VIALLISET KENGÄT.

Eräässä koulussa on kaksi opettajaa, toisen nimi on Linda ja toisen Kalle. Oppilailla on tapana sanoa heistä: »Kallen kengät on lindallaan, ja Lindan kengät on kallellaan.»

KUN OLI TARKASTAJALLE SELITETTÄVÄ, MIKÄ LUOSTARI ON.

— Mikä on luostari?

Opettaja melkein epätoivoisena: — Eikö kukaan osaa sanoa, mikä laitos on luostari?

Eräs joukosta nostaa lopulta kätensä.

Opettaja helpotuksesta huoahtaen: — No, Reino, mikä laitos se on?

Reino: — Luostari on laitos, missä on pihamaa keskellä.

SOSIALIMINISTERIN TEHTÄVÄT.

Opettaja; — Mitä kuuluu sosialiministerin tehtäviin?

Oppilas, pitkätukkainen kommunistityyppi: — Sen tehtävänä on huolehtia sosialistien elämästä.

YMMÄRSI VÄÄRIN.

Opettaja kysyy eräältä oppilaalta välitunnilla: — Wie geht's mit Ihnen?

Oppilas, eräs viidennen luokan nero: — Mä meen tuonne viijenteen luokkaan!

VIISI MAANOSAA.

Opettaja: — Luettele maanosat.

Oppilas epäröiden: — Aurinko — kuu — taivas — maa —.

Opettaja suuttuneena: — No, mikäs helvetti sitten on?

Oppilas iloisena: — Se on viides.

NUORI PETTERSSON KIRJOITTAA.

»… Monesta ihmisestä on kirahvin pitkä kaula naurettava. Se on kuitenkin aivan aiheetonta. Jos vähänkin ajattelemme, pitäisi meidän ymmärtää, että kaulan näennäisesti luonnoton pituus on ehdottoman välttämätön sen pitkän välimatkan takia, mikä erottaa kirahvin pään sen ruumiista …»

HYVÄ ALKU.

Neiti Eugenialla on kouluaineena »Auringonnousu». Hän aloittaa aineensa seuraavaan tapaan:

»Aamulla varhain ylös noustessani on nähtävänä ihana näky.»

Opettaja ei voinut väittää sitä vastaan.

AINE KAMEELISTA.

»… Kameeli vetää erämaan laivaa. Kameelin selässä voi turvallisesti vaeltaa keitaalta keitaalle. Kameeli voi viikkokausia olla ilman nälkää ja janoa…»

TYYLITAITOA.

Muuan oppilas hikoilee kokoon ainetta Eerik XIV:stä ja aloittaa seuraavalla tavalla:

»Heikkomielisenä ja huonojen neuvonantajien ympäröimänä en voi muuta kuin surkutella Eerik XIV:tä», — ja lopettaa kirjoituksensa näin: »Niin käy, kun vanhemmat antavat lapsilleen herttuakuntia.»

VENÄJÄNKIELEN KORKO.

Venäjänkielen tarkastaja noina entisinä »pahoina aikoina»:

— Venäjän kieless' olemas korko hjuvin vaikja asja. Jos sanass' olemas juks tavu, olemas korko sill' uhell' tavull', jos sanass' taas olemas kaks' tavu, nii korko olemas jommalkummall' niist' tavust'. Mut jos sanass' olemaski kolme tavu, olemas hirvijän vaikja sano, mill' tavull' korko olemas.

ENTISAIKAAN VENÄJÄNKIELEN TUNNILLA.

(Osoittaa muuten erinomaisesti, miten innokkaasti mainittua kieltä opiskeltiin.)

Opettaja: — Onko kellään vielä kysyttävää jotakin kirjoituksen johdosta, jonka nyt olemme käyneet läpi?

Eräs oppilas: — Minä vain kysyisin, että mitä tämä plokso (плoхо) täällä kirjoituksen perässä merkitsee (venäjäksi luettava plóho, merkitsee huonosti).

JÄRJESTYKSEN LOPPU.

Rehtori pauhatessaan kurittomalle luokalle: — Tässä luokassa vallinnut järjestys onkin aina ollut hyvin huono, mutta nyt siitä on kerrassaan tehtävä loppu.

TOINEN KOTIMAINEN KIELI.

Mähönen, se sama, joka suomensi tunnetun »Askungen» sadun aasikuninkaaksi, kääntää Jacobsonin »Människaa»:

— Minulla on kaksikymmentä (tiu) sormea ja liika (lika) monta varvasta.

TYTTÖKOULUSTA,

(Tositapaus.)

Käännetään juuri Goethen »Sängeriä» ja päästään lauseeseen »Die Ritter schauten mutig drein und in den Schoss die Schönen.

Kääntäjä: — Ritarit katselivat rohkeasti kaunottaret sylissään.

Opettaja: — Korjataan tämä käännös.

Toinen oppilas yrittää: —: Ritarit katselivat rohkeasti kaunotarten helmaan.

RIPPIKOULUSSA.

Huonolukuinen poika lukee »Apostolien tekojen alusta: — Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teollisuus,…

ENGLANNINTUNNILLA.

Opettaja: — Mitä merkitsee otsake: Rooms and furniture?

Oppilas: — Roomalaiset ja foinikialaiset.

HAUSKA KÄÄNNÖS.

Reino: — Du bist wie eine Rose, suomeksi: Sinä pistät kuin ruusu.

SINNEPÄIN.

Opettajatar kansakoulun I:llä luokalla: — Mitkä ovat Espanjan suurimmat joet, Pöllikkä?

Pöllikkä, paksuhko poika, jonka järjen juoksu on melko tyyntä ja rauhallista: Tuero, Toiro ja Loiro.

TAVARAN TAARA.

Opettaja: — Mikä on tavaran taara?

Oppilas: — Loora.

SOPIVA VIRSI.

Opettaja: — No mikäs virsi nyt sitten veisataan?

Pikku Mirja: »Kukko kiekuu, punaheltta».

USKOLLINEN KÄÄNNÖS.

Erään tyttökoulun VI:lla luokalla oli käännettävä seuraava:

— Men en dag kom Ragnar med skeppet av en händelse och kastade ankar i viken — —,

minkä eräs tyttö käänsi, koska se oli tehtävä, seuraavasti:

— Mutta eräänä päivänä tuli Ragnar keppeineen kauppamatkalta ja heitteli ankkoja lähellä olevassa lammikossa —

ISO TIKKA.

Uusi opettaja: — No niin, mikä on ison tikan latinalainen nimi?

Oppilaat viittaavat.

Uusi opettaja: — No, sinä siellä, mikä sinun nimesi nyt onkaan?

Oppilas: — Picus major.

OMENA.

Opettaja (piirustustunnilla): — Minkämuotoinen on tämä omena?

Reino: — Punaisen muotoinen.

HELPOSTI KORJATTU.

Opettaja: — Tarkastan tässä juuri kasvikokoelmaasi, Juuso, ja ikäväkseni huomaan, mitä pitemmälle joudun, että kasvit ovat toinen toistaan huonompia.

Juuso: — Mutta eikö… eikö opettaja voisi tarkastaa niitä lopusta alkuun päin.

PIENTEN KOULUSSA.

Pikku Liisa: — Onko mammona sama kuin maamuna?

TERÄVÄ JOHTOPÄÄTÖS.

Kansakoulussa luettiin eläinoppia, ja opettaja kysyi eläimistä kaikenlaisia pikkuasioita, joihin oppilaat olivat helposti vastanneet. Lopuksi hän tiedusti:

— Miksi koira pistää ulos kielensä juostessaan.

Muuan poika, joka ei ollut aikaisemmin vastannut, nosti kätensä:

— No, mitä varten sinä arvelet, että se tekee niin.

— Pitääkseen häntänsä tasapainossa.

KÄÄNNÖSKUKKIA HIRVENHIIHTÄJISTÄ.

»Fålen skakade sin fylliga man», käännettiin eräänä tuntina: »Varsa ravisti juopunutta miestään.

Lauseen »Den kunnige Anna framtog glaspokalen med träfot», käänsi eräs 'kielimies': »Taitava Anna otti puujalalla esiin lasipikarin».

HENGEN SILMILLÄ.

»Monta poissaolevaa oppilasta nähtiin tyhjillä istuimilla maanantaiaamuna, kun opettaja taas ryhtyi toimeensa.»

MITÄ VARTEN?

Ville: — Isä, opettaja sanoo, että me olemme täällä maailmassa auttaaksemme toisia.

Isä: — Niin tietysti.

Ville: — Mutta mitä varten ne toiset sitten ovat täällä?

SIVISTYKSEN LAATU.

Opettaja: — Millaisella kannalla on sivistys Espanjassa?

Oppilas: — Harvinaisella kannalla.

KÄÄNNÖSNÄYTTEITÄ.

»Strykte lockarna från pannan», käännettiin: »Pyyhki kiharat pannusta.»

»Lalli bar hat till biskopen», käännettiin: »Lalli kantoi piispan hattua.»

Opettaja; — Miten käännetään: »Man får mycket rara saker i Spanien»?

Eero: — Mies saa Espanjassa paljon raakaa sokeria.

Jaska käänsi koulussa lauseen: »Här är ett bo med ungar i», seuraavasti: »Tässä on unkarilaisten asunto.»

HUONO LINTU,

Opettaja: — Voitko kertoa jotakin käestä, Pekka?

Pekka on vaiti.

Jaska: — Saanko minä, opettaja?

Opettaja: — No, kerro sinä sitten.

Jaska: — Käki ei viitsi itse munia.

VERTAUS.

Rehtori oppilaalle, joka ei hänen mielestään seiso kunnolla rivissä: — Sinäkin seisot siinä kuin lehmä, jalka siellä, toinen täällä.

TARMOKAS.

Opettaja: — Vaikka tällä hallitsijalla ei ollut kumpaakaan kättä, piti hän hallitusohjat lujasti käsissään.

TAIVUTTI.

Opettaja ruotsintunnilla: — Mitä on varvas ruotsiksi, ja kuinka se taipuu?

Oppilas, joka on kuullut kysymyksen vain puoliksi: — Varvas, varvas, varvades, har varvats.

AUTTOI ASIAA.

Tarkastaja oli tulossa kouluun, minkä johdosta opettaja neuvoo: — Viitatkaahan rohkeasti, vaikka ette aivan varmaan tietäisikään, jottei tarkastaja aivan huonoa käsitystä saisi.

Tutkintopäivänä tarkastaja kysyy: — Mitä tiedätte kertoa Kaarle XII:n nuoruudesta.

Yleinen hiljaisuus. Vihdoin Heikki viittaa varmana.

Tarkastaja: — Sanopa sinä, pieni poika siellä takana. On hauskaa, että joku tietää näistäkin asioista, vaikka siitä ei vielä ole luettukaan.

Heikki: — En minä vaa sitä tiädä, mut viittasin nii ku opettaja käski, ettei tarkastaja meittiä ihan pöhlöiks' luulis.

OIVA KÄÄNNÖS.

Lause »Schlief mit heissen Wangen ein», käännettiin eräässä koulussa: »Ajoi pois tulisissa vaunuissa.»

HERRA TARKASTAJA.

Koulun pienimpiä oppilaita oli johtaja neuvonut tarkastajan heiltä kysyessä liittämään vastauksensa loppuun: »Herra tarkastaja!» Uskontotunnilla tarkastaja kysyi:

— Mitä Herra sanoi Aatamille?

— »Kirottu olkoon maa sinun tähtesi», herra tarkastaja.

KUIN FAARAON SOTAJOUKKO.

Ruotsintunnilla opettaja saneli edellisen kirjoituksen numeroita. Eräs oppilas, jonka numero oli jäänyt mainitsematta, kysäisee:

— Mitenkähän minun kirjoitukseni kävi?

Opettaja vilkaisten muistikirjaansa: — Maltas. Aivan niin, se hukkui punaiseen mereen.

ANATOMIAA

Agronomi luennoi: — Toiset lihakset voivat mennä pitkiä matkoja nuoramaisina jänteinä.

MITÄ HÄN TARKOITTI?

Tarkastaja oli kerran »pääsykkäiden» ranskankielentaitoa syynäämässä. Tuon, jalon kielen opiskelijoita oli niukanlaisesti, mutta niukka oli herra tarkastajan lausuntokin:

— Kyllä minä huomaan, että oppilailla on ehkä mahdollisuuksia oppia saamaan selvää helposta ranskalaisesta tekstistä.

Ja se oli yliopistoon johtavan oppilaitoksen ylin luokka…

KUN VENÄJÄNKIELTÄ OPISKELTIIN.

Opettaja: — Mikä Tolstoin kuuluisa teos oli puheena viime tunnilla?

Oppilas: — Mirri-vainaa!

(Tarkoitti »Vainá i mir», »Sota ja rauha» teosta, vaikka muisti sanat väärässä järjestyksessä.)

VAROVAISUUDEN VUOKSI.

Englannin kieliopissa on seuraava esimerkki: »I have not seen him this three days» (En ole nähnyt häntä [maskuliinia] kolmeen päivään).

Tyttökoulussa eräs neitonen muuttaa sitä hieman lukiessaan, sanoen: »I have not seen her [feminiiniä] this three days.» Mutta häntä ei sitten ilahduta opettajan ivallinen kysymys: »Muuttiko Toini sen varovaisuuden vuoksi?»

LÄÄKÄRI KIELSI.

— Eikö Nenonen osaa koroittaa binoomia toiseen potenssiin?

— Kyllä, mutta lääkäri on sen minulta kieltänyt.