SANATON ROMANSSI
L. Onerva translation
Sydän tulvillaan on sadevettä kaupungin lailla. Joku riutumus tuntematon sydämessäni on.
Soi sateen lempeä ääni yli kattojen, maan. Ah, kautta aution pääni soi sateen ääni.
Sade järjetön tää sydänkammion seiniä kalvaa. En syyllistä nää. On tuskani järjetön tää.
On antaja ankeimman vaivan suru tuntematon. Viha, rakkaus kaukana aivan, sydän sentään vankina vaivan.
Sa lietkö vaalea vai lietkö tumma
Sa lietkö vaalea vai lietkö tumma, ja silmäs ruskea vai sininen, ma tiedä en. Mut mua kiehtoo kirkkautensa kumma ja sitoo silkkilaineet hiusten.
En arvaa, lietkö julma vaiko hellä, en myöskään, onko lempes polttavaa vai haaleaa. Mut polvistuen käsi sydämellä sun tahdon valtiaaksi tunnustaa.
Sa uskoton vai uskollinen mulle? Tää tutkistelu vallan toivoton ja turha on. Sun kauneutes kuuluu yksin sulle ja autuas, kell' osakin siit' on!
Sa uskot kahviporon pyöryläisiin
Sa uskot kahviporon pyöryläisiin ja ennustuksiin, peli-onneen hyvään: Ma uskon ainoastaan silmääs syvään.
Sa uskot taruihin ja menninkäisiin ja turman päiviin, jolloin johtaa Hiisi: Ma uskon ainoastaan valheisiisi.
Sa uskot jumalaankin puolittain ja pyhimysten parantavaan taikaan, mi ihmetöitä paljon saapi aikaan.
Ma uskon onneen öiden valkeain ja riemuun lemmen, jonka mulle annat, kun yöhyt verhoaapi taivaanrannat.
Ja niin on harras uskonhehku mun, ett' etees rukouksiin polvistun ja kokonaan jään armoillesi sun.
Niin mustina muratit kiertää
Niin mustina muratit kiertää, puna hehkuvi ruususton…
Ah, armas, jos liikahdatkaan, jo tuskani ääretön on!
On taivas liian kirkas, meri liian vihryt ja maa…
Joka hetki ma säikyn ja pelkään, että voin sinut kadottaa!
Ma muratit alleni murskaan ja ruusut ruhjoksi polen…
Ah, kaiken kauniin ja herkän sun tähtesi tappanut olen!