2. TAPAUS.

(Ruunulinnassa.)

1. KOHTAUS.

SUURI RUHTINAS, seuroineen ja PIRJO.

SUURI RUHTINAS (Tervehtiin Pirjoa.)

Ihana iltaa, Suloista suosioo, Orpanoilleni onnea, Ruhtinoillen runsaast, Totisesti toivotan!

PIRJO.

Armas kultainen kuningas, Suuri Ruhtinas suloinen! Onnen suotta, onnen tuotta: Onnen saatatta osaksi, Osotatta onnenmerkin, Läsnäolennoll omalla, Ihanaksi illan tiettä, Onnelliseksi olennon, Tuliaisemme tupaan, Annettuun asunsiaan.

(Muut mänevät toiseen suojaan.)

PIRJO (Yksinään.)

Etpä paikalta pakene Etkä liiku linnastani, Näe koskaan kotiasi Etkä pesääsi peräy Tanaasi[9] takasi käänny. Harvoin susi surmaajaansa, Karhu ohto kaatajaansa, Metänpeto mestaajaansa, Kohti päätyy koitamaan, Sattu samalla tavalla Kuin sie ansaani asetuit, Tulit tuhma mun kotiini.

2. KOHTAUS.

RUUNULINNA ja PIRJO.

RUUNULINNA.

Pirjoiseni, pienoiseni, Emoiseni, eukkoiseni, Kultaiseni, kukkaiseni, Vaimoiseni, varpuiseni, Serkkuiseni, sirkkuiseni!

PIRJO.

Terve, Tervun haltiallen Kuninkaallen kuuluisallen, Ainouven ansainneellen, Hertaisellen herralleni! Terve, tehyiltä teoilta Terve, vasta tehtäviltä! Mullen antoit arvanlyöjät, Unissani uuvet toivot, Uuven neuvon onnenneijot, Noitajoukko juohatukset, Sulasanomat saneli: Halun maamme hallituksen Valvoin nähyssä näössä.

RUUNULINNA.

Minä mietin mielelläni Ennen tehtyjä tekoja, Ennen ajetut asiat, Soat ennen suoritetut; Vaan en vasta alkavia Ennen tienne ennustella, Ennen saattane sanella, Ennen kuin on kunnollansa.

PIRJO (Temmaten puheen.)

Kuoletettuna kuningas, Suuri herra surmattuna, Tämän hämärän hälyssä — — —

RUUNULINNA.

Mitä sanot saastaisuutta? Mitä pahuutta pakiset? Suurta Ruhtinaa suloista, Ylimäistä ystävääni, Aina eesauttajaani, Sukulaista surmoaisin. Oikeen omalla käillä, Oikeen omassa koissa, Majassani maatessansa, Keltä äsköin kenkätyssä? Jossa turvata tulisi Mustan murhaajan käsistä, Kuka turvaaksen tupaani, Huomaantuupi huoneeseni Varjeluksen vaaliana.

PIRJO.

Ei ollut toivoni totiset, Eikä unet uskottavat! Kyllä kypärää kysyisit, Kyllä haet hallitusta, Kyllä arvosi anoisi, Ylpeytesi yllyttäisi: Vaan et tohi toivoasi, Etkä tahtoosi tavata, Mielihalua hakea. Jos oisin vyötty miehenvyöllä, Pantu miehenpalkimella Niin en saattaisi sanoa, Julistoa julkiaisi, Ilmoittoa ilkiäisi, Ahtautta aivoissani, Tuota hengen heikkoutta, Typeryyttä tyhmänlaista. Voisit väärin voitettua, Kyllä korjata kotiisi, Liki linnaasi liketä: Vaan ei arkkua avata Johon kätkisit käsillä, Johon saattaisit salata. Jos mielit olla miehenäni, Tahtonet omani olla, Elä lyki lykkyäsi, Onneasi pois osota.

RUUNULINNA.

Jos oun kuninkaaks kuhuttu Maamme valtiaks valittu, Suotu Suomen Ruhtinaksi; Kyllä onni ohjoapi, Auttaa hyvillä avuilla; Ilman ilkeitä teoita, Paihti neuvoita pahoita, Tekemätä mustan murhan.

PIRJO.

Onni on omassa käissä, Onnen ohjakset kotona; Kääri ympäri kätesi, Aja niillä aikanansa, Kotiasi kohti käännä, Kohti linnaasi likennä. Käännä vasten vaimoasi, Joll on osa onnessasi, Jollen on onnesi ihana, Korkeutesi koria.

RUUNULINNA.

Vaan jos tuumat turhin käyvät, Katkiavat onnenohjat, Onnenkuolaimet kuluuvat? Lyhyeksi lykky jääpi, Paha palkaksi tuleepi.

PIRJO.

Jopa kuulut kultaiseni Minun mieltäni perivän; Jopa tutkit tuumiani, Haet mieleni halua, Oman onnesi etuja. Luve onni omaksesi Niin on voitto voimassasi.

(Mänee pois.)

RUUNULINNA (Yksinään.)

Mitäs laait, mitäs vaait, Mitä onneton osotat, Mitä kaikatat katala; Mitä pyrit pyytämään. Mitä vaatimaan varustut, Ehättäyt ehtimään, Härnyytät häjyllen työllen? Tunnen tuntoni kysyvän: Mikä on olennon onni Autuus vähäisen ajan, Suhteen onnen suuremmaisen, Ijankaikista iloa? Muutoin muistossa hyvässä, Suloisessa suosiossa, Aina arvossa pietty, Suhteen suuren ansionsa, Tautta valittuin tapoinsa, Tautta käytöksen tasaisen, Kuningas on kuuluisaksi, Suomessa tutuksi tullut; Mitenkä minuukin kohti, Kuinka kohti kotiani, Heikkoo heimokuntoani, Sukua surunalaista, Aina levitti apunsa? Pois turhat tuumat pois! Pois musta murha pois, Pois tunnon turmelukset, Pois ylpeyven yllytykset, Pois hengen heikkous pois!

3. KOHTAUS.

RUUNULINNA ja PIRJO.

PIRJO (Astuin sisään.)

Kuin yksin ylkäni, Ain ajatuksissa? Ann ajatusten männä Ja käteis tekoon käännä. Seuraan ihteis sekoita Pois miettimiset porota. Kanna hunaja huulillasi, Kätkiin käärme käsissäsi, Hihassa hijottu puukko: Karta murha muuvostasi, Syvämmestä tuonentoukka.

(Ruunulinna mänee pois.)

PIRJO (Yksinään.)

Tulkaat kaikki tunnonvaivat, Kaikki kalmat kauhistavat, Kaikki kauhiat olennot, Kaikki hiijet hirmuiltavat. Kaikki kummat kulkekaatten, Ehätystäin estämään! Luven tehyksi teoksi, Laitetuksi laitokseksi; Mink oun miettinnä hyväksi Kanssa kahtonna paraaksi, Otolliseks onnelleni.

(Mänee pois.)

4. KOHTAUS.

RUUNULINNA ja SUUVUORO.

RUUNULINNA.

Sinun kansais kahenkesken, Kahenkesken, suutasuuksin, Oisi salaa sanomista, Oisi suinkin suihkaistava, Aivan tärkeetä asiita: Josta voisit suuren voiton, Perillisilleis perinnön, Hankkia halun perästä: Ison kunnian itellen, Ystävällesi ylimmän, Ruunulinnall runsaimman.

SUUVUORO.

Heitä liijat helvettiin: Sano yhellä sanalla, Puhu puhtaalla puheella; Onko vasten valtakunnan, Vasten luojan, vasten luonnon, Vasten käskyjä vakoja, Vasten vanhoja tapoja? Niin en pyri pyyvyksiisi, Enkä ansaasi asetu, Enkä paulaasi panetu: Enkä ehi kunniata Enkä tavaraa tavoita Jot ei tunto tunnustaisi, Oma tieto omistaisi, Arveleisi ansaituksi, Lukisi lunastetuksi, Oman ohtani hijellä, Oman ansion avulla. Elä hae haureutta, Kovin suurta korkeutta, Ylinpaltista yleyttä. Kuule kuninkaan puheita Suloisuutta suuren herran; Kuinka jätti jäähyväiset, Monet teillen terveykset; Molemmillen lahjat laitto; Rintasolkia somia, Joss on kivet kiiltäväiset, Solet soivatut hopeesta Palin kullasta paraasta.

RUUNULINNA.

Jokos pois jouvutaksen? Eikö jääne eineellen, Eikö aamuisen ajaksi?

SUUVUORO.

Käski kärrit valmistella, Laittaa vaunuja varemmin. Tahtoo vielä Viipuriin Tulevaksi yöksi tulla, Ennen yötä ennätteä.

(Ruunulinna mänee pois.)

SUUVUORO (Yksinään.)

Eikö ylpeys ylyttäne Moista miestä mieleltänsä, Paavuta pahatekoon? (Nukkuu istuillaan, nousee äkkiä ylös.) Kaotkaa kakkiat[10] kavalat! Katoa uni kamala! Mitä kummia kuvailet, Onnettomuutta osotat? Vaikk oisi vaaraksi itellen, Omaks surmaksi olisi, Kavaluuven karttaminen, Pahan työn pakeneminen; Niin en seikkaasi sekau. En tapa miestä taitavata, Tapa ystävää ylintä; Joka pääni pelastaisi, Heittäis hengen hengestäni, Verestäni kai verensä, Päänsä päästäni panisi, Joka jo hyväntekiä, Ompi kultainen kuningas, Vartiana valtakunnan, Vahvuutena ja valona, Isänä isänimaalla. Tunnen tuntoni sanovan, Osottavan omantunnon, Omantunnon tuomihtevan. En ole konna enkä koira; Olen miesi mielellinen, Sotasankariks sopiva, Vaan en mustaks murhaajaksi, Tappajaks tasaisen miehen. Katoa uni kamala! Kaotkaa kakkiat kavalat!

(Mänee pois.)

5. KOHTAUS.

RUUNULINNA ja PIRJO.

RUUNULINNA.

Ei suinkaan sukuisein Suuvuoro ikään suostu; Hän paljo parempi On meitä ontuvii Ja uros uskollinen.

PIRJO.

Eläkään uskollaan Ja kuolkaan uskossaan! Kyll hengen hältä saan, Kuin kerran perin maan, Siksi eläkään vaan!

RUUNULINNA.

Kuin kummast puhelet, Juur julmast juttelet. Kaik hurskaat huoppaat hukata Ja tunnolliset turmella.

PIRJO.

Olisikko oman lapsen, Oman siitetyn sikiön, Rinnassani riippuvaisen Surma suureksi avuksi, Myyvykkeeksi[11] hengenheitto, Tässä tärkeessä tilassa: Aivan ilman arveluta Rutistasin ruumiinsa, Aivot käsilläin avaisin, Suonet käärisin kerällen; Ilman ihastuksiansa, Kauneuttaan kahtomata.

RUUNULINNA.

Suuvuoro on surmattava, Hukattava hurskas miesi; Jos myö juoniin joutunemma, Rikokseen riettauvumma,[12] Paavumma pahatekoon. Sillä hän kaikki silmeä, Alti arvaapi asiat, Ulosmiettiipi metelin. Kuinka kummin kuoletamme, Surmaamme suuren herran? Käymmäkö käsin häneen, Kulkkua kuristamaan? Taikka miekalla tapamma? Vartiat on valveilla, Tupavartiat varana, Vahti vanhassa pesässä, Sotaväki västingissä. Ensi huuvollen hukumma. Kohta kiini korjataan, Hirteen saatetaan samassa.

PIRJO.

Sull on suru surmastasi, Huoli hukkumisestasi.

RUUNULINNA.

Mitä miehellen tuleepi, Sitä silmäni näkeepi, Mielihaluni hakeepi Tavoittaa vapainen tahto.

KARTANONVARTIAN ÄÄNI (Jota ei hyö älyä.)

Mik on korkea kunnia? Kukkula kuin kukistaa. Mik on onni noutava? Myrkky tauti tappava, Kuin mont sielun vaivaista, Kauhiasti kaottaa. (Älyäävät äänen.) Vaikka maailma kokonaan, Sinull olisi vihoissaan Ja soisi sinun hukkuvan Elä pelkää kumminkaan.

PIRJO.

Eikö ruunu Ruhtinata Miestä merkihte kypärä? Mikä olit mielestäsi Koska ilmoitit ilolla, Toivoasi toimittelit, Päästä päivänä eräänä, Kuninkaaks kuhuttavaksi, Suomen suureks Ruhtinaksi? Silloin olit oivamiesi Miesi miehistä valittu. Nyt kuin jo ajoin asiat, Laitoin laatuun hyvään; Väsyi kuningas kulusta, Vaipui vaelluksestansa. Että makeesti makaapi, Makiasti matkastansa, Hermotoinna suuri herra, Kuin jo juotin juovuksiin, Tuiti tupavartiansa Humallutin huimat pojat; Eivät ole estäväiset, Minun mietittyy tekooni: Niin sie siirtäyvyt sivullen, Väistäyvyt[13] vähän vähisen Ole miesi! ota miekka, Vää veihtesi tupesta! Kuin sillä sipaiset kerran, Kerran keski hartioita, Käännät kerran ympärisä; Niin on valta sulla valmis, Niin on ruunu rustuisissa[14] Niin on kynsissäis kypärä, Hyvä osa hyppyisissä.

RUUNULINNA.

O! ylpiän yllytykset Viheliäisen villihtee! (Kahtoin veistä.) Tälläkö tuimalla tukeutan, Tälläkö veitellä vetäisen, Uneen ikuiseen upotan, Levon helmaan hermonnutta?

(Mänee Rostion makuusuojaan.)

PIRJO (Kuunnellen sen oven takana, jonka kautta Ruunulinna mäni.)

Tämä hetki herralleni Ruhtinallein saattaa ruunun. (Kuulttua erinomaisen köhinän.) Mun on voitto, mun on voima, Jo on kynsissäin kypärä, Ohjat oman valtakunnan!

VARTIAN ÄÄNI.

Vastais Aadam itkusuull, Se vaimo jonka annoit mull, Minun sen tekemään vaati Ja tähän vaivaan saatti.

RUUNULINNA (Kuulttua takaisi tultuaan Vartian äänen.)

Onko se huuvon humina, Vain lieneen tuulen tuhina, Joka mullen pakisee, Ja josta ruumiin vapisee?

PIRJO.

Taikka kartanonkahtoja Se vanha linnanvahtia.

VARTIAN ÄÄNI.

Synti mun saattoi huolimaan Että mun piti kuoleman Ja helvettiin vajaaman.

RUUNULINNA (Kahtoin jälelleen.)

Tekoni on jo täytetty Ja musta murha päätetty; Vaan on kalma kantapäissä, Veri verkkona venyypi Jälilläni jäähtyneenä; Hyyvyksissä hyllyääpi, Haamu kiini hartioissa, Kalmat kauhiat selässä, Ohuvissa olkaluissa, Selkäpiistäni pitäävät, Selkäpiitä pisteleevät, Rutistaavat runkoani, Ahistaavat aivojani; Sytyttäät syvämmen liemun, Tulen tunnossa palavan, Heti helvetin tulella, Kipunoilla kiusauksen, Kekäleillä kehnon uunin: Sanat suuhun salpoavat, Kulkkutorveeni kutoovat.

PIRJO.

Vesi veresi peseepi, Saiput jälet sammuttaapi; Tässä on vettä maljan täysi, Pala saiputta parasta.

6. KOHTAUS

Entiset ja SYÖJÄTÄR seuroineen

SYÖJÄTÄR seuroineen. (Ikkunasta kahtoin.)

Jos sie peset kynsiäis Niin et pese syntiäis: Jos sie peset näppiäis Niin et pese häpiäis.

RUUNULINNA.

Tosi, tosi, totisesti; Pestyä peripahemmin, Huuhottua hullummasti, Veri vetäytyy yleesä, Leviää vijaton leppä; Punoaa minun pukeeni Nuttuani nuhroapi, Kasvoani kauhistaapi.

PIRJO.

Vielä viimeiset pisarat, Vielä viskain visusti, Vaskikauha varsiniekka, Koko koussikka[15] kokooksen. Pese peripuhtaaksi, Pese veihtesi verestä, Puukko punasta puhista, Rauta rasvasta imeisen. Pyyhi pyyhkeellä hyvästi, Käsiliinalla kätesi.

RUUNULINNA.

Ei ou mehee Naismeressä, Aaltoja Akankivessä, Vettä Veräjäselässä, Laatokassa laineita, Marjasalmes maininkia; Jotka puhistais pukeeni, Soristaisi sormiani, Nätistäisi[16] näppiäni, Vetäis pois veripisarat.

SYÖJÄTTÄREN seura.

Pese verta verellä Niin puhistuu sill erällä; Ne jotka verta janoovat Alti sitä anoovat. Veri verta vaatiipi, Uusiin rikoksiin laatiipi.

VARTIAN ÄÄNI.

Kalliiss puvuss vääntelee, Mies halpa ihtens kääntelee, Ja ylpiäst elää sangen. Ei ajattele hukkuvans Eikä täältä nukkuvans. Kuitenk kuin ruoho lankee, Kunka jää sulta koreus, Maailman häjy haureus; Kosk mato silmäis kaivaa Ja perkel sieluus vaivaa. Kussa sota, veri siell Vuotaa hätä hään pääll. Murha, pelko, puuttumus, Tuska, vaino, vaivaisuus.

RUUNULINNA.

Tosi, tosi, totisesti! Murha, pelko, puuttumus, Tuska, vaino, vaivaisuus! Ei pelkoo tuntenna rintani Vaan nyt on halpa hintani, Kuin vaan lehti tärisee Niin joka jäsen järisee, Sisuksii horkka silpiipi; Vaikk varintuska turmelee Ja syväntäni kaivelee; Ja murhateko kankia, Meijän päällemme lankiaa.

PIRJO.

Vie veihteis vartiain tilalle, Ja verell heitä pilaile Ja kasvons kauheeks silaile: Niin vikapäiksi tuleevat, Ja murhamiehinä kuoleevat Ja niinkuin kuninkaan pojalla Ei ole ikää laillista, Kuin kuninkaalta vaaitaan Ja taitoa kuin tarvitaan; Niin lähin läsnäoleva, Ja kuninkaallen kuuluva; Niin suhteen suuren sukusi, Kuin kautta kuhtumuksesi Ja ansiosi avulta, Myös tasaisilta tavoilta, Istuuvut kuninkaan penkille, Voittain voimakkaat kenkillä.

RUUNULINNA.

En enee sinne kääntyisi Jos värttänänä vääntyisin; Siell kalma kaikkuu kauhia Ja ruumiin haju haiseva. Jos voisin voittaa takaisin Mun murhain, makeest makaisin.

SYÖJÄTTÄREN seura. (Aina ikkunan kautta.)

Niinpä ne vanhat ennustiit, Hattomin lennossa tunnustiit: Että ennen loppua, Pitäisi tuleman hoppua. Kuninkaat hyvät kuoleevat, Konnat sijaan kohoovat. Se on meijän mieleemme Laittaa lauluun kielemme.

PIRJO.

Makaajat ovat kuin maalatut Ja kuolleet niinkuin kuvatut. Eikö Syöjätär estää vois, Jos kaikki kalmans tänne tois; Ett en mie verell pilaile Vartiain silmii silaile. Kuin murhateko havataan Ja hyö niin muotoin tavataan; Verinen veihti vieressään Ja uihkaat unimielissään; Niin jääpi heillen vijaksi Kosk ovat juoneet liijaksi: Ja eivät virkaans täyttäneet, Uskollisuutta näyttäneet. (Mänee ja tulee kohta takaisin.) Nyt olen kaikki täyttänyt, Ja asiat aikoin käyttänyt Anna nyt rauhas levätään Niin sitten iloll herätään.

VARTIAN ÄÄNI.

Jumalattoman rukous, On sinull suuri kauhistus. Ken murhall verta vuuvattaa Ei taija sullen kelvata.

(Syöjättären seura astuu sisällen.)

SYÖJÄTÄR. Minne herjat heittänemmä, Kunne hylyt hyljännemmä, Tunnottomat tunkenemma? Kuhun haiskat hauvannemma?

SEURA.

Helvettiin heijät heittäkääm, Kivikirnuun peittäkääm, Tules tuimas keittäkääm: Ahjoon aivan alavaan, Paikkaan aina palavaan, Rikkii ja pikii valavaan, Kattilaan aina kiehuvaan, Lieskaan liemuilta liehuvaan.

KAIKKI NOITAJOUKKO (Yksiäänisesti.)

Heittäkääm, Keittäkääm, Peittäkääm: Alavaan, Palavaan, Valavaan, Kiehuvaan, Liehuvaan.

(Ruoskiin Ruunulinnaa ja Pirjoa vihalaisilla ja orjanruoskilla.)

Viholaisilla vihtokaam Orjanruoskilla ruoskikaam.

(Ruunulinna jo Pirjo tapaileevat heitä, vaan tyhjä aina jääpi näppiin.)

(Noitajoukko katoaa.)

RUUNULINNA.

Niin onneton on osamme Kuin kunnoton on tekomme.

PIRJO.

Tehtävä oli tekomme Jos onneton lie osamme.

7. KOHTAUS.

RUUNULINNA, SUUVUORO, RATASKILPI, PIRJO ja MARJA.

SUUVUORO (Ulkona.)

Vartia on valveilla, Linnanvahti liikkeillä.

VARTIAN ÄÄNI.

Miten maata mahollinen, Kuinka uupua uneen, Kuin on Suomi suojeltava, Vahittava valtakunta.

RATASKILPI.

Mikä out Suomen suojelia; Vartijoija valtakunnan?

VARTIAN ÄÄNI.

Eik ou Suomi suojeltava, Vahittava valtakunta, Kuin on linnassa kuningas Suuri Ruhtinas suloinen?

(Suuvuoro ja Rataskilpi astuuvat sisään.)

RATASKILPI.

Joko outta joutununna Näin varain valveillen, Tahi vielä viipynynnä, Illalliselta ilolta, Silmän kiini siirtämätä Eileisestä ehtoyöstä?

RUUNULINNA.

Valvoin kuinne kukko lauloi Kuinne kuulin vartialta Mainituksen[17] maata männä. Tiiman kääntelein tilalla, Sitten makeesti makaisin Kuinne kuulin kolkutuksen Teijän tullessa tupaan.

RATASKILPI.

Aikaiseen kuningas kuhtui, Vaati tulemaan varemmin; Tahtoo vuoteelta tavata Puntuksen Pukinhovissa Tilakaartisen tilalta. Ajattelee aamuisiksi Käkisalmeen keritä. Vaan ei suju matka maaten, Eikä tie tilalla juokse, Kulu kulku untuvilla: Herättää heti tuleepi Nopiasti nostattoa. (Kahtoin Rostion makuusuojaan.) Vaan ei valvo vartiansa, Huolettomat hoitajansa Makeest makaavat molemmat. (Kahtoo uuvestaan.) O hirmu onneton Ja kurjuus kunnoton! Kuningas veressä! Ja vartiain vieressä On veihti verinen, On puukko punainen Ja kauheest heijän kasvojaan On maalattuna maatessaan!

PIRJO (Hämmästyneenä olevanaan.)

Kuin! meijän kultaisen kuninkaan Ja Suomen Suuren Ruhtinan, Heimolaiseni herttaisen, Sukulaiseni suloisen, Varmaan tappamia vahtinsa! Mieleni muuttuu murheesta Ja tästä surust suuresta Ympäri käy minull ymmärrys, Silmäni peittää pimeys. Niin hoiperran kuin horkassa Ja kohmon tässä kolkassa. (Ruunulinnallen.) Kosta konnill koiruuvensa Murhamiehillen mustuutensa.

(Vaipuu ja viijään iltaisella valmistetullen ja vielä liikuttamattomallen vuotellen. Ruunulinna kiirehtii Rostion makuusuojaan jossa hän tappaa tupavartiat.)

SUUVUORO (Marjallen.)

Tapaus ei ou tavallinen Vaan on varsin kummallinen. Lava on ennen laitettu Ja pehmeill peitoill peitetty; Ken pyörtymään ihtens varustaa Ei sill ou avust tarvista.

(Ruunulinnan takaisi tultua sanoo ovelta kahtova)

SUUVUORO.

Sie tutkimata tuomihit Ja raskaasti rankaisit, Kostit koiruuven kovasti Vaan et ehtinnä valoa Eikä tietoa teosta, Kuka noista kumpaisista Molemmista moinen[18] miesi Joka juohatti tekoa? Kuka heistä päältä kuuli? Taikka taisivat molemmat Maata makeessa unessa Syyttöminä synnin töihen. Oman oikeuven valoksi, Epäluulon estännäksi, Viisata[19] vijattomuutta. Olisi oikein pitännä Arvella tämä asia, Selitellä selvillensä. Pimeni teot pimiät, Hämmentyi häpiälliset Kautta kauhian tekosi.

RUUNULINNA.

Kuinka kulkukumppanini, Miten miekkaserkkuiseni, Kuinka veihtiveikkoiseni Saatoin suruni salata, Painella pahoa mieltä, Kiivauttani kiinitellä? Kuin näin kuninkaan veressä Vahit vastaisiit vavisten, Hamuiliit havaittuvansa, Veteliit veristä veistä, Oliit ouvot muuvoltansa, Hävyttömät hämmästyivät. Eivät saattaneet sanoa Ääntä ällistöksissänsä, Puhistoksekseen puhetta.

SUUNVUORO.

Olit oiva kumppanini, Veihtiveljeni totinen, Rehellinen reissuissamme, Kuluisamme kunnollinen, Matkoissamme mainittava. Vaan jos on miekkasi mehessä, Veihti syyttömän veressä, Puukko syyttömän punassa: Elä kuhu kumppaniksi, Virka virkaveljeksesi.

RUUNULINNA.

Kuin on puheis kummalliset, Taitamattomat tarinat. Epäluuloon sie erehyt, Hämmennyt hälyssä tässä.

(Mäneevät pois.)

8. KOHTAUS.

RUUNULINNA ja PIRJO.

PIRJO.

Suuvuoro on surmattava, Sanoi Marjallen sanoja, Varsin valon antavia, Ett on arvanna asiat, Ulosmietinnä metelin. Minä vastaanpäin varustin, Jotka salpaavat sanasa, Tuiki[20] suunsa tukkejaavat, Kiini kielesä kitaan. Kolme miestä koivukossa, Vartioivat kuunvalossa Tavata tapettavata, Pohjan ukon poikinensa.

RUUNULINNA.

Heti[21] poika pois eroita, Syytön syrjään sivuuta, Laske lapsi kulkemaan, Minne osottaa osasa, Kunne kulkea halusa, Minne mielisi paeta.

PIRJO.

Jokos upoti unohit Ennustukset eukkojoukon, Noitajoukon juohatukset, Onnenämmiin älinän, Osotukset onnenseuran: Että ruunu Ruhtinoihen Tulee tuiti lapsiltasi Poisi polvikunnastasi. Kukaties kuhun sukuun? Jos ei Suuvuoron sukuun, Pohjan ukon poikuveellen, Pelättävän perinnöksi, Pelkomme perillisillen? Estä pahat ennustukset, Karta sanoin kahtalaisuus. Kuin on kurja kuoletettu Tapettu kypärätaimi, Maamme periä peretty, Periköön perkeleeltä, Sarvipäältä saatanalta, Ruunun tätä runsaamman, Pirulta pimiänvallan, Herrasvallan helvetistä; Vaan ei valtakuntoamme, Suomenmaatamme suloista. Sitten Marjan maatessansa Tahi tapan tanhualla, Tupapiikani pihalla, Eli veitellä vetäisen, Taikka kulkkua kuristan; Ettei saattaisi sanoa Saatanallen Sallisellen; Ei ole hätää hänestä Kuin on suusa surman suuna, Kieli kalmalla kiassa. Leirissä levitä tieto, Ett on kuollunna kuningas, Jonk on poika pois paennut, Rikostansa riikistämme, Murhatyötä muillen maillen: Venäläisiin veneissä, Partasuihen paattiloissa. Niin sun Suureks Ruhtinaksi Yhest äänestä äkisti, Kuhtuut sotakumppanisi, Sotajoukkosi soria. Kuka toisin kuhtuisikkin, Valihteisi heitä vasten, Jospa toisin toivoisikkin Toisin tahtoisi tavata; Niin ei tohi toivoansa Eikä ainettaan avata, Vasten valtoa sotia. Seuraa joukon juohatusta, Iloa ison pereen. Mie oun miettinnä pitoja, Ajatellut atriata, Aprikoinnut aamuisia, Keksinynnä kestilöillä Voimakkaimmat voitettavan Yhistettävän ylimmät. Niin mie valmiiksi varustan, Laain piot laavullensa; Pijän huolen huommeneksi Johon kuhut kumppanisi. Kuhu vielä kumppaniksi, Vielä veikoiksi nimeä; Varsin vanhalla tavalla, Turvin vanhan tuttavuuven, Entisen elämänlaavun.

RUUNULINNA.

Kuhtuissani kumppania Minä nouvan noitajoukon, Ehin eukon siskoinensa, Kumppanineen kummituksen. Tahon tietää tarkemmasti Mitä on minullen suotu, Mitä suotu suvulleni? Suotu Suuvuoron suvullen? Mitä sattuu Sallisellen?

(Mäneevät pois.)

9. KOHTAUS;

SYÖJÄTÄR seuroineen ja poppaneuvoineen.

SYÖJÄTÄR.

Pankaam patamme pankollen, Nostakaam astiam ahjollen.

VAIVIATAR.

Pane hiilillen patasi, Jäähyttele koskenjäällä, Hyyllä koskesta kovasta, Vesikaaren kannan alta, Jalan merestä janovan, Juojan Juortanin joesta, Imatrasi imevän torven. Kipunainen kitkantulta, Puhu puhtaaksi tuleksi, Lieho liemuvalkiaksi.

SYÖJÄTÄR.

Otappa oravan viiksit, Koiraskonnikan talia, Hämähäkin häntäjouhet, Sisiliskon silmäkarvat, Voita vuohen vuonnattoman. Hiero hiireltä hikeä. Pane paksulta pataan, Visko viljalta tuleen; Palamaan paksuin pallin, Paksuin pallin, mullinmallin.

VAIVIATAR.

Ota kyyltä kylkiluita, Maolta mahalihoja, Partajouhia paralta, Näkinkynsii kypsyneitä, Itraa imevän itikan, Torahampaita torakan, Rakko rasvaisen lutikan, Määhnä talvisen mäkärän, Keuhkot keltasirkkuiselta, Satakerta sammakolta, Ampuneuvot ampujaisen, Rähmäsilmät rääkylinnun.

MAMMOTAR.

Pihkoa kovimman koivun, Pikii pihlajan pitimmän, Tervaa haavan hapraimman, Jälttää jäisestä kelosta,[22] Mahalaa haosta maalta. Hanki hauvin harjaksia, Käsin kaatun karhun sappi, Aivokettu ampujaisen, Ytimiä yölipakon.

KIVUTAR.

Keitä kettu keijolaisen, Harmaan havukan hammas, Kokonkynnet kolmisorpat, Kolmihaaraiset harakan, Talia tapetun lapsen, Tahi tappajan talia, Perhon pehmiät sisukset, Mustalaisen lapsen kieli, Korvat koirankuontolaisen, Hivuksia hiijenimmin.

KAIKKI.

Paistakaam, Haistakaam, Maistakaam: Makiaa, Takiaa, Sakiaa, Keittäkääm, Heittäkääm, Peittäkääm.

(Peittäävät patasa.)

MAMMOTAR.

Kirpunkettuja keräile, Runosauvasta sanoja, Kalmanjauhoja kamahlo, Loihtusuoloja loveen,[23] Kaalinkantoja katoksi. Kynä kyyhkyisen kylistä, Siivistä sinisen sirkun. Sipulilla siivet voija, Kynsilaukulla kyniä; Sulka rasvalla sulalla Hyyllä hylkeen sipaise. Rasvalla ratasta voija; Voija onnenolkapäitä, Jatka onnenohjaksia.

KAIKKI.

Nokelaisia noijillen, Polviheiniä pojillen, Ohakkeita orjillen, Kurennuokkia kurjillen.

VAIVIATAR.

Maitoa mahon karihtan, Känsät kärpäisen jalasta, Hikee hiiren varpaista, Riijenmarjoja mauksi Hierimellä hienontele. Piirtäkääm pimeitä pilviä, Lentävän sirkkuisen silmiä.

SYÖJÄTÄR.

Kupuvani kutkuttaa, Syyleitäni[24] syyhyttää, Sääriäni särkeepi, Kylkiluitani luistaapi. Tuosta tunnen tulevan Meijän työtä kuulevan, Tomun tuhkan tuulevan, Toeks kaikki luulevan. Tulee tänne tunnoton Kulkee tänne kunnoton Kohti koitaapi kelvoton Ovee avaapi onneton Jopa totta tuossa on.

10. KOHTAUS.

Entiset ja RUUNULINNA.

SYÖJÄTÄR seuroineen.

Terve Tervun isännäll, Suomen Suurell Ruhtinall, Kuninkaallen kuuluisall! Samati kuin sanoimma, Eilee ennen ennustimma.

RUUNULINNA.

Sanokaa nyt sanalla, Mahtaako löytyä manalla,[25] Kuka minun kukistaa Joka hätään jouvuttaa?

MAMMOTAR.

Jos ei satuta Sallinen, Niin ei kukaan maallinen.

SYÖJÄTÄR.

Taikka sun tappaa Sallinen Tahi ei kenkään maallinen.

MAMMOTAR.

Ei ketä vaimo vaivallaan Tuskall tuonnut maailmaan, Ruunulinnaa liikuta, Viisainta vikuuta; Ruunulinnan Ruhtinaa, Jaloo sankarii satuta; Kuningasta kukista, Jollen ja kuuluu koko maa.

SYÖJÄTÄR.

Ennen kuolleet kuopista Juovat eläväin tuopista; Ennen haamut hauvastaan Kaatajansa kauhistaa, Kuin sinä keltään voitetaan. Ennen Anajoilt astuuvat Koivut kotiisi korkiat Pihais pihlajat pitimmät, Jaloin kaksin kaalamalla Likeneevät linnoasi; Ennenkuin kukaan uskaltaa Sinua vasten vastustaa Ennen kuin kukaan hirviää Valtais vasten hiiskua.

MAMMOTAR.

Ei kukaan sinua siirrä, Voine voittaa voimallista, Vahvinta pimiänvallan; Auringon valon ajalla, Päivänloistossa lopeta: Ei kukaan kuutamalla Loistonohjalla otavan Eikä tähtiin eholla. Vahva olet valkialla, Jok on tuotu tuluksista, Kyvetetty kypeneistä, Kipunoista kiihotettu, Saatuna savun seasta. Varsin vahva valkiata. Pimeessä out pistämätön.

RUUNULINNA.

Jos Suuvuoron suku suinkin saa Periä valtakuntoa: Jos minuun loppuu loukkani, Ja sammuu minuun joukkoni, Se sanalla nyt sanokaa Ja ansaittunne anokaa.

SYÖJÄTÄR.

Emma sult ehi rahoa, Vaan että teet paljon pahoa; Sill kostat meijän vaivamme Ja ostat meijän taikamme. Ei piä nyt enee kysyä Jos mielit meissä pysyä.

RUUNULINNA.

Enkä taho taijoistanne Enkä ennustuksistanne Tietä kuin sen tietyn tiijon.

SYÖJÄTÄR (Näyttäin kainalkuoppoaan jossa näky ikään kuin pieni peili.)

Kaho alle kainaloni, Käsikuoppaani kuvaile; Kaho kauhistu katala! Kaho onnesi osoa, Väärän lykkysi lyhyyttä! Kaho kasvoais katala, Kaho konna kuontoasi, Näe hirmuinen näkösi! Yksin on ylpiä kuvasi, Yksin muoto murhamiehen, Sinuun siemeneis katoopi, Häviää häväistyn kanta.

RUUNULINNA.

Yksi muoto on yhellä, Kaksi kasvoa kahella.

SYÖJÄTÄR (Näyttäin toista kainolokuoppoaa, jossa samoinikään näkyy peili.)

Kaho kasvoa kaheksan. (Näyttäin uuvestaan.) Kaho kymmentä kaheksan. (Vielä näyttäin.) Kaho kaksikin satoa, Suuvuoron sukupereä, Aivan ainos Ruhtinoita.

RUUNULINNA.

Enkä taho taikojanne Enkä seuraa seuroanne. Poisi pakenen pahoista; Eroon eriluontoisista.

SYÖJÄTÄR.

Olet pahoja pahempi. Ilveksiä ilkiämpi, Juuri julmempi petoja.

KAIKKI SYÖJÄTTÄREN SEURA.

Onneton, Kunnoton, Tunnoton, Meteli ja murha Ei ne jouvu turhaan Eikä sanat sanojan, Valat väärinvannojan. Onneton, Kunnoton, Tunnoton.

11. KOHTAUS.

Entiset ja PIRJO.

SYÖJÄTÄR (Ruunulinnaa ja Pirjoa vasten.)

Panen paistiksi pakanat, Murhamiehet murkinaksi, Lihoillensa lientä keitän, Lepästä otan olutta, Veren viinana vetäisen, Suonivaahen vaassanani, Ketunkaljan kaljanani, Juoksevaisen juomanani.

(Katoovat.)