TOINEN NÄYTÖS.

Metsäinen seutu. Perällä isonlainen amme, oikealla salapolttimo, joka ei näy katsojille. Väliverhon auetessa Mäkelä ja Junttu näyttämöllä.

Mäkelä (sivuilleen vilkuillen). Ja yksi tynnyri, muista se, oikein hyvää… Se on häitä varten… Kyllä ne nyt kumminkin pidetään, vaikka tikut tanssisi… Tuskinpa sitä sitten enää muita keitoksia laitetaankaan.

Takasuon Junttu. Turhaa se on jo tämäkin… Kukapa nyt enää juo, kun kaikki ovat lakossa.

Mäkelä. Niin, kukapa nyt enää juo… ja muutenkin joutaa tämä homma jo jäädä ainakin joksikin aikaa.

Takasuon Junttu. Kyllä ymmärrän yskän… Nyt täytyy olla vähän aikaa pyhä ja puhdas kuin kyyhkyläinen. Paksu musta viiva entisyyden yli, ja sitten uuteen, valoisampaan elämään… Niin, niin… Maassa maan tavalla taikka maasta pois.

Mäkelä. Oikein, Junttu-ukko! (Nauraa.) Se naula sattui Hakolan Erkkiin eilen illalla oikein puustavillisesti… Kruununsarka on nyt pojalla poljettavana.

Takasuon Junttu. Mitä? Oliko Hennun käynnillä seurauksia?

Mäkelä. Olipa tietenkin. Erkki ajettiin maailman kylille, eikä Liisa-täti saa Hakolan emännälle näyttäytyä ennenkuin tekee vakavan katumuksen ja parannuksen häijynilkisistä meiningeistään.

Takasuon Junttu. Siinäpä puhdasta tehtiin.

Mäkelä. Niin oli emäntä riehunut kuin leijona… Nyt on tällä pojalla tie avoinna, sileä kuin höylätty. Huomenna vien kihlat. Upeat ja komeat ne ovat, eikä niitä olekaan ostettu rengin rahoilla.

Ääni metsästä (synkkä ja kolkko). Ne on ostettu viinarahoilla. Ne on ostettu köyhäin hiellä ja kunnialla.

Mäkelä (hirmuisesti säikähtäen). Huu, huu! Auttakaa! Kummituksia, kiinniottajia! Auttakaa, auttakaa! En minä ole viinankeittäjä… Se on Juunt… tuu. (Pakenee.)

Takasuon Junttu (raivoisasti). Vai Juunt… tuu, sinä jänishousu! (Astuu jonkun askelen Mäkelän jälkeen.) Viinapannuun pitäisi pistää koko vintiö. Rahat kyllä kiskoo ihan vihoviimeiseen penniin, mutta noin menee, kun niiden takia pitäisi vähän taistella ja vaivaa nähdä. Mene, mene, mutta usko pois, että jos minä kaadun, niin kaadut sinäkin. (Puistaa nyrkkiä Mäkelän jälkeen.)

Aapeli (tulee näyttämölle nauraen). Hah, hah, haa! Sehän lensi kuin vimmattu. Olisi ollut vain uuniluuta ratsuna, niin hornaan olisi kai rientänyt tervehtimään omaa isäntäänsä, paholaista.

Takasuon Junttu (vihaisesti). Poikariiviö! Olitpa kujeellasi vähällä saada minutkin käpälämäkeen. Heitä pois semmoiset! Ne eivät sovi täällä!

Aapeli. Huihai, Junttu-ukko! Niin löyhässä et toki satulassa istu. Luulenpa, että pahempi rymäkkä siinä käydä saisi, ennenkuin sinä Kypärästä pakenisit… Ja onhan sinulla henkivartija… Toukka-Hennu valvoo ja vartioi sinua kuin lohikäärme kulta-arkkua.

Takasuon Junttu. Tiedän kyllä Hennun olevan uskollisen vartijan… Mutta olen kuitenkin vähän niinkuin aralla hengellä ja pahain aavistusten mukuroima… Näin näet äsken nukahtaissani pahan unen. Amme tuossa, tuo vanha uskollinen palvelijani, oli olevinaan säpäleinä, ja viinapannussa keittää poristettiin perunoita… Ja jalkani olivat olevinaan raskaat kuin lyijypalat. En saanut niitä paikaltaan hievahtamaankaan.

Aapeli (totisena). Se on paha uni. Tuho on tulossa sinullekin, Takasuon Junttu.

Takasuon Junttu (iloisesti). Unien uskoja, varjojen pelkääjä! Häät tälle pojalle ovat tulossa. (Poistuu oikealle ja tulee saman tien takaisin tuoden isohkon viina-astian.) Tässä ne ovat Takasuon Juntan ja Toukka-Hennun hääviinat. Puolta huonompaan saa Mäkelä tyytyä… Jos haluat maistaa jo näin etukäteen, niin tuolla pannun luona on pullo.

Aapeli (totisesti). En juo enää.

Takasuon Junttu. Mitä?

Aapeli. En juo enää. Olen ruvennut lakkoon.

Takasuon Junttu. Lakkoon? Sinäkö lakkoon?

Aapeli. Niin.

Takasuon Junttu. Pilkkaatko minua, vanhaa miestä, vai joko tuolla tullessasi kallistelit pulloa?

Aapeli. Ei kumpaakaan.

Takasuon Junttu. Mutta jos olet lakossa, niin mitä riivattua sinulla on sitten täällä salapolttimolla tekemistä, hä?

Aapeli (viattomasti). Tulin kysymään, etkö sinäkin Junttu rupea lakkoon.

Takasuon Junttu (kiivaasti). Hävytön lurjus! Ellet olisi Toukka-Hennun sisarenpoika, niin antaisin sinulle semmoisen korvapuustin, että sen ikäsi muistaisit. Mutta nyt… hah… hah… haa… voin koko asian kuitata naurulla. Takasuon Junttu juomalakossa! Sukkela pila, Aapeli-poika, se täytyy myöntää.

Aapeli. Ja lieventävä asianhaara, kun satimeen tarttuu. (Poistuu oikealle.)

Jussilan Matti (tulee vasemmalta näyttämölle pussi selässä). Päivää, Junttu! (Heittää pussin maahan.) Saako täällä vielä vanhalla kaupalla? Tulee tässä Mikko ja muita juhlia. (Istuu mättäälle.)

Takasuon Junttu. Poika-lurjus, miten sinä tiesit täällä olostani?

Jussilan Matti. Tiesinpähän vain, kuten näet. Tuuli minulle jutun tarinoi.

Takasuon Junttu. Mistä olet saanut pussisi sisällön?

Jussilan Matti. Myllytiellä… vähän joka säkistä.

Takasuon Junttu Kunnoton! Selkäsaunan sietäisit. Jos isäsi saisi asiasta vihiä, niin saisitpa tanssia.

Jussilan Matti. Isänpä kanssa näitä teitä ensiksi kuljin. Mustan-Kiian polttimolla käytiin… Olin silloin polvenkorkuinen poikakloppi. Paluumatkalla isä myötäänsä otti ryyppyjä ja antoi minullekin pari kertaa pienen tilkan.

Takasuon Junttu. Siispä olet isäsi poika, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. (Huutaa). Hoi, Aapeli! Tuopa pullo tänne ja tarjoa vieraalle.

Aapeli (tulee oikealta pullo kädessä). Päivää, Jussilan pikku isäntä! Joko sinäkin kerjuupussia kanniskelet? (Potkaisee pussia.) Pulleampi on tuo kuin se, jota ennen muinoin minun selässäni pilkkasit.

Jussilan Matti. Älä nyt, Aapeli, joutavia lapsellisuuksia muistele. Anna tänne tuo pullo, ja juodaan sovinnon malja.

Aapeli. Enkä anna. Veisit sen nimismiehelle, jonka yllyttäisit kimppuuni, niinkuin ennen Mikkolan kahlekoiran. (Puristaa pulloa.) Sitäpaitsi on tämä aivan liian väkevää. Jussilan hapankalja on sinulle paras ja terveellisin juoma.

Takasuon Junttu. (Vakavasti). Lopeta jo, Aapeli! (Ottaa pullon ja antaa Jussilan Matille.) He, ota nyt oikein ryssänryyppy! (Poistuu oikealle.)

Aapeli (laulaa).

Kunnon miehiä isä lie, mutta poikapa viinaa maistaa, Kypärän korvesta jyväpussilla ilojuomaa vaihtaa.

Jussilan Matti. Laula sinä vain… Minä juon. Kas näin. (Juo.)

Aapeli. Latki, latki! Ei tule toista kertaa semmoista viinaa kielellesi.

Jussilan Matti. Kyllä sitä Juntalla on. (Juo.)

Aapeli. On kyllä, mutta ei sitä sinun pulloosi panna.

Jussilan Matti. Kyllä Junttu panee. (Juo.)

Aapeli. Eikä pane. Harmaalla sikunalla hän sinun pullosi täyttää.

Jussilan Matti. Sinä valehtelet! Minä, ison talon poika, en huoli sikunasta.

Aapeli. Jyvien varkaalle ei anneta parempaa.

Jussilan Matti. Mutta minä en huoli huonosta! Kuulitko? Minä en huoli!

Aapeli. Kiitä, kun jotakin saat. (Poistuu.)

Jussilan Matti (yksin). Hih hei! (Puistaa pulloa.) Tämä on kirkasta ja kaunista kuin lähteen vesi! Tällaista täytyy minunkin saada. (Juo. Laulaa.)

Tullessani minä ryypyn sain ja jouluna sain toisen, Mikonpäivänä toivon saavani punssilokeroisen.

Takasuon Junttu (tulee oikealta). Hiljaa minun huoneessani! Täällä ei saa huutaa!

Jussilan Matti (pöyhkeästi). Minä huudan niin paljon kuin haluttaa! Mutta sinun pohjaanpalaneesta sikunastasi en huoli. Minä tahdon puhdasta viinaa!

Takasuon Junttu (vihaisesti). Mies, oletko rutihullu, vai joko vedit liian pitkän ryypyn? Minunko keitokseni pohjaanpalanutta sikunaa? (Sieppaa pullon ja puistaa sitä.) Katso tätä! Eikö se ole puhdasta viinaa, häh?

Jussilan Matti. On. Mutta minun pullooni kuulut panevan huonompaa. Mutta minä en huoli… en… en. (Osoittaa viina-astiaa.) Tuosta astiasta minä tahdon! Kuulitko? Juuri tuosta.

Takasuon Junttu. Sitä sinä et saa. Se menee parempiin suihin.

Jussilan Matti. Vai en saa? Saan kyllä. Sen näytän sinulle, äijä-parka! Minä vien koko tynnyrin. (Käy viina-astiaan käsiksi.)

Takasuon Junttu (julmistuen). Nulikka! Vai minun hääviinani! (Töyttää Mattia niin, että Matti kaatuu suulleen näyttämölle.) Siitä sait sekä sikunat että puhtaat viinat! (Ottaa Matin jauhopussin ja heittää sen hänen päälleen.) Tuosta saat vielä kaupantekijäisetkin!

Aapeli (tulee kiireesti oikealta). Nyt se pamahtaa, ja kohta Takasuon Juntun pannussa perunat porisevat. (Juntulle.) Hei, mies! Laita jalkasi juoksukuntoon. Hurtat ovat saaliin haussa.

Takasuon Junttu. Hurtat… saaliin haussa… Lörpötteletkö, vai onko tosi edessä?

Aapeli. Sanantuoja selvittäköön.

Toukka-Hennu (tulee hengästyneenä). Höh… höh… Lähtekää, Jumalan luomat, tiehenne! Höh… höh… Ihan ovat kintereilläni. Kyllä ovat tulleet, mutta eivät toki minulle vertoja vedä.

Takasuon Junttu (hätäisesti). Ehtiikö mitään ottaa mukaan?

Toukka-Hennu. Ei, ei. (Vilkaisee taakseen.) Hui! Siellä jo ovat! (Hennu ja Aapeli poistuvat kiireesti.)

Takasuon Junttu. Vaikka henki menisi, niin hääviinoja en jätä. (Ottaa viina-astian ja poistuu kiireesti toisten jälkeen.)

Ääni oikealta. Tulemme »kreivin aikaan». Tehdas on täydessä käynnissä. Missä tehtailija lienee?

Lautamies (tullen näyttämölle). Täällä hän vetelee makeita unia. (Huutaa Jussilan Matille.) Nouseppa vieraita vastaanottamaan! Tulikin jo sammuu pannusi alta.

Nimismies (tulee myös näyttämölle). Ahaa, lurjus! Jouduitpa kerrankin kynsiimme. Kyllä sinut nyt höyhennämme. Nouseppa joutuin tekemään tiliä hommistasi! Mitä? Etkö aio totella kruunun käskyä? Kyllä minä sinut opetan! (Potkaisee Mattia kylkeen.)

Jussilan Matti (nousee kylkiään pidellen). Ai, ai, ai, ai… (Sieppaa äkkiä jauhopussin ja lyö nimismiestä vasten kasvoja.) Tuosta saat, senkin rankkitynnyri! (Nimismies silmiään hieroen ja pärskyttäen pakenee taaksepäin Matin häntä yhä läimäytellessä.) Vai rääkkäämään rupeat minua, ison talon poikaa! Minä en kumminkaan juo sinun sikunaasi! Itse saat sen viime tilkkaan särpiä, senkin salapolttaja!

Lautamies (hämillään). Onko meitä petetty? Tuo poikako täällä viinaa keittää? Ja missä on Junttu? (Huutaa Matille.) Hoi, maitoparta! Mitä sinulla on täällä polttimolla tekemistä?

Jussilan Matti (huomaa lautamiehen). Vai olet sinäkin siinä, kerjäläis-Aapeli! Tuosta saat! (Läimäyttää lautamiestä pussilla päähän.) Muistatko, kun meidän ovella (Läimäys.) leipäpalaa kerjäsit? (Useita läimäyksiä.) Siitä saat sinäkin, viinakauppias, osasi. (Hypähtelee horjahtavin askelin.) Hih hei! En minä tuommoisia rääsyäijiä pelkää!

Nimismies (tarttuu takaapäin Matin molempiin käsiin). Kyllä minä sinulle rääsyäijän näytän. (Ärjäisee.) Tiedätkö, kenen kanssa olet tekemisissä?

Jussilan Matti. Ha, ha, haa! Viinapannun ja rankkitynnyrin.

Nimismies (kiertäen Matin eteen). Katso minua! Olenko minä viinapannu vai rankkitynnyri? Hä!

Lautamies (lähestyy Mattia). Ja katso minuakin! Olenko minä kerjäläis-Aapeli?

Nimismies (ottaa Malilta jauhopussin ja läimäyttelee vuorostaan häntä.) Tuosta saat nyt sinäkin vuorostasi. Vai sillä lailla sinä esivallan palvelijoita kohtelet! Kyllä minä sinulle parempia tapoja opetan! (Matti hoipertelee taaksepäin ja kaatuu pitkäkseen, johon asentoon jää.)

Lautamies (nuttuaan puistellen). Siitä pojasta ei tänä iltana saa tolkkua. Taitaapa olla isänsä poika.

Nimismies. Omena ei putoa kauaksi puusta. Mutta tolkun hänestä kyllä saamme, jahka käräjätupaan mennään. Nyt nukkukoon itsensä selväksi, sillä jos vielä hänen kanssaan viivymme, niin luistaa pääsyyllinen tiehensä. Ehkäpä se on tarkoituskin. Kukapa noista veijareista selvän ottaa.

Lautamies. Junttu on monesti käsistämme luistanut. Pahoin pelkään, ettemme häntä nytkään tavoita.

Nimismies. Sama se. Onhan meillä nyt todistaja. Pitäisikö poika pistää köysiin?

Lautamies. Tuskinpa. En luule hänen pakoon pyrkivän.

Nimismies. Ja nyt toimeen! Ensiksi etsimme tämän metsän ja sitten koko seudun. Viinankeittäjäin joukkiota emme tällä kertaa laske käsistämme.