HISTORIALLISIA TIETOJA KIRJEIDEN KIRJOITTAJISTA

Mariana di Alcafarado

Kahdenkymmenenkuuden vuotias ranskalainen ratsuväen kapteeni Noel Bouton, markiisi de Chamilly, taisteli vuonna 1664 portugalilaisten puolella espanjalaisia vastaan ja oleskellessaan Bejassa voitti Mariana di Alcafaradon, Maria Conceptionin luostarissa olevan nunnan rakkauden. Vuonna 1667 palasi kapteeni Ranskaan ja Mariana kirjoitti silloin hänelle viisi kirjettä, joista ensimäinen on kirjoitettu joulukuulla 1667 ja viimeinen kesäkuulla 1668. Kapteenin rakkaus oli jo sammunut, hän ei enää vähintäkään välittänyt rakastetustaan, vaan kerskailikin tällä valloituksellaan. Hän antoi Pierre Girardin de Guilleraquesin kääntää ne ranskan kielelle ja julkaisi ne kirjana. Kirjalla oli tavattoman suuri menekki ja siitä ilmestyi toinen painos toisensa jälkeen. Vielä seuraavallakin vuosisadalla ilmestyi kokoelmia, jotka muka olivat saman nunnan kirjeitä, mutta olivatkin väärennettyjä. Vasta vuonna 1810 ranskalainen tutkija Boissonnade sattuman kautta sai tietää, kuka oli näiden kirjeitten oikea kirjoittaja, sillä kirjana julkaistiin ne nimellä "Erään nunnan kirjeet aatelismies C:lle."

Jonathan Swift

Kuuluisan englantilaisen kirkonmiehen, valtiomiehen ja kirjailijan Jonathan Swiftin kirjeet ovat ilmestyneet useana nidoksena. Hänen ensimäinen rakastettunsa oli Jane Waryng, jolle kirjoitettu, tähän kokoelmaan otettu kirje on painettuna teoksessa "Elegant epistles". Oleskellessaan äitinsä sukulaisen, sir William Templesin luona tutustui Swift tämän aviottomaan tyttäreen Esther Johnsoniin ("Stellaan"). Molemmat rakastuivat toisiinsa, ja miss John seurasi yhdessä ystävättärensä Dingleyn kanssa Swiftiä Irlantiin, jossa syntyi jonkinmoinen näennäinen avioliitto hänen ja Swiftin välillä. Molemmat asuivat kuitenkin erillään, eikä Swift koskaan suoraan tunnustanut häntä vaimokseen. Oleskellessaan Lontoossa vuosina 1710-1713, jona aikana kirjoitti "kirjeet Stellalle", Swift tutustui hän erääseen nerokkaaseen nuoreen naiseen. Tämän nimi oli Esther Vanhomrigh ja hän oli Englantiin muuttaneen hollantilaisen kauppiaan tytär. Nuori nainen rakastui intohimoisesti Swiftiin, joka myöskin oli rakastavinaan häntä. Kun Swift ei kuitenkaan tahtonut solmia avioliittoa hänen kanssaan, matkusti miss Vanhomrigh Irlantiin ja pääsi silloin selville rakastettunsa suhteesta Stellaan. Tämä isku oli niin ankara hänelle, että hän sairastui ja jonkun ajan kuluttua kuoli.

Jonathan Swift eli vuosina 1667-1745. Hän oli valtiomiehenä hyvin huomattava ja ajoi aina lämpimästi Irlannin asiaa kirjoittaen voimakkaita kirjoituksia vastustajiaan vastaan. Hänen romaaninsa "Gulliverin matkat", joka suomeksikin on ilmestynyt, on sadun muotoinen satiirillinen kuvaus silloisista oloista.

Jean-Jacques Rousseau

Jean-Jacques Rousseau, eräs maailman suurimmista ajattelijoista, syntyi vuonna 1712 Genevessä. Vaiherikkaan nuoruuden jälkeen hän saapui vuonna 1745 Pariisiin. Täällä hän alkoi vuonna 1754 suhteen erään ravintolatytön, Thérése Levasseurin kanssa sillä ehdolla, ettei hän koskaan tämän kanssa mene naimisiin. Tästä suhteesta syntyi viisi lasta, jotka Rousseau lähetti löytölastenhuoneeseen. Kesän 1747 vietti Rousseau rouva Dupinin linnassa hänen sihteerinään ja soitonopettajanaan, sitten hän taas jatkoi seikkailurikasta elämäänsä. Pariisissa hän tutustui rouva d'Epinayhin, joka tarjosi hänen käytettäväkseen pienen maatilansa Ermitagen. Täällä Rousseau kirjoitti romaaninsa "Julie eli uusi Heloise". Samalla kuin hän oli rakastunut hyväntekijäänsä, hän rakastui tämän sisareen, rouva d'Houdetotiin, joka oli vuorostaan rakastunut markiisi Saint-Lambertiin. Rousseau koetti voittaa rouva d'Houdetotin rakkauden kirjoittamalla hänelle intohimoisia kirjeitä. Hän ei suoraan tahtonut tunnustaa koettavansa syrjäyttää kilpailijansa, vaan esiintyi rakastettunsa edessä jalona anteeksiantavana luonteena, samalla kuin hän moitti markiisia hänen suhteestaan tähän naiseen. Vuonna 1768 meni Rousseau muodollisesti naimisiin Thérése Levasseurin kanssa Hän kuoli vuonna 1778.

Paitsi yllämainittuja henkilöitä, joille Rousseau on kirjoittanut kirjeitä, on tässä kokoelmassa hänen kirjeensä Suzanne Serrelle, aivan nuorelle tytölle, johon hän syksyllä vuonna 1741 tutustui matkallaan Lyonissa.

Rousseaun vaikutus on ollut tavattoman suuri kirjailijana ja ajattelijana. Hänen kuuluisa kasvatusta kosketteleva teoksensa "Emile" on ilmestynyt suomenkielellä.

Ugo Foscolo

Italian kirjallisuuden levottomin ja intohimoisin henkilö on Ugo Foscolo (1778-1827) jonka tunnetuin teos on "Ultime lettere di Jacopo Ortis". Hänen rakastettujensa lukumäärä on melkein loppumaton; eräs hänen ihailijattarensa, Quirina Magiotti, mainitsee kirjeessään Foscololle kokonaista kymmenen, joille tämä oli vannonut ikuista rakkautta ja kuolevansa, ellei heitä saa omakseen. Valtiollisten vapaamielisten mielipiteittensä vuoksi täytyi hänen lähteä Italiasta ja hän asettui asumaan Lontooseen, jossa kuolikin.

Tässä kokoelmassa olevien naisten joukossa on Antonietta Fagnani-Arese ollut keikailevin ja kaunein, jolla oli aina suuri määrä ihailijoita ympärillään ja josta sanotaan, että hänen mielestään olivat miehet aivan kuin kukkoja, jotka olivat määrätyt rakastumaan, tulemaan toisilleen mustasukkaisiksi ja tappelemaan keskenään. Rouva Pestalozza, johon Foscolo keväällä 1815 tutustui, rakastui heti mielettömästi Foscoloon ja pyysi tätä ryöväämään hänet miehensä luota pois, ja ellei tämä sitä tekisi, niin uhkasi hän tappaa itsensä nälkään. Foscolon tähden hän luopui entisistä rakastajistaan, mutta kun Foscolo läksi Saksaan, niin sinä aikana rouva Pestalozza jälleen alkoi suhteet heidän kanssaan. Palatessaan Italiaan joutui Foscolo tästä sellaisen raivon valtaan, että häntä kiellettiin koskaan jalallaan astumasta Pestalozzan taloon. Erottuaan hänestä alkoi Foscolo heti suhteen Quirina Magiottin kanssa, jota hän kuitenkin pääasiassa piti jonkinmoisena rippi-isänään. Tälle naiselle on Foscolo kirjoittanut kokonaista 98 kirjettä. Kallirrhoe oli muuan englantilainen nainen, jolle Foscolo on omistanut ainoan englannin kielellä kirjoittamansa runon.

Alfred de Musset ja George Sand

Kaikista ranskalaisista rakkauskirjevaihdoista on ehkä yleisemmin tunnettu Alfred de Mussetin (1810-1857) ja George Sandin (1804-1876), sillä ovathan molemmat olleet Ranskan kirjallisuuden huomattavimpia neroja. Vuonna 1833 he yhdessä matkustivat Italiaan ja siellä intohimoisesti rakastuivat toisiinsa. 1834 sairastui Musset Veneziassa ja sai silloin suureksi surukseen ja tuskakseen kuulla, että George Sand petti häntä Pietro Pagellon kanssa. George Sand oli sittemmin rakkaussuhteissa aikakautensa huomattavimpien henkilöitten, Lisztin, Meyerbeerin ja Chopinin kanssa.

Alfred de Musset on varsinkin runoilijana tuottanut ikuisesti säilyvää taidetta. Hänen muutamista näytelmistään on esitetty suomeksi "Ei lempi leikin vuoksi". George Sand on romaanien kirjoittaja ja on niillä saavuttanut pysyvän paikan Ranskan kirjallisuudessa. Hänen "Sirkka" romaanistaan muodostettu näytelmä on esitetty suomeksi.

Alexander Herzen

Alexander Herzen, kuuluisa venäläinen vallankumouksellinen, karkoitettiin vuonna 1834 kahdenkymmenenkahden vuotiaana ensin Permiin ja sieltä Wjatkaan. Täällä oleskellessaan kirjoitti hän paljon kirjeitä serkulleen Natalialle, joka häntä suuresti ihaili. Sukulaisten vastustuksista huolimatta onnistui heidän viimein mennä avioliittoon Moskovassa, jonka jälkeen Natalia seurasi miestään maanpakoon.

Se suuri tunne, joka Herzenin kirjeissä vallitsee ennen avioliittoa, katosi piankin, ja Natalian elämä muodostui sangen autioksi.

Vuonna 1906 ilmestyi tämä hyvin laaja kirjevaihto venäjäksi. Otteita näistä kirjeistä oli jo vuonna 1905 ilmestynyt saksan kielellä.

Ferdinand Lassalle

Ferdinand Lassalle, Saksan sosiaalidemokratian perustaja, oli juutalaisen silkkikauppiaan poika ja syntyi vuonna 1825. Loistavana kirjailijana, suurenmoisena puhujana ja lumoavana persoonallisuutena saavutti hän heti suuren menestyksen. Hänen monista rakkausseikkailuistaan on tullut kuuluisimmaksi hänen suhteensa Helene von Dönnigesiin. Helene oli baierilaisen valtiomiehen tytär ja kihloissa valakkialaisen Janko von Rakowitzin kanssa. Tämä vaati Lassallen pistoolikaksintaisteluun, jossa Lassalle sai kuolettavan haavan. Tämä tapahtui vuonna 1864. Helene kuoli vuonna 1911.

Lassallen vaikutus sosiaalidemokratiaan on ollut hyvin suuri, vaikkakin hänen useita mielipiteitään nykyään pidetään jo vanhentuneina sillä hän ensimäisenä herätti työväestön valvomaan omia etujaan.

Georg Brandesin loistavasti kirjoitettu Lassallen elämäkerta on ilmestynyt suomeksi.