ASSAMALAN TAPPELU.

Vallitsijamme väkevä, Kurjat on viestit vieremässä, Tuskapäivät tunkemassa! Näimme aalloilla alukset, Ve'en harjalla venehet Pohjan puolesta tulevan. Yön hämärä ystävänä Maalle laskivat lähetit Kavalasti katsomahan, Nurkkiamme nuuskimahan. Tuosta tiesit mei'än miehet, Tuosta tarkkamme tajusit, Poiat aimot arvasivat: Sota saapi soutamahan, Vainon vankkuri ajolle, Käy Viroa viiltämähän, Järvenmaata jäytämähän, Onneamme ottamahan, Kurjuutta kulettamahan. Tänne soutavat sataisin, Tulla tuiskuvat tuhansin Päälle vaivaisen Viromme.

Vironrannan vanhimmalta Käsky tuli poialle Kalevin, Kuulumat kuninkahalle, Kuink' on vaino kulkemassa, Sota tielle suorimassa. Tuoja tuon sotasanoman Sanan lausui, noin nimesi, Pahat tietonsa pakisi: "Kuningas, Kalevinpoika, Emo, peittäös perettä, Piilottele pienokaiset Loukeroihin, koukeroihin, Paatten paksujen koloihin! Taatto, turvaksi tukeva, Käykösi sotakeolle!

Vaara paisuvi pahaksi, Hätäpäivä häijymmäksi. Sanan tuo vartiat vesien: 'Suursaarell' on suuret laivat, Tytärsaarella tukevat, Lavansaarella laveat; Niissä soutavat sotijat, Ankarasti airoavat. Lotjat vierasta väkeä Vironmaalle vierittävät. Siin' on kaulan katkojia, Riistäjiä, raastajia'.

Vaimot voihkavat sopissa, Tytöt tyrskivät kujilla, Vanhat vaivaiset vajoissa, Lapset laioilla lepikon, Karjalaiset koivikossa, Paimen tammikon takana. Suuri on surkeus Virossa! Tuossa ompi leino leski, Itku silmissä iloton, Mure mielensä murenti, Surmanpelko suunsa sulki. Nuoret miehetkin masenit, Posket kalpenit pelosta. Mies ei nainut naljattele, Laske leikkiä lyhintä. Pelko polki miesten mielen, Kammo kahlitsi inehmot.

Ken nyt soutavi sotahan, Kenpä miekan mittelöhön? Kuka kosti vainolaisen, Ken tavoitti tapparalla? Kuka käypi kaitsijaksi, Saapi toisille tueksi, Rautaseinäks' raukoillemme? Veli veikkoko menevi Vai sisarko mustasilmä Orpolasten auttajaksi, Puolustajaksi poloisten? Kuka naisten kaitsijaksi, So'an surman suistajaksi?

Miekka murtavi urohot, Lyöpi tappara lujimmat, Ota ottavi osansa, Jousi julma joukottaisin. Ken ei sortune sotahan, Vaivu vainovainioille, Sen tuli tuhoelevi Taikka nälkä näännyttävi, Ruton kynsi runtelevi Tai onni kova kokevi. Varas vielä seinät jätti, Kivet koskehen kinahmi, Tuli ei jätä mitänä, Kova onni ottamista."

Karskea Kalevinpoika Sanat kuuli, noin nimesi: "Miksi moitit miehiämme, Polet aimo poikiamme? Tokko vaimoja vajotit, Tyttöjä tuhoelivat? Tokko mielensä menetit, Viron miehet miehuutensa?

Vaikka miekka murtakohon, Tapparainen tappakohon, Ota oiva ottakohon, Vahva mies ei verta väisty. Miehet seiskohot so'assa Kuin seisovi rautaseinä, Kuin on tammi tuulen tiessä, Vuori myrskyjen myryssä! Seiskohot toistensa tukena, Vaarassakin vaakkumatta!

Paisuisiko vaaran valta, Vaino vain verisemmäksi, Tappokin tuhoisammaksi: Silloin itse saan apuhun Tueksenne, turvaksenne. Pane nyt ruuna rahkehesen, Kohta kiinnitä satula! Sitten ratsasta saloa, Paeten painuos kotihin, Viron kukon kuulematta, Järven haukun haukkumatta Hevon askelten aloa, Kapsetta ratsun kapion! Siirry silkoista saloa, Tasaisesti tanhuoista, Aja hiljoa kujista, Vältellen taloista väisty! Viere vainiot varoen, Kule taiten kursikoista, Salaisesti soista saavu, Peitokkali pensahista Vuon vanhimman tyköhön! Miehet saattakaa sotahan, Vahvat vainon vainioille, Tappeluksehen tukevat! Itse käykösi keselle, Lipunkantajan likelle. Elä jää soan ta'akse, Eläkä soan sivulle! Ensimäiset ennetähän, Takajoukko taitetahan, Syrjimäiset surmatahan Keskus kulkevi kotihin."

Taaskin käskijät kävivät, Sanansaattajat samosit Yli sillan, linnan alle. Sillan palkit paukahtelit, Linnan portit liikahtelit.

Kysyvi Kalevinpoika: "Ken ylitse sillan saapi, Palkkiloita paukuttavi, Linnan kaiken liikuttavi?"

Käskyläiset käskettihin, Luo Kalevin kutsuttihin. Siellä kohta kuuluttivat: "Jo on sota soutamassa, Vainolainen vieremässä, Lipulliset liukumassa, On otaset ottamassa, Tapparat tavoittamassa. Rautajoukko sai merestä, Hiienmiehet hietikosta Rauhoamme raastamahan, Maatamme masentamahan. Värisevät vanhat raukat, Eukot itkevät isosti, Pisartavat piikalapset, Vielä viljemmin emoset."

Kysyvi Kalevinpoika: "Mikäs on työnä nuorisolla? Eikö saanut sankareita, Siitä urhoja ylennyt Rauhan tuojiksi, tu'iksi, Avuksi avuttomien?"

Käskyläiset kuuluttivat: "Mure murti miekkosemme, Polo poikamme nujerti. Miekka ei rautoa murenna, Kirves taittele terästä."

Karskea Kalevinpoika Otti uljahat urohot, Kantajoukkonsa jaloimman: Viisikymmentä Virosta, Koko kuusi Kurjenmaalta, Seitsemisen Suomenmaalta, Sata muuta saarelaista.

Kun jo kointähti kohosi, Posket taivahan punerti, Otti kalpansa Kalevi, Otansa okahallisen, Kilven käärälti kätehen, Hevon tallista talutti, Sotaratsun soimeltansa. Niin otti Alevinpoian Kilpeänsä kantamahan. Nosti suulle suuren sarven, Sotasarven huulillensa. Kutsui kansan kauempata, Sotamiehet surmatielle, Vainotielle valmihiksi.

Tuttuluttu! Tuttuluttu! Toitotti Kalevin torvi. Mäki kuuli, metsä kuuli. Tuuli jäi ensin tuumimahan, Merenkuohu miettimähän Kalevaisen kutsumista. Vaan jo vastahan kohisit, Käskyn ääntä kasvattivat. Kansa kuuli sen Virohon, Järven, Harjunmaan rajoille, Läänen laajan luhtamaille, Pärnun puistojen perille; Alhontakakin tajusi, Tartto kuuli kutsumuksen.

Tuttuluttu! Tuttuluttu! Toitotti Kalevin torvi. Mäki kuuli, metsä kuuli. Tuuli jäi ensin tuumimahan, Merenkuohu miettimähän Kalevaisen kutsumista. Vaan jo vastahan kohisit, Käskyn ääntä kasvattivat, Kauemmaksi kannattivat. Rahvas saattavi sotijat, Surmatielle suorittavi, Vainotielle valmistavi. Veli vihtoi kiukahalla, Emo vaatetta valaisi, Iso huolehti hevosta, Setä sälköä satuloi, Kylä katsoi kannuksia, Vielä kalpoa hiovi, Taiten tahkolla teroitti. Itkusuussa on sisaret, Ken pihalla, ken kujalla, Kulta armas kammarissa.

Tuttuluttu! Tuttuluttu! Toitotti Kalevin torvi. Mäki kuuli, metsä kuuli. Tuuli jäi ensin tuumimahan, Merenkuohu miettimähän Kalevaisen kutsumista. Vaan jo vastahan kohisit, Käskyn ääntä kasvattivat, Kauemmaksi kannattivat. Ääni huutajan hujahti Kauaksi Viron rajoille, Kaikui Järven-, Harjunmaalle, Läänen laajan luhtamaille, Pärnun puistojen perille, Alhontaustahan ulettui, Tunki Tartonkin ta'akse, Pitkin Pihkovan pihoja.

Riensivät sotaiset miehet Lippu liehuva e'ellä Sotatietä sotkemahan, Veritietä vieremähän. Käskyläiset kiihoittivat, Yli maien matkustivat, Viipyjiä jou'uttivat.

Karskea Kalevinpoika Sotaratsulla ratsasti Pyhän Taaran tammen luokse, Jonne joukkonsa kokosi. Tuttuluttu! torvi kaikui, Sotakutsun sarvi soitti, Niin ettei tulevat eksy, Sivuteille miehet siirry.

Verityölle työntyessä Kalevi väen kokosi, Sotarintansa sovitti: Etehen otaiset miehet, Taakse tappara-urohot, Sivuille nuijijat sijoitti, Atraimet sivun avuksi, Tuurat kohtahan kovahan, Ampujat asemillensa, Tasangolle taitavimmat, Pensassuojahan sotijat Turvaksi, tueksi toisten. Keihot oli vanhoilla varana. Puut pitkät puhaltajilla. Jousimiehet sai mäen selälle, Linkoojat molemmin puolin, Kupehelle kummallekin. "Raivotkohot ratsumiehet Kuin rakehet ruo'ikossa! Tukekatte toisianne Voimalla teräslujalla! Niinpä miekat melskatkohot, Oat oivat ottakohot, Tapparaiset tanhutkohot, Viikattehet viiltäköhöt, Viinen nuolet vinkukohot, Turman tuojat, surman suojat! Niin vaino kurja vaimentuvi, Väistyvi sota verinen. Viro olkosi lujana, Ramuisana rantalainen Järven jäntevät tukena, Alhontakaiset apuna! Hoivan Harju antakohon, Lääne joukkonsa lisäksi! Ajakaa pois soan sutoset, Vainon karhut kaatakatte!"

Sulevi sotahan suori, Ajoi vainohon Alevi, Vieri vainon vierustalle, Olevi soan sivulle. Korskea Kalevinpoika Laski oivalla orolla, Soan keskelle karasi, Taajimpahan tappeluhun. Hypähytteli hyveä, Kaunista karahutteli Surmaks' uljasten urosten. Tiesi miekalla mehuta, Surmatyötä suoritella; Rauta tuiskeli tulena, Kalpa kalman käskyläisnä.

Keskellä sotaketoa Löi Kalevi miesten päitä Kuin naatteja naurihilta Taikka lehtiä lepistä. Litsoi liiskaksi jäsenet, Särki sääriluut saoilta, Käsiluita kuormakaupoin, Olkaluita löi tuhansin, Kylkiluut kymmenettuhannet.

Läjittäin oli päitä maassa, Kuollehia kumpuloina, Paikoin paisuivat mä'iksi, Kohosivat korkealle. Kylmi kymmenentuhatta Assamalan aukealle.

Rusko rohkea Kalevin Ui vainon veriojassa, Luissa kapsivat kaviot. Käet irralle isetyt Risuina makasit maassa. Sotamiesten sormenpäitä Kuin on soissa ruokosia, Olen korsia keolla.

(Kalevipoegin mukaan. H. Ojansuun suomennos.)