KEVÄÄN SATU.

Kevään satu huvittaako ketä? Lienet, poika, kuullut sen? Se on varma, eikä meitä petä, Tosi myös kuin päivönen; On kuin metsä vihanta; On kuin vuori korkea. Kevään satu huvittaako ketä? Lienet, poika, kuullut sen? Etelässä syntyi lapsukainen Saarell’ onnellisuuden. Isäns’ oli päivä paahtavainen, Siskons’ järvi hopeinen, Aamutähti äitinsä, Fenix lintu veljensä. Etelässä syntyi lapsukainen Saarell’ onnellisuuden. Kevätlapsi kohos kehdostansa, Kapalonsa katkoen, Perhon siivin lensi lentoansa Poikki maiden, merien. Huiski taikasauvallaan Yli järven, yli maan. Kevätlapsi kohos kehdostansa, Kapalonsa katkoen. Suuremp’ ei viel’ ollut mikään noita, Kuin se Kevät pienoinen: Minne lensi, sinne silmikoita Puhkes oksiin pensasten, Kukat kasvoi ihanat, Niityt tuoksui vihannat. Suuremp’ ei viel’ ollut mikään noita, Kuin se Kevät pienoinen. Metsän peikot katselivat kateen Silmin Kevään ihmeitä. Laittoivatpa ukonilman, sateen Kurittamaan Kevättä. Vaan kun sade vihmaili, Pikku Kevät riemuitsi. Metsän peikot katselivat kateen Silmin Kevään ihmeitä. Nythän Kevät asuu seudullamme, Kantaa meille kukkiaan. Poimikaamme kukat, saattakaamme Peikot piiloon taantumaan! Ja kun tulee sade uus, Kirkastuupi vihannuus. Nythän Kevät asuu seudullamme, Kantaa meille kukkiaan.