TUMMA TUTTU.
Reading edition
Tuli kerran keski-yöllä, kerran ainoastaan, mailmassa autiossa tumma tuttu vastaan.
Sielu varkain värähti: — sa kuka, kusta, kunne? Toinen virkki vierastaen: — en ma sua tunne.
Ohi astui tumma tuttu tummaa tietä pitkin. Paistoi päähän orvon tähti. Minä hiljaa itkin.
Häntä siunaa, taivaan Herra, vaikka ohi astui: hällä sydän sykähti ja silmä kaunis kastui.
Saatoin häntä katsein kauas maantien viime mutkaan. Tunsin tumman ystäväksi, vaikk' ei vastannutkaan.