TOINEN NÄYTÖS.

Sama huone, myöhemmin.

PEKKA (seisoo lähellä telefoonia)

Tämä sattui kyllä vähän pahasti — näin palokunnan juhla-illaksi, mutta kohta kai tämä rytyytys on ohi. Sanoit kai tästä palokunnan johtomiehille.

EERO (seisoo pöydän lähellä)

Sanoinpa tietenkin — mutta mitäpä heistä! Kaikkihan he ovat Sirpalla. Lotat vain vähän kimsuilevat, kun heistä useimmat kuuluvat juhlaohjelman suorittajiin.

PEKKA

Ne täällä kyllä ovatkin käyneet pärpättämässä jos jotakin. (Telefooni soi, ottaa kuulo-torven.) Halloo! — Selvä! Kaikki kunnossa. (Panee torven pois.) Esikunnasta käskettiin venhemiehet varuilleen — kohta tarvitaan. Onhan meidän »laivastomme» kunnossa?

EERO

Miehet lähtevät juuri rantaan. Ei tarvita muuta kuin merkin anto täältä.

PEKKA (kävelee)

Kumma, miten tämä on jännittävää! Eikö sinustakin?

EERO

Eipä ilmankaan! Sen kai tekee tuo laivastohyväkäs, joka tavallaan on myöskin meidän harteillamme. Joko kuulit telefoonissa ampumista?

PEKKA

Jo — mutta harvakseen. Aivankuin kokeeksi. — Minä pelkään tuota takahyökkäystä Saviolta päin. Jos he ehtivät kiertämään meidät sieltä selkämme takaa.

EERO

Savioltahan soitetaan — heti kun vihollisia näkyy.

PEKKA

Kyllä — mutta jos tulee isompia joukkoja. Jairakan tiiliuunille jätettiin liian vähän — kymmenen miestä.

EERO

Onhan tiiliuuni erinomainen — ja sen asema vielä parempi.

PEKKA

Selkä on kuitenkin aina selkä! Jospa nyt edes rynnäkkö alkaisi pian, ettei menetettäisi aikaa. Mutta aikaapa vihollinen kai juuri tahtookin voittaa — koska ei hyökkää. Ja kaksi miestä vain Savion tiellä!

EERO

Onhan siellä toki telefooni!

PEKKA

Niin on! Ja molemmilla pyörät. Toinen poikkeaa kauppiaalle soittamaan ja toinen porhaltaa tänne suoraa tietä.

EERO

Näetkös nyt! Eihän Savio niin selän takana ole. Sehän on meidän edessämme.

PEKKA

Edessämmepä kylläkin, kun se on meidän vastuullamme. — Äsh! Minua ilettää tällainen tuumiskelu! Kunpa jo alkaisivat nujakan! Lempo soikoon! Minusta ei ole ajatusten märehtijäksi — toimia minä tahdon. Sirpalla minun pitäisi olla. Minulla olisi siellä muistakin syistä paljon mukavampi olla kuin täällä. Muuten, minä luulen, että tämä taistelu päättyy hyvin pian. Meille tulee yli-ote, heti kun »laivasto» komennetaan liikkeelle.

EERO

Niin tulee, ellei vitkastella niin, että Saviolta ehditään hyökätä.

PEKKA

Hm! Silloin se yli-ote keikahti. — Sellaista hiivatin arpapeliä on sota. Kaikki riippuu liikkeitten nopeudesta ja onnistumisesta. Siksi pitää olla kuin viilipytty — eikä ihmisen veri saa kiehua. (Heittäytyy sohvaan.)

EERO

Sellainen se Naplonkkakin kai oli.

PEKKA

Punaparta! Niin! Niin kai! — Viilipytty! (Asettaa kädet niskan taakse.) Oi, oi, oi, oi!

EERO (istuu pöydän reunalle)

Sinä näyt olevan hermostunut! Viime kesänä sinäkin olit kuin viilipytty — Kiireisissä — muistathan! —

PEKKA

En muista mitään! — Hai duulia dullailaa!

EERO

Taidat olla pikiintynyt?

PEKKA

Joutavia! Kehen minä olisin -? — Laula, kuule, jokin laulu!

EERO

Illalla saat kuulla minun loilotustani. Olen pakotettu esiintymään Preerian Prinsessassa, jos siitä tulee mitään.

PEKKA

Miksi ei?

EERO

Morsiameni pitäisi esiintyä prinsessana, mutta hän on matkustanut.

PEKKA

Vai niin! (Hyräilee valssia ensi näytöksestä.)

EEVA-KAISA (tulee keittiön puolelta ja menee suoraa päätä telefoonin luo).

Minun pitää soittaa!

PEKKA

Eipäs pidäkään! (Pyöräyttää Eeva-Kaisan telefoonin luota.) Pappilan muori käski paistia kääntämään!

EEVA-KAISA

Antakaa olla — julmettunut! Luuletteko minua niin tanssittavanne kuin neitiä äsken!?

PEKKA

Mistä sen tiedät?

EEVA-KAISA

Näin tuosta avaimen reiästä.

PEKKA

Soo! Vai kurkisteli Eeva-Kaisa naaran napin silmäänsä. Rangaistaanpa! (Tanssittaa väkisin Eeva-Kaisaa, laulaen.) »Hai duulia» j.n.e.

EERO (nauraa ensin, mutta alkaa sitten viheltää samaa säveltä.)

EEVA-KAISA (voivottelee ja pyytelee päästämään, mutta tanssii kuitenkin mukana.)

(Telefooni soi.)

PEKKA (jättää silmänräpäyksessä Eeva-Kaisan, joka tanssii vielä pari kierrosta, yksinään).

Ai — Ammonin lapset! (Telefoonissa.) Haiduulia dullallaa! — Mitä? Halloo minä huusin. On — Pekka Halla. — Niin — niin — vai niin — kuusiko? Mutta tiiliuunilla on ainoastaan kymmenen miestä. — Hm! — On ymmärretty! Kuusi miestä heti! (Panee telefoonin kiinni.) Eero! Lentäen uunille! Lohikivi meijerin takana on kuivilla — kari kiven juurella paljaana. Kiven taakse lähetettävä kuusi miestä, ampumaan sivulta sillalle hyökkääjiä. Juostava rantalepistöä meijerin taakse! Nopeasti! Kuusi miestä! Ammuttava sillalle!

EERO (on hypännyt pöydältä)

Selvä! (Juoksee ulos.)

PEKKA (huutaa Eeron jälkeen)

Veivät peijakkaat kuusi miestä meidän uuniltamme.

EERO (mennessään)

Jäipä kuularuisku!

EEVA-KAISA

Kaikkeen sitä tottuu, kun tällaiseenkin hirmuiseen hötäkkään! Mutta olisipa tämä totta, niin ihan kauhusta kuolisi.

PEKKA

Vielä mitä! Eeva-Kaisa on ihan oikea rintamalotta, kun tanssii kuulien vinkuessa.

EEVA-KAISA

Eiväthän Lotat tanssi — te taas höynäilette.

PEKKA

Kun on niin urhea, tarkoitan.

EEVA-KAISA

No, menkää nyt pois siitä, että saan soittaa leipurille. Leipä ei riitä voileipiin.

PEKKA

Nyt ei voi soittaa.

EEVA-KAISA

Minun täytyy. Ravintola-telefooni on rikki.

PEKKA

Tästä ei nyt pääse — isänmaa on vaarassa.

EEVA-KAISA

Älkää nyt hupsiko! Voileivät ovat paljon tärkeämmät kuin teidän isänmaanne.

PEKKA

Mitä niitä voileipiä suotta! Jos kaikki kaatuvat, niin kuka ne syö.

EEVA-KAISA

Voi, voi! Minun täytyy soittaa. Missä Korsu on?

PEKKA

Sodassa. Lie jo kaatunut.

EEVA-KAISA

Minä en usko teidän juttujanne enää pennin edestä. Suotta minua peloittelette.

PEKKA (ottaa Eeva-Kaisaa kädestä ja vie hänet pois telefoonin läheisyydestä)

Mennäänpä vähän kauemmas tästä puhelinkoneesta' Sirpalla ammutaan niin jumalattomasti — ja lankaa myöten voisi joku kuula eksyä —

EEVA-KAISA

Älkää luulko, että minä niin tuhmia uskon! Te vain pelkäätte minun soittavan — niinkuin kohta soitankin. Haen neidin, ellette —

PEKKA

Missä neiti nyt on?

EEVA-KAISA

Hän on korjailemassa sisarensa pukua, joka tuli äsken.

PEKKA

Pukuko?

EEVA-KAISA

Äsh! Sisar tietysti!

PEKKA

Ratkesiko sisaren puku Amerikan matkalla?

EEVA-KAISA

Ei Helinä-neidillä olekaan vain yhtä pukua, eikä kahta. Niistä ei huolta — mutta hän tulee esiintymään tänä iltana Preerian prinsessana, kun postineidin täytyi matkustaa — ja sentähden pukua pitää vähän muutella.

PEKKA

Onko Helinä-neiti sitten niin valmis osaansa?

EEVA-KAISA

Kuuluu pelanneen sitä Amerikassa monta kertaa.

PEKKA

Vai niin! No, mitä emäntäsi muuta tekee?

EEVA-KAISA

Menkää katsomaan!

PEKKA

En voi. Tuo pörisijä ei päästä. — Itkeekö hän?

EEVA-KAISA

Ei —- eikä ainakaan enää tanssi.

PEKKA

Hyräileekö hän hai duulia dullallaa?

EEVA-KAISA

Kuulkaapa, kenraali! Jättäkää te meidän emäntä-neiti rauhaan! Hän on teidän veljenne morsian.

PEKKA

No, annetaan hänen sitten itkeä sitä surkeutta! Tanssimmeko taas?

EEVA-KAISA

Hyi — pannahinen! (Juoksee keittiön puolelle.)

PEKKA

Sainpas lähtemään! (Telefooni soi.) Halloo! Vai niin, vai Saviolta. No? — Mitä? Kaksikymmentä miestä? Ja kaikki pyörillä -? Oi, Kapernaumin kauhistus! Etkö ehtinyt ennen heitä? Vai niin! Jäit taistelun ulkopuolelle! Toverisi kai pääsi? Hyvä on! (Panee kuulotorven pois, juoksee avaamaan akkunan ja viheltää pilliin, huutaa ulos.) Pyörän selkään nopeasti! Tiiliuunille! Kaksikymmentä vihollisen polkupyörää tulossa Saviolta. Kuularuisku soimaan! (Ulkoa kuuluu »selvä!» — Sulkee akkunan.)

RAJU (tulee katsomosta puettuna suojeluskuntapukuun).

PEKKA

Ahaa, Raju-poikaseni. Hyvä, että tulit. Annoitko laivaväelle tarkat ohjeet?

RAJU

Parhaani mukaan. Lähtevät heti.

PEKKA

Jää sinä nyt tänne vartioon hetkeksi. Minun täytyy itse piipahtaa pyörällä tiiliuunille. Siellä on vaara tulossa.

RAJU

Minä tiedän. — Puhuitko sinä jo Ritvalle siitä, mistä pyysin?

PEKKA

En ehtinyt, kun tulit keskeyttämään.

RAJU (vähän nolona)

Jos tapaat — niin älä viitsi puhua mitään!

Pekka

Niinkö? Etkö haluakaan erota?! Ja minä kun jo kohta luulin olevani naimisissa hänen kanssaan!

RAJU (kärsimättömästi)

Ei se nyt sentään niin helposti käy! Ei sitä pieni valssi yksin tee.

PEKKA (on löytänyt lakkinsa)

Valssi juuri sen tekee! (Taputtaa Rajua olalle.) Valssi yksin — usko pois! Se selvittää sotkuisen vyyhdin. Se kirkastaa hämärän. Se avaa nupun, jos nuppua on. Se panee kukkimaan karunkin maan. Se vaikuttaa kuin aurinko. Hoida tarkasti telefoonia — ja tee määräysten mukaan!

RAJU

Kyllä tiedän!

PEKKA (hyräilee »hai duulia» mennessään).

RAJU

Kylläpä veli-Pekasta on tullut runollinen!

EEVA-KAISA (kurkistaa keittiön ovesta)

Ai — insinöörikö täällä onkin! (Tulee sisään.) Teidän veljenne oli äsken ja kielsi minun soittamasta — vaikka parhaillaan tehdään voileipiä.

RAJU

Pitääkö silloin soittaa?

EEVA-KAISA

Äsh! Älkää nyt ruvetko veljenne löpinöitä matkimaan! Kun leipä loppuu, niin pitää soittaa leipurille.

RAJU

Nyt ei voi soittaa vähään aikaan! Odottakaa nyt pieni hetki! Kohta tämä krampampuli päättyy.

EEVA-KAISA

Noo, — minä odotan. (Ryhtyy korjailemaan liinoja y.m.)

RAJU

Yhäkö neiti vielä sitä siskoansa pynttäilee?

EEVA-KAISA

Täytyy pian saada valmiiksi puku, kohta on ilta käsissä.

RAJU

Niin taitaa olla! Kuule! — Oletko nähnyt — onko neiti itkenyt?

EEVA-KAISA (hämmästyy)

Itkenyt? Tehän kysytte ihankuin teidän veljenne. Minkä ihmeen vuoksi hän itkisi?

RAJU

Kysyikö veljenikin —?

EEVA-KAISA

Kysyi kyllä, mutta on ihan suotta udella. Ei nyt sentään yhden valssin tähden itkemään ruveta.

RAJU

Niin! Eihän yhden tähden. — Osaako Eeva-Kaisa valssia?

EEVA-KAISA

Tottapa tietenkin.

RAJU

Uskooko Eeva-Kaisa, että valssi avaa nupun —?

EEVA-KAISA

Minkä nupun?

RAJU

Kukan nupun tietysti — jos nuppua on — ja että se vaikuttaa kuin aurinko?

EEVA-KAISA

Kuinka noin viisas mies puhuu tuollaista persiljaa?

RAJU

Eihän näissä asioissa viisaus auta — näissä lemmen asioissa — tietäähän Eeva-Kaisa sen.

EEVA-KAISA (huokaa)

Ei auta, ei! — Onko insinööri jo tavannut Korsua?

RAJU

En ole. Mutta minä kyllä ohjaan sen asian selville vesille —

EEVA-KAISA

No, sitten insinööri on oikein miesten mies — ja minä teen vaikka mitä insinöörin hyväksi.

RAJU (kuin itsekseen)

Osaisinkohan minä tuota valssia?

EEVA-KAISA

Sanoinkin jo neidille, että insinööri on ihan toista kuin tuo kapteeni-höynä — vai mikä luutnantti hän lie. Nimitin häntä piloillani kenraaliksi — ja vielä mulla on korpraali jäljellä häntä varten — ja vanjunkkari ja kersantti — ja — sapööri ja —

RAJU

Onko Eeva-Kaisa tanssinut koskaan »hai duulia»?

EEVA-KAISA

En eläissäni — paitsi veljenne kanssa äsken, kun hän —

RAJU

Soo — sapperment! Se mies sitten ehtii jos mihin! Hän tietenkin treenasi itseään. Minäkin koetan heti. (Lähenee Eeva-Kaisaa.)

EEVA-KAISA (peräytyy)

Mitä?

RAJU

Hai duulia dullallaa! Minä tahdon —

EEVA-KAISA

Älkää nyt! Miksi kaikki ihmiset tahtovat minulta »hai duuliaa»?

RAJU

Sinähän lupasit tehdä minun hyväkseni vaikka mitä.

EEVA-KAISA

No, niin — no — jos se nyt on ihan välttämätöntä

RAJU (tanssittaa Eeva-Kaisaa, laulaa)

N:o 9. (Sama kuin N:o 8).

Hai duulia dullallaa, hai duulia dei! Ilmoihin asti tää onnemme vei. Rinnallas kerran kun riemuita saa, haihtuu mun mielestäin murheitten maa.

(Pysähtyvät).

Hyvinhän tämä menee! No, millekäs tuntuu?

EEVA-KAISA

Ei yhtään millekään!

RAJU

No, jatketaanpas! (Laulaa ja tanssivat.)

Hai, dui, anna pilkistää silmihin, dui, dui, duli, kiidellä pilvihin!

(Pysähtyvät).

Eikö vieläkään synny mitään erikoista tunnelmaa?

EEVA-KAISA

Eei! — Vähän vain huimaa oudokseltaan.

RAJU (katsoo silmiin ja laulaa oikein epätoivon vimmalla)

Hai, dui, tuli silmistäsi tulvahtaa — Dui, dui, palo sielussani hulmahtaa.

Eikö vieläkään?

EEVA-KAISA

Miltä tässä nyt pitäisi tuntua sitten?

RAJU

Oi, oi! — Se on kai siinä, ettei ole nuppua ollenkaan. (Tanssittaa uudelleen vimmatusti ja laulaa). Hai duulia, dullallaa, hai duulia daa!

(Pysähtyvät äkkiä.)

KORSU (tulee katsomosta)

Hei, hei! — Noin taas! — Parkule!

RAJU

Lopeta nyt jo siihen, Korsu! — Älä sano enää enempää — muuten varmasti laukaiset jonkun tyhmyyden. Asia on yksinkertaisesti niin — että —

EEVA-KAISA (hätääntyneenä)

Niin — niin se on, ihan vissisti —!

KORSU

No, olkoonpa niin tai näin! Mitä, parkuletta se minua liikuttaa! (Aikoo keittiön puolelle.)

EEVA-KAISA (juoksee Korsun eteen)

Ei, Korsu! Ei se ole niin eikä näin —!

RAJU (menee väliin)

Älkää nyt ruvetko sotkemaan! Minä tahdon oppia tanssimaan »hai duulia» — siinä kaikki. Eeva-Kaisa auttoi minua ystävällisesti — ja niin sinäkin auttaisit jos osaisit —

KORSU

Mitä erikoista osaamista siinä sitten on!

RAJU

No, osaako Korsu sen?

KORSU

Mikä siinä nyt olisi! Osaanhan minä mokoman lönkötyksen.

RAJU (menee Korsun toiselle sivulle)

Kuule, Korsu! Jos vähänkään olet minun ystäväni, niin sinun pitää heti tanssia Eeva-Kaisan kanssa. Katsohan, tässä tanssissa on jokin salaisuus, josta sinunkin pitää päästä selville — ja Eeva-Kaisakin pääsee selville — ja — no annapas kieppua nyt —

KORSU

Parkuleko tässä rikeeraamaan —!

RAJU

Saat nähdä, että kirkastuu kohta! Tämä valaisee kuin aurinko — ja nuppu aukenee — jos nuppua on —

KORSU (Eeva-Kaisalle)

Insinööri on menettänyt järkensä — ei taida olla hyvä vastustella —

RAJU

Laula myöskin, jos vain suinkin osaat! Minä autan. (Laulaa ja toiset tanssivat.)

KORSU (tanssii kömpelösti, polvet koukussa, ja haidullattaa ilman sanoja).

EEVA-KAISA (loistaa onnesta ja äännähtää joskus laulun mukana)

»Voi, voi!»

RAJU

Tpruu! Pysähtykää nyt — ja katsokaa toisianne silmiin! Noin! (Jatkaa laulua).

EEVA-KAISA (kun laulu loppuu)

Voi, Korsu, voi! (Heittäytyy kaulaan). Voi, voi, kuinka ihanaa!

RAJU

No, siinä se nuppu aukeni! Salaisuus selkeni.

KORSU (hämillään)

Oikeinko sinä Eeva-Kaisa vakavissasi? —

EEVA-KAISA (irroittautuu kaulasta ja painaa päänsä alas)

Ethän pahastu, Korsu?

KORSU (vetää Eeva-Kaisan mennessään katsomon puolelle)

Mennäänpä katsomaan, miten laivasto lähtee liikkeelle. (Huutaa taakseen Rajulle.) Naskali-Ville juoksi äsken rantaan — sitä minun piti tulla sanomaan (menevät).

RAJU (juoksee hänen jälkeensä, huutaa ovesta)

Jos huomaat jotain epäilyttävää, niin tule sanomaan! (Sulkee oven.)

(Pekka ja Eero tulevat).

PEKKA

Onko soitettu?

RAJU

Ei ole tapahtunut mitään isänmaallista —

PEKKA

Muusta maallisesta en väiltäkään! Itse lempoko tässä leikkiä lyö — kuiviin palaa koko soppa, ellei loppu-spurtti ala heti.

EERO

Soita kievariin!

RAJU

Niin — soita esikuntaan!

PEKKA (menee soittamaan)

Kievariin! — V.P.K:n vartiosta puhutaan. Kaksikymmentä pyöräilijää hyökkää kohta tiiliuunille. Siellä on meillä vain neljä miestä. Asema täällä selkäpuolella vaarallinen, ellei ratkaisu tapahdu pian. Mitä? Lähetti meni jo sinne viidenneksi. Meitä on täällä kolme. On kyllä. Asetin kuularuiskun ampumaan sivulta — riihimäeltä — maantieltä eivät pääse — heidän täytyy hajaantua. Vai niin! Odotetaan sitten! Selvä! (Panee torven pois).

RAJU

Ei mitään muutosta?

PEKKA

Ei! Kerran jo oli näyttänyt kuin olisivat alkaneet hyökkäyksen, mutta se olikin ollut koe saadakseen selville meidän asemamme.

EERO

Mutta yritys ei onnistunut tietysti?

PEKKA

Ei yhtään laukausta ammuttu meidän puolelta.

RAJU

Olisi pitänyt ärsyttää — joillakin laukauksilla. (Lähtee ulko-ovea kohti.)

PEKKA

Minne menet?

RAJU

Menen katolle — merkkilippuni luo.

PEKKA

Katsokin, että nyörisi ovat kunnossa!

RAJU

Kyliä nousee — minä olen sitä koetellut — kun vaan saan merkin. (Menee ulos.)

PEKKA (heittäytyy sohvaan)

Hyi, hitto! Kun ei voi mitään tehdä!

EERO

Tanssi »hai duulia» taas, niin rauhoitut. (Istuu akkunan luo.)

PEKKA

Pyh! — Luuletko, että ammunta kuuluu tiiliuunilta tänne?

EERO

En usko! Tiheä kuusikko on välissä ja tuuli käy sivulle.

PEKKA

Niin kai! Ei edes sitä iloa meille sallita. (Hyräilee preeria-laulua.)

EERO

Osaatko sinä preeria-laulun?

PEKKA

Olenhan minä, herra nähköön, laulanut siinä Samin osan — kerran maailmassa.

EERO (hypähtää ylös ja lähestyy)

Älä nyt! Kuulehan, veikkonen! Sinähän minut pelastatkin Samista.

PEKKA

Mitä varten?

EERO

Minulla on niin paljon muutakin touhua — minulla on iso rooli näytelmäkappaleessa — ja — nyt, kun tuo Amerikan neitonen kuuluu laulavan prinsessan, niin sinä sovit paremmin — laulat paremmin ja — jumala ties minkälainen laulajatar hän on —

PEKKA (nauraa)

— ja kun sinun mielitiettysi on matkustanut — eikä ole preerian prinsessa —

EERO

Joutavia! Älä nyt rupea härnäilemään! Sehän on samantekevä tietysti —

PEKKA

Niin, tietysti! Oletko nähnyt tuon amerikattaren? Onko hän kaunis?

EERO

Totta kai hän on kaunis — sehän on itsestään selvä asia.

PEKKA

Vai itsestään selvä! Et siis ole nähnyt? Yhtähyvin hän voi olla ruma kuin synti.

EERO

No, kai sinä nyt yhden laulun ajan kestät.

PEKKA

Ahaa! Sinä olet nähnyt — ja hän on ruma!

EERO

En totisesti — mutta kun sisar on kaunis, niin —

PEKKA

Sisar? (Sulkee silmänsä). Hai duulia dallallaa! (Äkkiä) Onkos sinulla puku kunnossa?

EERO

No, totta kai! Sinä siis laulat! Oi, oi! Sinä olet mainio mies —

PEKKA

Älähän nyt! En ole vielä luvannut.. (Hypähtää ylös kun telefooni soi.) No vihdoinkin! — Halloo! V.P.K. (Sivulle.) Saakeli kun siellä ammutaan! Halloo — jaa! Hyvä on! — Heti! — Selvä! (Panee kuulotorven pois.) Jopa räiske käy! (Rientää akkunaan, jonka Eero on avannut, puhaltaa pilliinsä kolme vihellystä.) Siinä lähti laivasto! Parissa minuutissa täytyy vihollisen hajaantua, kun meidän miehet hyökkäävät niskaan.

EERO

Peijakas, ettei saa olla näkemässä! Siellä oli kai pauketta?

PEKKA

Taukoamaton rätinä!

EVELIINA (tulee ulkoa)

Oh! Pardong! Häiritsenkö herroja?

PEKKA

Bombardemang, madam! Ette mitenkään! Meillä on niin ikävä, että kuihdumme kuin kukkaset sateen jälkeen. Miten voimme palvella?

EVELIINA

Oh! Te olette aina yhtä kohtelias kavaljeeri, oikea kandelaaberi, herra Halla — kyllä teidät tuntee kun kerran on presenteerattu — te konserveeraatte niin vulgääristi —

PEKKA

Teitä taas, rouva Lello, on vaikea tuntea, sillä te yhä nuorennutte ja somistutte. (Tervehtii.)

EVELIINA

Niin, hi, hi, hi! — Eeron kanssa me olemme vanhoja tuttuja —

EERO

Oikein vanhoja!

EVELIINA

Minä vaan pistäysin konsulteeraamaan — kun minä olen odottanut maalaria koko kesän, enkä mitenkään saa lanseeratuksi herra Loirosta — vaikka meillä pitäisi —

PEKKA

Putzen, polieren und blank machen?

EVELIINA

Puleerata — just — sekretäärit ja muut möblemangit ovat niin koliseeraantuneet, että moni kohta pitää uudelleen profaneerata ja tapetit — uudet tapetit pitää saada salonkiin ja —

PEKKA

— ja tualettiin —

EVELIINA

Ehei! Tualetti-byroo ja peili ovat hyvin paralyseeratut — mutta seinät ja katot ovat pahimmin solideerauksen tarpeessa — ja sentähden minä haluaisin konfikseerata herra Loirosen, että saisin resoluutin tälle asialle.

PEKKA

Mahtaakohan se, Loironen peijakas, olla immuuni —?

EVELIINA

Niin se on! Se on niin immuuni mies, että Jairakasta ei vaan lähde — kun se on nyt niin esangsissaan se Jairakan emäntä, että maalauttaa kohta jo vainioaidatkin, tehdäkseen itsensä niin primitiiviseksi, että kohta jo poseeraa koko fasaadinsa, mutta minä en ole sellainen parasiitti, että minä ikäni kulkisin neglisecrattuna ja ratineerattuna hänen tähtensä — minä prolongeeraan tänään Loirosen — herra Loirosen, aioin sanoa — ja prenumereeraan —

PEKKA

Mistähän tuon Loirosen nyt löytäisi obduseerattavaksi ja makadamiseerattavaksi?

EVELIINA

No, kun sanottiin, että häntä voisi tangeerata täällä.

PEKKA (tarjoaa käsivartensa)

Jos sallitte — olkaa hyvä ja seuratkaa minua tuonne juhlakentälle, niin ehkä hänet siellä saamme mausoleumiin.

EVELIINA

Te olette oikea djentlemanni vielä prepareeratumpi kuin teidän veljenne, oikea följetongi — mutta minä en halua mankeerata noita Charlottia — kun minulle itselle ei sopinut nyt fungtsuneerata — kiitos ystävällisyydestänne — menen kernaammin katselemaan puitten latvoja, sillä herra Loironen viettää kaikki semesterinsä jossain korkealla, ehkä nytkin.

PEKKA

Ahaa! Hän piiloilee puissa kuin orava —

EVELIINA

No, ajatelkaas — tuo Jairakan emäntä denatureeraa niin tarkasti kaikki hänen olinpaikkansa, että täytyy turvautua —

PEKKA

Mutta te olette sen keksinyt —

EVELIINA

Niin olen — minä olen analyseerannut herra Loirosen ihan kokonaan — hyvästi vaan, hyvät herrat — ja kiitos hauskasta seurasta ja konservatsuunista minä olen vallan parafineerattu — (menee).

PEKKA (kumartaa)

Ja me ihan galvaniseerattuja! (Nauravat ihan katketakseen.) Oi, Baabelin sekoitus — mitä sait sinä aikaan!

EERO

Hänhän on ihan pahasti hassastunut herra Loiroseen.

PEKKA

No, aivan denatureeratusti! (Kuuntelee.) Mitä se on?

EERO (syöksyy akkunan luo)

Kuuluu melua —

PEKKA (myös akkunan luo)

Minä luulen, että se kuuluu Varvaslahdesta päin. Mitä tulimmaista tiellä on tapahtunut?

EERO

Eivät kai ne peijakkaat vaan ole päässeet joen yli yllättämään —?

PEKKA

Ei! Jokaisessa mutkassa ja kärjessä on vahti ja veneet tällä rannalla

KORSU (syöksyy sisään katsomosta)

En minä suotta sitä parkuletta epäillyt.

PEKKA

Mitä on tapahtunut?

KORSU

Naskali-Ville on varastanut kaikki venheet —

PEKKA ja EERO

Mitä sanot? Näitkö? Miten?

KORSU

Pikkupojat olivat hengen edestä juosseet nuoraa hakemassa köynnöksen sitojilta tuolta päärapulta — heiltä kuulin — kun miehet saapuivat rantaan, olivat jo joella menossa —

PEKKA

Oi, Jerikon muurit!

RAJU (nopeasti ulkoa)

Venheet eivät voi lähteä —

PEKKA (ankarasti)

Ne ovat varastetut! Mutta missä oli vahti?

RAJU

En ymmärrä koko juttua. Menen rantaan. Soita esikuntaan! (Juoksee kiireesti katsomon ovesta.)

PEKKA (huutaa jälkeen)

On uitava joen yli —!

KORSU

Minä menen mukaan ja vien lisää köyttä — (nopeasti perässä).

PEKKA

Kuule, Eero! Sinulla on juoksussa ensi palkinto —

EERO

Minä juuri ajattelin, että minä käyn siellä. Olen jo takaisin ennenkuin nuo edes ehtivät rantaan.

PEKKA

Jos »laivasto» on menetetty, niin puolet miehistä rintamalle ja toinen puoli uunille!

EERO

Ja me hirteen! (Nopeasti katsomoon.)

PEKKA

Oi, Jerusalemin hävitys! (Menee soittamaan.) Kievariin! — V.P.K:n vartiosta ilmoitetaan, että venheitä ei ainakaan heti voida lähettää. Sanotaan, että ne ovat varastetut — Niin! Enempää en tiedä! Lähetin juuri ottamaan selvän. Kyllä, varmasti! Kaikki tehdään — mitä voidaan. Hm! Hiiteen tietysti! Ilmoitan heti, kun saan tietää. (Sulkee vihoissaan telefoonin.) Kuka siellä?

TROKARI JUSSI (lyhyt, paksu ja pyöreänaamainen köntys tulee ulko-ovesta).

Minähän täällä!

PEKKA

Kuka olette? Mitä tahdotte? — Aa! Eikös se ole trokari-Jussi? Anteeksi — muuta nimeä en —

JUSSI

Trokari-Jussiksihan minua sanotaan —

PEKKA

No, mitä asiaa Jussilla on? Tässä on vähän kiireitä meillä —

JUSSI

Tulin vaan sanomaan siitä minun veneestäni, jonka Timilän Eero otti —

PEKKA

No, mitä siitä? Eikö hänellä ollut lupa siihen?

JUSSI

Kyllähän akka juuri luvan antoi — mutta minä en — ja sentähden kävin juuri ja otin airot venheestäni — —

PEKKA

No, pitäkää ne sitten, kun kerran olette saanut. Teidän venheestänne ei meillä ole enää mitään apua. Pitäkää siis airotkin!

JUSSI

Niinhän minä yritinkin, mutta sitähän juuri tulin sanomaan, että kun nousin juuri rannasta pellon jalkaan, niin Hajasmaan Hemmi tuli juuri minua vastaan ja otti airot olaltani. Siinä kun sitten juuri riitelimme, niin yht'äkkiä keikahutti Hemmi minut juuri pyörtänöpielukselle ja meni rantaan. Minä valitan tästä —

PEKKA

Minäkin valitan teidän surkeuttanne!

JUSSI (ymmärtää väärin)

Niin, eikös olekin juuri valittamisen syytä? Hemmiliähän on itsellään venhe. Miksi hän rupeaa ryöstämään juuri minun airojani minun omalta olkapäältäni!

PEKKA

Ja painamaan teidän oman olkapäänne pyörtänöön!

JUSSI

Niin juuri — olkapään! Tuohon juuri koskee vieläkin juuri ankarasti. Lensin kuin vettynyt rasu — juuri noin — tuolle olkapäälleni. Hemmihän on tunnettu juuri julmettuneista voimistaan.

PEKKA

Miksi sitten rupesitte sellaisen julmettuneen kanssa riitelemään?

JUSSI

Oikeuteni puolesta tietenkin! Eivätkö ne olleet juuri minun aironi?

PEKKA (hauskasti)

Juuri teidän ne ehkä olivat, mutta juuri siksi, että vene oli juuri vuokrattu, niin Hemmi arveli kai, että juuri hänellä oli oikeus puolellaan.

JUSSI

Hänellä ei juuri ollutkaan —

PEKKA

Odottakaahan! Täällä tulee joku. (Menee nopeasti ja avaa oven katsomoon.)

EERO (tulee hengästyneenä).

Ei tarvinnutkaan — rantaan asti —

PEKKA

No, mitenkä on?

EERO

Tulivat vastaan — laululavan takana — venheet lähtivät sentään — mutta vaan kolmekymmentä miestä — enempää eivät kannattaneet — toiset menevät rientomarssissa uunille — tuolla — (Viittaa akkunaan.)

PEKKA (menee nopeasti akkunan luo ja huutaa ulos).

Viisi miestä riittää uunille! Kaikki loput rintamalle! Jakautukaa! Noin! Rientomarssiin — eteenpäin! (Menee telefooniin.) Kievariin! Halloo! On V.P.K:sta! Laivasto lähti kuitenkin jo! Niin — lähti. Mutta vain kolmekymmentä kantoivat venheet. Viisi meni uunille ja loput tulevat Sirpalle. Vai ehtivät sittenkin ajoissa — hyvä on! Täällä kaikki hyvin' (Panee kuulotorven pois). Venheet ehtivät, kuulin ma, vieläkin ihan ajoissa! — Sinä et tietystikään ehtinyt kuulemaan itse tapahtumasta muuta kuin pääasian?

EERO

En paljoa! — Täällähän on trokari-Jussi! Mitä hän asioitsee?

PEKKA

Jussi on tavallaan sotkeutunut tuohon venhejuttuun. (Jussille.) Odotahan nyt hetkinen, niin me pian selvitämme teidän airotappelunne. (Eerolle.) Naskali-Ville saatiin siis kiinni?

EERO

Hänet tuodaan tänne — ja Mutkalan Ansu myös!

PEKKA

Mitä Ansulla on tässä tekemistä?

EERO

Hänhän se on sankari! Oikea Nelson, joka pelasti meritaistelun — ja märkä kuin sorsa!

PEKKA

Soo! No, kuka olisi uskonut! — Mutta se onneton vahti!? Ken se oli?

EERO

Hajasmaan Hemmi.

JUSSI

Se oli juuri Hemmi, joka minulta airot ryösti.

PEKKA

Ahaa! Nyt minä ymmärrän. Tapellessaan teidän kanssanne myöhästyi Hemmi vahtipaikaltaan. Trokari-Jussihan taitaa ollakin syypää koko skandaaliin.

JUSSI

Mihin syypää? Syypää siihen, että tulee ryöstetyksi? Ohoh — teidän komentoanne!

PEKKA

Kohtapa saamme nähdä! Tuleeko Hemmi tänne?

EERO

Tulee. Hän ei voinut jättää niin tärkeätä vankia kuin Naskali-Villeä.

LOIRONEN (tulee katsomosta, huutaa taakseen)

Eivät ne köynnökset riitä! Näyttämön edus jää ihan tyhjäksi. Sanoinhan jo äsken, että on hankittava lisää. (Vetää oven kiinni.)

PEKKA

Miksi ei Loironen ole puettuna kenttäharmaaseen — eikä ole mukana?

LOIRONEN

Puettunako? Kahta herraa ei voi palvella. Minä maalaan palokunnalle suurta järveä — (nyökkää päällään näyttämölle päin) — tuolla noin. Mitäs palokunnalla tekee, ellei ole järveä — ja mitäs —

PEKKA

Miksi ei Loironen maalaa sitten?

LOIRONEN

Kahta herraa ei voi palvella. Kun minä haistoin, että tuolla joella tapahtui jotakin erikoista, niin juoksin rantaäyräälle ja kiipesin korkeimman kuusen latvaan katselemaan.

PEKKA

Loironen näki siis koko tapahtuman?

LOIRONEN

Kokoko? Kaikki tapahtumat! Kaikki! Ja kun minä näin, miten märkä Mutkalan Ansu oli, niin kiipesin kuusesta alas, juoksin Jairakan pirttiin ja vein Ansulle pisimmän mekon, minkä käsiini sain. Eihän sitä Ansu-rukkaa voinut ilki-alastomana tuoda tänne, jossa talo on naisia täynnä. Sieltä se nyt kohta tulee kuin Rooman paavi. Annoin vielä paperihattunikin hänelle. Ansu kun on vähän alaston lakipään paikoiltakin.

(Raju avaa oven katsomosta. Sisään tulevat Ansu, puettuna pitkään mekkoon ja paperihattuun, sekä Ville, Hemmi, Raju ja Korsu viimeisenä.)

PEKKA

Tiedätkös sinä, Ville, mitä sinulle nyt tehtäisiin, jos olisi tosi kynnessä? Sinut ammuttaisiin muitta mutkitta.

LOIRONEN

Selkäsauna on pahankuriselle parempi kuin ampuminen. Selkäsaunasta voi parantua, mutta ampumisesta paatuu iäksi.

PEKKA

Kuka tuli kaikkein ensin tapahtumapaikalle — siis rannalle?

LOIRONEN

Minä kuusen latvaan!

PEKKA

Minä sanoin rannalle!

LOIRONEN

Varas tietysti — Ville.

PEKKA

No, kuka tuli Villen jälkeen?

LOIRONEN

Tuo Rooman paavi — vaikka hän oli silloin vielä tavallinen Mutkalan Ansu.

PEKKA

No, Ansu! Miksi menit rantaan?

ANSU

Minulla on kylmä — eikö kellään ole antaa pientä lirausta?

EEVA-KAISA (on tullut juuri katsomosta)

Minä tuon kahvia aivan heti! (Juoksee keittiöön.)

PEKKA (koettaa vaistomaisesti taka-taskuaan)

Nytpä se kananpesä olisi tarpeellinen. Unohdin koko jupisterin. — Eikös Korsu muista, missä sen munan pitäisi olla.

KORSU

Jossakin se oli vikkeripellossa — kaipa tuo löytyy — jos lie siellä ollut — (menee ulko-ovesta).

ANSU

Pelkkä toivokin jo lämmittää —

PEKKA

Ala sitten! Miksi menit rantaan?

ANSU

Minä epäilin Villeä. Menin utelemaan, mutta tulin myöhään. Ville oli jo sitonut venheet ja työntänyt rannasta —

JUSSI (astuu esiin)

Eei! Kyllä nyt juuri vissiin aletaan väärästä päästä!

ANSU (huomaa Jussin nyt vasta)

Kas vaan! Paistaako kuukin näin pouta-iltana? Tietääkö trokarikin jotakin?

JUSSI

Venheet olivat rannalla, kun minä otin aironi — ja siihen jäivät. Kun minä sitten nousin vainiotörmälle, niin tuo Hemmi juuri tuli minua vastaan —

HEMMI

Silloin olin menossa venheitä vartioimaan — ja kun Jussilla oli minun aironi olallaan, niin otin ne kainalooni —

LOIRONEN

Ja Jussi keikahti kuin kerä pyörtänölle.

JUSSI

Juuri minun olivat airot, jotka otin omasta veneestäni.

LOIRONEN

Omastasi otitkin — mutta ne olivat Hemmin airot — tervatut lappeet —

HEMMI

Ja ne ovat vieläkin rannalla.

PEKKA

Mitä sinä, Jussi, täällä oikeastaan valitat? Hemmi vain otti sinulta omansa.

JUSSI

Miksi minun venheeni vietiin ilman lupaani?

EERO

Vaimosi antoi luvan ja minä annoin sinulle viisi markkaa. Eikö asia ole niin?

JUSSI

Mutta minä ajattelin sitten toisin, ihan juuri —

ANSU

Ja otit sieltä missä otettava oli — tapasi mukaan.

JUSSI

Mitä se H.H.H. tässä viisastelee?

HEMMI

Älä sinä Ansua näyki. Ansu oli sankari sellainen, joksi sinä et pysty —

LOIRONEN

Niin — kun Ville oli saanut venheet rannasta irti, tuli Ansu — ja kun ei muuta neuvoa ollut, niin heitti Ansu takin yltään, kengät jalastaan ja heittäytyi virtaan, sai kiinni perimmäisen venheen perästä, kapusi venheeseen ja silloin alkoi kilpasoutu. Ville souti virralle päin ja Ansu huopasi vastaan. Minä näin tuon taistelun. Se kesti kauan — sitten tuli Hemmi — ja sitten pikku-poikia — sitten saatiin nuoraa — ja sitten tulivat kaikki miehet — heitettiin lasso Ansulle — ja koko roikka hinattiin rantaan takaisin. Mutta Ansu oli huovannut jo kuitenkin neljännestunnin, eivätkä venheet menneet yhtään eteenpäin — muuta sen kuin virran mukana alaspäin. Ansu teki sellaisen sankarityön, että minä tuskin pysyin kuusen latvassa — aloin niin ilakoida. Ja heti kun miehet lähtivät, kipusin kuusesta ja juoksin Jairakalle mekkoa hakemaan.

PEKKA

Ansu Mutkala on tehnyt meille suuren palveluksen — ehkä niin suuren, että siitä aiheutuu meidän voittomme — jos se saadaan. (Menee kättelemään Ansua.) Minä kiitän sinua — sinä teit oikean miehen työn!

ANSU

Nähkääs nyt taas! Minusta tehdään sankari ilman muuta. Näin minusta aina tehdään mitä milloinkin. Nytkään ei minua olisi tarvittu ollenkaan, ellei Jussi olisi käynyt airoja anastamassa, sillä Hemmi olisi siinä tapauksessa ehtinyt ennen minua ja pysäyttänyt venheet jo rannassa.

HEMMI

Niin olisinkin! Jussi minut pidätti ja on sentähden koko hötäkkään syypää.

VILLE

Niin minunkin mielestäni. Jussi on syypää ihan kaikkeen! (Kaikki nauravat.)

PEKKA

Ei nyt sentään, kaveri-hyvä! Kyllä sinä olet suurin Efialtes, sinä!

VILLE

Mikä se on?

PEKKA

Se on kavaltaja, se!

VILLE

Niin kai vastustajan suussa — porvarien mielestä. Mutta vähältä piti, ettei minustakin tullut sankari — meikäläisten mielestä.

ANSU

Älä löpise! Ota minusta esimerkki! Jos haluat tulla oikeaksi kommunistiksi, niin älä itse tee mitään. Odota siksi kunnes muut sinusta leipovat jonkinlaisen pötkyn. Ei koiran kureilla eikä konnan koukuilla mitään puoluetta edistetä.

HEMMI

Oikein, Ansu! Se ajatus kelpaa kaikenvärisille puolueille.

JUSSI

Älkää sitten koukkuilko! Antakaa minun aironi ja veneeni takaisin!

ANSU

Odotapas, sinä kuun paiste! Jos mulla ei olisi niin vilu —

EEVA-KAISA (tulee keittiöstä Korsun seurassa)

Tässä on kuumaa kahvia Ansulle! (Menee takaisin.)

ANSU

Kiitos, tyttöseni! (Juo). Kiitos vaan, Korsu! Sinä olet kai tottunut pikkupoikana varastelemaan mäkimuijain kananpesiä. (Juo loppuun.) Tuhansia kiitoksia! — Vai pyytää Jussi venettään tähän huoneen lattialle —

JUSSI

Omaan rantaan se on tuotava — ja maksettava —

EERO

Vieläkö yli sen, mitä jo sait?

ANSU

Saanko minä maksaa hänelle omalla tavallani, niin asia heti on selvä.

PEKKA

No, jos selvenee, niin maksa vain!

ANSU

Tulehan tänne, Jussi!

JUSSI (tulee vastahakoisesti vähän lähemmäs)

Eihän sinulla ole edes housujakaan, mistä maksaisit!

ANSU

Minulla on kultaa suussa!

N:o 10. (Laulaa)

Hui, hai, heli vei! Mun heilani vei mies tyhmä kuin pyöreä kuu. Hui, hai, tuli tei!

Sen jälkehen kai on juipilla virnissä suu. Hui, hai, ruma kuu, sen palkaksi sait, kun heiluvan heilani nait. Hui, hai, luli luu! Kun nait. niin sait: luli, lullan luu, tuli tuu!

TOISET (nauravat ja ilakoivat).

JUSSI

Heilaa sinä vaan rekirenkuttaja! (On laulun lopussa alkanut perääntyä, menee nopeasti ulos).

HEMMI (huutaa jälkeen)

Älä vaan vahingossa ota minun airojani!

PEKKA

Mitä teemme nyt tälle pääpukarille?

EERO

Annetaan poliisin huostaan! Hän aikoi varastaa meidän venheemme.

PEKKA

Mutta kun ei kuitenkaan tullut mitään suurempaa vahinkoa — paitsi Ansulle —

ANSU

Kun minun annettiin kuitata tuon äskeisenkin lasku — niin annetaanko minun oikeudekseni hirttää tuo Naskali-Ville?

PEKKA

Hirttääkö? Älä nyt sentään!

ANSU

Akkuraatisti juuri justiinsa! Minä tahdon hänet kerran hirttää hänen omaan pikilankaansa.

VILLE

Mikä puolue-kaveri sinä olet, joka revit etkä rakenna! Ja mitäs tässä tyhjästä melutaan! Kun te piditte leikkisotaanne, niin pidin minäkin.

ANSU

Ja leikin jälkeen pannaan pikku kiekura — ja se kiekura olkoon sinun hirttonuorasi solmukka! Älä sinä suutaroi kaiken maailman asioita — ja tee niistä tallukoita, kuten äsken omasta saarnastasi Sirpan pajalla. Minä kuulin sen ja tein siitä laulun.

HEMMI

Ahaa! Se kai se Ansun hirttonuora onkin!

PEKKA

No, ala hirttää sitten!

ANSU

N:o 11 (laulaa)

Ville kun pieksun ja tallukan neuloo, se kengän on kauhea kuva! Aatokset ankarat lestiä seuloo, mut lestien malli on ruma! Ville se takovi toimessansa, ja takovi toimettomana: polvella nahkana joutilas kansa, ja vasarana kiivas sana. Vasara kun lyö ja pikilanka laulaa, on aatetta pieksujen suku. Tallukan pohjaa saarnansa pauhaa ja suuri on lestien luku. Pikilanka sitoo ja plikinisku nitoo, niin uskovi kommunisti. Mutt' oppinsa lie vain kettujen tie, ja touhunsa aate-risti.

(Naurua.)

PEKKA

Kuulepas, kaveri! Tuo taisi olla kamala hirttonuora — vai mitä arvelet?

LOIRONEN

Jo Ville häpeää! Ensi kerran eläissään — luulen.

PEKKA

Olet siis hirtetty ja saanut rangaistuksesi. Näytäpä nyt, miten kuollut mies kävelee. Tallusta tiehesi! (Telefooni soi). Heissan! Urakka on kai lopussa! — Halloo! — Niinkö? — Vai niin! — hyvä on! (Panee torven pois.) Venhemiesten sala-isku selkään hajoitti heti ylivoimaisesti vihollisen hyökkäyksen. Taistelu on lopussa, ja meidät tuomittiin voittajiksi. Hurraa! (Toiset huutavat hurraata). Eero! Anna tieto tiiliuunille! — Nyt, Korsu, saatte ryhtyä iltamapuuhiinne! Meidän puolestamme on talo taas käytettävänänne. Hajaantukaa!

EEVA-KAISA (tulee keittiöstä)

Joko saa soittaa?

PEKKA

Jo — vaikka laulaa ja tanssiakin! Ovatko ruokapöydät jo juhlakentällä kunnossa? Miehet tulevat kohta. Taistelu on lopussa.

EEVA-KAISA

Soppa-Lotat siellä häärivät — en tiedä.

PEKKA

Minä menen katsomaan! (Menee katsomoon).

EEVA-KAISA (aikoo telefooniin, mutta pysähtyy äkkiä)

Paljonko niitä isoja pötkyjä nyt pitikään! Ohs! Kaikkihan tässä menee sekaisin — (Menee nopeasti takaisin.)

LOIRONEN

Kuule, Korsu! Ne köynnökset eivät riitä. Mitä sinä aiot panna näyttämö-seinälle? Maalaamaan minä en ehdi enää mitään.

KORSU

Köynnöksen tekijät ovat jo lähteneet metsään. Hoida sinä vaan järvesi!

LOIRONEN

Se on jo kuivamassa.

KORSU

Mutta ellei kuivakaan —?

LOIRONEN

Siltä varalta minä maalasin siihen korsun rannalle — siihen voi pistellä liian veden, ha, ha, ha!

KORSU

Sinä, parkule! Olisit maalannut puron, niin sitä myöten se olisi pikemmin loirotellut — ihan itsekseen. (Menevät näyttämölle.)

ANSU

Ehei, Hemmiseni! Ei se enää käy! Miksi teitte minusta sankarin! Minun koko näköpiirissäni ei ainakaan tällaisena päivänä näy ainuttakaan kananpesää eikä jäniksen munaa.

RAJU (on seisonut akkunan luona)

Katsokaahan noita! Tuossa tulee jo suojeluskuntalaisia!

HEMMI

Eiväthän ne vielä ole voineet tänne ehtiä.

RAJU

Kohta astuvat sisään — niin näet.

ANSU

Ehkä ne ovat karkureita! Eikö sellaisiakin ole sodassa?

HEMMI

On kai joskus.

ANSU

No, jos on — niin tarvitaanhan niitä kai näin harjoituksissakin — täydellisyyden vuoksi.

RAJU

Miten ihmeessä ne jo ovat tänne ehtineet?!

ANSU

Onhan toki ilma-laivoja — ja on langaton lennätin —

(Ryhmä suojeluskuntalaisia katselijoiden seuraamana tulee ulkoa, marssien ja asettuen riviin, laulavat:)

N:o 12

SUOJELUSKUNNAN LAULU

Tämä maa on meidän (oma) maamme, kansa meidän kansa on, voimakas ja pelvoton. Tämä maa on meidän (oma) maamme, voimakas ja pelvoton. Hurraa! Hurraa! Me veikot laulakaamme: Kansan turva meiss' on aina, eikä sorto maata paina. Hurraa! Me veikot laulakaamme: kansan turva meiss' on aina. Ällös tulko (tänne) vainolainen, ei oo maamme turvaton, voima täällä valveill' on! Älköön tulko (tänne) vainolainen, voima täällä valveill' on! Hurraa! Hurraa! Näin laulaa suojavahti: taistovalmiit oomme aina, eikä pelko meitä paina! Hurraa! On kansallamme mahti Lyödä vainolainen aina!

KAIKKI (huutavat) Hurraa! Hurraa! Hurraa!

PEKKA (on tullut katsomosta laulun loppupuolella)

Eihän suojeluskunta ole vielä voinut ehtiä tänne asti! Mitä väkeä te olette?

KALLE KAIVANTO (astuu esiin rivistä)

Me olemme kaatuneita, herra upseeri! Maahan kaatuneita! Haavoittuneita ja kuolleita! Pulanssi on tuonut meidät tänne — lasarettiin ja haudattaviksi.

ANSU

Ai, ai! Onko minun kaivettava teille eri hauta, jok'ainoalle?

VILLE

Joka toiselle kuopan kaivaa — hän itse siihen lankee.

ANSU

Hei vaan! Villestä tulee vähitellen nero. Omatunto opettaa hänet ajattelemaan.

PEKKA

Kuulkaahan nyt herrat haavoittuneet ja kuolleet! Teillä on tietysti sekä nälkä että jano — seuratkaapa minua juhlakentän pöytien ääreen! Käännös oikeaan! Eteenpäin!

(Menee itse edellä ja suojeluskuntalaiset seuraavat, alkaen laulaa lauluaan.)

(Katselijat ja kaikki muut seuraavat jäljestä tai poistuvat mikä minnekin. Raju jää yksin akkunan luo, aikoen sitten ulos, mutta pysähtyy ovelle.)

RITVA (tulee, menee teletooniin, ei huomaa Rajua)

Leipurille! — Tämä on palokunnan talolta — mitä? — leipuri itsekö? Sehän on hyvä, että hän lähti! Vai niin — vai tuo kaikki mitä on! No, enempää ei voi pyytää! Hyvästi! (Panee torven pois, kääntyy ja huomaa Rajun). Kas, mitä sinä siinä seisot?

RAJU

Minä katselen ja ihmettelen.

RITVA

Mitä sinä ihmettelet?

RAJU (tulee alas)

Sinun sulouttasi minä ihmettelen. Näin sinut äsken aivan uudessa valossa. Tanssi kaunisti sinua kovin.

RITVA

Tanssiko? Mitä vielä! Etkö huomaa, että minulla on uusi puku?

RAJU

Sinun sisäinen olemuksesi oli puettu vielä uudempaan pukuun.

RITVA

Oli? Mitä tarkoitat? (Menee lähemmäs.) Enkö vieläkin ole samanlainen?

RAJU

Luulen, että olisit, jos näkisin sinut tanssimassa!

RITVA

Hyi, sinua! Oletko sinä mustasukkainen?

RAJU

Sitä minä en ole, mutta minä ajattelen vakavasti hyvin tärkeätä kysymystä.

RITVA

Mitä kysymystä?

RAJU

Olenko minä nyt mielestäsi juuri sellainen mies, jonka kanssa sinä haluat mennä naimisiin?

RITVA

No, mutta — Raju!

RAJU

Meidän veljesten nimet ovat pahasti sekaantuneet! Veljeni on Raju, ja minä — minä olen vain paljas Pekka.

RITVA (päättävästi)

Sinun veljesi on niitä miehiä, joiden kanssa hyvin mieluisesti ilakoidaan ja leikitään, mutta minä ainakaan en menisi hänen kanssaan naimisiin — (loukkaantuneena) — niin, että suotta sinun on ruveta hänen puolestaan puhumaan minulle. Jos muuten haluat tehdä eron, niin tee — mutta älä rupea tuollaisia keinoja käyttämään!

RAJU

Sinun parastasi, sinun onneasi minä vain ajattelen! Etkö ymmärrä?

RITVA

Vai niin! Ja sinä luulet, että joku muu turvaisi minun onneni paremmin kuin sinä! Niinkö? Niinkö isällisesti sinä ajattelet? Eikö sinussa ole sen voimakkaampaa itsekkyyttä? Etkö sinä itsellesi halua mitään?

RAJU

Minä en käsitä, mihin minä sinun monista kysymyksistäsi vastaisin!

RITVA (hymyillen)

Etkö sinä käsitä, että yksi ainoa vastaus riittää kaikkiin?

RAJU

En.

RITVA (nyrpistyen)

Soo! — No, sitten minä teen sinulle vain yhden ainoan kysymyksen! Jääkö kuuluttaminen huomiselta päivältä?

RAJU (hämillään)

Niin — tuota — ajattelehan, kun Pekan piti tuoda minulle paperit — ja hän — hän kai unhotti — eikä — eikä —

RITVA

Eikä tuonutkaan?

RAJU

Ei! — Niin — että — että se täytyy kai jättää seuraavaan sunnuntaihin. Tästähän voimme puhua sitten myöhemmin. Minun täytyy nyt mennä ottamaan vastaan tiiliuunin miehiä — ne palaavat aivan heti. (Menee ulos).

RITVA (katselee pitkään hänen jälkeensä).

Ahaa, poikaseni! Sinä olet mustasukkainen! Se on hyvä! Se panee veren kiertämään sinunkinlaisessasi haaveksijassa. Jos haluat jatkaa, niin en minäkään halua lopettaa.

PEKKA (tulee katsomosta)

Kaikki on miehiä varten erinomaisessa kunnossa tuolla ulkona. Kiitos vaan reippaalle emännälle! Ei mitään ole unohdettu —

RITVA

Oletteko itse paha unohtamaan?

PEKKA

Kuinka niin? Tavallisesti en minä unohda koskaan mitään — mitään tärkeätä.

RITVA

Te teettekin sellaisen vaikutuksen. Raju sanoi, että teidän piti tuoda hänelle joitakin papereita — niitä tietysti ette ole unohtanut.

PEKKA

Sanoiko Raju, että olen ne unohtanut?

RITVA

Mitenkä sellaista voitte luulla? Miksi Raju niin sanoisi?

PEKKA

Noo, minä ajattelin vain, että jos hän luulee minun ne unohtaneen.

RITVA

Miksi hän niin luulisi, kun te olette ne antanut hänelle?

PEKKA (ymmärtämättä ja hämillään)

Olenko minä antanut ne hänelle?

RITVA (purskahtaa nauramaan)

Tämähän on venyvää keskustelua, joka sisältyy vain kysymyksiin!

PEKKA

Minä vakuutan teille — että —

RITVA

Mitä te vakuutatte?

PEKKA

— että te olette hurmaava nainen!

RITVA

Ooh! Sekö siitä puhkesi?

PEKKA

Niin, juuri — on jo puhjennut! Vasta puhjennut ruusu!

RITVA

Varokaa, te imartelija! Veljenne on mustasukkainen.

PEKKA

No, peijakas! Onko hän mustasukkainen?

RITVA

Hämmästyttääkö se?

PEKKA

Nyt en totisesti tiedä mitä vastaisin. Teidän viehätysvoimanne panee pelkäämään jokaisen miehen tunkeilemista — ja toiselta puolelta — teidän uskollisuutenne on täysin luotettava. Hän voi seista turvallisena laudallaan.

RITVA

Mistä te sen uskollisuuden tiedätte?

PEKKA

Näkeehän sen kaikesta.

RITVA

Te siis olette tyytyväinen minuun? Hyvä! Entä veljenne? Onko hänkin?

PEKKA

Anteeksi! Minun täytyy ensin kysyä häneltä — ennenkuin voin vastata.

RITVA (keimailevan pisteliäästi)

Älkää kysykö! Hän voisi luulla —

PEKKA

Mitä sitten?

RITVA

Luulla — että te haluatte lyödä hänet laudalta. (Menee nopeasti keittiöön.)

PEKKA (seisoo nolona ja hämmentyneenä)

No, voi sinua — sinä paratiisin omenavaras!

RAJU (tulee ulkoa)

Sinua minä etsinkin! Kuulehan! Tuo Ritvan juttu on nyt kovin pahassa sotkussa —

PEKKA

Joko minun taas pitää mennä hänen kanssaan naimisiin?

RAJU

Ei tarvitse! Kyllä minä hänet pidän, mutta —

PEKKA

No, pidä sitten — äläkä tuossa huopaa ja souda! Kuuletkos! Tai muuten nain minä hänet heti paikalla.

RAJU

Sinähän olet koko turkkilainen naimaan! Älä nyt noin melua silti!

PEKKA

Mitä sinä nyt taas tahdot sitten?

RAJU

Minä en tahdo sinulta yhtään mitään, kun vaan annat Ritvan olla rauhassa. (Aikoo mennä.)

PEKKA

Puhu hänelle — nai hänet! Älä puhu mitään — anna olla rauhassa! Mitenkä on sinun päävärkkisi laita?

EERO (tulee näyttämöltä, josta silloin tällöin tulee sekä miehiä että naisia, samoinkuin muistakin ovista)

Loirosen syy, ettei harjoitusta voi pitää näyttämöllä.

LOIRONEN

Sama kai se on — missä te harjoittelette. Uusi järvi on vielä liian vetinen — kattoon nostettavaksi.

USEAT

Mitäs joutavia! Hyvähän täällä on.

EERO (Pekalle)

Tässä on sinulle edes lakki Sam'ia varten, että pääset vähän tunnelmaan.

PEKKA

Mitä minä sillä teen?

EERO

Sinähän lupasit pelastaa minut Samista! Teethän sen, veikkonen?

PEKKA

Minuahan pidetään oikeana pelastusenkelinä —

EERO

No, niin vissisti oletkin!

PEKKA

Ja sitten sinä tulet kesken kaiken ja sanot, että topp, tykkänään!

EERO

Enkä tule! Tuossa hattu! (Vihastuu, kun Pekka ei tahdo huolia hatusta.) Korsu! Soita alkuun! Annetaan mennä, muuten tästä tulee pannukakku!

KORSU

Jo minä huusin katsomoon — (Menee näyttämölle, lyö gongongia.)

EERO (Pekalle)

Puku sopii sinulle ihan varmasti, koska se sopii minullekin.

PEKKA

Mutta jos prinsessa ei sovi, koska se ei sovi sinullekaan!?

EERO

Odotahan, poikaseni! Kyllä vielä kadut! (Väki on tullut tällä ajalla sisään.)

(Ritva ja Helinä ovat huomaamatta sekaantuneet laulajien joukkoon perälle.)

PEKKA

Kuka tuo tyttö on tuolla — perällä oikealla?

EERO

Prinsessa tietysti — näethän sen puvustakin. Minä luulen, että minä taidankin itse —

PEKKA

Älä hemmetissä tee morsiantasi mustasukkaiseksi! Anna tänne se hattu-räysä! Minä uhraudun edestäsi!

EERO

Tuossa! — Antakaa pörrätä vaan. Meillä on vielä paljon tekemistä!

HEMMI

Palokuntapukuihinkin täytyy pukeutua!

EERO

Preerian prinsessa! Heleijaa!

N:o 13.

PREERIA-LAULU JA TANSSI.

KUORO

Hei Cow-boyt, jo kilpahan kiiruhtakaa, on voittajan palkinto jalo! Hän kumpujen kukkasen omaksi saa — se kukka on preerian valo!

PRINSESSA (Helinä.)

Oh, hiio hih hei! Hepo mulle nyt vain — mustangi mun ratsuni virma! Oh, hiio hih hei! Tämän voittona sain, sen riemu on kiista ja kirma. Oh, hiio hih hei! Raju ratsuni, hei! Nyt taakkasi tuulena kanna! Tää kilpailu ehkä mun onneni vei — ei armoa voittaja anna.

KUORO

Oh, hiio, hih hei! Nytpä ratsastakaa! — Kas, kaviot lyövät jo tulta! Oh, hiio, hih hei! Miten jymisee maa ja pöllyvi hiekka ja multa!

PRINSESSA

Oon preerian prinsessa satulassain — on lentomme voittamatonta! On ratsuni preerian mustangi vain — mut' jälkehen jäi heti monta. (Tanssi.) Kuin aaltojen halki mun tieni nyt käy — on keltainen preerian meri! Ei ainutta Cow-boyta rinnalla näy — prinsessako voiton jo peri? Oon preerian prinsessa voittamaton ja Mustien kumpujen kukka! Oh, hiio hih hei! Maili jäljellä on — mustangi hei, — vaalea-sukka! (Tanssi.) Sam kilvassa tässä jos voittavi mun, ma riemulla itseni annan. Jos voittavi Jim sekä sun että mun, niin mustinta murhetta kannan. Oh, hiio, hih hei! Tuuli-harjani, hei! Jim rinnalle tuossa jo pääsi! — Sam toisellapuolen — oh, hiio hih, hei! — Nyt kohtalo ratkaisun sääsi.

JIM (Kalle Kaivanto.)

Oh, hiio, hih hei!

SAM (Pekka.)

Oh, hiio, hih hei!

PRINSESSA

Oh, hiio, hih hei! Tässä maali!

SAM

Oh, hiio hih hei! Voiton prinsessa vei!

PRINSESSA

On voittajan valta ja vaali!

SAM ja JIM

Oh, hiio, hi hei! Voiton prinsessa vei! On prinsessan valta ja vaali!

KUORO

On preerian prinsessa voittamaton ja Mustien kumpujen kukka! Oh, hiio, hih hei! Vaali jäljellä on — tee vaalisi — kirsikka-tukka!

PRINSESSA

Nyt pelkoni vain mulla jäljellä on, jos voitosta koituvi hukka!

KUORO

Oh, hiio, hih hei! Pahin jäljellä on, tee päätös jo, kirsikka-tukka!

PRINSESSA

Sam sydämen toisen jo voittanut lie, on hänessä preerian tulta — kai selvä on hänellä lempensä tie — ei tarvinne kysellä multa.

SAM

Prinsessa mun valittu kultani on — ma palan kuin preerian tuli! Vaikk' poika tää kylmästä Suomesta on, niin täällä mun rintani suli. Hain Mustilta kummuilta kultaa ma vain ja preerian kentiltä työtä — ei arvata voi, minkä onnen ma sain — sen Suomehen vien minä myötä.

(Syleilee prinsessaa.)

KUORO

Ol' preerian prinsessa voittamaton ja Kumpujen kaunehin kukka! Nyt rakkaus prinsessan voittanut on ja preerian perinyt hukka! Oh, hiio, hih hei! Oh, hiio, hih hei! On preerian perinyt hukka!

(Viimeisen kuoron aikana on Pekka ihastuneena katsellut Helinää, ja riemuhuutojen loputtua ottaa häntä vyötäisiltä ja tanssittaa, laulaen »hai duulia» valssin ensi näytöksestä, herättäen sillä ensin iloista naurua, mutta vihdoin kaikki yhtyvät lauluun. Tanssin loputtua nostaa Pekka Helinän kohoksi.)

KAIKKI (huutavat)

Oh, hiio, hih hei! Oh, hiio, hih hei!

Esirippu.