1. KOHTAUS

Hölmölammin rannalla.

1. NÄYTÖS.

Lemmes (valkamolla). Pöperö (toisella). Soma ja Soria (nurmella, eivät tiije toisistaan, eivätkä kuule Lemmeksen laulavan).

LEMMES.

Rauha näillen rannikoillen, Tämän lammin laiteillen Jossa muinoin lassa lauloin, Kussa poikana polaisin: Poimin mansikat makiat. Valvoin tuolla valkamolla Isän vestäissä venettä. Nukuin tuohon nurmikollen Äitin pestessä pesua Puhistaissa puukaluja. Ojansuuhun onget viskoin, Laitoin lahnoillen katitsat, Kannoin Kotiimme kaloja. Kalakeitot äiti keitti Höllötökset Hölmönämmä.

PÖPERÖ (laulaa valkamolla itekseen).

Heitti herttainen emäni, Heitti kallis kantajani, Ihana imettäjäni; Heitti kaikki heimokunta. (Puhuu). Heitti heitoksi, hylyksi, Lyötäväks, lykättäväksi. Jätti vaivallen vajaallen: Pirjon piijaksi poloisen, Sisärpuolillen poluksi; Orjaksi omassa koissa: Sekä nääntymään nälällä Että vaatteita vajillen: Vaikka ei varoa puutu Ei ou tyhjyyttä elosta. Pirjo pitääpi pitoja, Syöttää kyllin Syöjättären, Yhä lahjat laitteloopi. Siitä syystä Syöjätärkin Tyyvyttääpi tyttäristä, Emänniksi ennustaapi Kauniimmillen kaupunnista: Mullen mustan Kiertolaisen Elikkä ei ensinkään, Omituista, ollenkaan. Työtäk syövät tyttäresä, Kävelöövät käissä puuhkin: Heilen herkut hempeimmät, Huparuuvat ruokittua: Mullen viskovaa muruja, Pilkoin vielä pilppuvaapi: Vähentää vähät palaiset. Äitin vaatteista valinna, Höyhentyynyt tyttärillen. Vapon vaipat vallannunna Sekä paijoista paraimmat Että uuvet uutimeni: Sisärillen siistit hunnut, Hurstit huonoimmat minullen, Repalaiset reikäniekat Helmukset minullen heitti, Joita Pirjo on pitännä, Kuluttanna kuusi vuotta. Mulla musta ajanjuoksu, Minun iltani ikävät; Minun työni työläimmät, Vaivannäöt vaikeimmat Vaan en kellenkään valita, Saata kylällen sanoja: Koen puolustoo kotia. Itekseni toiste itken, Yksin vaivani valitan Yöllä yksin ollessani, Maatessani maaperässä. Vaan mitä minä valitan? Levollinen on leponi, Tunto selvä Tuhkimuksen. Muita murehtii tulisi. Pirjo pieksettyy Iseä Itköö ite iltayöstä, Aamun auringon valosta Tahi kellen tappeloopi Eli pahoin pauhovaapi, Yliyötä riitelööpi: Tyttäresä tyynylöistä Tanhuvalla tappeloovat Vihan kiivoin kiistettyä Kummaista on kuhtununna Täti täyveksi täheksi, Haluisammasti halainna? Kellen tuopi Kerskon pojan, Kullen suopi sulhaiseksi?

(Laulaa).

Kolkko on minun kotini, Yltä kylmät kynnykseni. Emänä emintimäni, Isintimänä Isäni! Heitti j.n.e. Vaan ei vanha Väinämöinen. Hylkeä hyvä Jumala!

(Puhuu).

Mitäpä minä valitan? Pilkat leikkinä pitelen, Kärsin lyönnät lykkäykset, Kärsinki kovimmat käskyt; Työni toimitan toella, Jouvun aina työstä työhön, Askarelta askareellen. Samat vaivat vanhempana, Askaret, talonasiat Täytän täysvartisena Kuin jo piti pienempänä, Silminnähen nääntyneenä, Vaivanpakolta vavisten Pirjon piesten toimitella, Vireesti vitan eholla.

SOMA (näyttäin Soriallen kukkia).

Kunka näistä kukkaisista, Kunka ottaisit omaksi? Minkä mielestäis valihtet, Minkä hylkeisit minullen?

SORIA.

Kuin en tiije kuin nimesit, Kuita kukkaiset kuvaavat Niin on vaikia valita. Anna arvelen vähäisen. Tuo on muita turpiampi Kaunis päivänkakkarainen. Ruusu vielä runsaampi; Se on mieleinen minullen, Sen minä otan omaksi, Jätän jäänöksen sinullen.

SOMA.

Se on seukkumme Simuna. Jätit jäänöksen minullen, Kerskon pojan Keskimäisen.

SORIA (Tavoittaa päivänkakkaraa).

Et peto petä minua! Anna poisi Kerskon poika, Se on mieleinen minullen; Mullen muinon jo luvattu. Simo omasa sinullen.

SOMA.

Kehno Kerskollen olisit, Simo liijaksi sinullen, Simo sinua parempi. Luvattuni pien lujasti.

(Lemmes läheten heitäksen ojaan).

SORIA.

Simo Kosiipi sinua, Se on omasa sinullen. Anna poisi Kerskon poika Jos ei toilla niin toralla! (Hepäisöö Somaa vaan näköö Lemmeksen). Mikä Kummitos Kumossa, Kuka onneton ojassa?

SOMA.

Olkoon onnesa nojassa! Veissä pehmiä venyä, Ropakossa moisen rosmon.

LEMMES.

Kulta kukkaiset, käköiset! Somat neitoiset soriat! Auttakaa avunalaista, Vanhaa vaivaista lijasta, Hätäistä hätätilasta, Savikuoppaan kuolemasta.

SORIA.

Puvin puhtaaksi käteni, Sotkin sormeni somaiset. Puhas out kuin pulsterisi. Kuin et kurja tuohon kuolle Rumanmotoinen mutaan, Kuolet kumminkin keollen. Kuole koirankuotolainen Tulemattasi tupaamme! Sinun käsissäis käteni Koprissasi konnikainen Eivät käy minun käteni! (Pöperöllen joka ilmantuu). Tuossa sullen sulhapoika Sekä nuori ja nopia Että kaunis Kasvoiltasa. Ensin veistä poisvetele Sitten siivoat lijasta, Peset muotosa muvasta, Hyvin puvet ja puhistat. Toilla pörhistät Pöperö, Saaneesi leivänsaajan; Mieronkäyjän mieheksesi, Ruuvanhankkijaks hakenna.

(Pöperö autta Lemmeksen, pesee hänen ja omat kätesä; Sisärekset juoksoo pois naurain ja käsiä taputtain, sanoin):

Toentotta toisillenne Outta oikein omanne, Hurtat huonossa puvussa.

LEMMES.

Siuna sinua Jumala! Valloin vanha Väinämöinen! Anna elämä etuisa. Laita lapsellen hyvällen Elonolo onnellinen, Hyvä hyvätahtoisellen!

PÖPERÖ (Ehtiin taluttaa Lemmestä).

Anna talutan taloomme, Tuonne Isäni tupaan! Ite on Isä kotona, Kyllä se kyllin syöttelööpi, Hoiteloopi holhovaapi. Kohallinen on kotini, Varakkaat on vanhempani, Aina vieraillen apuisat.

LEMMES.

Voin minä ominki voimin Hiljon tarpoa taloonne, Jälestä tupaanne tulla. Kultainen! Kuka Isäsi? Kuka vaimo vanhempasi?

PÖPERÖ.

Isä Hölmölän isäntä. Vappo vainaja emäni, Kohta kuollut kuusi vuotta, Kuusi keseä keossa. Isä lesken leivättömän Kohta korjasi kotiimme Emännäksi, emäkseni Ja ne neitoiset koriat Ovat sisären sijaiset. Kyllä sie tupamme tunnet, Sen on seinät veistettynä, Punamullalla punatut, Sekä ikkunat isommat.

LEMMES.

Nekö piijat pilkkanuokat Sinun sisär lentämäsi.

PÖPERÖ.

Ne oli puhtaassa puvussa Ja kuin satuin saapuvillen, Minun jättivät jälellen, Sullen antamaan apua.

(Talosta Pirjon ääni).

Tule Tuhkimus tupaan, Jouvu joutava pihaan.