JULISTUS.
Valter Juva translation
Sa maalles järkkymättä suo, Magyari, uskos, työs! Se kehtos on ja vaalijas ja hautas multa myös.
Maan päällä on vain paikka tää, miss' suotiin sulle lies; tääll' elää, kuolla täytyy sun, vei onneen, turmaan ties!
Tää maa on, jota kastellut on hurme isien, ja nimin uljain pyhitti jo vuosituhat sen.
Tääll' eestä kodin taistelleet on urhot Arpadin; tääll' orjain ikeen murskatuks sai tarmo Hunyadin.
Vapaus! Täällä lippuas veristä kannettiin, ja sotiin parhaat miehet maan ne sortui ikuisiin.
Mut kansa, jota tuhot löi, mi luopui kiistoistaan, jos harventuikin, murru ei, vaan herra on tän maan.
Eloa vaatii kärsimys tää tuhatvuotinen: »Eloon tai kuoloon!» huudamme. Kaikk' kansat kuulkoot sen!
Turhaanko verta vuotaneet niin monet rinnat ois, ja turhaan miehet isänmaan ne tuskiin riutui pois?
Turhaanko järki, jäntevyys ja tahto tahraton jäis kiroukseen kitumaan? Se mahdotonta on!
Viel' aika tulee parempi, sen tulla täytyykin, jot' anoo kansa harrasna suin sadointuhansin.
Tai tulee kuolo verraton, jos tulla täytyy sen; maa silloin hautauspäivänä on yltään hurmeinen.
Haudalle kansakunnan on muut kansat saapuneet, ja miljoonien silmissä ui surukyyneleet.
Sa maalles järkkymättä suo, Magyari, uskos, työs! Se kantoi sun ja sortuissaan on hautakumpus myös.
Maan päällä on vain paikka tää, miss' suotiin sulle lies; tääll' elää, kuolla täytyy sun, vei onneen, turmaan ties!