LEGENDA.
Reading edition
Kun Herra ynnä Pyhä Pietari Ne merta, maata muinoin matkasi, Niin, kerrotaan, he kesä-illan tullen Myös saivat Suomenmaalle siunatullen.
He alle istahtivat koivupuun, Mi kasvoi kaltahalla salmensuun, Ja tavan mukaan pikku toraan jälleen He joutuivat. Sen Pietar' alkoi tälleen:
"Oi Herra, mille maalle jouduttiin! Mik' kansa, köykkyselkä, köyhä niin! Maa karu, kallioinen, pellot pienet, Ei muuta hedelmää kuin marjat, sienet!"
Mut Herra hiljakseen vain hymyili: "Voi olla, maa on karu, kylmäki, Ja vilja kasvaa voisi vikkelämmin, Mut kansa, sen on sydän kaunis, lämmin."
Näin lausui Herra, hymyi hiljakseen. Ja katso! Kumma hohde peitti veen. Suo kuivi, korpi kaatui, metsä aukes, Ja vainiolta roudan valta raukes.
Pois Herra kulki kanssa Pietarin. Mut kerrotaan, kun illoin kesäisin Sa istut koivun alla, on kuin täällä Viel' liikkuis Herran hymy vetten päällä.
(Eino Leino: Yökehrääjä.)