa.

Ei kahdella pahalla wäliä ole.

Ei kahta kuningasta yhteen linnaan sowi. 390

Ei kahta rakasta sydäntä eroita Jumalakahan.

Ei kaikkein kaunis ole yhtäläinen.

Ei kaikki ajat ole yhtäläiset.

Ei kaikki ajatukset tule seulan päälle.

Ei kaikki jauhot talkkunaksi kelpaa.

Ei kaikki kulta, kuumottawa, eikä helkkywä hopia.

Ei kaikki kultaa kun kiiltää, eikä kaikki hopiaa, kun hohtaa.

Ei kaikki kuninkaaksi kelpaa.

Ei kaikki miehiä ole, kun housuja pitää.

Ei kaikki mieli sinun päässä, 400 sanoi sammakko toistaan.

Ei kaikki mieli yhden miehen päässä.

Ei kaikki mieli yhteen päähän mahdu.

Ei kaikki puheet ole seulanpäälisiä.

Ei kaikki puheet pysy weden päällä.

Ei kaikki päiwät wielä ehtoossa ole.

Ei kaikki sanat weden päällä pysy.

Ei kaikki suuhun, mitä silmä näkee.

Ei kaikki suuhun, mitä sydämessä.

Ei kaikki taudit kuolemaksi ole.

Ei kaikki waiwat wadissa, 410 saalis joka sauoimessa.

Ei kaikki waiwat watiin tule.

Ei kaikki yhtä tee.

Ei kaikki ystäwät yksiin pitohin mahdu.

Ei kaikkia karwaisia korweta.

Ei kaikkia kenkiä yhdellä lestillä tehdä.

Ei kaikkia syödä, mitä silmä näkee.

Ei kaikkia tosiakaan puhua saa.

Ei kaikkia waiwoja puntariin panna.

Ei kaikkia walittaa saa.

Ei kaikilla unilla maata, eikä 420 kaikilla näljillä syödä, jos elää aiotaan.

Ei kako — Ei kaakko.

Ei kaksi isoa — Ei kaksi suurta.

Ei kaksi kolmannetta ole.

Ei kaksi kowaa kiwiä hywiä jauhoja tee.

Ei kaksi suurta yhteen säkkiin mahdu.

Ei kalaa saada jalan kastamatta.

Ei kallis soma sanoa, kaunis wanhan kaupatusta.

Ei kalu kylässä parane.

Ei kalua saaden rikkaaksi tulla, waan säästäen.

Ei kanan kaakottamasta, 430 kun ei kukkoki kurahda.

Ei kananpoika tuulessa pahene.

Ei kangas koreillen kudota, oja ei luoda luowaellen, kiwi ei jauha kiiwotellen, heinä heitellen kokou.

Ei kangas lakohon kaswa, suo ei siementä kadota.

Ei kangasta katketonta, eikä lasta itkutonta.

Ei karhu kiwiä kisko.

Ei karhua witsalla lyödä.

Ei karhua äimällä pistelemistä ole.

Ei karja niin katoa, kun paimenet puhuwat.

Ei karwas lapsen pahaa tee.

Ei karwas nauris ensin mätäne. 440

Ei kasin silmät sawua wara'a.

Ei kateen koti korkene.

Ei katso syntywä sioa, maata ei kuolewa walitse.

Ei kauha warretta kelpaa.

Ei kauhalla mieltä päähän saada, waan waiwalla.

Ei kaukaa kehujaakaan ole.

Ei kaukainen kehuja ole, eikä juuri wierokaan.

Ei kauneutta kattilaan panna.

Ei kaunis kaskelle jouda, werewäinen wiertämähän; kaunis pidetään kotona, katon alla kapsamassa.

Ei kaunista kanneta, 450 jos ei kallista anneta.

Ei kawaluus kauas auta.

Ei kenkkihewoisen hammasta katsota.

Ei kenkään kahdesti kuole.

Ei kenkään niin hywä, kun kiitetään, eikä niin paha, kun pannaan.

Ei kerjäläiseltä kalua puutu.

Ei kerjääwä kalua puutu.

Ei kestä kesäinen lehti syksyn ilmoissa isoissa, kukat kaunoiset, koriat taida ei talweksi ruweta.

Ei kestä lihainen silta, pölkky luinen luiskahtaapi.

Ei kettu kesällä kuole, kun ei talwella tapeta.

Ei ketään kukkaro kaulassa hirtetä. 460

Ei kieli kowahan koske, sana ei reikeä repäise.

Ei kiellä kirja helwetistä, paperi pahalta tieltä; jos ei kiellä Herra Kiesus, armo ainoan Jumalan.

Ei kiireellä kauas juosta.

Ei kiiret kauas kerkiä.

En kiitä meristä miestä, kowan kosken laskiata: meri siltä on mielen wiennyt, koski korwat särkenynnä.

Ei kilo kirohin kuole, lammas paimenen paho'in.

Ei kirkko jänekseksi ole.

Ei kirkko niin täynnä, ettei pappi sisään sowi.

Ei kirwes kiwehen pysty, napakaira kalliohon.

Ei kirwestä yhdeltä puolelta hiwota. 470

Ei kirwestäkään yksinpuolin hiwota.

Ei kissa kirohin kuole, kasi kaikkihin sanohin.

Ei kissakaan kiitoksella elä.

Ei kiukat herrain kiireet.

Ei kiwellä kiirettä, eikä huhmarella hoiketta.

Ei kiwi jauha kiiwastellen ilman orjan olkapäittä, piian pienittä käsittä.

Ei kiwi kipuja itke, paasi waiwoja walita, waikka paljo pantaisi, määrättä mätättäisi.

Ei kiwinen pelto siementä kadota.

Ei koira ennen uineensa tiedä, kun häntä kastuu.

Ei koira koiran häntää polje. 480

Ei koira luuta winkaise, waikka kohta lyötäisihin.

Ei koira luuta wongahda, lapsi leiwän kannikkata.

Ei koira tyhjään hauku, eikä honkihin horise.

Ei koira uimaan opi ilman hännän kastumatta.

Ei koira waletta hauku, luppakorwa lupsuttele.

Ei koiraa karwaan katsomista ole.

Ei koiraa luu salata.

Ei koiraa panna makkara kaulaan.

Ei koiraakaan ennen nyljetä, kun henki lähtee.

Ei koirakaan kotiwäkeä hauku. 490

Ei koirakaan kotiwäkeä pure.

Ei koiralla kunniata, eikä häjyllä häpyä.

Ei koiralla kunniata ole.

Ei kolka kosian kengät, kirjakorjat kiidättele, tytön työttömän tykönä, makoajan kartanolla.

Ei kolmisäinen köysi kesken katkea.

Ei konnalla kohtuutta ole, pahan miehen mieltä taita.

Ei konnan kohtuu ole, pahan miehen mieltä myöten.

Ei konnassa koskaan talia ole.

Ei korppi kirohin kuole, kaarnet kaikkihin sanoihin.

Ei korppi kirohin kuole, 500 murehisin musta lintu.

Ei korppi kirohin kuole, waris kuiwihin walohin.

Ei korppi korpin silmää kaiwa.

Ei korppi korpin silmää puhkaise.

Ei koski kitahinkaan laske wettänsä wisusti, eikä laulaja hywänen laula tyyni laulujansa.

Ei koski kowa olisi ilman kuumitta kiwittä, palawoitta paateroitta.

Ei kossin kohua täydy, wähän miehen wääten käydä.

Ei kotipuita metsään wedetä.

Ei kuiwa kala takaa karkaa.

Ei kuiwa kulkku kumaja, henki raswatta heläjä.

Ei kukaan herra merellä ole. 510

Ei kukaan kirweskädessä synny.

Ei kukaan niin hywä — Ei kenkään niin hywä.

Ei kukko käskyllä laula, ellei laula käskemättä.

Ei kulta kullan kulta, leipä kulta kullan kulta.

Ei kulta kulta ole, leipä kulta kulta on.

Ei kumarrettua kaulaa leikata.

Ei kuningaskaan kultaa syö.

Ei kunnia kulutta tule.

Ei kunnia tule kuluttamatta.

Ei kunnia tule kuulumatta. 520

Ei kuohuwa koski jäädy, eikä liikkuwa kiwi sammaloidu.

Ei kuolema ole kirkkomessu, hengenlähtö leikinlyöntö.

Ei kuolleesta kumpalia.

Ei kuukaan paista, ennenkun nousee.

Ei kuuksi kalan kutua, neteliksi neiden häitä.

Ei kuurolle kahta saarnaa täydy.

Ei kylmästä hiilestä tulta saa.

Ei kylwy kyllin syötä, kun ei kaswu kartuttane.

Ei kylwämätön touko kaswa.

Ei kylä kitua kiellä. 530

Ei kylä koiritta, miero miehittä.

Ei kylä kudetta kiellä kyynärältä kymmeneltä.

Ei kylää koiratonta, eikä maata miehetöntä.

Ei kynsitön puuhun nouse, jäsenetön jäätä astu.

Ei kysynyt eksy, eikä anonut ängen ota.

Ei kysywä tieltä eksy.

Ei kädetön katoa.

Ei käeten kuolla, eikä uhkaten eletä.

Ei käki käskein laula, eikä kutsuen kukahda.

Ei kärsimättä kirjawaksi tulla. 540

Ei käske rukki ruikkaella, kehräwarsi keikkaella.

Ei käskewältä wäkeä puutu, lainan ottajalta rahaa.

Ei käskiä wäsy, jos ei tekiä rekaile.

Ei köyhyys tule yksinänsä.

Ei köyhyyttä jaloin jätetä.

Ei köyhä kesken kuole, eikä woitu ensimmäisnä.

Ei köyhä kohta kuole, eikä woitu ensimmäisnä.

Ei köyhä korkialta kaadu: saunan lawalta lattialle.

Ei köyhä ole aina köyhä, eikä rikas ole aina rikas, mutta kaunis on aina kaunis.

Ei köyhä parata saa: 550 syöpi woita juuston kanssa.

Ei köyhän anti kauas kestä: tuwassa antaa, porstuassa ottaa.

Ei köyhän hyweä täydy, makiata maankäwiän.

Ei köyhän koreilla auta: werka nuttu, wyö sametti.

Ei köyhän ääni taiwaaseen kuulu.

Ei köyhää koirakaan hauku.

Ei köyhää köyhempätä, waiwaista wajawampata, kun on ahnas tyytymätön: sillä on puutos puuttumaton.

Ei köyttämätön takka seljässä pysy.

Ei laihosta lawaa tehdä.

Ei lainakarpiosta suuria patoja pidetä.

Ei lainan ottaja kalua puutu. 560

Ei laiska lykkyänsä tiedä.

Ei laiska ole joka miehen renki.

Ei laiska onnestaan tiedä.

Ei laiskan touko kaswa.

Ei lako lasta tapa.

Ei lapsen täydy isoa leipäpalaista.

Ei lapsen wiinasta, eikä warsan kauroista.

Ei lapsessa laulajata, kuolasuussa kukkujata.

Ei lapset laista tiedä, Waimot wallan tuomioista.

Ei lapset lakia laita, 570 Wanhat wallan tuomiota.

Ei lapsi isättä synny, emätönnä ilmi joudu.

Ei lapsi lakohon kuole, lauha laaria ylennä.

Ei lapsi lampaaksi ole, eikä kannettu kannoksi.

Ei lapsi wiinaa, eikä warsa kauroja tarwitse.

Ei laula kuiwa kaula.

Ei laulu kosista kiellä, kun ei muut tawat pahemmat: tahi on laiska, tahi laiha, ja muuten typerä tyttö.

Ei lehto lewäten huoli, hywä halme hyödytellen.

Ei leipä leikin syödä, waatet pilkalla pidetä, miehen wierahan edessä, waimon ankaran apuna.

Ei leipää leikin syödä, naurain kakkua kaluta.

Ei leiwässä leipomista, 580 leiwässä hywän emännän.

Ei lepo luita lyötä.

Ei lie selkä sen pahempi, jos halolla kaudellahan.

Ei liho hewoinen tiellä.

Ei liika lihoita, jos ei osa elätä.

Ei liikkuwa waihda itsiänsä liikkumattomaan.

Ei liikkuwan kiwen päälle sammal seisahda.

Ei liikuus lihoita, jos ei kohtuus kostuta.

Ei lintu lennä ylemmä siipikantoansa.

Ei lintua höyhenien tähden ammuta.

Ei lintukaan lennä, ennenkun siiwet 590 täydellensä tulewat.

Ei lisä luotaan lykkää.

Ei lisä pahaa tee.

Ei lopu uni maaten, eikä työ tehden.

Ei luja lutise, eikä wakaa wapise.

Ei lujuutta lumpehessa, weden waahdessa waroa.

Ei lupa taloa häwetä.

Ei lupaus köyhytä.

Ei luu koiraan koske.

Ei luulo ole tiedon wertainen.

Ei luutonta lihaa, 600 eikä päätöntä kalaa.

Ei lyö, joka uhkaa, eikä pure, joka haukkuu.

Ei lyöpä asetta puutu.

Ei lähyys lientä lisää.

Ei lämmin luuta särje, rauha riitoja suatse.

Ei läpi paina, jos ei lämmitä'kään.

Ei löydä emoton lapsi oman äitin armautta, waikka etsisi tulella, wailehteisi walkialla.

Ei maa miehittä, eikä kylä koiritta.

Ei maantie kesken ruohoitu.

Ei maantiellä heiniä kaswa.

Ei maata markatonta, 610 ilmoa isännätöntä.

Ei maaten maa pidetä, istuen isosen pelto.

Ei maaten manalle mennä, eikä torkan tuonelahan.

Ei maaten markat juokse, istuen isot hywyydet.

Ei maaten markat kaswa, istuen iku hopiat.

Ei maaten miestä saada, suurta sulhoa lewäten.

Ei maattaissa torkuta, nukuttaissa nuokuta.

Ei makaa sika sikeisnä sian toisen tonkiessa, eikä orja toimetonna orjan toisen kenkiessä.

Ei makaawan katin suuhun hiiri juokse.

Ei makaawan suden suuhun lammas samoa.

Ei makia maahan jouda. 620

Ei makiaa mahan täydeltä.

Ei mammona anna maata, eikä lekkeri lewätä.

Ei manattu pala mahasta palaa.

Ei marjat mitänä maksa maammon maitojen ehdolla, eikä kosta koiwun jället waiwoja isoni wanhan.

Ei matalan ääni taiwaasen kuulu.

Ei matokaan makaawata pane.

Ei mene kesä wesittä, eikä talwi pakkasitta.

Ei mene näkö tawatta, hywä muoto kunniatta.

Ei menewätä mämmilläkään pidetä.

Ei menewätä pidellä saa. 630

Ei menewätä pitää saa, tulewata torjuella.

Ei meri siitä pilau, jos koira laidalta lakkii.

Ei merta etemmäksi kalaan mennä.

Ei merta jäänä soudeta.

Ei merta pisaroitta souta, eikä wedestä kastumatta päästä.

Ei mies aseetta liiku.

Ei mies merta syö, eikä tyhjällä elä.

Ei mies miehen ruokaan kuole.

Ei mies miestä syö.

Ei mies nimellä elä. 640

Ei miestä manatussa ole.

Ei miestä mitalla panna, mieltä kauhalla jaeta.

Ei miestä nuttuunsa arwaaman pidä.

Ei miestä tawatonta ole.

Ei molempia: hywää ja pian.

Ei molempia: rahaa ja kukkaroa.

Ei morsiamia halla pane.

Ei mua muu mukaise, eikä toinen tokaise, kun tämän talon taikinajuuri.

Ei mun auta laulamahan, kun ei kuulla kumminkaan.

Ei munaa munaan waihettamista ole, 650 kanaa kanaan.

Ei muotoa panna murkinaksi, eikä karwaa kattilahan.

Ei mykälle lammasta anneta.

Ei märjälle maalle wettä pidä.

Ei märjästä ampujasta, kuiwasta kalastajasta.

Ei märkä pala, eikä wesi happane.

Ei naurismaan kautta wäärä ole.

Ei nauriswarasta hirtetä.

Ei naurussa järkeä ole.

Ei ne kaikki miehiä ole, jotka pöksyissä pyörii, eikä kaikki naisia, joilla hamet päällä.

Ei neidessä neuojata, 660 orwossa opastajata, neuottu itseki neiti, opastettu orpolapsi.

Ei neittä weroista wiedä, ei oteta maan otoista; wasket wiedähän weroista, orawaiset maan otoista.

Ei neittä werosta wiedä, eikä panna päärahoista.

Ei neuo wäärään wie, oppi ei kaada kankahalle.

Ei niin huonoa pitoa, ettei kuokkawierahia.

Ei niin huonoja housuja, ettei kaksia kalsuja maksa.

Ei niin hywää, ettei pahaa rinnalla.

Ei niin hywää, ettei parempaa.

Ei niin hywää, että kaikki kiittää, eikä niin pahaa, että kaikki laittaa.

Ei niin hywää, ketä ei moitita, eikä niin pahaa, ketä ei kiitetä.

Ei niin kauan ole isoa hätää, 670 kun yksikään neuo auttaa.

Ei niin köyhää, joka ei toista auta, eikä niin rikasta, joka ei apua tarwitse.

Ei niin lyhyttä, joka ei kuurista, eikä niin pitkää, joka ei kurkota.

Ei niin pahaa, ettei hywää mukana.

Ei niin pahaa, ettei johonkuhun hywä.

Ei niin pahaa, ettei joku kiitä, eikä niin hywää, ettei joku laita.

Ei niin pahaa päätä, ettei wähän mieltä.

Ei niin pientä pitoa, ettei ole kuokkamiestä.

Ei niin pientä päätä, jossa ei wähä mieltä.

Ei niin pikkuista pilaa, ettei totta toinen puoli.

Ei niin pitkää, ettei kurota, 680 eikä niin lyhyttä, ettei kumarra.

Ei niin päiwä pitkä, ettei yö perässä.

Ei niin päätä, ettei wähä mieltä.

Ei niin rikasta, että kaikille kysyjille antaa.

Ei niin wanhaa, joka ei luule wuotta eläwänsä, eikä niin nuorta, joka ei luule wanhaksi tulewansa.

Ei niin wesi säkiä, ettei weri sakiampi.

Ei niin wikewää, ketä ei jätetä, ei niin wäkewää, ketä ei woiteta.

Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä.

Ei nuollen watsa täydy.

Ei nuolu elätä, jos ei syödä saa.

Ei nuolu watsaa täytä. 690

Ei nurkka leipää lisää.

Ei nyt auta Antin neuot, eikä Tuomahan tulukset.

Ei nyt auta äitin armot, eikä muorin moimotukset.

Ei nyt äiti ääntä kuule, iso ei itkua tajua.

Ei näkö tawoitta mene, hywä muoto muojuitta.

Ei näkö työtä tee, kauni kaskea rowitse.

Ei nälkäistä janota.

Ei nälkäistä nukuta, surullista naurata.

Ei näöltä woida syödä.

Ei nöyrällä hewoisella aina ajaman pidä. 700

Ei nöyrän selkä taitu.

Ei ohraankaan lako loista.

Ei ole aina antamista, käden kahden kantamista.

Ei ole aina Antin tuulet, wielä on tuulet Tuomallaki, Pietarin perän takana.

Ei ole aina Antin tuuli, Pietarin peräntakainen; wielä on tuuli Tuomahanki.

Ei ole aitasta kotona, eikä maassa wartahasta.

Ei ole aittahan asia, eikä tietä riihen luoksi, kun on suossa suurusjauhot, leipä männyssä mäellä.

Ei ole aittahan asiita, eikä työtä kellarihin, kun on juomiset joella, suurus suolla sammalissa.

Ei ole akasta lukkariksi, eikä ukosta kuppariksi.

Ei ole eloa, ei emäntää. 710

Ei ole herrain kanssa marjoille menemistä, tyttölasten liiatenki.

Ei ole hiusta härjän päässä, jouhta oinahan otsassa.

Ei ole hoppu hywäksi, eikä kiiret kunniaksi.

Ei ole hullu, joka anoo, waan joka antaa.

Ei ole huolta humakolla, ajatusta aidaksella.

Ei ole huolta häwinnehellä, mieltä maansa myönehellä.

Ei ole huonon huokumista, wäkipuolen wärwimistä.

Ei ole huoralla häpyä, warkahalla kunniata.

Ei ole huoran itkusta, eikä warkahan waloista.

Ei ole huuten huokiampi 720 eikä parkuen parempi.

Ei ole hywän kaulassa kelloa.

Ei ole hywät — Ei hywät.

Ei ole häitä kaikki päiwät, joka päiwä juominkia.

Ei ole häjyllä häpyä, ei huolta häwyttömällä.

Ei ole härjällä hätää, kun on lehmät liekapäässä.

Ei ole hätä härjän juosta, kun on Paawo paimenessa.

Ei ole hätää häihin,eikä kiirutta kirkkoon, koska wiinaa talossa löytyy.

Ei ole hätää, waikka ämmät sätää.

Ei ole ihmistä silmään katsomista, eikä koiraa karwoihin.

Ei ole ilmoa iäksi. 730

Ei ole iloisten kanssa marjaan menemistä.

Ei ole isää iäksi, emoa elinajaksi.

Ei ole juopunut köyhä eikä kipiä.

Ei ole juopunut oman äitinsä poika.

Ei ole järkee syödä särkee, eikä taitoo juoda maitoo.

Ei ole jäärän mää'ynnästä, kun ei uuhinen mäkätä.

Ei ole kaikki omenat kuoren alla kelwolliset.

Ei ole kaikki pahat päiwät nähdyt.

Ei ole kaikkiin paikkoin nenäänsä pistämistä.

Ei ole kanan kaakotuksesta, 740 kun ei kukkoki kurise.

Ei ole karwoin katsomista, ei puhetten uskomista.

Ei ole kesää ikuista, kerran talwiki tulepi.

Ei ole kulta kuluttuansa, eikä werka wiertyänsä.

Ei ole kuwussa, ehkä nokassa.

Ei ole kädessä, joka edessä.

Ei ole kädessä kärppä pinossa.

Ei ole kädessä kärppä pinosta, neitsy nuori turkuisesta.

Ei ole köyhän antimesta, waiwaisen hywänteosta.

Ei ole leikki leiwän loppu, waan tuska tupakin loppu.

Ei ole leipä leikin syöty, 750 waadet pilkalla pidetty.

Ei ole linnun lentämästä, kun on siiwet poikki lyöty.

Ei ole luulo tiedon werta, eikä piika pojan werta.

Ei ole luutonta — Ei luutonta.

Ei ole lässä hiiren mieli, kun on hernethaasiassa.

Ei ole löylyn löytämistä, lämpymän lähentämistä.

Ei ole maata markatonta, ilmoa isännätöntä.

Ei ole maata miehetöntä, kirwehetöntä kyleä.

Ei ole maitokaan makia suusta miehen suuttunehen, parrasta pahastunehen.

Ei ole matkassa majoa, tiellä tehtyä taloa.

Ei ole miehen mustuutehen, 760 urohon mataluutehen, mies kun miehestä menepi, urohosta urkenepi.

Ei ole mies narri, eikä makkara koira.

Ei ole mies pahasta tehty, ehkä ei aiwan arwostana.

Ei ole mies pahoista tehty, eikä aiwan arwoisista.

Ei ole miestä maan iäksi, urosta iäksi ilman.

Ei ole miestä mennehessä, urosta uponnehessa.

Ei ole miestä wuorotonta.

Ei ole nahkan myömisestä, kun on karhu kaatamatta.

Ei ole niityllä nimeä, kun ei ole niityn niittäjätä.

Ei ole nimetöntä surmaa.

Ei ole noita, ei näkiä, 770 eikä kuitti kummastana.

Ei ole nälkä, eikä jano, eikä kuitti kummastana.

Ei ole ohroa laosta.

Ei ole orihin syytä, herjeä hywän hewoisen; sen hepo kotihin tuopi, mi rekehen reudotahan.

Ei ole paimenen pyhistä, eikä lapsen armottoman.

Ei ole paimenen pyhistä, eikä waimon lapsillisen.

Ei ole pakko mennä syyhymättä saunaan.

Ei ole pakkoa pahoa: wielä on riihessä eloa.

Ei ole passipoista äiä.

Ei ole pellolla pereä, kun ei ole pellon kyntäjätä.

Ei ole piian pahaa, eikä akan hywää. 780

Ei ole puheen hywyydestä, eikä mielen paljoudesta.

Ei ole puhuntatuulesta tuulta, eikä panentamielestä mieltä.

Ei ole päiwin palkatkaan, rupiamin ruoatkaan.

Ei ole päiwät päällitysten, waan on päiwät päästätysten.

Ei ole päätä, ei pereä, eikä pontta, pohjoahan.

Ei ole päätä Päiänteellä, kulmoa kulowedellä.

Ei ole päätä Päiänteellä, loppua Lapin wesillä.

Ei ole päätöntä Juhannusta, tähkätöntä helluntaita.

Ei ole raukka orja raukka, waan raukka miniä raukka.

Ei ole rengillä rekiä, 790 eikä orjalla oritta.

Ei ole roswoja, kun ei roswojen pesiä.

Ei ole saatuja sanoja, ennen tehtyjä puheita.

Ei ole seppä sen parempi, eikä tarkempi takoja, jos syntyi sysikedolla, kaswoi hiilikankahalla.

Ei ole seppää selwempätä, takojata tarkempata, kun on taiwahan takoja, luonnon kaiken kalkuttaja.

Ei ole sielun seulomista ruumihin rumista töistä.

Ei ole suden suuruudesta, kun on karwalta karusa.

Ei ole surmaa nimetöntä.

Ei ole syömätöntä hywää, eikä pesemätöntä puhdasta.

Ei ole sääret säästettäwät, kun on kiiret kintahissa.

Ei ole tapin jano, eikä kauhan nälkä. 800

Ei ole tarwes mennä koirain pariin.

Ei ole taskussa tapoa, kukkarossa kunniata, jos on tyhjä tahi täysi.

Ei ole tehtyä pahaa, eikä wasta aiottua.

Ei ole tekemätöntä pahaa, eikä saamatonta rahaa.

Ei ole tulella tähdettä.

Ei ole tyhjässä tytyä, ei wajassa watsan täyttä.

Ei ole tyhjästä tytyä, walehesta watsan täyttä.

Ei ole tästä elämästä, kun on monta emäntätä: yksi wiepi willat, hamput, toinen jauhot pussinensa.

Ei ole tätiä tiellä.

Ei ole uuhen mykätyksestä, 810 kun ei ole oinasta keralla.

Ei ole wahingon weräjälle menemistä.

Ei ole wallattoman wihoista, hampahattoman kiroista.

Ei ole wanhan walkeista, kopasilmän kulkeista.

Ei ole wanhassa waroa, turwoa tutisewassa.

Ei ole wihat wäkenä.

Ei ole wirttänsä wiemistä.

Ei ole woista weitsettömän, hampahattoman lihoista.

Ei ole wuohen määkymästä, kun ei kaurihit kajoa.

Ei ole wäenkauppaa, kun ei ole mielenkauppaa.

Ei ole wäwyn waroa, 820 kuss' on poika pohtimessa.

Ei ole ämmän ähkymistä, kosk' on äiän pää sylissä, ukon parta paarmohilla.

Ei ole ärisewässä koirassa puriata.

Ei omena kauas puusta putoa.

Ei opi koira uimariksi ilman hännän kastumatta.

Ei oppi ojahan kaada, eikä tieto tieltä työnnä, neuo syrjähän syseä.

Ei orit olutta kiitä, hewoinen hapainta wettä.

Ei orja luwulle panna, palkkawaimo taikinalle.

Ei orja sikein makoa orjan toisen tonkiessa.

Ei otraankaan — Ei ohraankaan.

Ei ottawa jääpää katso. 830

Ei paeten pahoista päästä: hewoisesta heittiöstä, waimosta epäpädöstä.

Ei paha ensin kuole.

Ei paha hywästä tiedä, ei katala kaunihista.

Ei paha lyöden parane.

Ei paha lyödenkään paremmaksi tule.

Ei paha pajuilla maata, läyli lehdillä lewätä; läyli on toisen lämpimässä, waru toisen waipan alla.

Ei paha puhet suuta repäise.

Ei pahalle maalle paljo pidä.

Ei pahan silmän paljo pidä näkemän.

Ei pahasta puidenkaan ole. 840

Ei pakkaisesta säätä parata.

Ei paljo pahaan silmään pidä.

Ei paljo pidä, waikka mieli tekee.

Ei palkkaa päiwin panna, jos ei Jumala aioin anna.

Ei panentamieli päässä pysy, eikä kannantawesi kaiwossa.

Ei panna kissaa makkaran wahdiksi.

Ei panna paeta anna, murha mennä muille maille.

Ei pantawa pahene, kun ei ennemmin pania.

Ei pantu mieli — Ei panenta.

Ei pappi paljoa syö, 850 papin lapset paljon syöwät.

Ei pappi sanoja puutu, ennen kultoa kuningas.

Ei pappikaan itsiään ripitä.

Ei pappikaan kaikkein mieliksi saarnaa.

Ei pelto kurjen sonnalta kaswa.

Ei pelto petosta salli.

Ei peret sakiata soimaa, eikä paksua pakene.

Ei perintökalu pesää tee.

Ei persoja eriin panna.

Ei persoja saa pohjanmaalle wiedä: kaikki hywät kalat syöwät.

Ei pidot parane, 860 jos ei wierahat wähene.

Ei pidä ennen hypätä, kun oja tulee, eikä ennen huutaa, kun hätä tulee.

Ei pidä lahoa heiluttaa, eikä hullua härnöittää.

Ei pidä leskelle lasta, eikä loiselle sikaa.

Ei pidä mennä syyhymättä saunaan,

Ei pidä panna kuormaa kuorman päälle.

Ei pidä panna meidän Mattia Jumalaksi.

Ei pidä yhteen hywään ihastua, eikä kahteen pahaan peljästyä.

Ei piika salli pahaa sanaa, eikä rieska rikkoja.

Ei piikoja halla pane.

Ei piilolla pirttiä pidetä. 870

Ei piispan pappilaan wäärää ole.

Ei pikaisuus asioissa menesty.

Ei pikaisuus muussa kelpaa, kun kirppuja käsittäissä.

Ei pilaa niin pientä, ettei totta toinen puoli.

Ei pilkka lämmitä, lainawaatet lämmittää.

Ei piru suoloja osta, eikä suoloitta keitä.

Ei pispan — Ei piispan.

Ei pitäisi piian nuoren miestä wanhoa walita.

Ei pohja suwea kiellä, eikä kylmiä etelä.

Ei puhdas pesemistä tarwitse. 880

Ei puhdasta moitita.

Ei puheen hywyydestä, kun häntä kokoon tulee.

Ei puheen paljoudesta, eikä kirjan suuruudesta.

Ei puheen paljoudesta, eikä äänen äiyydestä.

Ei puheet puhuen puutu, wirret laulaen wähene.

Ei puralta puheet puutu, sanat saaren jatkajalta.

Ei puu yhdellä lyömisellä kaadu.

Ei puukaan ensimmäiseen lyömiseen kaadu.

Ei puutu käskejä wäkeä, eikä lainan ottaja eloa.

Ei puutu pukilta wirret, 890 sanat sarwiraawahalta.

Ei pyyssä kahden jakoa, koppelossa kolmen miehen.

Ei pyyssä perehen jaetta, orawassa kolmen syödä.

Ei pyystä perehen syödä, orawasta kolmin panna.

Ei päiwä niin pitkä, ettei ehtoota perästä.

Ei päiwä paista, ennenkun nousee.

Ei päiwä piwon täysi ole.

Ei päiwät sanomitta, päiwän matkat mainioitta.

Ei päältä tähteitä tehdä.

Ei päänään papiksi päästä.

Ei päätä päiwittä saada. 900

Ei päätöntä kalaa, eikä luutonta lihaa.

Ei rahallinen raadolleen kuole.

Ei rahwaan wenet terwaa saa.

Ei rahwaan wenet terwassa pysy.

Ei rikas kujalle kuole, rahallinen rauniolle.

Ei rikas rahaansa tiedä, äweriäs ääriänsä.

Ei rikkaan rahoja tietä, eikä äweriään ääriä.

Ei riko mieli miehen päätä, raha ratko kukkaroa, tee ei terweys pahaa, lyötä suuta wehnäleipä.

Ei runo rahatta laula, suuta ei kullatta kuluta.

Ei ruoka syöden lopu, waan saamattomuuteen. 910

Ei ruokkeet lainassa parane.

Ei rupinen pää paljoa tarwitse, ennen kun werille tulee.

Ei ruunupäät peltoa kynnä.

Ei räkkää herkkua watsan täysi.

Ei räkkää: rengin rokkaa.

Ei räkkää rengille rokkaa, paljon maksaa papukappa.

Ei räkkää räätälille: munawoita juuston kanssa.

Ei saa ennen maistaa, kun tiukahtaa.

Ei saa hywääkään hewoista yli woimansa ajaa.

Ei saa purjetta ylemmäksi wetää, 920 kun wenet sallii.

Ei saa päältä tähdettä tehdä.

Ei saa siltoa sanoista, puita siihen tarwitahan.

Ei saa syödä silmillinen sokian kalawatia.

Ei saa sääliä warasta: tahi korwat karsitahan, tahi kaula katkotahan, pää poikki järitetähän.

Ei saaden rikastuta, waan säästäen.

Ei saadussa saamista ole, otetussa ottamista.

Ei saalis sanoilla saada, lohi loihulla ylene.

Ei saamaton raha sikey, eikä kylwämätön touko kaswa.

Ei saaminen rikastuta, waan säästäminen.

Ei saanut parata parka, eikä turka toisin tehdä. 930

Ei saapa siaa katso, maata kuolewa walitse.

Ei saarnat — Ei sanat.

Ei saata sokia sokiaa taluttaa: molemmat hautaan lankeawat.

Ei sadut — Ei sanat.

Ei saita sikoa ruoki, wisu ei wierasta rawitse.

Ei salli sawinen pelto, eikä sontainen suatse, miestä werkaista waolla, koriata kuokan päässä.

Ei salli sawinen pelto koriata kuokkijata: piian pitkeä hametta, sukan wartta walkiata.

Ei sana haawaa tee.

Ei sana sauaa tarwitse.

Ei sana siiwittä lennä. 940

Ei sana siaa tee.

Ei sanan sakeudesta, makkaran kiperyydestä.

Ei sanat salahan jouda, eikä luottehet lowehen.

Ei sanat sanoihin puutu, wirret weisaten wähene.

Ei sanoista siltaa saada, puita siihen tarwitahan.

Ei sanoma — Ei sana.

Ei sanoma siiwittä lennä, puhumatta kauas kuulu.

Ei saukko salaa saada, näkemättä näädän poika.

Ei saunasta kastumatta päästä.

Ei sawu niin nouse, ettei walkiata 950 alla ole.

Ei sawua, jos ei tulta.

Ei se anna, joka kysyy.

Ei se anowalle anna, joka ei anna waitelewalle.

Ei se auta ampuminen, kun ei ole nuolen noutajoa, wasaman wakuuttajoa.

Ei se eksy, joka kysyy, eikä kaadu, joka katsoo.

Ei se hullu ole, joka anoo, waan joka antaa.

Ei se hywää lihaa ole, jota mustalaisellen paljon annetaan.

Ei se hywää suo, joka ei pahaa ilmoita.

Ei se itse hätäy, joka ei toista auta.

Ei se jouda raamattua tutkimaan, 960 joka härkiä ajaa.

Ei se jouda Syyrakkia tutkiin, joka härkiä kylkiin hutkii.

Ei se kaunista kanna, joka ei kallista anna.

Ei se kipiä, waan se häpiä.

Ei se koira orawaa hauku, joka wäkisen metsään wiedään.

Ei se koira wingu, jota luulla lyödään.

Ei se kuwussa ole, joka nokassa on.

Ei se lasten leikki ole, koska wanhat muorit hyppääwät.

Ei se liha, mutta se liemi.

Ei se lintu liion lennä, jolta on siiwet leikattuna.

Ei se lyö, joka hätistää, 970 eikä pure, joka haukkuu.

Ei se mies metsästä puuta tuo, joka pelkää joka puun päällensä kaatuwan.

Ei se mies ole, joka rahan saapi, waan se, joka pitää.

Ei se mitään haittaa, että talonpoika tyttärensä naittaa.

Ei se muita auta, joka ei itsiänsä hätyytä.

Ei se niin kuukka ole, kuin ontuu, eikä niin waiwainen, kuin walittaa.

Ei se niin ole, kuin näin on.

Ei se ole hädässä ollut, joka ei toista auta.

Ei se ole ihmeitä nähnyt, jok'ei ole nähnyt juopunutta.

Ei se ole ihmeitä nähnyt, joka on nähnyt juopuneita, waimoja alastomia.

Ei se ole koiralta purtu, 980 joka on lailta woitettuna.

Ei se ole mies, joka wiran saa, waan se, joka wiran pitää.

Ei se ole narri, joka narraa, waan se, joka antaa itsensä narrata.

Ei se ole pila, jota pilataan, waan se, joka itsensä pilaksi tekee.

Ei se ole wahingoksi, waikka siemen peltoon warisee, kyllä toinen jywä päälle kaswaa.

Ei se ole waiwatta, joka ei ole syntymättä.

Ei se paljoa katso, joka ei omaansa katso.

Ei se pantawa pahene, kun ei pania pahenne.

Ei se pappi paljon söisi, papin lapset paljon syöwät.

Ei se parkuen parane, eikä huutain huokene.

Ei se pilkkaa, joka peiaa, 990 eikä naura, joka hewoista kantaa.

Ei se pouka puohtimessa, joka ei wappuna waossa.

Ei se pääse kuolematta, joka ei päässyt syntymättä.

Ei se sanasta tiedä, joka ei puolesta älyä.

Ei se sikaan tule, joka sukuun tulee.

Ei se siwuun tule, joka siaan tulee.

Ei se susiin tule, joka sukuunsa tulee.

Ei se suussa, mikä noukassa.

Ei se Syyrakkia tutki, joka ruoskalla härkää sutkii.

Ei se tapojansa paranna, joka ei mieltänsä pahoita.

Ei se tiellä ole, joka kynnyksellä istuu. 1000

Ei se toista — Ei se uutta.

Ei se Turkuun toiwo, joka maalla naidaan.

Ei se uutta saa, joka ei entistä kuluta.

Ei se warastaa tohdi, joka ei wannoa tohdi.

Ei se wuohi toista auta, joka itse haapaa kalwaa.

Ei se ole wähällä woitu, ku on woitu wuotehella.

Ei sen kieli ole puurossa palanut, joka akkain kanssa toruu.

Ei sen mieli mettä keitä, joka on suuressa surussa.

Ei sen päätä pestä, joka ei itse saunassa ole.

Ei seppää neuoa saa. 1010

Ei seppää selwempätä, takojata tarkempata, kun joka taiwahat takopi, ilman kannet kalkuttapi.

Ei seula satoja kaswa, kylwöwakka kymmeniä.

Ei seula satoja maksa, pion täysi kymmeniä.

Ei seulasta satoja saada, kylwimestä kymmeniä.

Ei siihen puuhun wäärää ole, jossa orawa on.

Ei siinä hywin eletä, kussa on lapsi wanhimpana, pahin paimenna perehen, onehin opettajana.

Ei siinä hätää eleä, jossa on tekiät työllä, rannalla rahan hakiat.

Ei siinä iloin eletä, kussa on koissa kuollehia, katoneita kartanolla.

Ei siinä iloin eletä, kussa kuollut lattialla, lasten wanhin waipununna.

Ei siinä kunniata, jossa ei kuritusta. 1020

Ei siinä kyllin syödä, kussa ei tähtehen waroa.

Ei siinä tuomaria, kussa ei päälle kantajata.

Ei siinä yksi riitele, kussa kaksi tappelewat.

Ei siitä hyödy, kun tähkiä noukkii, eikä siitä häwiä, kun wieraita ruokkii.

Ei siitä lapsesta muretta, joka poikkipuolin penkillä pysyy.

Ei siitä sawu nouse, jossa ei tulta ole.

Ei siiwitön lennä, eikä jaloiton käwele.

Ei sika siki makaa sian toisen tonkiessa, eikä orjoa uneta orjan toisen walwoessa.

Ei sika sikoa syötä, laiska ei toistansa rawitse.

Ei sika silmiään häpeä. 1030

Ei sika sinestä tiedä, lammas langan painehesta.

Ei sika wiatta wingu, porsas juokse juomenitta.

Ei sikaa säkissä myödä.

Ei sikaan, joka sukuun.

Ei sikiä siipilintu päiwän Perttulin perästä.

Ei silakka suolassa mätäne.

Ei siliä wuolemista tarwitse.

Ei silkku sikoa syötä, saita ei wierasta rawitse.

Ei silloin hywin eletä, kun siskot siwutse käywät, weikot wieritse ajawat.

Ei silloin kiwi kädessä, 1040 kun on kourassa kowasin.

Ei silloin siat sikiä, koska porsaat potewat, eikä kaswa lammaslauma, koska on wuonat woiwuksissa.

Ei silloin sikoa syödä, koska wuohta keitetähän.

Ei silloin yksi riitele, koska kaksi tappelee.

Ei sillä kesä tule, että yksi lintu laulaa.

Ei sillä ole kyllä, jolta ei tähteitä jää.

Ei sillä siat sikiä, kaswa lampahan karitsat, joka ei syrji syötyänsä, nuku maata mentyänsä.

Ei sillä sukua suurta, kell' ei suurta kellaria, eikä paksua paria, keli' ei paksut aitan parwet.

Ei silmä osaa ota, kun ei käsi kohdaksi tule.

Ei sitku — Ei silkku.

Ei sitä auta häwetä, 1050 jota ei taida parata.

Ei sitä häwetä saa, jota ei parata woi.

Ei sitä mieli tee, jota ei silmä näe.

Ei sitä sanoa sanota, jonka ei päähän päästä.

Ei sitä sydän huole, jota ei silmä näe.

Ei sitä tiedä, mikä sika porsaasta kaswaa.

Ei sodassa silmää katsota.

Ei sodat sanomitta, kowat ilmat mainioitta.

Ei sokiata sakkoon panna, jalatonta jalkapuuhun.

Ei sota suosiota katso, tauti mieliä pahoja.

Ei sota yhtä miestä kaipaa. 1060

Ei sowi kaksi kuningasta yhteen linnaan.

Ei sowi sotoa kaksi yksillä yötulilla, eikä kaksi nuorta miestä yhden neiden wuotehella.

Ei sowi suopetäjä korpikuusen kumpaliksi.

Ei suata istujata, eikä suoda katsojata.

Ei sukset sulalla kulje, airot talwella awita.

Ei suksi suwella juokse, airo ei talwella awita.

Ei sula sydän suruinen, ei haudu halunen rinta.

Ei Suomessa niin wäkewätä sonnia, ettei pulkita.

Ei suotta kuolla, waikka suotta sairastetaan.

Ei susi kiwihin koske, 1070 karhu ei kisko kallioita.

Ei susi koiran kotoa itke.

Ei susi koiran kuolemata itke.

Ei susi silmiänsä häpeä.

Ei sutta neulalla tapeta.

Ei suu sulotta soita, kulkku kuitta kukkuele, kieli keitinpiiraisitta, mieli mustitta mesittä.

Ei suulla saa kunniata kantaa.

Ei suuret paljoa suatse: jos puikolla silmään pistää, kohta wihastuwat.

Ei suuret sanat suuta halkaise.

Ei suuttoman sanoja tietä, kielettömän lausehia.

Ei sydän sure, mitä silmä ei näe. 1080

Ei sydän sääreen tartu.

Ei syntywä siaa etsi, kuolewa paikkaa walitse.

Ei sywästä kaiwosta wesi puutu.

Ei syyhymättä saunaan.

Ei syyttä kuolla, eikä suotta sairasteta.

Ei syytön kaula kesken katkea.

Ei syytön pää werta wuoda.

Ei syödyssä säästämistä, otetussa ottamista.

Ei syöneellen kahta lounata pidä.

Ei syöneellen toista murkinata anneta. 1090

Ei syönyt sika tiedä syömättömän päiwistä.

Ei syöpä jääpää katso, kuolewa eläwän että.

Ei syöpä jääpää katso, ottawa telapuuta.

Ei syöpä laihdu, eikä laiska uuwu.

Ei syöpä laihdu, eikä tekewä köyhdy.

Ei syöpä suustaan tiedä.

Ei syöttiläs tiedä elätin waiwasta.

Ei syöttiläs tiedä, mitä elätti winkuu.

Ei syöty sioa waadi, eikä kuollut wartiata.

Ei särje suuta wehnäleipä, 1100 hiero kättä tarwoinsarwi.

Ei sää juoksewalta sudelta häntää katkaise.

Ei sääriä säästä saa, kun on kiirut kintahissa.

Ei sääsken ääni taiwaasen kuulu.

Ei säätä säkkiin panna, waan saatu.

Ei taa malja maata käske, hywä hyrsy huikennella.

Ei taito ole takaksi.

Ei taito takasin työnnä, tieto tieltä pyöräytä.

Ei taito takkana ole.

Ei talwen lumi taiwaallen katoa.

Ei talwi mene takansa katsomatta. 1110

Ei tanko lankoja katso.

Ei tapa tupahan jää, oppi owille pidäty.

Ei tappi janohon kuole, kauha nälkähän katoa.

Ei tappia janota.

Ei tasan tasaiset päiwät, ajat ei kaikki yhtäläiset.

Ei taskulla tapaa, kukkarolla kunniata, olkaan tyhjä taikka täysi.

Ei taudin kowuus tapa.

Ei taudin kowuuteen kuolla, eikä pehmeyteen peräytä.

Ei tautia jalalla jätetä.

Ei tautikaan tyhjästä ota. 1120

Ei tee terweys pahaa, särje ei suuta wehnäleipä.

Ei tehdyssä tekemistä, puhtahassa pesemistä.

Ei tekemätön touko kaswa, saamaton raha sikiä.

Ei tekiätä pahaksi panna.

Ei terwe tarwitse lääkäriä.

Ei tiedä emo tekiä, kellen tuutipi tytärtä, tuutiiko tuwalliselle, wai tuutii tuwattomalle.

Ei tiedä emo tytärtä, kenen on syödä synnyttänyt, kenen kantanut kaluta.

Ei tiedä emo tytärtä, kenen piekseä pesepi, kenen lyödä lykkeäpi.

Ei tiedä ennenkun tiellä käytetään, sitte wasta tienpää näytetään.

Ei tiedä imetteliä, 1130 ei katala kaswattaja, mitä miksiki imetti, kuta kuksi kaswatteli.

Ei tiedä kotoiset naiset, missä miehet mellastawat, kussa uhmaawat urohot.

Ei tiedä kotoiset waimot, kussa kulkepi urohot: wiipywätkö wiinateillä, wain owat oluen reessä.

Ei tiedä nykyiset miehet, milloin tytöt tuoristuwat, maito nännissä makaapi, utarissa uudet piimät.

Ei tiedä taloiset naiset, missä ukot uumartawat: usein ukot lumessa, miesparat pahassa säässä.

Ei tiedä teinipoika, mitä tyttäret tekewät.

Ei tiedä tekiä waimo pitäjätä pitkän paidan, kuinka paitansa pitäpi, hamehensa hallitsepi.

Ei tiedä tie käwiätänsä, kaakku kannan syöjeänsä.

Ei tiedä ukko, ei emäntä, missä uros uhon näkepi, poika waiwan polwipäiwän.

Ei tiedä waimot wiisahatkaan, missä miehet mellakoiwat.

Ei tieto tieltä työnnä, 1140 kaada ei oppi kankahalle.

Ei tikka kirjawa ole, waan ihmisen ikä kirjawa on.

Ei tohdi torpan kukko tassia talon kanoja.

Ei toisen miehen oma oma ole.

Ei toiwo saaliiksi ole, eikä luulo tiedoksi.

Ei tora haawaa tee.

Ei totta kieltää saa.

Ei tuisku tuuletta tule, keuhkot kypsy kiehumatta.

Ei tuki suowaa alenna.

Ei tule elo etsimättä, kala jalan kastamatta.

Ei tule kinnasta kiwestä, 1150 somerosta sormikasta.

Ei tule lintu liikkumatta, kala jalan kapsamatta.

Ei tule pää pestyksi, ellei itse saunaan mene.

Ei tule siltoa — Ei saa siltoa.

Ei tule toukka tekemättä, synnyttämättä sikiä.

Ei tule touko tekemättä, eikä saamatta sikiä.

Ei tule tuohesta takkia, eikä wanhasta pappia.

Ei tule tyhjästä mitään.

Ei tule uni usein huolellisen huonehesen, kaihollisen kartanohon, murehellisen majahan.

Ei tule warahin päiwä, joulu ei joudu aikaisin.

Ei tuli kylläynny, 1160 eikä tuhlaaja rikastu.

Ei tuli tyhjää polta.

Ei tuonikaan tyhjästä ota, tuuli jäältä kaljamalta.

Ei tupella tapella.

Ei Turku torppariksi ole.

Ei Turku tunnissa tehty.

Ei Turku tuwan takana, Saksa saunan porstuassa.

Ei tyhjä lientä tee.

Ei tyhjä pala, eikä wesi happane.

Ei tyhjä pala piipussakaan.

Ei tyhjä paukahda. 1170

Ei tyhjä säkki pystyssä pysy.

Ei tyhjä säkki seisallaan kestä.

Ei tyhjästä ottamista.

Ei tyhjästä tytyä, walehesta watsan täyttä.

Ei työ miestä häpäise.

Ei työ miestä pahenna, jos ei mies työtä.

Ei työt tehden lopu, paarmat tappaen katoa.

Ei työt tehden puutu, wirrat wuotaen wähene.

Ei tähkätöntä helluntaita, eikä jywätöntä mittumaariaa.

Ei täydy sianpäätä waiwaisen kaaliin. 1180

Ei täysinäinen kukkaro kilise.

Ei täysinäinen kukkaro weden päällä pysy.

Ei uhka-Jumala auta.

Ei uhkaten kuolla.

Ei uhkaten rikkaaksi tulla.

Ei uloawa susi lammasta murra.

Ei uneliaan — Ei makaawan.

Ei unesta aumaa saada.

Ei unesta kirkkoja tehdä.

Ei unesta lawaa laiteta. 1190

Ei uni maaten lopu, eikä työ tehden.

Ei uni maaten lopu, nälkä naurista syöden.

Ei unta weroista wiedä, makuuta maan otoista.

Ei usta tuwan perässä, penkin alla ikkunata.

Ei uutta palaneessa ole.

Ei wahingon edelle käynyttä ole.

Ei wahingon weräjällä kukaan seiso

Ei wahinko huutele tullessaan.

Ei wahinko tule kello kaulassa.

Ei wahinko yksinänsä tule. 1200

Ei waimoa wirkaan wihitä.

Ei waiwa maata anna, waru waikia lewätä.

Ei waiwaisen eloon paljoa tarwita: tie eteen, keppi käteen.

Ei waiwaisen welkaa muu maksa, kun kirkon kirwes ja rautalapio.

Ei waiwaista waiwaisempaa, kun miniä miehelässä.

Ei waiwatonta wiljaa ole.

Ei wakaa wapise, eikä luja lutise.

Ei wallattoman wihoista, hampahattoman lihoista.

Ei wanha koira tyhjää hauku.

Ei wanha makaa, wanha huokaa. 1210

Ei wanha rakkaus ruostu.

Ei wanha suola janota.

Ei wanha waletta haasta, luppakorwa lullottele.

Ei wanha waletta hauku, luppakorwa luuhattele.

Ei wanha warahin syö, eikä myöhän illasta.

Ei wanha waraton ole.

Ei wanha wiatta kuole, akka lemmon ampumatta.

Ei wanhaksi toiwomista; wanhan on paha elää.

Ei wanhasta myödenkään ole.

Ei wanhasta ole myöden, eikä säästäen. 1220

Ei wanhurskaan wanttuutkaan katoa; jumalattoman wiedään lakkiki.

Ei wanhuuden kuninkaaksi tehdä.

Ei wanhuuden papiksi päästä.

Ei wanhuus mieltä anna, kun ei Jumala.

Ei wanhuus pahuudesta estä.

Ei wanhuus yksin tule, sill'on kuusi kumpalia.

Ei wara wenettä kaada, tuki suowoa tuhoa.

Ei warasta ole, jollei warkaan pesää.

Ei wariksen waloista ole, eikä paimenen pahoista.

Ei wariksesta ole wuoden merkkiä. 1230

Ei waris kirohin kuole, korppi kuiwihin sanoihin.

Ei warkaalla puolta ole.

Ei warkaan waloista ole, eikä huoran kyyneleistä.

Ei warpuisessa härjän woimaa.

Ei warsa tietä tiedä, ennenkun tiellä käytetähän.

Ei wasikka rukoillen elä, emälehmä ensinkänä.

Ei wasikka rukoillen elä, kun ei oiwa juomisella.

Ei wasikka rukoillen elä, oli musta tahi kirjawa.

Ei watsa nuolten täydy.

Ei watsa welkaa salli. 1240

Ei wedestä wäkiä ole.

Ei wedet taiwaassa mätäne.

Ei weistä hullun käteen anneta.

Ei welasta maksamatta, eikä wedestä kastumatta.

Ei weri niin wetelä, ettei wettä sakiampi.

Ei werka werkaa sorra.

Ei werratonta hywää, eikä werratonta pahaakaan.

Ei wesa kauas kannosta kaswa.

Ei wesi hullua hukuta, ennen wiepi wiisahanki.

Ei wesi kassissa pysy, 1250 taito päässä tuhman miehen.

Ei wesi wihalla juoda, taari toisen tarpehella.

Ei wettä wihalla juoda, kaljoa kateudella.

Ei wiaton pää werta wuoda.

Ei wieraasta ole talon hywää.

Ei wieras lapsi niin poween mahdu, ettei jalat näy.

Ei wierewä kiwi sammaloidu.

Ei wierewä kiwi sammalta kaswa.

Ei wierewän kiwen päälle sammal pidätä.

Ei wihoin wihille wiedä.

Ei wihoin wiljaa saada, 1260 maaten makupaloja.

Ei wiikoksi köyhän welka jouda: tuwassa antaa, porstuassa ottaa.

Ei wilja waiwatta saada, kala jalan kastamatta.

Ei witsa luuta särje.

Ei woi ylemmä päätään hypätä.

Ei woita sahroilla kynnetä.

Ei woitto hewoisen woitto; se on wasta woiton woitto, kun on woittu wuotehella, siirretty siwullisella.

Ei wuohen wiemisestä, kun lypsylle kotiin tulee.

Ei wuohen määrää kaalimaan kautta ole.

Ei wuohi wietynä pahene.

Ei wuohi wäärää katso 1270 naurismaahan mennessähän.

Ei wäen wäwyjä saada, ylen mielen ystäwiä.

Ei wäettömän — Ei wallattoman.

Ei wähyyttä mieli paha, waan tasuutta.

Ei wähä piisaa, waikka kuinka siunaisi.

Ei wähä walhe silmää puhkaise.

Ei wähää itketä, waan sitä, kun ei äiä.

Ei wäkeen wäwyksi päästä, ylön mielin ystäwäksi.

Ei wäkeä puntarilla jaeta, mieltä kauhalla mitata.

Ei wäkisin wihille saada.

Ei yhden kaunis ole kaikkein kaunis. 1280

Ei yhden puolen ystäwyyttä.

Ei yhtä hywää pidä ihastella, eikä kahta pahaa säikähtää.

Ei yksi kauan naura, kun ei toinen wastaa.

Ei yksi kiwi jauhoja tee.

Ei yksi kiwi äiää wettä lämmitä.

Ei yksi lintu kesää tee.

Ei yksipuolinen hywä kauan kestä.

Ei yrittänyttä laiteta.

Ei ystäwyys yksin puolin pysy.

Ei yö niin pitkä, 1290 ettei päiwää perässä.

Ei yöltä silmä puhkea, hämärältä jalka taitu.

Ei äkisti sataa ajastaikaa eletä.

Ei älyä nuori neiti wanhan miehen miettehiä, eikä wanha warsinkaan tunne nuoren tarpehia.

Ei ärisewä koira pure.

Ei äyrikään puun päästä putoa.

Ei äyrillä ämmää saada, wielä se markanki maksaa.

Eikä ole huolta, eikä ole mieltä.

Eipä anna aika maata, waara leikillä lewätä.

Eipä anna mahti maata, hywä onni olla jouten.

Eipä anna muret maata, 1300 waru waikia lewätä.

Eipä heitä Herra Kiesus, hylkeä hywä Jumala, kun ken luoksen luojahansa, heitäksen Jumalahansa.

Eipä huoli heinäpieles yli wuoden oltuansa, ei pilau piikalapsi tyttönä emonsa luona.

Eipä jouda jouten olla, kun lie mieli miestä saada.

Eipä keksi suuret sulhot, ei ne keksi köyhän lasta, kesannolla kenkiwäksi, rannalla rakentawaksi.

Eipä kiellä Kiesuskaan epeä Jumalakaan, hukkunutta huutamasta, kuollutta makoamasta.

Eipä koski kielaskaan laske wettänsä loputen, eikä laulaja paraskaan laula tyyten taitoansa.

Eipä piikaista pitäisi tuwattoman tunnustella, kartanottoman katsella, lepytellä leiwättömän.

Eipä se uni usein haastattele huolellista, haukota halun alaista.

Eipä suo sula Jumala, ei salli wakainen luoja, poikoa isän periltä, lasta wanhemman jäljeltä.

Eistywä elo wiriän, 1310 laiskan kaatupi lakohon.

Ele ennen hattuasi kohota, kun wieras sisään astuu.

Ele ennen hyppää, kun oja tulee.

Ele ennen karsinaa tee, kun wasikan saat.

Ele ennen kehu, kun saat.

Ele ennen kuulumisia kysy, kun wieras tupaan tulee.

Ele ennen lapsen nimeä ajattele, kun saat.

Ele ennen löydä, kun katoo.

Ele ennen nimeä ajattele, kun lapsen saat.

Ele ennen nuole, kun tipahtaa.

Ele ennen röyhdä, kun syödä saat. 1320

Ele ennen tappele, kun tarwitaan.

Ele ennen tee tallia, kun oriin saat.

Ele ennen wanhaa moiti, kun uuden tawat tunnet.

Ele etsi kerjäläisen powesta leipää.

Ele eukko ennen kuole, kun ma kelkassa wetelen jälessäni jäätä myöten, pellolla pihoa myöten, kiwikössä kiidätellen, lepikössä lennätellen.

Ele haasta haisewia, pakise perin pahoja: häpy häjysti näkypi häwyttömän hännän alta.

Ele heitä Herra Kiesus, hylkää hywä Jumala, hywien hylittäwäksi, pahojenki pantawaksi.

Ele hulluja horise, pakise perättömiä.

Ele hulluun mieltäis waiheta.

Ele hyppää ennenkun oja tulee. 1330

Ele hywä kattila pataa soihmaa.

Ele hywästäkään hywästy, pahastu pahastakaan, ensimmäisellä erällä, tok' ei wielä toisellakan.

Ele hywääkään hewoista enempi aja, kun se woi.

Ele itke ilman syyttä, ilman waiwatta walita, wielä on syyssä itkemistä waiwassa walittamista.

Ele Jumala olutta anna: akat juowat, kun wetenä.

Ele juokse juhlan alla tietämässä tyttölöitä: silloin on kukin siwiä, puhdas piika ruokotonki.

Ele juokse wasikan kanssa kilpaa.

Ele kaikkia korwenna, kun karwainen on.

Ele kaikkiin kajoa, joka paikkahan jorahda.

Ele kajoo siihen paikkaan, 1340 jonka nimi on hui hai.

Ele karhua witsalla lyö.

Ele karhua äimällä pistele.

Ele kerjääjän poween muruja etsi.

Ele korppi koikukkaan, ele muihka musta lintu: et wery minun werellä, et liho minun lihalla; se on wettä, mi on werta, sepä luuta, mi lihoa.

Ele koske koiran nuoraan: koira puree nuorastansa.

Ele lipaise ennen, kun tipahtaa.

Ele luule lukkari kulta, ettäs papiksi pääset.

Ele luule lurjukseksi, katso karjan paimeneksi.

Ele lyö lyödyn mieltä, särje suruisen sydäntä: jo on lyöty lyömättäsi, särkemättäsi särjetty.

Ele mene herrain kanssa marjaan: 1350 mistaat roppeesiki.

Ele mene siihen tuleen, johon toinen käskee.

Ele mene syyhymättä saunaan, asiatta ansaan.

Ele mene uimahan uhkalla, weikasta wesien päälle.

Ele naura toisen naista, moiti toisen morsianta: tahi saat naisen naurettawan, morsiamen moitittawan.

Ele neito paljo naura, paljon naura, kilwoin laula: ei sinua kilwoin naida, kilwoin ei wihille wiedä.

Ele neuo neuottua, ele seppä'ä opeta.

Ele nosta kiweä kuorman päälle.

Ele nosta kurikkaa korkialle: putoaa päähäsi.

Ele nuole — Ele lipaise.

Ele pane omiasi sekaan. 1360

Ele pilkkaa wanhaa koiraa: wanha puree luuhun saakka. Ele polta poltettua, paista ennen paistettua.

Ele pyttyyn hyppää: rikot taaleen.

Ele pyyllä neittä pyydä, oiwalla morsianta: saat pyyllä pyhän pitäjän, orawalla oikullisen.

Ele saamattomalle lapselle nimeä pane.

Ele sorra sorrettua, särje särjetyn sydäntä.

Ele suulla suurentele, ellet kunnossa kykene.

Ele unia — Ellös uskoko.

Ele usko aamuruskoa, elekä waiwaisen tytärtä.

Ele usko juopunutta: 1370 juopunut walehtelepi.

Ele usko uron puheita, miehen walskin wannomia: usein uro puheensa, mies walski walansa syöpi.

Ele usko uron waloja, miehen wäärän wanneloita: pettäpi uro walansa, syöpi koira kahlehensa.

Ele wainen neiti nuori pyydä sulhoa sukilla, miestä kirjakintahilla: saat sa suuttoman sukilla, kielettömän kintahilla.

Ele wähääkään ylenkatso.

Ele yskä yksinäistä, akan tauti ainoata! anna akkain rykiä, koukkuleukain kokia; rykiä rykissä niskoin, panna selkäpaahtehissa.

Ele yskä yksinäistä, akan tauti ainoata: anna akkojen rykiä, piippusuiden piukotella.

Ele äyriä idarra: taikka taalarin menetät.

Eles warsa — Ellös warsa.

Eletty eileinen päiwä, tämä päiwä tähän päästy; auta Herra huomenaki.

Eletty eileinen päiwä, 1380 tämä päiwä tähän saakka, neuon Jumala huomiseen pitää.

Eletty on ennen meillä, wielä nytki nytkytellään.

Eletähän että myöten, syödähän ewästä myöten.

Eletään, kuin woidaan, ei niin, kuin tahdotaan.

Eletään, kuin woidaan, syödään, kun saadaan.

Eli häihin menee häwiäksensä, eli häpiäksensä.

Elkäte emot poloiset lasta pientä peittehessä tuiksenne tuuwitelko, waroiksenne waapotelko.

Elkäte pojat poloiset käykö naimahan pyhinä.

Elkäte tytön typykät kowin konstia kysykö: konstilla on kowa kulakka, naastilla nawakka ruoska.

Elköhön emoton lapsi kauan kuunnelko käkeä, pohjan puolelta mäkeä.

Elköhön emoton lapsi 1390 kuunnelko kewätkäkeä pohjapuolelta mäkeä: kyynärän ikä kulupi, waaksan warsi wanhenepi, kuultua kewätkäkösen.

Elköhön poloinen poika puuttuwalla polwellansa naiko naista nuoremmaista, kowin kaunista katselko.

Elköhöt pojat poloiset pyytäkö pyhänä naista: silloin pää on palmikossa huonon kun hywänki neiden.

Elköhöt pojat poloiset tieltä kirkko kihlaelko: silloin porsaski punainen, ja sikaki silkki päässä.

Ellös uskoko unia, ajatelko aawehia: usein pettäwät unoiset, aawehet walehtelewat.

Ellös wainen neiti nuori rengin reilihin ruwetko, kauppohin kasakkamiehen: renki lyöpi reilistänsä, kaupoistaan kasakkamiesi.

Ellös wainen neito rukka hurjan hurstille ruwetko, lakanoille juomalallin: hurja löisi hurstiltansa, wiinawilli wierestänsä.

Ellös wainen tyttö parka huolta huowille pitäkö, mieltä miekan kantajalle: huolet huowilla tupana, miekan ponsi porstuana.

Ellös warsa ennätelkö edellä emähewoisen: eli längin lyötänehe, rahkehin rawuttanehe.

Elo kurjen, elo kärjen, elo waiwaisen wariksen.

Elohon eläwän mieli, 1400 ehkä surma suun edessä.

Elossa eläwän mieli wielä haudan wierelläki.

Elä hullun mieltä myöten, ole itse wiisahampi.

Elä, kuin elätti karhu, ole, kuin orit hewoinen.

Elä maalla maan tawalla; tahi mene maalta maattomaksi.

Elä maassa maan tawalla; ele maasta pois pakene.

Eläisi kesällä kenki, heinäajalla heikompiki, waan on pakko pakkaisella, suru suurella lumella.

Eläminen että myöten, soutaminen wettä myöten.

Eläwäinen lasten tauti.

Eläwän silmät aina näkee, kuolleen ei koskaan.

Eläwätä on lapsen tautiki. 1410

Elää koira yhden talon, kahden koira kuolee.

Elää, kuinka taitaa: jos ei wiljoin, niin waiwoin.

Elää niin, kuin märkä palaa.

Elää toukkaki puun raossa.

Elää wasikka juomallaki.

Emollehen muut eränsä, saajallehen saalihinsa, minä wieno wierahalle, kykkärä kylän akoille.

Emollista neuotahan, itse oppii emoton.

Emän eljet tyttärellä, pojalla isän asumet.

Emännällä on kolme kieltä, yksi puinen, toinen luinen, kolmansi kiwinen kieli: puisella puhuu tuwassa, luisella lukon takana, kiwisellä kellarissa.

Emännällä on kolmet kengät, 1420 yhdet luiset, toiset puiset, kolmannet ketiset kengät: luisilla käwi kotona, puisilla kylässä kulki, ketisillä kirkkotiellä.

Emäntä elonsa päällä: kaksi kättä reitten päällä.

Emäntä hywä kotona: pirtin lämminnä pitäpi.

Emäntä hywä talossa: suitsua kohentelepi, kekälettä kääntelepi.

Emäntä pahatapainen: rengillensä reiloapi, miehellen mitä sanopi.

En anna lepälle suuta, kättä en koiwulle kokota.

En elä minä hawuilla, enkä lehwillä lihoa; elän lehwän lekkujoilla, hawun alla astujoilla.

En kiitä meristä miestä, kowan kosken laskiata: meri on mielen päästä wienyt, koski korwat särkenynnä.

En laula talon tawoilta, kuku pöydän kunnialta; laulan taskuni tawoilta, kukkaroni kunnialta.

En mahdu minä manalle, sowi tuonelan tupihin: Manan neidet riitelewät, Tuonen tyttäret toruwat.

En minä sinä ikänä, 1430 kuuna kullan walkiana, pole en päätä puolisoni, päätä allini alenna.

En mä kaadu korkialta: lawitsalta lattialle.

En mä kuuselle kumarra, petäjälle päätä käännä.

En mä sinnes suohon sorru, kunnes kannan kahta kättä, wiittä sormea wiritän, kynttä kymmentä ylennän.

En ole houkka houkutella, mielipuoli mielitellä, heikko helmasta weteä.

En ole narri narrattaa, höyhenlintu höyhettä.

En ole tietäjän sukua, enkä lapsi Lappalaisen.

En peljästy perhoisia, waikka lentäwän näkisin.

En tiedä tekiätäni: liekkö telkkä tielle tehnyt, sorsa suolle suorittanut, koskelo kiwen kolohon.

En tiedä tekiätäni: liekkö telkkä tielle tehnyt, tawi rannalle takonut.

Enemmin seisowassa wedessä 1440 matoja on, kun juoksewassa.

Enemmän korwa kuulee, kun silmä näkee.

Enemmän tiedät, kun tänne tulet.

Enempi wähempi härkä, matalampi korkiampi, musta mulli walkiampi, mielin kielin puhuttaissa.

Ennen asia tutkitaan, ennenkun miestä hutkitaan.

Ennen hepo kuolee, kun ruoho kaswaa.

Ennen Jumala ilmansa asettaa, kun ihminen sydämensä.

Ennen Jumala ilmansa parantaa, kun paha ihminen tapansa.

Ennen kaikki katajan marjat yhtä aikaa kypsyy, kun kaikki piiat yhtä aikaa naidaan.

Ennen kalliot kiwiä, umpilammit ahwenia, kun mun puuttunee puheeni.

Ennen kierrän kenkiäni, 1450 ennenkun kierrän kelwotonta.

Ennen kurki kuoliana, ennenkun suo sulaksi saapi.

Ennen kuusia kumarran, kun kumarran kunnotonta.

Ennen lehmättä kesällä, ennenkun jouluna akatta.

Ennen leipä leikin lyöpi, ennenkun etehen saapi.

Ennen leppeä lepytän, kun lepytän lempolaista.

Ennen liewä liukenepi, ennenkun kierä kehkenepi.

Ennen lyhyt rikan maasta, kun pitkä tähden taiwaasta.

Ennen maa repiää, kun huora häpiää.

Ennen maidotta kesänä, ennenkun jouluna ukotta.

Ennen metsä puita puuttu, 1460 metsä puita, maa kiwiä, ennenkun runo sanoja, hywä laulu lausehia.

Ennen mies maansa myöpi, ennenkun sanansa syöpi.

Ennen pahaan suuttuu, ennenkun paha puuttuu.

Ennen palwelen pajuja, ennenkun palwelen pahoja.

Ennen puu taittuu, kun taiwaasen ylettyy.

Ennen rauta katkeaa, kun miehen sana ratkeaa.

Ennen saat kiweltä kielen, waadit paadelta pakinan, ennenkun lemmon leukaluusta.

Ennen saattaa — Parempi saattaa.

Ennen saatu ei elätä, jos ei Jumala wastaista anna.

Ennen tehnyt työn tekepi, alkawa ajattelepi.

Ennen waris kun waiwan nähnyt. 1470

Ennen wettä weljeltänsä, kun welliä wierahalta.

Ennen wirsta wäärää, kun waaksa waaraa.

Ennen yötä yksin wietän, kuusen kengällä kulutan, kun kahden, pahan keralla, kunnottoman kumpalina.

Ennättäneen muna luodolla.

Ennättäwän muna luodolta.

Ensimäinen hetki hirressäki pahin on.

Ensimäinen yö pahin hirsipuussa.

Ensin asiaa tutkitaan, sitte selkää sutkitaan.

Ensin lasta lattialla, sitte pellolla perettä.

Entinen aikani, nykyinen mieleni. 1480

Entisellä ei eletä, jos ei wuodet uutta anna.

Erehtyy hewonenki neljältä jalalta, saati ihminen yhdeltä sanalta.

Eri maa, eri elämä, eri lintu, eri ääni.

Eri tupa, eri tapa.

Erittäin on ottajia, erittäin ojentajia.

Erittäin on sonnanluojat, erittäin oluen juojat.

Erittäin on wiisaus, erittäin wiekkaus.

Erittäin ämmät tanssi, toisin muorit mutkaeli.

Erohetket hartahimmat.

Esipuhet lain täyttää. 1490

Esiwalta on alamaisen peili.

Etehen eläwän mieli, kuollut taaksi katsokohon.

Eteensä eläwä ajattelee, taakseen kuolewa katselee.

Etsi hywää, kun kala sywää.

Etsiwä hewoisen kaupan löytää.

Ewäällinen syö, turkillinen makaa, minä köyhä käännättelen.

Haapanen hako lipiä, Siikanen kala siliä.

Haasta maalla eli wedellä: kummassai on kuulioita.

Haastaen sanat sulemmat, käyden matkat leppiämmät.

Haastaissa sanat suloisemmat, 1500 käydyt maat leppiämmät.

Haastata hullua: saat tapasi tietä.

Haastata hullua, tuudita kolhoa: saat päähäsi kummaltaki.

Hae pappi pohjan maalta, hewoinen Hämehen maalta.

Haittana hako wesillä, tiellä köyhä rikkahilla.

Hakee hakewa powestansaki.

Hakkaa puuta pöllömpiki.

Halaus halun lisää.

Halko kirwehen nenässä, puru weitsen tutkamessa.

Halla ei haaska tyttäriä, ruoste piikoja pilaa.

Halla hanhen siiwen alla, 1510 talwi joutsenen takana.

Halla hanhen warpahilla, lumi joutsenen jäljillä.

Halla hiljan kylwäneellä, nälkä siemenen syöneellä.

Halla matalan meren kylmää, wähä köyhän wäsyttää.

Halla matalan panepi kalja köyhän juowuttapi.

Halla myöhäisen panepi, sika syöpi aidattoman.

Hallaa hankeen, leipää lehteen, käki kukkuu.

Halpa köyhän kalu on.

Halpa waimo hajalla hiuksin.

Halpa waimo haltiaton, awoin pieletön weräjä.

Halpa waimo hapsetonna, 1520 paha hännätön hewoinen.

Hampahissa koiran miekka.

Hankeen hallaa — Hallaa hankeen.

Hankitessa aika menee.

Hankkehessa laiskan aika.

Haoksi makaajan onni, nukkunehen kuolleheksi.

Haoksi onni untunehen, kannonpääksi päihtynehen.

Harakka ei ole lintu, kotiwäwy ei ole mies, piikko ei ole waate, löttö ei ole wirsu, seula ei ole astia, kylkeinen ei ole huone.

Harakkata ammuttihin, waara kohtasi warista.

Harwoin hanhet suutasuksen, sisarukset silmätysten.

Harwoin harwa syöttelepi, 1530 senki suurilla kaloilla.

Harwoin hauki wierahana köyhän miehen kattilassa, siika ei sinä ikänä, lohen poika polwenahan.

Harwoin helluntai tähätön, mittumaaria jywätön.

Harwoin hywänä, kauan pahana, iän kaiken ilkiänä.

Harwoin härkä linnasta palaa, sarwipuolla silloinki.

Harwoin isää iäksi, äitiä elinajaksi.

Harwoin ja hartaasti.

Harwoin kaksi kolmannetta.

Harwoin katti hiiren wieressä kajoomatta makaa.

Harwoin kiukku kiitettäwä.

Harwoin köyhä hapainta saapi, 1540 surmiksensa silloinki.

Harwoin köyhää kumarretaan, pilkalla silloinki.

Harwoin löytyy hanhen muna korpin pesästä.

Harwoin nähden on harakkaki kaunis.

Harwoin on käynyt hiiri kissan häissä, senki kostoon kowaan.

Harwoin on leipää koiran kontista löytty.

Harwoin orjaa kiitetään.

Harwoin saapi orja lemmen, orja lemmen, wanki wallan, ei miniä milloinkaan, pojan waimo polwenaan.

Harwoin sarwi sokian kädessä, pilli kyntäjän piwossa.

Harwoin sarwi sokian suussa: silloin soittaa, konsa saapi.

Harwoin suussa hauin liemi, 1550 siian ei sinä ikänä.

Harwoin syytön pää werta wuotaa.

Harwoin syötti harwa werkko, silloin suurilla kaloilla.

Harwoin waiwainen wesillä, senki kostohon kowahan.

Harwoin weiot wieretysten, emon lapset laidatusten.

Harwoin wieraissa käytäwä: harwoin hywänä pidetään.

Harwoin wuohta siunatahan, miniätä kiitetähän.

Harwoin yhtehen yhdymmä, näemmä toinen toisiamme, näillä raukoilla rajoilla, poloisilla pohjan mailla.

Hattu päässä tuhma miesi kumartaa ketä kerkiää.

Hattu päässä herrat käywät, kuningas kypärä päässä.

Hauki syöpi sammakonki 1560 seljän suuren uituansa, mies naipi pahanki naisen wiikon ilman oltuansa.

Hauki tiesi haudan pohjan, Jumala meren sywyyden, tuuli haaksen päiwäyksen, kotka lintujen sataman.

Hauki tupen pituinen, kyntömiehen ikäinen.

Haukka — Hawukka.

Haukkuu koira huonompiki hywän koiran kahleissa.

Haukkuu pahaki koira hywän miehen kahleissa; ei hauku hywäkä koira pahan miehen kahleissa.

Haukottelee harwoin syönyt, kiiskottelee kauan maannut.

Hauku halli häntääsi.

Hauku koira kotonasi, ole ääneti kylässä.

Haudottu paju parempi lyöty lapsi armahampi.

Hautoen pajut paremmat, 1570 lyöden lapset armahammat.

Hawa'a akka; pääsi palaa.

Hawa'a akkaki, kun pää palaa.

Hawissa sodan jako on. Hawukka sawutta elää, paha lintu lämpimättä.

Heinäinen hewoinen, olkinen härkä.

Heittää luu lihawastaki pitää.

Heitä tyhjä — Luo tyhjä…

Hellittäpi hieno paita, nuoren neitosen tekemä.

Hellä hepo warsoiltansa, waimo watsansa wäeltä.

Hellä herkuilla pidetty, 1580 arka armoin kaswateltu.

Hellä purtu, arka lyöty.

Hellät työttömän kätöset, arat armoin kaswatetun.

Hellät työttömät kätöset, arat airon lyömättömät.

Helpot päiwät: ei työtä, ei ruokaa.

Helppo köyhä narrattaa, hywä nöyrällä ajaa.

Hengissä härkä silloin wielä on, kun weistä hiwotaan.

Henkensä edestä kukin waiwaa näkee.

Henki on eläkkeen poika.

Henki on kultaa kalliimpi.

Hepo hellä warsaansa, 1590 ukko hellä akkaansa.

Hepo hellä warsalleen, waimo waru lapsilleen.

Hepo hellä warsastansa, waimo watsansa wäestä.

Hepo huono, akka tiine, itse mies wähäwäkinen.

Hepo äiän warsoja tekee: länkipäähän kuolee.

Hemethalmeen kautta tie suorin on.

Herra estä, kuta ei ruumis kestä.

Herra ilmansa merellä, ämmä maalla makkaransa.

Herra kulkewi hatussa, kuningas kypärissänsä.

Herra kun hengen ottaa, piru perillisiä tuottaa.

Herra on hywimmälläki, 1600 jaloimmallai Jumala.

Herra tunnetaan hatusta, kypäristähän kuningas.

Herrain elo, köyhäin wero.

Herran heinäsato on latwassa, talonpojan juuressa.

Herroiksi herrain koiratki: hännättömät, hailuttomat.

Herroiksi herrain koiratki: luppakorwat, kippurahännät.

Herroilla hewoisen mieli, warsan mieli wanhemmilla.

Herroilla hywät hewoiset, wahwat warsat wanhemmilla.

Hewoinen kun loppuu, aja nelisen; leipä kun loppuu, syö saikkaa.

Hewoinenki hengähtäpi matkan pitkän juostuansa.

Hewoisella herrat käypi, 1610 jalot jalan liikkumatta.

Hewoiselle heinätukko, miehelle mitä kutaki: tupakaista tullen mennen.

Hewoisessa henki miehen, ratsussa rahan wahinko.

Hewoisessa miehen henki, waimossa talon pidäntö.

Hewoistansa hullu kiitti, mieletön miniätänsä, epätietö tyttöänsä.

Hiidestä hywä hewoinen, wuoresta walittu warsa, hywällä hypittäjällä, ajajalla ankaralla.

Hiili on nuoren hiassa, tuli neidon pohkiassa, kekäleitä kantapäässä.

Hiiri perehen toran syö.

Hiiri syöpi köyhän säästön.

Hiiri syöpi saidan säästön, kärppä wie itaran kätkön.

Hiisi korpi käymättömän, 1620 korpi käynehen urohon.

Hiisi on hywimmälläki, jaloimmallaki Jumala.

Hiisikö lie hiwukset wienyt, piru pääni polttanunna.

Hiki hellän, lämmin laiskan, pakkainen pahan urohon.

Hiki laiskan syödessänsä, wilu työtä tehdessänsä.

Hiki miehen hiihtäneen, jano juosseen hewoisen.

Hiki miehen hiihtäneen, jano waimon jauhaneen.

Hiki on hywän hewoisen, waahti warsan kunniata.

Hiljaa ajain kylään pääsee.

Hiljaa härkä kyntää, tasasen jäljen tekepi.

Hiljaa kylään kerkiää, 1630 juosten tielle jätetään.

Hiljaa tehty hywin tehty.

Hiljainen hywä tulepi, myöhäinen kotia saapi.

Hiljaiset herrain hankkeet.

Hiljaiset herrain pikaisetki.

Hiljalleen huono käypi, sauan woimaton pitäpi, woipa käypi sauattaki, kepittäki keikkaisepi.

Hiljalleen raukeaa nukkuwan rukous.

Hiljan hywä työ tulepi, ajatellen aiwan kaunis.

Hiljan kauas keritään, juosten matka kuljetaan.

Hiljan lapset lehterissä! — taikka saarnaan kaiken päiwän.

Hillawuosi hallawuosi. 1640

Himo hiirenki tekepi, käry käypi kärpäisenki.

Hirmuinen hiaton paita, hiapuoli hirmuisempi.

Hiwus on pitkä piikaisilla, hiwus pitkä, mieli lyhyinen.

Hiwuwatpa hihnaisetki, kuluwatpa kultaisetki, ratkeawat rautaisetki.

Hoi on, hoi on huolta paljon, tekemättä työtä paljon.

Hoi sanoi horjattihin: kaikki piiat korjattihin, minä huono heitettihin, penkin alle peitettihin.

Hoida Herra huolellista, kaitse lasta kaihollista.

Hoida honkaista wenettä, katajaista kaaren päätä; hoida hongan westäjätä, katajan kaputtajata.

Hoikka on huolewa hewoinen, murehtiwa waimo musta.

Horjahtaa hewoinenki neljältä 1650 jalalta, saati ihminen kahdelta.

Hotasekkas hongan oksa, pudota petäjän pursto.

Houkutellen hullun kanssa, mielin kielin mielettömän.

Housut huolella pitäpi, miehen waattehet watulla, paitaiset pahoilla mielin, sukat suurella surulla.

Housut huonoksi menewät, waattehet warattomaksi, kun on huonot housun saajat, waattehen wähäwaraiset.

Hukassa hywät humalat pahan akan taikinassa.

Hukuttaa wesi wiisaanki, upottapi uimarinki.

Hullu haudasta janopi, mielipuoli naurihista.

Hullu huolensa puhupi huolen tuntemattomalle.

Hullu huolensa sanopi, ikäwänsä ilmoittapi, tuskan tietämättömälle, ikäwän osattomalle.

Hullu hywän hylkeäpi, 1660 pahan puoleensa wetäpi.

Hullu hätaynyt on.

Hullu juopunut on.

Hullu juopupi hutulta, mieletön metson rokalta, wiisas ei juowu wiinaltaka, humallu olueltaka.

Hullu kaiken tietonsa sanoo.

Hullu katselee, kun wiisas warkaisiin menee.

Hullu kiitti itsiänsä, mielipuoli poikiansa, mieletön emänteänsä, epätieto tyttöjänsä.

Hullu kiitti miestänsä, mielipuoli naistansa, epätaito lapsiansa.

Hullu koko wirtensä laulaa, hullu kaiken taitonsa ilmoittaa, hullu walehille nauraa.

Hullu kylästä kestin kutsuu, epätaito tanhualta.

Hullu mies humaltununna, 1670 puolikuollut nukkununna.

Hullu omaansa laittaa, toinen hullu kiittää.

Hullu paljon työtä tekee, elää wiisas wähemmälläki.

Hullu piimällä janopi, epätyty taikinalla.

Hullu pilaan suuttuu.

Hullu pitkään puhupi, köyhä kauas kiinnittäpi.

Hullu pitkään puhupi, wiisas kauan arwelepi.

Hullu putkehen puhupi, mieletön awaimehen.

Hullu putkehen puhupi, mielipuoli pillin päähän.

Hullu puuroa puree, mieletön ilman nielee.

Hullu saapoa wihaapi: 1680 siitä saapi saamatonki, ottapi olematonki.

Hullu sitä maksaa, jonka tinkiä jaksaa.

Hullu sotkoa ajapi, mielipuoli koskeloa.

Hullu suuna, haukka päänä, mieletön kitana kaikki.

Hullu syöpi siemenensä, konna myöpi kontunsaki.

Hullu syöwälle torupi, tekewälle tappelepi.

Hullu tyhmää kiittää, wiisas hywää ylistää.

Hullu tyyneelle torupi, tasaiselle tappelepi.

Hullu walehelle nauraa, tyhmä tyhjähän ihastuu.

Hullu wasikan kanssa kilpaa juoksee.

Hullu wiisasta neuwoo: 1690 wiisas willihin tulepi.

Hullu wirren tyyni lauloi, mieletön pani lopulle.

Hullua ele hämöitä, lahoa ele huisuta.

Hullua husuttaa, pölhöä puistella: se on yhtä.

Hulluilla herrat kyntäwät.

Hulluki hywän näkepi, maun maistapi sokia.

Hulluki hywän tuntee, sokianki suu makia.

Hullulla hywä hewoinen kaikkien ajeltawana, waiwaisella waimo kaunis kaikkien katseltawana.

Hullun ajatukset owat hajalla, kun akanat tuulessa.

Hullun ewäs ensin syödään.

Hullun saapi kyntämättä, 1700 mielettömän kylwämättä.

Humala oluen kunnia on.

Humalassa hullut kaikki, pahat paljo juotuansa.

Humalassa hullut miehet, wiinapäissä willittynä.

Humalassa huurin häärin, wiinassa pahoin pakisen.

Hunaja kielessä, myrkky mielessä.

Huojas howimiesten eläntö, työtä päätä walellessa.

Huokaellen huoles käypi, laulellen halun alainen.

Huolellinen huokoapi, huoleton huhuelepi.

Huolena hywä hewoinen huonon miehen tanhuassa, katumoina nainen kaunis kainun miehen kainalossa.

Huolet huowilla tupina, 1710 miekan ponnet porstuina, ummiskengät kellarina, ruoska suolaisna kaloina.

Huoleton hewoton poika, aiwan huoleton akaton: pidä ei piiskasta muretta, kanna ei huolta kannuksesta.

Huoleton hewoton poika: herran ääritti hewoista kahden kannuksen keralla, wiiden, kuuden witsan kanssa.

Huoli hoikaksi wetäpi, kaiho muita kaidemmaksi, muret muita mustemmaksi.

Huoli huonoksi tekepi, muret tuopi mustan muodon.

Huoli linnun pojistansa, waiwa waimon tapsistansa.

Huoltako taitawan laulaissa.

Huono huonoa tapasi: siitä waiwaiset sikisi, konttiseljät kollahutti.

Huono lintu se on, joka ei woi höyheniään kantaa.

Huonot päiwät, hoikat sääret.

Huopaa wariski wastatuuleen. 1720

Huoppa huonon wäkiä.

Huora huoran tyttärestä, waras warkahan pojasta.

Huora kaikki siukuiksensa, waras kaikki weljiksensä.

Huora minua kiitti, waras minua moitti, hywä antoi ilman olla.

Huora muoristai tulepi, muori huoran tyttärestä.

Huoran itku, warkaan wala, juopuneen Jumalan kiitos: ne ei merkitse mitään.

Huorat hulluksi tekewät, salawaimot waiwaiseksi.

Huoria hywätki naiset, ei porttoja puoletkaan.

Huowaa waris wastatuuleen.

Hupa aika himmerkissä, 1730 hauska Kiesuksen kodossa.

Hupa aika ystäwissä, ei ikäwä häissäkään.

Hupa howissa elämä, waikka päälle waarallinen.

Hupa huowissa eleä, waara päätä warjellessa.

Hupa huttu, wiepä welli, kaali kaikkia parahin.

Hupa huttu, wiepä wieli, rieska kaikkein kawalin.

Hupina käki metsässä, neito nuori nuotehessa.

Huttu, puuro miehen ruoka, woi, welli wasikan juoma, kapakaali koiran ruoka.

Huuhtikuu huuhtelepi lumen maasta, jään wedestä, ohrat aitan loukkahasta.

Huuto hätäisen kumpali on. 1740

Huuto on hädän weli.

Huutoa käki wappuna hongan holostaki.

Hylkeellä walaskala pyytään.

Hylkeien päällä walaskalat ongitaan.

Hympyrä hywällä syötti, kampura weden kaloilla.

Hyppiset hypertelepi, kädet kääpäröittelepi, kun lie mieli miestä saada.

Hyppää kun kala merrassa.

Hyppää wasikan kanssa, haasta kera hullun miehen.

Hywin kyllä hullu kynti: kyynärän waon wäliä, puolen toista toisinaan.

Hywin kylmi kynteliä, pahoin paawalin paleli: siit' on halla heinäkuussa, talwi keskellä keseä.

Hywin tehty, paljon woitu. 1750

Hywä antaa wähästänsäki, paha ei paljostansakaan.

Hywä arkaa ajaa, leppiätä lennätellä.

Hywä hoikka huowin waimo, paksusta papin emäntä.

Hywä huttu, lämmin lankainen.

Hywä hyljätään pahoilta, paha ei kelpaa kellenkään.

Hywä hywällä saadaan, sokialla silmäpuoli.

Hywä hywään sopii: nahkawaatet pakkaisehen.

Hywä hyypältä puhua, mäen päältä mällitellä.

Hywä joka — Hywä ken.

Hywä kaali tarwitsee paljo höystöä. 1760

Hywä kaikkiin kelpaa, terwa kaikkiin tarttuu.

Hywä kaikkiin sopii, ei paha puoliinkaan.

Hywä kello hywin kuuluu, paha rämpöttää pahasti.

Hywä kello kauas kuuluu, paha wielä kauemmaksi.

Hywä, ken kimpussa, parempi, ken takana.

Hywä kieli on parempi, kun kymmenen kapan kylwö.

Hywä kiitetyn mieli, paha laittajan kieli.

Hywä kiitetyn mieli, wetelä kiitoksen liemi.

Hywä koira kuoltuansa, ilkiä eläessänsä.

Hywä kukin kuoltuansa, 1770 ehkä paha eläissänsä.

Hywä kuollut, kaunis kadonnut, eläwä sitäi parempi.

Hywä kuuluu kauas, paha kahta kauemmaksi.

Hywä kyllä: kynnä paljon, paa waaksa waon wäliä.

Hywä lapsi itse witsan tuo, paha ei witsasta parane.

Hywä lapsi laiskan waimon, wiriänki wiiwyttäpi.

Hywä lehmä permuissa, paha päiwän ampumissa.

Hywä mieli miehelähän, hywä mieheltä kotiin.

Hywä mies, hywä hewoinen, waimo kohta kolmantena, taitapi talona olla, weromiessä wieretellä.

Hywä minä, sinä sitäin parempi.

Hywä naipi naapurista, 1780 paha taipalen takoa.

Hywä naipi naapurista, sonni kotisuojuksista.

Hywä oli entinen elämä, kun oli tekiät työllä, rannalla rahan hakiat.

Hywä olo, laiskat päiwät: syö, minkä ampuu.

Hywä on akka aikanansa, jos toruuki toisinansa.

Hywä on akka arwollansa: kinnas wanttuen watopi.

Hywä on apu altaki päin.

Hywä on emäntä kotona, waikka wettä keittäköhön.

Hywä on herroissa elämä, waan on päälle waarallinen, kanssa kaulalle kamala.

Hywä on huonoki hädässä, tahkimuski tarpehessa.

Hywä on huowissa eleä, 1790 waru päätä warjellessa.

Hywä on hylkehen eleä: syöpi luotansa lihoa, juopi wettä wierestänsä.

Hywä on hyllyltä puhua, aitan päältä ammotella.

Hywä on hywä puhuttunaki.

Hywä on hywästi eleä, kaunis kuolla kunnialla.

Hywä on ison pinon wieressä lastuja noukkia.

Hywä on ja hyödyllinen olla yljällä yhdellä; paha on ja waarallinen olla monen morsianna.

Hywä on jalkaki jänistä suden suusta saatuansa.

Hywä on jouhewa hewoinen, paha waimo hapsellinen.

Hywä on joukossa Jumala, kaunis Kiesus kumpalina.

Hywä on juoma hurskahille, 1800 paha paljon juonehille: hurskahat iloittelepi, hullut tappeloittelepi.

Hywä on kirwes kiertehestä, weitsi wienokarkiasta, wiikatet murenewasta.

Hywä on kärwäisenki apu.

Hywä on lapsen lasna olla hywän wanhemman warassa, hywä wanhan wanheta'ki hywän nuoremman nojassa.

Hywä on lapsi laiskan waimon, käsikukka kunnottoman: kun tulepi työlle lähtö, istuksen imettämähän.

Hywä on lyhyt hypätä, matala meri mitata, hullun mieli houkuteltu.

Hywä on lämmin laihan lapsen, ei ole liiaksi lihawan.

Hywä on menewätä ajaa, peljättää pakenewata.

Hywä on mies Jumalan luoden, itse tahtoen tawaton.

Hywä on mämmi jäämähänki, kelpaa kaali huomenaki.

Hywä on neiden toiste tulla, 1810 tytön käydä keikutella, ison tuttuhun tupahan, emon kaunon kartanohon.

Hywä on neiti pyyttäissä, kaunis kaupateltaissa, portto pois ajettaissa, luisku luowuteltaissa.

Hywä on olla autuasna, waikka ei waiwaisna pahempi.

Hywä on olla hympyrällä, kaunis kampura jalalla.

Hywä on olla hympyrällä, lysti lyngällä eleä.

Hywä on olla kimpussa, parempi kimpun takana.

Hywä on olla ollussansa, eletyssänsä elää.

Hywä on olla ylläpäänä, kosk' on yItäpään pitäjä.

Hywä on paha johonki, kelpaa kehno kuhunki.

Hywä on pieles pienoinenki talwella takawarana.

Hywä on pirtti pikkuinenki, 1820 kota kolmisoppinenki.

Hywä on purresta puhua, wenehestä wieretellä.

Hywä on puuro tähtehenä, kelpaa kaali huomenaki.

Hywä on puusta puhua, mäen päältä mällötellä.

Hywä on riista riistan päällä, siunaus sitäi parempi.

Hywä on sitä ottaa, joka itse menee.

Hywä on sokioitten maassa silmäpuolen eleä.

Hywä on suksi suunnallinen, siiwo päällinen siwakka.

Hywä on suolla suuri jalka, kirkossa kepiä kenkä.

Hywä on suolla suuri wirsu, lialla lewiä kenkä.

Hywä on syödä silmillisen 1830 sokian kalawadista.

Hywä on syönyttä syöttää, paha kuollutta kostuttaa.

Hywä on tadet tanhualla, paha pirtin lattialla.

Hywä on taitawan laulaa.

Hywä on tiellä tiipotella, kell' on kengässä hewoinen, raudassa rahan alainen, sukka jalka wiskarissa.

Hywä on toisen lanteilla tuleen istua.

Hywä on totta tarpehessa, heitteä hätäwarassa.

Hywä on totta torkuttaa, hywä käskeä hyweä.

Hywä on tyttö tyynemmästä, piika suusta pienemmästä: ei se suutu sulhasille, eikä miehille melua.

Hywä on tyttö tyynempänä, piikalapsi pienempänä, poika on raiwona parempi, oritwarsa ärhökkänä.

Hywä on tyynnä tyttölapsi, 1840 raisuna orit hewoinen.

Hywä on täti niemen nenässä.

Hywä on ukko huonompiki, tarpehen on tahkimuski: tuopi tuohta wirsukseni, pajun niintä pauloikseni.

Hywä on ukko hympyrästä, kaunis kampura jalasta: hympyrä hywällä syötti, kampura weden kaloilla.

Hywä on wanhan waeltaa hywän nuoremman nojalla.

Hywä on ylhäältä — Hywä on puusta.

Hywä on ystäwä kylässä, perehessä peljättäwä.

Hywä on ystäwä tiessä, parempi reppu reessä.

Hywä on yöllä soudeskella, kuutamella kuljeskella.

Hywä on yöllä yksin soutaa, kuuwalolla kulkotella: täynnä on rannat reinikoita, täynnä reinikat tulia.

Hywä paha johonki on. 1850

Hywä paha pitäminen, tehty kauppa kiittäminen.

Hywä paljon maksaa wielä enemmän se on wäärti.

Hywä puu kaswaa hywän hedelmän, paha pahan.

Hywä päiwä huomispäiwä: joka piika miehen saapi. Hywä suulas, paha kielas, waiti olewa kaikki woittaa.

Hywä sydän huoraksi saattaa, wapa tahto warkahaksi.

Hywä tahto huoraksi, paha tahto warkahaksi.

Hywä tapa tappelussa: se lyö, ken kerkiää.

Hywä toisen housuilla tuleen istua on.

Hywä Tuomas joulun tuopi, 1860 paha Nuutti poies wiepi.

Hywä wieras pereen elättää, paha elon lopettaa.

Hywä wirka warkahalla, mutta on kaulalle kamala.

Hywä wirsi, kaunis ääni, laulaja sitäi parempi.

Hywä wirsi pitää kaksi kertaa laulettaman.

Hywä wähä, tyhjä paha.

Hywällä on nimiä paljo, pahalla tapoja paljo.

Hywän pinon ääressä on hywä lastuja poimia.

Hywän tunnen tutkamista, pahan pirtawaattehista.

Hywät kaupalla hywissä, sokioissa silmäpuolet.

Hywät minua hylkii, 1870 pahat minulle pyrkii.

Hywät piiat, tytöt kauniit; mistä pahat waimot tulewat?

Hywät päiwät saanehella, pahat ilman jäänehellä.

Hywät saadaan hywillä, sokioilla silmäpuolet.

Hywät suossa suuret wirsut, kirkossa kepiät kengät.

Hyyssä, jäässä järwen rannat, homehessa hoskan herrat.

Hädässä ystäwä tutaan.

Häissä syödähän surutta, eletähän huoletonna.

Hämäläinen etsi akkaansa, akka wieressä.

Hännän alla koiran kunnia.

Hännässä koiran ilo. 1880

Häntänä hywä hewoinen, paha piika palmikkona.

Häpiä hewon purema, häpiämpi naisen lyömä.

Häpiä on häistä tulla, juosta juomahan joesta.

Härkä ei linnasta pala'a, lammas lautamieheltäkä.

Härkä hywä teurahaksi, riihen nurkka karpioksi, kannun uurre siemyeksi.

Härsyttele koiraa! kyllä siitä kumpanin saat.

Hätä hullu on, ei mies.

Hätä kauppaa tekepi, mies päältä katselepi.

Hätä keinon keksii.

Hätä kädessä: häät piwossa, 1890 ylkä tietämättömissä.

Hätä käski härjän juosta, pakko paimenen pa'eta.

Hätä neitoisen kädessä: wiikot wiimeiset edessä.

Hätä neuon keksii.

Hätä neuoo Lappalaisen ampumaan.

Hätäinen on hullu, nälkäinen on raiwosa.

Hätäisen härkä hewoinen.

Hätäkö häpeemättömän elää.

Hätäkö hylkehen meressä, tuska miehen jalkapuussa?

Hätäkö sen uida, jonka päätä kannatetaan?

Hätäyneellä on monta ääntä. 1900

Hätäyneestä hullun löydät.

Hätäynyt kaikki kokee.

Hätäyntynyt hullu on.

Häwiää kylän käwiä.

Häälywäinen waiwaisen onni.

Höyhen lentäwän nokassa, kaksi käywän kainalossa.

Höyhenistään lintu, tawoistaan mies tutaan.

Idän ilmat ilkeimmät, pohjan pakkaiset pahimmat.

Idän kesä, idän talwi, idän ilkiät satehet, idän tuuletki ikuiset, idän kaikki säät katalat.

Idän kuuta kaswawaksi, 1910 luotehen kowenewaksi.

Idän poudat poukeimmat, lännen tuulet länseimmät.

Idän päiwä ensimäinen, idän päiwä wiimeinenki.

Idän päiwä talwellaki, idän keskellä keseä.

Idän suwi, idän talwi, idän hywä wuoden wilja.

Idästä iki satehet, pohjaisesta poudat pitkät.

Idästä isot satehet, idästä ikuiset tuulet.

Iha köyhän laihaki.

Ihmeheksi — Imeheksi.

Ihminen on, kun Jumala luopi tawat on, kun itse tahtoo.

Ihmiselle — Miehelle. 1920

Iho on kirja, waatet warsi.

Iho on köyhän kirjawaatet.

Ikä härjän kynnättää, ei koko ko'onkaan hywä.

Ikä kultainen kulupi, aika armas rientelepi, jos en laula polwenani, hyrehdi sinä ikänä.

Ikä pitkä isännälle, perä paksu emännälle.

Ikä pitkä piikanaki.

Ikä yksi ihmisellä, monta aikaa iässä.

Ikäwä eläwää kuolettaa on.

Ikäwä erätön ilta, pitkä päiwä saalihiton.

Ikäwä iloton ilta, 1930 ikäwämpi yö uneton.

Ikäwä isän tulepi, kun poika poies menepi, lapsi loitos erkanepi.

Ikäwä isättä olla, outo äitittä eleä, waiwa suuri wanhemmatta.

Ikäwä nälkä työksi on.

Ikäwä odottaessa, kauka pitkin katsoessa.

Ikäwä odottajan aika, pitkä saamattoman päiwä.

Ikäwät on illat pitkät, päiwät kahta katkerammat.

Ilkiä Iharin koski saatti Sarsan waiwaiseksi, pani piiat kyntämähän, waiwaiset wakoamahan, wäkipuolet wääntämähän.

Ilkiä isäni, epatto emoni, minä miesi täydelläni.

Illalla isäni kuoli, aamulla talo häwisi.

Illalla olin iloinen, 1940 aamulla alakuloinen.

Illan wirkku, aamun torkku: se tapa talon häwitti.

Illasta ilmaa kiitä, aamulla unisioa, akkoasi yön takoa.

Illasta ilmaa kiitä, wuonna toisna morsianta, kolmanna kotiwäwyä, partasuuna poikoasi.

Illoin ilmat kiitettäwät, huomenin hywät emännät.

Ilman wiisas wietteleksen, maan kumma kuwaeleksen.

Ilo köyhän kuolemasta, pilkka waiwaisen pidosta.

Ilo nuoren, ehkä köyhä, waiwa wanhan, waikka rikas.

Ilo nuoren luotionki, waiwaisen, wiheljäisenki, kohden kowa-onnisenki.

Ilo siinä, kussa nuoret, sanan kolket, kussa wanhat.

Iloissahan lapsen mieli, 1950 kun on kattila tulella, naatin kanta kattilassa.

Iloissahan muut eläwät, leikissähän leikamoiwat, minä hoikka huolissani, palo pakko-päiwissäni.

Ilolla haaskataan, itkulla takasin woitetaan.

Ilona käki metsässä, lammas laihohalmeessa.

Ilona käki metsässä, lapsi pieni lattialla.

Ilossa ikä kulupi, riemuloissa reiahupi.

Ilossa ikä kulupi, riemussa rehettelepi.

Ilta paimenen wetäpi, koti karjan kollottapi.

Iltarusko selwä ilma, aamurusko pilwipäiwä.

Iltawirkku, aamutorkku: niitä ei tarwita talossa.

Imeheksi kirppu päässä, 1960 wahingoksi täi sukassa.

Immen itkut, lesken lenget, waan ei partasuun urohon.

Iso heitti iljenelle, maammo maalle paljahalle, weljet wiewille wesille, sisaret sulille soille.

Iso hywä iskeä, koko hywä koskea.

Iso suu, wähä willoja.

Iso woittaa, paksu painaa, pitkä puolensa pitäpi.

Isoissa isoisten käynti: sokioissa silmäpuolten.

Isosti isot ajawat, suuret hewon surkumatta.

Isosti isot eläwät, awarasti autuahat.

Istu maahan ja malta, pane piippuun ja polta.

Istualta hywä lähteä on. 1970

Istualta rikas haastaa.

Istualtaan kylläinen puhuu.

Isä heitti, äiti heitti, heitti kaikki heimokunta, waan ei heitä Herra Kiesus, hylkää hywä Jumala.

Isä kulta, äiti kulta, ne ei wielä kullan kullat; se on wasta kullan kulta, joka on kulta kumpalina.

Isä käski rikkaan, äiti käski rakkaan, itse etsin kauniin: pian rikas köyhtyy, rakkauski löyhtyy, kaunis on aina kaunis.

Isännittäin koirat haukkuu, emännittäin lehmät lypsää.

Isännällä riihen puinti, emännällä lehmän lypsy.

Isännän jalka pellon sonnittaa. Isännän silmä hewoisen lihoittaa.

Isäntä hywä metsässä, 1980 waikka maatkahan majassa.

Isäntä hywä talossa, waikka ilman istukahan.

Isäntä kylää käypi, hewoinen hawuja syöpi, warsa warpuja purepi.

Isäntä minun nimeni, pöydän pää minun siani.

Isäntä olutta juopi, peret piinaa pitäpi, lapset nälkää näkepi.

Isäntä on isäntä leppäinenki, renki renki tamminenki.

Isästä, äitistä eroitettu, nahkatuppeen kiinnitetty.

Itara wähän emäntä, tyyris pikkuisen pitäjä.

Itara wähän pitäpi, auli kaikki antelepi.

Itkien emolta saapi, maanitellen maailmalta.

Itku ei estä kuolemasta, 1990 parku päiwistä pahoista.

Itku köyhän ikkunalla, walitus weräjän suussa, portilla paha porina, uunin päällä ulwominen.

Itku pitkästä ilosta, parku paljon nauramasta.

Itku silmähän tulepi, pahan miehen wuotehella.

Itse haukuin wierahani, itse nuolen kattilani.

Itse hywä lapsi witsan tuopi, pahasta ei ole puidenkaan.

Itse kiitän itseäni, itse mie tapani tunnen.

Itse kiitän itseäni, kun ei muut minua kiitä.

Itse lääkärit läsiwät, itse puoskarit potewat.

Itse mies waimon hallitsee, porwari pukkinsa pään.

Itse syötin, itse juotin, 2000 itse iskeä lupasin.

Itse tiennee kukin taikinansa.

Itse tosi, itse leikki.

Itse uunissa asuja toista uunista hakepi.

Itse wahti makkaransa söi.

Itselleen porsas kiusaa tekee, kun purtilonsa kaataa.

Itsestään hywä ihminen asian arwaa.

Itsestään paha pappi saarnaa.

Itä ei lakkaa tuulemasta, ennenkun sataa; akka ei lakkaa torumasta, ennenkun itkee.

Itä kesän istuttaa, länsituuli lämmittää.

Itä talwen istuttaa, 2010 itä ilman lämmittää.

Itätuuli itkutuuli, waimoin walitustuuli; länsituuli, lämmin tuuli, miehet saattapi kotia.

Jaakkona sulalla, Uotina orrella.

Jakajan osa wähin on.

Jalan alta jaettu syödään.

Jalan tiestä jotaki, istun tiestä ei mitänä.

Jalaton — Jaloiton.

Jalka lasta liekuttapi, käsi rihman keträ'äpi, suu laulaa somimman wirren.

Jalka on wanhan haudassa, toinen haudan partahalla.

Jalkawaimotki pahimmat kirkkotiellä kiirehdäksen, sinisukkahan siroksen, punapaulahan paneksen.

Jalkoihin — Jaloista. 2020

Jalo on jousi janhuksinen, koiwun kylki keihäswarsi.

Jaloissa jäniksen woitto, akan kehnon kielessänsä, miehen mielessä jalossa.

Jaloista jaloa miestä, päästä neitoa parasta.

Jaloiton jalo sodasssa, päätön päiden leikkelyssä: ei ole jalkoa paeta, eikä päätä päälle mennä.

Janhus jousessa pitäwi, koiwun kylki kirwehessä.

Jatka jauhoja Jumala, kyllä itse wettä hankin.

Jatkain lawatki tehdään.

Jauhan minä Jaakolleni, waikk' ei Jaakko mulle jauha. Jo joutui warahin wappu, jouluaatto aikaisehen.

Jo jäi jää käywältä, 2030 kierä rannan kiertäjältä.

Jo kaikki maailma on mullin mallin, elämä edestakaisin.

Jo meni aika, kun akka kuoli, ei ole waraa toista naida.

Jo meni mäti kalalta, muna muikulta putosi.

Jo minua jotki jolkki, jotki jolkki, kutki kolkki: sian sarwet, koiran koiwet.

Jo minusta mies menepi, kullan keittäjä kulupi, rahan saaja raukenepi.

Jo minä jossaki olisin, kussaki kuljeskeleisin, ilman armotta Jumalan, toimetta totisen luojan.

Jo nyt jotaki: kun rakkaus synti lienee.

Jo nyt loppui lappaminen, akka rukan appaminen.

Jo nyt loppui lappaminen, maholehmän tappaminen.

Jo nyt wanhanin warahin, 2040 riuduin riihtä tappamasta, päiwyin petkelen perästä: leipä loppui leuoiltani, hywä ruoka huuliltani.

Jo olen jonaki ollut, en wielä sutena juossut.

Jo olen kolmea kokenut, wiittä kuutta wiskutellut, kokenut kowia suita, wiskutellut wiisahia.

Jo olen wiirihin wihitty, kissan kanssa kiinnitetty.

Jo on hiisi hiukset wienyt, lempo liemenet kerinyt.

Jo on joukko joutamassa, kun on pappi soutamassa.

Jo on kurja kuukistunna, näljän kaima kallistunna.

Jo on lehmä leikit lyönyt, lammas lappanut imehet.

Jo on leski leikin lyönyt, wiettänyt iloisen illan, entisen eläjän kanssa, miehen mennehen keralla.

Jo on mailma mullin mallin, elämä edestakaisin.

Jo on manni maansa myönyt, 2050 konna heittänyt kotinsa.

Jo on mennyt mennyt wuosi; menköhön tämäki wuosi muiden wuosien mukahan.

Jo on minua joksi suotu, joksi suotu, kutki saatu, silloiksi likasioille, paikoiksi pahoille maille.

Jo on nikki niitä nähnyt: hiwus säitä hirwiöitä, hakkarainen halkioita.

Jo on nähty naidun warsi, näkemättä naimattoman.

Jo on nähty nälkiäki, nähty wiljawuosiaki.

Jo on sormet soutimina, käsiwarret waaruloina, peukalo perämeloina.

Jo on suussa suksen woidet, tallella talin palanen.

Jo on suussa suwinen palkka, talwen palkka parran luona.

Jo on syöty saatu ruoka, eletty käetty päiwä.

Jo on taittun't siskon silta, 2060 weikolta wenet hajonnut.

Jo on tukka tuulta nähnyt, hiwus säitä hirwiöitä, parta päiwiä pahoja.

Jo on turwa turpehessa, armo kirkon aidan alla, toiwo tuonelan tuwissa.

Jo se aikaa kuoli, joka itsiänsä laitti.

Jo se meni, kun putosi.

Jo se nyt sotia käypi, jot' ennen patoja nuoli, kattiloita kaaputteli.

Jo sen on hukka huulillaki, jonka kieli maassa riippuu.

Jo siinä on hywin hypitty, kun on sukka suolle jäänyt, kenkä mustaan mutaan.

Jo siinä on heti yksi, sanoi suutari lauantaina kengästä.

Jo silloin huuletki hukassa, kun kieli maassa laahaa.

Jo silloin kirkko täynnä, 2070 kun ei pappi sisään sowi.

Jo silloin lakiki lainehtii, koska tuomari pikaria pitelee.

Jo tuli tyhjä toiwotusta, walet wiikon wuotetusta, tosi toiwomattomasta.

Jo tästä johin tulepi: luiden lusket, päiden pauket, hammasten hajotuswuoro.

Johin juojalle tulepi: eli siltä pää menepi, tahi pallia palapi.

Johin juowalle tulepi: joko koira kengät syöpi, eli kintahat katoopi.

Joisin ma joka olosen, joka wiinan wiilettäisin, kun ei kukkaro kuluisi, rahatasku taas menisi.

Joisin ma jokai päiwä, kun ei kukkaro kuluisi, rahatasku raukenisi.

Joka ainoansa antaa, se itsensä häwittää.

Joka ajan woittaa, se paljo woittaa.

Joka ei katso eteensä, se katsokaan 2080 taaksensa.

Joka ei kuusinaista kukkaroon pane, se ei äyriä kokoon saa.

Joka ei mieltänsä — Ei se tapojansa…

Joka ei ole wappuna waossa, se ei pouka pohtimessa.

Joka ei ota saatuansa, se ei saa tarwittuansa.

Joka ei puolesta sanasta ymmärrä, ei se koko sanasta wiisaammaksi tule.

Joka ennen patoja nuoli, nykyään sotia käypi.

Joka ensin myllyyn tulee, se ensin jauhattaa.

Joka entistä kiittää, se nykyistä moittii.

Joka entistä kiittää, se wastaista toiwoo.

Joka halaa koira lyödä, 2090 kyllä se kartun katsoo.

Joka helposti uskoo, petetään, joka kauan käpsii, jätetään.

Joka herrain kanssa marjaan menee, siltä otetaan marjat ja rowet.

Joka hiljaan hiihtää, se jalot jättää.

Joka hiljemmin hiiltyy, se paremmin palaa.

Joka huutoon tulee, huudossa pysyy.

Joka hylkää hywän wellin, syö se kaalin syljetynki.

Joka hywän hylkää, se pahaan puuttuu.

Joka hywää etsii, paremman löytää.

Joka jouluhun eläisi, jouluna jotai saisi: elikkä elon paremman, tahi kuolon kaunihimman.

Joka jouluhun eläisi, 2100 joulusta johin tulisi: elikkä elo parempi, tahi kuolo rohkiampi.

Joka joutuu pitkään niemeen, sen johtuu monta mieleen.

Joka juo joka pikarin, joka kannun kallistapi, se saapi sinisen silmän, kumahuksen korwallensa.

Joka kaikki huonot korjaa, se on Jumalan apumiesnä.

Joka kaikki makiat maistaa, se kaikki karwaat kakaisee.

Joka kaikki pyhät pitää, se kaikki näljät näkee.

Joka kalan kanssa kiiski kutee.

Joka kalliin antaa, se kaunihin kantaa.

Joka kauan elää, se paljon näkee.

Joka kauhalla alkaa, se lusikalla päättää.

Joka kauhalla alottaa, 2110 lusikatta lopettaa.

Joka keitetyn paistaa, se kypsen syö.

Joka keitetyn paistaa, se makian maistaa.

Joka kerran keksitään, sitä aina arwellaan.

Joka kesän — Joka koko kesän.

Joka kissaa kiittää, sillä ei muuta eläintä ole.

Joka koko kesän onkii, sitä talwella nälkä tonkii.

Joka kuritta kaswaa, se kunniatta kuolee.

Joka kuu kala kutepi, ahwenainen aina kanssa.

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

Joka kyrsän kylällä syö, 2120 se lainan kotia tuo.

Joka laittaa pahaa, laittakoon suwista talwea; joka kiittää hywää, kiittäköön hywää Jumalaa.

Joka lasna lastetahan, miesnä mielehen tulepi.

Joka leiwillä — Joka kauhalla.

Joka lihaa etsii, se luun löytää.

Joka menee syyhymättä saunaan, se syyhelmän saa.

Joka menee takuuseen, se menee maksuun.

Joka mies joulun ajan, mutta kuka pääsiäisajan.

Joka myötäisen makaa, se wastaisen soutaa.

Joka nai walitun piian, se saapi lonikin waimon.

Joka neulasta alkaa, se kangesta lopettaa. 2130

Joka on aina kylän luuta, sillen sika antaa suuta.

Joka on ahnet tyytymätön, sill' on puutos puuttumaton.

Joka on hauska haloilleen, se on liuska leiwilleen.

Joka on julma juhdallensa, se on walju waimollensa.

Joka on laiska lauantaina, pää sydessä sunnuntaina.

Joka on lyömässä, se lyö; joka on syömässä, se syö.

Joka on nahassa, se on rahassa, joka on werassa, se on welassa.

Joka on nuorena nopia, se on wirkku wanhanaki.

Joka on nuorna korireessä, se on wanhana wantilla.

Joka on nuornaki nopia, 2140 wiel' on walpas wanhempana.

Joka on nuotalle nopia, käsiwerkolle käpiä, se on laiska muulle työlle.

Joka on orjan päiwin päällä, se on orjan yötä yllä.

Joka on rutto ruowillensa, se on töillensä teräwä.

Joka on suden suussa, se on suden hännässä.

Joka on werassa, se on welassa.

Joka on wiekas warpahalta, se on kannalta kawala.

Joka on ylen koria, sillä on kewät kolia.

Joka on ylen ylpee, kyllä sen nälkä nylkee.

Joka ottaa pahan paattiinsa, soutakoon maalle.

Joka paljon lupaa, 2150 se wähän antaa.

Joka paljon pyytää, se wähän saapi.

Joka paljon saa, se enemmän pyytää.

Joka paljon walitsee, se pahimman saapi.

Joka pelissä rikastuu, se tawoissa köyhtyy.

Joka pian uskoo, se pian petetään.

Joka piikana — Joka tyttönä.

Joka pitää kewiän käden, pitäköön raskaan kukkaron.

Joka pitää lawiat lanteet, pitäköön awarat ruokkeet.

Joka pitää suuren suun, pitäköön lewiän seljän.

Joka porsas aidan raosta tawataan, 2160 sitä aina wingutetaan.

Joka puolelta piwon kylwää, se puolelta piwon leikkaa.

Joka puusta tuo tulepi: köyhän miehen kirweswarsi.

Joka päiwä joulu meillä, toisin päiwin pääsiäinen.

Joka päiwä leiwotahan, joka päiwä leiwän nuusa.

Joka päiwä lämmin leipä, joka päiwä leiwän puutet.

Joka ruoatta — Joka syömättä.

Joka ruton portahalla, tuopa torkanto wedessä.

Joka sutta pakoon juoksee, sitä karhu kohtaa.

Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy.

Joka syömättä eläisi, 2170 tarkeneisi waattehetta!

Joka säästää saadessansa, sillä on ottaa tarwitessa.

Joka säästää saatuansa, sillä on tarpeessa tawara.

Joka taajaan kylwää, se laajaan leikkaa.

Joka tahtoo koiran suusta luuta, antakoon lihaa siaan.

Joka talosta tie Turkuun menee.

Joka taulaa tekepi, monta waiwaa näkepi, monta koiwua kokepi, pökkelöä pönnistäpi.

Joka terwaan tarttuu, se terwaan ryhtyy.

Joka toiselle hautaa hakee, itse kuoppaan kaatuu.

Joka tyhjänä menee, se paljasna pala'aa.

Joka typyttää tywenki, 2180 se latwan laputtakohon.

Joka tyttönä torupi, se naisena tappelepi.

Joka tyynelle torupi, tatiolle tappelepi.

Joka tyynellä makaa, se tuulella soutaa.

Joka tywennön istuu, se tuulen soutaa.

Joka uhalla kuolee, se häpiällä haudataan.

Joka uhkauksesta kuolee, se pilkalla haudataan.

Joka waaraan menee, se waarassa hukkuu.

Joka wanhaa kiittää, se nykyistä moittii.

Joka wanhoja puhupi, luullahan walehtelewan.

Joka warastaa neulan, se warastaa naulanki. 2190

Joka werassa — Joka on werassa.

Joka witsatta elää, se kunniatta kuolee.

Joka wuolulla saadaan, se nuolulla syödään.

Joka wähän ylenkatsoo, se paljon kadottaa.

Joka wähästä rupeaa, se köyteen lopettaa.

Joka ylenkatsoo lahjan, se ylenkatsoo antajan.