SISÄLLYS:

Taitawalle, perään ajattellewalle ja Wijsaalle Lukialle! 1. Yhestä Kissasta ja Kukosta. 2. Yhestä Kaupungin-Rotasta ja yhestä Maan-Rotasta. 3. Yhestä Aasista ja Sudesta. 4. Yhestä Hevosesta ja Jalopeurasta. 5. Yhestä Hewosesta ja Aasista. 6. Yhestä Suesta ja Ketusta. 7. Wattasta (Mahasta) ja muista ruumijn jäsenistä. 8. Yxi Kettu ja sairas Jalopeura. 9. Yhestä Trompeetarista, joka otettijn fangixi. 10. Yxi wanha Kärppä ja Rotta. 11. Yhestä Akasta (Ämmästä) ja lihawasta Kanasta. 12. Yhestä Lääkäristä ja Sairaasta. 13. Yxi Poika ja hänen Äitinsä. 14. Yhestä wanhasta Miehestä ja Jalopeurasta. 15. Yhestä Hännättömästä Ketusta. 16. Yxi Isä ja hänen Poikansa. 17. Yxi Kalastaja ja hänen Pillinsä. 18. Yxi Lääkäri ja sairas kipeillä silmillä. 19. Yxi Marakatti (Apinia) ja Kettu. 20. Yxi Seppä ja hänen Koiransa. 21- Yhen Jalopeuran naimisesta. 22. Yxi wanha Jalopeura sairasna, neuwoo poikaansa. 23. Yxi Nuorukainen ja Pääskynen. 24. Yxi Koira ja Kukko, jotka olit Matka-towerit (Reisu-kumpalit). 25. Yxi Saita eli Raha-ahnes ja joka kätki ja kaiwoi maahan rahansa. 26. Yxi Paimen ja nuori Susi. 27. Yxi Jalopeura, Kettu ja Susi. 28. Yhestä Waimosta ja hänen juomari-miehestään. 29. Kuinga yhtä mustaa Muriania pestijn puhtaaxi. 30. Kaxi Matka miestä ja yxi raha kukkaro. 31. Yhestä onnettomasta naimisesta. 32. Yxi ahne Akka ja sen Kana. 33. Yxi wanha Akka, sen Pijat, ja Kukkoi. 34. Warkaat, jotka warastit yhen Kukon. 35. Yxi Kana ja Pääsky. 36. Yxi Äiti ja hänen kaxi Tytärtään. 37. Yxi Sääski (eli Hyttynen) haastaa Jalopeuraa sotaan eli tappeluhun. 38. Yxi Jalopeura ja Sammakko. 39. Yxi Kusiainen (Murahainen) ja Kyhkynen. 40. Mailman kijtollisuutta hywin tekiötänsä kohtaan. 41. Yxi Karhu ja sen puolisa (naaras-karhu). 42. Yxi Susi ja kaxi Koiraa. 43. Yxi Susi ja Kili (wuohen-poika). 44. Yxi wanha Akka ja Susi. 45. Kaxi ystäwätä ja yxi Karhu (kontio). 46. Karhun pyytäjä ja Karhu. 47. Yxi hopero Akka, joka woitelee Tuomareita. 48. Yxi wanha Akka ja Kilka (perkele). 49. Melanchtonin Muuriaani eli Trenki. 50. Yxi wähänen Poika ja Onni. 51. Yxi Poika ja yxi Waras. 52. Yxi Talonpoika ja willi Mettä-Sika. 53. Kettu ja Leopardi. (Kissa-Ilwes). 54. Yxi Kettu ja Ijliskotti. 55. Yhden yxinkertaisen Akan rukous. 56. Yxi Akka joka itki Lehmäänsä. 57. Yxi Rotta (hijri) joka asui Ruoka-arkusa. 58. Yxi Pääskynen ja Lukki (Hämähäkki). 59. Yxi Mies ja Joki. 60. Yxi Kettu ja waimowäen Kokous (Pito). 61. Puitten Suoruudesta ja wääryydestä. 62. Yxi Talonpoika joka köyhty kunniasa. 63. Nälkä-kurki ja Jouhten kuollo-hetkellään. 64. Yxi Leski-waimo lohduttamatoin. 65. Yhden Leski-waimon naimisen halusta. 66. Hijret ja Tammi puu. 67. Karhu ja Mettiäiset. 68. Yxi Jalopeura ja Rotta. 69. Yxi Talonpoika, joka rupeis Sotamiehexi ja sitten Kauppamiehexi. 70. Yxi Joki (Wirta) ja Lähde. 71. Yxi Pahan elkinän pahan tekiä, ja Kilka. 72. Yxi wanha Akka ja Kilka. 73. Yxi Mies joka petti Kilkan. 74. Yxi Pohjatoin Säkki. 75. Yxi leikkinen-mjes ja yxi Raha-Ahnes. 76. Yxi Pappi ja muutamat päärynät. 77. Yhestä Waimosta joka tahto kuolla sairaan miehensä edestä (siasa). 78. Yhen Aasin toiwotusta. 79. Kissa ja muutamat Hijret. 80. Yxi Mettä-Sika ja Kettu. 81. Yxi Kettu ja Jänes. 82. Yxi näsäwijsi Koiran juoninen, ja yxi Philosophi eli Maallinen Wijsas. 83. Yxi nuori Tuomari. 84. Yxi kirjoihinsa kijnnitetty Philosophi. 85. Yxi Susi Lammas-nahas. 86. Yxi Sonni ja Pässi (Jäärä). 87. Yxi Lammas joka rijteli Paimenensa kansa. 88. Yxi Talonpoika ja Kili (Pukin eli Wuohen-poika). 89. Yö-Rastas ja Haukka. 90. Yxi Sääski ja Mehiläinen. 91. Yxi Morsian, joka wei walkian kansaan miehensä taloon. 92. Yxi Kukko ja Kettu. 93. Yxi Skräätäri ja hänen Waimonsa. 94. Yxi wanha Mies ja yxi Aasi. 95. Yxi Christitty ja yxi Pakana. 96. Yhestä, joka oli rahansa ja waatteensa hukuttanut pelisä. 97. Yxi Kettu ja Kissa. 98. Kaxi matka-kumppalia (Toweria) Erinkaltaisesta mielestä. 99. Yxi Patus-Suutari (kenkäin-paikaaja) ja yxi Räntmästari. 100. Yxi Yrttitarhan Haltia ja Multa-myyri. 101. Yxi Waimo, Kissa ja Hijret. 102. Neuwon pitoa yhen Kaupungin warustamisesta. 103. Yxi Sonni ja Hyttynen. 104. Yxi Koira ja hänen Isäntänsä. 105. Yxi Aasi joka kanto yhtä kuwaa. 106. Yxi Koira ja Kissa. 107. Maan miehet ja yxi Pantheri eläin (Susi-Ilwes.) 108. Yxi Koira ja Aasi. 109. Yxi Rusthållari ja hänen Kahlet-koiransa. 110. Yxi Mettä-Pukki, Korppi, Rotta ja suuri meri Simpukka (Skilpadda). 111. Yxi Kyhkynen ja muut Linnut. 112. Yxi Jalopeura (Lejjona) ja Kettu. 113. Yxi nuori Aasin warsa ja muutamat sudet. 114. Yxi wanha Ukko ja kuolema. 115. Yxi Aasi ja Susi. 116. Yxi Aasi ja Hewonen. 117. Karhu ja Jalopeura (Lejjona). 118. Kaxi Koiraa. 119. Yxi Ihminen ja Mettän-Asukas (Satire). 120. Yxi Aasi, Kettu ja Jalopeura. 121. Yxi Sokia ja yxi Käärmes. 122. Yxi wanha Koira, ylön kattottu Isännältään. 123. Yxi Talonpoika ja Haikara. 124. Yxi Jalopeura ja Hirwi. 125. Muutamat Sonnit ja yxi Jalopeura. 126. Kettu ja Talonpoika. 127. Yxi Jalopeura ja Rotta. 128. Wares ja Lammas. 129. Yxi Kijski (Rökäs) ja Lohi. 130. Sika ja Kettu. 131. Yxi Isä ja hänen kaxi Poikaansa. 132. Pojista ja Käestä. 133. Yhestä Wäästä eli Wouwwista. 134. Yxi Isä, ja sen Poika. 135. Kolme Pää-kälmiä, jotka ryöstit paljaaxi yhden Miehen. 136. Yhestä Miehestä, joka olis saanut kulta-arkun, kuin hän olis odottanut. 137. Kissasta ja rakkauden naisesta. 138. Yyi Kettu ja muutamat Hijhto-miehet. 139. Koira pitohin pyytty, Murkinalle. 140. Susi, Lammas-paimenna. 141. Kukosta, ja Rewon eli Ketun nahasta. 142. Kettu ja Kukko. 143. Yxi Susi tuli Munkixi. 144. Yxi Tuhma ja Typerä, ja kuuma Rauta. 145. Mies, jolta Waimo kuoli, jota hän itki. 146. Wihasta pyörtynyt Waimo joka wirkoisi ja eläwäxi tuli kuin lyötijn. 147. Uskollinen Koira ja sen Isäntä. 148. Kettu ja Etana. 149. Kettu ja sairas Kukko. 150. Satu Waimosta, joka hukkui. 151. Hewonen ja Paarma.

Taitawalle, perään ajattellewalle ja Wijsaalle Lukialle!

Tämän kaltaiset Sadut, kuin täsä ulosannetaan, ei mahda ketään pahendaa. Ne owat ainoastansa wijsasten wertauxet, joisa kielettömätkin tulewat opettajixi ja totuutta puhumaan.

Ne owat wanhasta olleet tawalliset, ja owat melkeittäin, saman laatuiset, kuin se wertaus, jonga Jothami, Duomarein kirj. 9 Lug. v. 8-16. sanoi Sichemin päämiehille:

Puut menit kerran yxi mielisesti woitelemaan heillens Kuningasta, ja sanoit Olju-puulle: ole meidän Kuningaamme. Mutta Öljy-puu wastais heitä: pitääkö minun luopuman lihawuudestani, jota Jumalat ja ihmiset minusa kunniottawat: ja menemän ja korottaman itseni puiden ylitse.

Nijn sanoit puut Fijkuna-puulle: tule sinä ja ole meidän Kuningaamme: mutta Fijkuna-puu sanoi heille: pitääkö minun luopuman makeudestani ja parhaasta hedelmästäni; ja menemään ja korottaman itseni puiden ylitse?

Nijn sanoit puut Wijna-puulle: tule sinä ja ole meidän Kuningaamme: mutta Wijna-puu sanoi heille: pitääkö minun luopuman wijnastani, joka sekä Jumalat että ihmiset (suuret ja pienet) ilahuttaa; ja menemän ja korottaman itseni puiden ylitse?

Nijn sanoit kaikki puut Orjan-tappuralle: tule sinä ja ole meidän Kuningaamme. Ja Orjan-tappura sanoi puille: ongo se tosi, että te tahdotta minua woidella teillenne Kuningaaxi? nijn tulkaat ja lewätkäät minun warjoni alla.

Mutta jos ei, nijn lähtekään tuli Orjan-tappura pensaasta, ja polttakoon Cedrin-puut Libanonisa.

Mikä hyödytys, silmä määrä ja päälle tarkoitus tämän-kaltaisilla wertaus-saduilla on, sen näyttä Doctor Martinus Lutherus, Esipuheesansa tämmösijn satuin: josta, tämän suuren ja julki Jumalisen miehen Esipuheesta minä tähän, ne merkillisimmät sanat kirjotan. Hän sanoo:

[Tämä Esipuhet löytään sen Satu-kokouxen edellä kuin D. Lutheruxen aikana, Mathesiuxen ja A. Chytrauxen awulla trykista ulosannettijn, jotka wielä usiammas Schoulu- ja lasten-kirjoisa tawataan; joista ei ainoastansa lapset, waan myös ijällisemmät saawat ymmärryxen.]

Tämä Satujen-kokous, on nijtten kaikkein oppineimbain tykönä maan päällä, erinomattain pakanain seasa, ollut yxi suuresti ylistetty kirja; ja todella sanoin, nijn en minä wielä tänäpäänä tiedä monta kirjaa, kuin hyödytyxen wuoxi sijnä yhteisesä elämäsä, olis parempi ja etuisampi tätä, kuin wijsautta ja ymmärrystä katsellaan enää kuin kehumista ja sanain kerskautta.

Sillä täsä löytään, yxinkertaisten sanain ja tapausten alla, ne lujimmasti perustetut opetuxet ja waroituxet, neuwot, jotka näyttäwät, kuinga yhden pitä kotona talosansa elämän, ja kuinga esiwallan ja alimmaisten pitä käyttämän itsiänsä toinen toistansa kohtaan, taitaaxensa taitawasti ja rauhallisesti elää pahan elkisten ihmisten seasa täsä pahasa ja petollisesa mailmasa. Minä sen nijn luulen, että nämät Sadut owat usiammalda taitawalda mieheldä aiwoittain kokoonpandut. Se suuri ja tarkka kirjain-tutkia Qwintilianus luule ja on sijtä ajatuxesta, ettei Esoopus, waan joku oppinut ja Grekan kieles hywin tuttu mies nijnkuin Hesiodus, eli joku muu semmoinen, on näitten niekka. Nämät nijnkuin wijsaat ja klookit miehet, owat sen yhteisen hyödytyxen tähden, tahtoneet saatta kirjan otollisexi kaikenlaisille ihmisille. Sillä me hawaitsemme, että lapset ja nuoret kewiästi ja tärkiästi aistaitsewat lystillisiä satuja, ja nijden kautta huomahtemata saatetaan wijsauteen, ja tarpellisten oppijen makuun.

Mutta ei ainoastaan lapsihin waan myös Ruhtinoihin ja Herroin ei totuus taita paremmin sisälle saatettaa, kuin koska kelwottomat pöyhkiöt annetaan se edespanna; sillä sellaisia he suohtewat ja kuulewat; mutta että kuulla totuutta eteensä laskettaa joltakulta wijsaalta ja ymmärtäwäiseltä mieheltä sitä ei he taida eikä enimmitten tahdo sallia: ja, koko mailma wihaa totuutta, kuin se pernaa satuttaa, eli arimpata koskee.

Seurawaisesti owat sentähden senkaltaiset wijsaat miehet ylösajatellehet Satuja, ja antaneet sen yhden luondokappaleen toistansa puhutella; nijnkuin he olisit sanoa tahtoneet: hywin kyllä, koska ei kukaan woi kuulla eikä suahde totuutta ja ilman sitä ei kuitengaan taita olla; nijn me tahdomme kaunista hänen ja pukea häntä lystillisten Satuin ihanaan walo-pukuun: ja kosk ei kengään tahdo kuulla häntä ihmisten suun kautta eteensä pantaa, nijn mahdetaan se kuitengin kuulttaa järjettömäin eläinden ja petojen suusta. Koska nyt sijs luetaan saduisa kuinga se yxi eläin sanoo toiselleen, yxi susi toiselle, totuuden, tapahtuu se usein, että se sadusa nimitetty susi eli karhu nijn eläwästi maalaa ja edeskuwailee sen oikian kaxi jalkasen suden, eli jalopeuran, että se sama tuntee ittensä; jota, kuka ties ei yxikään muu, olisko se Pappi eli maalinen wijsas, ystäwä eli wihollinen, muutoin tohtis eli rohkenis tehdä. Samoin taita myös yxi kettu saduisa, nijn nuhdella ja läxyttää ylös yhtä kettua ihmisen muodosa, että hän hikoilee ja palawijn tulee — ja suututtelee —; sillä ej mitään enemmän maan päällä wihata, kuin totuutta. Totuus pitä sentähden puetettuna, ja ej alasti, ehkä kuinga ihana se olis mailmalle, näkösälle pantaman. Sitä owat wanhat comoedioilla, lustispeleillä leikeillä, ja saduilla tarkottanehet; ja senkaldaisilla opetuxilla ja kuwauxilla enemmän usein parataan, kuin haikeudella, huudolla, uhkauxilla, sadattelemisilla ja kowuudella. Lue sijs näitä Satuja huwixesi ja hywäxesi.

Christfrid Ganander.

1 Satu.

Yhestä Kissasta ja Kukosta.

Kukolle tapahtu kerran se kowa lykky, että hän joutui Kissan kynsijn. Tällä oli tosin hywä halu syödä hänen lihaansa, mutta ei hän tahtonut lahdata häntä ilman edes annettua syytä. Kuulesta, sano hän: mixi sinä, jokaikinen yö teet semmosen menon ja huudon, ettei yxikään täsä seudusa saa nukkua sinulda? Kukko kaunisteli asiansa ja sanoi: en minä ikään herätä ketään, ennenkuin aika on wäelle ylösnosta työhönsä. Tule, tule, ilman muita estelemisiä, sanoi Kissa: nyt on minun aikani einehteä, ja sinun pitä tietämän, ettei Kissat elä pakinalla, ja sillä samalla kääkisti hän hänen, ja lopetti sekä Kukon, että tämän sadun.

Oppi tästä. Joll' on halu koiraa lyödä, kyllä se aseen löytä. Ei lyöwältä asetta puutu. Wiattomuus ei auta yhtä hillimätöndä wäkiwaltaa wastaan. Kuitengin pysywät kohtuus ja oikeus ja omatunto sijnä arwosa, että se suuringin pahuus pyytä peittä itsensä nijtten warjon ja peiton alla.

2 Satu.

Yhestä Kaupungin-Rotasta ja yhestä Maan-Rotasta.

Yxi wanha satu sanoo, että yxi Maan-Rotta kuttu tygönsä yhteen maa pitohon, hänen kaupungisa asuwaisen sisarensa; näisä kuttuisa ei mitään säästetty mitä hänen huoneesansa löyty suingin, nijnkuin homehtuneita leipä palasia, koilta raiskatuita juston kuoria, unkalta tulewia jauhoja, härskiä läskiä, ja muuta senkaltaista. Tätä kaikkea, oli se sijwollinen ja hywin ylöskaswatettu Kaupungin Rouwwa hywäxywä; kuitengin sanoi hän wihdoin: kuin hän ensin oli monella korskalla sanalla sijhen lupaa anonut: minun rakas wähä siukkuseni! mixi sinä tahdot olla nijn surkiasa tilasa, koska sinä kuitengin taitaisit paremmin elää? mixi sinä tahdot nijn yxinäisesä ja waiwaloisesa elämäsä waiwata ja rasittaa itseäs, koskas kuitengin taitaisit murhetoinna nauttia kaikki ne huwituxet ja ylönpaldisudet, kuin sun sydämmes ikänäns toiwottais itsellensä, ainoastansa sinä seuraat minua Kaupungijn, ja asut siellä?

Tämä oli yxi kiusaus, jota wastaan Maan-Rotta ei woinnut seisoa; he annot itsensä sijs molemmin matkalle, ja paljon kahlaamisen jälkeen ennätit wihdoin puoli yön aikana sinne kuhun he aiwoit.

Kaupungin-Rotta näytti sitten ystäwälleen ruoka huoneet, wara-aitat, köökit ja kellarijt ja muut ruoka-paikat, joihin hän oli koonnut waransa: sitten wei hän hänen yhteen eteiseen, josa he löysit jäänöxiä yhestä nykyisin pidetystä illallisesta, jälillä pöydällä.

Kaupungin-Rotta pani matka towerilleen mitä hän parahitten halaisi, sixi kuin he wihdoin teit itsellensä sisar-wuoteen yhteen sammetti-sänkyyn.

Se waiwainen Maan-Rotta hämmästyi kokonansa nijn oudon hywän elämän yli, ja rupeis jo pitämään itsiänsä korkiasti onnellisna hänen elämä kertansa muutoxen tähen, kuin kaikexi onnettomudexi tapahdui, jotta owet kijruusti awattijn seljällensä, ja yxi joukko kiljuwia junkkareita heidän huowi huorainsa kansa, koirain ja potellien kansa sisälle astuit.

Silloin sait ne waiwaiset Rotat kirppuja korwijnsa, hätäynnyit, ja ei tienneet kuinka he wapahtaisit nahkansa; erinomattain se wieras, joka ei ikänänsä ennen ollut ollu senkaltaisesa leikisä: kuitengin malttoi hän mielensä sen werran, että hän haki tilaa kontataxensa pois ja lymytäitsensä yhteen loukkoon, josa hän pelwolla ja wapisewaisella sydämellä odotti, sixi kuin melsket seisahti, ja hiljaisemmaxi tuli, ja tämä joukko meni pois.

Nijn pian kuin jällensä kaikki huoneesa tyweni ja waiti oli, sanoi hän sille toiselle: minun siewä ja sijsti sisareni! jos sinun Kaupunki-etusi owat sijtä luonnosta, kuin nämät, nijn tahdon minä kohta mennä takasin minun maa-majaani ja syödä minun homehtunutta juustoani; sillä minä tahon paljon tärkeimmin ilman pelwota ja hengenwaaraa maata minun pijlosani, ja kalwaa yhtä kowaa leiwän kuorta, kuin alinomaisen murheen ja ylinaikusen lewottomuuden alla, olla koko mailman Drottningi.

Oppi. Täsä näytetään, mikä eroitus on Howi- ja hiljaisen maan elämän waiheella; ja, sen jälkimmäisen huwituxet, wiattomuus ja wakuus rinnan pannaan sen edellisen tawattomuuden, lewottomuuden ja waarallisuuden kansa.

3 Satu.

Yhestä Aasista ja Sudesta.

Yxi Aasi oli kerran saanut yhden orjan tappuraisen okaan jalkaansa, ja koska ei hän tainnut saada parempata Palperia eli Fältskäriä, nijn hän pyysi yhtä sutta sixi, että hän hampaillansa wetäs sen ulos. Nijn pian kuin se tapahtu, ja Aasi pääsi okaasta, nijn hän sillä terweellä jalalla potkais nijn Fältskääriään waiwastaan korwalle, että hän wiemistynnä kaatu kumoon, ja sillä samalla juoxi hän itte pois.

4 Satu.

Yhestä Hewosesta ja Jalopeurasta.

Yxi wanha nälkäinen Jalopeura olis mielellänsä tahtonut syödä yhden hywän palan Hewosen lihaa, jonga hän hoxasi; mutta hän pelkäis, että se nuori ja jalo Hewonen jaloillansa wapauttaa ittensä, hän ajatteli sijs konstilla ja wiekkaudella saada saalista ja nijn palkita jalkainsa hitautta.

Hän puki sentähden päällensä senkaltaiset waatteet, kuin Toktoreilla eli Lääkärella plaa olla; ja antoi itsensä ulos koko Mestarixi lääkitys konstisa, koska mailma nijn mielellänsä tahtoo sitä.

Täsä muodosa antoi nyt Jalopeura sanan juosta ympäri, hänen lääkäri konstistaan ja sywästä tiedostaan.

Mutta Hewonen hawaitsi kelmistykin, ja hänelle joukahti mieleen sijnä siwusa yxi juoni, jolla hän aikoi tehdä Jalopeuran yrityxen mitättömäxi.

Kuin minä eilen, sanoi hän, juoxin pensasten läpi, nijn yxi orjan tappura pisti minun jalkaani, nijn että minä sijtä nilkutan.

Ei yhtään waaraa, wastais se uusi Toktari, sijhen minä kyllä awun saatan; nosta ainoastans wähä ylös sinun jalkas.

Jalopeura asetti itsensä sijhen ruumijn kummarruxeen, kuin tämä toimitus waati, tehdäxensä wirkaansa; mutta se potiwa oli wilkkaampi lääkäriänsä; sillä nijn pian kuin hän sai lääkärinsä sijhen kummarruxeen kuin hän tahtoi, paiskais hän Jalopeuraa ottaa wasten nijn wäkewästi, että se langeis seljällensä maahan.

Sillä tawalla pääsi Hewonen ehijällä nahalla, ennen kuin Jalopeura taisi aikomustaan täyttää.

Oppi molemmista edellisistä Saduista.

Jolla on paha mielesä, sille pahoin käypi.

Tämä on yhteen sopiwainen kohtuullisuuden ja koston yhteisten perustus ja ojennus nuorein kansa; ja wälistä se on oikein, että petolliset samalla myntillä maxetaan.

5 Satu.

Yhestä Hewosesta ja Aasista.

Muinain, kosta Hewoset wielä puhuit Grekiskata ja Latinata, ja Aasit taisit aprikoida, nijn syttyi kerran maan tiellä rijta yhden ylpiän hywin ruokitun Hewosen wälillä, joka täywes rawis tuli juosten tietä myyen, ja yhden Aasi raukan waiheella, joka hiljaxeen ja mekkalleen käweli tietä myöen raskan tarakan alla, ja kulki juuri sitä samaa polkua, josta Hewosen piti tulla. Kuingas on asia? sano Hewonen, ekkös näe minun koristetusta satula neuwoistani, kenen minä olen; ja ekkös tiedä, että koska minun Herrani istuu satulasa, nijn lepäjä koko maan onnellisuus minun sääelläni? mene piangin pois tieltä, sinä häpeemätöin kuorman kantaja, muutoin tallaan minä sinun likaan! (rapaan.)

Aasi meni kohta tieen siwuun, mutta kateus saatti hänen salaa näihin ajatuxijn: mitäs en minä antais, jos minä saisin waihetta tämän onnellisen juhdan kansa? näistä huomioista ei hän päässy wapaaxi, ennenkuin se jongun ajan perästä tapahtui, että hän sai nähdä saman Hewosen wetämäsä yhtä sonti kuorma ja raskaimmasa työsä.

Kuingas nyt on asia, minun ystäwäni, sanoi Aasi? mistä tämä suuri ja kamala muutos on tullut? Ei mistään muusta, wastais Hewonen, kuin sodan tapauxesta: sillä sinun pitä tietämän, että minä olin yhden Upserin Hewonen eli Ratsu, ja että minun Herrani wei minun sota kedolle, josa minä pahoin ammuttijn, haawoitettijn ja tulin riwin omaxi; ja sijtä tulee tämä onnetoin waihehdus ja muutos minun elämäsäni, kuins nyt näet silmäis edesä.

Oppi. Täsä Sadusa näytetään meille ylpeyden ja ynseyden hulluus ja kowa lykky — edespäin nijn osotetaan meille, kuinga hirmuisesti ne pettäwät itsensä, jotka hakewat onnellisuuttansa josaan, jonga he kewiästi taitawat kadottaa. Wihdoin nijn maalataan meille se suloinen ja toiwon täysi wapaus, kuin meillä halwasa ja alhaisesa tilasa on aldisna nautittawana.

6 Satu.

Yhestä Suesta ja Ketusta.

Yxi Susi joka rakasti hywiä päiwiä, oli salaa hywin eteensä kattonut ja koonnut ittellensä kaunijn ruoka kasan wanhan päiwän waraxi, ja pysyi kotwan aikaa pesäsään ulos lijkkumata.

Mutta kerran sanoi yxi Kettu hänelle: kuingas jaxat ja woit elää minun Nepaani, Weikkoseni! emme me ole muutamaan päiwään nähneet sinua ulkona jahdisa?

Mukoma Sairaloisuus, wastais se toinen on minua kohdannut, joka on waatinut minua kotona pysymään; ja minulla on se uskallus sinun tykösi, ettäs rukoilet minun terweydeni edestä.

Kettu luuli saawansa hänen poisollesaan maistaaxensa suden waroja; mutta kuin hän nyt näki, ettei tämä neuwwo onnestanut, meni hän kohta närkästynynnä pois yhden lammas-paimenen luoxe, ja antoi sen tietä, misä hän nyt huomahtemata taisi tawata suden, jos hän nijn lystäisi.

Tämä ojensi itsensä Ketun tietä antamisen jälkeen ja tappoi suden.

Kettu joka nyt luuli olewansa likimäisen perillisen, meni kohta suden pesään eli luolaan, ja omisti hänen jälkeen jäänehet waransa.

Mutta hänen ilonsa sijtä saadusta saalistaa ei kauwan päälle seisonut; sillä wähä aikaa sen jälkeen, teki paimen Ketun kansa samoin kuin hän oli tehnyt Suden kansa.

Oppi. Pahan juonisille ja pahan retkisille pettäjille se tapahtuu samoin kuin hauweille; he syöwät toinen toisensä ylös; ja kuin warkaat wälinsä ei yhteen sowi, nijn on lysti nähdä, kuinga se yxi Temanti leikkaa sitä toista, se on, kuin se yxi kälmi toiselta saa palkkansa.

7 Satu.

Wattasta (Mahasta) ja muista ruumijn jäsenistä.

Porwarit Romisa (eli Athenasa) aloit ja nostit kerran yhden kapinan Raadi-Herroja wastaan. He annoit julkisesti tietä, ettei he tahtoneet weroansa eli ulostekojansa maxaa, eikä antaa waatia itsiänsä sotaan lähtemään, ja sanoit, että se on alimmaisten järkinäistä wapautta wastaan, että wäkinäisesti waatia heitä sijhen. Kapina ja uppiniskaisuus tuli, lyhyesti sanoen, nijn suurexi, että se näkyi mahdottomaxi sitä hillitä ja pidättää, ennen kuin Mennius Agrippa, seurawaisen sadun juttelemisen kautta sai porwarit ja alimmaiset, täysi järkiseen perään-ajatuxeen.

Kädet ja jalat nostit kerran yhden waarallisen ja wahingoittawan kapinan Wattaa, wastaan. He sanoit, ettei he tienneet yhtään syytä, mixi hänen yxin piti rauhasa makaaman ja lihoman wyörystymällä heidän työstänsä. He lausuit wielä päällisexi, että jos ei Maha (Watta) tahdo ynnä heidän kansaan ropottaa ja työtä tehdä, nijn ei hekän kauwemmin tahdo askareita toimittaa, ja ylöspitää häntä.

Tämän olewaisen ja päälle seisowaisen rijtaisuden alla, annoit he Wattan nijnkauwan olla ruata, sixi kuin kaikki jäsenet tunsit sijtä wamman, riutumisen, puutoxen ja wäsymyxen.

Silloin tunnustit kuitengin kädet ja jalat wihdon heidän wikansa ja wäärin tekemisensä, ja olisiwat jälistä päin mielellänsä waarin ottaneet heidän welwollisuudestansa; mutta se oli nyt myöhän ja hiljain, ja se pitkällinen paasto ja ruattomuus oli nijn turmellut Wattan, ettei se enää woinut ruokaa wastaan ottaa eikä sulattaa ja keittää.

Joka heille johtui täydellisexi opixi, että Wahtan (Mahan) ja jäsenet pitä yhdesä elämän toinen toisensa kansa, ja yhdistyllä woimalla yximielisesti työtä tekemän, ja kuoleman wihdon toinen toisensa kansa.

Oppi. Yxi yhteinen Waldakunnan kansa-elando, on nijnkuin yxi ruumis, josa hallitsia on pää; jonga tähden jokainen jäsen joka kieltä päälle palwelluxensa, ei ole parempana pidettäwä, kuin yxi pettäjä, joka hänen welwollisuudensa laiminlyömisellä on syy sijhen, että muitten onnellisuus wähenee ja perstaupi.

8 Satu.

Yxi Kettu ja sairas Jalopeura.

Yxi wissi Leijona (eli Jalopeura) joka oli olewanansa sairas, hawaihti, että kaikista Mettän Kapeista oli Kettu se ainoa, joka ei etsinyt häntä, eli tullut häntä kattomahan: sentähden antoi hän hänelle kirjallisesti tietä, kuinga sairas hän oli, ja kuinga paljon ja suuresti hän wanhan tuttawuuden ja ystäwyyden wuoxi, ihastuis hänen lässäolemisestansa.

Kettu antoi jälle takasin edespantaa hänen nöyrimmän kunniansa osottamisen, tuhannilla toiwotuxilla, että Leijona pian mahtais saada entisen terweydensä; mutta mitä hänen welwolliseen sinne tulemiseen sowei, nijn rukoili hän, että hänen poisolemisensa, armollisesti, ei pahoin päin ylösotettaisi; sillä, sanoi hän, minä löydän että koko joukko jälkkiä eläimistä eli mettän itikoista on teidän Majestettinnä majaan, mutta ei yhtäkään nijstä, jotka sieltä olis palainnehet.

Oppi. Tästä on se Latinainen sananlasku: Vestigia me terrent; nam, omnia introrsum, nulla retrorsum. Caute vivas, faciant, aliena pericula cautum. Pahan retkisten ja petollisten ihmisten ulkokullainen ystäwyys pitää meiltä wisusti tutkittaman, ennen kuin me sijhen luotamme ja uskallamme.

9 Satu.

Yhestä Trompeetarista, joka otettijn fangixi.

Koska kerran yxi Armeija, eli sotajoukko sodasa woitettijn, nijn tuli kaikkein muitten seasa myös yxi Trompetari fangixi tehdyxi. Kuin nyt wihollisen sotamiehet hänen ympärins pijritit, ja tahdoit maahan hakata hänen, sanoi hän: minun Herrani! mixi te tahdotta tappaa sitä, joka ei jongun muun werta oleko uloswuodattanut?

Sinun täytyy sen pikemmin kuolla, kuin sinä olet sellainen kelwotoin mies, joka itte ett tohwi tapella, ja kuitengin ylös kehoitat muita tappelemaan.

Oppi. Se joka yllyttää ja kehoittaa toisia pahaan, on nijn hywin pahoin tekiä, kuin se joka ite tekee pahoa. Se on mies joka minun tappaa, ja ei aset, eli kiwääri, joka on syytöin wälikappale hänen pahaan aikomiseensa.

10 Satu.

Yxi wanha Kärppä ja Rotta.

Yxi wanha Kärppä, joka jo oli melkein uloswäsynyt hijriä pyytämään, koki petoxella ja wiekkaudella sitä toimittamaan, johonga hänellä ei ennä muutoin ollut woimaa. Hän pani ittensä jauho tynnerijn maata, että hijret olisit tulleet hänen luoxeen, koska ei hän itte enää woinun ajaa heitä takaa. He tulit myös totisesti joukottain sinne, ja sen usein. Mutta kuin Kärppä luuli, että se nijn aina tapahtuis, nijn yxi wanha hywin kokenut Rotta, joka jo ennen tätä oli wäistänyt ja ulos pääsnyt monesta sadasta eri laudasta, loukkaasta ja killeröstä, koko tämän asian ilmoitti, ja saatti turhaxi kaiken Kärpän wäijymisen.

Oppi. Joilla ei ole halua, eikä woimaa kunniallisella tawalla edesauttaa itsiänsä mailmasa, ne noudattawat enimmitten, wilppiä, kawoluutta ja petosta, ja silloin eläwät he yxinkertaiset ja typeräin kululla, melkeittäin kuin lukki eli hämmähäkki kärwäisistä; mutta aika joka kaikki ilmoittaapi, ilmi saattaa myös wihdon heidän koiruudensa ja sen häpiään tuottawat.

11 Satu.

Yhestä Akasta (Ämmästä) ja lihawasta Kanasta.

Yhellä wanhalla Eukolla oli yxi Kana, joka jokapäiwä muni hänelle yhden munan; nyt luuli hän, että Kana jos se saa runsammin ruokaa, taitais munia kaxi munaa päiwäsä: sentähden hän myös koki tätä ja ruokki häntä ylönpaltisesti; mutta Kana tuli sijtä lihawaxi, ja ei enää muninut luonnan.

Oppi. Jolla jo on paljon ja enemmän tahtoo, se ei usko että hänelle on ikään kyllä, ennen kuin hän saa kaikki, joka kuitengin on mahdotoin. Sentähden pitä meidän laskeman wissit raja määrät meidän halujemme ja pyyndöjemme eteen, ja tytymän sijhen tarpeellisen kuin meillä on, ettemme mistais ja käsistämmä kadottais, sitä kuin meillä on.

12 Satu.

Yhestä Lääkäristä ja Sairaasta.

Kuinga te woitta, minun Herrani? sano yxi Tohtari, Sairaalleen? minulla on ollut, wastais, hän ylönpaldinen hikoileminen. Ja so, sano Lääkäri, se on sangen hywä merkki. Jongun ajan perästä tuli Tohtari jällen sinne ja kysyi hänen ruumijnsa tilaa. Ack! walitti se Sairas, nyt juuri tuosa paikas oli minulla wilu ja wäristys. Se on kaikki hywä, ja tosin se paras kuin me ikänänsä saatomme toiwottaa, sanoi Lääkäri; se on merkki yhteen erinomaisesti wäkewään luontoon. Kuin hän kolmannen kerran etsei eli oppei häntä, ylös kertoi hän saman kysymyxen; se wuoteen omanen wastais: minä oon yli koko ruumijn pöhöttynyt, nijnkuin minulla olis wesi tauti. Tämä on se paras tunnusmerkki kaikista, sanoi Tohtari, ja sillä samaa meni hän pois tiehensä. Näpisti oli hän ulos lähtenyt, ennen kuin yxi sen potiwan ystäwistä tuli sinne, ja kysyi samoin, kuingas woit? nijn hywin, sano se Sairas, ettän kaikkein hywäin merkkein alla taidan kohta tuos paikas kuolla.

Oppi. Että kuollo-wuoteella ketään kaunistella, on se suurin petos.

13 Satu.

Yxi Poika ja hänen Äitinsä.

Yxi Skoulu-Poika toi kerran kotia Äitillensä yhden kirjan, jonga hän oli warastanut koulu-kumppaleiltansa. Hän oli pehmiä, että hän olis nuhdellut häntä sijtä, ja ylöskehoitti nijn hänen pehmeydellään häntä usiampijn warkauxijn. Koska hän nyt tuli wanhemmaxi tahtoi hän tätä käsityötä kallijmmis asiois harjoittaa, sixi kuin hän wihdoin tuli kijnni otetuxi, ja piti kärsiä hywin ansaitun rangaistuxensa. Hänen Äitinsä seurais häntä sitten ulos hirsipuun-lassille, josa hän käskyläisiltä sai luwan puhua muutaman sanan Äitinsä kansa. Sen päälle hän sowitti suunsa hänen korwaansa, ja kuin hän oli kuiskuttelewansa hänelle jotain korwaan, puraisi sen kokonansa pois.

Tämän ilkiän ja ihmisen luontoa hirwittäwän työn tähden, kauhistui wielä jokainen sitä enämmin häneen. Mutta hän sanoi sille liki seisowalle kansalle: minun ystäwäni! te näettä minusa yhden esimerkin sekä synnistä ja sen rangaistuxesta:

Mutta tämä minun Äiteni on se, joka on minun tähän saattanut; sillä jos hän olisi kaunijsti witsoilla hosunut minua sijtä kirjasta, jonga minä lapsuudesa warastin, nijn en minä olisi miehuudeni ijäsä tarwinnut kuolla hirsipuusa.

Oppi. Meidän ylöskaswatuxesamme tulemma me, taikka hywin eli pahoin ylöskaswatetuxi, ja waikutuxet sitä, saa sekä koko waltakunnat, että erituiset talon-pidot huomata.

14 Satu.

Yhestä wanhasta Miehestä ja Jalopeurasta.

Kerran joukahti yhdelle jalolle miehelle unesa se ajatus, että hänen ainoa poikansa, joka oli yxi pulska nuori-mies ja arwattawasti suuri jahti- eli metsä-mies, tuli yhdeltä Jalopeuralta kuoliaxi rewityxi. Tämä uni häälyi nijnkauwan isän aiwosa, että hän wihdoin antoi raketa pojallensa yhden ihanan kesä-huoneen, warjellaxensa häntä sijnä kaikesta waarasta, ja ei säästänyt waiwaa eikä kulua, että se mahtais tulla juuri otollisexi ja suloisexi asun siaxi hänen pojallensa. Tämä huonet, oli, sanalla sanojen, nuorukaisen fanki-huones, ja isä itte oli hänen wahtimestarinsa. Nyt oli sen seinillä kaikenlaisia kuwia ja maalauxia, ja nijtten seasa myös yxi Jalopeuran kuwa.

Koska Nourukainen sai sen nähdä, nijn kajahti se hänen päähänsä, mitä hänen Isänsä oli unexunut ja kuinga hän nyt, paljaan isän luulon tähden sellaisesta eläimestä, täyty olla fankina; sen yli kauhistui hän ja suttui nijn wäkewästi, että hän sijnä kijwaudesaan löi nyrkillään kuwaa.

Mutta, että hän nyrkillään rokais eli tapais yhden teräwän naulan, joka oli seinään lyöty, nijn sai hän käteensä sen kaltaisen haawan, että hän joutui yhteen waaralliseen tautijn, josa hän, ei kauwan sen jälkeen ylönandoi hengensä. Nijn muodon ei tainnut isän edellä katsomus estää, ettei poika kuollut olis yheltä Jalopeuralta.

Oppi. Ihminen taitaa wähän, eli lijan arwon panna unien päälle; sillä muutamia unia on todella, joilla on joku merkitys. Mutta ylipään on kuitengin asia tämä: jota wähemmin me unista lukua pidämme sen paremmin me teemme: sillä jos tämä tyhmä luulo kerran on yhden houkion päähän siansa saanut, nijn on tauti parantamatoin.

15 Satu.

Yhestä Hännättömästä Ketusta.

Yxi Kettu oli kerran tarttunut loukkaaseen eli rautoin (eli Ketun sankoin) ja oli ilonen, että hän pääsi sieltä hengisä, waikka hänen täyty jättää häntänsä merkixi. Mutta se näytti kuitengin oudolta ja kummalta ulos, että yhden Ketun piti käymän Hännätönnä; sentähden myös itse sen muistutus saatti hänen suutuxijn elämäsä, erinomattain kuin wahingo oli parantamatoin. Kuitengin, että hän tämän häpiän olis saanut jotensaan peitetyxi, aikoi hän kawaluudella yli puhua ja waatia kaikkia muita Kettuja, että myös antaa poikki-hakata heidän häntänsä; ja sijnä päälle tarkoituxes kuhtu hän kokoon koko kettujen seuruuxen, ja yhesä oppineesa puheesa edes lateli heille, kuinga waiwaloinen, kelwotoin ja häpiällinen asia se olis, että Ketut kantawat pitkiä häntiä.

Nijn pian kuin hänen puheensa oli päätetty, ylösnousi yxi wiekas repo hänen kansa kumppaleistansa ja kuulioistansa, ja rukoili ennen kaikkia saadaxensa tietä, jos se arwosa pidettäwä jäsen sijtä luwallisesta ketun-seuruuxesta, joka nyt oli nijn suurella painolla puhunut häntäin kantamisesta, annoi sellaisen neuwon, nijlle hywäxi, joilla hännät olit; eli jos se kukaties tapahtui paljaastaan sijnä aikomuxesa, että nijtten häpiä ja onettomuus jotka olit Hännätä, mahdettaisin sillä lailla peitettää ja kaunistettaa.

Oppi. Jolla on, tahi luonnosta, eli pahasta onnesta joku wirhi, pyytäis kaikkia kaltaisexeen.

16 Satu.

Yxi Isä ja hänen Poikansa.

Yxi maan mies, joka kunniallisella työllänsä ja uutteruudellansa auttoi ihtensä hywin läpi mailman, olis suonut mielellänsä, että hänen poikansa olisit sijnä asiasa noudattaneet hänen esimerkkiänsä. Koska hän nyt makais wijmmeisellään, sano hän heille: Minun rakkat Lapseni! minä olen welwollinen teille sanomaan ennen kuin minä kuolen, että yxi suuri tawara eli aarnekätkö, makaa kätkettynä minun wijna-tarhasani. Sentähden kaiwakat ja hakekaat wiriästi sen perään, sitten kuin minä olen kuollut. Isä kuoli: ja pojat perit sen wijna-tarhan: he kaiwoit sen ylön alasin, ristin rastin, ja mullistit nurin koko maan, ja ei kuitengaan löynneet rahoja; mutta se runsas woitto kuin heillä oli toisna wuonna, wijna mäestä, wakuutti heitä koko Isän tarkoituxesta.

Oppi. Yxi hywä neuwo on se paras Testamenti, jonga yxi Isä jättää lapsilleen, ja on se sen parempi jos se saatta halun ja kijwauden sitä täyttää.

17 Satu.

Yxi Kalastaja ja hänen Pillinsä.

Yxi Kalamies, joka paremmin ymmärsi pilliä soittaa, kuin kalastaa, istu yhden joen törmälle ja puhu pillijnsä; mutta sillä ei tullut yxikään kala hänen tygönsä. Sentähen pani hän pois pijppunsa, laski ulos nuottansa, ja weti onnellisen apajan. Kuin hän nyt näki, kuinga kalat nuotasa hypit, sanoi hän. Mitkä tyhmät kuhat te oletta, jotk' ei tahtonet tansia, kuin minä soitin ja pelasin teille; ja nyt te tahdotta tansiin ruweta.

Oppi. Kaikki mailmasa pitä tapahtuman wissein ojennus nuorain ja järjestysten jälkeen. Sentähden pysykään jokahinen wirasansa, jonga päälle hän ymmärttää, ja johon hän on kuttuttu, ja älköön sekaantuko toisijn asioihin.

18 Satu.

Yxi Lääkäri ja sairas kipeillä silmillä.

Yxi Tohtari otti päällensä, etta parantaa yhtä Rouwaa jolla oli kipeät silmät, sillä ehdolla, että jos ei hän tainnut häntä parata, nijn ei hän tarwinnut palkkaakaan maxaa. Hän woiteli sitten hänen silmänsä kokonansa yhellä sakealla silmä woiteella; ja kuin hän nijn oli umpi sokkona, otti hän, joka kerta, kuin hän poisläxi, jongun hopia-lusikan, maljan, eli jotakuta muuta kotihin myötänsä, hänen huoneestansa. Wihdoin nijn Rouwan silmät rupeisit paranemaan, ja jota paremmaxi kuin hän tuli, ja jota selkeemmästi kuin hän alkoi näkemään, sen wähemmän hän päiwä päiwältä näki eli jälillä hawaitsi huoneesansa. Wijmmein tuli Lääkäri hänen tygönsä ja sanoi: minun Frouwani! minä olen tehnyt, mitä minun tulikin: teidän silmänne owat täydellisesti paratut ja terweet, sentähden myös Frouwa mahta meidän wälipuheemme jälkeen maxaa minulle minun waiwani. Ack! minun Herrani! wastais hän: minä olen nyt pahemmin ulos joutunut, kuin minä olin sinä ensimmäissä minutina, kuin minä tulin teidän käsijnne ja teidän holhouxenne alle: sillä aina sijhen saakka taisin minä nähdä kultaiset ja hopia astiat, seinä-waatteet, kuwat ja muut kallijt kappaleet minun huoneesani; mutta nyt minä olen sijhen tilaan joutunut, etten minä näe lupi luonnan mitänä.

Oppi. Harwat toisten hywää etsiwät, waan omaa parhastansa.

19 Satu.

Yxi Marakatti (Apinia) ja Kettu.

Koska muinain yxi Jalopeura oli kuollut, tulit eläimet eli mettään kapeet kokoon, ja tahdoit walita ittellensä Kuninkaan sen siahan. Moni tuli waalijn; mutta muutamalla ei ollut sitä näköä, kuin yhdellä Kuningaalla pitä oleman, muutamalla ei ollut sitä ymmärrystä, eli sitä woimaa, kuntoa ja kelwollisuutta, kuin olis saattanut hänen rakastetuxi ja arwoon, eli jotain muuta puuttui; mutta wihdoin edestuli se lystillinen Marakatti ja hänen kummain ilweittensä ja käytöstensä kautta sen matkaan saattoi, että hän sai muitten rinnalla edun, ja en tiedä kuinga monta ääntä eli wootumia enemmän.

Kettu, joka oli itte puolestaan wagasti asioinut ja ajatellut saadaxensa tämän kunnian, pahaxui sitä surkiasti, koska hän näki, kuinga tämä anomus päätyi wastoin hänen ajatustaan. Sillä wälillä arsinoi hän yhtä kälmit rekiä, ja kuiskutti kohta sitä nykysin uloswalittua kuningasta korwaan, että hän salaa taitais tehdä hänelle kelwoxen palwelluxen. Kaikkein armollisin Herra, sanoi hän, minä olen ylös nuuskinut yhden salatun aarnehen yhdes paikas; mutta se on jotain semmosta, kuin on omistettapa Teidän Majestetillenne, ja sentään en minä ole tahtonut rikkoa häntä wastaan. Sen jälkeen johdatti hän Marakattin ottamaan sitä samaa ylös, yhden syötin luoxe, joka oli pantu yhteen ritaan eli kuoppaan.

Marakatti eli Apinia tarttui sijhen rohkiasti, mutta samalla loukkas langeis, ja kuristi hänen jalkansa eli käpälänsä. Woi sinuas kujehellinen ja petollinen kälmi, huusi Marakatti. Woi sinuas sinä kelwotoin ja taitamatoin Kuningas! huusi Kettu: tahdotkos sinä houkka olla toisten hallitsia, ja ei sinulla ole sen werran mieltä, ettäs otat waarin räpylöistäs? (käpälöistäs).

Oppi. Korkia wirka, korkia ymmärrys. Ei kaikki kuningaaxi kelpa.

20 Satu.

Yxi Seppä ja hänen Koiransa.

Yxi Rautio, eli Seppä hawaitsi, että hänen Koiransa nukku yhtä päätä, nijnkauwan kuin isäntä seiso työsänsä ahjon edesä; mutta nijn pian kuin murkina eli puolipäiwä alotettijn oli Koira walweella (hereellä) ja tuli kans saapuille. Kerran kysy sentään Seppä Koiraltaan, mikä syy mahta olla tähän hänen elämänsä; kuinga minä sen ymmärrän ja ylös otan, sanoi hän, ettäs aina alinomaa nukut ja kuorsaat, kuin minä seison alaisimen luona; mutta kuin minä saan jotain haukataxeni, nijn sinä kohta tahdot olla kansani?

Nukkumisella on aikansa, wastais Koira, walwomisella on myös hänen aikansa; ja jokainen asia tulee hywin toimitetuxi, koska se aikanansa toimitetaan.

Oppi. Kaikilla irujamilla on heidän pää-aikomuxensa, kuin owat watsaansa täyttää ja sukuansa lisätä.

21 Satu.

Yhen Jalopeuran naimisesta.

Yxi Leijona (Jalopeura) tuli kerran ylös sytytetyxi rakkaudesta yhteen Talonpojan Tyttärehen, ja anoi hänen Isänsä suostumusta saadaxensa häntä puolisoxensa. Se wastaus, jonga Talonpoika, sen päälle annoi oli melkein törkiä (krouwi) hän ei tainnut millään muotoa sijhen suostua, että hänen tyttärensä pitäis tulla naiduxi yhden pedon ja järjettömän luondokappalen kansa. Jalopeura näytti sen yli julmat kaswot, joka saatti Talonpojan parempijn ajatuxijn, nijn että hän wihdoin suostu tähän naimiseen, kuitengin sillä ehdolla, että Jalopeuran piti ensin antaman ulos temmata hampaansa ja poikki hakata kyntensä; sillä hän sanoi, että tyttärelle se on mahdotoin että nijtä kärsiä.

Jalopeura lähetti kohta yhden Palperin eli Fältskärin perään, joka toimittais kaikki nämät, sillä mitäs ei rakkaus woi ja waikuta, ja mihingäs hulluuteen ei se saata? sitten nijn pian kuin työ oli tehty, tuli jälle friari, eli tämä ylkä, isän tygö, ja muistutti hänelle hänen lupaustaan. Mutta kuin Talonpoika näke, että Jalopeuralla ei enää ollut warustettu, sai hän moodia ja rohkeutta, ja yhellä wahwalla kangella alkoi senkaltaisen leikin, jonga kautta friari (ylkä) jätti pian koko naimisen päälle seisomisen ja anomuxen.

Oppi. Yxi sokia ja hullu rakkaus ei kysy elämän, eikä omaisuden perään, ei huoli kunniasta ei arwosta; waan uhraa haluinsa himoille kaiken sen kuin yxi taitawa ja kunniataan rakastawa ihminen suurna ja arwosa pitää.

22 Satu.

Yxi wanha Jalopeura sairasna, neuwoo poikaansa.

Yxi wanha iso ikäinen ja riutunut Jalopeura joka aikoi pian jättää tämän mailman, tahtoi wielä wijmmeisellään neuwoa poikaansa ja antaa sille isälliset muistutuxensa, manauxensa ja waroituxensa, taitaaxensa hywin ja wijsaasti elää täsä waarallisesa mailmasa. Hän kutsui poikansa luolansa suulle, wuoteensa wiereen ja alkoi näin puhua.

Sinä tiedät, minun poikani! että meidän Jalo sukumme on kaikkein eläinten pelko, ja me olemma kaikkein mettän eläinden ylimmäiset haltiat. Sinä tiedät, millä wijsaudella, ja woimalla minä olen tähän korkiahan ikähän ennättänyt. Minun rohkeudeni ja jaloudeni on kaikille tuttu. Kaikki alimmaiset täyty sen tunnusta, jotka pelwolla ja kunnioittamisella owat suuta antaneet minun waldikkaalleni. Sama jalo weri kiehu sinun nuorisa suonisasi. Sinä olet rohkia, mutta nuori ja wielä koettelematoin. Et sinä olet kokenut nijn paljon kuin minä; et sinä tiedä kuinga waarallinen tämä mailman waellus on: kuule sentähden sinun wanhan Isäs neuwoa, ettei sinun nuoruudes rohkeus ja tietämättömyys joskus sinua saattais wahinkoon.

Tämä on minun yxiwakainen neuwwoni. Sinä et tarwihte sinun jaloudes tähden peljätä yhtään eläintä; kaikki sinä woitat wäkewyydelläs, ja kaikki on sinulle alammaiset; mutta yxi on, jotas mahdat wälttää ja kawahtaa, ja ei ikänänsä antaa itsiäs sen parijn ja pakinoille: se on, ihminen. Se nuori Jalopeura, lähti ulos saalijn pyytöön ja wanhalle isälleen ruokaa hakemaan: hänen nuoruudensa woima teki hänen urhollisexi, rohkiaxi ja pelkämättömäxi; ja että Isä kielsi häntä ihmisen puheille menemästä, se ylytti enemmän häntä, että sen pikemmin sitä eläindä ihmistä ylös etsimään. Hän läxi ulos, ja tuli mehtolasta, yhteen kylään. Hän tuli kyntö pellolle, josa hän ensin löysi, rookasi ja hawaitsi kynnöxellä waollansa seisowata kaxi ikeen alla olewata härkää: hän kysyi heiltä mixi tee täsä seisotta, jotka oletta nijn wäkewät ja isot härät, kuka teidän on nijn sitonut? he wastaisit: ihminen: kuka se on? ja mihenkä se on mennyt? sanoka minulle? minulla olis halu nähdä sitä, ja koetella minun woimaani sen kansa: se mahtaa olla wäkewä, joka on woinnut sitoa teidän, nijn suuret luondo-kappaleet, ikeen alle! minä ikäwöin sitä nähdä. Härjät wastaisit — Se, nimittäin, mies eli ihminen, meni tästä, tuonne taloon, eli huoneita kohden; sielläs hänen lyödät ja saat häntä puhutella. Leijona eli Jalopeura meni taloa kohden, ja ajatteli ittexeen ihminen mahta olla wäkewä, joka on woinut ja jaxanut sitoa nijn suurta, kaxi härkää? mutta ei hän kuitengaan, mahda olla minua wäkewämpi? hän lähestyi taloa, josa hän näki, yhden suuren hewoisen suitsi suusa ja satuloitunna, kijnni sidottuuna, jota hän terwehti, ja kysyi: kuka sinun nijn Jalon, pulskan ja kaunijn luondokappaleen on näin kijnni pannut? Hewoinen wastais: ihminen. Se nuori ja ei wielä mailmasa kokenut Jalopeura sanoi: kuka se on? ja kuhunga se eläin, ihminen on mennyt? Hewonen wastais; se meni juuri tuos paikas, taloon, eli näihin huoneisijn; kyllä se sieltä pian tulee. Leijona, eli Jalopeura sanoi, se mahta olla wäkewä eläin, minä tahtoisin painella ja taistella hänen kansaan, nähdäxeni jos se on minua wäkewämpi, ja seisoi sijnä ja odotti ihmistä. Ihminen tuli wihdoin sijhen: Leijona, eli Jalopeura, terwehtä ihmistä, ja juttelee hänelle, kaikki mitä hän on nähnyt härkäin ja hewosen kansa, ja ihmetellen sanoo: sinä mahdat olla ylön wäkewä, joka nijn suuret eläimet olet sitonut, minä tahdon kamppailla sinun kansas ja painia lyödä; sillä minä luulisin kans olewani nijn wäkewän.

Ihminen wastais: kohta sillään; minä en kiellä sijhen. Mutta ensin on minulla täsä rantteella yxi suuri tamminen pölkky, jonga minä tahdon halki saada; ja ole sinähin nijnkuin kuuluisesti wäkewä minulle sijhen awullinen, nijn sitten me painia lyömmä. Mies rupeis kirweellä tammi pölkyä halkaisemaan, ja löi rauta-wawjat rakoon, ja käski Jalopeuran etu räpylöillään eli kämmenillään tarttua kiskoon; mutta sinä samasa, weti mies waajat pois, ja Jalopeuran kämmenet jäi tammipuun rakoon lujasti kijnni, nijn ettei Jalopeura nijtä jaxanut uloswetää, mies juoxi pois talohon, enemmän wäkiä hakemaan, kangeilla ja keihäillä; mutta Jalopeura joka näki heidän tulewan häntänsä tappamaan, rewäisi tuskasansa ja hengen hädäsä etu käpälänsä että ne katkeis ja jäit tammi pölkyn rakoon, ja juoxi kijruusti pois mehtään sen wanhan Isänsä luolalle, itkein, kiljuen ja pahoin peristen, werisänsä.

Se wanha Jalopeura sanoi: misäs nyt Jalopoikani olet ollut? ja etu kämmenes mistanut? minä olin ihmisen pakinoilla, ja jutteli isälleen koko edellisen jutun; Isä antoi wielä hänelle ja kaikille nuorille jotka owat ittestänsä wijsaat olewanansa ja ei mitään kokeneet mailmasa tämän lyhyen Oppin:

Nijn se käy kaikille jotka ei tottele wanhain neuwoa. Ei oppi ojahan kaada. Ihminen on ittesänsä se kehnoin kaikista, mutta järki tekee hänen wäkewämmäxi kaikista. Ittestänsä on ihminen se waarallisin warottawa. Joh. 2: v. 25.

23 Satu.

Yxi Nuorukainen ja Pääskynen.

Kuin yxi tuhlaaja nuori, joka irstaisudesta oli hutiloinut ja myynyt pois waatteet ruumijltaan, näki kerran Pääskysen lentäwän, joka ennen tawallista aikaansa näytti ittensä kewäillä, nijn hän aprikoi kesän nyt pian lähestywän, ja että hän sentähen ilman pelkoa, nyt taisi nekin jälille olewat waate riepuusa pois-hurwitella. Mutta kohta sen päälle tuli wielä kewät pohjaset ja kylmät kolkot säät, jotka sekä pääskysen että tuhlajan pikaisesti olisit tankistaneet. Täsä wiheljäisyydesä sanoi se nuori pöyhkiä ittexeen. Se hullu Pääskynen on syy meidän molempain perikatoomme.

Oppi. Yxi Pääskynen ei tee kewättä eli suwia; ja tawattomat tapauxet luonnosa ei johdu ojennus nuoraxi. Paras on nuorra tehdä työtä ja koota wanhan päiwän waraxi; sillä ei aina kesä ole, tule talwikin.

24 Satu.

Yxi Koira ja Kukko, jotka olit Matka-towerit (Reisu-kumpalit).

Yxi Koira ja Kukkoi kuljit kerran yhdesä yhtä mehtä matka, jonga he taiwalsit kahden mehtolan synkän läpitse. Mutta taipalella täyty heidän yötä pitää ja lewätä, Koira pani maata puun komuun, ja Kukkoi istui sen oxalle. Puoli yön aikani rupeis Kukko tawallisuuden jälkeen laulaman, josta yxi Kettu joka oli sijnä seudusa sai tilaan, että lähestyä puuta ja terwehtää häntä. Koska hän sinne tuli, ja äkkäisi Kukon ylhällä, nijn hän jo edeltä kättä nuoleskeli suutaan, ja ajatteli ainoastansa. Kuinga hän liehakoitsewilla ja makeilla sanoilla mahtais wietellä häntä alas. Hän wannoi, ettei hän ikään eläisänsä ole kuullut nijn kaunista enkelin ääntä; ja olis hänen ilonsa sitä suurempi ja ulossanomatoin, jos hän sais sylijnsä ottaa sellaisen eläimen, joka hänelle on weisannut nijn suloisen ehto wirren. Kukko antoi hänelle tämän päälle sen wastauxen: sano ensin portin-wartialle täällä alhalla, että hän awaa owen, nijn minä saan sen huwituxen astua alas sinun tygös. Kettu, nijnkuin käskettijn, mutta samasa ulos hyppäis Koira ja puri hänen kuolliaxi.

Oppi. Mailman tapa on, että yxi wuoroin pyytää toistansa wietellä ja pettää.

25 Satu.

Yxi Saita eli Raha-ahnes ja joka kätki ja kaiwoi maahan rahansa.

Yxi wissi warallinen, äweriäs ja rikas, mutta sijnä siwus Saita mies, möi pois kaikki omaisuudensa, ja käänsi kaikki rahaxi. Sitten waloi ja sulais hän ylös kaikki rahansa yhteen tönkkijn, hyrkälesehen eli klimppijn, ja kaiwo sen maahan; silloin hän myös ynnä nijnkuin laski alas sydämmensä ja sielunsa raha-lippaaseen. Ei yhtään aamu puhdetta siwu mennyt, ettei hän etsinyt tätä kulta-jumalataansa. Ja nijnkuin tämä hänen usein siellä kulkemisensa taisi ylösherättää muutamia sijtä waarin ottamaan, nijn haki yxi, joka oli usein tarkan waarin tästä ottanut, hänen tawaransa ylös yöllä ja wei sen pois. Koska mies toista päiwänä sen hawaitsi, nijn tahtoi hän pian tulla hulluxi ja nöyrä päisexi sen tawaransa pois katoamisen tähden. Mutta kuin yxi hänen kranneistansa (nabooreista) näki hänen hulluttawat ilweensä (käytöxensä) sanoi hän hänelle. Mihingä kelpaa kummingin senkaltaiset kujehet ja menot? sinulla ei ole yhtään rahaa ollut, ja nijn muodon ei sinulta olekkaan mitään pois tullut; sinä oot tähänasti ainoastans luullut, sinullas jotain olewan, ja aiwan nijn kewiästi taidat sinä nyt myös luuletella itsiäs, että sinun rahasi owat tallella.

Sinä tarwihtet ainoastansa panna (laskea) yhden kiwen sille paikalla, kusa sinun rahansi makaisit, ja sijnä siwusa luuletella ja uskotella itsiäs, että se kiwi on sinun tawaras, nijn sinun rahasi on sinulle jälle.

Sinä et nauttinu tawarata, koska se sinulla oli; ja et sinä mahda pitää sitä pois tulleexi, nijnkauwwan kuin sinulla on se aikomus, ettei sitä nauttia hyödytyxexesi ja parhaxesi.

Oppi. Se on paljoa parempi, että olla paitsi kaikkia omaisuutta, kuin tulla waiwatuxi ja rasitetuxi kaikilta nijltä harmeilta, huoleilta ja mielipahoilta, kuin on nijtten omistuxen kansa yhdistetty, koska ei imeisellä ole mieltä ja taitoa nijtä oikein nauttia ja wiljellä.

26 Satu.

Yxi Paimen ja nuori Susi.

Yxi Paimen otti yhden Suden pojan sen emältä, ja kaswatti sen ylös ynnä koirainsa kansa. Suden-poika söi, koiran-pennikkain kansa, ja tuli wihdoin isoxi, nijn kuin hekin. Wälistä se tapahtui, että joku ajettu Susi pääsi pakoon, ja koirain täyty, ilman mitään palata kotia jällensä; mutta tämä kaswattee, alju ja koto-susi kijnittä aina juosta, sixi kuin hän saawutti sukulaisensa; ja kuin hän heidän luona oli saanut osansa saalista, palaisi hän aina jälle kotijn isänänsä tygö; mutta silloin kuin mettä häntit melkein pysyit takaloilla; nijn se nuori Susi, ajoittain näki tilan tappaaxeensa jongun lampaan, jonga hän sala söi; jota hän teki usein, sixi kuin Paimen sen äkkäis, ja hirti aljo-suden.

Oppi. Petolliset ja pahan elkiset ihmiset saadaan nijn wähä rehellisixi, kuin Sudet, lammas koirixi eli lambureixi; sillä sukukunnittain wiekas weri happanee ja kihisee suonisa.

27 Satu.

Yxi Jalopeura, Kettu ja Susi.

Metsän Kuningas oli nyt tullut wanhaxi ja kehnoxi, ja kaikki tapiolan joukko, oli nyt welwollisen ylös-passauxensa tehnyt, paitsi Kettu.

Susi ja Kettu, olit yxi pari suurimpia kälmija ja pettäjitä, joka etseit aina somasta tilaa, saada tehdä toinen toiselleen jotain konnan juonta ja kälmitykkiä ja nyt otti Susi tästä tilasta waarin, että Jalopeuran tykönä hywin kyllä leikkaamaan Ketun etua. Hän sanoi sentähden metsän Kuninkaalle: minä taidan wakuuttaa teidän Majestätiänne, ettei mikään muu, kuin ylpeys ja ynseys, ole syy sijhen, jottei kettu nyt tule howijn saapuille, nijn hywin kuin hänen muut kumppalinsa.

Nyt oli se Ketun onni, että hän oli sijnä seinuxella, ja sijnä seidusa saapuilla ja kuuli tämän kaikki; sentähden hän kohta astui edes Jalopeuran istuimen eteen ja, koska hän hawaitsi, hänen mielensä olewan kyllä wihasta kiehuwaisen, anoi hän alimmaisudesa, että hänen Majestetinsä tahtois antaa itsellensä aikaa kullaaxeen hänen syitänsä.

Sitten sanoi hän: Kaikkein armollisin Herra! minun kunnioittamiseni ja uskollisuudeni Teidän Majestetiänne kohtaan, on nijn suuri, että minulla on syy kerskata itsiäni sijtä, ja otan minä itelleni sen rohkeuden, että hänen korkiasa läsnä ollesansa wakuuttaa, ettei se wähintänsäkään ole halwempi, kuin suingin jongun toisten teidän alimmaistenna; ja, minä weikkaan, että he ynnä kaikin, myös täsä tilasa, ei ole nijn paljon murhetta ja ajatusta pitäneet Teidän Majestetinnä parhaaxi, kuin minä yxinäni. Minä olen sittemisen kuin Teidän Majestetinne tuli kiwulloisexi ja sairaaxi juossut sinne ja tänne, yli ympärijnsä, löytäxeni jotain lääkitystä ja wälikappaletta teidän terweydenne jällensä saamiseen, jonga minä myös nyt, pitkällisen waiwan ja perään ajatuxen kautta olen löynnyt; ja on se nijn hywäxi löytty ja koeteltu wälikappale, että minä panen hengeni ja kaulani wetoon, että sen pitä todella auttaman, parantaman ja oleman awuxi. Anna minun sijs se kohta tietä, sano Jalopeura, mikä se olis? se, se on, sanoi Kettu, että yxi eläwä Susi walkaistaan, eli nyljetään eläwältä, ja hänen taljansa (nahkansa) kohta nijn lämminnä ja tuoresna kääritään Teidän Majestetinnä ruumijn ympäri.

Susi seiso sillä aikaa nijn likellä, että hänen töyty kuulla kaikki; jongatähden myös Kettu naurain ja pilkaten annoi hänelle tämän läxyn, ettei hänen ikään tämän ajanperästä pidäis wihaan kehottaman yhtä wallitsewaista alimmaistaan wastaan, waan paremmin hywillä ja rauhaan pään tarkottawaisilla neuwoilla lepyttää häntä.

Oppi. Korwaan-kuiskutteleminen, on se ilkein kuje; kuitengin on se lysti nähdä; kuinga yxi kälmi toisen saattaa langeemuxeen.

28 Satu.

Yhestä Waimosta ja hänen juomari-miehestään.

Yxi Waimo, jolla oli se kowa lykky, että hänellä oli juoppo-lallu miehenä, otti hänen kerran, kuin hän oli päissään kuin sika, ja kantoi hänen luu-karsinaan kuolluitten sekaan. Muutaman hetken perästä, kuin hän luuli hänen jo jotain selwenneen ja kohmelosta ja wijnasta kaljendunehen, meni hän sinne, ja kolkutti luu-karsinan owen päälle. Kuka se on, huusi se juopunut: se on yxi, wastais waimo joka kantaa ruokaa kuolleille. Minun ystäwäni sanoi hän, tuo tänne ennemmin jotain juomaa eli juotawata; ja en minä ymmärrä, kuinga joku ihminen, joka tunde minun, taita tänne tuoda ruokaa ilman juotawata. Waimo meni sen päälle pois, ja sanoi ittexeen: minä näen kyllä, että juopumus on saanut ylikättä hänen tykönään; minä mahdaan nijn kernaasti lyödä peräti pois ajatuxistani, saada häntä sijtä pois.

Oppi. Sywästi juurtuneet tawat owat, kuin toinen luonto meisä, ja ennemmin ihmiset rikki runtellaa taitaan, kuin nijtä jättää ja parata.

29 Satu.

Kuinga yhtä mustaa Muriania pestijn puhtaaxi.

Yxi mies oli kerran ostanut ittelleen yhden Muriaanin sijnä ajatuxes, että sen musta naama oli auringosta nijn mustunut, ja ei luonnostaan, ja että sen edellisen isännän syy taisi sijhen olla, joka ei ollut pitänyt häntä puhtaampana. Hän otti sijs hänen kotijnsa, ja koetteli kaikenlaisella pesemisellä jos ei hän sais häntä walkiaxi, mutta ei hän mitään matkaan saanut, waan teki ainoastansa sillä enemmän wahingota, koska se pitkällinen peseminen weti wihdoin Muriaanin päälle yhden raskaan taudin.

Oppi. Luonnollisia taipumuxia taitaan jotensakin hywän opin ja neuwwon kautta parata; mutta on nijtähin, joita ei millään muotoa taita muutetta eikä ulos juuritettaa.

30 Satu.

Kaxi Matka miestä ja yxi raha kukkaro.

Kuin kerran kaxi matkamiestä käwit yhtä tietä, kumarsi toinen heistä itsensä maahan ja otti ylös jotain, sanoi myös jälistä päin towerilleen: katso, mitä minä löysin, yhen kukkaron rahoja täynnä! ei, wastais se toinen, kuin kaxi ystäwätä yhdes kulkewat, nijn et sinä saa sanoa: minä löysin sen eli sen, waan, me olemma löynneet. Näpisti oli nämät sanat sanotut, nijn kuulu suuri melsket ja rähinä usiammista persoonaista, jotka tulit kijruhtain kijnni tapaamaan yhtä warkaan-seuraa, jotka olit maan-tiellä ryöstäneet. Ah! sano se joka löysi kukkaron; nyt meidän täytyy kuolla. Mitä? wastais, se toinen: sinun ei pidä sanoman meidän, waan minun täytyy kuolla; sillä kosk' en minä saa osaa sijtä kuins löysit nijn et sinä myös tarwihte ajatella, että minä jään puolta hirsipuuta sinun kansasi.

Oppi. Ne jotka tahtowat olla lijtosa seuruuxesa toinen toisensa kansa, nijtten pitä myös tasain osan ottaman sekä hywästä että pahasta, sekä myötä että wastakäymisestä.

31 Satu.

Yhestä onnettomasta naimisesta.

Kotwan aikaa eli kauwwan sitten oli yxi mies, joka oli saanut yhden suuren tora hampaan eli willi wiha kissan, se on, juuri rijtaisen ja toraisen waimon, nijn ettei hän saanut yhtään rauhaa huoneesaan hänen kansaan. Kuitengin tahtoi hän tämän hänen onnettomuudensa alla tehdä mitä hän saatti. Hän koetteli sentään ensin sitä, että hän joxi kuxi ajaxi lähetti hänen wanhempainsa tygö.

Kuin hän nyt tuli jongun ajan perästä ja tahtoi häntä jälle kotia tuoda, sanoi hän hänelle: minun sydämmeni! kuinga näwyi ja käwi sijnä huoneesa eli talosa, josa sinä nyt olit? hän wastais: siellä käy, en tiedä kuinga; mutta nijn paljon taidan minä kuitengin sanoa, ettei yxikään perheestä woinnut kärsiä minua, ei kasakatkaat (wieras työ wäki, päiwämiehet) jotka ulkona kedolla työtä teit; minä näin sen heidän silmistään. Ah! woi, minun akkani (waimoni) wastais mies: jos ne ihmiset, jotka warhain uloslähtewät, ja hiljan kotia tulewat, ja jotka seurawaisesti wähin sinun kansas owat, ei kuitengaan saa rauhaa sinulda misä wiheljäises tilas ei sijs ole sinun mies rukkas, jonga täytyy kaiken ikänsä olla sinun seurasasi.

Oppi. Kuin mies ja waimo ei woi hywin kärsiä toistaan, nijn welwoittaa wijsaus sitä yhtä, ja sijwollisuus sitä toista, että he yxinäisyydes, salaa ja kahden käden päättäwät pienet torat ja sopiwat toisensa kansa, nijn parhain kuin he taitawat.

32 Satu.

Yxi ahne Akka ja sen Kana.

Yxi Kana oli, joka muni jokapäiwä yhelle Akkalle kulta munan. Akka luuli, että koko Kana mahtaa olla paljaasta selkiästä kullasta: sentähden tappoi hän Kanansa; ja ei löynnyt kultaa, eikä enää saanut kulta munia.

Oppi. Joka tytyy wäähään, se on rikas. Mutta joka kultaa aikoo puukolla wuolla eli leikata, se ei saa mitään.

33 Satu.

Yxi wanha Akka, sen Pijat, ja Kukkoi.

Entiseen aikaan, ja silloin kuin ei wielä joka napakalla ollut plakkari uureja, ja joka uroolla seinä kellot pidettijn Kukot huoneisa Rofeitoina ja ajan tietona. Yhellä wanhalla Akkalla oli myös senkaltainen herättäjä, joka lauloi jo puoli yöstä ja sitten aamu puhteella. Akka ylösherätti pijkansa jo warhain Kukon lauluulta, nijn että aamu puhdet tuli heille kyllä pitkäxi; he pidit sentään neuwwon keskenänsä, että tappaa Kukko. Mutta koska talo tuli kukottomaxi, herätti emäntä heidän wielä waremmin, ja wälistä ennen puolta yötä; sillä hänelle nijnkuin wanhalle ja unettomalle oli yö lijaxi pitkä. Pijan sait nyt katua tekonsa, ja olisit mielellänsä suoneet Kukon eläwän.

Oppi. Tee pahoin eli hywin poikani, kylläs edestäs löydät.

34 Satu.

Warkaat, jotka warastit yhen Kukon.

Yxi warkaan joukko mursi itsensä kerran yhteen huoneseen, mutt' ei löynnet siellä muuta, jota he olisit tainneet pois ottaa, kuin ainoastansa, yhen Kukko raukan. Tämä, wapahtaaxensa, edesantoi kaikki mitä hän taisi, mutta erinommattain huusi hän sen palwelluxen päälle, kuin hän aamu puhteilla tekee, herättäisänsä ja kutsuisansa wäkiä työhön. Sinä olisit tehnyt paljoa paremmin, sano yxi warkaista hänelle, jos oosit ollut waiti sen asian haaran kansa; sillä sinun kiljumisesi, jolla sinä ihmisiä herätät, turmelee pois meidän työmme, ja juuri sijtä syystä, me pääsemme monasti hirteen.

Oppi. Se joka yhdelle kuaxi kelpaa, on myrkky toiselle, nijnkuin warasten ylöshirttäminen johtuu kunniallisille ihmisille wakuudexi. Yxi waromattomasti puhuttu sana taita kyllä turmella yhen hywän asian; ja on monella ihmisellä se paha kowa lykky, että hän puheellansa saatta itsensä onnettomuteen eli hengeldänsäkin pois.

35 Satu.

Yxi Kana ja Pääsky.

Kerran yxi hullullanen Kana, makais pesäsä ja hauto kyy-kärmeen munaa, saahaxeen poikia. Yxi pääsky lensi sijtä siwu ja hawaitsi sen, ja julisti Kanalle sen waaran kuin hänen hautomisestaan oli: näillä sanoilla: malta mieles wähäsen, ja ajattele mitäs teet hautomisellas, sillä juuri sijnä samasa kuin sinä kuorit haudotut munasi, nijn wedät sinä edes oman kuolemasi; sillä tämä sinun palwelewaisuudes synnyttä sinun perikatosi.

Oppi. Monella hywän sydämmellisellä ihmisellä on se kowa onni, että hän elättää yhtä lintua joka wihdoin repi silmät päästä, waikka hän kuinga sitä wälttäisi.

36 Satu.

Yxi Äiti ja hänen kaxi Tytärtään.

Yxi Leski-rouwwa, jolla oli kaxi tytärtä, mistais kuoleman kautta sen toisen, jonga hautaamisehen hän toimitti wissit itkewät waimot, joiden piti käymän ruumin jälissä murhet wäkenä. Se jälkijn jäänyt tytär ihmetteli kuin hän näki, että wieraat jotk' ei olleet sukua ei syntyä, nijn surkiasti menettelit itsiänsä hänen sisarensa pois eron yli, ja hänen likimmäiset sukunsa annoit edes näkyä nijn wähä murehtimista. Hän kysy sentään äitiltään, mistä se mahta tulla? Äiti wastais: me, jotka olemma sen edesmenehen sukulaiset, jos me wielä paljongin itkisimme ja parkusimme, nijn en me saa sen enemmän, jaa, ei mitään; mutta ne wierat saawat rahaa eli palkan waiwastansa.

Oppi. Kuin sen kuolleen omaisilla ei ole halua itkeä ja murehtia, nijn täyty toisten maxon edestä sitä tehdä: wanha sananlasku suomalaisilla on: Laulain Pappi rahaa saa, itkein ulosandaa.

37 Satu.

Yxi Sääski (eli Hyttynen) haastaa Jalopeuraa sotaan eli tappeluhun.

Koska kerran yxi Jalopeura kiljui mettäsä, tuli yxi Sääski lentäin, ja istu hänen turpa jouhijnsa (partaan) ja rupeis torailemaan eli rijtaan Jalopeuran kansa, haastain, kumpi heistä molemmista olis kunniallisempi ja urhollisempi ulias ja sankari.

Mitä minä huolin sinun hampaistas ja kynsistäs sano Sääski, jotk' on waan semmoset aseet, jotk' on kaikilla hulluillakin ja kehnomillain hullujen eli waiwasten huonesa?

Mutta mitä urhollisuuteen tulee, nijn haastan, käsken ja manaan minä sinua ulos nyt kohta tämän kautta, ettäs sen pian näytät ja koettelet.

Sitten puhallettijn sota torwijn, ja ne sotiwat käwit kohen ja toistensa päälle.

Sääski tunki itsensä Jalopeuran sieramihin, ja pisti siellä nijn kauwan, että Jalopeura omilla räpylöillään ja kynsillään pahoin haawoitti ittensä, ja Sääski nijn muodon wijmmein tuli woittajaxi. Sitten puhallettijn ero, ja Sääski lensi sieltä pojes. Mutta sitten tällä woittajalla oli se kowa onni, että hän tarttui kijnni hämmähäkin werkoon, josa se sitten sen enemmän sulloi hänen sydäntänsä, ja pisti hänen pernaansa, että hän näki itsensä yliwoitetuxi nijn kehnolta matelewaiselta, koska hän kuitengin ennen oli tullut Jalopeuran ylitse woittajaxi.

Oppi. Onni taita wälistä halwimpain ja ylön katsottupain wälikappalten kautta maahan lyödä kaikkein woimallisimman ylpeyden, nijn että yxi Sääski saa woiton wirttä weisata Jalopeuran yli. Sentähden, ei pidä yhdengään, olkoon se suuri eli pieni, yhdeltä puolen aiwan paljon luullaxeen, eikä toiselta puolen peräti jättää asiata tappion ala.

38 Satu.

Yxi Jalopeura ja Sammakko.

Yxi Jalopeura joka kulki ympärijnsä etsein saalista, seisahti äkistä juoxusaan, kuin hän sai kuulla, yhden hirmuisen porinan ja ulwomisen, ja hämmästyi sijtä melkein. Tämä outo tapaus ajoi tosin wähä esinnä hämmästystä ja pelkoa häneen; mutta kuin hän katso ympärilleen, ja walmisti itsiänsä kohtaamaan jotain suurta eläintä, nijn ei hän muuta hawainnut kuin yhden waiwaisen Sammakan eli ojakonnan, joka tuli kontaten yhestä lammesta.

Eikö se muuta ollu? sano Jalopeura, ja harmista ja mielipahasta suutuxisa, puristi ja kuristi nijn kämmenellään sitä, että Sammakan suolet ulospurskahdit sijhen paikkaan.

Oppi. Ensimmäises päälle karkauxes on työläs wastaan seisoa mielen lijkutuxia; mutta joss me saamma aikaa ajatella päätämme ympäri, nijn taidamme me jälle tyystyä ja tywenexi tulla.

39 Satu.

Yxi Kusiainen (Murahainen) ja Kyhkynen.

Yxi Kusiainen langeis tapaturmaisesti weteen, kuin hän oli juomasa ojan rannalla. Yxi mettä Kyhkynen, joka näki sen, surkutteli häntä, ja heitti yhen pikkusen oxan weteen, että se sai sijhen tarttua ja kijwetä. Ja sillä nyt Kusiainen pelasti hengensä. Mutta wähäsen jälkeen hawaitsi hän yhen metsä miehen, joka latasi pyssyään ampuaxeen samaa Kyyhkyistä, joka nyt istu puusa ja nukkui. Kusiainen juoxi sentään hilpiästi ja kijpeis puuhun, ja pistämisellään ninkauwwan tykki Kyhkyistä, että se antoi itsensä lentoon, ja skyttä jäi seisomaan häpiällä.

Oppi. Kaikilla luondokappaleilla on kijtollinen tunto saaduista hywistä töistä. Ja joss joku sijnä asiasa on laitettawa, nijn on, ihminen: kuitengin Jumalan walwowa edeskatsomus pitää sijtä murheen, ettei kukaan jää palkihtemata osotettujen hywäin töiden tähden.

40 Satu.

Mailman kijtollisuutta hywin tekiötänsä kohtaan.

Yxi iso Kärmes rookais kerran epähuomiosta tapaturmaisesti pudota yhteen wuoren rotkoon (luolaan) ja koska ei itte sieltä woinnut auttaa ittiänsä ulos, nijn huusi ja parkui hän hirmuisesti. Yxi talonpoika, joka oli sijnä seudusa ja sai kuulla tämän porinan, meni kohta reijälle, ja kysyi mikä nyt on? Kärmet walitti hänen suurta onnettomuuttaan, ja rukoili, että talonpoika ennen kaikkia auttais häntä sieltä ulos.

Mies wastais, ei se ole nijn hywä neuwo; sillä silloin saisin minä epäilemätä häpiän ja wahingon, kijtoxexi, nijn muodon kuin semmoiset wahingolliset pedot enimitten osottawat yhdelle pahaa, hywän edestä.

Mutta Kärmet oli ittepintainen ja harras anomisesaan, ja lupais talonpojalle senkaltaisen palwelluxen edestä kaikki ne suuret palkat ja edut, kuin hän ikääns jaxoi ylösajatella. Ja nijnkuin annit, lahjat ja suuret lupauxet myös wälistä sowaisewat ne wijsaimmatkin ja klookimmat mailmasa, nijn ei ollut ihmet, että talonpoika senkautta antoi wietellä ja narrata itsiänsä, auttaman ylös Kärmestä kuopasta (luolasta) joka, ei nijn pian tullut pelastetuxi wangeudestaan, ettei hän pikaisemmin tahtonut ylös niellä pelastajataan.

Olengo minä tosin tämänkaltaista sinulta ansainnut ja sopijko tämä yhteen sinun lupauxesi kansa? sanoi silloin se waiwainen talonpoika. Minulla on kahtia halastu kieli, wastais Kärmes, ja mailma ei maxaa myös paremmin hywin tekiöilleen: jos ets tahdo uskoa minun sanaani täsä asiasa, nijn se ensimmäinen joka tule meitä wastaan tiellä, olkoon meidän rijtamme ratkaisia.

Sitten he seurasit yhdes, ja wähän hetken perästä kohtais heitä (tuli wastaan) yxi wanha hewonen, jolle he asian edespanit. Tämä rijdan ratkaisia sanoi: Minä oon nyt wisitoista ajastaikaa palwellut yhtä ååkaria, ja huomenna tahtoo hän jättää minun rakkarille ammuttaa ja nyljettää: nijn mailma maxaa ja palkihtee hänen uskolioita palwelioitaan sitten lykkäis talonpoika asiansa (apelleraasi) yhelle toiselle, ja silloin sattui yxi wanha koira Duomarixi. Se sanoi: minä olen nyt 10 ajastaikaa seurannut minun Herraani mettäs ja kijnniottanut monta kaunista jänestä ja kettua: nyt on hän käskenyt ampua minua otaan: mailma palkihtee nijn nijtä, jotka hänelle tekewät palwellusta.

Koska nyt talonpoika tästä joutu piukkaaseen ja oli suuresa tuskasa, murheisaan, nijn tuli yxi kettu juosten, jollekka talonpoika salaa asiansa ilmoitti, ja lupais hänelle kaikki kanansa, jos hän taisi auttaa häntä sitä häjystä kärmeestä. Kettu antoi itsensä ylipuhuteltaa sijhen, ja sen syyn-tähden käski hän kärmeen näyttää sen sywän reijän, eli kuopan, josa hän oli ollut, nähdäxehen, kuinga suureesa waarasa hän olis ollut, ja mingä hywän työn talonpoika oli hänelle tehnyt.

Kuin he nyt molemmin tulit luolalle, meni kettu sinne sisälle, ja kärmet seurais häntä sinne, näyttämään sen paikan tiluxia. Sijnä samasa hyppäis kettu ylös, ennen kuin kärmes ennätti käätä itsiään, ja talonpoika, wäli puheen jälkeen ketun kansa, oli kohta walmis, wyöryttämähän yhen suuren kiwen rejjän suulle.

Koska nyt talonpoika nijn oli päässy hänen waaransa, nijn anoi kettu, että hän huomisiltana jättäis hänelle kanahuoneen owen auki. Talonpoika tuli kotijn, ja jutteli koko tapauxen emännälleen, ja mitä hän oli luwannut ketulle hänen tehdyn apunsa edestä.

Mutta muori wastais, että kanat oli hänen, ja miehellä ei ollu walta nijtä poisluwata kellekkään; ja, hän antoi yöllä wahdata kettua, kuin hän hywäs uskalluxes tuli kanahuoneseen, ja sai hänen kijnni. Silloin sanoi kettu: onko tämä oikein tehty, ja maxaa, palkitseeko mailma nijn suurinta hywin tekiätään? tänäpäänä minä hengelläni ja nahallani sen todistan, että mailma nijn kijttää hywin tekiöitään heidän palwelluxensa ja hywän tahtonsa edestä.

Oppi. Mailman maxon ja palkan eli kijtoxen tähen ei meidän pidä ikään mitään edes ottaman; ja sen uskottomuuden ja kijttämättömyyden tähden ei myös mitään hywää laimin lyömän.

41 Satu.

Yxi Karhu ja sen puolisa (naaras-karhu).

Yhen parikunnan wälillä, yhen Karhun ja sen puolisan wälillä, ylös tuli kerran yxi angara koti-rijta, sellainen kuin plaa ylössyttyä yhen jalosti urhollisen isännän ja sen suuriwaldiaan ja itte pintaisen waimon wälillä: he tahdoit molemmin omistaa ittellensä korkeinta waltaa huoneen hallituxesa. Uros karhu huusi sen oikeuden ja edun päälle kuin luonnon laki tygöpanee kaikille jotka on hänen rotustaan (miehen puolille).

Mutta Naaras eli Emä-karhu sitä wastaan perusti hänen puheensa jokapäiwäisen koettelemuxen päälle, edeltä tawattujen luulojen, ja suuren paljouden esimerkien päälle, jotka todistit, että sekä eläimet, että ihmiset hänen rotustaan, olit muistamattomista ajoista hallinneet ja wallinneet heidän miestänsä yli. Ja koska tämä rijta jota kauwwemma sitä enämmän uloslewesi kaikkein eläinden seassa mettässä, ja ei taittu hywällä sowitettaa ja pysäytettää; nijn päätettijn wihdoin, enimpäin äänten eli wootumein kautta, että tämä asia piti laillisen duomio istuimen edes sellwitettämän ja päätettämän.

Yxi Kauris, eli Pukki otettijn tuomarixi, ja kaxi Harakkata, yxi Uros, ja toinen Naaras, joka uskottijn olewan ne linkimmät (liukahimmat ja siewimmät) Advokaatit (asian ajajat) piti kohtuullisesti ja asian omaisesti edeslaskeman kysymyxesä olewan asiat.

Koska nyt asia monilla sanoilla ja suurella puheen korskeudella molemmin puolin oli puhuttu, ajettu ja toimitettu, seisahti wihdoin Pukki seuraawaiseen tuomio-päätöxeen.

Uroxet (miehen puolet) saawat tästees kuin tähängin asti kantaa sitä nimeä, että he owat isännät, miehet ja herrat, koska se heille tygötulee ja sopij luonnon lain jälkeen; Mutta, sitä wastaan Naaroille (eli waimowäelle) tygö omistetaan toimitus ja ulos harjoitus sijtä, nijnkuin yhdexi palkkioxi heidän hilpeydensä ja kawaluudensa tähden koska he owat, nijn siewästi, huomahtemata ja taitawasti tienneet itsellensä omistaa, sen, kuin ei heille tulisi, ja uroot, (koiraxet, miehet) yhden pitkällisen waiti olemisen kautta owat antanehet sijhen heidän äänettömän eli salaisen suostumuxensa, ja nijn muodon wanhan tawan kautta oikeudensa poistuhlanneet.

Oikeuden käymisen kulut taitawat he wälinsä likuitterata ja sopia parahitten kuin he taitawat.

Tämä tuomio ei tosin ollut kaikille mielen jälkeen, nijn muodon kuin tuomari näwyi melkein osottaneensa toisen puolta pitäwäisexi; mutta kosk' ei hän täysillä skääleillä eli todistuxilla taittu sijhen woitettaa, ja hän ilman sitä asian omaisilta oli tullut laillisesti tuomarixi säätyxi ja uloswalituxi, nijn tämä tuomio sillä erällä jäi seisowaisexi.

Oppi. Senkaltaiset rijdat saawat enimitten semmosen päätöxen, kuin pukit ja harakat saawat halunsa ja päänsä jälkeen asiata ajaa ja päättää.

42 Satu.

Yxi Susi ja kaxi Koiraa.

Yxi Susi seiso korkialla kunnaalla, kahtellen ympärijnsä, ja hawaitsi sijtä, kuinga kaxi koiraa purit ja tapellen jatustit toistaan. Tästä somaasta tilasta tahtoi hän ottaa waarin, ja juoxi kohta lammas-lauman tygö, otti pois sen parahimman lampaan kuin hän löysi, ja juoxi sillä pois. Mutta nijn pian kuin koirat sen hawaitsit, jätit he pois heidän keskinäisen rijtansa, juoxit Suden peräsä, tapasit ja saawutit hänen, ja otit pois lampaan, ja purit ja reweit hänen nijn pahoin, että hän wähis hengis pääsi käsistä.

Yxi toinen Susi, joka sai nähdä hänen täsä tilasa, herjäis häntä, tämän hänen ymmärtämättömyydensä tähden, ja sanoi: sinä mahdat olla yxi suuri tomppeli, joka karkaat yhden lauman päälle, jolla on kaxi jaloa koiraa wartiona. Minä petin itseni, sillä, sano se toinen, kuin minä näin, että ne nijn wihasesti keskensä tappelit, rewit ja purit toistaan. Sinä mahdat sijs oppia tästä, sano se toinen edespäin, että koska kaxi ihmistä rijtelewät; ja owat pahimmillansa toisijnsa suuttuneet, nijn he sopiwat sijnä paikas, kuin he näkewät yhden yhteisen wihollisen, ja sen päälle karkaawat yhdistetyllä woimalla.

Oppi. Yhteistä parasta ja hywää pitää aina ennemmin etsittämän ja pyyttämän, kuin omaa ja erityistä.

43 Satu.

Yxi Susi ja Kili (wuohen-poika).

Yxi Susi juoxi kerran siwu yhen talonpojan tarha kartanon, josa yxi pikkunen Kili hawahti hänen owen raosta, ja monella tuhannella tansilla ja hypyllä teki pilaa ja narria hänestä. Sinä rietta, sanoi Susi, jos minä saisin sinun ulos linnastasi ja warustuxestasi, nijn minä kyllä opettaisin sinun hyppimään toisen nuotin ja pelin jälkeen.

Oppi. Yxi kelwotoin pelkuri teke linnan sisällä paljon suurempata menoa, kuin yxi urhollinen sota sankari mualla.

44 Satu.

Yxi wanha Akka ja Susi.

Koska yxi Susi juoxi ympärijnsä hakein eineestä nälkäiseen wattaansa, juoxi hän yhden tollan eli pöxän ohitse, josa yxi lapsi seiso owesa ja itki, ja yxi wanha Kukko toru sitä, sanoen: jos ett sinä ole waiti ja lakkaa itkemästä nijn minä annan sinun Sudelle. Susi kuuli tämän, ja seisahti hywän hetken, toiwosa, että ämmä pitäisi sanansa; mutta kosk ei lasta tuotu, juoxi hän lomputtain pojes, pahoilla mielin. Illan tullesa juoxi hän jälle sijtä siwu, ja silloin löysi hän Akan weisaawan toisesta pillistä; sillä silloin hän taputteli ja hywäili lasta, sanojen: se on aiwan kaunis lapsi suloinen, hywä lapsi, ei se enää itke, jos Susi tuli lapsen tygö, nijn minä lyön Suden kuolliaxi. Sen kultua meni Susi suutuxisa pois, ja ajatteli ittexeen: ei se ole paljon wärtti, eli hyödytä, olla senkaltaisten parisa, joilla ei ole meininkiä (täydellistä ajatusta) sillä kuin he puhuwat.

Oppi. Enemmän pelko kuin rakkaus tekee hywiä ihmisiä, nijnkuin hywiä lapsiakin; ja kuin manauxet ja hywät neuwot ei waikuta mitään, täyty peljätyxen waatia meitä welwollisuudestamma waarin ottamahan.

45 Satu.

Kaxi ystäwätä ja yxi Karhu (kontio).

Kaxi ystäwätä matkustit yhdesä, joilla oli se kowa onni, että tawata yhden Karhun wastaansa. Ei se ollu mahdollinen että juosta pois ja paeta, sentään yxi heistä kipeis puuhun ja toinen heittäysi pitkäxensä maan päälle nijnkuin kuollut. Karhu tuli kohta sitä nuuskimaan ja haistelemaan joka maan päällä makaisi, pani kuononsa sen suuhun, sieramijn ja korwijn, ja päätti wihdoin, että se mahtaa olla kuollu ruumis ja meni tiehensä. Koska nyt Karhu oli poismennyt, astui hänen kumppalinsa alas puusta, ja kysyi häneltä, mitä Karhu kuiskutti hänen korwaansa? hän käski, minun, sanoi hän, toisti waroa itsiäni, että mennä nijtten seuraan, jotka jättäwät ystäwänsä yxinänsä waaraan, silloin kuin parahitten tarwitaan.

Oppi. Jokainen itsiänsä holhoo: mutta Jumala kaikkia.

46 Satu.

Karhun pyytäjä ja Karhu.

Yxi mies oli jo myynyt karhun nahan, ennen kuin hän sen oli kiertänytkään ja tappanut, ja juonut sen hinnan ja rahan suuhunsa. Se, mies meni nyt kumppalinsa kansa ulos mettään, josa karhu rookais hänen, löi hänen kumoon käänteli häntä, nuuski ja haisteli häntä; toinen mies joka oli puusa sillä aikaa, kysyi häneltä, sitten kuin karhu oli pois mennyt; mitäs Karhu sinulle sano? hän sano: se neuwo, ettei karhun nahkaa pidä myymän ennen kuin karhu on saatu.

47 Satu.

Yxi hopero Akka, joka woitelee Tuomareita.

Yxi Akka oli joutunut oikeuden käymiseen, josa hänen asiansa ei tahtonut hänen tyhmän päänsä jälkeen toiwon perästä juosta, edes käydä ja hywää päätöstä saada, jonga onnettomuuden, ja pitkällisen oikeuden wijwytyxen ja asian ylöslykkäämisen yli, hän kerran tuli puhuesaan walittamaan muutamille lain oppineille Adwocaateille jotka sanoit: oletkos woidellut? sinä et ole tainnut woidella herroja ja asian omaisia? ota waari tilasta kuin he owat josain koosa, pöydäsä rualla, eli muolla nijn woitele. Akka otti sanasta waarin: Hankki ittelleen hywin ison Woidet-sarwen, semmoisen kuin lypsy-Akat lehmijen utareille pitäwät; otti sijwen, ja tuli salaa asian omaisten pöydäs ollesa, ja woiteli raswallaan jokaisen waatteet ja turmeli ne hornaan kokonaan pois; josta he suutuit, enemmän kuin lepyit. Mutta Akka päälle seisoi kuitengin, että he tarwihtit woidetta, nijn hänen asiansa juoxis.

Oppi. Woideltut kädet on liukkaat; ja woideldut rattaat juoxewat ja pyöriwät kewiästi, sen tietä hopero Akkakin.

48 Satu.

Yxi wanha Akka ja Kilka (perkele).

Se on tawallinen, että koska ihmiset wetäwät päälleen jongun onnettomuuden, uskowat, ja syyttäwät he kilkaa, että hän on ollut asias. Kerran se tapahtui, että kilka sai nähdä yhden wanhan Akan istuwan yhdesä puusa, (omena puusa) ottakaa waari, sanoi hän nijlle lässä olewille, nijn tee näettä, että kohtasillään Akka putoa maahan, ja taittaa käsiwartensa ja säärensä, ja sitten hän kohta huuta minua, ja syyttä minua. Hywät ihmiset! tahdottako te todista, etten minä ikään ole käskenyt hänen sinne kijwetä.

Wähän hetken päästä Akka tupsahti maahan, nijnkuin kilka oli sanonut; ja Akka sadatteli ja sanoi että kilkan työ se oli, hänelle se olkoon häpiäxi joka hänen sinne saatti. Mutta kilka puhdisti itsensä täydellisillä todistuixilla ja skääleillä, ettei hän ikään ollut sinne häntä käskenyt, eikä häntä puusta pudottanut.

49 Satu.

Melanchtonin Muuriaani eli Trenki.

Oppineittengin kirjat todistawat, että sillä muutoin wijsaalla Philippus Melanchtonilla kolmatta sataa ajastaikaa ennen tätä, oli yxi melkein tyhmä Moriani eli palwelia, joka kerran otti puita eli halkoja pinosta alta päin, ja ei päältä päin järjestään, josta pinon wälttämättömästi täyty kaatua; mutta nyt ole kilka (piru) kerran oman kunnia nimensä tähden nijn wäsymätöin ja uskollinen että hän koko eli kaiken yön seiso ja ylöspiti pinoa, ettei se olis kaatunut, ja kiroten tawallisuuden jälkeen häntä sijtä syytetty: mutta aamulla, tuli se tyhmä ja typerä renki ja otti halkoja alta päin, ja kallistuwa pino kaatu hänen sormilleen, josta hän kiroisi, ja huusi kilkaa: joka wastais, minä olen kaiken yön pinoa ylöspitänyt, ja yhtä hywin sinä tyhmä ja kiukkunen mies teet sen minun syyxeni, joka on sinun oma syysi.

50 Satu.

Yxi wähänen Poika ja Onni.

Yxi Poikainen oli nukahtanut joen törmälle, juuri weden rannalle. Onni tuli sijhen, ja herätti hänen, sanoen: Hywä lapsi, nouse ylös ja mene tiehes, muutoin sinä wieryt jokeen ja hukut, ja silloin sanotaan että minä olen sijhen syypää, eli, kowa lykky (Onni) sen sinne wei.

Oppi kaikeista kolmesta edellisistä Saduista.

Me olemma walmit ja nopsat itsellemme omistamaan kaikki onnelliset tapauxet mailmasa, mutta jos pahoin käy, nijn me jollekkulle pahalle haltialle suututtelemma. Sen yhden me itellemme kaappajamme, ja sen toisen me edeskatsomiselle wiaxi luemme ja panemme.

51 Satu.

Yxi Poika ja yxi Waras.

Yxi Waras tuli yhden Pojan tygö, joka istu ja itki yhden kaiwon (lähteen) wieres, ja kysyi mitä hän parkui nijn surkiasti? ak! wastais poika, minulta pääsi ja käsistäni huilais yxi hopiamalja kaiwoon, ja kuin minun piti wetämän se ylös, katkeis köysi. Waras rijsui kohta kaikki päältään waattehet, ja astui alas kaiwohon, hakemaan hopia skoolia; mutta, kuin hän wähän hetken päästä tuli jälle ylös, ilman mitään, nijn oli se poika koirus sill aikaa ottanut kaikki hänen waatteensa ja juossut pois.

Oppi. Muutamat warkaat on waremmin walmijt hirteen, kuin toiset, ketuilla ketut pyytään. Ja wanha Suomalainen sananlasku sanoo: hylkeen päällä Walaskalat pyytään; ja waras warkaan petti.

52 Satu.

Yxi Talonpoika ja willi Mettä-Sika.

Yxi Pelto-mies otti kerran laihostaan kijnni yhden Mettä-Sian, ja leikkais siltä poikki yhden korwan.

Jälle toisen kerran tapais hän jälle saman Sian, ja leikkais siltä poikki toisen korwan, kuin hän nyt wielä kolmannen kerran sen rookais samasa pellosaan, nijn hän wei sen Howi-Herralle; joka antoi lahdata Sian, ja kuin sen pää awattijn, nijn ei sijnä löytty yhtään aiwoa (ajua) jota kaikki ihmettelit, ja puhuttijn sinne ja tänne tästä kamalasta asiasta.

Armollinen Herra! sanoi talonpoika, jos tällä eläimellä olis ollut joku aiwo, nijn se olis, kuin se molemmat korwansa mistais, antanut sen johtua itselleen waroituxexi, ettei hän enää ikään olis tullut minun laihooni.

Tämä puhet yheltä yxinkertaiselta talonpojalta saatti koko seuruuxen nauramaan.

Oppi. Yxi wanha Suomalainen Sananlasku sanoo: Neuwwo hullua, ei tule mieltä; keitä munaa, ei tule liendä.

Ja, wie Sika Saxaan, tuo sika Saxasta, Sika, Sika ainain (kummingin) on.

53 Satu.

Kettu ja Leopardi. (Kissa-Ilwes).

Kissa-Ilwes koreili, pöyhisteli ja ylpeili kerran, hänen kirjawan nahkansa yli ja monen pilkkunsa yli; mutta yxi kettu kuiskautti hänen korwaansa, ja antoi hänen huomahtemata ymmärtää, että mielen ja ymmärryxen kauneus, ylitsewoittaa kaiken ulkonaisen maalatun päällisen.

Oppi. Yxi hywä ymmärrys on kallijmpi lahja, kuin kaikki ulkonainen koreus.

54 Satu.

Yxi Kettu ja Ijliskotti.

Seurawaisella sadulla saattoi kerran Esoopus, Saamuxen luodon asujamet, jälle hiljaisuteen, yhen waarallisen kapinan jälkeen: Koska yhden Ketun piti kerran Uiman yhen Wirran poikki, tuli hän wirralda wiedyxi yhteen pikkuseen saareen josta hän ei tainnut mihenkään päästä, waan täyty siellä maata, ja tuli waiwatuxi yheltä hirmuiseltä joukolta kärwäsiä, jotka pistit, purit ja imit werta hänestä.

Sijnä oli myös yxi Ijliskotti saapuilla, joka paljaasta kansa kärsiwällisyydestä tarjois ittiään kärwäisiä pois ajamaan hänestä. Ei, sano Kettu, anna ne olla rauhasa; sillä ne on nyt jo nijn werta täynnänsä, että ne tahto haljeta ja pakahtua, ja eiwät taida enää paljon tehdä minulle wahinkota, enemmän, kuin jo tehneet owat; mutta jos ne pois karkotetaan, nijn ilman epäilemätä yxi toinen joukko nälkähisiä weren imejiä tulee heidän siaansa, jotka ei taida jättää yhtä weren pisartakaan jälille koko minun ruumiseeni.

Keisari Tiberius teki senkaltaisesta Sadusta yhen soweljaan sowituxen oman asiansa päälle, koska kysymys oli; Tahi hänen piti wiralta poispaneman muutamia omaa heidän parastaan ettiwiä Läänin Herroja, sillä he rasitit yhteistä kansaa, eli antaa heidän saada pitää heidän sisällä olewaiset ammattinsa?

Keisari antoi silloin mailmalle tietä ajatuxensa tällä seurawaisella Sadulla:

"Oli kerran yxi mies, joka pahoin haawoitettuna makais yhellä maan tiellä, josa kärwäiset tuhansin lensit ja imit hänen haawojaan. Yxi matkamies joka sijtä siwu kulki, surkutteli hänen tilaansa, ja paljaasta rakkaudesti pyysi poisajaa näitä nälkäisiä wieraita. Älä suingaan sano se toinen; sillä kuin nämät owat pois ajetut, nijn täytyy minun otella toisten kansa nijtten siaan, jotka woiwat olla kahta kauhiammat ja näitä pahemmat." Tämä on näyttäwä sano Keisari, kuinga se käwis minun alimmaisteni kans, jos minä muuttaisin heidän walda miehiänsä.

Oppi. Yhellä Sadulla taitaan wälistä paljon toimitettaa ja waikutettaa.

55 Satu.

Yhden yxinkertaisen Akan rukous.

Yxi Akka joka istu juuri Wouwin penkin kohdalla kirkosa, kuultijn aina rukoilewan ja toiwottawan: eläköön meidän Woudi kauwwan Ah! — antakoon hänelle pitkää ikää; mutta kuolkoon meidän Kirkkoherra pian! tämä oli Akan alituinen toiwotus, jonkatähen Wouti hänen kerran kutsu puheelleen ja kysyi, mixi sinä minulle pitkää ikää rukoilet, ja Pappis soisit pian kuolewan? Akka wastais: Ennen teitä armollinen Herra, oli meillä jotain kowa wouti, ja teisä me saimma kowemman, mutta minä pelkään, että joss te kuoletta, nijn wielä kowempi ja kiukkaampi tulee sian: mutta mitä Pappijn tulee, nijn meillä oli hywä, ennen tätä, ja joss hän kuolis, taitas wielä parempi pantaa sialle.

Oppi. Ota Oppi edellisestä Sadusta.

56 Satu.

Yxi Akka joka itki Lehmäänsä.

Kerran tapahtu se kowa onni yhelle Akalle, että hänen paras lypsy Lehmänsä wajois wetelään suohon, ja kuoli sinne; josta Akka tahto kokonaan tulla hoperoxi, itki yöt ja päiwät ja ääneensä lollotti ja walitti: woi minun Tuorikkini, ei se enää ammoen tule minua wastaan kuin minä huhoilen, ei Tuorikin ääni enää luikailee mettäs, ei sitä enää kaju wastaa kankahilla. Tätä teki se hopero Akka ja wielä kirkossain itki katkerasti, kuin Kirkkoherra messusi; ja sitä hän teki monta aikaa, nijn että häneltä wijmmein Pappi kysy, mixi sinä itket kuin minä messuan — Akka wastais: kuin minä kuulen teidän äänennä — Ak! — nijn minä muistan minun Tuorikkini — woi kuinga se oli —

Oppi. On hulluja kylwämätäkkin.

57 Satu.

Yxi Rotta (hijri) joka asui Ruoka-arkusa.

Yxi Rotta joka oli elänyt ja ylöskaswanut yhdesä ruoka-arkusa, ja joka kaiken elinkautensa oli elännyt sillä mitä emäntä sinne oli pannut, rookasi kerran sieltä langeta (pudota) ulos yheltä arkun syrjältä; ja kuin hän juoxenteli ja kuljeskeli sinne ja tänne, että jälle päästä arkkuun, sopeus, että hän löysi yhden juuri makian herkku palan. Ei hän nijn pian ollut sitä maistanut, ennen kuin hän rupeis uloshuutamaan, woi mikä narri ja tolwana minä koko pitkän ajan oon ollut, jok' oon luullut, ettei mualla koko mailmasa olisikkaan onni ollut löyttäwä, wain ainoastansa hänen arkusaan.

Oppi. Yxi tytywäinen mieli ja hywä omatunto taita tehdä yhden ihmisen onnellisexi, misä ikänänsä hän on. Ei pankolla kaswaneet jo koti laattian rikoilla ylöskaswatetut tiedä muuta kuin ylpeillä likansa yli. Mutt on sitä mailmata muuallain, ja woi kuinga lawia mailma on, sano Akka kuin sohi ja koetteli keppillään pirtin aakkunnasta ulos.

58 Satu.

Yxi Pääskynen ja Lukki (Hämähäkki).

Yxi Lukki joka otti waarin Pääskyisen kärwästen-pyytämisestä, päätti kohta tehdä walmixi yhen werkon-pyytääxensä Pääskyisiä; sillä hän katseli Pääskysen lennon kärwästen peräs, kuin yhden esteen hänen luwallisesa omasa elatus keinosansa. Mutta tämä lintu mursi ittensä ilman waiwaa läpi sen uloskehrätyn sijman ja lensi pois koko werkon kansa. Nyt wasta minä hawaitsen sano Lukki, että lintujen pyytö ei ole minun työni; ja nijn hän käänsi ittensä takasin entiseen keinoonsa, nimittäin kutoman werkkoja kärpäisille ja sääskille.

Oppi. Yxi wijsas ei ajjo mitään, ennen kuin hän wälikappaleita uloswalitsee aikomiseensa ja päälle tarkoituxeensa.

59 Satu.

Yxi Mies ja Joki.

Yxi Maan-mies joka aiko yhden Joen eli wirran poikki, mittais sen sywyyden usiammas paikas, saadaxensa tietä, mistä kohdasta hän olis tainnut kahlata sen yli; ja itte mittamisensa ja koettelemisensa alla, hän sen astaitsi, että se oli sywin sijnä josa wesi juoxi hiljaxeen, mutta sitä wastoin matalin kusa niwa paika oli, ja josa wesi enimmän pauhais ja kuohu.

Oppi. Yxi waiti olewa, hiljanen ja sisällänsä pitäwä wiha-mies on waarallisempi, kuin yxi joka menoaa.

60 Satu.

Yxi Kettu ja waimowäen Kokous (Pito).

Yxi Kettu, joka kerran yön-seutuna waelsi yhen kylän läpi, hawahti siellä warpahaisia pidettäwän, eli Pirtti-waimon pidot, josa wieraat otit hywäxensä yhen hywin hankitun Kana-sopan (liemen). Ak! sano hän: Eikö tämä ole mailma kumma? yxi wiheljäinen wiatoin Kettu raukka, saa näpisti kurkistaa sisälle Kana-huoneseen, hakeaxeen sitä ainoastaan, jolla hän henkensä elättäis, ennen kuin te kohta koiranne husutatte päälle.

Mutta kuitengin te taidatta istua täällä ja ylönpaldisesti rawita watsanne kalleilla ruilla teidän kanoistanne ja kukoistanne, paitsi muita, teidän herkkujanne. Mitäs sinä näsäwijsi repo puhut! huusi yxi wanha Akka? minä saan sen sulle sanoa että me syömme omia kanojamme; mutta mitä sinä syöt, sen sinä warastat.

Oppi. Löytyy nijn hywin häweljäitä ihmisiä, kuin luondokappaleitakin; ja nijn kuttuttu saalis, (rappaaminen) saa wälistä nijn kaunijn nimen, kuin omistawa oikeus.

61 Satu.

Puitten Suoruudesta ja wääryydestä.

Yhesä paikasa kerran istutettijn ja kylwettijn puita jotka tosin kaswoit kaikki kaunihixi, suorixi ja hirsixi kelwollisixi, paitsi yxi lyhyt rapamänty, joka jäi wääräxi ja kantturaisexi, ja näytty kamalalta ulos. Tämän mettän isäntä tahto raketa yhtä huonetta, ja lähetti sentähden kirwes miehensä ulos tätä metsistötä hakkaamaan ja kaatamaan, ja hakkamaan jokainnan puun, kuin suingin kelpais johonkuun huoneen rakennuxexi. He teit käskyä jälkeen; ja silloin se wäärä ruma puu yxin seisomaan.

Oppi. Kowan kuuluisat koreudet, owat harwoin onnelliset.

62 Satu.

Yxi Talonpoika joka köyhty kunniasa.

Liki Upsalota asui menneellä sadalla yxi äweriäs ja rikas Talonpoika jonga tykönä kulki usein sangen paljon suuria Herroja, joita hän kaikella kunnialla wastaan otti ja ittensä nijn kulutti, että hän kokonansa köyhtyi; ja nijnkuin köyhydesä ihmiset usein etsiwät wääriä wälikappaleita edestulemiseensa; nijn myös tämä mies menetteli itsensä, ja tuli kälmixi eli kolmen markan miehexi; ja koska hänellä ei ollut kunniata, nijn ei myös enä kengään tullut hänen tygönsä, ja nijn sai hän olla hywäsä rauhasa: teki työtä maansa päällä, oli wiriä ja uuttera, ja jälle muutaman wuoden sisällä rikastui ja tuli warallisexi ja wahwaxi taloxi. Hän rakensi myös nyt uuden kaxi wooninkisen pygningin, nijn että hänen talonsa ja kartanonsa loista kauwas kunnahalta maan tielle: sijtä waelsi nyt muutamana kesänä itse Kuningas siwu, ja nähdesään nijn kaunijn talon, kysyi, kuka siellä asuis? hänelle wastattijn: siellä asu yxi kolmen markan mies, ei sen tykönä nyt tähän aikaan ole kukaan käynyt. Kuningas sanoi: Me tahdomme mennä sinne ja katsomaan sitä taloa; se mies taita olla ymmärtäwäinen mies, joka on nuoon kaunijn kartanon rakentanut. Kuningas tarjois tälle miehelle kunnian jälle; jonga edestä alimmaisuudesa kijtti, mutta kielteli wastaan ottaa; sillä hän sanoi: Teidän Majestetinnä: nijnkauwwan kuin minulla oli kunnia ennengin, nijn wieraita kulki paljon luonani ja minä köyhdyin, jota minä pahon waroin eli pelkään tästäin edes. Mutta nyt nijnkauwwan kuin minä olen ollut kolmen markan mies, eli kunniata, olen minä saanut rauhasa asua ja olen rikastunut.

Oppi. Lijkanainen kunnia, on puolexi häpiätä ja häwiöxi. Usein saadaan ruoka ja juomaa — etc. maantien warrilla, ilman mitään annettaa, waiwa nähdä. Ja wielä nöyrästi kumarta, ja ikänänsä kuin kijttää sen armon edestä että meitä on kulutettu ja köyhdytetty.

63 Satu.

Nälkä-kurki ja Jouhten kuollo-hetkellään.

Yxi Nälkä-kurki oli lässä eli saapuilla, kuin yxi Jouhten weisais sen tawallisen wijmmeisen laulunsa, ja antoi hänelle tietä, kuinka se oli wastoin luontoa, että weisata nijn sopimattomalla ajalla; ja tahtoi tietä, mikä hänellä oli syy sijhen. Sijhen on minulla oikia syy, wastais Joutten: minä pääsen ja astun nyt yhteen tilaan, josa minä tästedes olen wapa ansoista, nuoleista ja luoeista ja näljästä; mixen minä sijs olisi iloinen senkaltaisen wapahduxen yli.

Oppi. Kuolema on se wijmmeinen hywästi jättäminen kaikista nijstä rasituxista, waiwoista ja waaroista, kuin tätä elämätä seuraa.

64 Satu.

Yxi Leski-waimo lohduttamatoin.

Oli yxi nuori waimo, joka murheesta miehensä sairauden tähden olis pian ennen aikojaan saattanut kuoleman ittelleen; mutta hänen hywä isänsä teki kaikki mitä hän ikänänsä tiesi, saattaaxensa häntä tyystytetyxi; Rakas lapsi, sano hän, me olemma kaikki kuolewaiset: ole rohkia, minun tyttäreni; anna sen wijmmeisen pahan tulla, minulla on parempi mies sinulle warasa, kuin tämän olet mistanut. Ah! minun isäni, sano hän, mixi nimitättä te toista miestä? Tee olisia nijn kernaasti saattaneet pistä puukon minuun: ei, ei, minä en tahdo kaikkena elinkautenani enää ajatella toisen miehen päälle.

Ei kauwwan sen jälkeen kuoli hänen sairas miehensä, ja silloin hän tahto juuri pakahtua sydämmen murheesta, tuli likimäärin nöyräpäisexi, löi rinnoillensa, ulos repi hiuxiaan, että joka mies luuli hänen tulleexi kokonaan hulluxi. Mutta kuin hän sai wähä päänsä ympäri ajatella, pyhki hän pois kyynneleet, nosti ylös silmänsa ja huusi: tapahtukoon Herran tahto; ja meni sitten isänsä tygö ja sanoi: Rakas isäni! Entäs se toinen mies, josta te mainihtia, onko se kaukana?

Oppi. Satu antaa tietä, että Leskein kyynnelet taitan kewiästi pois pyhittää, ja ettei se ole peräti mahdotoin, että hengis pitää Leski-waimoja miehen kuoleman jälkeen, ja kuinga mahdollinen se on, kaiken maahan panias murheen jälkeen, lohdutta häntä sillä huwituxella kuin hänellä on olewa toisen yljän sylisä ja käsi-warsisa.

65 Satu.

Yhden Leski-waimon naimisen halusta.

Yxi Leski-waimo sano kerran hywäsä uskalluxesa, hänen Nepaalleen: minä olen pian peräti hukas, kuin ei minulla ole ja minä saa, yhtä siiwollista ja raitista miestä, joka minun huoneen hallitustani katsoo ja holhoo; ja täsä asiasa minä tahdon kaikkein ennemmin neuwwotella sinun kansas, nijnkuin minun uskollisimman ystäwäni kansa. Joss sinä tahdot täsä asiasa palwella minua, nijn älä suingaan unohda pois tätä parasta asian haaraa: minä olen nijn sijsti waimo, että minä oikein kyöläyxellä ajattelen makauxesta awio-wuoteesa. Minä palwelen sinua mielelläni, wastaisi hän Nepaansa, ja nyt minä tiedän sinun mieles ja ajatuxes: mutta se taita olla työläs löytäxeni sellaista miestä, jolla olis kaikki nämät omaisuudet. Ja sillä sanalla meni se hywä akka pois, mutta päiwällä sen jälkeen tuli hän jälle Lesken tygö, että hän oli löynnyt yhden miehen joka oli juuri hänen mieltään myöden. Minä olen sinulle uloskatsonut ja uloswalinnut yhden miehen joka on uuttera ja toimellinen, ja joka juurta jaxain ymmärtä kaikki tarpeelliset työt; mutta nijn totta kuin minä elän, niin en minä tainnut löytä, kaikkein näitten hywäin omaisuutten alla, yhtään joka olis tainnut estää sinun kyöläystäs, jostas puhuit. Se ej tee mitään asiaan, wastais Leski, minä wihaan heikkoutta, mutta en minä taida hyljätä hywää awua.

Oppi. Waimo-wäki owat kaikki yhen kallaisesta luonnosta, ja enin osa heistä yhenkaltaisesta mielestä; ja yxi waimo tuntee omisa suonisaan mitä toisen walta suoni tykyttää, ja taita wähällä waiwalla tulkita ja tietä toisen illweistä ja puolesta sanasta mitä hän on wailla.

66 Satu.

Hijret ja Tammi puu.

Hijret luit sen aiwan waiwaloisexi, että yhtä päätä kijwetä ylös Tammeen, joka suupalan tähden, kuin heidän piti saamaan ruaxi wattaansa, niin että he kerran päätit, hampaillansa poikki sa haamaan ja järsimään puuta, ja niin antaa Tammen terhot maahan pudota yhtä haawaa; mutta muutamat heistä olit taitawammat kuin toiset, ja yxi wanha hywin kokenut Rotta käski heidän perään ajatella mitä he tekewät; sillä sanoi hän, joss me nyt turmelemme ja häwitämmä meidän elättäjämme (ammamme) kuka meitä sitten tästäedes elättääpi?

Oppi. Että päättää jotain ilman perään- ja edellä ajatusta on yxi ylpiä hulluus; mitä yhestä asiasta seuraa, on se ensimmäinen josta aina esinnä on waari ottaminen.

67 Satu.

Karhu ja Mettiäiset.

Yxi Karhu suuttu kerran niin kiwasti yhden Mettiäisen pistoxesta, että hän juoxi kuin wimmattu Mettiäisten pesälle, ja käänsi ylön alasin eli mullisti kaikki ne mesi-kannut, kuin hän siellä löysi. Tämä ylellisyys ja wäkiwalta saatti kaikki Mettiäiset ulos lentämään, jotka kaikin rupeisit häntä pistelemään: ja wasta jälistä päin tuli hän ymmärtämään, kuinga se olis ollut parempi ylönkatsoa yhen wähän wastuxen, kuin wetää päällensä monen tuhannen päälle karkauxen, yhden wähän hyödyttäwän mielen liikutuxen ja pikaisuuden kautta.

Oppi. Parempi on antaa yhden kelwottoman Rietan, kostamata antaa pilkata ittiänsä, kuin yllyttä ja härsyttää koko joukon häpemättömiä konnia päällensä.

68 Satu.

Yxi Jalopeura ja Rotta.

Yxi Jalopeura oli joutunut langeta ja sisälle kietoua metsä-miesten juoniin ja pauloin, ja huusi yhtä Rotta joka meni siitä siwu, että hän tahtois olla niin hywä ja auttaa häntä werkosta, wakuutuxella, ettei hän koskaan tahdo unhottaa sitä hänelle osotettua hywä työtä. Rotta järsi ja puuri langan poikki; ja kuin hän niin oli auttanut Jalopeuran irralle, anoi hän häneldä saadaxeen sen tytärtä waimoxeen waiwastaan. Jalopeura oli ylön jalo, että hän olis kieltänyt hänelle jotain: mutta se pahin oli, että juuri kuin se uusi puoliso piti astuman morsian-wuoteesehen, niin hän huomahtemata rookais jalallaan astua sulhasen päälle ja rusensi hänen kuoliaxi.

Oppi. Täsä näytetään kuinga wäkewä yhden hywän luontoisen kijtollisuus on; ja yhden järjettömän rakkauden hulluus, nijn myös se wiheljäisyys, kuin seuraa nijtä naimisia, kuin tapahtuu nijtten persoonain wälillä, jotka owat erinkaltaiset ja ei wertaiset.

69 Satu.

Yxi Talonpoika, joka rupeis Sotamiehexi ja sitten Kauppamiehexi.

Woi kuinka suuresa orjuudesa ja wiheljäisyydesä minä elän huusi kerran, yxi Herran kartanon työsä wäsynyt ja tuskaunut Talonpoika; sillä minun täytyy kuluttaa kaikki minun päiwäni ojimisella, kyntämisellä, sonnan wedolla ja kylwämisellä, ja en minä kuitenkaan wihdoin tule muuxi kuin minä olen. Minä pysyn aina tämmöissä. Sotawäesä kuitengin päästään kunniaan, ja yxi ainoa onnen tapaus taitaa yhden miehen saatta ikuiseen kunniaan ja arwoon. Totisesti minun pitää parata tilani, toimitta ittelleni hewosen ja sota aseet, ja koetteleman minun onniani sodasa. Hän meni sijs pois, täytti aikomuxensa, ja odotti sitte että joku sodan-tappelus olis tapahtunut; mutta kuin hän rupeis ajattelemaan, että hän siellä kukaties mistais kätensä ja jalkansa, päätti hän jälle mennä takasin kotia. Kuin hän niin käweli jongun ajan raskasna Riddarin ajatuxilla sai hän toisen uuden joukahduxen päähänsä. Minä taitaisin, ajatteli hän, tehdä paljoa suuremman onnen, joss minä rupean Kauppamiehexi. Tämä ei niin pian hänen mieleensä joukahtanut, ja sytyttänyt halua sijhen, ennen kuin hän toimitti ittellensä aluxen, wuokkrais sen, ja meni merelle woiton ja tappion päälle. Nyt hän jo rakensi ajusaan linnoja ilmahan, ja luuletteli ittiään, että hänellä jo oli molemmat Indiat arkuisansa, ennen kuin hän oli hywin laskenut ulos koti-rannalta. Mutta meidän kauppamies sai pian katua kauppojaan.

Yxi wäkewä myrsky tuli joka wei hänen aluxensa karille ja hieta riweleille, josa kauppamies, alus kalu ja kaikki tyynni onnettoman haaxi-rikon kautta hukuit ja pois tulit.

Oppi. Huikendelewaisuus ja ympärinsä häälywä mieli on enimmitten meille ihmisille wahingollinen.

70 Satu.

Yxi Joki (Wirta) ja Lähde.

Kerran ylös tuli yxi rijta yhden Joen ja yhden Lähteen wälillä, sijtä, kuka heistä olis etuisampi ja parempi toistaan. Joki ylpeili paljon wetensä ja kalainsa yli kuin hänellä oli; ja kehu kuinga hän paljon wettä wiepi mereen, purjehtiwaisten hywäxi; ja että hänen rannoilleen monet kaupungit, kylät ja huoneet raketaan, ja että hän sekä ihmisille, että eläimille paljon hyödytystä ja iloa matkaan saattaa. Wielä sanoi Wirta, sitä wastaan niin Lähteellä on pimiä juoxu maan kamaran alahitte; se maka niinkuin peitetty lewän alla, ja niinkuin warkahin tulee edes päiwän walkeuteen, ikään kuin hän häpiäisi näyttämään päätänsä. Tämän ylpiän ja kowan häwäistyxen otti Lähde niin pahon ylös, ja pahaxui niin suuresti sitä, että hän mietti kostoa, ja tukki kaikki pienet ojat ja weden juoxut, ja niin esti weden walumisen Jokeen, niin että Joen juopa wähän ajan sisällä kuiwi ja kurehtu niin että kalat kuolit ja mätänit mudasa, hywin ansaituxi rangaistuxexi Joelle, joka oli ittestään kerskannut ja ittelleen tygö lukenut sitä kuin, alkulähteelle tuli josta hän sai kaiken sen siunauxen kuin hän nautti.

Oppi. Se joka ittiänsä kerskaa jongun edun tähden, hän häwäise sitä, joka on ensimmäinen alku ja lähde sijhen.

71 Satu.

Yxi Pahan elkinän pahan tekiä, ja Kilka.

Yxi kuuluisa pahan tekiä, joka oli tehnyt monta hirmuista paha työtä, ja joka kerta sen tähden saanut wihtoja ja rangaistuxen; meni wihdoin ystäwyyden liittoon Kilkan kansa, että hän hänen pelastais ja auttais niistä waiwoista, joihin hän oli joutuwa tästäin edes. Tämä hänen liitto-weljensä auttoi häntä kistusta, arrestista ja fankeudesta yhen kerran toisen perään, aiwan monasti; ja joka kerta kuin hän pahain retkeinsä tähden tuli kiini otetuxi, niin hän pyysi Kilkaa auttamaan itsiänsä. Mutta wijmmein kuin hän waiteli häntä awuxehen, tuli Kilka hänen tygönsä, olallaan kantain ison läjän wanhoja kenkirajoja, ja antoi hänen selkiästi tietä hänen ajatuxensa. Minun ystäwäni, sanoi hän, en minä kestä kauwemmin senkaltaista juoxua sinun tähtes, ja en taida sinua enää useimmin auttaa. Minä olen kyllä jo kauwwan juossut sinun palwelluxesas, niin että minä olen kaikki hajalle kuluttanut nämät kengät, ja et sinä ole minulle antanut hopi äyriäkään, ostaaxeni ittelleni uusia; sentähden ett mahda pahaxua, joss minä nyt annan sinun istua täällä pelastamata.

Oppi. Perkele auttaa omiaan ajaxi, mutta kuin parahitten tarwitaan, nijn hän jättää ne waaraan.

72 Satu.

Yxi wanha Akka ja Kilka.

Kilka pahaxui kerran sangen suuresti, ettei hän kolmen ajastajan sisälle saanut yhtä parikuntaa torumaan, riitelemään ja suuttumaan wälinsä, waikka hän monella juonellaan oli sitä ajatellut. Hän menee sentähden pois, ja rookaa tiellä yhden wanhan Maalina nimeisen Akan, Pirjetän tyttären, ja juttele hänelle koko asiansa ja aikomisensa. Akka sano, mitäs annat, niin minä heidän saan kolmes päiwäs riitaisexi: Kilka lupaa yhden uuden kenkä parin. Akka meni, puhutteli ensin waimoa, ja sanoi, sinä olet tosin rakastanut miestäs, mutta wielä rakkaammaxi sinä tulet, joss sinä nyt hänen päätään tappaisa (etsiesä) leikkaat ne 3 karwaa jotka on hänen leukansa alla kurkku torwen päällä joita et sinä ole ennen tainnut hawata. Miehelle meni hän ja sanoi toisin: nyt kuin waimos tästedes päätäs ettij, niin se leikkaa kurkus poikki. Akka joka oli molemmat willinnyt, saatti tämän parikunnan ensimmäises tilas riitaisexi, sillä kuin waimo tawallisuuden jälkeen miehensä päätä täiteli, ja rupeis ensin, Akkan neuwon jälkeen niitä kolmea karwaa leuwan alta leikkamaan, niin mies luuli, että hän nyt leikkaa hänen kurkunsa, josta hän pillastui suuttu ja wihastui ja löi waimoaan; ja murhat tulit, josta sekä piru että Akka ihastuit, ja Akka woitti wetonsa; niin että Kilkan täyty hänelle tuoda sen luwatun uuden kenkä-parin. Mutta koska Kilka näki Akan — niin ei hän tohtinut lähellekkän tulla — waan tuolta — kaukaa, pitkän rijuwwun eli tangon nenästä tarjos Akalle kenkä parin —. Jota Akka ihmetteli — mutta Kilka sano: sinä olet Malina pahempi minua, niin että minä pelkään sinua, engä tiedä mitäs konstia taitaisit kukaties minullekkin tehdä. Joka sinun Malina tietää ja tuntee ei se sinua osta.

[Tämä Satu pahasta Maalinasta ja Kilkan kenkä parista ei ole tämän päiwänen, waan se mahtaa olla hywin wanha; koska se todella, nijnkuin minä itte olen nähnyt, löytän Hattulan kiwi-kirkon katon alla seinuxella näin maalattuna kuin sadusa kuullan. Tämä Hattulan kiwi-kirkko Hämeen maasa on rakettu v. 1250 nijstä tijleistä, kuin jäi Häämeen linnasta, Päjjänteen rannalle; Herrenäsin niemelle; ja on nijn muodon wanhempi Stukkhulmin Kaupunkia.]

73 Satu.

Yxi Mies joka petti Kilkan.

Oli ennen ollut yxi Porwari joka teki Kilkan kans sen liiton, että hän laittais hänelle sen onnen, että kaikki hänen kräämänsä ja rihkamansa wähän ajan sisällä tulis myydyxi, ja joss se tapahtuu, niin hän tahto olla hänen palweliansa. Tämä tapahtu, ja kaikki kalu tuli myydyxi. Mies tuli murheellisexi ja lupaus päiwä lähestyi. Sen hawaitsi yxi Akka Maalina, kysy mieheltä, mikä sinun puuttuu ja mitäs murehdit? Mies ei tahtonut ensin sanoa tätä syytä suruunsa; mutta wihdoin ilmoitti kaikki. Maalina wastais ei ole wielä hätää, teetä nyt yxi klasi kaappi, ja pane minä sinne istumaan, ja kuin Kilka tulee ja kysyy joko kaikki on myyty, niin sano: wielä minulla on täällä kaapisa wähä myymätä. Kilka tuli määrättynä päiwänä ja kysyy mieheltä, joss hän nyt kontrahin jälkeen on kaikki myynyt ja näyttää klasi kaapin ja sanoi, siellä on wielä myymätä. Koska Kilkaa sen näki ja awais kaapin, josa Maalina oli niin hän sormellaan kokotti ja wiheltäin sanoi: Jaa, jaa Maalina, sinäkös siellä olet, jaa, jaa Maalina joka sinun tuntee ei se sinua osta; ja nijn meni kijrusti pois ja jätti miehen rauhaan.

74 Satu.

Yxi Pohjatoin Säkki.

Yxi mies oli Kilkan kans tehnyt sen lijton, että kuin hän wain saa yhen säkin täyden rahaa, niin hän saa hänen, mies otti säkin lainaan pappilasta, ja leikkais pohjan pois, teki rejjän kirkon holwijn eli lakeen ja sito säkin suun siihen awoinna. Kilka kanta rahaa, hengen jälkeen, niin ettei hän wihdon tiedä, neuwoa mistä hän enemmin sais hopia rahaa, ja kysyy wihdoin mieheltä, mikä sun säkkisäs on, kosk ei se jo täydy (sillä säkki oli pohjatoin ja juoxit kirkkoon, joka kyllä weti ja ei täytynyt) ongo se oma säkkis waan kenengä? mixei se jo täydy? mies wastais, ei minä olen sen lainannut Pappilasta — ja so, sen säkin minä tunnen, sano Kilka suutuxisa, ja mene päätänsä wääntäin tiehensä, pahaxuen että hän oli niin paljon Rikstaaltereita kantanut pohjattomaan säkkijn, ja häpiällä tapannut wetonsa.

75 Satu.

Yxi leikkinen-mjes ja yxi Raha-Ahnes.

Oli yxi leikkinen ja lystinen mies joka kerran Paawi kunnasa tahtoi koetella yhden Ahneen Pispan andeliaisuutta. Hän meni hänen tygönsä uuden wuoden päiwänä, toiwottamaan hänelle yhtä hywää uutta wuotta ja anoi häneltä kymmenen Tukaatia kullasa uuden wuoden lahjaxi. Oletko sinä willisä, wastais Pispa, pidätkö sinä minun niin tyhmänä ihmisnä? luuletko sinä, että minulla olis niin wähä mieltä, että minä ulos jakasin niin paljon rahaa yhden suuri kijtoxen edestä? korkiasti kunnioitettawa Herra, sano se koirus, joss se on paljon anottu, niin olkoon ainoastansa yxi Riikin tallari niin minä tahdon sengin lahjan edestä kiittää; mutta ei Pispa tahtonut senkään lahjan kansa ulos. Se leikkinen mies sanoi sitten, että hän tytyy kupari äyriinkin, mutta se tuli kansa kieltyxi häneltä. Koska nyt sijs se koirus näki, ettei täsä ollut yhtään rahan saalista, sanoi hän Pispalle: Teidän korkiasti kunnioitettawaisuudenna, tahtois sijs olla niin hywä ja antaa minulle siunauxensa: aiwan mielelläni, kernaasti wastais Pispa: Lankia polwillesi, niin sinun pitää saaman sen saman; ei korkiasti kunnioitettawa Herra, sanoi se toinen, nyt en minä tahdo otta teidän siunaustanna; sillä joss te olisia pitäneet teidän siunauxenna yhden puoli äyrin weroisna, niin että te ikään olisi sitäkään minulle tahtoneet tärkiästi jakaa.

Oppi kolmesta edellisestä Sadusta.

Ahneus on kaiken pahuuden juuri, ja pahin kuin se nijtten hengellisten luona löytyy. Se saatta wirkamiehen wihattawaxi; se jälle saattaa wiran ylönkatseseen; ja wiran ylön katse saattaa sen hyödyttömäxi nijtten tykönä joilla sijtä pitäis oleman hywää eli hyödytystä.[1]

76 Satu.[2]

Yxi Pappi ja muutamat päärynät.

[1] ja [2] Nämät molemmat edellisit sadut owat ennen tätä trykätyt Westeråsis w. 1767. joiden päälle kirjoitus on: Allehanda Sedolärande Fabler til nöjsamma tidsfördrif, med Censur eller Imprimatur af N. von Oelreich.

Yxi hywäin päiwäin Pappi, joka oli kuttuttu puolipäiwälliselle häihin, rookais tiellä koko joukon päärynöitä. Miehellä oli kyllä halu tehdäxeen niistä hywän eineen; mutta kuin hän mietti niitä herkkuja kuin hänelle häisä oli epäilemätä hankittuna, ylön katsoi hän päärynät, polki ja tallais niitä ja meni matkaansa. Wähä kauwemma kulkeisaan, tuli häneen eteensä yxi wirta, jonga poikki hänen piti, mutta sijnä oli niin paljon wettä, ettei hän päässyt sen poikki, ja täyty niin palata takasin yhtä hywänä kuin hän tuli, ja tehdä ittellensä atrian niistä samoista pääryynöistä, kuin hän ennen oli ylön katsonut ja polkenut.

Oppi. Nälkä on paras suola ja kryydi ruasa. Ja yxi wanha Suomalainen Sananlasku sanoo: Sijhen kaalin kuins nyt syljet, sijtäs wielä syöt.

77 Satu.

Yhestä Waimosta joka tahto kuolla sairaan miehensä edestä (siasa).

Yxi Waimo parka tahtoi tulla miltei ikään pois järjeltä ja taidolta, pelwosta, että hänen piti mistata miehensä. Se hywä mies oli sairas, ja ei kattottu muuta kuin kuolemaan; ja ei mikään muu tainnut häntä kuolemasta pelastaa, kuin joss kuolema ottais waimon hänen siaansa. Waimo huusi ja kuhtui kuolemata niin kauwan, sixi kuin hän wihdoin tuli hänen tygönsä hirmuisesa muodosa. Waimo nijjas, kyykisti ja kumarteli hänen edesään sangen sywästi, ja sanoi: Armollisin Herra! älkään erehtykö ja wäärin ottako, sillä se persona jota te etsittä, hän makaa tuolla sängysä.

Oppi. Se on tawallinen, että moni sanoo, hän tahtoo kuolla ystäwäinsä edestä; mutta kuin se tulis sen päälle nijn nähtäisin, että se oli turha ja löyhä puhet.

78 Satu.

Yhen Aasin toiwotusta.

Yxi Aasi toiwotti kylmällä talwella lämmintä ilmaa (suwea) ja suun täyden ruohoja purraxeen, yhen kylmän tallin ja kuiwan mehuttoman olki kuwun siaan. Aikanansa tuli se suloinen suwi sää ja tuores ruoho kaswoi; mutta sen kansa seurais myös paljon wetoa ja työtä, että Aasi wähän ajan sisällä niin kyllästyi ja suuttu kewäimehen, kuin hän ennen oli talwehen kylläynyt. Hän rupeis sitten toiwottamaan keseä; mutta nijstä wedoista ja ajoista, kuin seuraa elon aikan, oli hän nyt pahemmin ulos tullut, kuin kewäillä: ja luuli hän, että wasta syxyllä hänen paremmin käwis käteen; mutta silloin rasitettiin hän wielä enemmän puun hedelmäin, poltto-puitten ja muun talwen waran kantamisella ja wetämisellä enemmän kuin ennen. Wihdoin kuin hän oli lakkaamattoman työn alla wäsyttänyt ittensä koko wuoden ympärijnsä, niin oli hänen wijmmeinen toiwotuxensa jälle talwen päälle. Niin muodon hänen täyty päättää ja lopetta hänen walitus wirtensä, sijtä kuin hän alotti.

Oppi. Yhen huikendelewaisen ihmisen elämä on yxi alinomainen waihedus turhista toiwotuxista ja kelwottomasta epätytymättömyydestä. Yxi huikendelewa mieli ei ikään taida tulla rauhoitetuxi; ei se ikään löydä yhtään aikaa, joka on paitsi waiwaa. Yhdes wanhas sananlaskus se kuuluu: Pahalla sialla on paljon wikoja, muunamaa kylmä, muuna kärsä kipiä.

79 Satu.

Kissa ja muutamat Hijret.

Koska iso joukko Hijriä kurkistit rejjistään ylös, kattoaxensa ruokaa, äkkäisit he yhden kissan hyllyllä, joka makais niin hiljaa, ja näytti niin hiljaiselta ja siewältä, niinkuin ei hengeä eikä hengitystä olisi ollut hänesä. Hywin niin, sano yxi Hijristä, se mahta olla yxi luondokappale hywästä luonnosta, sen minä takaan; sen me taidamme lukea ja nähdä hänen ulkonaisesta kahtannostaan, ja on minulla niin suuri halu, kuin joskus jollain, että tulla ystäwäxi sen kansa. Niin kuin hän sano, niin hän teki, mutta niin pian kuin se siwiä Mirri ulottu häneen teräwillä kynsillään, sai hän oppia tietä, ettei kaunijt kaswot aina ulosmerkitse ja tietä anna mielen laatua.

Oppi. Ei kaikki kulta kuin kijltää. Kaunis kakku päältä nähden, ehk on alta akanainen. Ulkonainen ystäwällisyys ja näytetty suloisuus ei kauwwas ulotu, waikka se ajaxi taita pettää muita, ja wälistä hänen itensähin.

80 Satu.

Yxi Mettä-Sika ja Kettu.

Koska yxi Mettä-Sika hioi hampaitaan yhtä puuta wasten, käwi yxi Kettu sijtä siwu ja sanoi: ystäwän mitäs tällä luulet? empä minä näe yhtään syytä sinulla sijhen? Sika wastais: tosin minä sen teen sen wuoxi, niin muodon kuin se on hiljan hioa miekkaa, kuin minun päälleni karataan ja minun täytyy tapella ja wastata itsiäni.

Oppi. Rauhan aikana on paras pitää waransa. Suomalainen Sananlasku sanoo: Wasta aika Hijren haukotella kuin on puoli Kissan kidassa.

81 Satu.

Yxi Kettu ja Jänes.

Kettu ja Jänes jouduit kerran suureen rijtaan toinen toisensa kansa sijtä, kumpi heistä parahitten taisi auttaa itsiänsä edes täsä waarallisesa mailmasa. Kuin minua tawoitetaan ja jälistä ajetaan, sano Jänis, taidan minä kaunijsti jättää koirat jaloillani ja päästä heistä. Luuletkos sinä, sano Kettu, minun halwemmaxi? minä olen wietellyt monta heistä minun juonillani ja wiekkaudellani, usiamman, kuin sinä juoxullasi.

Oppi. Wijsaus ja taito ylitse woittaa sitä enemmän woiman, kuin ihminen on parempi ja etuisampi järjettömiä luondokappaleita.

82 Satu.

Yxi näsäwijsi Koiran juoninen, ja yxi Philosophi eli Maallinen Wijsas.

Yxi wissi ajattomasti toimellinen ja ymmärtämätöin hywäin seurain kumppali (joutilas juoxian) tahtoi kerran etsiä yhtä Philosophia. Hän löysi hänen yxinänsä hänen tutkistelemuxisaan ja sywisä ajatuxisaan, ja rupeis ihmettelemään, kuinga hän taisi niin kestää, ollaxeen ilman seuraa ja kansakäymistä. Se oppinut mies saatti häntä peräti toisijn ajatuxijn, sanoen: minun Herrani, te exytte kokonansa: sillä aina sijhen saakka, kuin te sisälle astuja, olin minä sangen hywäsä seurasa.

Oppi. Hywät ajatuxet ja hywät kirjat owat ymmärtäwäisille paras, iloisin ja huwittawaisin seura.