II.

Myöhemmin Betlehemin laitumella.

Hiljaa — Oi, niin hiljaa kaikki! Karjankellot hiljalleen Kilkahtavat silloin tällöin, Paimenet kun laumalleen Öisen hetken uhrannehet Valvoo — aatos ennättää Kau'as: henki rukouksen Siivin ylös lennähtää.

Silloin — katsos! Välähdystä Tätä kirkkaan salaman — Ukkost' ei vaan kuulu — mistä Loiste tuo? — ja hehkuvan Valokehän ympäröimät Miehet! Paimen valvojat Vapisevat — äännetönnä — Pelvon maahan naulaamat.

»Älkää peljätkö, mä teille Suuren ilon ilmoitan — ihmiskunnallekkin.» — Enkelinen Jumalan Lausuu: »Teille tänäpänä, Vapahtaj' on syntynyt, Luojan kädet kapaloihin Seimess' ovat käärityt!»

Samassa kun sai lausuneeksi, Kajahti laulu riemuisa, Enkeli-joukon äärettömän Taivaisin nuotin laulama: »Kunnia olkoon Jumalalle — Korkeudessa! Suosio Ihmisille! Maassa rauha.» — — Taas hiljaa! Sävel sammui jo!

Auringonnousu ylhäältä.

Luuk. 1:78, 79.

Synnin pimeys — synkkä yö Maan kansat peitti — tähtivyö Taivaalla ennen loistellut, Jo oli ammoin sammunut: Kas, silloin vihdoin valahtaa. Taivaalle idän purpuraa — Ja nousee rusko — päivä saa, Mi maan ja kansat valistaa.

Kointähti kirkas, Jesus, aurinkoinen, Valkeus, Elo, nouse ihanainen! Valaise sielut yössä pimeyden Hukkuvat, kurjat, toivotonta tuskaa Kärsivät johda elonlähtehelle, Janoovat juota, rikolliset rinnat Rauhallas täytä ikilempeällä!

Oi iloa! Oi valoa: Nyt taivas aukeneepi, Vuodattain maahan autuutta, Mi sielut juotteleepi Elämän veden virroilla, Jumalan istuimelta Kuin kristalli mi kirkasna Kuohuu ja Karitsalta, Elämän — valon — lähteeltä, Syntisten sydämihin Hää-ilon ijankaikkisen, Henkensä sinettihin Kätketyn, heihin lukiten, Jumalan lapsen toivon, Niihin, jotk' osti verellään, Puhdisti Jumalalle. — Oi kiitos, autuus, kunnia Ijäinen Jumalalle! Ylistys, voima, viisaus Ja kiitos Karitsalle — Halleluja!

Uudenvuoden rukous.

2 Kor. 5:17; Kol. 3:1—17; Math. 28:18—20.

Herra, anna uusi armo Uuden vuoden mukana; Uusi mieli, uusi sydän, Henki puhdas vakava! Anna uudet armovirrat Vuotaa syvään sieluhun, Että saisit kunniakses Voittoon viedä kiusatun!

Anna uusi hengen voide, Uusi viha syntihin, Sydämehen veres voima Vuodatta'os tuorehin! Uusi luomus ollakseni Ylösnousemuksessas, Hengelläsi hehkuvalla Täytä, rakkaudellas!

Herra, Sinus' ainoassa Minulla on elämä, Maassa sekä taivahassa Vapahtaja, Väkevä, Sinä ollos uudenvuoden Kaikki päivät kanssani: Kunniaksi nimellesi Johda vaellukseni.

"Monrepos" — Mun leponi.

»Monrepos». — Kuink' ihana! Rauha, ilo päilyyy Tyynen vetes kalvossa: Kuva taivon säilyy Puhtahana; — vilponen Varjo päivän helteen Sammuttaa, ja kukkanen Avaa terän helpeen.

Monrepos — mun leponi Yksin Jeesuksessa: Ilo, rauha päilyvi Myrskyn pauhatessa. Hän on varjo heltehen, Elon ikivirta, Elon vettä uhkuen Mulle kirkkahinta.

Kuni kukka helpehen Avaa Monrepossa, Niin me uuden luomuksen Kristus kalliossa Saamme, vanhat kadonneet, Kaikki uudistuneet, Kuolleet ovat vironneet, Riettaat puhdistuneet.

Ihana, oi leponi, Kristus, Vapahtaja! Ole aina eloni, Suuri armahtaja, Että Hengen hedelmä Vuotais runsahasti: Viinipuusta elämä Oksan kärkiin asti!

Aikamme.

Ajan meri kuohahdellen Ikikallioita Vastaan nousten, vaahtoellen Aaltoj' ankaroita Vihaisesti viskeleepi, Purret kariin heittää, Murusiksi murteleepi, Miehet pohjaan peittää.

Tuskanhuudot kuolevitten Yöhön pimeähän Haihtuu — ääni auttavitten, Jääväin elämähän — Myrsky ulvoo, aalto ärjyy, Ihmisääni vaipuu — Henki kuolevainen värjyy, Parku tuuleen haipuu.

Yöhyt jylhä — ilma kylmä… Kova myrskyn raivo — Etkö sääli, kuollo julma, Tuki Tuonen kaivo! Kiihtyvät vain myrskytuulet: Tuhansia hukkuu — Kylmenevät valjut huulet: Majakkamies nukkuu!

Mutta kirkas ikivalo Väikkyy taivahalla: Rakkauden pyhä palo Sammumattomalla Loistollansa valaiseepi Tietä kuolevaisten: Herran korva kuunteleepi Ääntä anovaisten.

Ikikalliot ei horju, Vaikka aallot riehuu. — Jok' ei kiusausta torju, Sillä himo kiehuu. — Itse Herra totuutensa Liekin virittääpi Mieliin uskovaisiensa — Uskon elättääpi.

Käy'ös uskontaisteluhun Rohkeana, sielu, Vaikka tuimaan otteluhun Tulet, syvä nielu Helvetin ei vetää saata Mieltä vilpitöntä, Ken ei syntiin käyne maata Unta järjetöntä.

Herran käsi ohjaileepi Ajan kuohulaineet: Kansakunnat rankaiseepi. Siirtää sotamaineet — Valon pakanuuden yöhön Luopi kirkkahimman, Kokoo laumat uskontyöhön, Elon ihanimman.

Yö on — mutt' on kristinusko, Kiinass' orastava, Niinkuin idäss' aamurusko Päivää sarastava: Nouse päivä, Herran päivä Kirkas, hehkuvainen: Autuudeksi valkeneva Rusko purpurainen!

Talvella.

Uusi, puhdas lumivaippa Valkovillaan verhoaa Maat ja metsät; puut ja pensaat Härmähelmin kaunistaa, Tuhansissa timanteissa Säihkyy säde auringon. Valoansa vuodatellen, Imanteeksi inehmon.

Kuni puhdas lumivilla Luonnon kaiken kaunistaa, Peittää mustan likapinnan, Pelehtyneet puhdistaa, Samoin armo Jumalamme Synnit veriruskeat Pesee lumivalkeaksi, Sitoo haavat haikeat.

Kuni säde singahtaapi Valon, lämmön lähtehen, Avaruudet valistaapi, Elämätä jaellen, Rakkaus niin Jumalamme Jeesuksessa valaisee Syntiselle autuudeksi, Elonlähde uhkuilee.

Sielu, onko sinullekkin Armo kallis Jumalan Tullut eloks', autuudeksi Kautta veren Karitsan? Onko syntis saastaisimmat Tämä veri pessyt pois Sielustasi, tunnostasi, Niinkuin ei niit' ollut ois?

Jollei, etsi Jumalamme, Vapahtajan veressä Tarjoama armo kallis, Nöyrry ristin edessä; Tunnustele — syntis siinä: Karitsa Hän Jumalan Verellänsä puhdistavi Synnit kaiken maailman.

Jesus syntyi.

Jesus syntyi — Vapahtaja Syntisille armoinen, Ylipappi uskollinen, Ystäväksi kaikillen: Minullekkin armoansa Lahjaks' antaa, ilolla. Janooville lähtehestä Elon tarjoo eloa.

Siispä suurin syntineni Ristin juureen kumarrun, Armonvirta puhdistaapi Omantunnon tahratun: Jesus muakin rakastaapi, Kätehensä väkevään Nojaan, muu jos katoaapi, Sanansa ei yksikään.

Jesus-kalliolla seison Turvattuna ainiaan, Vaikka kuohuis hirmumyrskyt, Vuoret siirtyis sijaltaan. Jesus — suuri Vapahtaja! Kätke lempihelmahas Sieluni ja salli kerran Katsella Sun kasvojas.

Ber-Saba.

1 Mos. 46: 1—4.

»Jaakob, Jaakob!» Herran ääni Lausuu, mikä ihana, Suuri armo, että Herra Vielä tahtoo puhua Jaakobille! Pitkä aika Oli siitä kulunut, Koska Herra viimeiseksi Oli hälle puhunut.

Mitkä vuodet! Taistelua, Tuskaa, pimeyttä, voi! Koetusten tuli-ahjo, Myrskyt, joissa salamoi Herran tuomioitten nuolet, Kuritusta ankaraa — Toinen toista repivämpi Murhe rintaa ahdistaa!

Rakel armas, rakastettu! Poissa — kova kuolema Hänet riisti — mutta vielä Katkerampi, kamala Oli suru Joosefista Salaperäisyyksineen, Joist' ei voinut edes konsa Päästä täyteen selvyyteen.

Oi, ne vuodet tuskalliset Kylvi lunta nivuksiin! Kumaraksi painui varsi, Ilo sammui kyyneliin. »Miksi Herra nämät sallit?» Oi — ne synnit nuoruuden Muistui mieleen, polttavinta Tulta tuiski sydämmeen.

Mutta nyt! Oi, Joosefista Tullut ilosanoma Vanhan mieltä virkistävi. Herra tahtoo puhua! »Viel' et ole unohtanut, Etkä hylkää kuitenkaan; Vaikka olet kurittanut, Armahdatkin uudestaan!»

»Armoa ja rakkautta, Herra pitkämielinen, Kaikki työsi tarkottavat, Pelastusta syntisen. Puhu, Herra, tässä olen: Puhu avonaisesti, Että kurja sydämmeni Ymmärtäisi tahtosi!»

Vuoden vaiheessa.

I.

Aurinko kirkas Valaisi vuoret, Aukean meren Sätehillään, Poisteli pilvet, Lämmitti ilman, Kuin sepän-ahjo Säkenillään.

Samaten valo Kasvoista Herran, Rakkaus Luojan, Sydänten jäät Sulaten poisti, Uudisti kaikki; Uskossa Isän Armaan näät.

II.

Vuoden menneen erehdykset, Voitot saatat unhottaa: Katso eteenpäin, ei taakse, Juoksuas se kiiruhtaa. Aina täydellisyytehen Herran kutsu johdattaa: Itsellensä kaltaiseksi Omiaan Hän kasvattaa.

* * * * *

Koska pääsen kurja kerran Tästä synnin alhosta Täydellisyytehen, joss' on Puhtaus ja kunnia?

Pian tulee Herra Jesus Omiansa noutamaan: Siksi kestä, kilvoittele Myrskyssäkin satamaan!

Tässä istuisin ikäni.

Luuk. 4: 18, 19.

Synagooga Natsaretin Täynnä kansaa kaikellaista. Laki juuri on luettu; Rabbi laski pergamentin Käärittynä pöydällensä.

Silloin — kaikki hämmästyivät — Jeesus — tunnettu hyvästi Jokaiselle Natsaretin Pienoisessa kaupungissa Häntä Josefin pojaksi Sanottihin — siihen saakka Työssä nähtihin alati: Veistämässä, sahaamassa — Työtä puusepän tekevän — Nyt hän nousi opettajan Sijalle ja pergamentin, Käärön kullan kirjaellun, Avasi ja etsimällä Löysi paikan Esajasta, Luki — silmät säkenöivät Hengen tulta taivaallista — Kasvot kirkasti ihana Pyhä rauha jumalainen — Ääni hellästi värähti: Rakkaus ja sääli täytti Sydämen — ja kuni aamun Kirkas valo auringosta, Valahtaen huurteisille Puiden oksille salolla, Sulattaen hyisen hallan, Läikehtien lämpöänsä, Niinpä sanansa sulavat Sydämmille syntisille Sattuivat — ne lämmittivät Kylmät, kovat, särkynehet, Synnin synkässä sumussa Harhaellen eksyväiset Isän armahan kodista Oman tiensä turmiolle, Missä paulat monenlaiset Sekä verkkonsa veriset Laski, surman silmukkansa, Sielun murhaaja kavala.

Nämä kuulivat ilolla: Joka silmä kirkastuupi; Oli niinkuin olisivat Kuulleet kieltä ensimmäistä Oman äidin armahimman — Jok' on kau'an unhotettu Ollut maalla vierahalla! Tahi kuni soitantoa Autuudesta ikuisesta — Tuolta Edenin kedolta — Sanoja, oi, tulisia, Säveltä, mi hiveleepi Sydäntä niin sulavasti, Että tuskaa suloisinta Rinta täynnä, aaltoellen Huokuu — nousee — aavistaen Vihdoin vapahduksen päivän, Hengen syvän puhdistuksen, Pelastuksen riemujuhlan Tulleen — avaa sydämensä, Uhraa itsensä ilolla Tälle Herralle hyvälle, Jonka sanat voitelevat Särkymiä polttavia, Tunnon tuskan murtamia. Kyynel kirkas, polttavainen Katumuksen katkeruutta, Povi riehuva, palava On kuin äänettä, sanoitta Rukoilisi juodessansa Sielun-janoonsa elämän — Vettä kau'an kaivattua, Niinkuin peura vuoristossa Päivän helteisen jälestä Päästyänsä lähtehelle, Joka kallion kolosta Kuohuttaapi kirkkahinta Vettä viljalta norolle — Samoin sielukin halukas Ahmii armonlähtehestä — Ijankaikkisen Jumalan Rakkautta, laupeutta — Näin ne näyttävät sanovan Rukoukset äänettömät: »Puhu, Herra puhu kau'an; Tässä istuisin ikäni Kuullakseni Jumalalta Näitä armonsanomia».

Sisältö:

I. Isänmaallisia y. m. runoelmia: Sivu. Johan Ludvig Runebergin muisto………….. 5. Julius Krohnin haudalla………………… 10. Julian haudalla……………………….. 12. Hämäläisille (Lippulahjan johdosta)……… 13. Henrik Vergeland………………………. 14. Kaatuneitten haudalla………………….. 16. Greeta Haapasalo………………………. 17. Kotiin (Aleksis Kiven kuolema)………….. 20. Viipurin linna………………………… 23. Agnes Meijer………………………….. 24. Herra taitti………………………….. 26. Charles Haddon Spurgeon………………… 27. Lapsuus………………………………. 29. Haapalaakso…………………………… 30. Lapsen miete………………………….. 31. Paimenen laulu………………………… 32. Lapsi ja kuusonen……………………… 33. Tähti………………………………… 34. Pienokaiselle…………………………. 36. Vanha Peippo………………………….. 37. Syntymäpäivänä………………………… 38. Kuollon kellot soi…………………….. 39. Keväällä……………………………… 41. Kukan kauneus…………………………. 42. Talvikukkanen…………………………. 43. Jouluna………………………………. 45. Hiljaa vaan…………………………… 46. Nimipäivänä…………………………… 47. Poissa on…………………………….. 48. Kalmistossa…………………………… 49. Kirkkoon……………………………… 50. Peilin edessä…………………………. 52. Ma kukkaa suutelin…………………….. 53. Kuolema………………………………. 55. Juoppous ja raittius…………………… 57. Varpusen valitus………………………. 58. Vanhuus………………………………. 59. Lapsi ja isä………………………….. 60. Toivo………………………………… 61. Lapsi ja äiti…………………………. 63. Metsätähti……………………………. 65. Hanna………………………………… 66. Haudalla……………………………… 68. Kylvä kukkia………………………….. 70. Pikku Elsa……………………………. 71. Joulukuusi……………………………. 73. Lilja ja ruusu………………………… 76. Adam ja eläinkunta…………………….. 75. Kesä-illalla………………………….. 77. David paimenena……………………….. 79. Sankari………………………………. 81. Vieraalla maalla………………………. 83. Väinön laulu kanteleellensa…………….. 84. Tyhjyys………………………………. 85. Pajassa………………………………. 86. Hiihtäjätär…………………………… 88. Tunne ja kieli………………………… 92. Naisen arvo…………………………… 93. Lempi kuolematon………………………. 94. Vaeltaja……………………………… 95. Kastele siipiäs, henki!………………… 96. Hiiluksella…………………………… 98. Aalloilla…………………………….. 99. Ester………………………………… 100. Debora……………………………….. 106. Liehdo tulta!…………………………. 109. Kotiliesi…………………………….. 110. Kuvaamataide………………………….. 111. Meren rannalla………………………… 113. Hengen vapaus…………………………. 114.

II. Hengellisiä runoelmia. Betaniassa……………………………. 119. Merellä………………………………. 128. Joulusanoma…………………………… 130. Syntinen ja Vapahtaja………………….. 133. Maailman valkeus………………………. 138. Synnin tunnustus………………………. 139. Golgathalla…………………………… 141. »Maria!»……………………………… 143. Jumalisuuden salaisuus…………………. 147. Auringonnousu ylhäältä…………………. 150. Uudenvuoden rukous…………………….. 151. »Monrepos» — Mun leponi……………….. 152. Aikamme………………………………. 153. Talvella……………………………… 155. Jesus syntyi………………………….. 157. Ber-Saba……………………………… 158. Vuoden vaiheessa………………………. 160. Tässä istuisin ikäni…………………… 161.