4. TAPAUS.

(Sallisen leirissä.)

1. KOHTAUS.

Ruhtinas JUURIKKI, SALLINEN, sotaväenjuohattajija ja sotaväkee.

SALLINEN (Näyttäin sotaväkee Juurikillen.)

Tuossa on turvakseis tuhansi Toinen tuhansi tulossa Kaikki Karjalan uroita, Uskolliset urholliset, Varmat käskynkäymisessä. Räty leiriin lennättääpi Poikajoukon jousinensa. Simanainen siivopoika, Kulettaapi Kuussatoa Vähilleen hevoisväkeä, Kaikki tuovut Karjalasta. Vielä viimestään tuhannen Haapalainen hallihtoopi. Savolaisia samaite Kakstuhatta Kantojuuri Asettaa Aronmäellen. Lalli vanha laulamiesi Hiivii tänne Hiitolasta, Hätyyttää Hämeenväillä, Tijainen Tiviän kautta Varajouset jouvuttaapi, Toiset vasamat varoillen, Jänteet jätetyt jälellen: Jott on muutto murtuneillen, Vaihos vastalaitetuista. Ruttoisasti Ruunulinna Tekee yhtä Tervuntieltä, Tervunjoilta jouvutaksen.

R. JUURIKKI.

Kuinka kulta Salliseni, Isän siunatun siainen, Uskot mokommaa urosta Jok on surmaajan sukua Veljenpoika veihtiniekan?

SALLINEN.

Jos on kohta konniakin Hänen suuressa suvussa; Niin on oivamiehiäkin: Liijatenkin Ruunulinna Jota pelkeät peoksi.

R. JUURIKKI.

En epäile ensinkään Koska olet koitellunna, Nähnyt tarkaksi tapansa, Laatusa lailliseksi. Vaan elä pane pahaksi Että herkästi epäilen. Esimerkit ennennähyt Epäilyksiin ereyttäävät.

SALLINEN.

Oisin tahtonna tavata Ruunulinnan ruunausta Suomen Suureks Ruhtinaksi. Vaan en vielä varsin tiennyt, Asiata arvannunna, Murhanmuotoo miettinynnä. Eikä tunti ollut tuttu, Koska korotettasiin, Konna muita korkeemmaksi, Suomen Suureks Ruhtinaksi. En tavannut Taipalella Kaupunnissa kaunoisessa Enkä tuonne ennättännä: Kyllä tanassaan tavoitan Otan kiini kiijeksessä[29] Kierrän pettäjän pesäänsä Ketän kelmin luolassansa Konnan koissansa lopetan. Jo on yltä ympäriisä Kaikki salmet salvattuna, Vahvat aijat valmistetut, Teillen tehtynä veräjät Joissa vahit vartioivat; Eivät päästä ensinkänä Eikä eis, tahi takasi. Kuka kulkia tuleepi Sekin siihen seisattuupi, Josta vahit vahvistuuvat, Keräytyypi keksijöitä.

R. JUURIKKI.

Minä miessä ensimäissä Tahon tappajan tavata, Ennen muita murhamiehen, Koen tuonne kostamaan Surmaa surkiaa isäni, Kuolunvaivan vanhempani, Mustan murhan muistettavan.

2. KOHTAUS.

Entiset ja SIMANAINEN.

SIMANAINEN.

Jo on joukot kulkemassa Jo on kärrit käännettynä, Rossivaunut valmistetut. Aina Anajoilta asti Meijän miehet merkkilöiksi Ottivat salosta oksat: Pitkät latvat pihlajista; Koivut miehenkorkunaiset Meijän sankarii salaavat. Ettei ennen aikojansa, Jouvuttua Jousimäillen, Lopotista loittosalta, Linnantorista tokata, Nähä laitosta lasista, Meijän menoa älytä, Ikkunasta ilveitä, Säiky vahit Säkkimäillä: Vähä väki västingissä Tiije tienoilla olevan Eikä linnoa likellä; Niin ei vahit valmistauvu Vastarintaan vartiansa, Ennätä eteen juosta.

R. JUURIKKI.

Minä sinun sivullasi Tahon ensin ennätteä, Tahon tappajaa isäni, Opastaa[30] omalla käillä.

SALLINEN.

Elä kiirehi kisaan, Elä surmaasi ehätä! Julmat juonet juuttaalla, Pahat aineet pahalla. Ruunulinna runsasmiesi, Miesi vahva miekkaisilla, Vahva vasama käsissä, Jousi käissä joutuisampi, Aivan tarkka tapparalla: Se kysyypi kymmeniä, Vaatii varsinkin kaheksan Miehii keskenkertaisia. Männään kaiken kansan kansa Jouvuttautaan joukoltansa; Niin et tarvihe tapella Yritellä yksinäsi. Minä miesi varsin valmis, Minä koittelen kovasti Kaksikimpussa kisaten, Jos on miekka mieltä myöten, Jos on terältä terävä, Jos on vahva varreltansa, Käen piolta pitävä. Minun miekkani mitalta Puolta pijoa pitempi; Vaikka vanhuus ou varana, Vaivat tuskat turvanani, Vaikka käsi käppyrässä, Kyttyrässä kyynäspääni, Peukalo perintakaisin, Sormet jäykät solmekkeilta, Suonet sortuneet soassa, Haavoitetut hartiani, Tunnen tuntoni sanovan, Omantunnon tuomihtevan Ett on terveemmät tekoni. Häll on syvän sykkyrässä Tunto turmeltu peräti: Tuosta tuleepi tutista, Varsin varmati vavista, Hätäytyy hälytilassa.

R. JUURIKKI.

Niinpä tunnon tuomariksi Ottoa minäkin mielin: Enkä päätöstä epäile, Asiain on aivan selvä, Juttu julkia peräti. (Simanaisellen.) Lähemmä lävite kansan Että ennen ennättäisin, Ennen muita murhamiehen, Isäin tappajan tapaisin.

(Ratastaa pois Simanaisen kansa.)

3. KOHTAUS.

SALLINEN, PARVIAINEN ja Sotaväkee.

SALLINEN (Parviaisellen.)

Sinä keskusta kehoitat Yllytät ylösmänöön, Aina linnoa liketen. Haapalainen hallihtoopi Joukon varman jousillansa, Aivan tarkan ammunnassa. Räty seuratkoon selusta, Poikajoukon juohattaapi Himohirrestä sivuite, Kuoksivuoren kukkulaite, Hiijenmäite hiivimällä, Hiljaan ilman hiiskumata. Niemen kiertää kiiruisasti, Sivun salmesta salaite, Laikanlahen laksoiseen, Pohjanlahen pohjukkaan, Veneetä vettä myöten. Siell on laksi aivan laaka Ylikaalaakseen kapia, Pohja tallata tasainen: Ilman kiinteitä kivitä, Mäkisitä mättäitä: Ei ole haittana hakoja Eikä kuusia kumossa, Kaatuneita kannoillensa. Siellä löytää selvän jälen Kujosilta kuusikoite Kohti hovin koivukkoa, Polun heti portin luokse. Sen jo kahtoi Kantojuuri, Simanainen silmäili, Keräytyissä kestikunnan, Määräisiit mäen aluksen, Vuoren kylen kyynäröivät, Sauvoit salmen päästä päähän. Nopiasti vuori nouse Kule ylös kukkulaite; Siellä yhteen yhymmä, Siellä kättä käppäjämme, Teoiltamme tervehimmä!