MERI JA IHMINEN
L. Onerva translation
Sa merta lemmit, vapaa ihminen, on meri kuvastin sun sydämesi, tuo lakkaamatta vyöryväinen vesi, ja sielus katkera kuin kuilu sen.
Sa syöksyt synkkään pohjaan poves oman, siell' omaa kuvaas syöt ja syleilet, ain' armaat kuulla mielit nyyhkehet sen valituksen raskaan, loputtoman.
Syyt, salaisuudet sanattomat on niin syömmess' ihmisen kuin meren syvän; ja alle vaahtopinnan hämärtyvän te piiloitatte aarteet pimennon.
Tuo joka päivä teille taiston uuden, ei sääli kiellä, omatunto lyö; on ystävänne kuolema ja yö, te sotaveikot halki ikuisuuden!