IN MEMORIAM
Reading edition
SÄESEPPELE EINO LEINOLLE
Seppo suuri sanallinen, vaikka mies jo manallinen,
täällä vielä henkes häilyy, kanteleesi soi ja säilyy.
Arkkus uppoo helmaan maasi, kumpu kaikuu laulantaasi.
Asuntoos sait seinähirren: synnyinmaasi kylmän kirren,
salpapuuksi hautavirren.
SUON LAULU
Toivo Kuulan muistolle.
Kuulitko ääniä kummia tuolta kaukaa, suurelta rahkasuolta, missä on väkevät pursujen lemut, varjossa kuusten villit kemut?
Pauhaa korpi ja kalliot kajaa, menninkäiset mäyrällä ajaa. Yölintu huutaa, haltijat hiipii, tohisee tuuli, lehtiä riipii…
Helskävät yöllisten henkien niidet, virvojen juhlaa viettävät hiidet kaukana, suurella korpisuolla. Sen, ken katsoo, pakko on kuolla!
HELGE LINDBERG GRANIITISSA
Kalliolla tässä kerta istuin, leikin Boddhisatvaa, kuulin messuavaa merta, humisevaa honganlatvaa. Lauloi lokit päällä pääni, paistoi päivä elämääni.
Meren, kallion ja taivaan kolmisointu itse olin, otin osaa onneen, vaivaan maan, sen kamarata polin. Kyti tähdet päällä pääni, suusta haastoi Herran ääni!
Äkin sammui suuri haave, riutui lieska rinnan nuoren: olen kylmä kiviaave, ihmissatu alla vuoren! Olen itse olematon, laulu meren lakkaamaton!