LAIVOJA YÖSSÄ
Reading edition
Sua pelkään, meri, ikirauhaton! Niin levotonna läikähtelet esiin, käs'vartesi on oudon niljakas, yötaivas kaatuu ammottaviin vesiin.
Tuoll' liitää laiva purjein paisuvin veen yli ilmaan valoviirun piirtäin, mut muudan lipuu liekein himmehin päin pimeyttä kulkusuunnan siirtäin.
Tää maailma on meri, laivat me, me harhailemme kohti samaa maata. Voi merta, joka laivat erottaa, voi meitä, jotka emme estää saata!
Kas, kerran kaikki tähdet sammuvat, ja pettää ihmisvoima, uupuu järki — käy kokka kohti ristihyökyjä, veen alla vaanii salariutan kärki.
Sua pelkään, meri, ikirauhaton. Taas levotonna läikähtelet esiin. Käs'vartesi on oudon niljakas, ja kutsut, kutsut ammottaviin vesiin!