SISARELLE
Reading edition
Hyvin silmin katselit silmiini mun kätes lempeä viipyen kädessäin. Minä himmeän, avaran taivaan näin ja valkeat tähdet ylläsi sun.
Ihan hiljaa ja huomaamatta vaan sinä hengitit auki sydämein kuin perhosen kotelokuorestaan, sinä vieras äsken, nyt sisarein.
Sinä tiesit: toisen sydämen kivikovaksi murheesta muuttuneen vain sydämen tulella hiljalleen voi avata, herättää henkiin sen.
Olin kylmä ja vieras, tylykin. Miten lämmetä saatoit, sisarein —? Minä tyhjin silmin katselin. Miten löysit kuitenkin sydämein —?
Olen kärsinyt ehkä syvemmin. Tilin elämän kanssa selväksi tein, Minä kuljin sydämin kivisin kovin kauan myöskin, sisarein —»