TÄHDET
Reading edition
Ihminen häilyy hetken päällä maan, läikkyvä laine on hänen tarunsa vaan, sykkivä hetki ainoa haihtuva onni, — ääretön kaipuu täyty ei milloinkaan.
Ikuiset tähdet ihmeellisen yön, turhaan hetken lainehet kaipaavat sulkea teidät, korkeat, syleilyynsä, turhaan pyrkii taivaihin ihmissyön.
Tähdet tunnen, joita ma suudella saan; taivaat löysin heidän ma katseestaan. — Lempeät tähdet, kunpa en nähdä saisi teidän, armaat, sammuvan milloinkaan!