2. KOHTAUS

Tuvassa.

1. NÄYTÖS.

PIRJO.

Tahon harmilta haleta, Paisua vihan pakolla. Tuossa Tuhkimus tulookin Tyly tytärlentämäni, Älmä äitisä kuvainen, Vielä ilkeempi iseesä. Hällen mie vihani viskon, Häpiäni hällen kostan. Minä pöyhötän Pöperön Hylyn, mieleni hyviksi, Kypsyttelen kylkiäsä, Suuttumiseni suloan. Ainama asian löyvän, Aina ainetta torailen.

2. NÄYTÖS.

PÖPERÖ.

Nyt oun pessynnä pesumme, Hurstit, hunnut huuhtonunna, Liinat valkiat valaissut!

PIRJO (Lyyven Pöperöä).

Etkö hävytön häpiä! Tuuva tuommoista pesua! Tuhma Tuhkimus oletkin, Pahasiivoinen sikainen. Liinat haisoovat lipeellen, Selvällen sekaporollen, Paijat huuhotut pahasti; Hurstit huivit huonommasti. Tuossa sullen suuta vasten, Tuossa kohti korviasi. Kylillesi tuossa kylpy, Palkka paitoimme pesusta.

3. NÄYTÖS.

HÖLMÖNEN.

Taasko tyttö tyhmä ollut? Se on äksy ja älytön. Ei se oikeesta ojennu, Vältä vähällä kurilla. Anna kovuutan kovemmin, Anna nauhon nahkavyöllä Taikka ruoskalla ropistan.

PIRJO.

Kyllä se sen tarvihtoopi, Sen se aivan ansainnunna.

4. NÄYTÖS.

LEMMES,

Terve tuttavaan tupaanne. Rauha rakkaus taloonne. Hyvä suosio sovinto!

HÖLMÖNEN.

Toen toivotat hyveä, Ylimäinen ystäväni, Aina neuvoni apuni! Eno entisen emännän!

PIRJO (Itekseen).

Sekö se on Lemmes retka, Josta mieronjuoksiasta Yhä Hölmönen hövännyt: Joka kielti meijän kihlat, Meijän häitämme häpäisi. Sanat saattoi ilkeimmät, Kantoi konttia kovasti, Panetteli mun pahaksi. Lausui lapsuuven vikani, Tapani kotitalossa, Mielitietot miehelässä; Ilmi saattoi irvihammas Kaikki retket rengin kansa. Vaivat miesi vainajani Hänen kuolusa kuvaili Ehkä liikojaik lisäsi? Kahenkesken heijät heitän, En tuo einettä eteesä. Ajan nälällä ahollen, Karkottelen kartanosta, Kyyvihten koko kylästä. Vaan se hitto hirvittääpi; Mullen silmät muljautti. Jokohan vihoja viskoi, Ukko uhkasi minua? En ole pelännä ennen Enkä pahoa paennut Tätä pakanaa pakenen, Tämä hiittä hirviämpi.

LEMMES.

Missä entisen emännän, Vapon vainajan sikiöt?

PIRJO.

Hukat söivät hukkuisena, Peot peltoimme perillä.

(Heristää männessään, suutanäyttäin Hölmösen olla vaiti).

LEMMES.

Se oil kauppa kauhistava; Mureellinen mullen muisto, Suru sullen surkiampi!

HÖLMÖNEN.

Se on vaimoni valeita! Leikillään asetti akka. Tyttö ihteni tykönä, Poika poikessa soassa. Konsa koivennoon kotiimme? Koska rauha rannoillamme.

LEMMES.

Paljo oun pahoa kuullut Tavoista sinun talosi, Elämästäsi emännin Kuin jo ennen ennustelin. Ei vanha valetta hauku. Työllä sorrat tyttäresi Yhä ylenpaltisella; Pijät vaivalla, vajaalla; Turha turva on sinusta, Vara vähä vanhemmasta: Vielä päällen päätteiksi Kurit isoimmat isältä. Vapon vaatteita pitäävät; Tyttö ryysyissä rypööpi: Vaikka Vapon vaateorret, Olivat täpöisen täynnä, Notkui vaatteihen nojalla. Vapon vaipat vallattuna; Vapon tyttö vaipatonna, Tyytyväinen tyynytönnä. Pirjon tytöt tyynyllissä Pulsterillasa puloovat. Myöskin poikasi poloisen, Täytyi koiveta kotoosa, Emänkonnulta erota Joka joutui nainnan kautta Höplän Hölmösen käsillen. Nyt hän marsiipi majaasa, Kaunis kapraali komia. Hevoisväissä keppiherra. Sota monia sovaissut, Tuskat monen turmellunna; Hänen palvelus paranti, Virka taivutti tapasa, Yhä totuuteen totutti. Kohta joutuupi kotiisa, Perimään emänperuja Tahtoo hallita taloosa Pitee kovemman komennon. Tuohon turva Tuhkimuksen; Tuohon turvauva itekkin Kuin out kunnoton isäntä. Ole miesi, pijä mieli! Pijä Pirjoa kurissa; Nauho häntä nahkavyöllä Ropsi häntä ruoskallasi. Elä pötki pöyvän alle Konsa korviais tapaapi Pirjon pilkkana pitäyvyt, Kylänvanhimmaks valittu Olet vaimon vallan alla, Pahan porton potkittava.

HÖLMÖNEN.

Toentotuutta sanelet. Neuvo nerokkaan uroisen! Nyt otan isännän innon, Vallan vanhimman talossa: Pieksän Pirjon vuorostani, Vaimon vatkoan äkäisen. Ulos syöstän Syöjättären.

3. KOHTAUS.

Eteisessä.

1. NÄYTÖS.

SYÖJÄTÄR (Pirjollen).

Upo uutoisen sanoman, Toivon toimitan sinullen. Kerskon poika keskimäinen Miesi kaunis kaupunnissa Miesi miehistä valittu, Rikas riistalta, rahalta; Oma kaunis kartanosa Seisoo linnoa likellä, Kaupunnin alakaulla; Omat laivat laineilla; Läksi koistasa kosiin Emänteä ehtimään, Vaimoa valihtemaan. Ei se kaho kauneutta Eikä valkeita valihte. Saisi vaimoja valiten Kaunoisia kaupunnista, Vaan ei taho tansijoita, Kärsi kovin kouluttuja Suuri oppisii suvaihte, Kysyjijä kyntäjältä, Millen maallen maltasia, Kullen kaskellen kanarvat, Suollen suola kylvettynä, Vaan se tahtoopi tavoilla Entisen emäsä laista, Äiti vainaasa älyistä. Sitämuuvoin on mukana Entisen emäsä kengät. Kellenkä ne kengät käyvät, Ken sen pakloin paneksen. Se sen jälet parsinoonkin, Sen valihtoo vaimoksesa. Neuvoin teijän neitojanne Ennen muita ehtimään. Siinä aineessa asuksin Vuosikauven kaupunnissa.

PIRJO.

Ken ne kengät arvoasi, Minkä pituuven pitäävät? Laveuven kyllä laitan, Rinnan korkeuven kohennan.

SYÖJÄTÄR.

Ovat pieksut pientä kättä. Soman jalat ja Sorian, Vaivoin sopiivat somaiset, Tuskin myöskin Tuhkimuksen; Vaikka nälkä näiventännä, Työsävaivat vaivannunna, Kasvun estännä katalan. Nerokkailla aina neuvo, Yhä vastaukset varoilla; Altis valta vaimopuolten Miten miehet miettinöötkin. Viekkaat viisaita enemmät. Piemmä jalkoja pihissä, Kämmenyksissä käpälät; Taputellen taivutellen, Paamma pakloilla kovasti, Litistämmä liinavöillä, Kapaloilla kaijennamma: Otamma sukat ohimmat, Päällen ahtaimmat ajamma. Sukat voijamma sulalla, Voilla kengät voitelemma: Väen voimalla veämmä. Kerran kengät koiteltuna; Kerran Kerskoa petelly: Suutari sukua mullen Ken ne kengät ommellunna, Toiset kohta toimittaapi Jospa pikkuista pitemmät, Vähän väljemmät terältä. Samoin lestin saumovaapi.

2. NÄYTÖS.

Entiset. Soma ja Soria.

PIRJO.

Tehkee terveykset tätillen! Se vasta sanoman saattoi, Hyvän toivon toi minullen. Kerskon pojan keskimäisen Täti tänne juohattanna, Neuvonna nerokas ämmä, Muija muita muitterampi. Kohta joutuupi kotiimme, Emänteä ehtimään, Vaimoa valihtemaan. Häll on kenkiä keralla, Pienet pieksut pehmeimmät. Valihtoopi vaimoksesa Kellen moiset kengät käyvät. Pitäkää jalat pihissä Yli yötä painumassa. Aamulla tätin avulla, Neuvoin seukkuni neroisan Yhäite kokoon koputan, Varmoin varpaanne varustan Aivan alle jalkapöyvän. Otan sukista ohimmat, Vapon valkeimmat valihten, Ajan päällen ahtaimmat, Väen voimalla veämmä, Vaan jos vaivaksi tulisi, Jos pahoin pakottaisikkin, Työksi työlääksi tulisi, Pitäkää kipunne kiini, Tukeuttakaa tuimat tuskat. Ei pie äänteä älistä: Päättäkäätten pättäviksi Teijän sorkillen somillen.

(Pirjo ja Syöjätär takoot tyttöin jalkoja monin muuvoin muokaten. Tytöt älisten irvistäät ikeniään).

SYÖJÄTÄR. (Ulos kahtoin.)

Tuossa sulhanen tulookin; Tuolla lammin tuolla puolen Kuulen kulkusiin helinän. Kovin Kersko on kerinnyt, Hyvin ruunasa hypännä.

PIRJO (Somallen ja Soriallen).

Paneutukaatten paraten; Täyttäkää tätinne käskyt! (Syöjättärellen). Ehi puvut puhtaimmat Vapon vaatteista koreimmat! Vaan jos valihteis Pöperön Ja ei tyyvy tyttäriini? Minun harmi halkaseisi, Maahan kaatasi kateus.

SYÖJÄTÄR.

Minä tuhkoon Tuhkimuksen, Pöperön pölyllä sieklon.

PIRJO.

Pistän piiloon Pöperön, Kuuruun tungen Tuhkimuksen, Uunin soppeen sovitan, Tahi laitan laitumellen, Karjan katsantaan kiristän.

SOMA.

Kehno Kersko meillen oisi, Jos se tuhmaan Tuhkimukseen Mieltyisi minua saahen; Jos se Pöperön pölysen Ottaisi minun ohalla. Hän oisi narri naurettava.

SORJA.

Täytä nyt täti lupasi; Mullen muinon jo nimesit!

SOMA.

Eikös ennemmin minullen, Mullen ammoin aikojasa Täti lujasti luvanna?

SYÖJÄTÄR.

Kellen teistä Kerskon saisin, Hyvä osa, onni oisi.