YNGVAR VIROSSA.
Reading edition
Eysteinillä oli poika Yngvar niminen, joka hänen jälkeensä hallitsi svealaisia. Hän oli ankara soturi ja sousi usein sotia, sillä siihen aikaan sekä tanskalaiset että Itämaan miehet tuottivat Sveanvallalle paljon vainovahinkoa. Yngvar kuningas rakensi rauhan Tanskalaisten kanssa ja alkoi sitten Itämaita hävittää. Eräänä kesänä oli hän sotajoukkoineen retkeilemässä, läksi Vironmaahan ja teki siellä sinä kesänä hävitystä paikalla, jonka nimi on Kallio (Stein). Silloin virolaiset tulivat maastaan suurella sotavoimalla ja nostivat taistelun. Maanasukkaiden sotajoukko oli sillä kertaa niin suuri, että svealaiset eivät pystyneet sille vastarintaa tekemään; Yngvar kuningas kaatui ja hänen väkensä pakeni. Hän sai kumpunsa itse meren partaalla Manner-Virossa. Svealaiset palasivat kotia tämän epävoiton jälkeen. Näin sanoo Tjodolf runoilija:
Mainitaanpa Manner-Viron urhoin Yngvar kuninkaan kuoloon tuhonneen; Viron että joukot valkeahipiäisen ruhtinaan sorsivat Sydämessä meren. Aallotpa Idän Ulapan virttä laulavat riemuksi Svean ruhtinaan.
(Snorre Sturlanpojan Heimskringlasta, Ynglingasatu 36. Suomentanut A.V. Koskimies.)