SURULLINEN ILTA
Reading edition
Syttyy liekit rantalyhtyjen, ilman täyttää löyhkä ruohon mädän. Usvan halki huutaa humisten ääni yksinäisen ihmishädän.
Palaa posket puiden kuolevain, vaahteroista valuu tummaa verta. Turhaa ilo hetkein hukkuvain — elämä on pettävä sun kerta.
Kaikki kukkasi vie kuihtumus, suvenonnesi on poissa, poissa, täyttymättömyyden kaipaus rikkirevityissä unelmoissa!
Lyhyt, lyhyt nuoruutemme on — pian pilvi nousee päivän eteen. On kuin värisevän kohtalon lyhdyn liekki kuvais öiseen veteen…