MUISTUTUKSIA:

Kun laulu "Ylioppilasten laulu", vaatii lopussa edellisten sanain toistamista, niin olkoon seuraava suomalaisille laulukunnille ohjeeksi:

"Veri, henki Suomellemme: Teemme, Veljet, valan kallihin."

Laulussa "Laulajain lippu", tulee eräissä äänissä poisjätettäväksi seuraavat sanat:

7 rivillä sana: veljet. 8 " " viini. 19 " " riemuin. 26 " " etsin.

Laulussa "Luonto ja sydän", sovitelkoon Basso-ääni 2:sen värsyn sanat seuraavalla tavalla:

Kun mä kuulen, kuulen lehdossa ma, kuinka j.n.e, niin mietin mä, mä mietin sielu riemuitse, ei sen huolet, sen huolet paljon paina.

Jämmerdalin käräjä.

Käräjätä herrat istui, Itse kukko pöydän päässä, Koristettu punanauhaan, Pitäin julistusta käässä. Pisti kokkanoukallensa Silmärillit pöyhkäellen. Julistusta sitte yksin Luki, päätä heilutellen.

Uteljaisna toiset istui, Oottain saada kuullaksensa, Mitä taas olj määrättynä Heidän seurattavaksensa. Toinen kuiskaa toisellensa: "Kylläpä mä asian arvaan; Tuonpa kautta meille suodaan Palkan suurennusta varmaan".

Äijä kun olj lukenunna, Lehden pöydälle hän paukkas, Päätään raapi suutuksissaan, Vavisten hän suunsa aukas: "Hitto vieköön, mikä harmi! Vievät kaiken leivän meiltä, Kun nyt kansa tuhmissansa Meiltä vaatii uutta kieltä."

"Mik' on tullut farbrorille," Toiset kaikki hälle huusi, "Lausukaatte, lausukaatte, Sisältää min käsky uusi." Lehtee näyttäin äijä lausui: "Teki tää mun suruseksi, Se on kieliseikan päätös, Meille onnettomuudeksi."

Seisoallensa kapsahtivat Herrat, tämän kuultuansa, Silmiänsä mullistellen, Repivät he tukkaansa. "Voi, nyt oomme onnettomat!" Yhdestä he suusta huusi, "Saattaa meidät mierosauvaan Tämä valtakieli uusi."

Lohdutukseksipa sitte Lausueli yksi heistä: "Totta ompi, tämä seikka Raskahalta näyttää meistä; Kyllä pääsemme vaan siitä Kun on valta käsissämme, Laki on kun laaditahan Mutta myös kun selitämme."

"Ainoastaan talonpoikain Kirjeet vastaan ottakaamme, Vaikk' ei ois ne kielellämme, Kyllä niistä selvän saamme; Herrain, asjan-ajajoitten Kirjeet pois me lähetämme, Jos he eivät kirjoittele Kieltä, jota ymmärrämme."

Sisään vahtimestar' astui Herrain juuri miettiessä, Papervihkoo tarjos heille, Kumartaen oven eessä: "Täss' ois muukalainen kirje. Min lie pappi piirustanna, Vai lie tähän professori Kansan kieltä kirjoittanna."

"Niinpä totta maar se onkin", Huus he kun ei heill' ois mieltä, "Tarkoin miehet viisahatkin, Käyttää raakaa kansan kieltä; Ja he huutaa: virkamiehet Sortelevat lakiamme; Lain se onko sortamista, Mieltämme kun noudatamme?"

Mietti pöpö pöydän päässä, Pani sormen nenällensä, Sitte viimein suunsa aukas, Lausui virkaveljillensä: "Tämän kirjeen kirjoittaja Kyllä kieltämmekin taitaa, Sakon haastoll' uuden kirjeen Saa hän kielellämme laittaa."

Tuhansista niinkuin löytty Oli heidän seurassansa Yksi ainoa, mi hiljaan Kuultelj heidän puhettansa; Viimein nous tää seisaallensa, Heidän haastiin suuttununna, Tuimin silmin katsoi heihin, Ja hän lausui punastunna:

"Hävetkäätte, virkaveljet, Lakiamme vääristellä, Kansan kieltä halveksia, Arvollanne pöyhkäellä; Sydämettä ne on, jotka Halveksivat maamme kieltä, Surma syököhön ne, kutka Noudata ei kansan mieltä."