KAHDENLAINEN SEURAUS.

Opettaja: — Vai kuoli sinun holhoojasi eilen?

Oppilas: — Kyllä, hänen sydämensä ja kätensä taukosivat lyömästä eilen.

SUKULAISSUHTEET.

Opettajatar selittää sukulaisuussuhteita: — No, Lauri, onko sinulla naimisissa olevaa sisarta?

Lauri: — O-oon.

Opettajatar: — Siis sinun äitisi on anoppi sisaresi miehelle. Mikäs sinun isäsi silloin on?

Lauri: — Peltiseppä.

SYNONYYMI.

Saksankielen opettaja: — Kuka osaa sanoa synonyymin »der Freund» -sanalle?

Oppilaat ovat vaiti.

Opettaja: — No, mikä on toisella sanalla sanottuna sellainen ihminen, joka tekee kaiken meidän puolestamme, pyytämättä mitään vastapalvelusta? No, eikö kukaan huomaa, der Ka… no?

Kalle viitaten: — Kamel.

TOINEN KOTIMAINEN KIELI SEMINAARISSA.

Seminaarin oppilas kääntää ruotsintunnilla:

— Lilla Eva har ny tand — pikku Eva on nyt täti.

TIESIKÖ?

Opettaja: — Tietääkö Töppönen sanoa, mikä on typen kemiallinen merkki?

Töppönen: — En.

Opettaja: — Aivan oikein. N se on.

TIETYSTI.

Opettaja: — No, Pellonperä, luettelepas pään luiden nimet.

Pellonperä: — Otsaluu, poskiluu…

Opettaja: — No, lisää vain, niitä on paljoa enemmän.

Pellonperä: — Minulla… on… kyllä ne päässäni, mutta en nyt saa niistä kiinni.

ATOMIAA.

Opettaja tutkien oppilasta luonnontieteessä: — No, sanopas sitten, millä ihmisen lapaluu on yhdistetty luurankoon!

Oppilas miettii pitkän tovin, minkä vuoksi opettaja malttamattomana ärähtää: — No, mene katsomaan luurangosta!

Oppilas tarkasteltuaan luurankoa: — Rautalangalla.

ROHKEA KEPPONEN.

— Kuulkaas, ukkelit, sanoi Kalle Kankkunen, luokan ylpeys, — uskaltaako kukaan teistä lyödä vetoa, että minä läjäytän ukko Vallea selkään ja huudan hänelle: »Siinäs sait, senkin turilas!»

Luokka hiljeni kerrassaan, vaikka olikin välitunti. Niin täydellisesti löi Kalle Kankkusen rohkea ja ennenkuulumaton ehdotus kaikki hämmästyksellä. Ukko Valle oli koulun rehtori, luokan esimies ja perin kiukkuinen ja kiivas herra, jonka kanssa ei kukaan koskaan ollut uskaltanut pienimmälläkään tavalla ilveillä.

— Minä panen veikkaa mitä vain, huusi lopulta Kristian, eräs Kallen tovereista. Panen browningini sinun linkkuveistäsi vastaan, ettei siitä tule mitään.

Ja nyt olivat miltei kaikki valmiit lyömään vetoa samanlaisin tarjouksin, ja Kalle olisi menettänyt likipitäen kaiken arvokkaamman maallisen irtaimen omaisuutensa — jos hän olisi hävinnyt vedon.

Kun rehtorin askelet kuuluivat käytävästä, tuli luokkaan kuolemanhiljaisuus, ja kaikki tarkkasivat Kallea. Opettajan astellessa kateederiin hiipi Kalle perästä, lyödä läimäytti häntä lujasti selkään ja huusi samassa: »Siinäs sait, senkin turilas!»

Raivoissaan kääntyi ukko Valle ympäri: — Mitä nyt! Kuinka sinä, lurjus, uskallat?

— Inhoittava hämähäkki, suurin, minkä koskaan olen nähnyt, ryömi rehtorin selkää pitkin, selitti Kalle vakavana.

— Vai niin, vai niin, se oli eri asia, murahti ukko. — Kiitos sinulle sitten, kelpo poika, kun tapoit sen.

Kalle meni hymyilevänä paikalleen, kun taas vedonlyöneet toverit saivat purra hammasta, kahdestakin syystä.

HAMMAS HAMPAASTA.

Lyseon eräällä alaluokalla oli suomentunti. Parilla pojalla oli kaunaa toisilleen, ja toinen päätti tilaisuuden tullen koko luokan kuullen nolata toisen.

Opettaja: — No, sanokaas nyt sitten lauseita, joissa on objekti. Sinä, Niemi.

Niemi: — Porsaat tonkivat lahden rantaa.

Opettaja: — No niin. Entä vielä? Mitäs se Lahdenranta niin huitoo? No, Lahdenranta!

Lahdenranta: — Minä ajoin ne niemen nenään.

DOGMATIIKAN TENTISSÄ.

Opettaja: — No, montako sakramenttia on Lutherin opin mukaan, Albin Nikula?

Nikula: — Y-y-yhdeksän.

Opettaja: — Jaa-a. Vai niin. No, jos Albin Nikula sanoo, mitkä ne yhdeksän olisivat.

Nikula: — Pa… pa… papiksi vihkiminen…

Opettaja: — Jaa-a, no, entäs mitäs muita?

Pitkä paussi.

Nikula: — Vii-viim… ja viimeinen voitelu…

Opettaja: — Niin, niin… ja sitä viimeistä voitelua ei Albin Nikula ole vielä saanut. Olisi hyvä voidella itsensä tiedon öljyllä, kun tulee tenttiin.

ERIKOINEN NÄYTE.

Koulussa luettiin geologiaa, ja luokka oli tunnilla ulkona keräilemässä kaikenlaisia kivinäytteitä, ja opettaja oli luvannut keräilyn jälkeen selittää, mitä mineraalia mikin näyte oli. Eräs pojista toi pilan vuoksi kappaleen tiilikiveä. Kun opettaja tuli tutkimaan heidän löytöjään, hän otti käteensä näytteen toisensa jälkeen. »Tämä», sanoi hän, »on näyte kvartsista, tämä graniitista, tämä hiekkakivestä, ja tämä — », hän jatkoi ottaen tiilenpalasen ja katsoen tuimasti poikaan, joka sen oli tuonut, — »tämä on näyte häpeämättömyydestä.»

SYY.

Kalle: — Tiedätkö, minkä tähden meidän rehtorin pää on paljas?

Ville: — En.

Kalle: — Katsos, se johtuu siitä, että hänen päänsä on kasvullisuusrajan yläpuolella.

EI OLLUT KOULUSSA.

Opettaja kuulustelee oppilailta vanhaa testamenttia: — Voitkos sinä, Petteri, kertoa jotakin Salomosta?

Petteri: — En minä osaa, sillä minä en ole ollut mukana muuta kuin Kristuksen syntymästä saakka, mutta Kalle kyllä tietää, sillä hän on ollut koulussa jo maailman luomisesta alkaen.

SAMANARVOISEEN SEURAAN.

Opettaja: — Kuules, Pelle, sinä olet käyttäytynyt niin, etten voi antaa sinun istua tovereittesi seurassa. Tule tänne minun viereeni.

KALEVALAA.

Setti sanelee Kalevalaa:

Viikon vuotit, vuota vielä, ei oo valmis valvattisi, toinen pää on palmikolla, toinen palmikoitsematta.

HISTORIAA.

Opettaja; — Miksi sanottiin keskiajalla venäläistä aatelismiestä?

Oppilas: — Bajadeeriksi.

TENTTIMURHENÄYTELMÄ.

I näytös.

Professori: — Mitä näette, jos mikroskoopilla tutkitte hiuksen poikkileikkausta?

Ylioppilas ei näe mitään.

Prof.: — Hylkään teidät.

Yliopp.: — Mutta… mutta minullahan on oikeus saada kolme kysymystä.

Pro f.: — Jahah, aivan oikein.

II näytös.

Prof.: — Mitä näette, jos mikroskoopilla tutkitte hiuksen pitkittäisleikkausta?

Yliopp. ei näe mitään.

III näytös.

Prof.: — Mitä näette, jos mikroskoopilla tutkitte hiuksen viistoleikkausta?

Yliopp. murtuu.

Esirippu.

ESIMERKKI.

— Kuules, Ville, opettaja kertoi tänään, että sinä menestyt huonosti koulussa. Ajattele Elias Lönnrotia esimerkiksi. Tiedäthän, että hän sinun iässäsi köyhyydestään huolimatta oli koulunsa ahkerin ja paras oppilas.

— Niin, mutta sinun iässäsi, isä, hän oli Suomen kirjakielen toinen perustaja.

TENTISSÄ.

Eräässä yliopiston tentissä kysyi tutkijana oleva kohtelias professori:

— Onko kysymykseni vaikea?

— Ei ollenkaan, vastasi ylioppilas, — se on aivan selvä, mutta vastaus vain on vaikea.

TARKEMMIN.

Opettaja: — Milloinka Kambyshes kuoli?

Oppilas (kierrellen, kun ei muista vuosilukua): Hän kuoli eräällä sotaretkellään, jonka hän teki Egyptiin.

Opettaja: — Niin, niin, mutta tarkemmin. Kambyshes teki kolme shotaretkeä Egyptiin. Kuoliko hän nyt enshimmäishellä, toishella vai kolmannella retkellä?

ILMAN RUKOUSTA.

Tämä tapahtui eräässä Kuopion koulussa ennenaikaan:

Tehdäkseen kiusaa rehtorille, josta pojat eivät pitäneet, he erään kerran rukouksissa päättivät laulaa virsikirjan pisimmän virren alusta loppuun. Ja niin he tekivät. Rehtori koetti monesti keskeyttää aloittaakseen rukouksen, mutta pojat vain vetelivät edelleen. Kun virsi vihdoin loppui, löi rehtori virsikirjan kiinni ja ärähti:

— Gå, satans pack, utan bön.

TUNTOMERKKI.

Opettaja opetti eläintiedettä ja oli ottanut mukaansa tunnille pääkallon nähdäkseen, voisiko joku oppilaista päätellä, onko se ollut miehen vai naisen kallo.

Oppilas: — Naisen.

Opettaja: — Hm, mistä olet sen näkevinäsi?

Oppilas: — Leukapielistä. Saranat ovat niin kuluneet.

KYSYMYS JA VASTAUS.

Opettaja: — No, Konkkanen, missä Kalmarin unioni tehtiin?

Ei vastausta.

Opettaja: — No, osaatko sitten sanoa, niissä on Porvoon tuomiokirkko?

Konkkanen: — Porvoossa.

Opettaja: — No, missä Kalmarin unioni siis tehtiin?

Konkkanen: — Porvoossa.