Front matter (continued 2)

Joka yöllä yksin käypi, luullahan warastelewan, joka wanhoja puhupi, luullahan walehtelewan.

Jokainen itsensä holhoo, waan Jumala holhoo kaikkia.

Jokainen joulun herra, päätymisen pääsiäisen.

Jokainen ottakoon omasta nenätaan kiinni, 2200 siinä on hywä käden siä.

Joki wäärä soutaminen, noro niemi noutaminen.

Joko kulta kukkarossa, taikka santa sieramissa.

Jolla ei ole riihirempaleita, sillä ei ole kirkkokempaleita.

Jolla on halu koiraa lyödä, kyllä se aseen löytää.

Jolla on huonet, sillä on huolet, jolla waimo, sillä waiwa.

Jolla on härkä waljastettu, siltä on raha paljastettu.

Jolla on kello kaulassa, sen on pää painossa.

Jolla on kenkä kengän päällä, sillä on welka welan päällä.

Jolla on lapsia, sillä on huolia.

Jolla on lewiä lannet, 2210 sille pitää suuret housut.

Jolla on lewiä leuka, sille pitää lewiä selkä.

Jolla on luita lääwässänsä, sillä on lääwänki takana.

Jolla on paikka paikan päällä, sillä on markka markan päällä.

Jolla on rahaa, sillä on kukkaro.

Jolla on raunio rahoja, sillä on suowa ystäwiä.

Jolla on riihiremputtimet, sillä kirkkokemputtimet.

Jolla on Ruotsi Ruotsin maalla, sillä on Ruotsi tällä maalla.

Jolla on täti niemen nenässä, ei se taipaleita huku.

Jolla on waimo, sillä waiwa, jolla lapsi, sillä kaksi.

Jolla on waiwa, se walittaa. 2220

Jolla on yhtä, sillä on toista, jolla kahta, sillä kaikkia.

Jolla armo, sillä hirmu.

Jonaki pidetään, joka jotain on.

Jonka hepo hettehessä, sen käsi oma alinna.

Jonka jalka tassaa, sen suu massaa.

Jonka kello — Jolla on kello.

Jonka lehmä lähtehessä, sen oma käsi lähinnä.

Jonka nuorena oppii, sen wanhana taitaa.

Jonka on wamma warpahassa, sen kipu keskellä sydäntä.

Jonka rukka ruumenissa, 2230 sen parta wihnehissä.

Jonka ruoka, senki ruoska, jonka rokka, sen tupakka.

Jonka saapi wuolemalla, sen syöpi nuolemalla.

Jonka tahdot pudottaa, pane powehen; jonka tahdot ilmi, sano akalle.

Jonka usiampi kokki, sen wetelämpi welli.

Jonka wampa warpahassa, sen kipu sydänalassa.

Jonka wiina wiiwyttää, sitä sika siirryttää.

Jonne kaakku kannetaan, sieltä toista toiwotaan.

Jos ei riistamaa ole Marken päiwänä marjametsän wäärti, niin laske siat sisälle.

Jos ei tärpä tästä lammista, kyllä hän tärppää toisesta.

Jos ei wappuna — Joka ei wappuna. 2240

Jos hullu taitaisi waiti olla, niin usein wiisaana pidettäisi.

Jos kalikkaan sattuu, niin koiraanki koskee.

Jos kettu kuolee, kyllä häntä jää.

Jos kiwi niin kelpaisi syödä, kun wesi juoda, toki ei moni työtä tekisi.

Jos lie pyytäjä typerä, niin on antaja itara.

Jos lie syytä lykkiässä, niin ompi lykittäwässäin.

Jos minua läsnä laitetaan, kyllä minä miesnä muistetaan.

Jos minun Heikki heittänee, kyllä minun Olli ottanee.

Jos oisi olutta kyllin, kyllä oisi ystäwiä.

Jos oisi rauniot rahoja, 2250 kiwet pienet penninkiä.

Jos oisi sata sadinta, wiisikymmentä wipua, tuhat teiren tarhaisinta, marras ne tyhjänä kokisi.

Jos on koiria, kyllä on kapuloita.

Jos on mies wähä, kyllä on laki luja.

Jos on mies wäärä, kyllä on laki suora.

Jos on mulla muoto musta, muoto musta, kaidat kaswot, syöden kaunoinen tulepi, hywä muoto nunnostellen.

Jos on oksissa omenia, niin on kuusessa hawuja.

Jos on olutta, kyllä on ystäwiä.

Jos on päiwiä idässä, idän päässä on kymmeniä.

Jos on tielläki pituutta, kyll' on wartta wirsullaki.

Jos on wiikon wihmonnunna, 2260 kauan kastettai pitäpi.

Jos on wirsussa waroa, kyll' on tielläki tiloa.

Jos porsas meni, kyllä purtilo jäi.

Jos puksut soutaa, kyllä ei hattu wapise.

Jos puu lahoo, kyllä oksa pitää.

Jos puu lahoo, kyllä on oksa terwet.

Jos sa herroa hywäilet, ruoki herran koiriaki.

Jos sa laittanet pahoa, laita talwea suwista; jos sa kiittänet hyweä, kiitä sääskistä keseä.

Jos takki tawat sanoisi, puhuisi paita pellawainen, monta ei miestä uskottaisi, neittä ei wietäisi wihille.

Jos tämä päiwä loppuu, toisia walkenee.

Jos yksi neuo pettää, niin toinen auttaa. 2270

Joskus sokiaki maaliin ampuu.

Jossa peura piehtaroipi, sihen karwa katkeapi.

Josta ennen jokonen juoksi, nira nytki nimettäpi.

Josta paljo puhutaan, siitä paljo pidetään.

Jota enemmän kissaa silittää, sitä korkiammalle häntä nousee.

Jota enemmän sontaa liikuttaa, sitä pahemmin se höyryää.

Jota kantaja parempi, sitä juttu selkiämpi.

Jota kilwoin kihlatahan, ei kilwoin wihille wiedä.

Jota kiwut kiintiämmät, jota waiwat waikiammat, sitä kirjat selkiämmät.

Jota koulu kowempi, 2280 sitä oppi selkiämpi.

Jota koulu kowempi, sitä pappi parempi. Jota suurempi konna, sitä parempi onni.

Jota usiampi härkin, sitä huonompi rokka.

Jota usiampi keittäjä, sitä wetelämpi welli.

Jota usiampi lapsi, sitä usiampi isämeitää.

Jota wanhempi, sitä pahempi.

Jota wiina wiiwyttää, sitä sika imettää.

Jota witsa wiukiampi, sitä lapsi rakkahampi.

Jotaki joessa ompi: hakojaki, haukiaki.

Jotaki joukossa puhutaan. 2290

Jotaki joutawa tekepi: istupi, ajattelepi.

Jotaki joutilas tekepi: kaitsepi kylän kanoja.

Jotaki juomarille tapahtuu: eli kissa kengän syöpi, eli waattehet palawat.

Jotka ennen — Joka ennen.

Joudu joulu, milloin joudut: jo on paita paikattuna, pyhäliinat pyykittynä.

Jouduin joutawan jäljille, aina-käywän askelille.

Jouduin wanhaksi warahin, epatoksi ennen muita.

Jouhewa hywä hewoinen, paha waimo hapsellinen.

Jouhista hywä hewoinen, paha piika palmikoista.

Joulu juhlista jaloin, 2300 pappi paras wierahista.

Joulu-aatto pitkä päiwä, laiskan waimon työpäiwä.

Jouluksi kettuki kenkirajansa kokoaa.

Jouluna jollaki, kekrinä kelläki, kuten pääty pääsiäisnä.

Jouluna Jumala synty, paras poika pakkaisella.

Jouten syönyt sairastaa, jouten juottilas lepääpi.

Julkiat sudella silmät, julkiammat warkahalla.

Julkiset sudella silmät, huoran silmät julkisemmat.

Jumala antaa antajalle, antaja tasan panepi.

Jumala antakoon kotia, kodissa kowan waraa.

Jumala auttakoon kaikkia matkamiehiä, 2310 paitsi wiinan wetäjiä.

Jumala hywät walitsee.

Jumala jaon jakaapi, kuka kullenki tulepi.

Jumala kiwen kowaksi, wesi raudan karkiaksi, tuuli taiwahan wiluksi.

Jumala mielen antaa, humala mielen ottaa.

Jumala mielen antaa, mies mielen kantaa.

Jumala on joetki luonut, luoja luonut lähtehetki.

Jumala palataksemme tuulen kääntäköön, sanoi akka, kun wastatuulta souti.

Jumala warjele — Warjele wakainen luoja.

Jumala wiaton on, ei mies parahinkaan.

Jumalalla on juuret suuret, 2320 Maarialla maata paljo.

Jumalalla on onnen ohjat, luojalla lykyn awaimet, ei katehen kainalossa, wihan suowan sormen päässä.

Jumalalla on wiljan juuri, luojalla lykyn awaimet: antaa kellen aattelepi.

Jumalan annot kuulumattomat owat.

Jumalan kanssa on paras kauppaa tehdä.

Jumalassa on juoksun määrä, ei miehen ripeydessä.

Juo kurkku, maksa kaula.

Juo olutta juopunutki, soutaa wettä uupunutki.

Juo wiina, ele mieltäsi.

Juo wähemmän, katso kalusi.

Juoda jouluna pitäpi, 2330 lihaa syödä laskiaisna.

Juoda juomarin pitäpi, jos ei muuta niin wetoista.

Juoda juomarin tulepi, milloin mettä, milloin wettä.

Juodaan jokiwedetki, kosk' ei läsnä lähdetwettä.

Juodaan olutta janottaki.

Juokse susi sukillasi: kettu kenkäsi warasti.

Juokse sutta pakoon: karhu wastaasi tulee.

Juoksepi hywä hewoinen uuden kellon toiwehella.

Juoksewa johonki saapi, käypä kauas kerkiäpi.

Juopuneella on monta juonta, harwoin yhtäkään hywää.

Juopuwat oluen juojat, 2340 waipuwat walehteliat, kielen kantajat katoowat.

Juoskohon suku sutena, lanko lammaspaimenena, itse olen miesi täydelläni.

Juosten matka joutusampi, waikka käyden kewiämpi.

Juosten matka lyhetään, käyden kauas keritään.

Juostessansa koira wanhanee.

Juota mies juowuksiin, jos tahdot tapansa tietää.

Juttu jutusta tulepi.

Jutussa Jumalan walta, tasawalta tappelussa.

Jutut on julkiset Jumalan, sana kallis kaikkiwallan.

Juuressa heinän sato on.

Juuresta puuhun noustaan, ei latwasta. 2350

Jywillä sika lihoopi, waimo wanha taikinalla.

Jäljellä jänis metsässä, mie sitäi jäljemmällä.

Jäljestä jänis sotahan.

Jäljestä jätetty saapi.

Jäljestä pahan torujan sanat mielehen tulewat.

Jäljestä parahat porsaat pojitaan.

Jäljetyksen jäärät käywät, perätyksen pienet pässit.

Jälki jäänehen wetäpi.

Jälki käynehen näkypi, sia maahan kaatunehen.

Jäniksellä on pitkät jäljet. 2360

Jäniksellä on pitkät sääret, takaiset jalat kewelät.

Järkeä kerjätessäki tarwitaan: ettei kahdesti yhteen taloon mennä.

Järki miehen — terä weitsen kunnia.

Jätetty tehdä taitaan, ei haaskattu.

Jätetyllä on matka kaikki.

Jätetään hywätki neidet, naidaan pahatki piiat.

Jätetään jalkawatki, petetään wiisahatki.

Jäädä hywästäi pitäpi, elää pahanki kanssa.

Jääksi jänkä luotehella keskellä kesäsydäntä.

Jääminen hywälläki on. 2370

Jääpi suuta surmallenki, kieltä maassaki märätä.

Jääwät hywätki, naidaan pahatki.

Kaali kartanon pitäpi, wellinki weron wetäpi, puuro puita louhittapi.

Kaali kiehui kaiken päiwän, liha liiwaksi likosi.

Kaali kolkka koiran ruoka, wellinki wasikan juoma, puuro huttu naisten ruoka, liha rokka miehen ruoka.

Kaali minun kaimani, welli minun weljeni, puuro paras ystäwäni.

Kaali talon kaswattapi, wellinki weron tekepi.

Kaatuu kerran puu kituwa, kuolee kauan sairastanut.

Kahden kauppa, kolmatta korwalle.

Kahden kerran köysiki wahwa on. 2380

Kahden puut, kahden petäjät, kahden wastat kammitsalla, kahden wirsut penkin alla; kahden kalsutki sopessa.

Kahdesti katala naipi, kolmasti kowa-osainen.

Kahu kauas kuuluu, tora toisehen talohon.

Kaikessa kalu kulupi: taulana, tulikiwenä.

Kaikesti kala wesillä, ajoin toisin apajoilla.

Kaikilla kaskessa työtä, ei yhdellä kyntäjällä.

Kaikilla wiisas rahan ottaa.

Kaikissa kalu kulupi, taulana, tuluksinaki. Kaikissa katala yksin, toista ei turwana ikänä.

Kaikissa näissä ollaan, sanoi Pirjo 2390 joulu-aamuna kartiskassa.

Kaikissa näissä ollaan, sanoi sammakko haran piijissä.

Kaikissa hakewa hakee, hakepi powestansaki.

Kaikiste — Kaikesti.

Kaikki hullut köyhät waimot, rikkahat hywät emännät.

Kaikki häissä, harwa hädässä.

Kaikki kangasta kutoisi, mutta ei polje puoletkaan.

Kaikki kankahan kutopi, tuhmaki tuputtelepi, keskipaikan kelkyttäpi, kun alun alottanepi, ja lopun loputtanepi.

Kaikki kankahat sulapi, lätäkötki lämpiäpi; ei sula sydän suruinen, hautou haluinen rinta.

Kaikki kannettu näkepi: imehiä illan tullen.

Kaikki kannettu näkepi, 2400 syntynyt sylin pitäpi, emon tuoma tunnustapi, kuolewa koettelepi.

Kaikki karhun tuntee, karhu ei ketään tunne.

Kaikki kauhaisen tekepi, waan ei pontta puoletkaan.

Kaikki kaunihit kotona, ihanat isän majassa, kempit kirkkowaattehissa, waan on korppi toisen kodissa, waris toisen wainiolla.

Kaikki koslat kopeita, kaikki wangit waiwaisia.

Kaikki kulkewa näkepi, monta käypä kohtaapi.

Kaikki köyhän halmeessa itää.

Kaikki köyhät hiljaisia, kaikki rikkahat kopeita.

Kaikki laulawan wirteen sopii.

Kaikki mailma mullin mallin, elämät edestakaiset.

Kaikki miehet mämmin päällä, 2410 urohot oluen luona, mutta ei miestä missä kussa, koska miestä tarwitahan.

Kaikki muistin muut kaluni, unikontti jäi kotihin.

Kaikki muut pahat paranee, yksi paha ei parane: ei parane piikarakko, eikä waimoinen wahinko.

Kaikki on katala nähnyt, koitellut kowa-osainen.

Kaikki puhujan suuhun tulee. Kaikki purtua purepi, kaikki pantua panepi, häwinnyttä hälwääpi.

Kaikki rahan käsittäwät, waan ei puoletkaan pidätä.

Kaikki rahan saa, waan ei tunne pitää.

Kaikki saatua sanowat, sekä pantua panewat, sanowat sanan-alaista, osaawat onnetonta.

Kaikki suuna, kun simppu päänä.

Kaikki talo tarwitsee: 2420 suuret neulat, harwat seulat, työreet, takareet.

Kaikki talossa tarwitaan: kinkerin koukut ja kaakin raudat.

Kaikki tarpehen talossa: nykä weitsi, nyrhikirwes.

Kaikki tarpehen talossa: pienet neulat, suuret seulat.

Kaikki tekewän käteen tulee.

Kaikki totta, mitä teiri laulaa.

Kaikki wanhaksi käkeepi, mutta ei pääse puoletkaan.

Kaikki wanhoiksi käkeepi, waan ei kukaan waiwaiseksi.

Kaikki weisata pitäpi, mitä on wirtehen wedetty.

Kaikki wiedyltä warkaat.

Kaikkia katua saapi: 2430 ei waraista nousemista, aikaista alottamista.

Kaikkia Kanon säkissä, monta monnon kukkarossa.

Kaikkia muuta mies katupi: paitsi nuorta naimistansa.

Kaikkia muuta pappi wähästyy, waan ei taulaa piipun päällä.

Kaikkia sairaan mieli tekee.

Kaikkiahan mies katupi, joka nuorna naimistansa, lasna lapsen saamistansa, pienenä perehtimistä.

Kaikkien sanat sakowat, jokaisen juonet käypi päälle lapsen armottoman, emottoman ensimmäisnä.

Kaikkiruokainen köyhän lapsi.

Kaipoen kalaeräset, lewitellen lehmän anti.

Kaipoitellen kanat munii, lepytellen lehmät lypsää.

Kaitainen kasakan takki 2440 kahden hengen katteheksi.

Kaitana kala pitäpi, lewiänä lehmän anti.

Kaiwa toiselle hautaa, kaadu itse sisään.

Kakku kaunista, puuro puhdasta.

Kako ei ennen — Itä ei lakkaa.

Kako kaakun, pohja puolen, itä ei se aina anna.

Kaksi hywänki herrat on.

Kaksi kantawan osalla: joko luo, taikka kantaa.

Kaksi kauppoa tekepi, kolmas päältä katselepi.

Kaksi kowaa kokee: meidän poika ja Jumala.

Kaksi kowaa kokee: 2450 silmäpuoli ja sokee.

Kaksi kunniaa liinalla, yksi ainoa piialla.

Kaksi miehen mustuudesta, makkaran kiperyydestä.

Kaksi on kaunista kesällä: lehti puussa, ruoho maassa, tuomen kukka kolmantena.

Kaksi on parempi, kun yksi.

Kaksi on yhden — Kaksi yhden.

Kaksi orrella pysyy.

Kaksi piialla muretta: pelkää jääwänsä, toiwoo saawansa.

Kaksi potewan ehdolla: taikka kuolee, taikka paranee.

Kaksi päätä kalikallaki.

Kaksi rikasta riitelee: susi ja hewoisen warsa. 2460

Kaksi sanaa wanhaa wirttä, hyryä lisäksi.

Kaksi silmää päässä on.

Kaksi silmää wierahalla, kolme Komisarjuksella.

Kaksi tapaa sairahalla: joko kuoli, taikka kostui.

Kaksi tapaa wierahalla: toinen tulla, toinen mennä.

Kaksi tietä tiinehellä: taikka luo, taikka kantaa.

Kaksi waltaa wasalla: hoti elää, hoti häwiää.

Kaksi weistä warkahalla, kolme koiran nylkiällä.

Kaksi weistä warkahalla, tyhjä tuppi wiedyn wyöllä.

Kaksi wiittä kymmenessä, 2470 wiittäkymmentä sadassa.

Kaksi wuotta koira kaswaa, kolme wuotta wahwistupi.

Kaksi yhden hywänki herra, kolmansi koko kuningas.

Kaksin on aina kaunihimpi, kaksin kaiketi parempi: kaksin on kalat wedessä, kaksin ilman lintusetki, kaksin aidan seipähätki.

Kaksin on kalat meressä, kolmen kuorrehet kahulla.

Kaksin täällä kaikki owat, kaksinpa kalat meressä, kaksin ilman lintusetki.

Kaksittain kaikki paras: kaksi orrella pysypi.

Kala kaunis kiitetähän, korkiassaki kodissa, wesiwelli heitetähän, matalampihin majoihin.

Kala kaunisna pitäpi, weden wilja wirkiänä.

Kala lauluhun tulepi, weden koira weisuhunki.

Kala se on kiiskiki, 2480 lapsi se on tytärki.

Kalalle kala käskee, liha linnun pyydykselle.

Kalalle kala wetäpi, lintu linnun soitimelle.

Kalan pyyntö kaiotellen, lewitellen lehmän anti.

Kalan pyyntö kansallisen, metsänkäyntö miehellisen.

Kalatuutta Kauko itki, kalakonttinen seljässä, weli toinen werkotuutta, werkkotakkainen seljässä, kolmansi osan kowuutta osallisna ollessansa.

Kalja köyhän juowuttaa.

Kalja nauraa oluen töitä, wesi wiljan wirkkehiä.

Kaljalla työt tehdään, oluella pidot pidetään.

Kalkinen kahdesti naipi, kolmasti kowa-osainen.

Kallis kauppa rahattoman, 2490 waikka hahden partahalla.

Kaltinen — Kalkinen.

Kalu katsoa pitäpi, ennen saatu säilyttää.

Kalu mielen muuttaa.

Kalu työn tekee, ei mies.

Kalua kuollessaki tarwitaan.

Kalutaan lihawan luuki, syödään liha laihemmanki.

Kamala kirnua nuolla: ei mahu pää, eikä ulotu kieli.

Kanan kauppa orren alla, neidon nelisnurkkaisessa.

Kanan laulu, piian nauru, niitä ei tarwita talossa.

Kanat orrelle, laiska työlle. 2500

Kansa kahta, sota kolmea.

Kantaneehan suo warista, suo warista, maa jänistä, nurmi nuorta neitokaista, pelto pieniä kanoja.

Kapia kalainen pöytä, lewiämpi leipäpöytä.

Kapia kasakan — Kaitainen kasakan.

Karhu on karkia metsässä, karhun rauta karkiampi.

Karhu on karkia metsässä, miehen hirmu hirwiämpi.

Karja kirjawa kedolla, ihmisen ikä kirjawampi.

Karjassa talon juuri, emännässä karjan juuri.

Karkko wettä waitelepi, kaikki karkkoset janowat.

Karpiosta kalja pannaan, 2510 olut tyyris tynnyristä.

Karso kahtia näkepi, silmäpuoli sinne tänne.

Karttusa kansan käsi on.

Karwa katehen silmään, noki noidan sieramihin.

Karwainen tämä kalaksi, suolainen sianlihaksi.

Kasariwaski ja rikkaan lapsi.

Kastekortta katsotahan, etähältä etsitähän, apilahat aidan alla.

Kastupi kiwiki wiimein, kuhun aina syljetähän.

Kaswaa kiwinen pelto, waan ei kaswa kakkarainen.

Kaswaa lapsi kannetusta.

Kaswaa rupinenki porsas, 2520 waan ei karwoitu keralla.

Kaswot piian puhetmiehet.

Katista karhu paisuu.

Katkera kahdesti naida, kolmasti kosissa käydä.

Katselee kissaki muurin takaa.

Katso eteesi, sanoi jänö pojalleen: jo sinulla on niin suuret silmät päässä, kun minullaki.

Katso kalusi, muista murusi, ajattele asiasi.

Katso koiraa kuonoon, ele karwaan.

Katso omasi, ele toisen omaa.

Katsoo kattiki kuninkaan silmiin, jos ei muolta, niin uunin päältä.

Katsoo lehmäki uutta konttia. 2530

Katti yksin saaliinsa syö, köyryselkä sitteki on.

Kattila hywä tulella, jospa wettä kiehukahan, emäntä hywä talossa, waikka ilman astukahan.

Kattila pataa panee: musta kylki kummallaki.

Kattila pataa soihmaa: sinä musta, minä walkia; yhden mustat on molemmat.

Kattilansa ala kukin walkiata korjaa.

Katumaksi nainen kaunis, sitä kaikki kauloapi; huoleksi hywä hewoinen, sitä rikas riitelepi.

Kammoiksi waimo kaunis kainun miehen kainalossa, huoliksi hywä hewoinen huonon miehen soimen päässä.

Kauan kauas käetään, kauan kaukana ollaan.

Kauanko makkaralenkki koiran kaulassa.

Kauanko walet koiran kaulassa. 2540

Kauanko wiisi miestä wirstaa käywät.

Kauas hywä sanoma kuuluu, paha paljoa etemmä.

Kauas kaukainen sanoman wie.

Kauas kuuluu karjan torwi, pitemmälle piian wirhe.

Kauas käetään, porstuasta palataan.

Kauas wiisas katselepi, etemmä ajattelepi.

Kaukaa paha tuodaan, lähes hywä heitetään.

Kaukaa wiisas maalle kaartaa.

Kaukaa wiisas puuhun nousee.

Kaukana ammoo, likellä puskee. 2550

Kauneutta kaksin silmät, työn tekewi toisellaki.

Kaunis kaakku päältä nähden, ei ole siunattu sisältä.

Kaunis kaakku päältä nähden, kowin kuorelta siliä, waan on silkkoa sisässä, akanoita alla kuoren.

Kaunis kaakku päältä päin, akanainen alta puolin.

Kaunis kaikkein mielen noutaa.

Kaunis kaikki woittaa.

Kaunis katsoo karwansa, ruma työhön rupee.

Kaunis kaupoille parempi, ruma töille runsahampi.

Kaunis lapsi: henkeä waja.

Kaunis nuori, ruma wanha. 2560

Kaunis on hywän muotoinen.

Kaunis on kala wedessä, kaunihimpi kattilassa.

Kaunis on kantoki, kun kaunistetaan.

Kaunis on katsella parempi, ruma työhön rohkiampi.

Kaunis on kattila tulella, waikka wettä kiehukahan, tarpehen talossa waimo, waikka ilman istukohon.

Kaunis on kaula liikutella, kun on kaula kaunistettu.

Kaunis on teiri kattilahan, repo kaunis kaupunkikin, neiti nuori wuotehelle.

Kaunis on waimo kartanossa, lapsi pieni lattialla.

Kaunistuu kantoki, kun karwitaan.

Kaura miehen werkaan saattaa. 2570

Kauroilla kutsutaan, kannuksilla ajetaan.

Kauroilla ottaa, kannuksilla ajaa.

Kauroja kakarin suuhun, käen suuhun hernehiä.

Keittää hulluki huttua, mutta ei taida tamputtaa.

Keittää köyhä kärsii, waan ei kärsi jähdyttää.

Keitä munaa, et saa lientä, neuo hullua, et saa mieltä.

Keitä wähä ja hywää, pane minun kuppi täyteen.

Kekriksi kettu kengän rujeensa myö.

Kekrinä kelläki, jouluna jollaki, pääsiäisnä päätymisen.

Kelkka pilkkaa tekepi 2580 talonpojan puure'estä.

Kellä ei liene muuta huolta, se poikansa naittakoon.

Kellä ei liene muuta työtä, se talonsa muuttakohon, kalujansa kannelkohon.

Kellä ei suurta kellaria, sillä ei suurta kunniata.

Kellä kieli kerkiämpi, sillä maito makiampi.

Kellä ukko, sillä lukko.

Kelpa'aa ketun eleä, metsän wiljan wilwotella: pohjatuuli, päiwäpaiste.

Kelpasi ennen kestin käydä, kestin käydä ja kisata: markan maksoi mallaskappa, killingin humalanaula.

Kelpasin minä kesällä, pädin päiwäpaistehella; tuli talwi, ei tahdottu, sydänkuilla ei syötettynä.

Ken edelle ennättäpi, sitä ei jäljelle jätetä.

Ken ei anna annetusta, 2590 se ei anna aitastansa.

Ken ei kissaa elätä, hiiriä elättäköhön.

Ken ei mahdu marjamaalle, se käyköön karjamaalle.

Ken ei palaa paina, sitä pala painakohon.

Ken ei syötä koiraa, se warasta syöttäköhön.

Ken ensin kowan kokepi, saapi pehmiän perästä.

Ken hywin tekee, paremmin eestänsä löytää.

Ken hywän hirwen hiihtää, se hywän taljan makaa.

Ken hywät tawaksi saapi, Suomen suot siltoapi.

Ken istupi wyö sylissä, kauan housut kainalossa, wiikon wirsua tekepi, kauan tuohta katselepi.

Ken kaikki makiat maisti, 2600 kaikki karwahat kakasi.

Ken kaikki pyhät pitäpi, se kaikki näljät näkepi.

Ken kaikki työt tekepi, se kaikki kowat kokepi.

Ken kallihin antaa, se kaunihin kantaa.

Ken kuin mahtaa, se niin ahtaa.

Ken kuin tahtoi, se niin ahtoi.

Ken kunnialla elää, se kunnialla kuolee.

Ken kyllin kesällä kyntää, jouten joulua pitäpi.

Ken kyllin kylässä juopi, se huolen kotia tuopi.

Ken mitä kaapii, se sitä saapi.

Ken mitä teki kesällä, 2610 wielä tahtoo talwellaki.

Ken on riski riiteliä, se on riski riihen puija.

Ken pahan tawat sanopi, se taiwaan tähdet lukepi, meren aallot arwoapi.

Ken teki ketä — Ken mitä teki.

Ken tuutipi poikalasta, sepä totta torjuttapi; ken se tuutipi tytärtä, se waan tyhjää tekepi.

Ken tywen typyttelepi, latwanki laputtakohon.

Ken werassa, se welassa.

Kenen jalka kapsaa, sen suu napsaa.

Kenen jalka kapsahtaa, sen suuhun napsahtaa. Kenen jalka sonnassa, sen suu raswassa.

Kenen oma, sen armas, 2620 kenen armas, sen kaunis.

Kenen on kello — Jonka kello.

Kenen ruoka, sen ruoska, kenen tuoppi, sen tupakka.

Kenenkä hewoinen suossa, se lähinnä nostamassa.

Kengätön kesällä kettu, kengätön on talwellaki.

Kenkki kenkkiä kysypi, hywä työ toistamista.

Kenkki kenkkiä waatii, hywä päiwä wastausta.

Kenkki kenkki waatii, hywä sana wastinnetta.

Kenkä jalan mukaan.

Kenpä köyheä käkisi, lehmitöntä leyhkäsisi.

Kenpä moittipi keseä, 2630 ken hyweä hylkäisepi.

Keppi on kelwoton tueksi, sana sairahan waraksi.

Kernas köyhä kuolemahan, walmis waiwainen sotahan.

Kerran eläwän silmät nähdään, ei kuolleen koskaan.

Kerran hywänä, kaksi pahana, iän kaiken ilkiänä.

Kerran keksiä pitäpi, toisen kerran kellistellä.

Kerran kurki puuhun, silloinki jalka poikki.

Kerran köyhä köykähtää, ei siiwolleen silloinkaan.

Kerran köyhä lehmän tappoi, nahan pitkäksi wenytti.

Kerran köyhä löyhähtäpi, senki kostohon kowahan.

Kerran saapi orja lemmen, 2640 orja lemmen, wanki wallan; ei miniä milloinkaan, pojan waimo polwenaan.

Kerran, toisen, köyhä käypi rikkahan owen etehen.

Kerran, toisen, köyhä rukka syöpi wiimeisen weronsa, aiwan ainoan palansa.

Kerranko mies muonasta luikkaa.

Kerta joulu wuodessa.

Kerta kekriä pidetään, toinen kerta kellistellään.

Kerta käydään Kemissä, toinen kerta Torniossa.

Kerta mies petetään, waan ei enää toista kertaa.

Kerta miestä merkitähän, kerta miestä, kuu hewoista, wuosikausi morsianta.

Kerta riihen tappajana, kaksi kaalin appajana.

Kerta syntynyt kuolee. 2650

Kerta wiisaski petetään.

Kesti kestiä kysypi, hywä pöydän pää pyhiä.

Kesti kestiä waatii, pöydän pää pyöräystä.

Kestää Turun ämmän kirkon käynti.

Kesä keikkuen tulepi, talwi suuta muitsistellen.

Kesä kerkeimmällään, nälkä närkeimmällään.

Kesää kekriin, syystä jouluun, äsken talwi tassahtaa.

Kettu on koiralle sukua, korppi haukan heimolainen.

Ketuilla ketut pyytään.

Ketulla on kewiät kengät, 2660 ne ei pauka pakkaisella, ei kolka kowalla säällä.

Ketä kerran keksitään, sitä aina arwellaan.

Kewiät on lesken — Leskellä on kewiät.

Kewäinen kehno ilma, hyweä ajattelepi.

Kewät keikkuen tulepi, talwi suuta wääristellen.

Kewätrusko talwen jatko, syysrusko kesän jatko.

Kewätsadet kaswattaa, syyssadet kadottaa.

Kewättä kynteliltä, syksyä Uolowilta.

Kewäällä on kelta kaunis, syksyllä matara kaunis.

Kewään jatkoa talwiset tuulet.

Kielellänsä lintuki laulaa. 2670

Kieli kellosta putosi, katoi ääni kalkkarasta.

Kieli kärkkäältä palaa.

Kieli on köyhällä rahaa, suu kurjalla kunniata.

Kielsi wanha Wäinämöinen atroa poron perästä, Lapin maasta taikinata.

Kielsi wanha Wäinämöinen eloa emännätöntä, koiratonta kartanoa.

Kielsi wanha Wäinämöinen itsemennyttä manalle, omin tunnoin tuonelahan.

Kielsi wanha Wäinämöinen humalassa huutamasta, wiinassa wiheltämästä.

Kielsi wanha Wäinämöinen kukkaroa paikattua wyöltä miehen naimattoman.

Kielsi wanha Wäinämöinen kullalle kumartamasta, hopialle horjumasta.

Kielsi wanha Wäinämöinen 2680 siian suolta suolimasta, syömästä kalan kutuja.

Kielsi wanha Wäinämöinen tytöstä emon tukia, wanhan äitinsä waroa.

Kielsi wanha Wäinämöinen wanhan nuorta tahtomasta, kaunista käkeämästä.

Kielsi wanha Wäinämöinen wenehessä wieremästä, purressa parahtamasta.

Kielsi wanha Wäinämöinen wesillä wiheltämästä, lainehilla laulamasta.

Kielsi wanha Wäinämöinen yksin öillä kulkemasta, maantiellä makoamasta, sydän-yöllä soutamasta.

Kielty on kaupalta rahaton ehkä hahden partahalla.

Kielty on kissa kellarista, piski piimähuonehesta.

Kielty on kissa kirkosta, pääsee koira jolloin kulloin.

Kierielee kanan munaki.

Kieriwät munatki pesässä. 2690

Kierrä minua, ele kiroa: sanoi kiwi kyntäjätä, niini köyden wääntäjätä.

Kihku lapsen kirkkoon, kihku kirkosta kotihin.

Kiiskinen kaloja wanhin, wata wanhin pyydyksiä, pata wanhin astioita.

Kiitellen kissa poikia tekee.

Kiitos ruoasta, tupakka kiitoksesta.

Kiittäin pahat naidaan, hywät ilman kiittämättä.

Kiittäin tyhmä työnsä tekee.

Kiittää wuohiki wierasta.

Kiitä huomena hewoista, partasuuna poikoasi, tyttöäsi miehelässä, itseäsi ei ikänä.

Kiitä huomenna hewoista, 2700 wuonna toissa morsianta, kolmanna kotiuroa, partasuuna poikoasi.

Kiitä illalla ilmaa, harmaapäänä poikoasi.

Kiitä kiiskistä — Kiitä sääskistä.

Kiitä kiwistä maata, laita lantta sawea.

Kiitä miestä, ele kylää.

Kiitä muille muita maita, itselle omia maita.

Kiitä paarmaista keseä, mäkäräistä wuoden päätä.

Kiitä peltoa kiwistä: se ei siementä kadota.

Kiitä pientäki hepoa, pyri suurenki rekehen.

Kiitä sääskistä — Kiitä paarmaista.

Kiiwas akka kirnutessa, 2710 olutta pannessa äkäinen, koko lempo leipoessa, wasta wiisas wuotehella.

Kipaten kiltaan, kontaten kotia.

Kipinästä maa kytepi, tora tappelun tekepi.

Kipiä kiwellä lyöty, kipiämpi kirwehellä.

Kirjawa kesäinen Kiesus, monenmuotoinen Jumala.

Kirjawa keto kesällä, ihmisen ikä kirjawampi.

Kirjawa tikka — Tikka kirjawa.

Kirjawasta karja kaunis.

Kirki piiassa palapi, kirki piian kintahassa.

Kirkko keskelle kyleä, pappi kirkon partahalle.

Kirkkohon kipiä jalka, 2720 paha jalka pappilahan.

Kirkon kirwes ja rautalapio: ne köyhän welan maksaa.

Kirsi piiasta kirisee.

Kirsi pojassa palapi, paha tammi pakkaisessa.

Kirwes hywä — Hywä ou kirwes.

Kirwes kyntäjän wasara, tappara kylänkäwiän, kiwi kuokka köyhän miehen.

Kissa kiitellen eläpi, katin poika kaunistellen, koira päätä silitellen.

Kissa köyhän piika, koira köyhän renki, katinpoika palwelia.

Kissa on koiran renki: elää wähemmälläki henki.

Kissa tupahan tulepi: hiiret häihtywät kolohin; uros owen aukasepi, naiset kaikki karsinahan.

Kissa yksin — Katti yksin. 2730

Kissan ilo hiiren itku.

Kissan kiuas, ämmän loukas, miehen puhdas pöydän pää.

Kissan tullessa tupahan hiiret reikihin menewät.

Kituu toukkaki puun raossa.

Kiusa lankee omaan kuppiin.

Kiwen mie — Luulin mie kiwen.

Kiwi ei jauha kiewastellen, ilman orjan olkapäittä piian pienittä käsittä.

Kiwi ei jauha kiiwoitellen, heinä ei heitellen ko'ota.

Kiwi ei kiellä kyntämästä, kanto wiljan kaswamasta.

Kiwi on orjan kirjakangas, 2740 saawintanko saumasukka, pankko orjan päänalanen.

Kiwi on orjan kirjawaippa, pätsi orjan päänalanen.

Kiwinen maa wiljan kaswaa, kiukkuinen akka työn tekee.

Kiwinen pelto, kiikkaat housut, wuotawa wene ja riitainen akka, ne on neljä hankalata.

Kiwiä kowaisimetki, maata marjamättähätki, tyttöjä papinki piiat.

Kiwonen kiroelepi kiwen tyhjän jauhajata.

Kodon wilja kaukanaki.

Kohdatten on muilla korjat, minun wäärälten wähäisen.

Kohta lapsi-kuollehella, toinen wäärin mennehellä.

Kohta syöty saatu riista, ajettu hywä hewoinen.

Kohta syöty saatu riista, 2750 maattu entinen emäntä.

Kohtuus paras kustaki, kohtuus hywä makkaroistaki.

Koira haukkui konteloa, wanha piika panteloa.

Koira haukkui, tuuli kantoi tapojani sinne tänne; minä miesi täydellinen.

Koira kodissaan kopia, kukko höystettunkiolla.

Koira koiran tuntee.

Koira kotoansa naipi.

Koira kutsuen tulepi, hywä wieras kutsumatta.

Koira käski hänteänsä, häntä käski karwojansa, karwat alkoiwat kahista.

Koira lyöpi leikkiäki, sika totta tonkaisepi.

Koira nimen antaa, 2760 mies nimen kantaa.

Koira on kowille luotu: kiwille makoamahan, kalliolle kuolemahan.

Koira on suden sukua, korppi haukan heimolainen.

Koira syöpi koipikengät, nauttipi nahan palaiset.

Koira syöpi oksehensa, paha akka antimensa.

Koira welatta elää.

Koira äiän haukkuu, tuuli enemmän kantaa.

Koiralla ei ole kunniata, eikä häjyllä häpyä.

Koiran häntä kosioille, oman kylän ottajille, kun ei tuone tuonnempata, etsine etäämpätä, wetäne weden takoa.

Koiran suuhun hampaat jääwät.

Koiran weitsi wieraan pöytään. 2770

Koiran woitto ensimäinen, miehen woitto jälkimäinen.

Koiraparwi: poikaparwi.

Koirat haukkuu, kosiat tulee, minä waiwainen alasti.

Koirat kutsuen tulepi, hywät ilman lykkeleksen.

Koiwun oksa konnan palkka, nuora pettäjän perintö.

Koiwusta ruoka, silmästänsä juoma.

Kokenut kaikki tietää, waiwainen kaikki kokee.

Kokille kopu tulepi, kun sika sikunan juopi, porsas wiinan porkkoapi.

Kokki ruokansa kokepi, makiansa maistelepi.

Kokki suolan koittelepi, 2780 puhetmiesi morsiamen.

Kokki teki pöperää, ruoka tuli wetelää.

Kokoa kylä kysypi, waan ei karwan kauneutta.

Kolmannesta kowasta pahaki palaa.

Kolmas wasta tuskan näyttää.

Kolme miestä pienessäki paatissa tarwitaan: yksi syö, toinen soutaa, kolmas peräpuikkoa pitää.

Kolme on katsoa kamala: wenet wedellä soutajatta, hepo tiellä haltiatta, paha waimo wartiatta.

Kolme on kiirettä kesällä: yksi on rutu rukiilla, toinen heinällä helinä, kolmas kallis kauran niitto.

Kolme on koskea kowoa: Hämehessä on Hälläpyörä, Kaatrakoski Kainuhussa, ei ole Wuoksen woittanutta, ylikäynyttä Imantran.

Kolme on koskea kowoa tämän ilman kannen alla, kolme synkkeä saloa, kolme wuorta korkiata.

Kolme on kowin pahoa: 2790 hepo wedellä, wenet tiellä, paha waimo wallan päällä.

Kolme on miehellä pahoa: yksi wuotawa wenoinen, toinen heittiö hewoinen, kolmansi toruja akka.

Kolme yötä itkee tyttöki lapsen itkua; muun aikansa itkee miestä.

Kolmea ei tule uskoa: wenettä wesille, hewoista tielle, waimoa talon päälle.

Kolmea on paha katsoa: olkia kengässä, naskalia taskussa, ementätä ikkunassa.

Kolmikuissa kolkan kuulee, kuusikuissa kukan ottaa.

Kolmisäinen Jumalan köysi.

Kolmiöisen wasikan korsi suussa.

Kompastuu hewoinenki kulkeissaan, saatikka ihminen puheissaan.

Kompastuu hewoinenki — Erehtyy hewoinenki.

Konkelo koristelepi 2800 wyyhdillä wisun emännän, aiwan karstin kankahilla.

Konna kalja oluen suhteen.

Konna konnan tuntee.

Konna mies aseetonna, paha paimen weitsetönnä.

Konsti kamala asia on.

Kontio kowa metsässä, uron kuolema kowempi.

Kontti konnalla seljässä; jonka saapi konnuudella, sen kokoopi konttihinsa.

Kopia koira kotonansa.

Kopia kutsuttu wieras, ujo outo kutsumaton.

Koreile toisten häissäsi.

Koreutta kirkkokenkä, 2810 siweyttä silkkisukka.

Koria kotoinen leipä, jos on täynnä tähkäpäitä.

Koria kutsuttu wieras, koriampi kutsumaton.

Korjataan pahallaki koukulla uunia, kun ei parempata ole.

Korkia kotoinen kynnys toisen kerran kaswatessa.

Korpi kaapu köyhän miehen.

Korpi kurjalla kotina, salo sauna waiwaisella, kangas kamaritupina.

Korpi luo komian kuusen, kangas kaunihin petäjän.

Korpin nuornaki hewoinen, suden koira wanhanaki.

Korppi kuiwalla ajaa.

Kortta kaukaa haetaan, apilas 2820 aidan wiereen jätetään.

Korwa enemmän maita käypi, kun jalka.

Korwa enimmän maita kulkee.

Korwakuuloonsa koiraki haukkuu.

Kosi kullalla tytärtä, hopialla houkuttele, suosittele sormuksilla, silkkinauhoilla sitele.

Koska aamuna paljo yrttiä kaswaa, silloin siat loistaa.

Koska hyttiset paljo hewoisia leikkaa, silloin on sadet läsnä.

Koska kissa karhuksi pääsee, katso silloin karjasi.

Koska köyhän pyykki kuiwaa, silloin rikkaan happanee.

Koska naapurin nurkka palaa, silloin on omaki nurkkasi waarassa.

Koska on miekka hullun wyöllä, 2830 silloin werta wuodatetaan.

Koska rikkaat riitelewät, silloin köyhän tukka tuoksuu.

Koska sammakko aamulla paljon parkuu, silloin on sadet läsnä.

Koska sankarit sotiwat, silloin turkan tukka tuoksuu.

Koska tippui tynnyrini, ystäwiä oli yltäkyllin, tuli tytyäksi tynnyrini, ystäwätä ei yhtäkään.

Koska tynnyrini tippui, moni minussa kiinni rippui; olut tynnyristä puuttui, kohta kaikki minuun suuttui.

Koska Urpo turkki päällä, silloin kesä paita päällä.

Koskas helwetti täytyy.

Koskas hywä pahaa tekee.

Koskas laiskan työn teentö: syksyllä lokoa paljon, kewäillä wettä paljon, talwella wilun wihakka, kesällä palawan pakko.

Koskas laiskan työn teentö: 2840 talwella kylmä, kesällä helle, ei koskaan kohda'kuwaista.

Koskas tappi janoaa?

Koskee kowa pappilaanki.

Koskee se hepoon, joka kankeenki.

Koskee se koiraan, joka kalikkaanki.

Koskee se koiraan, joka karwaanki.

Koskee se käteen, joka lyötäwäänki.

Koskee se puuhun, joka lyötäwäänki.

Kosket suuret suljetahan, jaloimmat jaksetahan, waan ei suuta suunnattoman, eikä lemmon leukaluuta.

Koti hywän kiittää, talo hywän tarwitsee.

Koti on muilla koppeloilla, 2850 kartano kanoilla muilla; minä koppelo koditon, minä kana kartanoton, minä pyy pesätön lintu.

Kotihinsa kuollut wiedään.

Kotikauppa paras kauppa.

Kotikissa hiiren ottaa.

Kotikoira woittaa metsäkoiran haukkumasta.

Kotkan tiet on taiwas alla, hahtien jäljet merellä, pojan polut tyttölöissä.

Koto hywä kiittää.

Koto paha muistaminen, pito hywä jättäminen.

Koto sia pahan orpanan.

Koto tähteen sia on.

Kotoansa koiraki kopeilee. 2860

Kotokatti hiiren murtaa.

Kotona kodon sanomat.

Kotona kowan wara.

Kotona kullaki paras.

Kotona lapsi enolassa, tätilässä wieras lapsi.

Kotonansa hywä koira haukkuu.

Kotonansa koiraki kopia.

Koukun sawu henki mulla, maitowelli suurin surma.

Koura kolkkaan, kahmalo keskelle paikkaa.

Kowa kaikkiin koskee, 2870 pehmiä ei puolinkaan.

Kowa kotonsa pitää.

Kowa kowalle wastaa.

Kowa on kuolema kesäinen.

Kowa on surma silmin nähden, kuolema käsin pidellen.

Kowaa kowan ajalla, pehmiämpää perästä.

Kowat on kourat kuolemalla.

Kowin kielti Wäinämöinen, epäsi suwannon sulho, atroa poron perästä, Lapin maasta taikinata.

Kowin korskui konnan ruuna, hirnahti häjyn hewoinen.

Kowuudeksi lumi lehteen.

Kuha kuulu, lahna laaja 2880 wenehessä köyhän miehen.

Kuha suuri, lahna laaja katsoa katehen silmän, wenehessä wierahassa.

Kuhun miekkansa Kuningas, sihen köyhä kirwehensä.

Kuhun puu kaatuu, siinä puu maatuu.

Kuinka lienee kunki laatu eläissänsä ennen saatu, kun pitäpi, niin pysypi.

Kuitu maasta korjataan, tilka maahan heitetään.

Kuitu maasta ottaminen, tilka maahan jättäminen.

Kuka ei kullalle kumarra, horju ääressä hopian?

Kuka Jumalan neuot tiesi?

Kuka kaikkein kielen taitaa, kielen taitaa, mielen noutaa?

Kukan koiran hännän aidalle nostaa 2890 jos ei itse wiitsi?

Kuka kotowarkaan katsoo?

Kuka kyrsän kylässä syöpi, se huolen kotia wiepi.

Kuka solmi kananmunan, kiersi köyttä ruumenista?

Kuka tiesi, kenkä luuli lapsen orwoksi tulewan?

Kuka tiesi, kenpä luuli peipoisen ylenneheksi, ketonurmen kaswaneeksi, lapsen laihan paisuneeksi?

Kuka tiesi kunki mielen, kenkä kenenki sydämen?

Kuka uskoi, kenpä luuli: kiiskistä kalan tulewan, ahwenesta aimo ruoan, leiwän särpimen särjestä?

Kukapa kylleä kysypi, olewata onnahtapi?

Kukapa tässä kukkunepi, kenpä kielin laulanepi, kun tämä kana katopi, munalintu muunnahtapi?

Kukapas kissan silmät pesi, 2900 jos ei itse wiitsi?

Kukas keksi köyhän lapsen kesannolla kenkiwäksi, rannalla rakentawaksi?

Kukas tyytymättömän täytti?

Kukkis pois, torpan kukko, tassimasta talon kanoja.

Kukko jywään tulepi, kananpoika uutisehen.

Kukko kylän ilmoittaa, haukkuu koira korwessaki.

Kukko lauloi Kuurin maassa, kana kaakotti Wirossa.

Kukko on päällä kurjanaki, kana alla armonaki.

Kukko sulla, kukko mulla, kukko meillä kummallaki.

Kukko teille, kukko meille, kukko kaikelle kylälle.

Kukko sanoo: ruoki minua Sipin 2910 päiwään asti; heitä sitte hännästä hankeen.

Kukkupi käkeä kaksi kahden puolen kaiwotietä; satuin noita kuulemahan, hywä oli kuulla kummaistaki.

Kukkuu käki kurjallenki, heläjäpi herjällenki.

Kuku kultainen käköinen, helkyttele hietarinta kultoa kujoiset täynnä, hopehia tanhuaiset!

Kulkiessa matka kuluu, wiipyessä wiikon päiwät.

Kulta kylmä kumpaliksi, wilu waimoksi hopia.

Kulta ruskia, ruis ruskiampi.

Kultaa kewäinen ruoho, tautia talwenalainen.

Kultaa yössä kuluu.

Kultainen kotielanto — Ah kulta!

Kuluu aika seisottuna, 2920 sen paremmin istuttuna.

Kuluu kuikistellenki, menee maistellenki.

Kuluu pidettäwä, otettawa onnahtaa.

Kuluu päiwä pilwessäki, ikä ilman naimattaki.

Kuluu päiwä pilwessäki, ikä yksipuolisnaki.

Kuluu päiwä pilwessäki, murenee murehessaki.

Kumartapi kuusen latwat, järähtäpi järwen rannat kuningasten kulkiessa, waltojen waeltaessa.

Kumma kuusinen lusikka, katajainan kauhapahka.

Kumman kulkewa näkepi talon toisen tyttäressä.

Kumman kuulepi Jumala: lukianko, laulajanko.

Kummat kulkewa näkepi, 2930 kymmenet kylänkäwiä.

Kummiksi on kurki puussa, imeeksi waris wesillä.

Kun ei auta armo luojan, ei auta oma yritys.

Kun ei kylmä kynteliltä, ei palele paawalilta; kylmää kynnet kyntäjältä, warpahat wakoajalta.

Kun ei kylmä kyntelinä, ei palele paawalina; ei ole hellet heinäkuulla, lämmin keskellä keseä.

Kun ei nuorra wiiwykkiä, ei ole wanhana waraa.

Kun ei tapaa hamarasta, niin jääpi terällenki.

Kun ei wappuna waossa, niin ei pouka pohtimessa.

Kun ennen kuoltiin, niin wiiltiin.

Kun ensimäinen lumi aidan rakoja tukkii, silloin on wanhoilla akoilla hywä kylwää.

Kun et saata, niin syötä. 2940

Kun hullu markkinoille tulee, silloin saksa rahoja saapi.

Kun hullu wiisasta neuoo, wiisas willihin tulepi.

Kun härkä kyntelinä räystään alta juo, silloin maariana kukko janoon kuolee.

Kun jouhi saadaan, niin hewoista tehdään.

Kun jääpi terältä, niin jääpi hamaraltaki.

Kun kaikki yhden kiwen päälle sylkee, pian se kastuu.

Kun kaksi warasta riitelee, niin talonpoika lehmänsä saa.

Kun kauhalla aljetaan, niin lusikalla lopetetaan.

Kun kerran tulee aljetuksi, niin aina tulee annetuksi.

Kun kissa karhuksi kaswaa, 2950 waro silloin silmiäsi.

Kun kissa karhuksi pääsee, niin kaiken karjan tappaa.

Kun kissasta karhu kaswaa, niin hän kaiken karjan kaataa.

Kun koiraski kowan näkee, wielä seli munan tekee.

Kun konna pääsee korrelle, niin hän pyytää orrelle.

Kun kowaaki kalwetaan, totta siitä hiukka lähtee.

Kun kowan näkee, niin koiraski kantaa.

Kun kowan näkee, niin koiraski pojan tekee.

Kun kukko Sipin päiwänä kulpasta juo, niin maariana isosta allikosta.

Kun kynsi kaswaa, niin kynä katoo.

Kun kynsi katoo, niin kynä kaswaa 2960

Kun kynä katoo, niin kynsi kaswaa.

Kun käsi hywän tekepi, sitä silmä katselepi.

Kun käteen, niin kärsään.

Kun laiska liikkeelle lähtee, niin hän kotonsa koipee.

Kun lapsi saa, mitä itkee, niin se on ääneti.

Kun lie tosi, niin seisokoon; kun lie walet, niin waipukoon.

Kun mies wanhenee, niin tarha pienenee.

Kun minä kuolen kuulu piika, katonen kasariwaski, jääwät sulhoiset surulle, miehet mielimurtehille.

Kun minä suutuin surwomasta, wäsyin wettä kantamasta, suurus suustani putosi, hywä leipä leuoiltani.

Kun nurkka palaa, niin on toinenkin waarassa. 2970

Kun ohran hiukset näkywät, warresta silloin wiikatteesi.

Kun oisi kiwi leipänä ja wesi juomana, sitte laiskan elää kelpoaisi.

Kun oisin paimenna poloinen, eli paimenen tytärnä, kuuluisi kulosta ääni, heläjäisi heinikosta.

Kun oisin poikana poloinen, kalki jousen kantajana, ei ne pyyt pyhää pitäisi, orawaiset oisi jouten.

Kun olin ennen nuorra miessä, miekkani kädessä kääntyi, kun kewyisin haawan lehti, eli leppäinen palikka.

Kun olin ennen nuorra miessä, nuorra miessä naimatonna, moni katsoi muotohoni, warteheni walkoitteli.

Kun olin ennen nuorra miessä, sylen syöksin keihäswartta peltohon alaperähän, maahan mättähättömähän.

Kun olin miessä nuorempana, hersyin heinän karwaisena: aidan kolkat woita lypsi, kiwoiset muni munia.

Kun olin miessä nuorempana, toki tunsin laskuwäylät, kosket kulkia osasin: tousa oli toisessa kädessä, toisella pidin pereä.

Kun olin miessä nuorempana, 2980 tunsin mie tupakan juoda, piipun suussani piteä.

Kun olin miessä nuorempana, wielä wiinan juomatonna, piti piikaiset hywänä, waimot pääni walkiana.

Kun olisi — Kun oisi.

Kun olisin — Kun oisin.

Kun on kaukana, niin ammoo, kun on likellä, niin puskee.

Kun on kurja kumpalina, niin on karhu kantapäillä.

Kun on kuusen kaatajata, kyllä on oksan ottajata.

Kun on liki, niin puskee, kun on kaukana, niin ammoo.

Kun on miniä mielellinen, niin on lanko laadullinen.

Kun on oikein Otawa, sarwet suoraan suwehen, pursto perin pohjaisehen: silloin nuorten nousuaika, wanhojen lepuu-aika.

Kun on onneni kowempi, 2990 niin on suuni rohkiampi.

Kun on peukalo urosta, niin on naista naukiampi.

Kun on puola puolikypsi, niin on pelto kokokypsi.

Kun on päiwä puolessa, niin on nälkä suolessa.

Kun on pääsnyt suusta, niin pitää päästä kukkarosta.

Kun on ruossa, niin on reessä; karhella kahden isännän.

Kun on ruossa, niin on reessä, ylisellä pieleksessä.

Kun on usma uunna wuonna, silloin halla heinäkuussa, talwi keskellä keseä.

Kun on wampa warpahassa, sydäntäki syytelepi.

Kun on ämmä puhetmiesnä, niin on piru konttimiesnä.

Kun pää poikki pannaan, 3000 jo silloin jalatki jokeen joutaa.

Kun rikkaat riitelewät, silloin köyhä rauhan saapi.

Kun rupesi, niin repesi.

Kun tahdot talwisen waimon, ota olkihuonehesta, riusan warresta walitse, kiwenpuusta kihlaele.

Kun tulee alotetuksi, niin tulee kulutetuksi.

Kun tulee otetuksi, niin tulee annetuksi.

Kun tulepi tuskan soutu, hätäpäiwä päälle saapi, silloin luotan luojahani, turwaan Jumalahani.

Kun tämä kana katopi, punaposki pois tulepi, siwu tästä tiet tehdään, rannan kautta raiwataan.

Kun tämä kana katopi, tämä lintu liikahtapi, niin tämä kartano katopi, tämä linna liikahtapi.

Kun työ loppuu, loppuu leipäki.

Kun warkaat riitelewät, silloin 3010 talonpoika hewoisensa saa.

Kun wäärän puun pesään panee, wähempi muita mahtuu. Kuni korennot kolisi, sini räätikät menestyi.

Kuningas kurjaki kotonansa.

Kuningasta kuuleminen, herroja kumartaminen.

Kuningasta kuuleminen, waltoa wapiseminen.

Kunis huiskat hunnullisna, sinis huiskat huolellisna; kunis liikut liinallisna, liikut liioissa sanoissa.

Kunnia edellä käypi, tapa tallustaa jäljessä.

Kunnia hywä tapa, ehkä yksin huonehessa.

Kunnia hywä tapa, puuro hywä ruoka.

Kunnia hywä tawaksi, 3020 wiljawuosi wierahaksi.

Kunnia hywä tawara, hywä wieras wiljawuosi.

Kunnia sille, jolle kunnia tulee.

Kunniaa sonnin suuret sarwet.

Kunniaksi härjällä suuret sarwet.

Kunniata Kaian kaikki: wyöllähän kodan awaimet.

Kunpa nyt oisi suuta korwiin ja watsaa polwiin, sanoi kerjäläinen munarokkaa syödessä.

Kuolema kowinta työtä, majan muutto surkeinta.

Kuolema on kuuro ja sokia: ei kuule, eikä näe, koska häntä rukoillaan.

Kuolema ruton seassa, uni torkan portahalla.

Kuolten koira tapansa heittää, 3030 paha koira ei kuoltenkaan.

Kuolten työ loppuu.

Kuoltuansa koira paranee.

Kupu syöpi kukkaisetki, watsa waskirenkahatki.

Kurja akkaki aseetta.

Kurja hankahan kutoja, waiwainen wenetten seppä.

Kurjaki kotonansa kuningas on.

Kurjalla ei ole kotia, katalalla kartanoa.

Kurjella on kumia kulkku, kajawalla pitkä kaula.

Kurjen teitä kulkeminen, käyminen kärjen uroa.

Kurki laiskan pellon sonnittaa. 3040

Kurkko-huttu, huora-emäntä.

Kussa ei ole pelkoa, siinä ei ole häpyä.

Kussa ei ole pelkoa, siinä ei ole toiwoa.

Kussa haaska, siinä korpit.

Kussa kaakku leiwotaan, siinä toista toiwotaan.

Kussa kaakku syödään, siinä kaksi saadaan.

Kussa kipu, siinä käsi, siinä silmä, kussa armas.

Kussa kotka lounahtaa, siinä linnut pienemmätki.

Kussa laki lakkaa, siinä waiwaisuus alkaa.

Kussa minun kultani kuiskuttaa, 3050 sinne minun silmäni luikuttaa.

Kussa on Jumalan kirkko, pirun on kappeli likellä.

Kussa on musta kauhan warsi, siin' on laiska piian warsi.

Kussa on syömärit urohot, siin' on koirat koukkuseljät.

Kussa on waimot wattikkaiset, siin' on waiwaiset wasikat.

Kussa pelko lakkaa, köyhyys tykö pakkaa.

Kussa peura pehtelepi, siihen karwa katkeapi.

Kussa työ tehdään, siinä ruoka syödään.

Kussa woitto, siinä'i wahinko.

Kussa wähä kimalaisia, siinä wähä hunajata.

Kuta en kuulle laulajaksi, 3060 enkä tienne tietäjäksi, sen minä siaksi laulan, muutan mullan tuhmniaksi.

Kuta kukko noukahtaa, se kanahan kapsahtaa.

Kuta wanhempi pukki, sitä kowempi sarwi.

Kuteelleen kangas kaunis, leipä hieretjauhoillehen, neiti kaswanaisillehen.

Kutojaansa tutkamensa, luojaansa kerinpalaiset.

Kutsumaton wieras, keittämätön rokka.

Kuu kesään kirwiäisestä, wähä wästäräkkisestä.

Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipoisesta, wiikkokausi kiwenwiasta, yksi päiwä pääskyisestä, wästäräkistä ei wähäkä.

Kuu leiwosta kesähän, puoli kuuta pulmoisesta, wiikko wittalintuisesta, tuskin päiwä pääskyisestä.

Kuu lierusta kesähän, wiikko wittalintuisesta.

Kuuloansa koiraki haukkuu, 3070 ei aina näkemiänsä.

Kuultelee hywää syömätönnäki.

Kuultuansa koira haukkuu, eikä aina nähtyänsä.

Kuuluisa rikkaan tauti, mutt' ei köyhän kuolemaka.

Kuuluu kurikan ääni, naulan päähän napsuttaa.

Kuuluu kuuman kuikkuna, waikk' ei mämmin mähkinä.

Kuuluu rikkaan potiki, ei köyhän kuolokaan.

Kuumeheksi kuun kehikko, poutimoiksi päiwän sääri.

Kuumeheksi kuun kehäinen, sateheksi päiwän sappi.

Kuuntelee, kun torutaan, kääntelee, kun lyödään.

Kuuro päiweä kulupi, 3080 hywä hetki heiahtapi, köyhän miehen kenkiessä, waiwaisen warustaessa.

Kuuro päiweä kulupi köyhän kauan kengittäissä: milloin rätti räpsähtää, kulloin paula pauskahtaa.

Kuuro päiweä kulupi laiskan kauan kenkiessä.

Kuuron pilwestä satapi, kajanneesta kaiken päiwän.

Kuusen juuret kuiwettuwat, waan ei kuiwu kyyneleni.

Kuuset paukkaen palawat, ämmät ähkäen eläwät.

Kuwa kaunis syömättä, mutta ei ihminen.

Kuwa syömättä eläpi, miesi leiwällä, lihalla, puurolla, kalarokalla.

Kuwaisensa kukkoki tekee.

Kuwuksi kulon kewäisen, sykysyisen taudiksensa.

Kuwustansa kukko laulaa, 3090 wihkostansa lehmä lypsää.

Kydyn kytken kynnyksehen, nadon naittelen kylälle, anopen susille syötän, apen karhuille rewitän.

Kydyt kyinä kynnyksessä, nadot nauloina owissa.

Kyliä myöten kerjääjä kulkee.

Kyljet luita werkkaisemmat.

Kylkehen kyläinen ruoka, se kohti kotoinen ruoka.

Kylkehen kyläinen syönti, äsken kohtuhun kotoinen.

Kyllin syönyt röyhtelee, nälkäistä näännyttää.

Kyllä aika tawaran nauttii.

Kyllä aina antaa saapi.

Kyllä akoilla unia on, waiwainen ne kaikki selitti. 3100

Kyllä eläwä kuolewansa tuntee.

Kyllä eläwä palawansa tuntee.

Kyllä etsiwä hewoisen kaupan löytää.

Kyllä helisewä hyppääwiä saa.

Kyllä hepo kannuksen tuntee.

Kyllä hewoinen ajajansa tuntee.

Kyllä hipiä lämpimänsä tuntee.

Kyllä huntu huolta tuopi, palttina pahoa mieltä, liina liikoja sanoja, pellawa perättömiä.

Kyllä huoli wirttä saapi, muret wirttä muistuttapi, kaiho kantapi sanoja, mielalaiset arweloita.

Kyllä hywin syöden kalua menee; 3110 elää köyhä wähälläki.

Kyllä hywin eläissä paljoki kuluu.

Kyllä hywä hewoinen pian pyrystä päästää.

Kyllä hywä hiljaisensa takaa saa, waan ei paha pikaistansa.

Kyllä hywä itsensä lyöpi, paha ei lyödenkään parane.

Kyllä hywä lapsi itse witsansa tuopi.

Kyllä hywän pinon tykönä on hywä lastuja poimia.

Kyllä hywästäki kuollaan, pahastaki parataan.

Kyllä hywää jäämänki on.

Kyllä härkä häntänsä tarwitsee, jos ei ennen niin kesällä.

Kyllä härkä juuret syö, kun kukka 3120 maahan saa.

Kyllä härkä jäniksen tapaa, jos ei muolla niin kattilassa.

Kyllä häpeemättömän hywä elää on.

Kyllä häwyttömän elää kelpaa.

Kyllä ikä tawarata kokoo, waikka ei tawara ikää lisää.

Kyllä ilma ääntä wetää.

Kyllä jalan juuressa kunki tauti on.

Kyllä jalka kengän sioittaa.

Kyllä Jumala hywä mies on: korjaa monta pahaa miestä.

Kyllä Jumala luodut lapset ruokkii.

Kyllä Jumala omansa korjaa. 3130

Kyllä Jumala Tiituksen löytää, jolla kostaa pahoja töitä.

Kyllä Jumalalla päiwiä on.

Kyllä kaksiki sammakkoa yhteen kaiwoon mahtuu.

Kyllä kantawa kuormansa tuntee.

Kyllä kesä kasteensa kuiwaa.

Kyllä kesä kuiwaa, minkä kesä kasteleeki.

Kyllä kieletön menepi, kunne mieletön ajapi.

Kyllä kipiä lämpimänsä tuntee.

Kyllä kirweswarsi tapoja antaa.

Kyllä kitua kestää. 3140

Kyllä koira haawansa nuolee.

Kyllä koira koiran tuntee, keri keksii kumpalinsa.

Kyllä koira ontuu, koska tahtoo.

Kyllä koira päänsä silittäjän tuntee.

Kyllä koira weljensä löytää.

Kyllä kotohiiri korren murentaa.

Kyllä kowa kenkä jalan sylkyttää.

Kyllä kowa puolensa pitää.

Kyllä kuiwa rikka hännästä heltii.

Kyllä kukolla wirsiä on. 3150

Kyllä kulta iltaisella, huora, luisku huomenella.

Kyllä kuollut kuuntelee, mitä jäänyt huutelee.

Kyllä kuollut paikkansa pitää.

Kyllä kurki niittää, minkä kurki sonnittaaki.

Kyllä kuulen torwen äänen, waikk' en näe soittajata.

Kyllä kuulepi Jumala ilmanki kuuluttamatta, näyttämättäki näkepi.

Kyllä kuuluu: sanoi paimen pilliänsä.

Kyllä kuuluu: sanoi torwen tekiä.

Kyllä kyntäjät eläwät, atran painajat asuwat, koska me meriset miehet aina aikahan tulemma.

Kyllä kypsi kerkiäpi 3160 waimon antawan kädestä.

Kyllä laiskalla pyhiä on.

Kyllä lapsi sen tuntee, joka päätä silittää.

Kyllä leipä syöjän saapi, wehnäleipä liiatenki.

Kyllä limpa linnun saapi, kampura kalan hakepi.

Kyllä luoja luodun tuopi, antaa aiwotun Jumala.

Kyllä luonto luoksi tuopi, oma weri ottelepi, lämpöinen lähentelepi, liinahursti liittelepi.

Kyllä luu lihan kaswattaa.

Kyllä lyhyt siihen raiskan maasta saa, kun pitkä tähden taiwahasta.

Kyllä lyöpä aseen löytää.

Kyllä maa miehen pettää, 3170 kun mies maansa pettää.

Kyllä maa omansa perii.

Kyllä maalla majaa on, suolla kurjenki sioa.

Kyllä maalla wiisaita on, kun wedellä wahinko saapi.

Kyllä mahtuu kaksiki sammakkoa pappilan kaiwoon.

Kyllä mailma masentaa.

Kyllä mailma nuijii.

Kyllä mailman ranta miehen käymään opettaa.

Kyllä mailmaan ääntä mahtuu.

Kyllä makaawalla unta on.

Kyllä matalaki kanto kuorman kaataa. 3180

Kyllä matka kuormaa lisää.

Kyllä menewän matka joutuu.

Kyllä miero waiwaisensa waalii.

Kyllä mies jäljestäki kelpaa.

Kyllä mies meren kiertää, ei kierrä wahinkoansa.

Kyllä monta kirjawaa kissaa Suomessa on.

Kyllä monta wuohta yhdenmoista on.

Kyllä munatki pesänsä hierelee.

Kyllä muolla — Moni muolla.

Kyllä mykkä mielensä nouteen tuntee. 3190

Kyllä mäki welkansa maksaa.

Kyllä märkä maa weden wetää.

Kyllä neitsyt neuon tiesi: kun ei naitu, oli ilman.

Kyllä neuo niisiin tulee, kun on kangas kaitehessa.

Kyllä neuo tuuleen tulee, kun wenet wesille saapi.

Kyllä on aamuja idässä, ehtoita luotehessa.

Kyllä on aikoa idässä, idän päässä huomenia.

Kyllä on juonia joella: joka mutka soutamista.

Kyllä on ketulla mieltä, mutt' on surma sukkelampi: milloin wiskopi wipuhun, saattapi satimen alle, kullon raudat rapsahtapi, pahat sangat paukahtapi.

Kyllä on ketulla mieltä, 3200 paljo juonia pahalla.

Kyllä on kihlan kantajata, taalarin taritsiata, ei ole lapsen syöttäjätä, ei emon elättäjätä.

Kyllä on kiukaita, jos kissojaki.

Kyllä on korppia, kussa raatoja.

Kyllä on käskiän wäkeä, lainan ottajan eloa.

Kyllä on käskiän wäkeä, onnettoman olkapäätä.

Kyllä on köyhän kyyneleitä, rikkahan ilopitoja.

Kyllä on maata kyntäjällä, kyliä käweliällä.

Kyllä on maata kyntäwällä, wettä wiljoin soutawalla.

Kyllä on miehiä merellä, lakkipäitä lainehilla.

Kyllä on miestä kirkkomäellä 3210 housu päällä horjumassa, wästi päällä wärjymässä.

Kyllä on monta monessa, paljo papuja padassa.

Kyllä on naidessa eloa, kihlatessa killinkiä.

Kyllä on naittaissa kalua, kihlattaissa killinkiä.

Kyllä on oksan ottajoa, kun on kuusen kaatajoa.

Kyllä on oksan ottawia, kun on tammen taittawia.

Kyllä on päiwiä idässä: kaikki läntehen katoowat.

Kyllä on päiwiä, kun olisi makkaroita.

Kyllä on rikkautta, kussa on rakkautta.

Kyllä on saatuja sanoja, niinkun kuusessa käpyjä, petäjässä helpeheitä.

Kyllä on sielun seulomista 3220 ruumihin rumia töitä.

Kyllä on syystä puuta puida, kewättä ketoa käätä.

Kyllä on tiellä tenkeliä.

Kyllä on tielläki tiloa, jos on wartta wirsullaki.

Kyllä on tulta tuhniossa, tauloa takan läwessä.

Kyllä on työtä kärsiessä, kypsen kyrsän joutuessa.

Kyllä on työtä tekiällä, wettä wiljoin soutajalla.

Kyllä on työtä tiinehessä, joko luo, joko kantaa.

Kyllä on unta makaawalla, wettä wiljoin soutawalla.

Kyllä on wasken walajoa, waikk' ei ole tinan tekiätä.

Kyllä on wirttä laulajalla, 3230 runoja rupeajalla.

Kyllä on yöllä eksyneitä, päiwällä palanneita.

Kyllä on yötä, kyllä jäätä juosta herrojen hewoisten.

Kyllä on yötä, kyllä työtä, kyllä puita ja päreitä.

Kyllä on yötä Uolewista, päiweäki Paawalista.

Kyllä on yötä yökytellä, annan päiwän aikuista.

Kyllä onni työt tekepi, aitta kankahat kutopi, laari langat kehrä'äpi.

Kyllä orit tamman potkun tuntee.

Kyllä paha hewoinen pian päällisensä syö.

Kyllä paha puolensa pitää.

Kyllä paha sanomattaki tulee. 3240

Kyllä pahalla katsojalla warkaita on.

Kyllä pahassa wastus on.

Kyllä palli kansan kirkkoon tuo.

Kyllä papilla puheita on.

Kyllä pidettäwä kuuluu, pieksettäwä pehmiää.

Kyllä pienellä eläimellä monta tietä on.

Kyllä pispalla pappia on.

Kyllä päiwiä kesällä, syksyllä puhteita.

Kyllä päiwä pitkä on, wuosi wieläki pitempi.

Kyllä pääsi pestyksi tulee, kun et 3250 itse saunassa ole.

Kyllä rahalla rihmoja saa.

Kyllä reki warsan tielle opettaa.

Kyllä renki reiän löytää.

Kyllä rikas aina naidaan, mutt' ei köyhä koskaan.

Kyllä rikkailla rohtimia on, kun köyhät kehrätä jaksaa.

Kyllä routa porsaan kotia tuo.

Kyllä rukki ruoan tuopi, kehräwarsi keittämistä.

Kyllä ruoka syöjän saapi.

Kyllä saikka syöjän saapi, juojansa olut punainen.

Kyllä sakko rahoja saapi, 3260 neiden kihla kintahia.

Kyllä sana lewiää.

Kyllä sanan saapi.

Kyllä sattuu hepoon, jos kankeenki.

Kyllä se kerkiää: häistä läksiäisiin.

Kyllä se on joutamassa joka on jokia soutamassa.

Kyllä se oras tuntuu, josta touko tulee.

Kyllä se syitä löytää, joka lasta piestä tahtoo.

Kyllä sen neula syö, minkä neula saaki.

Kyllä sen päiwä kuiwaa, jonka yö kastelee.

Kyllä sen wako tuopi, minkä oja wiepi. 3270

Kyllä sihwilä — Saapi sihwilä.

Kyllä siinä kuulia on, kussa puhujaki.

Kyllä siinä on näkiä, kussa tekiäki.

Kyllä siitä porsaasta sika tulee.

Kyllä sika sukiansa tuntee.

Kyllä silloin papuja tulee, kun papumaa on Marken päiwänä marjametsän wäärti.

Kyllä sitte wiisaita on, kun ensin wahinko tulee.

Kyllä sopu siansa saa.

Kyllä sowinto siaa antaa.

Kyllä sukka suuta saapi, 3280 liinasukka liiatenki.

Kyllä sukka suuta saapi, paha kinnas kännälmystä, tyttöinen torasanoja.

Kyllä Suomi sonnin kuohitsee.

Kyllä susi poikansa ulwomaan opettaa.

Kyllä susi syitä saa, kun mieli lampaan lihaa tekee.

Kyllä syljetty ruoka syödään.

Kyllä syöpä selwittää, purewainen puhdastaa.

Kyllä syötäwä kulupi, otettawa onnahtapi.

Kyllä taiwas sanoja wetää.

Kyllä takaa ajawalla matkaa on.

Kyllä tappi juoda saa. 3290

Kyllä tehty seisoo: lapsi tyttären watsassa.

Kyllä teko puut lappaa.

Kyllä terwetki kuolee, potewaki paranee.

Kyllä tie taloon wiepi, rata köyhän kartanohon.

Kyllä tie tateesen wiepi.

Kyllä tiedän naisten naurun: nawan alla on naisten nauru.

Kyllä tiedän tiedon toisen, taidan taidonki paremman.

Kyllä toisen housuilla hywä tuleen istua on.

Kyllä toisen kukkarosta hywä kauppaa tehdä on.

Kyllä tuoni woiton tuopi, 3300 mana maansa suojelepi.

Kyllä tuulet tulewat, kun wenet wesille saapi.

Kyllä tyhjä kouria antaa.

Kyllä tyhjä kukkaro weden päällä pysyy.

Kyllä tyhjä puolensa pitää.

Kyllä tyynessäki lahdessa kala kutee.

Kyllä työ tekeen opettaa.

Kyllä työ tekiänsä neuoo.

Kyllä tässä tasan pannaan: kaksi miestä ja yksi silmä.

Kyllä wahinko mainimattaki tulee.

Kyllä waka wannoa tohtii. 3310

Kyllä wanhalla wikoja on, ylenkyllältä kipuja.

Kyllä waras weljensä walitsee.

Kyllä wasta, koska kohta.

Kyllä weisaajalla wirsiä on.

Kyllä wesi juomaksi, jos kiwi leiwäksi.

Kyllä wuosi ewäänsä syö.

Kyllä wuosi weronsa wiepi, ajastaika antimensa.

Kyllä wäiwet nautansa tuntee.

Kyllä wälittäin kituaki kestää.

Kyllä wäärä puolensa pitää, 3320 katsokoon suora itsensä.

Kyllä yskän ymmärrän, waikka en rykiä taida.

Kyllä yskän ymmärrän, waikka en taudin tapoja tiedä.

Kyllä yö wartta antaa.

Kyllä ähkää kestää, mitä muuta tullee.

Kylmä kulta kumpaliksi, walju waimoksi hopia; paret piika piskuinenki, waimon lapsi waiwainenki.

Kylmä on kyläinen sauna, waikka löyly lyötäköhön.

Kylmä ryysyjä kysypi, wilu walju waattehia.

Kylmät talwen lämpimätki, lämpimät kesän wilutki.

Kylä hywä heittäminen, akka paha muistaminen.

Kylä hywä jätettäwä, 3330 koto huono muistettawa.

Kylä köyhän kellariksi, miero waiwaisen waraksi.

Kylä niin, kuin pidetään.

Kylä siellä, kussa kukko, haukkuu koira korwessaki.

Kylä talon woittaa, pitäjäs kylän hywänki.

Kylän lempi, kodin konti.

Kylän wiriä, kodin laiska.

Kylässä kukko laulaa; haukkuu peni pellonki takana.

Kynnyksiin kyläinen ruoka.

Kynnys on hirttä korkiampi, piha askelta pitempi.

Kynsillään kokko parahan pitää. 3340

Kynsistänsä kotka syöpi.

Kynteli kowan kysypi, Paawali pajattelepi: joko on kankaita kudottu, alotettu aiwinoita.

Kynteli kowin kysypi, Paawali pajattelepi: joko on ruohtimet ruhottu, joko tappurat tapettu.

Kypenistä maa kytepi: wähästä paha tulepi.

Kypenistä maat kytewät: sanoista sodat tulewat.

Kypsi liha elättää, tuores liha kuolettaa.

Kypsynyt hywä, kauankiehunut makia.

Kypärissä kyntää, kinnaskädessä kylwää, paitasilla leikkaa.

Kysellä saapi muinainen morsian.

Kysy menneenwuotista lunta. 3350

Kysy, mistä Kuningas kultaa saa.

Kysy sitä, onko pappi kirjamies.

Kysyen kylä löytään.

Kysyjä ei eksy.

Kyty kyinä kynnyksessä, nato nauloina pihalla.

Kyynärän ikä kulupi, waaksan warsi wanhanepi, kuultua kewätkäköisen.

Kyytimies kylän warassa, matkamies ewähiensä.

Käden täysi härkäki.

Kädessä kärppä pinossa: käykän toista pyytämään.

Kädestä kärsään köyhän saalis. 3360

Kädet kärkiään palapi, takapuoli ei tiedä'kään.

Käkeykset wäärin käywät, lupaukset luiskahtawat.

Käki kukkuu: halloiksi hankeen, leinoiksi lehteen, wiljawuodeksi warpuun.

Käki kukkuu: leipää lehteen, hallaa hankeen.

Käki tuo suwen sanoman, pääsky päiwän lämpiämän.

Kärsi kowaa, kyllä pehmiä perässä tulee!

Kärsi pahaa, toiwo parempaa!

Kärsiwä kaikki woittaa.

Kärsiwän osa paras on.

Käsi kaunihin tekepi, 3370 silmä kaunihin näkepi.

Käsi kaunihin tekepi, sitä silmä katselepi; suu sanan hywän puhupi, sitä mieli muistelepi.

Käsi kypsehen menepi, käsi toinen taikinahan.

Käsi käden pesee, molemmat kädet kaswon.

Käsikkää me käymmä, sormikkaa me sowimma, rinnoin riihihuonehesen, kilpoa kiwen etehen.

Käske kehnoa, käy jäljessä!

Käskemättä työlle, lusikatta ruoalle.

Käyden kylään päästään, juosten tielle jäädään.

Käyden maat leppysemmät, juosten matka joutusampi.

Käydä käsketyn pitäpi, olla nöyrän neuottawan.

Käymättä saapi olla, waan ei wiipymättä. 3380

Käynyt matkansa sanopi, käymätön ajattelepi.

Käynyt tiensä tietää, saanut säkkinsä kantaa.

Käypi kettu kengillänsä, saukko saadussa nutussa.

Käypi laiska langoissahan.

Käypi syönti syönnin päällä, waan ei lyönti lyönnin päällä.

Käypi wiisaski wipuhun, hullu huhtopi siwutse.

Käypi wiisaski wipuhun, kawalaki kammitsahan.

Käwelee sonni sarwiensa nojassa.

Käärmettä kukolla kannus, suden luuta koiran hammas.

Köyhyys ei käske warastamaan, 3390 eikä rikkaus kiellä warastamasta.

Köyhyys käden kitkettää, hulluus wäärin lausuttaa.

Köyhyys käden kätkee.

Köyhyys saattaa walehteliaksi.

Köyhyys sotii: tie eteen, keppi käteen.

Köyhyys tuo toran talohon, riidan liika rikkauski.

Köyhyyttänsä köyhä werassa käy.

Köyhä antaa kontistansa, rikas ei aitastansakaan.

Köyhä ei kaadu korkialta: luudan päältä lattialle.

Köyhä elää, kuin märkä palaa.

Köyhä häwinneen nimi on. 3400

Köyhä kankahan kutoja, waiwainen wenetten seppä.

Köyhä toiwoo rikastuwansa, rikas pelkää häwiäwänsä.

Köyhälle rikas antaa, minkä itse halpaa.

Köyhän lapsi työt tekepi, kaikki kankahat kutopi, kaikki rihmat kehrääpi, kaikki lapset liekuttapi.

Köyhän on osa orren päässä, pala patsahan nenässä.

Köyhän on sahti sammakolta, orawalta ohrajuomat.

Köyhästä naimaan, pohatasta hewoisen ostoon.

Köytetty kotihin saapi, köyttämätön tielle jääpi.

Köytetty tiellä kestää, köyttämätön hajoapi.

Laari langat kehreäpi, 3410 aitta kankahat kutopi.

Laatien asiat suoriuwat.

Laatua työ waatii, siiwoa sikoin ruoka.

Ladossa heinä lawossa, ylisellä pieleksessä.

Lahja lahjoa kysypi, hywä sana wastausta.

Lahjat lainki lumoawat, oikeuden wäärin wiewät.

Lahopuu weden wetäpi, mies wanha oluen juopi.

Laiha lintu lapsillinen, lapsiton lihawa lintu.

Laiha seppä palkatonna, paha paljon palkan kanssa.

Laiha wuohi kytkyessä, waimo miehen antimilla.

Laihan koiran haukku ei kuulu kauas. 3420

Laihat pellot, laiska isäntä, maat karut, makaaja miesi.

Laikka lainan kyljessä on.

Laina lakkisi kylähän: jätä pääsi paljahaksi.

Laina-lakki, laina-takki, laina-kintahat kädessä, laina-kihlat kintahissa.

Laiska häwinneen nimi on.

Laiska joka miehen renki on.

Laiska lahdessa asupi, teräwäinen niemen päässä.

Laiska lahdessa, wirkku niemen nenässä.

Laiska lahtehen menepi, kirsmitellen, kiskotellen, käsiwarsia siwellen, ojennellen olkaluita.

Laiska lakkaamatta työtänsä mainii. 3430

Laiska lakkaamatta töitänsä luettelee.

Laiska Lappihin menepi, weltto wettä soutamahan.

Laiska lapsille parempi, ruma työhön rohkiampi.

Laiska maalle soutaa, weltto wesille heittää.

Laiska on luotu laulajaksi, huoraksi sepän emäntä, sepän lapset warkahaksi.

Laiska rantaan soutaa, wiriä wedellä wetää.

Laiska suwella walkia on.

Laiska tahtoo kaksi palkkaa.

Laiska tulemaan, nöyrä lähtemään.

Laiska töitähän lukepi, 3440 wirkku ei mitään wirka.

Laiska wiluun kuolee.

Laiska äiti kaswattaa wiriät lapset

Laiskuus on hywä lahja, joka sen oikein käyttää.

Laiska lapsi myllyyn: sika säkin repii.

Laita lasta kylään: mene itse perässä.

Laittain Suomi kiittää.

Laki juttuin weräjä on.

Laki kowa on, ei mies.

Laki laulajan palapi, runon kulkku kuiwettupi, rahatonta laulamasta, kullatonta kukkumista.

Laki on niin, kuin luetaan, 3450 asia niin, kuin ajetaan.

Laki on niin, kuin luetaan, työ on niin, kuin tehdään.

Lalli etsi lakkiansa, Lallin lakki päälaella.

Lammas huuti lakkiansa, oinas otsawillojansa.

Lampaan ääni on wähä, waimon ei wäheäkään.

Lamussa jotain on: sanoi ukko, kun wirsuun halmetta teki.

Langot waiwaisen läheiset, omaiset onnettoman.

Lapasissa on lasten kangas, wirti wanhan kankahassa.

Lapsella on lapsen mieli, tyhmällä on tyhmän kieli.

Lapsempana lastataan, wanhempana wastataan.

Lapsen mieli lampahalla, 3460 emäsian porsahalla.

Lapsesta mies tulepi, penikasta kunnon koira.

Lapset kuninkaanki lapset.

Lapset lapsia tekepi wanhemmille wastukseksi.

Lapset lastuiset kotonsa tekewätki, särkewätki.

Lapset lausuwat tosia, halki haastawat asian, puhelewat puhki kaiken.

Lapsi itkien emolta, kysyen kylän akoilta, maanitellen maalimalta.

Lapsi kaswaa, hammas karkenee.

Lapsi, kunnes lattialla, äsken poika portahalla.

Lapsi nuoremman nimi on.

Lapsi on lapsi kuninkaanki poika. 3470

Lapsi on turwa laiskan waimon, wiriänki wiiwyttäpi.

Lapsi suuhun suurimmatki, piika päähän pienimmätki.

Lapsi suuhunsa korian, nuori päällensä panepi, wanha akka wakkaisehen.

Lapsiparwi köyhän särwin.

Laske huora huonehesi, warasta ei wainiollenkaan.

Lasna lasta lastataan, miesnä mielehen tulepi.

Lastuwalkia, lainapannu.

Laukku laulajan seljässä: jonka saapi laulamalla, sen lakopi laukuhunsa.

Laulaa lapsi syötyänsä, itkee ilman oltuansa.

Laulaen pappi rahan saapi. 3480

Laulaen sanat sikiiwät, soittaen somatki wirret

Laulaen sanat sulemmat, wirret soittaen somemmat

Laulaja kukolla poika, laulaja itseki kukko.

Laulajan laki palapi, runon kulkku kuiwettupi.

Laulanko lyhyen wirren, tihiämmin tilkutan ma; ryyppään wajaisen ryypyn, pitemmältä piisoapi.

Laulanta runolla työtä, kukunta kesäkäellä, painanta Sinettärillä, kuonta Kankahattarilla.

Lauloi kaksi laulajata kahden puolin pöytälaidan, satuin noita kuulemahan: hywä oli kuulla kummaistaki.

Laulu laiskana pitäpi, wirret työtä wiiwyttäpi.

Laulu lapsen liekuttajan, torkka willain wetäjän, nälkä kankahan kutojan.

Laulu työksi huokiampi, 3490 luku sielulle parempi.

Laulu työksi lankiapi hewoisen hywän re'essä.

Lauluansa lintu kaunis, taitoaan taloinen tyttö.

Lauantaina pitkä päiwä laiskan waimon työtä tehdä.

Lawia uron tarha.

Lawiapa mailma onki: sanoi akka, kun kepillään saunan akkunasta ulos sohi.

Lehti puuhun, ruoho maahan, minä marras maan rakohon, minä turkka turpehesen.

Lehtipuuta loppukuulla, hawupuuta alkupuolla.

Leikatussa ei ole leikkaamista, haudotussa hautomista.

Leikki se on leiwän loppu, se tuska tupakan loppu.

Leikki siansa, koira kotonsa. 3500

Leipä on kaunis kumpaniksi, hywä wuosi wierahaksi.

Leipä on leiwottu pajussa, särwin säätty naurihissa.

Leipä suussa, mieli päässä.

Leipänsä edestä koiraki haukkuu.

Leipää leiwän muruisetki, woita woin kirpoisetki.

Leiwästä on hywä ruoan apu.

Lempiäksi lehteen, hallaksi hankeen.

Lempo huoli lehmistään, Tuoni toikkohännistään.

Lempo leskelle menepi, tauti taljan maannehelle.

Lempo leskelle menepi, 3510 tuoni toisen tähtehille, kalma naijalle kahdesti.

Lempo lesken lepyttää, mahon naisen naurattaa.

Lempo suota soutakoon, hiisi hiihtäköön suloa.

Lennä metso, minne lennät: yhdet hawut ruokanasi.

Lentäen kipu tulepi, lewäellen pois menepi.

Leppä leppeä sanopi: pahka kummanki kyljessä.

Lepän juuri ruohon kaswattaa.

Leskellä on kewiät kengät miestä toista toiwoessa.

Leskellä on kowempi koura, kun on kuiwa kuusen oksa.

Leski lyöpi leikistäki, nappa'api nauruistaki.

Leten tauti tulee, lewäten lähtee. 3520

Leuoista lehmä lypsää, ei koko warrenkaan ko'osta.

Lewitellen lehmän anti, kaipoitellen kalan saalis.

Lewitetty on lesken wuode, lesken talja tallaeltu.

Lewiällä lesken silmät miestä toista toiwoessa.

Liehiällä lesken mieli miestä uutta odottaessa.

Liemi ahkion wetäpi, kala pienen pulkkaraisen.

Liha, leipä miehen ruoka, puuro, piimä piian ruoka, wellinki wasikan juoma.

Lihainen kieli leikkaa luisen kaulan.

Lihan uusi lihoittaa, kalan uusi kuolettaa.

Liian liikkuwa näkepi, 3530 moninaiset muilla mailla.

Liian saapi liikkuwainen, enemmän etsittelewä.

Liika lykky juomarilla, jost' on koskehen menisi.

Liika lämmintä sukassa, kylmää liika kintahassa.

Liika maahan — Maahan liika.

Liika surma liikkujalla.

Liika waiwa wierahista.

Liikkuu tuppi linnan työssä, olkapää omassa työssä.

Liikkuwan sääreen sänkiki pistää.

Liikuta laiska, kierrä kaatawa.

Likempänä oma suu, kun kontin suu. 3540

Liki nälkäinen puree.

Liki on lieska kiukoata, liki reppänä lakea.

Lintu laulaa kielellänsä, kurja kuki kulkullansa.

Lintu on luotu lentämähän, huolellinen laulamahan.

Lippu liinaa, lappu lautaa: mene sen kanssa hautaan.

Lippu liinaa, lappu lautaa, osa on kunki kuoltuansa.

Lisäksi rikka rokassa, hämähäkki taikinassa.

Lisänä rikka rokassa, sisilisko taikinassa.

Liukas lintu lentäessä, liukkahampi linnun saaja.

Lohi suuri, laaja lahna 3550 miehen toisen karpahassa.

Loihtia lumelle kuoli, noita newan notkelmalle.

Loimme raukka lumpehelle, lummet lumpsahti merehen; kawahdimme kaislaiselle, kaisla katkesi jäljestä.

Loisin on wesi weneessä.

Loisin sialla ei ole kärsää, loisin kanalla ei ole noukkaa.

Lokki luotohon munipi, kajawa kiwikarihin.

Loppu lohta, pää kaloa päiwän Perttulin perästä.

Loppu ruokaa, alku wierasta.

Loppu wiimein hywästäki on.

Loppuwata kyyhkyisen weisu on.

Lopusta on hywä lakata. 3560

Luja pitää, wahwa kestää, kehno kesken katkeaa.

Lujassa on leipä luussa.

Lukkari lumelle kuoli, kellon soittaja kedolle.

Lukkari on papin lakkari.

Lukkari perän pitäpi, pappi melan hallitsepi.

Lukko suulla surwoisenki, takasalpa tamppuisenki.

Luku rahalla, arwio kalulla, määrä suoloilla.

Lukua kylä kysypi, ei ko'on korkeutta.

Lumi luikan siiwen alla, talwi joutsenen takana.

Lumoja — Loihtia. 3570

Luo Jumala, laita luoja surettawat sulkiaksi, peljättäwät pehmiäksi.

Luo Jumala luotuhuni, ele mielisuotuhuni: luotu luoksensa wetäpi, mielisuotu surwoapi.

Luo Jumala wihattawaksi, ele armasteltawaksi; wihattawa wiljoin syöpi, armasteltawa anopi.

Luo tyhjä tukasta maahan, pane paljas lattialle.

Luonnossansa mies lujempi, tawoissansa taitawampi.

Luonto huoraksi tekepi, oma tahto warkahaksi.

Luonto luodun luoksi tuopi, weri wierehen wetäpi.

Luonto on oppia lujempi.

Luonto woittaa harjoituksen.

Luota luun liha makein. 3580

Luotahan tuli polttaa, läheltään lämmittäpi.

Luotu on köyhä kulkemahan, waiwainen waeltamahan.

Luotu on köyhä kuolemahan, waiwainen häwiämähän.

Luotu on köyhä kärsimähän, waiwainen walittamahan.

Luotu on laiska laulajaksi, weltto wetten soutajaksi.

Luotu on lintu laulamahan, humalainen huutamahan, wiinainen wiheltämähän, huolellinen laulamahan.

Lupa hywä, kaksi käteinen.

Lupa katsoa, ehk' ei ostaa.

Lupa kysyä, waikka ei wara ostaa.

Lupa miestä ei köyhytä. 3590

Lupa on hullua hakea.

Lupa on koiran luuta purra, hirwen hankea hypätä.

Lupa on koiran luuta purra, kokin suoloa kokea.

Lupa on leikkiä puhua, ehk' ei tarwes irwistellä.

Lupa on leikkiä puhua, waan ei pakko wiisastella.

Lupa on lustia puhua, taitawasti tarinoia.

Lupaukset — Käkeykset.

Lupaus on hywä, anto parempi.

Lupaus on hywä, mutta anti keikan poika.

Lupaus on welkaa pahempi. 3600

Lutun yö, Annan aatto: kukko kolmesti orrelta putoa.

Luu jakaajan käteen.

Luu lihan jakaajalle, huora wiikon walitsialle.

Luu lihan kaswattaa.

Luu lihan walitsialle, kuori leiwän alkajalle, huora kauan etsiälle.

Luulet lumpehen pitäwän, meren kaislan kannattawan.

Luulia pahoin tekepi, epäluulo tappelepi.

Luulin lumpehen lujaksi, weden kalwon kantawaksi; waan ei lummet luottanunna, weden kalwo kannattanna.

Luulin mie kiwen kowaksi, mies wieras sitä kowempi; weden luulin wiekkahaksi, waimo wieras wiekkahampi.

Luun alla wanhan wäki; 3610 sieramissa warsan henki.

Luun päältä liha makein.

Luussa wanhan woima, wäki warsan sieramissa.

Luusta lehmä lypsää, waan ei sarwistaan.

Luusta on kukolla noukka, siihen hywän jywän tuntee.

Luut lihoista, päät kaloista, kuoret leiwistä kowista, pahimmat palanehista.

Luuta hewoisen kawio on.

Luuta lasten, lientä lasten, ei lasten lihoa täydy.

Luuta lässä liha makein.

Luwalla hywä elää on.

Lyhyestä laulu kaunis, 3620 loppu wasta luontewampi.

Lyhyet walehen jäljet.

Lyhyt nenä — Nenä lyhyt.

Lyhyt on laki lampahilla suden suutua pitäissä, karhun päälle kaiwatessa.

Lykyllä sodassa ajetaan, ei uron uljaudella, eikä miehen karskeudella.

Lyö helmillä hewoista, paiska'a pawun jywällä.

Lyö kakulla kiweä, eli kiwellä kakkua: se on yhtä.

Lyö kulta kuoliaksi miehen etsiwän etehen.

Lyö tahi pese sikoa: sika winkupi sikana.

Lyöden lapset rakkahammat, hautoen pajut paremmat.

Lyönti lyönnistä tulepi, 3630 kosto korwapuustistaki.

Lyöttäpi lyhyt satula, ketopelto köyhyttäpi.

Lähde ainoa awuksi, Kiesus kulta kumpaliksi.

Lähde hullun kera haastamaan, wasikan kanssa juoksemaan.

Lähde pyytä pyytämään, kadotat koppelon kotoa.

Lähde sutta pakoon: tule karhu wastaan.

Lähellä on länget olkapäätä.

Läheltä naiminen parempi, kaukoa hewoisen kauppa.

Lähes lämpöinen wetäpi, luoksehen tuloinen tuopi.

Lähimäistänsä lempoki nuolee.

Lähtemähän wieras tullut, 3640 syömähänki, juomahanki, wiipymään, wiruumahanki.

Lähtemättä wälttää, wiipymättä ei wältä.

Lähtewä ei huoli jääwän päiwistä.

Lähtewätä katsotahan, saapoa ihastutahan.

Lähtömieli wierahalla, kun on kintahat kädessä.

Läksin sutta pakoon: tuli karhu wastaan.

Lämmin hywä kesälläki, ruoka wiljawuosinaki.

Lämmin laiskan syödessään, wilu työtä tehdessään.

Lämmin lammissa kesällä, kylmä kiwi lähtehessä.

Lämmin on emoisen sauna ilman löylyn lyömättäki, se kylmä kyläinen sauna ehkä löylyn lyötäessä.

Lämmin paita liinainenki 3650 oman äitin ompelema; wilu waippa willainenki waimon wierahan tekemä.

Lämmintä sykysyrusko, talwen jatkinta kewäinen.

Lämpöiset kesän wilutki, kylmät talwen lämpöisetki.

Lännen tuulet länsiämmät, idän pakkaiset pahimmat

Länsituuli, lämmin tuuli, pohjatuuli, poukkatuuli.

Läsnä hewoisen puumerkki on.

Läsnä leipä taikinassa, läsnä piika kaswawassa.

Läsnä lyhen molemmat päät on.

Läsnä nainen neitoisessa, waimo wuoden kosjotussa.

Läsnä on siinä lämmin leipä, kun on leipä kiukahassa; läsnä siinä lämmin neito, kun on neito wieressäsi.

Läsnä saawan nenä, läsnä silmä kowa. 3660

Lästä naiminen — Läheltä.

Lästä poika naitetaan, tytär kauas kaimataan.

Lästä polttapi tuloinen, taampaaki lämmittäpi.

Löytää hywäki wertaisensa.

Maa kaswaa maatessaki, pelto pehtaroitessaki.

Maa kaswaa maatessansa, wilja wiehkuroidessansa.

Maa naittaa pahatki piiat, isän pelto ilkiätki.

Maa naittaa pahatki waimot, pelto tytöt tyhmemmätki.

Maa omansa perii.

Maa wahwa, Jumala wäkewä. 3670

Maahan liika maidostaki, saatikka kala rokasta.

Maahan silmät maatun piian, aholle hewon ajetun.

Maailman ranta on pitkä ja mutkikas.

Maalla maan tapa.

Maalla maatonki eläpi, wesillä wenehetönki.

Maallansa mies paljo maksaa.

Maalle maa kaataa, wesille wenet kumoapi.

Maalta mies pois saadaan, waan ei saada tawoiltaan.

Maan tähden matalatki, pellon tähden peipoisetki.

Maan tähden pahatki naidaan, 3680 pellon tähden peipoisetki.

Maantie köyhtyneen, kirkon nurkka nukkuneen.

Maassa maan lajihin, talossa talon tapahan.

Maassa miekka mielettömän.

Maassa mieli waiwattoman, alahalla aisapuolen.

Maassa on matalan käynti, ei ole puussa pitkänkään.

Maasta leipä kynnetään, waimosta wäki tulepi.

Maasta pieniki ponnistaa.

Maata matkainen syötyänsä, matkalle lewättyänsä.

Maata meitä Matti käski, lewätä lewiä lakki.

Maata mies syötyänsä, 3690 kera naisen naituansa.

Maata ruoalta hywältä, toiset työlle wehkaiselta.

Maaten murkina kylässä, odotellen illallinen.

Maaten saadahan maruet, lewäten perä lewiä.

Mahdoit maata Matti parka, wiinapötsö wieretellä, kun ne poukka'a populit, sylkyttää Syöjättäret.

Mahti ei mene maan rakohon, waikka mahtajat menewät.

Mailta miehet melskaawat, mailta miehet, luilta koirat, kälykset kanan munilta, lapset leiwän kannikalta.

Maiskis mansikka karhun suussa.

Maiskis mansikka kyntäjän suussa on.

Makaa koira heinäkuorman päällä: ele syö itse, ele anna muille.

Makaa laiska syötyänsä, 3700 istuu ilman oltuansa.

Makia on lehmän maito, makiampi mammon maito.

Makia uni manattu, tuo mielen toran alainen.

Makkara kihisi kiukaalla, minä perso penkin alla.

Makoinen matokopuli, karwas hiiren karruttama.

Maksa welkasi, paikkaa housusi!

Maksettu häritetty haawa.

Malta aikaa: aika wanhin on.

Malttaa köyhä keittää, waan ei malta jäähdyttää.

Manalan Matti köyhät naipi, Tuonen Tuomas korjoapi.

Marjan appo ajan hukka. 3710

Martti maalle, kartti jäälle, kylän miehet kankahalle, paimenet kylän kululle.

Matala kynnys sisään mennessä, korkia ulos tullessa.

Matala köyhä kannonki päässä.

Matala minä Matille, ylen pieni Pietarille.

Matala mätäs re'en kaataa.

Matala on köyhän mahti, lyhykkäinen orjan lykky.

Matalat jalat madolla yli aidasta hypätä, lyhyt kieli käärmehellä wettä lakkia merestä.

Matista puhteet putoo, Maariasta ehtoot katoo.

Matka maansa myönehellä, tien wieri wäsynehellä.

Matka murheeksi, tukka purjeeksi. 3720

Matka pitkä, maa kiwinen, hepoinen wähäwäkinen.

Matti pihden nostaa, Matti pihden kaataa.

Mekostansa mies tutahan, puu hywä hedelmistänsä.

Mene hullun — Lähde hullun.

Mene tupen kanssa tappelemaan.

Mene wasikan kanssa juoksemaan, akkain kanssa torumaan.

Menee ojasta allikkoon.

Menee päiwä pilwessäki, ikä pitkä piikanaki.

Menee päiwä pilwessäki, kuluu aika akkanaki, piikana ei pidätä'kään.

Menee wiisaski wipuhun, 3730 kuolee rynkäki ritahan.

Menemättä saapi olla, ei saa olla wiipymättä.

Menewätä ei pidetä mämmilläkään, kuollutta ei koiran hännälläkään.

Menewätä on woi lämpimän leiwän päällä.

Meni kun Mähöisen wiina pitkin Kuittilan kujoja.

Meni pyytä pyytämähän, koppelo kotoa pääsi.

Meni sutta — Lähde sutta.

Mennessä matala kynnys, palatessa korkiampi.

Mennä määrätyn pitäpi, jos hän päiwän kestäköhön.

Merellä on matka suora, mutta maalla mukawampi.

Merellä silmät, metsässä korwat. 3740

Meren kierrät, miestä et kierrä.

Meren kiertää suurenki, miestä ei kierrä pientäkään.

Merestä nälkä tulee, mereen nälkä menee.

Merestä wedet suuret, luotehesta säät lumiset.

Meret suuretki sulawat, ei sula sydän suruinen.

Meri miehen mieltä luopi, aallot aiwoa lisääpi.

Mesimarja maanittaissa, luisku luowuteltaessa.

Mesimarja mielittäissä, omena otettaessa, kulta kuiskuteltaessa, portto pois ajettaessa.

Metsällä silmät, merellä korwat.

Metsässä orjan keräjät. 3750

Miehelle wahingot saapi, eikä kannoille, kiwille.

Miehellä on miehen kalutki.

Miehen mitta, miehen määrä, ei ole miehen mieltä päässä.

Miehen sana miehen kunnia.

Miehet mailla tappelewat, miehet mailla, waimot woilla, kälykset kanan munilla, sisarukset sormuksella.

Miehittäin on myllynkäynti, waimottain lehmän anti.

Miekka mieletön minulla, minä hullu hallitsia.

Mielellään koira merrassa, kun kauniisti kannetaan.

Mielellään mies tekepi, tahallaan naisen naipi, tuopi luoksensa torujan, rinnallensa riiteliän, tasallensa tappelian.

Mieli ei särje miehen päätä, 3760 wäki ei wäännä hartiota.

Mieli harras työn tekepi, ei woima wäkewänkään.

Mieli markkoja parempi, toimi töitä kallihimpi.

Mieli miehelle tekepi, mieli mieheltä takasin.

Mieli miehenä pitäpi, on kokoa konnallaki.

Mieli on jäämähän parempi, kun on kesken katkemahan.

Mieli neiden miehelähän, mieli mieheltä kotihin.

Mieli neiden miehelähän, mieli toinen tuonelahan, korkiastaki kodista, kaunihista kartanosta.

Mieli neiden miehelähän, tapa toisehen talohon.

Mieli wiety, pää jätetty, aiwot otsasta otettu.

Mieli wiety, pää jätetty, 3770 hirtetty humala hurja.

Mieltä ei panna puntarilla, kaata ei kauhalla älyä.

Mieltä kerjätessäki tarwitaan.

Mieltä melkiä pitäpi: sitä aina tarwitaan.

Mieltä miesi tarwitsee, taitoa tawinki poika.

Mieltä on urohon päässä, woimoa härjän otsassa.

Mies kaswaa, hammas karkenee.

Mies, kuin puheensa pitää, waimo, kuin sukkansa sitoo.

Mies kun köyhtyy, pöksyt löyhtyy.

Mies käski koiraansa, koira häntäkarwojansa.

Mies köyhtyy, pöksyt löyhtyy. 3780

Mies luotu akan waraksi, akka lasten wartiaksi.

Mies lyö, koira härisee.

Mies maallansa — Maallansa.

Mies makaa, onni walwoo.

Mies makaa, waatet walwoo.

Mies mennessään, koira tullessaan.

Mies mennyt, mela pudonnut, wenet haapainen hajonnut.

Mies meren takana, surma seljän takana.

Mies miehen tuntee, tupakan suuhun tunkee.

Mies miestä, kaksi karhua wastaan. 3790

Mies miestä koittelee, toinen toista woittelee.

Mies miestä wastaan, susi sikaa wastaan.

Mies minua talottaa: sanoi karhu warpuista.

Mies musta, leipä walkia.

Mies nuori sakon wetäpi, orit aidan karkoapi.

Mies on luotu liikkuwaksi, waimo pirtin wartiaksi.

Mies on mies woitettunaki.

Mies paikkansa pitää.

Mies pohatta naidessaan, tyttö terwet tullessaan.

Mies rikas rahoja täynnä, 3800 tasku täynnä taalereita.

Mies rukka soutelee, mieli rukka melailee.

Mies se, joka mielensä hallitsee.

Mies se, joka sanansa pitää.

Mies se, joka syksyisen päiwän puheensa pitää, kewäisestä ei puhumistakaan.

Mies se karhun kaatelee, metsän onnen ottelee.

Mies se on metsän käwiä, uros korwen kolkuttaja.

Mies syöpi, mies saapi, miehelle antapi Jumala.

Mies tulepi neuotusta, koira neuomattomasta.

Mies tulee räkänenästä; ei tule tyhjän itkiästä.

Mies tulee räkänenästä, 3810 toinen holjan toljanasta, waan ei tyhjän naurajasta.

Mies tuntee neitoisensa, neitoinen kyperäpäänsä.

Mies wanha oluen juopi, lahopuu weden wetäpi.

Mies wieras minun opetti kengän kylmän kenkimään, rätin märjän mähkimään.

Mies wieras wian näkepi waimon wierahan tytössä.

Mies wieras wilusti lausui, wilummasti waimo wieras: nosti witsalla unesta, kadikalla karkotteli.

Mies woitettu, kun woittamatonki.

Miessä nuorta naimatonna, sukatonna, paidatonna.

Miestä asiaan tarwitaan, tekee työtä tyhmempiki.

Miestä myöten miekka wyöllä, kilpi kantajan mukahan.

Miestä päiwäksi, koiraa wiikoksi, 3820 hewoista kylän wäliksi.

Miestä päiwäksi, koiraa wiikoksi, naista kaikeksi iäksi.

Miestä toiwoin pojastani, eipä miestä tullutkana.

Miestä toiwoin pojastani: pian söi, wälehen kenki, pian pistihen pihalle.

Mikkelistä ämmät pirttiin, nauriit kuoppaan.

Mikä huutain tulee, se wiheltäin menee.

Mikä lie minusta nähty, kuka kumma keksittynä, kun ei naitu naintawuonna, otettu oritkesänä.

Mikä lie minusta nähty, kuka kummainen katsottu, kun ei naitu naapurihin, otettu omille maille.

Mikä lie minusta nähty, kuka kummainen katsottu, kun ei naitu naintawuonna, kirkiwuonna kihlattuna, wiety wiimeissä kesänä.

Mikä lie pinossa puuta, koiwua kokematonta, sekin tyttöä talossa, piikoa pitämätöntä.

Mikä lienehe minulla, 3830 waan en terwet liene'kään: mies werewä wieressäni, ilo mennyt mielestäni.

Mikä maariana malolla, se wappuna waolla.

Mikä miehissä saadaan, se miehissä syödään.

Mikä nuolulla saadaan, se nuolulla syödään.

Mikä on köyhin köyhimmiä, waiwaisimmia wajawin: se on ahnet tyytymätön, sillä on puutos puuttumaton.

Mikä otti kärpän pinon raosta?

Mikä sodassa saadaan, se sodassa syödään.

Mikä tapa tallukkaana, se sama emäsikana.

Mikäs köyhän häwitti, jos ei tyhjä toiwo?

Milloin laiska työn tekepi: talwella ei tarkene, kesällä ei kerkiä, syksyllä on suuret tuulet, kewäällä wettä paljon.

Milloin laiska työtä raatoi: 3840 talwella on wilu wihakka, kesällä palawan pakko.

Milloin lientä leiwän kanssa, milloin leiwättä lihoa.

Milloin puski, milloin nuoli.

Millä ei ole alkua, sillä ei ole loppua.

Miniästä mieli karwas, pojasta iäinen itku.

Minkä huiskit hunnutonna, senpä huiskit huoletonna; minkä liikut liinatonna, liikut liioitta sanoitta.

Minkä hywin teet, sen hywin edestäsi löydät.

Minkä koski tuo, sen wirta wie.

Minkä käsi tekee, sen jalka kantaa.

Minkä liikut liinaisissa, liikut liioissa sanoissa; minkä paukut palttinassa, paukut mielessä pahassa.

Minkä saapi wuolemalla, 3850 sen syöpi nuolemalla.

Minkä tähden Mikko souti: sen tähden, kun seljälle joutu.

Minkä wanha raatoi, sen antoi kuin Jumala; minkä wanha söi, sen poltti, kuin tuli.

Minkä wanha wanhanee, mieli myötään menepi.

Minulla woitto, sinulla kunnia.

Minun on turwa turpehessa, armo kirkon aidan alla.

Minä herra, sinä herra: kumpi meistä kontin kantoi.

Minä mies merellä, sinä manni manterella.

Minä muita, muut minua, koko mailma toinen toista.

Minä muita, muut minua, kylän waimot toinen toista, palkatta panettelewat.

Minä olen miesi, sen sika'i tiesi. 3860

Missä kissa, kun hiiret pöydällä?

Missä miehiä, siinä mieliä.

Missä monta lääkäriä, siinä waara ja wahinko, kulut, suuret kustannukset.

Missä wäkiä, siinä leipiäki.

Missä'i miestä mainitaan: maalla'i, merellä'i, waan ei tuonen turpeessa.

Missäs harakka, jos ei sian tappajaisissa.

Missäs koira wanhenee, jos ei yksiä jälkiä juostessaan.

Missäs köyhä häwiää, jos ei warrotessansa.

Missäs köyhä muussa häwiää, jos ei toiwossa, rikkaaksi tulewansa.

Missäs lika, jos ei rattaassa. 3870

Missäs piika wanhenee: toiwoo saawansa, pelkää jääwänsä.

Mistä hoikin, siitä poikki.

Mistä miehet kotoisin, sieltä naiset sukuisin.

Mistä otti: leiwän korwessa.

Mistä outo tiesi: tuli tupaan, meni pesään.

Mistä tyhjä röyhtelee?

Mistä waimo kotoisin, sieltä mies sukuisin.

Mistäs woi lehmättömälle?

Mitenkä käwi kärpän nylky, orawasta nahkan otto.

Mitä emä edellä, 3880 sitä porsaat perässä.

Mitä emä laulaa, sitä poika wisertäpi.

Mitä enemmän elää, sen kummempia kuulee.

Mitä enemmän elää, sen usiamman kärpäisen näkee.

Mitä harwoin pidetään, se kauan kestää.

Mitä hukka hukasta, karhu kaksihäntäisestä?

Mitä isä ikänsä, sitä poika polwensa.

Mitä koira ei näe, sitä ei hauku.

Mitä koira kunnialla, kuta mies häjy häwyllä?

Mitä kukko noukahtaa, se kanahan kajahtaa.

Mitä kuulupi kylään, 3890 naapuriin napsahtaa.

Mitä käsi tekee, sitä silmä näkee.

Mitä köyhä kirwehellä, kuta silmällä sotia?

Mitä köyhän koreudesta: löttöwirsut jalassa.

Mitä köyhän kynnännästä, waiwaisen wakoannasta: kun kynti kylän akoille, mieron miehille wakoili.

Mitä lassa lausutahan, miessä mielehen tulepi.

Mitä lehmän lypsännästä, kun maitonsa maahan kaatoi.

Mitä miehen mustuudesta, kun on muuten mieltä päässä.

Mitä miehen mustuudesta, makkaran kiweryydestä?

Mitä miehen mustuudesta, urohon mataluudesta, että on miesi metsän käypä, uros ilweksen wetäwä.

Mitä nuorena oppii, 3900 sen wanhana muistaa.

Mitä nuori oppii, sen wanha pitää.

Mitä on hullun mielessä, se on hullun kielessäki.

Mitä outo tietää: tulee tupaan, istuu syömään.

Mitä paksumpi, sitä parempi.

Mitä paljosta kalusta, koska päällä martahalla, sydämellä sairahalla.

Mitä pappi paremmalleen woipi?

Mitä pitkästä iästä, koska suurella surulla.

Mitä puuttuu, se parataan: kun herätään, niin halataan.

Mitä päiwiä idässä, kaikki läntehen lahoowat.

Mitä päässä päiwän kaiken, 3910 sitä yölläki unissa.

Mitä rikas huolii: panee woita kaalihinki.

Mitä rikas paistaa, sen köyhä maistaa.

Mitä se haittaa, jos talonpoika tyttärensä naittaa?

Mitä silmä näkee, sitä käsi tekee.

Mitä suu makiata, sitä watsa täynnä.

Mitä takana puhutaan, siihen takaa wastataan.

Mitä tiessänsä näkepi, sitä maassansa sanopi.

Mitä wielä: wettä tiellä, kaksin kerroin kohwa päällä.

Mitä wuohen määkymästä, kun ei kaurihit kojoa.

Mitäs huono huokaelet, 3920 kun on turwa kelkassasi.

Mitäs köyhä kylässä käy: suu auki säkki sisälle.

Mitäs muuta, kun kättä myllyssä?

Mitäs rikas muuta köyhän tekee, kun potkaisee.

Monen leipä — Ennen leipä.

Monena mies eläessänsä: milloin kyydillä ajapi, milloin toista kyyditsepi.

Moni enkeli edessä, takana tuli punainen.

Moni hullu maan päällä: tupa tehty jään päällä; käy kylässä kysymään, pitääkö sen pysymään.

Moni hurskas huoran poika, ääretön äpärä lapsi.

Moni kantaa witsaa omaan selkään.

Moni laitos kiitollinen, 3930 moni kiitos laitollinen.

Moni matkassa tulepi joutawalle juomarille: kinnas kirpoopi kuhunki saapukka johonki saapi.

Moni matkassa tulepi, tapahtupi taipaleella.

Moni meitä muistelepi koiruudella, konnuudella, miehuudella ei milloinkaan.

Moni miehestä menepi, urohosta urkenepi, poika polwikautenansa, wiimein konna kuoltuansa.

Moni mies eläessänsä: koiran häntä kuoltuansa.

Moni muita naittelepi, itse naisi naittajaki.

Moni muolla mulkosilmä, kotonansa kyynysilmä.

Moni neiti naitaisi, harwat ilman heitettäisi, jos takki tawat sanoisi, paitakerta kertoaisi.

Moni on illalla iloinen, aamulla alakuloinen.

Moni on kaunis katsannolta, 3940 äsken tyly työnteolta.

Moni on neito naitaissa, orpana otettaissa, portto pois ajettaessa, luosku luowuteltaessa.

Moni soisi nuori neito, miehelähän mentyänsä, olewansa ison kodissa, armahan emonsa luona.

Moni wanhaksi waropi, mutta ei pääse puoletkaan.

Moniki pohatan poika kowin on kodiltaan kopia, suwultansa sangen suuri.

Moniretkinen asia, monimutkainen jokiki.

Monta ei neittä naitaisi, harwo wietäisi wihille, jos hamoinen haastelisi, paita eljet ilmoittaisi, nuttu nukkerehteleisi.

Monta juojalle tulepi: eli kintahat katoopi, eli koira kengät syöpi.

Monta juonta juopuneella: ei tiedä mitä tekepi, joko itki, eli nauroi.

Monta juonta juopuneella: ei ole yhtäkään hyweä.

Monta juonta juopuneella: 3950 muuna itkee, muuna nauraa.

Monta kantoa kaskella, kaikki ei koiwun kantoloita; äiä neitoa kykällä, ei kaikki hywäntapoja.

Monta koiraa kirjawata, sata wuohta yhdenmoista.

Monta mielehen tulepi, monta mielestä menepi, kulowettä kulkiessa.

Monta muoria minulla, monta leiwän leipojata.

Monta muoria minulla, monta muoriteltawata: en tiedä kuta kumarran — kumarran wähä kutaki.

Monta mustoa merellä: ei ole kaikki hylkehiä.

Monta ojaa pienykäistä suuren joen kaswattawat.

Monta on monessa, paljo on paksussa.

Monta on mutkaa joessa, monta retkeä asiassa.

Monta on mutkaa matkassa, 3960 monta Mattia maantiellä.

Monta on mutkaa matkassa, pahan miehen retkessä: milloin rätti räisähtää, kullon paula paukahtaa.

Monta on tiellä tengelmystä, matkoissa isot imehet.

Monta on tuulta tuulewata, monta saapoa sadetta päälle lapsen armottoman, warattoman waimo päälle.

Monta pienoista ojaa suuren kosken kaswattawat.

Monta syytä porsahalla: maa kylmä, kipiä kärsä.

Monta tietä pienellä eläimellä.

Monta tuima niitä saapi, joita ei tuhma tunne'kaan.

Monta tuima näitä saa: sanoi sontiainen, kun pään seinään lenti.

Monta wuohta yhdenmoista, sata wuohta sarwipäätä.

Monta wäärää wakoa 3970 kiwiteillä kynnetähän, monta wäärää waloa lakiteillä wannotahan, monta neittä kaunistaki kosketaan isän kotona.

Morsian mokalla huulen, kaaso kallalla kypärän.

Muilla on kauhtanat komiat, sinertäwät silkkiwiitat; mulla nuttu nukkawieru, takki tappuran näköinen.

Muilla on pitkät piipunwarret, kopat kouran täyteiset; minä tynkyllä typytän, nahkawarrella naputan.

Muilla on tässä mustat kengät, saappahat soman näköiset; minä wirsussa witistän, tuohikengässä kiristän.

Muilla onni työn tekepi, haltia rahan hakepi; minun onneni makaapi, haltiani hairoapi.

Muille nauraa pitäpi, ei emoisen tyttölöille, ei waimon watsan wäelle.

Muinaiset ajat paremmat, päiwät kahta kaunihimmat, päiwän laskut laupiaammat, koriammat huomenkoitot.

Muinan meille yö tulepi, muinan päiwä walkenepi.

Muista kummat kuulukohon, hätäkellot häilyköhön; ei emoisen tyttölöistä, ei waimon watsan wäestä.

Muistan lasna olleheni, 3980 muistan lasna, muistan naisna, en neinnä sinä ikänä.

Muistan murrin syntyneen, karwakoiran kaswaneen.

Muita naipa naittelepi, itse naida pyytelepi.

Mulla on tuuli turwanani, waranani wastaranta.

Multa on tuuli turwan otti, wastaranta wallan woitti.

Muna neuoo kanaa.

Muna on monasti wiisaampi kun kana.

Munan tuo, kanan wie.

Muodoksi molemmat silmät, työn tekepi toisellaki.

Muodossaan muna parempi, kanan saalis kaunihimpi.

Muoto ei panna murkinaksi, 3990 kaunis karwa kattilahan.

Muoto meillä mullin mallin, elämä edestakaisin.

Muoto on Herran muokkama, kaswo Kiesuksen kanima.

Muoto on parempi, kun waatet.

Muotoa molemmat silmät, ajaa asian yhdelläki.

Mureheksi muru piwossa.

Murehena hywä pala takana.

Muret miehen mustuttaa, kaswon kaidaksi tekepi.

Muret muodon mustuttaa, saapi kaswon kalweheksi.

Muret mustaksi wetäpi, huoli muita hoikemmaksi, ikäwä iättömäksi, tauti talwen karwaiseksi.

Muret tuopi mustan muodon, 4000 huoli harma'an hapenan.

Muret tuotti mullan karwan, pahat päiwät pitkän parran, huoli harma'at hiwukset.

Murkina, kun syödään, puolinen, kun pidetään, ilta itsestään tulepi.

Muru mieli muukalaisen, paha mieli palkollisen.

Musta kenkä köyhtyessä, sametti saristuessa, werkawaatet wanhatessa.

Musta maannehen sia, matala laiskan tiiski.

Musta minä muiden nähden, walkia oman emoisen.

Musta on Mustalaisen jouluki.

Musta on unoisen silmä, mustempi unen näkiän.

Musta piru ainaki on, huhtapiru sitä'i mustempi.

Musta tie kotahan wiepi, 4010 toinen kippa kellärihin.

Mustat mulla muutki päiwät, mustapa minä itseki.

Mustikka ei mäkeä muuta, maita ei mansikka pahenna, wattu ei waaroa alenna, puola ei polta kankahia.

Muu maa mustikka, oma maa mansikka.

Muuahtalla mulkosilmä, kotosalla kyynysilmä.

Muulloin mukki tapettu, weret wielä kankahalla.

Muun maan mustikka, oman maan mansikka.

Muunna lientä — Milloin lientä.

Muunna wiljemmin, muunna wajemmin.

Muunna wiljoin, muunna waiwoin.

Muuriainen munansa kantaa, 4020 wähä waimo lapsensa.

Muut istuu iloitsemahan, minä istun itkemähän.

Muut kaikki pahan tekepi, minä yksin syyn alainen.

Muut kuulee kirkon kellon, minä kurja karjan kellon.

Muut miekkoiset mieroa käywät, minä raukka riihtä puin.

Muut ne ei minua tunne, kun ne kaksi kappaletta: alimainen aidan witsas, perimäinen pellon seiwäs.

Muut ne ei minua tunne, mie waan muita tunnustelen.

Muut ne kaikki katosala, minä raukka räystäsala.

Muut ne kulkewat kotihin, minä wieno wierahasen, koito kylmähän kotihin.

Muut ne wellowat werassa, sametissa saatteleksen; minä en saa saraistakaan, tammaa en tappuraistakaan, pidä en piikkoista hametta.

Muut nukkui, minä makasin: 4030 kissat lakki lapsen maidon.

Muut näkewät papin parran, minä kurja kuusen latwan.

Muut raukat rahalla juowat, minulle ilman annetaan.

Muut sanowat saamiansa, tuomiansa tunnustawat; minä sanon saamatuutta, tuomatuutta torkuttelen.

Muut syöwät murukaloja, minä kiiskiä kitustan.

Muut tässä olutta juowat, minä wettä wiilettelen.

Mykkä wiisas, hullu wäkewä.

Myöhäinen herrain kiiret.

Myöpi maa myöjänsäki, ostaa ostajansaki.

Myöten päiwää myllyt käywät, akat wastoin wirtoaki.

Myötä köytetty menepi, 4040 tielle jääpi köyttämätön.

Myötä onni kuusellaki, kanssansa katajallaki.

Myötä on onni kuusessaki, keralla karangassaki.

Myötä-maa re'en wetäpi, wasta maa pidättelepi.

Myötämäessä auttajia, wastamäessä ei ketään.

Myötänsä paha tapa wie.

Mämmi saattapi mäelle, puuro puita nylkemähän, wellinki welalliseksi, kaali kartanolliseksi.

Määrä suussa, siemyys tuopissa.

Naapuri naittaa, naapuri laittaa.

Naarat naisista ylinnä, keuhkot keittokattilassa.

Nahka herra wettä wastaan on. 4050

Nahka raadosta rahaa on.

Naida nallinki pitäpi, saada waimo waiwaisenki.

Naida nuorena pitäpi; wielä on wara wanhanaki.

Naimaton mies ja hännätön koira.

Nainen kuoli: nauha taittui; mies kuoli: talo häwisi.

Nainen naista soimatkaan, nainen naista; toinen toista, elkähän tytär tytärtä, neiti neittä morsianta.

Nainta nuorella iällä, kuolema ikälopulla.

Naisesta naurawasta, orihista ontuwasta, miehestä makaawasta: warjele tuli punainen.

Naisilla on pitkä hiwus, lyhyt mieli.

Naitaa piika päänsä harjaa. 4060

Naittaissa kalua kyllin, kihlaittaissa killinkiä.

Napaskossit naitetaan, itse naiwat ilkiwallat, miehet naiwat mieltä myöten.

Narri naistansa kehupi, epäkelpo lapsiansa.

Narri nimen antaa, mies nimen kantaa.

Narriksi itse narraaja, pilkaksi pilkan tekiä.

Nato naisista parahin, nadon tyttö neitoisista.

Naura hywälle, naura pahalle, naura naisen kuolemalle.

Naura, naura; et nauraen mieltä päähäsi saa.

Naurattaa naisten neuot, waan ei miesten milloinkaan.

Nauretaan naineita, 4070 itketään kuolleita, wuosikausi kumpiaki.

Naurismaan kautta tie suorin on.

Nauru hywälle, nauru pahalle, nauru keskinkertaiselle.

Nauru hywää, nauru pahaa, nauru köyhän kuolemata.

Nauru köyhän — Ilo köyhän.

Nawan alla naisten nauru, helmoissa tytärten herja.

Nawat syöpi nauriiton, kuoret kuopaton purepi.

Nawetasta naisen löydät, riihestä riwahkan piian, joka on joutuisa jalalta, sormilta hywin soria, askareihin aina walmis.

Ne on miehet mielelliset, jotka katsowat etensä.

Neiden mieli miehelään, tapa toiseen taloon.

Neitsyelle nöyrä olla, 4080 taputella, suuta nuolla.

Neitsyt neljän lapsen äiti, wasta waimo wiidennellä.

Neittä katsotaan nenästä, jaloista jaloa miestä.

Neittä päähän katsotaan, jalkoihin jaloa miestä.

Nenä lyhyt tulialla, silmä pitkä odottajalla.

Nenä saapoa näkypi, takaraiwo lähtewätä.

Neuo hullua: ei saa mieltä; keitä munaa; ei tee lientä.

Neuo niisiin tulepi, kun on kangas kaitehessa.

Neuo nuottaan tulepi, toinen neuo taikinaan.

Neuo tuhmaa: ei tuhma opi; keitä munaa: ei muna pehmiä.

Neuo työn tekee, ei wäen paljouskaan 4090

Neuolla työt tehdään, ei wäen wäkewyydellä.

Neuon neitoinen pitäpi: kun ei naida, ompi ilman.

Neuon neitoinen pitäpi, tuuman tyttö tietelepi: sukasta säkin tekepi, kakustansa kantoneuon.

Neuot nuottoa pitäpi, toiset neuot taikinata.

Niin härjätki, kuin miehetki: hywällä hywät, huonolla huonot.

Niin jauhan isän kiwiä, kun lehteä lennätellen; wäännän wierasta kiweä, kun on wuorta wieritellen.

Niin kauan oppia, kun ikääki.

Niin kuokitaan, kuin ruokitaan.

Niin käydään, kuin käytetään.

Niin köyhä elää, kuin märkä palaa. 4100

Niin laki, kuin luetaan.

Niin metsä wastaa, kuin huuhutaanki.

Niin miniä miehelässä, kuin wanki Wenäehellä, waan on wahtia wajalla.

Niin minun emoni heitti, kuin on wäärän wärttinänsä.

Niin minun isoni heitti, kuin on kieron kirweswarren.

Niin monta mieltä, kuin päätä.

Niin mun heitti heimokunta, kun orawa kuiwan kuusen.

Niin mun heitti siskoiseni, kuin on kartun kankahalle.

Niin mun heitti weikkoiseni, kun kala kiwisen rannan, lohi luotoisen apajan.

Niin mun siskoni siwusi, 4110 kuin on kieron keträpuunsa.

Niin mä wierin weljistäni, kuin puut pinosta wieri, kiwet saunan kiukoasta.

Niin neiti ison kotona, kuin kuningas linnassansa, waan on miekkoa waja'a.

Niin näkyyki, kuin kuuluuki.

Niin oli entinen eloni, kuin kesäinen päiwän nousu; niin on nyt minun eloni, kuin pimiä pilwen ranta.

Niin ollaan, kuin oletetaan.

Niin on asiat — Asiat on.

Niin on talotki, kuin pitäjätki.

Niin on hännätön hewoinen, kuin on pirtti porstuaton, tahi piika pintilätön, esiliinaton emäntä.

Niin on lykky lykyllisen, kuin kewäinen päiwän nousu; niin on lykky lykyttömän, kuin syksyinen yö pimiä.

Niin on maalla piikaisia, 4120 kuin merellä siikaisia.

Niin on mieli miekkosien, autuallisten ajatus, kuin kesäinen päiwän nousu, aamun armas aurinkoinen.

Niin on mieli nuoren miehen, kuin on wellowa wetoinen eli aalto altahassa.

Niin on mieli nuoren neiden, kuin wetoinen altahassa: käikkyä läpättelepi.

Niin on neiti luotunaki: taattolasta miehelähän, miehelästä tuonelahan.

Niin on neiti taattolassa, kuin marja hywällä maalla; niin miniä miehelässä, kuin koira pahassa säässä.

Niin on, niin on niitun aidat, kuin on niitun niittäjätki.

Niin on niittuin weräjät, kuin on tylsät kirwehetki.

Niin on niinet pitkät puussa, kuin on niinipuu itseki.

Niin on niittyin asiat, kuin on heinät pieleksessä.

Niin on niittyjen asiat, kuin on niityt aidattomat.

Niin on piika pintilätön, 4130 kuni päitsetön hewoinen.

Niin on pirtti porstuaton, kuin on hännätön hewoinen.

Niin on seppäki — Sini seppäki.

Niin on tieki, kuin taloki, niin on wyöki, kuin uroski.

Niin on waimoton mies, kuin on hännätön koira.

Niin pahnat, kuin karjaki.

Niin paljo köyttä, kuin kaulaaki.

Niin pitiki pitkän piian: että sai lyhyen miehen.

Niin puhetta, kuin juomistaki.

Niin renki kuokkii, kuin isäntä ruokkii.

Niin rikkaan raswainen, 4140 kuin köyhän raswatonki.

Niin soudan isoni purtta, kun lehteä lennätellen; soudan wierasta wenettä, wedän kuin wesi hakoa.

Niin suu linnulla, kuin linnun pojallaki.

Niin suu sorsalla, kuin salakallaki.

Niin suu särjellä, kuin särjenki poikaisella.

Niin työ, kuin tehdään, asia, kuin ajetaan.

Niin täytyy olla, kuin oletetaan.

Niin wastataan, kuin kysytäänki.

Niin wiisas, kuin wanhaki.

Niin wissi, kuin aamen kirkossa.

Niiniwyö wyöntekiällä, 4150 warpasolki wasken walajalla, rajakengät suutarilla, lainawakka wakkurilla.

Niinkuin korwessa huuhutaan, niin korpi kaikaa; niinkuin tyhmälle puhutaan, niin tyhmä wastaa.

Niitty on pellon emä.

Niitä kaloja saadaan, joita onkitaanki.

Niitä olut tekee, joita ei kalja tiedä'kään.

Niitä woipa tekee, joita paha woidun mieli.

Nilkis, nalkis, naisen kirwes: muunna puuhun, muunna luuhun, muunna keskelle kiweä.

Nilkis, nalkis, naisen kirwes uron uljahan tykönä.

Nippi näpistä tulepi, pikku Heikki leikkilöistä.

Niukka lisäksi, missä wähä on.

Noh! se on talonpojan käsky. 4160

Noin soisi wihan suopa: soisi suolle portahaksi, kaartawaksi karjan tielle; mutta ei suonut suuri luoja, antan't autuas Jumala.

Noin tunsi tulen isäntä, wirkkoi walkian pitäjä: poies turwaton tuwasta, armoton katoksen alta.

Noissa suurissa sodissa moni mies ja waimon poika mätänepi männistössä, haawistossa happanepi.

Noista wiisas wirren laati, joita ei tuhma tunne'kaan.

Noista wiisas wirren otti: hullun pitkistä puheista, mielettömän lausehista.

Noita nuolia wanupi, Lempo lehtikeihäitä.

Noita wieras talossa on.

Noria on wäätty witsa.

Nosta koira kaiwosta: jamahtaa jalkaasi.

Nosta koira kaiwosta: 4170 luistaa wettä päällesi.

Nosta koira, kosta koira: katso, ettei käteesi pure.

Nosta konna mättäälle: niin hän niskaasi hyppää.

Notkia weden selkä on.

Notkiat siwut wedellä.

Noutaan nokineniä, kysytään kyntäjätä.

Nuolee petoki poikaansa.

Nuoren mieli on kun wesi kaukalossa: läikkyy ulos molemmin puolin.

Nuoret miehet naimattomat: sukattomat, paidattomat.

Nuoret nuorien seassa, wanhat wanhojen keralla.

Nuorra naiman pitää; 4180 onpa waadet wanhanaki.

Nuorra naista kiitetään, wanhana sotaurosta.

Nuorra wahwa köyhän lapsi.

Nuorra wauras köyhän juhta.

Nuorra witsa wäännettäwä.

Nuoruus ja hulluus, wanhuus ja wiisaus.

Nuoruus-aika koiruus-aika.

Nuot on kolme kowille luotu: onet orja, koito koira ja heikko hewoisen warsa, tanterilla seisomahan, kiwillä makoamahan.

Nuotta paras pyydyksiä, kirnun mäntä tarpoimia.

Nuotta wanhin pyydyksiä, pata wanhin astioita.

Nurin nuttu, wäärin waate, 4190 onni oikein puolin.

Nurin nuttuni rapa'an, wäärin wäännän waatteheni, onnen oikein asetan.

Nurmi maahan, lehti puuhun, minä mato maan rakohon.

Nurtukset, nartukset naitetaan, heiskat, teiskat heitetään.

Nykii kalaki ongessa.

Nyt nämät nykyiset miehet maaten maitansa pitäwät, penkin päässä peltojansa.

Nyt on Matti maansa myönyt, ilkiä isänsä pellon.

Nyt tuli warahin päiwä, joulu joutui aikaisehen.

Nyt tämä nykyinen kansa syöpi maansa makkaroina, ihroina isonsa pellon.

Näin tässä maailmassa marsitaan, sukat ja säärykset parsitaan.

Näkeminen luodut päiwät, 4200 syöminen säätyt ewähät.

Näkemiset luodut päiwät, tehdyt kengät kiskomiset.

Näkiä walehtelepi syödäksensä, saadaksensa, kylläisnä eleäksensä.

Näkywät eläwän silmät, ei kuolleen sinä ikänä.

Näkö on, kuin Jumala luopi, tawat on, kuin itse tahtoo.

Nälkä ei näy, waan koreus näkyy.

Nälkä hiukka syötyä, nälkä ilman oltua.

Nälkä huonon leiwän särwin on.

Nälkä kuiwan leiwän särwin.

Nälkä laiskan — Lämmin laiskan.

Nälkä Lappalaisen ampumaan opettaa 4210

Nälkä leiwän särwin.

Nälkä maansa myönehellä, siemenensä syönehellä.

Nälkä matkamiehen särwin on.

Nälkä miehen kahleisiin saattaa.

Nälkä neuoi näille töille: warahin warastamahan, oman toisen ottamahan.

Nälkä neuoo Lappalaisen ampumaan.

Nälkä noidaksi tekepi, paha aika tietäjäksi.

Nälkä ruoan suoloapi.

Nälkä sirkan — Nälkä hiukan.

Nälkä syömähän opetti, 4220 emoni kiroamahan.

Nälkä syömättä tulepi, wilu päiwän paistamatta.

Nälkä syönehen warahin, wilu myöhän kylwänehen.

Nälkä toran perehesen saattoi.

Nälkä tuo toran talohon.

Nälkä warain nousnehella, halla myöhän kyntäneellä.

Nälkäinen kirppu kipiästi puree.

Nälkäinen syöpi jäniksenki.

Näsäwiisas näin tekepi: muille muonansa jakapi, itse nälkeä näkepi.

Odota, kun annetaan; ole läsnä, kun taritaan.

Odotellen onkikala. 4230

Odottain aika kuluu.

Odottain hywä pannaan.

Odottain kalaki onkeen tulee.

Odottapi tullut wieras kattilata kiehuwaksi.

Odottawan onkeen kala tulee.

Oh sitä ilmaa, kun pihalla kirmaa!

Oho! luuletkos hewoisen lehdellä seisowan?

Oho! sanoi outo olutta: kannun joi, kaksi oksensi.

Ohoh kullaista kotia: jos oli leipää wähemmin, niin oli unta wiljemmältä.

Ohoh kumma kuiwa leipä, 4240 syödä kyntäjän kesällä.

Ohrilla otetaan, kannuksilla ajetaan.

Oi waiwaista nuorempata, ku ei kuule wanhempata.

Oikein on Otawa tehty, taiten taiwas kirjotettu.

Oikein Otawat käywät, taiten tähdet taiwahalla.

Oikeus kowa on, ei mies kowa.

Oisi aikoa iässä, walitenki waimo naida, tuten neiti tunnustella.

Oisi joulu jolla kuulla, maana on maaliskuulla.

Oisi onni ostannassa, lykky tieltä löydännässä: ostaisin paremman onnen, pahan onnen pois panisi.

Oisiko silmä nuolena ja käsi kattilana: ei silloin nälkää nähtäisi.

Oisin mieki miehen werta, 4250 kun oisin pohatan poika: kun oisi pelto pienoinenki, keko kellon suuruinenki.

Oiwa kyyttö kytkyessä, oiwa waajassa wasikka.

Oja maan ylistää, wesi laaksot täyttää.

Ojasta allikkoon waiwaisen onni.

Oksahansa omena puu, wesahansa tammen kanto.

Oksahansa paha puu kaswaa.

Oksainen paha puu on.

Oksaksi paha puu.

Oksana paha puu, harjana hywä hewoinen.

Ole itse mies, salli muitaki.

Ole, kuin orithewoinen, 4260 elä, kuin elättikarhu.

Ole mies: kärsi kaikki.

Ole mies mokoma: auta toista ahteessa.

Ole miesnä miesten kanssa, sunna koirien seassa.

Ole nuori nuorten luonna, wanha wanhojen keralla.

Ole orjana kokilla, käskyläisnä keittäjällä: wedä wettä, kanna puita, näe nälkää kaiken päiwän.

Ole sinä mies merellä; minä olen manni manterella.

Olen musta muiden nähden, walkia oman urohon.

Olen ollut orjanaki, olen orjoa pitänyt.

Oletko syönyt sian sydäntä, purrut koiran korwallista.

Olin ennen ottomiessä, 4270 käwin kappa kainalossa, wielä nytki wirka parka käypi pitkin naurismaata.

Olin mieki miesnä muinen mieslukuja laskettaissa, miehiä miteltäessä, arwaeltaissa uroja.

Olisi se suussa, kun nenässä.

Olkiwuosi ohrawuosi, hillawuosi hallawuosi.

Olkinen ohrainen wuosi.

Olkaan asia riitamies.

Olkaan mieli musta tahi walkia; ei tehtyä tekemättömäksi saa.

Olkohon osa kokolla kiekin saamista kaloista, ilman linnun iskemistä, warpuisen warustamista.

Olkohonpa olleheksi: musta koira kuolleheksi.

Olkohonpa olleheksi: sika salmen uineheksi.

Ollaan hywin mielin, 4280 vaikka puulla poikki puolin.

Ollaan niinkun saadaan, ei niinkun tahdotaan.

Ollaan wuosi onnettaki, ei leiwättä puoltakaan.

Ollaan wuosi orjanaki ajastaika armon alla.

Ollaan wuosi wankinaki, aika aidan tynkenäki.

Ollaan wuosi woitettunaki.

Ollaan wuosi wuoressaki.

Oluella on onni kaunis: juodahan janoamatta; hywä lykky neitoisilla: naidahan käkeämättä.

Oluella on onni oiwa: janottaki juotanehe: ei ole piialla pahempi: kokemattai naitanehe.

Oluessa hullut kaikki, pahat paljo juotuansa.

Oluessa ollessani 4290 kyllä oli kalua paljon; olut päästä olkenee, kalu kauas kulkenee.

Oluesta on juoden kelpo, syöden herkkuruokaisista, unesta makoamalla, pahasta pakenemalla.

Olut ei tiedä juojaansa ammeessa, eikä ihminen isäntää kotona kaswaessansa.

Olut ei tiedä juojoansa, piika pieni wiejeänsä.

Oma kiitos haisee.

Oma kunki kaunihimpi, musta muiden walkiaki.

Oma kunki kaunihimpi: sammakonki nuiapäänsä.

Oma lapsi armas lapsi, lapsen lapsi laksukainen.

Oma lapsi lapsukainen, toisen lapsi lastukainen.

Oma lysti leikkiin, oma tahto tanssimahan.

Oma löytty löytö on, 4300 wieras löytty warastanta.

Oma löytty, wieras warastettu.

Oma maa mansikka, muu maa mustikka.

Oma miehen ostanehen, myönehen ei mitään.

Oma mieli miehen mieli, waimojen wasikan mieli.

Oma osa ensimäinen, toisen tarwet tuonnemmainen.

Oma sielu sedän poika.

Oma sika, oma papu, oma herran hernetpelto.

Oma suu on likempänä, kun kontin suu.

Oma suu tikan pojan surma.

Omaa säkkiä kuki täyttää. 4310

Omaansa kuki kiittää.

Omaansa lempoki nuolee.

Oman kattilan ala jokainen walkiata koijaa.

Oman kattilansa alle kuki hiiliä kokoo.

Omanaan sen pitää, minkä merrasta löytää.

Omansa hyvä kenenki: omansa mökön munansa, kaakkolinnun poikaisensa, sammakonki lakkopäänsä.

Omansa tietää, toisen ei tiedä.

Omat kunki kaunihit, mustat muiden walkoisetki.

Omat maat makuisimmat, omat maat mieluisimmat.

Omenainen oma kunki, 4320 musta muiden walkoinenki.

On aikaa herrain kiireissä.

On aikoa iässä: miehen waimonsa walita, kumpalinsa kuulustella.

On aikoa iässä: tehdä kauppa kahtainki.

On herra herrallaki, isännälläki isäntä.

On herra herrallaki, waiwaisellaki Jumala.

On herra herroillaki, jos ei muuta, niin Jumala.

On herroilla huomenia, talonpojilla päiwiä.

On herroilla hywääki huowia, tarwitaan rasuwäkiki.

On hiirellä usiampiaki reikiä.

On hiisi hywimmälläki, 4330 jaloimmallaki Jumala.

On himo hirwelläki, halu haapalinnullaki.

On hulluja kylwämättäki.

On hywä wähäki, leipää palaki.

On hywällä montaki nimeä, pahalta katoo ainoaki.

On joessa joita kuita: hakojaki, haukiaki.

On joukko Jorottaria, paljo Paawon tyttäriä: juowat joulutynnyrini, syöwät syöttilässikani.

On joukossa jotaki, karjassaki kirjawia, sukukunnassa susia, petoja perintehessä.

On joulu köyhälläki, laskiainen laihallaki.

On kalikoita, jos koiriaki.

On kaloja tyynessä wedessä, 4340 jos juoksewassaki.

On kekri kehnollaki, laskiainen laiskallaki.

On kekri köyhälläki, joulujuhla waiwaisella.

On kieltä matoinki syödä, ääntä ilmahan kadota.

On koiria, jos kalikoitaki.

On kuowilla nokkaa, mutta on kunnotonta.

On kurjessa luuta, jos lihaaki.

On lampaan päässä hywiäki paikkoja.

On luoja köyhälläki, waiwaisellaki Jumala.

On maata metson matoa, kuusia orawan olla.

On maata muuallaki, 4350 ilmoa edempänäki.

On mieltä metsollaki, jos metsonki ampujalla.

On miestä jäälläki nähden, ehk' ei piippua pirtissäkään.

On naidessa eloa, humalassa rikkautta.

On nauloja, jos reikiäki.

On neuoja, jos pahoja päiwiäki.

On niitä syöty, ehk' ei saatu: sanoi Hämäläinen silakoita.

On näihin osa minunki: Jumalan jywäkekohin, onnen ohrahaasioihin.

On näitä nähty, ehk' ei syöty: sanoi Hämäläinen silakoita.

On näkiöitä, jossa tekiöitä.

On oltu orjanaki, 4360 on orjan pitäjänäki.

On onni orwollaki, waiwaisellaki Jumala.

On ontta ilman olla.

On ottaa'ki, on jättää'ki hywän miehen naurismaassa.

On parta pukillaki, waan ei miehen mieltä päässä.

On parta pukillaki, waan ei panna pöydän päähän.

On puuta metsässä tuhmaki tuimella.

On päiwiä, jos pahoja säitäki.

On sappi särjelläki.

On sielu waiwaisellaki.

On sillä jäljet, waan ei jänistä. 4370

On susiaki suwussa, perehessä perkeleitä.

On suuna, kun simppu päänä.

On suuta sanan siaksi, päätä mielen kukkaroksi.

On suwussa susiaki, perintiessä petkeliä.

On syöjä säästäjällä'i, ottaja idartawalla'i.

On tielläki sioa, mutt' on wartta wirsullaki.

On tuollaki puolen mailmaa: sanoi akka, kun kepillään aidan raosta pisti.

On työn aika laiskallaki, säästön aika syöjälläki.

On työtä ostamattaki.

On työtä turkittaki, 4380 takittaki tarkenepi.

On walta wallallaki, wäki Wäinämöiselläki.

On wara katsoa, ehk' ei ostaa.

On waras warkahallaki.

On weisuja weisaajalla.

On wettä ja tulta waiwaisellaki.

On wettä köyhälläki, rikkahallaki likoa.

On wettä waiwaisellaki.

On wikoa wiinallaki, jos lie muuki willitys.

On wirka warkahallaki.

On wuoden woitunaki, 4390 kesäkauden keitonaki, ajan aidan witsanaki.

On wuotta woita syödä, aikoa hywin eleä.

On wälin aika linnassaki.

On yötä yökköisellä, Annin päiwän aikuisella.

Onneansa kuki kiittää.

Onnellaan mies eläpi, waan ei paljolla wäellä.

Onnellaan mies sodassa, ei wäen paljoudella.

Onnen tytär ensimäinen: kaikki kankahat kutopi, kaikki lapset liekuttapi.

Onneton se maakunta, jonka läwitse kuningas kulkee.

Onneton se waltakunta, jossa on lapsi kuningas.

Onneton weljensä orja, 4400 sisarensa käskyläinen.

Onnettoman ohran kylwö päiwän päästyä pesähän.

Onni miehen edellä käypi, tapa tallaapi takana.

Onni orjana pitäpi, onni orjan käskiänä.

Onni ottaneen, wilja wieneen, köysi kaipaajan kaulaan.

Onni uudelle tuwalle, lapsenlykky lattialle.

Onni uutehen tupahan, hywä wuosi wierahaksi, Jumala käwiämeksi.

Onni yksillä, kesä kaikilla, Jumala jokaisella.

Opeta koiraa lihaa syömään.

Opettaa susiki poikansa ulwomaan.

Opi ripiäksi: saat kopeikan. 4410

Opiksemme onnen heitto, wiisaudeksi wahinko.

Opiksi herran puustit.

Opiksi koiralle kylmä sauna.

Opittuansa kuki pitää.

Oppi hywistä, pelko pahoista.

Oppia ikä kaikki.

Oppien sepätki tulewat.

Oppien tieto lisätään.

Oppinut oluen juopi, oppimaton oksentapi.

Orahassa oljen alku, 4420 warsassa hywän hewoisen.

Orahassa olki nähdään.

Orahasta touon tunnen, miehen nuoren nousennasta.

Orahasta touon tunnet, pojasta mokoman miehen.

Orahasta touon tuntee, alusta hywä-ikäisen.

Orawan leipä, sonnin sahti: ne miehen waolle heitti.

Orit aidan karka'api, mies hywä sakon wetäpi.

Orit aidan karka'api, tamma purkapi weräjän.

Orit kuoli: osta toinen; mies kuoli: myö maa.

Orit olkia wetäpi, tamma muita tarwespuita.

Orja raataa ajaksensa, 4430 poika polwipäiwäksensä.

Osa Ollille, pala Paawolle; Mikolle ei mitään.

Osa orjana pitäpi, käsi toisen käskyläisnä.

Osa orjana pitäpi, lykky toisen lyötäwänä.

Osaapi orawa juosta salon halki, toisen poikki, kolmannen wähän witahan.

Osakkaalta akka kuoli, hewoinen osattomalta.

Osakkaan onni walwoi, lykyllisen lyyrätteli; minun malkion makasi, minun utran uinaeli kiwen alla kinnas kädessä, hawun alla hattu päässä.

Osakseni osattu, palakseni pantu, hywän muorin anto.

Osallaan mies eläpi; koira toisen kohtalolla.

Osallisen woi putosi, osattoman piimä kaatu.

Osallisten onni walwoi, 4440 lykyllisten lyyräeli; minun malkion makasi, minun wienon wieretteli osallisten orren päässä, lykyllisten lyyhtehillä.

Osani paloi palossa, turmeltui tulen sisässä, pahana palokesänä, tuliwuonna woimatonna.

Osinehen mies merellä, lykkynehen lainehilla.

Ostaisi koiraki leipää, waan ei ole rahaa.

Ota, kun annetaan, ole lässä, kun lyödään.

Ota lintu lentämästä, karhu kankaan takaa, ilman nuolen nopsamatta, kowan onnen ottamatta.

Ota luuta koiran suusta: anna läskiä siahan.

Ota omasta nenästäsi kiinni: siinä on hywä kädensia.

Ota oppi hywäksesi, waroitukset wanhempasi.

Ota siitä, kussa on; pane siihen, kussa tarwitaan.

Ota tulta orjan rauta, 4450 wuole woita emännän weitsi.

Ota täysi, anna täysi, täydestä luku parempi.

Ota wanhan neuo, ele osaa syö.

Ota wastahan waroitus, ojennukseksi opetus.

Ota weitsi wyöllesi, katso waimo wierehesi.

Ota weitsi wyöltäsi, aja waimo wierestäsi.

Otawassa on orjan merkki; ei ole kuussa, ei kukossa, eikä päiwän koitannassa.

Otetaan wähä hywäksi: pannahan papu kahdeksi.

Ottaa huoran huoneesensaki; warasta ei wainionsakaan perälle.

Ottaisin minäki orjan, pitäisin minäki piian, kun se syömättä eläisi, tarkeneisi waattehetta.

Ottaja ja antaja: 4460 katin hännän kantaja.

Ottaja odottelepi, antaja ajattelepi.

Otteilla otetaan, kannuksilla ajetaan.

Oudoista omat tulewat, hywät weljet wierahista.

Outo oudossa kylässä, wieras maalla wierahalla.

Owen suussa loisen lehmä, perässä perehen lehmä.

Paarma on maidolle parempi, sääski woille säästösämpi.

Pa'eten pahasta pääsee, syöden leipäkannikasta.

Paha ei parkuen parane, tule ei huuten huokiampi.

Paha koira puree, hywä liehakoitselepi.

Paha laiskan partaweitsi: 4470 weren otti, karwan jätti.

Paha lapsi läsnä kauan, lehmä wiikon lähtemäisnä.

Paha lapsi läsnä kauan, paha warsana hewoinen.

Paha lapsi perso lapsi.

Paha lehmä, joka kiulunsa kaataa.

Paha lintu pesänsä hieroo.

Paha luulee pantawan, hywä ilman oltawan.

Paha maansa myöjä, pahempi siemenensä syöjä.

Paha mieli metsäisen: sanoi syönehen kotoisen; kotoinen kowin wihainen, tiesi paljo tehnehensä.

Paha mies maka'awasta, waimo paljon naurawasta.

Paha mies makaelia, 4480 paha wuotawa wenoinen.

Paha nimen antaa, mies nimen kantaa.

Paha on ihka parratonna, pitkäpartaisna pahempi.

Paha on juurtunutta pajupensasta häwittää.

Paha on lainawaatteilla herrastaa.

Paha on mieli paitulaisen palanutta pakoansa, kyynnyttä kypäriänsä.

Paha on mieli pantawalla, surkia sanottawalla; ei paniallaan parempi.

Paha on nahatonta nylkeä.

Paha on olki paidassa, naskali taskussa, emäntä ikkunassa.

Paha on olla paimenessa, poikalapsen liiatenki, kun ei tyttöä keralla.

Paha on olla palkollisna, 4490 paha palkan maksajana.

Paha on olla parratonna, paha pitkän parran kanssa.

Paha on orja palkatonna, paha paljon palkan kanssa.

Paha on orjana eleä, käydä toisen käskyläisnä.

Paha on paljaspään kanssa tukkanuottaa wetää.

Paha on paljo tyttäriä, poikia pahempi paljo: pellon pieneksi jakawat, niemekkeiksi isonsa niityn.

Paha on palkaton kasakka, outo orja waatteheton, ruoaton sitäin rumempi.

Paha on palkkaki pahalla.

Paha on pirtti porstuaton, paha porstua oweton.

Paha on purewa koira, paha waimo riiteliä.

Paha on seppä palkatonna, 4500 paha suuren palkan kanssa.

Paha on syödä saamatonta, ajoa näkemätöntä.

Paha on syödä siemenensä, maansa pettää pahempi.

Paha on yhden waimon walta, kahden walta warsin hullu.

Paha palkka padan pesiän: padan lohko päähän lyöty.

Paha pantawan mieli, pahempi panian kieli.

Paha peloittaa, harmaa hirwittää.

Paha saa pahan palkan.

Paha siiwo pappilassa: tunkiot salituwissa.

Paha sika, monta wikaa: maa kylmä, kipiä kärsä.

Paha sitä hewoista juottaa, 4510 joka ei päätänsä alas paina.

Paha työ, pahempi palkka.

Paha waimo lapsellinen, hywä hännätön hewoinen.

Paha waimo toruwainen, hywä koira haukkuwainen.

Paha wallan tarwitsee.

Pahahenki papin renki.

Pahaki hywennetään hywässä anoppelassa; hywäki pahennetaan pahassa anoppelassa.

Pahalla sialla on paljo wikoja: milloin on maa roudassa, milloin kärsä kipiä.

Pahalla työllä on paha palkka.

Pahan akan kanssa torua ja wasikan kanssa kilpaa juosta: se on yhtä.

Pahasti pahoin kerätty, 4520 wäärin wääryydellä koottu.

Pahoilla pahat majoa.

Pahoin käy pahoin manattu, wäärin menee wäärin saatu.

Pahoin on tehnyt linnan pappi, maan pappi sitäin pahemmin, kun wihki Wirottarihin, tunki Turmiottarihin, pani naisiin pahoin.

Pahoin on tehnyt paljo nainut, wiidesti wihillä käynyt: ei tunne anoppiansa, eikä appensa kotia.

Pahoin työt, pahoin asiat, pahoin palkat maksetaan.

Paimen toisin puhuu, toisin karja katoo.

Paistapi Jumalan päiwä muuallenki maailmassa, ei isosen ikkunalle, ei weikon weräjän suulle.

Paistapi punainen päiwä, Herran kehrä hellittäpi.

Pakkainen pahatapainen: alta jalkoja anopi, tieltä suusta kiusoapi.

Pakkainen Puhurin poika 4530 kesät hekkuu hettehellä, talwet taiwahan nawalla.

Pakkainen pyryn perästä, paha ilma pakkaisesta.

Pakkainen pyryn perästä, suwi suuresta lumesta.

Pakkainen talwen tawaksi, sydänkuille kunniaksi.

Paksu siemen kadottaa, harwa siemen kaswattaa.

Paksumpi weri, kun wesi.

Paksusta pala parempi. Pala on pahalta tähdettä, warsin pahalta ei palaaka.

Pala palan wiettää.

Pala suuri suun repäisee pian pieneltä pedolta.

Palaa painaa pitää. 4540

Palawat warkaan wuohen silmät

Paljo hywästä annetaan, wielä enemmän maksaa.

Paljo hywästä maksetaan, ei ole silläkään maksettu; wähä pahasta annetaan, ei ole senkään wäärti.

Paljo juonia joella: joka soppi soutaminen.

Paljo kuluu korkiana, paha huonona pysyä.

Paljo kuluu kunniassa, menee mieli-antimessa.

Paljo kuluu, wähempi kestää.

Paljo maalla wiisahia, kun merellä wahinko saapi.

Paljo meitä ja pahoja, wähä teitä ja hywiä.

Paljo naitaissa kalua, 4550 humalassa rikkautta.

Paljo on mustia merellä, ei ole kaikki hylkehiä; paljo kantoja kaskella, ei ole kaikki karhunpäitä.

Paljo on pahasta työtä, iso waiwa ilkiästä.

Paljo on tikalla huolta, ja paljo tikan pojalla.

Paljo on työtä parrastaki, paha parratta eleä.

Paljo on työtä tiinehessä, askaretta ajettuwassa.

Paljo on työtä wanhatessa, wanhana paha eleä.

Paljo paljosta tarwitaan, wähästä wähempi waiwa.

Paljo paljosta pitäpi, wähästä wähempi waadet.

Paljo se katsoo, joka omansa katsoo.

Paljo sillä pitää jauhoja olla, 4560 joka jokaisen suun tukkii.

Paljosta on hywä tiliä tehdä.

Palokärki ikänsä huonethirsiä hakkaa, ulkoisessa yön makaapi.

Palokärki paljo puita hakkaa, mutta wähän pinoja tekee.

Palwele pahaa, saat palkanki pahoin.

Pane kaksin kattiloita yhdelle tulisijalle, ele kaksin tyttölöitä yhden yljän wuotehelle.

Pane kissa hiiren wahdiksi.

Pane kissa kiikkuun, pistä tupakka piippuun.

Pane koira makkaran wahdiksi.

Pane paha matkaan: mene itse kanssa.

Pane paha: mene myötä; 4570 laita lapsi: käy perässä.

Pane powehen: putoopi; sano akalle: saapi ilmi.

Pane pukki — Pane wuohi.

Pane silloin sika säkkiin, kun suu auki ja kärsä kädessä.

Pane tuhma huhmarohon, surwo siinä sen ikäsi: tuhma tuhmana pysypi.

Pane täyteen, kyll' on aikaa: sanoi waras.

Pane warsa waljahisin, suwikunta suitsi suuhun, puikkohin punainen ruuna.

Pane wuohi kaalimaahan, koira makkaran wahdiksi.

Pannaan suu säkkiä myöten.

Pannaan tasan Matti weljeni: sinulle kauha, minulle kattila.

Pantti oman kotia tuo. 4580

Paperista papin pää.

Papilla on sanoja, kun pärethalkoja.

Pappi herroista parahin, lohi kaikista kaloista.

Pappi paras wierahia, joulu juhlia jaloin.

Pappi walloista parahin, wäwy muista wierahista.

Papu ei pouka pohtimessa, jok' ei ole wappuna waossa.

Parahassa on wiejän mieli, enemmässä ennättäjän.

Parahassa on wiewän silmä, emännässä ennättäwän.