SISÄLLYS.

Siv. Quintus Horatius Flaccus. 1. Neitojen ja nuorukaisten kuorolle ………….. 7 2. Liciniukselle ……………………………. 10 3. Grosphukselle …………………………… 12 4. Pyrrhalle ……………………………….. 15 5. Thaliarchus nuorukaiselle …………………. 17 6. Bandusian lähteelle ………………………. 19 7. Torquatukselle …………………………… 21

Heprealaisia lauluja. Psalttarin 137:s virsi ………………………. 23 Sulamith …………………………………… 25

Mahabharata. Nala ja Damajanti …………………………… 28

Muhammed Shemseddin Hafiz. 1. Kauneus …………………………………. 31 2. Sanasiippa ………………………………. 32 3. Mik' on onni? ……………………………. 33 4. Hyvät-työt ………………………………. 35

Vincenzo da Filicaja. Italia …………………………………….. 37

Wolfgang von Goethe. Mignon …………………………………….. 38 Keijuinkuningas …………………………….. 40 Thulen kuningas …………………………….. 42 Ruusu metsätiellä …………………………… 44 Kylälehmuksen alla (suom. Kaarlo Koskimies—V. Juva) 46 Sumusarjat …………………………………. 48 Matkamiehen yölauluja, 1 ja 2 ………………… 51 Prometheus …………………………………. 52

Friedrich von Schiller. Kello-laulu ………………………………… 55 Kaiho ……………………………………… 74 Alppimetsästäjä …………………………….. 76

Robert Burns. Hyvästi, Ylämaa! ……………………………. 79 Hyvästi, maine Skottlannin! ………………….. 81 Jos mikä lie! ………………………………. 83 Ei ketään ………………………………….. 85 Mun kultani on ruusunen ……………………… 86 Ballochmylen maat …………………………… 87 Meerille taivaassa ………………………….. 88 Viljanleikkuussa …………………………… 90 Tullut läpi viljan ………………………….. 92 Myllärin Miska ……………………………… 94 Jo taatto kielsi, äiti kielsi ………………… 95 Vekkuli-Ville ………………………………. 96

Thomas Moore. Nuori laulaja ………………………………. 98 Utakuoro …………………………………… 100 Kaikki kirkkahin — …………………………. 101 Oi, usein hämyss' yön — …………………….. 103

Lord Byron. Kreikalle 1819 ……………………………… 105 Hyvää yötä! ………………………………… 110 Sanotaan, toivoss' onni on……………………. 114

Kokoelmasta »Heprealaisia Säveliä»: 1. Hän ihanana hiipii luo ……………………. 115 2. Rinteillä Juudan …………………………. 117 3. Heit' itke! ……………………………… 119 4. Taa Jordanin …………………………….. 120 5. Mua synkkyys vaivaa ………………………. 121 6. Ois mieleni vilppisä, joksi sen teet ……….. 122 7. Päivänä, jolloin Titus hävitti Jerusalemin ….. 123 8. Baabelin virroilla ……………………….. 125 9. »Kaikki on turhuutta, sanoo saarnaaja» ……… 127

Edgar Allan Poe. Korppi …………………………………….. 129

Pierre-Jean de Béranger. Pääskyset ………………………………….. 136 Oi, taivas, kuin on herttainen! ………………. 138 Yveto'n kuningas …………………………… 140

Mikael Vörösmarty. Julistus …………………………………… 143

Mihail Jurjevitsh Lermontov. Kasakan kehtolaulu …………………………. 147

Adelbert von Chamisso. Rajuilma …………………………………… 150 En tajua tuota, en usko ……………………… 152

Ludwig Uhland. Kappeli ……………………………………. 153 Bertrand de Born ……………………………. 154 Laulajan kirous …………………………….. 158

Nikolaus Lenau. Kolme mustalaista …………………………… 162 Viivy minuss', synkkä silmä! …………………. 164 Kaislalaulu ………………………………… 165 Virralla ………………………………….. 166

Heinrich Heine. Krenatöörit ………………………………… 167 Lorelei ……………………………………. 170 Childe Harold ………………………………. 172 Ihanaan aikaan toukokuun — ………………….. 173 Rein-virtaan värähdellen — ………………….. 174 Tuoll' yksin Pohjan honka — …………………. 175 Kuin kukka olet kaino ………………………. 176 On timantit sulla ja helmet…………………… 177 Oi, minne he jäi? …………………………… 178 Kysymyksiä …………………………………. 179

Holger Drachmann. Kokoelmasta »Runoja Levantista»: 1. Softa laulaa …………………………….. 180 2. Yön hiljaisuudessa ……………………….. 183 3. Jos Saadia lukisin sulle — ……………….. 185 4. Kai Hafiz gaseelein laulaa ………………… 187 5. Bospori! sun lainees huokaa ……………….. 189 6. Tuskain yöksi oli luotu — ………………… 191 7. Sua, Tavernin vartiaa laiskaa! …………….. 193 8. Kammottaa, kun mieleen johtuu — …………… 195 9. Vait! soi soitot …………………………. 197

Karl Mikael Bellmann. Amaryllis ………………………………….. 199

Esaias Tegnér. Ingeborgin valitus ………………………….. 202 Ruotsin akatemian viiskymmenvuotis-muistojuhlassa . 205

Juhana Ludvig Runeberg. Viapori ……………………………………. 214 Sotilaspoika ……………………………….. 222 Joutsen ……………………………………. 223

Viktor Rydberg. Kellot …………………………………….. 225 Tonttu …………………………………….. 228 Aallotar tytölle ……………………………. 232

Gustaf Fröding. Hänen korkea-arvoisuutensa Vexiön piispa ………. 234

Selityksiä ja henkilötietoja.

/Quintus Horatius Flaccus./ Roomalainen lyyrikko, 65—8 e. Kr.; hilpeän tyytyväisyyden ja elämänilon laulaja. Mukailee useimmiten kreikkalaista runoutta. Horatius on omintakeisin eräissä omaa aikakauttaan kuvaavissa oodeissa, sekä satiireissaan, joissa hän osoittaa melkoista maailman ja elämän tuntemusta.

1. Omistettu sekakuorolle, joka oli laulava Horatiuksen Rooman vuosisataisjuhlaa varten sepittämän juhlarunon. — Damokles hovimiehen pään yli ripusti kuningas Dionysios vanh. Sisiliassa juhla-aterian aikana jouhen päässä riippuvan miekan. — *Arkturus* tähden lasku ja *Kauriin* nousu lokakuulla tiesi syysmyrskyjen aikaa. Horatiuksen maatila ja huvila oli *Sabinum*-vuoriston rinteillä.

2. *Licinius*, Horatiuksen suosijan ja ystävän, Moecenaan lanko.

3. *Grosphus*, roomalainen ritari, jolla oli laajoja maatiloja Sisiliassa. — *Tithonius* oli tarun mukaan saanut ikuisen elämän lahjan, ilman ikuista nuoruutta.

5. *Soracte*, vuori pohjoiseen Roomasta.

6. *Bandusian lähde*, runoilijan synnyinseuduilla lähellä Venusiaa. Sabinum-laaksossa, lähellä huvilaansa olevalle lähteelle oli Horatius antanut saman nimen. — *Sirius*, koirantähti.

7. *Aineias*, troijalainen urho, taruston mukaan Juliaanisen keisari-suvun kantaisä. *Tullus* ja *Ancus*, Rooman muinaisia kuninkaita. — *Minos*, Kreetan kuningas, kuoltuaan tuomari Manalassa. *Hippolytus*, Theseuksen poika, Diana jumalattaren lemmikki. *Theseus*, ateenalainen kansallissankari. *Pirithous* vangittiin, yrittäessään ryöstää Manalan jumalan puolison.

/Heprealaisia lauluja./ *Psalttarin 137:s virsi*, alkukielen rytmillisen tekstin mukaan sovittelemalla suomennettu. — *Sulamith*, alkukielen yhteen kuuluvat säkeet yhdistetty; sovittelemalla suomennettu, vaarinottamalla alkukielen rytmileikkauksia.

/Nala ja Damajanti./ Kohtaus Nalan ja Damajantin runoelmasta, joka liittyy muinaisintialaiseen *Mahabharatan* eepokseen. Eepos esittää Arjalaisen heimon sankariaikaa ja valloituskautta Ganges-virran alueella noin 1400—1300 e. Kr.

/Muhammed Shemseddin Hafiz./ Persialainen runoilija, maailman suuria lyyrikoita, kuoli Schiraassa 1389 j. Kr. Runoilijan omaan nimeen, *Muhammed*, liittyvät arvonimet *Shemseddin* (»uskon aurinko») ja *Hafiz* (»vahvamuistoinen»), koskapa hän osasi ulkoa koko Koraanin. Hafiz oli alkujaan dogmaattisella kannalla, uskon intoilija, erakko ja pyhimys, mutta teki varttuneella iällä täydellisen mielipiteiden muutoksen ja alkoi nyt lauluissaan taistella munkkien tekopyhyyttä ja papiston uskonnollista saivartelua vastaan. Hän julisti panteistisen maailmankatsomuksen, puolustaen maallisen elämän kauneuden ihailua ja yltiöpäistä elämäniloa. Hafiz nyt laulaa Schiraan ruusuista, rypäleistä, satakielistä ja kaunottarista.

3. *Schah Mansur* kuuluu Mussafferidein hallitsijasukuun, jotka olivat Persian kuninkaina ennen Tamerlanin valloitusretkeä. Schah Mansurin iloisessa hovissa Hafiz eli Schiraassa, Persian silloisessa kesä-pääkaupungissa.

/Vincenzo da Filicaja./ Italialainen runoilija, 1642—1707, tunnettu miehekkäistä valtiollisista ja isänmaallisista runoistaan.

/Wolfgang von Goethe./ Kaikkien aikojen suurimpia runoilija-neroja, monipuolisimpia, yleismaailmallisimpia henkiä. Goethe syntyi Frankfurt am Mainissa 1749 ja kuoli Weimarissa 1834. Runolahjoiltaan Goethe on varsinaisesti lyyrikko, mutta on etevä runouden muillakin aloilla. Eepillinen runoelma »Hermann ja Dorothea». Draamoista ovat »Egmont», »Ifigeneia Tauriissa», »Torqvato Tasso» ja ennen kaikkia »Faust» I—II mainittavat. Novelli »Nuoren Wertherin kärsimykset», taiteilija- ja yhteiskuntaromaani »Wilhelm mestari» I—II sekä probleemiromaani »Vaaliheimolaisuudet». — Luonnontieteilijänä nykyajan kehitysopin uran uurtaja. — Ministeri ja valtiomies. — Ajattelijana yksiaiheisen maailmankatsomuksen edustaja.

/Friedrich von Schiller./ Saksan suurin runoilija Goethen jälkeen. Myös esteetikko ja historioitsija. Syntyi Marbachissa 1759 ja kuoli Weimarissa 1805. Etupäässä näytelmänkirjoittaja. Parhaat draamat »Rosvot», »Kavaluus ja rakkaus», »Maria Stuart», »Orleansin neitsyt», »Wallenstein» I—III ja »Wilhelm Tell». Lyriikassa ovat aaterunot ja ballaadit edustavimmat. — Schillerin parhaita ballaadeja ovat aikaisemmin suomentaneet Suonio, Paavo Cajander, Uno von Schrowe ja O. Manninen.

/Robert Burns./ Skotlantilainen runoilija, 1759—1796. Köyhä, pienen maapalstan vuokraaja; maailmankirjallisuuden omaperäisimpiä runoilijoita, joka lemmenlauluissaan ja ballaadeissaan käyttää osaksi englannin kirjakieltä, osaksi skottilaista kansanmurretta. Burnsin runot ovat aina laulettavia. On sanottu, että Englannin laajassa maailmanvallassa ei mene tuntiakaan, jolloin ei jossain brittiläisellä alueella laulettaisi jotain Robert Burnsin runoa. — *Ayr*-puro, Burnsin kotipaikoilla, esiintyy tavantakaa hänen runoissaan. — *Ballochylen Meeri* ei ole sama tyttö kuin se, jolle runo *Meerille taivaassa* on omistettu. Viimemainittu on »Ylämaan lapsi» Mary Campbell, jonka lemmensuhteen traagillisuutta runoilija myöhemmin itsesoimauksin muistelee. Tästä suhteesta on Thomas Carlyle antanut liian ihanteellisen valaisun, minkä johdosta runoa »Meerille taivaassa» yleensä onkin virheellisesti käännetty. Robert Burnsille oli muuten lemmenseikkailu ja runoilu yhtä, ja hänen herkkä sydämensä voi kiintyä useihin tyttöihin yhtaikaa.

/Thomas Moore/, syntyään irlantilainen, 1779—1852, runoili englannin kielellä. On kirjoittanut suuren joukon sointuvia lyyrillisiä runoja, usein aikaisempiin sävelmiin. Runokokoelman »Iriläisiä säveliä» kautta Thomas Moore on Irlannin kansallisrunoilija. — Itämainen, romanttinen runoteos »Laila Rookh» on erityisesti mainittava.

Englantilainen /Lord Byron/, »maailmankaihon» runoilija, persoonallisen vapauden soturi, joka intohimoisesti taistelee valtiollista ja yhteiskunnallista sortoa sekä uskonnollis-siveellisiä ennakkoluuloja vastaan, syntyi Lontoossa 1788 ja kuoli 1824 Kreikassa, jonka vapautussotaan hän innokkaasti oli ottanut osaa. Voimakas lyyrikko, säkenöivä runollisissa kertomuksissaan, joiden aihe useinkin on Kreikasta ja Levantista; huomattava myöskin näytelmänkirjoittajana. Lord Byronin pääteos on keskeneräiseksi jäänyt runoelma »Don Juan», jossa runoilija eepoksen kehyksessä tuo ilmi maailmankaihonsa, epäilyksensä, totuudenhalunsa, ihmisvihansa ja ihmisrakkautensa. Runollisista kertomuksista mainittakoot »Childe Harold», »Giauri», »Merirosvo», »Abydoksen morsian», »Lara», »Chillonin vanki», »Mazeppa» ja »Etelämeren saari». Draamoista parhaat ovat »Kain», »Manfred» ja »Sardanapalos». — Runokokoelma »Heprealaisia säveliä» kirjoitettiin sanoiksi juutalaisten ikivanhoihin sävelmiin.

*Kreikalle 1819*. »*Onnen-saaret*», kreikkalaisten Hesperidein saaret Atlantin valtameressä, nähtävästi Kanarian saariryhmä. — *Pyrrhiche-tanssi*, muinais-kreikkalainen asetanssi. — Tarun mukaan foiniikkialainen *Kadmos* opetti kreikkalaisille kirjainkirjoituksen. — *Anakreon* runoili Samos saaren kuninkaan, Polykrateen hovissa. — *Miltiades* oli aikaisemmin ollut Traakian Kersoneson yksinvaltiaana. — Peloponneson kuninkaat lukeutuivat polveutuviksi *Herakleesta*. — *Sunionin niemi*, Attikan eteläpäässä.

/Edgar Allan Poe./ Amerikkalainen runoilija, 1811—1849. Etevä novellinkirjoittaja, etupäässä sielun yönpuoleisten ilmiöiden terävä valaisija. Myös nykyajan salapoliisikirjallisuuden luoja. Runoja Poe on kirjoittanut ainoastaan pienen vihkon, jolla kuitenkin on suuri arvo.

/Pierre-Jean Béranger./ Ranskan lyriikalle luonteenomaisen pikkulaulun (chansonin) suuri runoilija, 1770—1857. Näissä lauluissa on aito ranskalainen, kansanomainen sävy, pilaa ja hilpeyttä, mutta sen ohella myöskin vapauden hehkua ja sotaista innostusta.

*Pääskyset*. Kerrotaan, että eräät ranskalaiset soturit Maurein vankeudessa olivat salaa vartioiltaan laulelleet viimeistä säkeistöä.

*Yvetot'n kuningas* kirjoitettiin 1813. Runo oli alkujaan pilallinen leikki, — Napoleon I:sen tullipolitiikan johdosta kirjoitettu. Myöhemmin runoilija näkyy sitä lievästi muutelleen. Varmaa on, että kansa sovellutti runon Ludvig XVIII:teen ja Bourbonilaisiin yleensä, ja nyt se ivalauluna sai tavattoman suuren valtiollisen merkityksen.

/Mikael Vörösmarty./ Unkarin tunnustettu kansallisrunoilija, 1800—1855. Etevä runouden kaikilla aloilla. Eepos »Zalanin pako» vapaamielisine kansallisine aatteineen; romanttiset runolliset kertomukset »Tammikunnas», »Tenholaakso» ja »Erlau» y. m. Draamat »Kuningas Salomo», »Kuningas Sigismund». »Aarteenkaivajat», »Uhri», »Hunyadi», »Arpadin herääminen». — *Julistus* on Unkarin kansallishymni.

/Mihail Jurjevitsh Lermontov/, »Venäjän Byron», 1814—1841. Romanttisia runollisia kertomuksia, joiden aihe on Kaukaasiasta, »Mtsiri», »Ismail-Bey», »Pyhiinvaeltaja Abrek», »Daimoni» y. m. Novellisikermä »Aikamme urho». — Lennokas lyyrikko.

/Adelbert von Chamisso./ Saksan romantikkoja, 1781—1838. Syntyi Ranskassa Boncourtin läänityslinnassa, ja oli lapsena vanhempiensa kanssa lähtenyt suurta vallankumousta pakoon. Omisti uudessa isänmaassaan saksan kielen täydellisesti. Runolahjoiltaan lyyrikko. Runollinen kertomus »Salas y Gomez» ja saturomaani »Peter Schlemihl».

/Ludwig Uhland./ Saksan miehekkäimpiä runoilijoita, 1787—1862. Uhland on saavuttanut maailmanmaineen loistavilla ballaadeillaan. Huomiota ansaitsevat myöskin draamat »Ernst herttua» ja »Ludvig Baierilainen».

*Bertrand de Born* oli provencelainen trubaduuri, rohkea runoilija, yltiöpäinen ritari ja taistelupukari, jonka maineaika sattuu v. 1180—1195 vaiheille.

/Nikolaus Lenau/ (oikeastaan *Niembsch von Strehlenau*), itävaltalainen runoilija; syntyi 1802 Unkarissa, kuoli 1850 mielisairaana. Lyyrikkona järkyttävän synkkämielinen skeptikko. Aniharvoissa lauluissa Unkarin pustilta on reipas sävy. Huomiota ansaitsee draamallis-eepillinen runoteos »Faust». Heikompia ovat eepilliset runoteokset »Savonarola» ja »Albigenssit».

/Heinrich Heine./ Maailmankirjallisuuden nerokkaimpia lyyrikoita; syntyi Düsseldorfissa 1799 ja kuoli vapaaehtoisessa maanpaossa Pariisissa 1856. Heinen runoudessa yhtyvät omituisella tavalla sydämellisin tunnelma ja häikäilemättömin iva. Runokokoelmat »Laulujen kirja» ja »Uusia runoja» ovat saavuttaneet maailmanmaineen. Heikompia ovat kokoelmat »Romanzero» ja »Viimeiset runot». Koko loistossaan Heinen vitsi esiintyy valtiollisissa ivalauluissa »Aikakautta koskevia runoja» ja »Saksanmaa, talvinen tarina». Runoteos »Atta Troll» on oikeastaan pilajutelma. Suorasanaisena pakinoitsijana Heine on verraton.

*Childe Haroldilla* tarkoitetaan Lord Byronia.

/Holger Drachmann./ »Nuoren Tanskan» aikaisempi lipunkantaja, monipuolinen, raikas ja kuvarikas, äärettömän tuottelias runoilija, 1846-1908. Drachmann on julkaissut suuren joukon romaaneja ja novelleja, lähes kolmekymmentä näytelmää sekä pitkän sarjan lyyrillisiä runoelmia. Kokoelmassa »Laulujen kirja» on m. m. runosikermä »*Runoja Levantista*».

3. *Saadi*, Persialainen runoilija k. 1273.

/Karl Mikael Bellman./ Ruotsin alkuperäisimpiä runoilijoita, 1740—1795. Bellman käsittelee runoissaan kansanomaisia aiheita sekä oman aikakautensa Tukholman-elämää. Sanat ja sävelet liittyvät hänen runoissaan täydellisesti yhteen. Bellmanin parhaat runokokoelmat ovat »Fiedmanin epistolat» ja »Fredmanin lauluja».

/Esaias Tegnér./ Ruotsin suurin runoilija, syntyi 1782 ja kuoli Vexiön piispana 1846. Aaterikas, kuvarikas ja lennokas lyyrikko. Tegnérin pääteos on runoelma »Fritiofin satu», jossa kuvaillaan muinais-skandinaavilaista viikinkiaikaa. Tämän ohella romanssi »Aksel», uskonnollinen idylli »Ehtoollislapset», idylli »Kruunumorsian» ja runokatkelma »Gerda». Säkenöivä ja nerokas puheissaan sekä suorasanaisissa kirjoituksissaan.

*Ruotsin akatemian 50-vuotismuistojuhlassa*. *Karl von Linné*, maailmankuulu luonnontutkija, kasvien luokittaja. — *Melanderhjelm*, matemaatikko ja tähtitieteilijä. — *Scheele*, Euroopan-maineen saavuttanut kemisti. — *Bergman*, monipuolinen luonnontutkija, fyysillisen maantieteen perustaja. — *Lagerbring*, historioitsija. — »Ihmiselon kurjuus»: viittaus *Gyllenborgin* runoon. — »Atis ja Camilla»: suomalaisen *Creutzin* runoelma. — »Pohjan Dionysos»: *Karl Mikael Bellman*, jonka rintakuva on pystytetty Tukholman Eläintarhan puistoon. — »Haudan portit aukee» j. n. e.: lainaus *Lidnerin* runoelmasta »Viimeinen tuomio». — »Päivän hetket», »Leikkuu» ja »Toivo»: *Oxenstiernan* runoelmia. — »Sulon ihanteesta» j. n. e.: lainaus *Kellgrenin* runosta »Uusi luominen». — *Adlerbeth* käänsi ruotsiksi roomalaisten runoilijain, Vergiliuksen, Horatiuksen ja Ovidiuksen teoksia. — *Rosenstein*, kaunopuhuja, valistusfilosofi, kirkollisasiain valtiosihteeri ja Ruotsin akatemian vakinainen kirjuri. — *Leopold*, Kustaavinajan kuuluisimpia runoilijoita, kriitikko ja ajattelija; otti osaa aikakauden kirjallisiin taisteluihin.

/Juhana Ludvig Runeberg/ syntyi 5. helmikuuta 1804 ja kuoli 6. toukokuuta 1877.

*Viapori:* »Det skall dock väcka mindre sorg, än det bar på Sveaborg.»

Minä käännän nämä säkeet: »Tämä on kuitenkin tuottava vähemmän surua, kuin se tihutyö, minkä hän teki Viaporiin nähden.» — Runebergista on muuten kaukana se ajatus, että Cronstedt muka olisi linnan rahasta — *myönyt*.

*Sotilaspoika:* »*En vacker* soldat», vanhempi merkitys, *hjältemodig* = sankarillinen.

/Viktor Rydberg./ Ruotsin kirjallisuuden suurmiehiä; runoilija, monipuolinen tutkija, kulttuurihistorioitsija ja uskonnonfilosofi, 1828—1900. Korkea ihanteellisuus henkii Rydbergin koko elämäntyöstä; täydellinen sopusointu vallitsee henkilön ja kirjailijan välillä. Rydbergin lyyrilliset runot kuuluvat parhaaseen, mitä koskaan on kirjoitettu. Pitempiä runoelmia ovat »Prometeus ja Ahasverus» sekä »Uusi Grottelaulu». Hänen romaaneistaan ovat huomattavimmat »Viimeinen ateenalainen», »Singoalla» ja »Aseseppä».

/Gustaf Fröding./ Ruotsalainen runoilija, 1860—1913. Vilkasilmeinen ja nerokas lyyrikko, itsenäinen ja monisärmäinen runoaiheiltaan; kielen käytössä todellinen taituri. — *Vexiön piispa* on Esaias Tegnér.