UUDEN VUODEN YÖ.

Ol’ pakkanen ja paukkui jää Ja kiilsi tähdet julki, Ja yöllä vanhus harmaapää Jo kuoloon silmäns’ sulki, Ja kellot sanoi: pim pam pa, Ja Aik’ ol’ itse pappina, Yövahti myötä kulki. Ja suku juhlasaatossa Vei hautaan vainaajansa, Ja joulupukki harsoa Se kantoi sarvessansa, Ja tähtipojat huokasi, Ja almanakka nyyhkytti, Löi kello tornissansa. Juur yö kuin joutui puolehen, Niin nähtiin ihme kyllä: Hangella seisoi poikanen Ja talvitakki yllä. Hän, kuusta äsken hypännyt, Jo kirkui: ”Täällä olen nyt Isäni perinnöllä.” Mut joulupukki kiukkuhun Se siitä ärtyi vainen. Ja kiljui: ”Pusken, tapan sun, Itikka, talviainen!” Mut aika huus: ”Seis, maltiton! Hän nuorin lapsen’ lapsi on; Saa nähdä, minkä lainen.” Niin vanha vuosi hiljaittain Vierähti vaivaloinen, Ja yhtä pian kiiruhtain Jo sijaan riensi toinen; Onk’ iloinen vai iloton, Ei kukaan tiedä, varma on Ett’ on se toisenmoinen. Hän lempeä ja voimakas Jo saapui, meit’ on lässä. Uus aika nuori, toimekas Se meilt’ on kysymässä: Jos Jumalan ja isänmaan Puolesta työmme ainiaan Täytämme elämässä. Laps armas elon keväässä, Sä kukka nurmikolla, Suojassa Herran pysy sä, Niin sun on hyvä olla. Sä kasva, nouse kunnossa, Ja ruumiin, sielun voimassa Jumalan suosiolla. Sä edisty ja vihannoi Kuin vesa koivun tuoreen. Jumalan armon aamun koi Siunatkoon voimas nuoren. Sä raitisna ja vahvana Lujasti itses juurruta Sun maasi perusvuoreen.