KUMMINLAHJAT.
Reading edition
Korkealla seisoi kummit ylhät; lankes lahjat kauniit, jylhät.
Musta antoi murheen, helee heitti erheen, kolmas laulun lakkapäisen, läikkyväisen yllä öisen veen. Kaikki sydämelle hennon lapsen.
Niinkuin tuuli hiertää merten pintaa suru soitti lapsen rintaa.
Huokas laulavainen laulun alta: lakkaa, lakkaa, halki hajoo sydän!
Painui murhe, päättyi erhe, nousi yöstä päivä.
Pitkin päivää kirkas, lauluton ja kylmä rinta vartoo yötä niinkuin armahinta.